Terry Pratchett

[The Soulforged]

last continenthan oli ihan kiva. Rincewindistä kirjoitetaan mielestäni liian vähän. Ja tosiaan myöskin night watch oli loistava, varmaan parhaita koskaan lukemiani pratchetteja.
Erityisesti olen kuitenkin pitänyt Kuolemaa käsittelevistä kirjoista (esim thief of time oli aivan mahtava teos).
Seuraavaksi (kuolemanportti -sarjan loppuun luettuani) siirrytäänkin sitten Monstrous Regimentiin. 

[-AE]

Pratchett on yksinkertaisesti nero. En vain osaa ilmaista sitä paremmin.

Mies kirjoittaa aivan uskomattomia, hurjia juonenkäänteitä ja nerokkaita populaarikulttuuriviittauksia pursuavia tarinoita, jotka on vieläpä kuorrutettu aivan poikkeuksellisen onnistuneella huumorilla. Vitsien sävy vaihtelee karkkiväreistä kieroutuneen kautta pikimustaan, mutta ne eivät koskaan lakkaa naurattamasta. Kirjoissa vilahtaa paljon oikean elämän ilmiöitä ja tapahtumia, joille sitten irvaillaan mitä mielikuvituksekkaimmilla tavoilla. Tämä tyyli ankkuroi vitsit hyvin lukijan omaan kokemuspiiriin ja Pratchettin kirjoista löytyykin jokaiselle jotakin: hienoja tarinoita, seikkailua, naurua ja älytöntä slapstick-kohellusta. Ja kaikki tämä aivan uskomattoman hienosti ja vetävästi kirjoitettuna.

Itse olen siis lukenut koko suomeksi ilmestyneen Kiekkomaailma-kirjasarjan sen uusinta osaa lukuun ottamatta (joka tosin sekin löytyy jo hyllystä) ja nauttinut jokaisesta kirjasta todella paljon - usein tosin hyvin eri tavoilla. Osa iskee tarinallaan, osa huumorillaan, useimmat kuitenkin näiden kahden ovelalla yhdistelmällä.

Jos yksi suosikki Pratchettin (suomennetusta) tuotannosta olisi mainittava, sanoisin sen olevan Noitia maisemissa. Loistava keitos tuttuja satukirjaelementtejä, hullunkurisia juonenkäänteitä ja aivan uskomattoman oivaltavaa huumoria. 

Suosittelen lämpimästi tutustumaan herran tuotantoon.   

[The ratsumies]

Olenhan minä lukenut kirjan häneltä. Tuli joskus luettua kirja kissasta ja älykkäistä hiiristä(en nyt muista kírjan nimeä). Ihan hyvä kirja oli. Hauska oli. Voisi joskus tutustua Discworld-sarjaan.

[Jussi]

Carpe jugulumin suomennos tuli jokin aikaa sitten myyntiin. Pratchettin uusin alkukielinen kirja Nation on myös saatavilla, esim. AdLibris toimittaa sen noin 17 eurolla kovakantisena: linkki

[Jussi]

Kariston suomennostahdissa ensi vuoden keväänä on luvassa vartijat-sarjaan kuuluva The Fifth Elephant.

Kirja tosiaan ilmestyy ensi keväänä suomeksi nimellä Maanalainen elefantti.

[The Rat]

Maanalainen elefantti? Taas näkee, miten Pratchettin huumori ei vaan käänny peruskotimaiselle... :)
Olenko väärässä, vai ovatko viimeisten noin kymmenen kirjan nimet kaikki sanaleikkejä? Going Postal, jne...

[Daliden]

Onhan siellä muutamia suht. onnistuneitakin, Johan riitti tulee hätäisesti muisteltuna mieleen urheasta yrityksestä :) ("Equal Rites")

[Jussi]

Maanalaisen elefantin juoniselostus:

Diplomaattista läskisotaa

Kuten tiedetään, Kiekkomaailma lepää litteänä neljän elefantin varassa, jotka puolestaan seisovat jättiläiskilpikonnan selässä. Tarujen mukaan elefantteja oli alkuaan viisi – viides kuitenkin kellahti maan uumeniin jo kauan sitten. Maan kuumuudessa se hitaasti tirisi valtavaksi rasva- ja läskivarannoksi, mittaamattoman arvokkaaksi aineeksi, jonka hallinnasta maailmassa nyt kamppaillaan.

Rasvaa ja läskiä löytyy erityisen runsaasti kääpiöiden hallitseman Überwaldin maankamarasta. Kun kaupunginvartioston kapteeni Sam Vimes saa sinne komennuksen lordi Vetinarin suurlähettiläänä, kehkeytyy hankaluuksia. Vimes joutuu keskelle juonittelevia kääpiöitä ja riitaisia vampyyreja, ja hänen vähäiset diplomaatin taitonsa joutuvat kovalle koetukselle.

Maanalainen elefantti on jo 24. kiekkomaailmaromaani. Luvassa on vahvaa satiiria, kielellistä ilottelua ja terävää pohdintaa mm. päivän politiikasta, monarkiasta ja näyttämötaiteesta.

[The Soulforged]

Niin tuo Nation on tosiaan käännetty. Näin sen akateemisessa ja melkein kuului dramaattinen "NOOOO!!!" kun tajusin että se oli törkeän kallis pienelle pokkareihin tottuneelle opiskelijanudjetille. Kirjastoaikoja odotellessa... :D

[Jussi]

Luin juuri Pratchettin uusimman nuortenkirjan, Nationin. Sitä on hehkutettu kovasti, ja monet ovat väittäneet Nationia kirjailijan parhaaksi työksi tähän mennessä. Esimerkiksi Patrick Rothfussin kommentit voi katsoa tästä. Kyseessä on ensimmäinen Kiekkomaailman ulkopuolinen romaani Pratchettiltä kahteentoista vuoteen.

Kirja sijoittuu rinnakkaistodellisuuteen, joka on lähes sama kuin oikea maailmamme. Tapahtuma-aika on 1870-luku ja -paikka saari Tyynellämerellä. Tarinasta, joka alkaa tsunamiaallon iskeytymisellä, löytyy myös fantasiaelementtejä. Nation on yllättävän "vakava" kirja, huumoria oli vähemmän kuin yhdessäkään Pratchettiltä aiemmin lukemassani.

Minusta Nation oli hieno, kuten kaikki kirjailijan teokset, muttei kuulu Pratchettin parhaimpiin. Nuortenkirjojen puolellakin olen tykännyt enemmän Tiffany Achingin seikkailuista. Ei tämä minkäänlainen pettymys ollut, mielestäni on hyvä, että kirjailija kokeili jotain erilaista. Jos Discworld-romaanit eivät ole iskeneet, niin tästä saattaa pitää.

[Vehka]

Minä olen siinä mielessä kaiketi harvinainen otus, ettei Pratchett iske. Ollenkaan. Tai no, melkein ollenkaan. En ole koskaan suuremmin innostunut Kiekkomaailmojen huumorista (en englanniksikaan), ja mielestäni liika parodisointi vain vie kirjoilta pohjan. Samalla tavalla en pidä örvellyskomedioistakaan - hahmoihin samaistuminen ja juoni kärsivät, jos jatkuvasti pitää olla hauska.

Toisaalta voinen myöntää, etten ole hurjasti lukenutkaan. Eric, Elävät kuvat ja Magian väri (viimeisen nimestä en ole varma) on luettu, ja ne olivat kaikki mielestäni melko tylsiä. Lisäksi muistan hämärästi innostuneeni jossain määrin siitä kirjasta, jossa Kuoleman työ siirtyy. Se oli hyvä, mutta koska en muista kirjan nimeä, tuskin erityisen vaikuttava. Voisi ehkä kuitenkin kokeilla uudelleen jos löytäisi.

Pratchettin kieli on mielenkiintoista ja sanaleikit hienoja, mutta kun niitäkin on liian paljon, lukija turtuu. Vaikka Discworld on mielikuvituksellinen maailma, se on liian täynnä sälää ollakseen uskottava. Okei, ei kaiken aina tarvitse olla uskottavaa realistisella tavalla, mutta en itse lukijana pysty uppoutumaan fantasiamaailmaan, joka on yhtä hurvelluksen tykitystä.

En tiedä, ehkä olen liian vakava lukija tai jotain, mutta minusta Pratchett kirjoittaa liian hulppeasti eikä osaa olla lainkaan vakava.

[Rid]

Kuten toivottavasti kohta etusivulla näkyvässä uutisessakin kerrotaan, Terrystä tuli uuden vuoden koittaessa Sir Terry. Mahtava kunnianosoitus myös fantasiakirjallisuudelle, eikö?

[Maailmanherra]

Toisaalta voinen myöntää, etten ole hurjasti lukenutkaan. Eric, Elävät kuvat ja Magian väri (viimeisen nimestä en ole varma) on luettu, ja ne olivat kaikki mielestäni melko tylsiä.

Nuo lienevätkin varmaan kehnoimmat Pratchettit. Enkä tuosta hurvelluksesta tiedä. Kyllähän ainakin Rincewind-kirjat sellaisia ovat, mutta koko tyyppi onkin niin rasittava ettei niitä muutenkaan jaksa lukea.

[Jussi]

Jos uskoo Amazoniin, niin Pratchettin seuraava aikuisten Discworld-romaani The Unseen Academicals tulee myyntiin 8.10.2009.

[Iivari]

Minä olen miettinyt jälleen kerran että pitäisiköhän minun kokeilla Pratchettiä jossain välissä, vaikkapa tänä vuonna. Kun muuten alkaa suomennettu huumorista nautittava fantasia olla aika vähissä ja välillä haluaisi lukea taas jotain uuttakin hauskaa. Vinksahtanutta on tarjolla suhteellisen paljon, mutta rehellisen hauskaa vähemmän.

Enpä silti usko, että vielä parillakaan seuraavalla kirjastokerralla Pratchettiä mukaan tulisi. Osin tosin siksi että ne ovat aika lailla lainassa.

[Jehudiel]

Täytyy tuota Pratchettia jossain vaiheessa lukea. En ole lukenut vielä yhtään hänen kirjaansa, mutta hiukan olen selaillut Carpe Jugulumia kirjakaupassa. Oikeasti, se yksi kohta siinä veti suun hymyyn. Piilotan sen spoilerin taakse, ihan vain varmuudeksi.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Noita lensi korkealla puiden yläpuolella, ja mainittakoon, ettei kukaan nähnyt hänen kasvojaan.

[Aemilia]

Lisäksi muistan hämärästi innostuneeni jossain määrin siitä kirjasta, jossa Kuoleman työ siirtyy. Se oli hyvä, mutta koska en muista kirjan nimeä, tuskin erityisen vaikuttava. Voisi ehkä kuitenkin kokeilla uudelleen jos löytäisi.

Se on Mort. Se on yksi parhaita. "I am an apprentice." "No you aren't. Apprentices become master, and you can't..." Siinä kootaan eräs vaikeasti kuvattava teema koko kirjan ajan. Inhimillisyys. Lopussa sen annetaan lyödä vasten kasvoja.

Spoileri: älä vain avaa vielä, Vehka (klikkaa näytä/piilota)

Kuolema parka. Mitä Gandalf sanoikaan säälistä?

En tiedä, ehkä olen liian vakava lukija tai jotain, mutta minusta Pratchett kirjoittaa liian hulppeasti eikä osaa olla lainkaan vakava.

Minä kyllästyin Kiekkomaailmoihin hetkeksi silloin, kun siitä avattiin liikaa: kun aikaisemmissa kirjoissa oli paljastettu, että on olemassa suuria mysteereitä, niille alettiinkin antaa vastauksia. Huijausta, sanon minä.

Minä en pidä siis yhtä paljon niistä kirjoista, joista monet pitävät, joissa meno on vedetty hilpeästä hulppeaksi. Minusta Noitasiskokset (vielä enemmän Weird Sisters) ja Mort ja Eric ja pari muuta ovat nautittavampia kuin myöhemmin samoihin kuvioihin kirjaillut Noitia maisemissa (Witches Abroad), Carpe Jugulum ja Naamiohuvit (Masquerade). Noitasiskoksissa minuun vetosi esimerkiksi Shakespeare-hahmo. Koko kirja on Shakespeare-tragediaparodia. Parodia sen parhaassa merkityksessä, siinä, joka kunnioittaa alkuteosta. Se vei minut totaalisesti mennessään. Kirjan henkilöillä on naurettavia piirteitä, mutta samalla jokin merkillinen heidän toiminnassaan tekee heistä koomisen sijaan uskottavia ja saa jopa nieleskelemään kyyneliä.

Draama sekoittuu komediaan äärimmäisen nautittavalla, minun pikku aivosolujani kutittavalla tavalla.

Toisaalta alkupään kirjat, Magian värit ja pari muuta, eivät vain ole yhtä hauskoja. Ne ovat kuin historiankirjoja muihin verrattuna. Historiankirjat ovat kyllä hyviä, jos haluaa ymmärtää historiaa ja nykyisyyttä. 

Iivarille: Pratchettilla on huumoria melkeinpä kenelle tahansa, joka nauttii huumorista. Minä luen näitä älykömpiä mieluiten. Ehkä pitäisit noitasarjan kirjoista? Siellä oli joku Casanova-hahmo, jonka piti käyttää tikapuita. Taisi olla juuri Carpe Jugulumissa? Hän viihtyy sen sekopään Nanny-noidan kanssa, jolla on melko määrä lapsia melko määrästä avioliittoja (kuluvat loppuun) ja kissa, jonka k-päisyyttä hän on totaalisen sokea huomaamaan.

[Rid]

Iivarille: Pratchettilla on huumoria melkeinpä kenelle tahansa, joka nauttii huumorista. Minä luen näitä älykömpiä mieluiten. Ehkä pitäisit noitasarjan kirjoista? Siellä oli joku Casanova-hahmo, jonka piti käyttää tikapuita. Taisi olla juuri Carpe Jugulumissa? Hän viihtyy sen sekopään Nanny-noidan kanssa, jolla on melko määrä lapsia melko määrästä avioliittoja (kuluvat loppuun) ja kissa, jonka k-päisyyttä hän on totaalisen sokea huomaamaan.

Casanalla, Casanalla! Ja häneen törmäämme ensimmäistä kertaa Witches Abroadissa.

Mulla on ollut nyt pitkään kesken tuo Night Watch, koska siinä ei vielä ole samanlaista svengiä kuin muutamissa edellisissä osissa, vaan se keskittyy aika paljon oikeudenmukaisuuteen ja siihen miten Sam Vimes onkaan yli-ihminen joka tietää aina kaiken. Myös se vaikeuttaa, että koska kirja tapahtuu menneisyydessä, niin siellä on nuorina hahmoja nykyhetkestä. Niitä ei vain tajua koska on kirjat lukenut suomennettuina ja nyt on nimet englanniksi.

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Esimerkiksi kun nuori lordi Downey kyykytti salamurhaajien killassa nuorta poikaa nimeltä Vetinari, niin piti kaivaa esiin Hogfather ja sieltä hiffata että aa Downeystä tulee joskus Salamurhaajien killan pomo. Ja kaikkihan tietää mitä Vetinarista tulee.

Mutta enköhän saa tuon kohta luettua. Kai. Sitten olisikin vuorossa Monstrous Regiment.

[Liina]

Night Watch oli minustakin aika huono. Tai siis ei kovin hyvä, mutta ehkä ei sentään huono. Olin jo valmis antamaan periksi koko sarjan kanssa: olin vakuuttunut, että sille käy kuin monille (yli)pitkille sarjoille - siis että taso alkaa laskea huimaa vauhtia, kuin vuoristoradan alamäkiosuudella.

Mutta enköhän saa tuon kohta luettua. Kai. Sitten olisikin vuorossa Monstrous Regiment.

Monstrous Regiment sitten palautti toivoni - ja myös innostukseni - Kiekkomaailmaan. Kerrassaan mainio ja nautittava, ja vieläpä mainio ja nautittava standalone - vaikka Wikipediassa se on jostain syystä tungettu City Watch -osioon. Joko muistini pettää tai jollakulla Wikipediassa on pedanttinen tarve lokeroida.

[Jussi]

Nettikeskustelujen perusteella monet pitävät Night Watchia Pratchettin parhaana kirjana. Itse en uskaltaisi näin sanoa, mutta NW on suosikkini kirjailijan myöhemmästä tuotannosta. Luin kirjan alkukesästä 2003, joten paljon on unohtunut. Mutta mieleeni on jäänyt, että NW oli "synkempi" kuin yksikään toinen Discworld-romaani. Teoksen juoni oli erinomainen, Vimes toimi hyvin päähenkilönä ja aikamatkustustarinan lopetus oli oikeasti liikuttava. Kirjahan käsittelee (muiden teemojen ohella) Barrikadeille!-tyylistä vallankumousta.

Vasta Thud!:ssa, seuraavassa vartiostokirjassa, Vimes alkoi minusta tuntua liikaa käytetyltä ja ylivoimaiselta hahmolta. Liinan mainitsema Monstrous Regiment oli hyvä, mutta selvästi Night Watchia heikompi. Jostain syystä tämä kirja on saanut paljon negatiivista palautetta, useat ovat seuraamillani foorumeilla moittineet sitä. Pratchettin uudemmista töistä olen NW:n jälkeen pitänyt eniten Going Postalista.

Night Watch tuli BBC:n järjestämässä kaikkien aikojen paras kirja -yleisöäänestyksessä (Big Read) sijalle 73. Äänestys pidettiin Britanniassa 2003, NW oli ilmestynyt edellisvuonna. Discworld-romaaneista ylemmäksi listalla pääsivät vain Mort ja Guards! Guards!

EDIT: Vielä Kalaksikukon suomenkielinen arvostelu Night Watchista.