Kansat: Vapaakaupungit

[Jackalbury]

1. Lyhyt esittely:

- Pienten kaupunkivaltioiden ketju Läntisen Meren puoleisella Kannaksen rannikolla Siruanan rajalta Suistoon.

- Ei yhtenäistä hallintoa, mutta liittoutuvat ulkopuolista vihollista vastaan.

- Ruhtinaiden hallitsemia kaupunkeja rannikolla ja niitä ympäröivät maanviljelyalueet joita suojaavat pienet linnat ja linnakkeet.

- Kulttuuri sekoitus Ortomon ja Kannaksen alkuperäiskansan kulttuuria.

- Kieli on sukua muille lähialueiden kielille, näistä kahdesta syntynyt sekoitus.

- Kannaksen sisämaa ja sen vuoret ovat Vapaakaupunkien ulkopuolella ja kuuluvat Kannakselaisten alkuperäisille heimoille.

- Kaupunkien välillä melkein silkkaa erämaata jossa asuu muutamia metsästäjiä sekä joukko rosvolaumoja jotka rosvoavat kärrypolkujen kaltaisia teitä. Ja tietysti erämaissa liikkuu alkuperäiskansan soturijoukkoja. Niinpä kaikki liikenne kaupunkien välillä tapahtuu meriteitse.

- Osa harjoittaa orjuutta, osa ei. Tämä on luonut keskinäistä närää kaupunkien välille.

- Väestöstä 80 % ihmisiä, 20 % fareineja. Lisäksi kaupungeissa joitakin torrupeja.

- Omaa uskontoa ei ole, alueella kaikkia lähiseutujen tai merireittien päässä olevien maiden uskontoja. Taide keskittynyt mosaiikkeihin ja koristekaiverruksiin. Suhtautuvat tieteeseen ja magiaan olankohautuksella.

Alue:
Siruanan rajalta Kannaksen rannikkoa seuraava kapea juopa aina Suiston rajalle asti.

2. Hallinto:
Kullakin Vapaakaupungilla on oma hallitsijansa. Hallintomuotoja on kaupungeissa laidasta laitaan.
Joissakin hallitsee itsevaltias ruhtinas, joissakin vaaliruhtinas. Joissakin kaupungeissa on Neuvosto joka hallitsee, joissakin taas Suurkauppiaiden Klubi joka hoitelee asioita. Muutamissa on Kansankokous joka päättää asioista. Yleensä kuitenkin valta on ylemmän ja varakkaamman väestöluokan käsissä. Vapaakaupungit hallitsevat yleensä vain päivämatkan päässä kaupungin porteista olevia alueita, kaupunkien takainen sisämaa eteläisemmissä osissa on pitkälti vaarallista rosvojen ja kannaslaisten heimojen kansoittamaa erämaata.

3. Laki:
Yhtenäistä Lakia ei ole, mutta Liittosopimuksen ehtoja kaikki kaupungit noudattavat, sillä muuten ne olisivat vapaata riistaa muille valloille ja merirosvoille. Kullakin kaupungilla on omat lakinsa, jotka toisinaan muuttuvat nopeastikin. Kaikki Vapaakaupungit harjoittavat orjakauppaa.
Orjuutta säätelevät monissa kaupungeissa tiukat lait, jotka estävät isäntiä kohtelemasta orjiaan miten tahansa. Tällä halutaan estää orjakapinan uhka, joka muuten leijuisi kaikkialla Vapaakaupungeissa. Orja palvelee isäntäänsä ehdottomasti 20 vuotta, minkä jälkeen hän on vapaa. Lisäksi isäntä ei saa tuottaa vahinkoa orjalle eikä mitenkään aiheuttaa tämän kuolemaa. Niinpä orjat ovat pikemminkin palkattomia palvelijoita ja työläisiä, kuin kaltoin kohdeltuja orjia. Tätä Sopimuslakia käyttävien Vapaakaupunkien orjat ovat usein tyytyväisiä oloihinsa, koska Sopimus sitoo sekä orjaa että isäntää. Tuomarit yleensä rankaisevat ankarasti Sopimuksen rikkojia.   

4. Etniset piirteet:
Vapaakaupunkien asukkaille ei ole varsinaista yhtenäistä piirrettä. Koska asukkaat polveutuvat kaikkialta saapuneista pakolaisista, emigranteista ja vapautetuista orjista, on kansan aines monen kirjavaa. On vaaleita, on tummia. Silmien väri vaihtelee kaikkien mahdollisien värien välillä. Pituuskin vaihtelee perimän ja ravinnon saannin mukaan. Koko ajan Vapaakaupunkeihin saapuu uusia ihmisiä, pakolaisina tai elannon perässä muuttavia.

5. Kansanluonne:
Vapaakaupunkien asukkaat ovat todella meluisia ja seurallisia, sillä he ovat tottuneet täyteen rakennetuissa ja kansoitetuissa kaupungeissa väentungokseen. Lisäksi he ovat muiden mielestä varsin vapaamielisiä, jopa liiankin vapaamielisiä. Vapaakaupunkien asukkaat eivät ole kovinkaan uskonnollisia, sen sijaan he ovat tunteellisia ja helposti innostuvia ja myös kaupankäynnin kannalta aktiivisia. Vapaakaupunkien asukkaat ovat myös varsin toimeliaita politiikan suhteen, jokaisella on oma mielipiteensä kaikesta.

[Jackalbury]

6. Maantieteellinen sijainti, luonnonolot ja populaatio: 
Vapaakaupungit muodostavat Ortomon etelärajalta aina Suiston reunamille ulottuvan ketjun rannikkoa myöten. Kaikki kaupungit on rakennettu meren ääreen ja ne ovat riippuvaisia merestä.
Vapaakaupungit saavat vettä sisämaan vuoristosta virtaavista joista, joista monet on valjastettu kaupunkien käyttöön akvedukteilla. Pohjoisemmat osat ovat kuivempia ja ilmasto on kuivempaa.
Eteläisimmät osat taas ovat melkein sademetsää ja niissä sataa runsaasti. Kasvillisuuskin vaihtelee suuresti rannikon koko mitalla. Vapaakaupungit kasvattavat muuriensa ulkopuolilla olevilla pelloilla ruokatarpeitaan ja peltoja vartioivat linnakkeet ja muurein suojatut kylät. Väestön lisääntyessä Vapakaupungeissa pellot laajenevat yhä kauemmaksi kaupungista, mutta usein pellot ja viljelijät jotka ovat Suojavyön ulkopuolella joutuvat rosvojen ja villien uhreiksi eteläisimmissä osissa. Pohjoisessa taas valtakuntien raja estää viljelijöitä etenemästä syvemmälle sisämaahan.
Vapaakaupungit kasvattavat kaikenlaista ja ne ovat myös erikoistuneet omiin erikoiskasveihinsa tai jollekin erityiselle alalle. Eteläisimmissä kaupungeissa jopa puolet asukkaista on fareineja, jotka ovat jäänteitä Kultakauden ajalta. Väestöstä ei kenelläkään ole tarkkaa tietoa, sillä ani harva kaupunki on pitänyt minkäänlaista väestönlaskentaa eikä orjia yleensä lasketa mukaan. (Koska orjat eivät voi maksaa veroja.) Lisäksi väestö muuttuu koko ajan, sillä kaupunkeihin saapuu maanpakolaisia ja niistä lähtee ihmisiä muualle koko ajan. Kuitenkin kaupungit ovat runsaasti kansoitettuja.

7. Kieli:
Vapaakaupungeissa puhutaan ortomon kielestä ja Kannaksen ihmisten alkuperäiskielestä syntynyttä sekoitusta. Eteläisissä kaupungeissa puhutaan saman kielen murretta, joka on saanut paljon vaikutteita fareinien kielestä. Kaikkein pohjoisimmat kaupungit puhuvat murretta, joka on saanut paljon lainasanoja pohjoisesta Siruanasta ja Taharrosta. Vapaakaupungit puhuvat yhtä yhtenäistä kieltä, sillä koska ne ovat kauppiaiden kaupunkeja, täytyy niiden kaupankäynnin takia kyetä kommunikoimaan keskenään.

8. Arvojärjestys:
Vapaakaupunkien ehdoton yläluokka on rikkaiden kauppiaiden ja maanomistajien muodostama aatelisto. Heidän alapuolellaan ovat vähäisemmät kauppiaat, käsityöläiset sekä merikapteenit ja sotajoukkojen upseerit. Kolmannen luokan muodostavat työläiset, palvelijat, maanviljelijät, sotilaat ja merimiehet. Neljäs luokka ovat orjat ja alimpana ovat rikolliset ja vangit. Arvojärjestys on sikäli tiukka, että jokainen tietää oman luokkansa ja ryhmänsä, mutta rikastuva voi nousta aina Ensimmäiseen luokkaan asti.

9. Arvot ja asenteet:
Vapaakaupunkien asukkaat arvostavat omaa vapauttaan, mutta eivät koe orjien pidon sotivan tätä vastaan. Lisäksi he pitävät vapaamielisyydestä. He myös arvostavat vaurautta ja taloudellista vainua. Mahtavia ja menestyviä kauppiaita ja kauppiaiden sukuja arvostetaan, myös taitavia kapteeneja arvostetaan suuresti. Rahalla on suuri merkitys Vapaakaupungeissa. He ovat myös uteliaita ja mielikuvituksellisia. Vapaakaupunkien asukkaat myös usein ottavat riskejä.

10. Tavat ja perinteet:
Vapaakaupungeissa vietetään suuria juhlia ns. Suurten Markkinoiden aikaan. Nämä markkinat tapahtuvat aina silloin, kun hyvän sään kausi alkaa kääntyä kohtia loppua ja kauppiaat myyvät tarpeettomia varastojaan muuttaakseen kauppatavarat rahaksi Huonon Sään ajaksi. Lisäksi flirttailu ja yöjalassa käynti on hyväksyttyä, kunhan se pysyy ”seinien sisällä” eli poissa julkisesta elämästä.
Vapaakaupungit ovatkin tunnettuja kurtisaaneistaan. Miehellä saattaa olla useitakin rakastajattaria, mutta vain yksi vaimo jolla on oikeus aviosopimukseen kirjattuun osuuteen miehensä omaisuudesta. Vaimo on miehen mukana kaikissa seurapiirien tapahtumissa ja vaimollakin voi rakastaja. Mutta vain perillisiksi todistetut lapset katsotaan perillisiksi. Äpärät järjestetään yleensä johonkin sopivaan ammattiin, yleensä kolmannen luokan pariin. Vapaakaupungeissa pidetään usein villejä juhlia aiheesta riippumatta. Vapaakaupungeissa myös juonitellaan paljon ja sanotaankin että lapset imevät politikoinnin taidon itseensä jo äidinmaidossaan.
Vuodessa on useita suuria juhlia. Suurimmat juhlat ovat Laivojen Juhla, missä uudet laivat kastetaan ja siunataan, Tuulten juhlat, joita on neljä kappaletta ja ne on jaettu tasaisesti koko vuoden mitalle. Tuulten juhlissa juhlitaan Neljää Tuulivaltiasta, joita palvotaan lähes jumalina. Myös Meren Herralla ja Myrskyjen Kuninkaalla on omat juhlansa. Kesällä vietetään täydenkuun aikaan rituaalinen Kuutanssi, jossa nuoret neitsyet esittävät valkoisissa puvuissa ikivanhan tanssin Kuun Rouvalle, joka hallitsee Meren vuorovesiä. Erikoisin juhla on lähellä vuoden vaihdetta vietettävä Valkoisen ja Mustan Kulkue. Juhlaa vietetään kerran vuodessa. Sen tapahtumapaikkana toimii kunkin Vapaakaupungin keskusaukio ja jonkin palatsin ulkoportaikko. Ensin juhlassa kulkee valkoiseen pukeutunut, valkokruunuinen nainen. Hän on Valkea Kuningatar, Valo ja Elämä, Päivä ja Kirkkaus. Valkoinen Kuningatar laulaa ikivanhan laulunsa, minkä lisäksi hän myös laulaa uuden, ajankohtaisen ja juhlaa varten sävelletyn laulun. Tämän jälkeen tulee Musta Kuningas, mustaan pukeutunut mustakruunuinen mies. Hän on Yö ja Varjo, Kuolema ja Pimeys. Musta Kuningas laulaa oman laulunsa, joka on ikivanha. Hänkin laulaa joka vuosi uuden laulun. Kuningas ja Kuningatar käyvät laulamalla väittelyn palatsin portailla, kunnes Valkoinen Kuningatar kumartaa Mustaa Kuningasta. Tämä osoittaa sen, että kaiken on kuoltava aikanaan ja muistuttaa kaupungin asukkaille kaiken katoavaisuutta ja elämän hetkellisyyttä. Juhla päättyy Kuningattaren ja Kuninkaan yhteislauluun, jossa he tuovat esille edustamansa dualismin. ”Ei valoa ilman varjoa, ei elämää ilman kuolemaa.” Rituaalin päätyttyä sitä seuranneet asukkaat menevät temppeleihin ja kappeleihin muistelemaan kuolleita.

[Jackalbury]

11. Ajanlasku ja kalenteri: 
Vapaakaupungit laskevat aikaa Liiton solmimisesta, sillä se on ainoa ajankohta josta ollaan varmoja ja joka kosketti kaikkia Vapaakaupunkeja. Liiton Päivästä on kulunut nyt 345 vuotta. Kalenteri on Vapaakaupunkeihin otettu Ortomosta, josta muutenkin on otettu paljon vastaan kulttuurivirtauksia, kun monet hankaluuksiin kotikaupungissaan joutuneet ortomolaiset ovat paenneet Vapaakaupunkeihin.

12. Historia:
Vapaakaupungit kehittyivät jo varhain menneisyydessä. Eteläisimmät niistä syntyivät fareinien Kultakauden valtakunnan kaupungeiksi, pohjoisemmat taas ihmisten Ensimmäisten Valtakuntien kaupungeiksi. Kaupungit menestyivät hyvin Kultakaudella, sillä Fareinien alueiden ja Ihmisten alueiden välinen kauppa kulki niiden kautta. Mutta Romahduksen alkaessa ja sitä seuranneina anarkian aikoina kaupungit tuhoutuivat, sillä ne jäivät joko tyhjilleen fareinien paetessa niistä tai sitten ne jäivät taistelevat fareinien, taistelevien ihmisten ja fareinien ja keskenään taistelevien ihmisten jalkoihin. Kultakauden loppua seuranneet kansainvaellukset, jotka suuntautuivat Itään ja varsinkin kaupunkien kautta Etelään Lounaiselle mantereelle, tuhosivat kaupungit raunioiksi.
Nykyiset kaupungit heräsivät uudelleen henkiin valtakuntien muotoutuessa jälleen, kun olot rauhoittuivat kansojen asettuessa uusille asuinsijoilleen. Nykyiset vapaakaupungit on rakennettu entisten kaupunkien raunioiden päälle. Vapaakaupungit alkoivat nousta, kun kaupankäynti virkosi jälleen Ortomon noustessa pohjoisessa. Aluksi ruhtinaiden ja suurkauppiaiden johtamat kaupungit taistelivat keskenään. Mutta pohjoisimpien kaupunkien päädyttyä vieraan vallan alle liittoutuivat vapaiksi jääneet kaupungit keskenään. Myöhemmin pohjoisimmat kaupungit vapautettiin sissisodalla vieraan vallan alaisuudesta. Keskinäisten taisteluiden lisäksi kaupunkeja kiusasivat Lännen saarten ja rannikoiden merirosvot sekä Suistossa piilotelleen ryövärit. Aiemmin myös Garmantazo ryöväsi usein eteläisimpiä kaupunkeja, mutta ryöstöretket päättyivät kun Korkeimman Jumalan uskonto nousi Garmantazossa. Ulkoisen uhan lisäksi kaupunkien sisällä on käyty monenlaisia valtataisteluita ja vallankaappauksia.
Nykyään Vapaakaupungit ovat yhä Liitossa keskenään, mutta Liiton sisällä ne nahistelevat keskenään. Vapaakaupungeista on tullut kaikenlaisten pakolaisten ja emigranttien turvapaikkoja.
Vapaakaupunkien historia perustuu kokonaan Ensimmäisen luokan rahoittamien kronikoitsijoiden kronikoihin sekä eri kauppayritysten ja kauppiassukujen tilikirjoihin ja lokikirjoihin.

13. Lukutaito ja oppineisuus:
Ensimmäinen ja Toinen luokka osaavat lukea, harvemmat Kolmannen luokan jäsenet. Orjista vain siihen opetetut orjat osaavat lukea. Oppineisuus taas on keskittynyt kokonaan Ensimmäiseen ja Toiseen luokkaan ja Mestarit, kirjanoppineet opettajat jotka ovat sekä tiedemiehiä että maagikoita. Yleisiä kirjastoja ei ole, vaan kaikki kirjakokoelmat ovat yksityisten varakkaiden Ensimmäisen tai Toisen luokan jäsenten tai Mestarien hallussa. Mestarit muodostavat Kirjan Veljeskunnan, jonka pyhänä tehtävänä on vaalia kaikkea tietoa ja kirjoja. Veljeskunnalla on jäseniä jo Vapaakaupunkien naapurimaissakin, Siruanassa, Novasterrassa, Barambarissa, Suistossa, Ortomossa, Taharrossa ja Ranianassa. Novasterran päädyttyä Casvoren vallan alle, on Veljeskunta alkanut levittäytyä myös Casvoreen.

14. Tiede ja teknologia:
Tiede on vasta äskettäin alkanut kehittyä itse. Sitä ennen tiede seurasi paljolti Ortomosta tulleita virtauksia. Vapaakaupungeissa on alettu panostaa tähtitieteeseen ja erilaisten paikanmäärityslaitteiden sekä laivojen parantamiseen. Myös maantiede on alkanut saada suosiota.
Tiede on kokonaan Mestarien hallinnassa. Tavallisesti tieteenharjoittajat ovat jonkin kaupungin tai rikkaan mesenaatin suojeluksessa, joskus jopa kotiopettajina. Tieteenharjoittajat tapaavat toisiaan yleensä kahvihuoneissa ja Kirjan Veljeskunnan kokouksissa.

15. Magia:
Vapaakaupungeissa magia on vapaata. Vapaakaupunkien yleisestä vapaamielisyydestä ja pakolais-maagien asettumisesta kaupunkiin magia on pysynyt vailla kahlitsevia kiltoja tai veljeskuntia. Vapaakaupunkien magia ei ohjailla juuri lainkaan, mutta kaupunkien hallitsijoiden palveluksessa olevat maagikot yleensä keskittyvät sodankäyntiin ja tuulten hallintaan. Vapaakaupungeista on tullut suosittuja asuinpaikkoja maagikoiden parissa, sillä Vapaakaupungit eivät vainoa heitä. Tosin magian käyttöä valvoo Liiton aikoinaan asettama Taralgon Tuomioistuin, johon kuuluu joukko maageja, tuomareita ja filosofeja. Muuten magian käyttäjät harjoittavat taitojaan vapaasti omissa putiikeissaan. Hienostuneimmilla ja mahtavimmilla maagikoilla on jopa vastaanotot loisteliailla kauppabulevardeilla, joissa varakas väestö käy hakemassa loitsuja ja kirouksia. Magia kehittyy Vapaakaupungeissa koko ajan, kun eri suuntaukset ja maagikoiden harjoittama tutkimus- ja kehittämistyö poikii tuotoksia.

[Jackalbury]

16. Uskonnot:
Vapaakaupungeissa on tuhansia eri uskontoja. Pohjoisemmissa osissa suurimpia uskontoja ovat Kuolleiden torni ja Dernolaisuus, etelässä taas Äiti Onnettaren temppelistö ja Äiti Jumalattaren uskonto. Näiden lisäksi Vapaakaupungeissa on tuhansia temppeleitä eri jumalille ja uskonnoille. Temppelit ovat yleensä keskittyneet omaan kaupunginosaansa. Toisinaan uskonnollinen elämä karkaa käsistä ja näiden Temppelikortteleiden kadut muuttuvat taistelukentiksi. Tällöin yleensä kaupungin hallitsija komentaa joukkonsa Temppelikortteleihin ja kaikki niskoittelijat teloitetaan.
Uskonnot suuren määränsä lisäksi risteytyvät keskenään ja toisinaan syntyy uusia uskontoja ja jumalia. Temppelikortteleissa on myös jo hylättyjä temppeleitä, joiden jumalat ja uskonto on jo unohdettu.

17. Mytologia:
Mytologioita on useita, jokaisella uskonnolla on omansa. Näiden uskonnollisten mytologioiden lisäksi Vapaakaupungeissa liikkuu suuri joukko erilaisia kertomuksia.

18. Filosofia:
Vapaakaupungeissa asuu joitakin filosofeja, yleensä niitä jotka ovat joutuneet pakenemaan kotiseuduiltaan aatteidensa tähden. Filosofia ei noudata mitään ihanteita ja filosofiset keskustelut yleensä poukkoilevat aiheesta toiseen. Vapaakaupunkien filosofia perustuu enimmäkseen vapaamielisyyden ja juhlinnan puolustelemiseen ja muiden maiden filosofien siteeraamiseen.

19. Taiteet:
Vapaakaupungit ovat tunnettuja siitä, että niiden varakkaiden kansalaisten talojen seinät ja katot koristellaan mosaiikein ja koristekaiverruksin. Omaa taidetta Vapaakaupungeissa ei varsinaisesti ole. Taiteen virtaukset tulevat pohjoisesta Ortomosta. Maalaustaiteessa suuri merkitys on Ortomosta rangaistusta tai siruanan hallintoa paenneilla taiteilijoilla. Myös kuvanveisto kukoistaa. Arkkitehtuurissa suosiossa on eräänlainen romaanis-jugend tyyli. Sirkusta ei tunneta, sen sijaan laulajia ja kierteleviä jonglöörejä ja tempuntekijöitä on vilisemällä Vapaakaupungeissa. Vapaakaupungeissa on syntynyt tunnettu tanssilaji, Lohikäärmeen Valitus. Siinä nopeasti muuttuvan huilumusiikin tahdissa tanssijat esittävät eri tunnetiloja tanssillaan ja elekielellään. Lisäksi tanssi on yleensä erittäin mutkikas, sillä mitä mutkikkaampi ja mitä vähemmän toistoa, sitä mestarillisempana tanssijaa pidetään. Musiikissa suuri osa on viihdemusiikilla, taiteellista musiikkia edustaa ainoastaan kuorolaulu. Vapaakaupunkien temppelikorttelit ovatkin tunnettuja Kuoroistaan, joihin voi kuulua satoja pappeja ja papittaria jotka laulavat joskus tuntejakin kestäviä rituaalilauluja.
Teatteri on sekasortoinen laitos jossa näytelmät ovat sekoitus repliikkejä ja laulantaa, lisäksi komedialla on suuri osuus. Tragediaa esitetään harvoin, vain Melankolian Herran päivänä.
Teatterissa näyttelevät niin miehet kuin naisetkin. Näytelmät ovat pääasiassa ulkomaisia, mutta muutamia Vapaakaupunkien omien kirjailijoiden töitä on myös. Kirjallisuus on pitkälti tuontitavaran varassa, mutta mesenaattien tukemina ovat Vapaakaupunkien omat kirjalliset lahjakkuudet alkaneet päästä esiin.

[Jackalbury]

20. Ruokakulttuuri:
Vapaakaupunkien ruokakulttuuri on täynnä kaikkien kaupunkien asukkaiden kotimaiden ruokakulttuureita. Etnisiä ravintoloita ja ruokahuoneita on joka kaupungissa. Vapaakaupungeissa varakas väestö syö mitä erilaisimpia ruokalajeja mahtavilla illallisillaan. Tavallinen kansa tyytyy kalaan ja lihaan, mutta käyttävät silti paljon kaupunkeja ympäröivillä mailla kasvatettavia yrttejä.
Ruokakulttuuri muuttuu koko ajan ja on erilainen eri Vapaakaupungeissa, riippuen aina kunkin kaupungin vallitsevasta ruokavillityksestä.

21. Vaatetus:
Vaatteissa matkitaan Ortomoa yläluokan parissa, mutta Vapaakaupunkien asukkaat myös sekoittavat rohkeasti eri maiden tyylejä ja kankaita luoden mitä erikoisimpia vaatteita. Tavallinen kansa tyytyy löysiin housuihin ja paitaan. Myös monet naiset käyttävät rahvaan parissa housuja Vapaakaupungeissa. Viitat eivät ole suosiossa, mutta sen sijaan varjostavat isot lierihatut ovat. Sotilaat pukeutuvat pelkkiin rintahaarniskoihin ja suojuksiin.

22. Jokapäiväinen elämä:
Vapaakaupunkien jokapäiväinen elämä pyörii satamien ja kaupankäynnin ympärillä. Kaikki ovat riippuvaisia laivoista ja niiden omistajien menestyksestä. Koska Vapaakaupungeissa käy laivoja kaikkialta Läntisen Meren piiristä, jopa Lirkosta asti. Vapaakaupungit ovat täynnä vilkasta elämää ja täynnä tuhansia eri kansallisuuksia.

23. Kansainvälinen asema ja kaupankäynti:
Koska Vapaakaupungit ovat puolueettomia, ne ovat liittojen ulkopuolella. Vapaakaupungit elävät tavallaan loisimalla muiden valtakuntien välisessä kaupassa. Koska Vapaakaupungit ovat aika korruptuneita, ne ovat merirosvojen suosiossa. Monet Vapaakaupunkien Kapteeneista ovat heti sataman kadotta näköpiiristä puhdasverisiä merirosvoja. Kauppiaat tekevät sopimuksia merirosvojen kanssa ja maksavat näille tiettyjä rahasummia jottei heidän laivojaan ryöstettäisi.
Vapaakaupungit ovat myös torrupien suosiossa, sillä niissä he pystyvät hyvin vaihtamaan ryöstösaaliinsa muihin tavaroihin tai kullaksi. Muut valtakunnat pitävät Vapaakaupunkeja merirosvojen ja ahneiden kauppiaiden tyyssijoina ja eräänlaisina mätäpaiseina. Mutta pakolaisille ja rikoksiaan pakeneville Vapaakaupungit näyttävät paratiisilta. Vapaakaupungit vetävätkin siksi puoleensa karanneita orjia, poliittisia maanpakolaisia, emigrantteja ja rikoksista tuomittuja.

24. Politiikka:
Politiikkaa harjoitetaan jokaisessa Vapaakaupungissa, yleensä yläluokan kauppiaiden, kauppiasperheiden ja kauppayhtiöitten välillä. Tämän lisäksi kaupungit politikoivat keskenään Liiton rajoissa ja yrittävät suistaa toisiaan tuhoon. Muiden valtakuntien politiikkaa seurataan tarkkaan ja monilla kauppiailla on laajat nuuskijaverkostot muiden valtakuntien kaupungeissa, jotta he saisivat nopeasti kuulla esim. sodista, vallankaappauksista tai nälänhädästä. Ulkomaiden tapahtumia seurataan tarkkaan, sillä ne vaikuttavat kaupankäyntiin koko Läntisen meren piirissä.

25. Sodankäynti:
Maajoukot ovat Vapaakaupunkien johtajien alaisuudessa, kuten muutkin virkamiehet ja poliisivoimat. Laivastot ja meripuolustus on sen sijaan kauppiaiden ja kapteenien käsissä ja he hoitavat sitä keskenään. Vapaakaupungit eivät kykene minkäänlaiseen hyökkäyssotaan, vaan pikemminkin ne ovat keskittyneet puolustautumaan mahdollisilta hyökkäyksiltä. Vapaakaupungit eivät mielellään käy avointa sotaa, sen sijaan ne sotivat juonien, salamurhaajien ja lahjusten avulla.

26. Muuta:
Kullakin Vapaakaupungilla on oma tunnuksensa, mutta niiden yhteisen Vapaakaupunkien Liiton tunnus on lippu, jossa keskellä ovat kolme valkoista ristissä olevaa miekkaa, ja niiden ympärillä kehässä kultakolikoita. Tausta on syvän turkoosi. Keskuskuvion vasemmalla puolella on kettu ja oikealla puolella naakka. Molemmat eläimet ovat valkoisia. Liiton lippua käyttävät monet alukset, jotka käyttävät monia Vapaakaupunkien satamista. Lisäksi se vedetään esiin, kun halutaan ilmaista asian olevan kaikkia Vapaakaupunkeja koskeva, yleensä kokouksissa.