Richard Morgan

[Jussi]

The Steel Remains on jo ennakkotilauksessa, mutta suhtaudun siihen toistaiseksi maltillisella odotuksella.

Minäkin suhtaudun kirjaan maltillisesti, saihan se esimerkiksi vähemmän innostuneen arvostelun Patrickilta. Itse asiassa odotan enemmän Black Man/Thirteeniltä, tätä viime vuonna ilmestynyttä scifikirjaa on hehkutettu niin paljon.

Avausviestissä mainittu Matthew Woodring Stoverin Heroes die oli muuten viime vuosien suosikkikirjojani

Heroes Die oli loistava kirja. Harmi, että jatko-osa (Blade of Tyshalle) on loppuunmyyty, vaikka sarjan kolmas kirja (Caine Black Knife) julkaistaan syksyllä. Monet ovat väittäneet, että BoT on vielä avausosaa parempi. No kyllä Blade of Tyshallen halutessaan saisi, mutta käytetystä pokkaristakin pyydetään lähes kolmeakymmentä euroa... Olisikohan uusintapainoksen aika?

[Seregil of Rhiminee]

Monet ovat väittäneet, että BoT on vielä avausosaa parempi.

Pidin Blade of Tyshallesta todella paljon. Sääli, että sitä myydän tällä hetkellä vain käytettynä (käytetyt kirjat ovat törkeän kalliita).

The Steel Remains vaikuttaa hyvältä ja odotan sitä innokkaasti, mutta pelkään kuitenkin, ettei se pääse muiden vastaavien kirjojen tasolle. Toivon, että se on hyvä kirja.

[Daliden]

Black Man on kyllä taattua Morgania. Myös Market Forces oli loppujen lopuksi loistava lukukokemus, vaikka aluksi vähän epäilyttikin, että voiko tätä juonta saada toimimaan. Näemmä voi :)

[Jussi]

Steel Remains on näköjään tullut etuajassa myyntiin, ainakin Booky.fi väittää toimittavansa kirjan (20,80 eurolla).

[Keeper]

Play.comista tuon saa muuten alle kymmenellä eurolla

Oletettavasti kyseessä on kuitenkin nidottu kovakantinen mikä tuntuu olevan britti Gollanzin suosima muoto. Mutta aika halpa kuitenkin.

[Jussi]

Steel Remainsin amerikkalaiskansikuva on julkistettu. Kirja tulee USAssa myyntiin tammikuussa.

[Freyja]

Vihdoinkin Amazon UK toimitti The Steel Remainsin. Sen mukaan kirja ei ilmestynyt ennen aikojaan. Valitettavasti pääsen lukemaan sitä vasta ensi viikon lopulla työmatkan päätyttyä, mutta onneksi piakkoin kuitenkin. Jos kirja miellyttää, niin todennäköisesti jatkan Morganin lukemista englanninkielisenä.

Onko Likelta saatavissa tarkempaa tietoa siitä onko seuraava suomennettava kirja Broken Angels (mikä tuntuisi järkevältä), vai jokin muu? Tuosta Jussin edellisestä tiedustelusta on jo seitsemisen kuukautta.

Varmaan tyhmä kysymys, mutta... miksi Black Man on julkaistu USA:ssa nimellä Thirteen? (jos tähän voi vastata spoilaamatta). Joskus nettikirjakauppoja selatessa törmää näihin erinimisiin samansisältöisiin kirjoihin. Steph Swainstonin The Modern Worldkin on amerikkaiselta nimeltä Dangerous Offspring.

[Seregil of Rhiminee]

Vihdoinkin Amazon UK toimitti The Steel Remainsin. Sen mukaan kirja ei ilmestynyt ennen aikojaan. Valitettavasti pääsen lukemaan sitä vasta ensi viikon lopulla työmatkan päätyttyä, mutta onneksi piakkoin kuitenkin.

Sain itse The Steel Remainsin pari päivää sitten, mutta aloitin kirjan lukemisen vasta tänään. Mun mielestä aloitus on ihan ok ja sopivan mielenkiintoinen, mutta en ole vielä päässyt niin pitkälle, että pystyisin sanomaan onko kirja laadukas vai ei.

miksi Black Man on julkaistu USA:ssa nimellä Thirteen? (jos tähän voi vastata spoilaamatta).

Tästä arvostelusta löytyy vähän vihjeitä miksi kirja on nimetty Thirteeniksi.

[Jussi]

Onko Likelta saatavissa tarkempaa tietoa siitä onko seuraava suomennettava kirja Broken Angels (mikä tuntuisi järkevältä), vai jokin muu? Tuosta Jussin edellisestä tiedustelusta on jo seitsemisen kuukautta.

Lähetin viestisi innoittamana uuden, tarkemman tiedustelun. Saa nähdä, tuleeko tälläkin kertaa vastaus nopeasti. Tuntuisi loogiselta, että kustantaja jatkaa seuraavalla Kovacs-kirjalla. Mutta voihan Like päätyä Clarke-palkinnon voittaneeseen Black Maniin.

[Freyja]

Jaa-a... mitähän The Steel Remainsista sanoisi nyt, kun sen on lukenut. Olihan se synkkä ja totinen kirja. Jos vertaisin Joe Abercrombien The First Law -sarjan synkkyyteen, niin Morgan pisti melkoisesti synkemmäksi. Sellaista se kai on sodan jälkimainingeissa ja taisteluissa. Se mikä Abercrombiella pelasti tarinan ja hahmot ja teki tekstistä loistavaa, oli ironia ja huumori. TSR oli totistakin totisempi. Morgan kirjoitti hyvin kuvailevaa tekstiä, siihen kiinnitti erityisesti huomiota, ja dialogi toimi, eivätkä hahmot todellakaan jääneet pinnallisiksi.

Silti noin parinnen sadan sivun kieppeillä olin hieman pitkästynyt. En ehkä ollut sillä fiiliksellä, että olisin lukenut juuri nyt näin synkkää tarinaa, ilman mitään kevennyksiä. Ehkä jonain toisena hetkenä teksti olisi purrut paremmin. Siksipä varaan itselleni mahdollisuuden lukea kirjan joskus toiste uudestaan ja muuttaa mieltä sen tasosta. Sisällöllisesti TSR ei tarjonnut mitään uutta, ja kirjan kantavuus perustui oikeastaan vain kerronnan tasoon.  Monissa arvosteluissa on epäilty, että kirja jakaa lukijakuntaa kahtia. Minä asetun ehkä siihen keskivaiheille. En ollut mitenkään äärimmäisen innostunut, mutta loppua kohti ote parani, ja jätti kohtalaisen jälkimaun. Jostain syystä TSR oli vain yllättävän vaikea kirja sulattaa.

[Seregil of Rhiminee]

Lopetin The Steel Remainsin lukemisen muutama päivä sitten, mutta ehdin kommentoida sitä vasta nyt, kun on ollut kaikenlaista menoa.

En oikein tiedä miten tähän kirjaan pitäisi suhtautua, koska se oli omalla tavallaan sekä hyvä että huono. Kirjassa oli miellyttävää rosoisuutta ja synkkyyttä. Pidin myös siitä, ettei päähenkilö ollut ns. "puhdas pulmunen". Kirja ei oikeastaan tarjonnut kovin paljon mitään uutta tai ennennäkemätöntä, koska muutkin kirjailijat ovat kirjoittaneet seksiä ja väkivaltaa sisältäviä kirjoja, mutta kirja toimi yllättävän hyvin. Minun on tunnustettava, että pidän synkistä fantasiakirjoista, joten kirja teki sen vuoksi vaikutuksen minuun.

Minusta kirjassa oli paikoitellen myös huumoria, vaikka jotkut väittävät, ettei sitä löydy ollenkaan. Tässä on mm. yksi lievästi humoristinen kohtaus:

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Sivu 32: Archeth kiroilee voimakkaasti ja viestinviejät kuuntelevat häntä.

Päädyin sellaiseen johtopäätökseen, että kirja sai neljä tähteä.

[Jussi]

Freyja: Morgan on kertonut haastatteluissa ihailevansa Karl Edward Wagnerin tuotantoa, ehkä tällä on ollut vaikutus Steel Remainsiin. Yksi Wagnerin fantasiaromaani on suomennettu, Pimeyden verkot, joka kuuluu Kane-nimisestä soturista kertovaan sarjaan. Minä luin kirjan, se oli erittäin synkkä ja väkivaltainen, ja päähenkilö oli periaatteessa täysi roisto. Pidin kuitenkin Verkoista, ja Kane oli minusta onnistunut hahmo.

Eilen tuli tekstiviesti, että Steel Remains on noudettavissa Joensuun kirjastossa. Jätin teoksesta pari viikkoa sitten hankintaehdotuksen ja ennakkovarauksen.

[Freyja]

Minun kohdallani ei ole kyse ainakaan siitä, ettenkö pitäisi esim. synkistä ja/tai ristiriitaisista hahmoista. Päinvastoin. Minusta Morganin kirjan synkkyys oli kuitenkin niin monotonista, että pitkästyin. Tiedän, että kirjaan on ujutettu valonpilkahduskin, joten jatkoa on tietenkin aina hyvä odottaa. Uskon, että jatkan Morganin lukemista Takeshi Kovacs -kirjojen osalta, sillä Muuntohiilestä pidin toki, mutta sille en nyt voi mitään tähän hätään, että TSR ei purrut minuun, vaikka niin monet ovat sitä ylistäneet (annoin joka tapauksessa kirjalle kolme tähteä, eikä se tarkoita, että kirja olisi mitenkään erityisen huono) :) Jokainen luo tietenkin oman käsityksensä kirjasta.

[Seregil of Rhiminee]

Tässä on lainaus yhdestä haastettelusta, jossa Morgan mainitsee lukeneensa Moorcockia ja Wagneria:

I grew up reading master practitioners of the form like Michael Moorcock and Karl Edward Wagner, and there’s a brutal, brooding pulp appeal to those stories.

Ja tässä on lainaus toisesta haastattelusta:

Well, I’ve always quite liked good old traditional hack-and-slay fantasy, and the mythological sources it draws upon. As a teenager, I read an awful lot of Moorcock’s Eternal Champion stuff, some Karl Edward Wagner and a couple of seminal fantasy novels by Poul Anderson, most notably the very brilliant The Broken Sword.

En ole itse lukenut mitään kirjoja, enkä tarinoita Karl Edward Wagnerilta, mutta monet ovat kehuneet niitä, joten kirjat täytyy varmaan tilata jossain vaiheessa.

[Nasuhorn]

Onnistuin tässä sadonkorjuukiireiltäkin lukemaan loppuun tämän Steel Remains-opuksen joten pistänpä siitä muutaman mielipiteen minäkin. Ensimmäiseksi: Voi myrsky ja mylväys! Ostin kirjan nimittäin heräteostoksena ja ajattelin ihan tarkkalleen: "Kappas vaan, itsenäinen fantasiakirja ja pituutta vaan tollaset 350 sivua, pitääpä sellainen ihme lukea". Mutta jufernaut, minua on huijattu! Pikku hiljaa epäilykset heräsivät ja niinhän se selvisi että trilogian ensimmäinen osahan tämä on! En kyllä löydä mistään päin kansipapereita mainintaa tästä seikasta. Käsiteltävä tarina on vieläpä hyvin pitkälti pohjustusta tuleville tapahtumille, vaikka jonkinlainen välietappi sentään saavutetaan.

Kyseessä on siis sen lajin fantasiakirja jossa heilutellaan miekkoja ja ratsastellaan hevosilla ympäriinsä. Lavastus on Moorcockilainen, ei Tolkienilainen, mutta mitään erityistä kokeilevaa outoilua eli weirdiä ei harrasteta.

Kirjassa on selvästi hakemalla haettu karuutta ja rankkuutta, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa että väkivalta on yksityiskohtaisesti kuvattu, seksi vielä paljon yksityiskohtaisemmin (66% kirjan päähenkilöistä on muuten setan porukkaa), ja kaikkien yhteiskuntaluokkien edustajat kiroilevat kuin tossa marketin kulmilla perjantai-iltana kaljanhimoissaan kärvistelevät nuorison edustajat konsanaan. Ajoittain sivutaan synkempiäkin asioita, kuten sitä että orjuus on kurjaa orjille mutta hauskaa orjuuttajille.

Mitään erityistä menneisyyden ajankuvaa ei lukijalle yritetäkään tarjota, ihan nykyaikaisia termejä käytetään jatkuvasti häpeilemättä. Kuten eräs nettiarvostelija osuvasti totesi, jotenkin syntyy sellainen olo kuin koko kirja tapahtuisi 1980-luvulla. Tähän voi kyllä vaikuttaa sekin että keskeisin henkilö Ringil kiteytyi mielikuvissani sellaiseksi Tom of Finland-jannuksi.

Kirjailija itse näyttää luokittelevan Steelin noir-genreen mutta ei tämä mielestäni ainakaan sitä ole -tapahtumat ovat aivan liian eeppisiä- ehkäpä pikemminkin jonkinlaista fantasiapunkkia :) Noista mainituista esikuvista täytyy sanoa että Wagnerin Kane (joka on muuten nykyään pahuksen vaikeasti saatavilla) tuli itsestään mieleen jo lukiessa mutta Poul Andersonin  mestariteos The Broken Sword onnistui minusta olemaan paljon synkempi kirja ilman että kukaan kiroili. Ajoittain tämä Steelin kielenkäyttö luisuu kyllä ihan tahattomaan komiikkaan: vähän kuin katsoisi Deadwoodia jossa kaikki hahmot puhuvat kuin Al Swearengen.

Tässäkin ketjussa aikaisemmin mainittu Matthew Stoverin Caine teki jo juuri sen mihin Steel Remains pyrkii paljon paremmin mutta jos turha hypetys unohdetaan kirja ei ollut yhtään hullumpi - en harrasta tähtiä mutta arvostaisin sen Abercrombien ja Lynchin edelle (ja Mievillen / Bakkerin taakse). Morgan on selvästi kehittynyt kirjailijana viime näkemästä (Altered carbon) aimo pompsun verran.

[Jussi]

Jos kiinnostaa, niin tässä amerikkalaiskustantamon esittely Steel Remainsista:

Richard K. Morgan has built his career by writing hard-boiled, award-winning science fiction—now he is set to take on the epic fantasy market with the first novel in a planned trilogy

With titles such as Altered Carbon, Market Forces, and Thirteen, Richard K. Morgan—winner of the Arthur C. Clarke Award, the Philip K. Dick Award, and the John W. Campbell Award—has taken the science fiction world by storm. His particular brand of hard-hitting action, intriguing antiheroes, and high concept has caused The New York Times to call him “one of science fiction’s bright young lights, a crisp stylist who demonstrates equal facility with action scenes and angst.”

Now Morgan has written his first epic fantasy novel— and he plans to reinvigorate the fantasy genre in the same way he gave a kick to science fiction. The Steel Remains finds a man named Ringil, hero from a great war, living nearly forgotten and obsolete in a backcountry village. With a growing waistline, he himself fears he may be past his prime. Until he’s asked to find a lost cousin, one sold into servitude, and he is drawn back into a world that he’d thought he left behind long ago.

Praise for Richard K. Morgan:
“A gifted, ambitious storyteller.” —The Washington Post

[Jussi]

Uusi Morgan-haastattelu, jossa käsitellään mm. Steel Remainsia ja sen jatko-osaa. Lainauksia:

My problem is that again there's been kneejerk critical response that everyone is reading this as the first installment in a trilogy. That's true as far as it goes, in the sense that there will be the same characters as in the other two books. I didn't envisage as the first novel as part of a trilogy at all. I envisaged it as a stand alone novel, it comes to a conclusion. As far as I'm concerned you could walk away from that book and not really read anything else, and it would be a wrap there.

There is a tendency that every time you pick up a book that has a resemblance to an Anita Blake novel it would be reviewed with a view to the rest of the landscape. That's definitely true of fantasy because an awful lot of reviews of The Steel Remains were measuring it against a fantasy novel by George R.R. Martin, a fantasy novel by Steven Erickson. I find that really strange. I am not George R.R. Martin and I am not Steven Erickson, and who's to say that the book I've written is anything like those? There's a constant blind impulse to find similarity and contrast. Everything in the book was taken and it was said, 'This is like so and so, but it's slightly different because he's done this instead of this.' I just think it's a very odd way to approach a book, to read it as if it were another book.

I've agreed to write two more of these fantasy novels. When I've done that I will be going back to writing science fiction. I've already contracted with Gollancz and with Del Rey in the U.S. to write science fiction novels as well. So I'll be going back, probably to the universe I created in Thirteen.

Steel Remainsin keräilijöille suunnatun erikoislaitoksen kansikuva on paljastettu. The Cold Commandsin juonitiivistelmän voi tarkistaa enkkupuolen tietokannasta. Like Kustannus ei vastannut kysymykseeni seuraavasta Morgan-suomennoksesta.

[Nasuhorn]

Jos Richard Morgan haluaa olla ainutlaatuinen hänen olisi syytä kirjoittaa vähän omaperäisempiä kirjoja X)

[Daliden]

Ringil fantasiaromaanin hahmon nimenä on melkein yhtä paha lapsus kuin Aileron. :)

[Kaapu]

Aloin viimein saada alulle kesän aikana ostamieni kirjojen kasan lukemista. Ensimmäisenä otin käteeni The Steel Remainsin (tuo on vale, sillä aloittelin yhtä sun toista kirjaa ja päädyin Steeliin sen helppolukuisuuden takia).

Synkästä maineestaan huolimatta TSR on melko kesy kirja, eikä ollenkaan niin sieluaraastava kuin Tulen ja jään laulu tai The Prince of Nothing. Toki peppuseksiä ja "Painu siitä vittuun" -kiroilua on enemmäin kuin Martinissa ja Bakkerissa yhteensä, mutta silti vertaisin kirjaa enemmän Abercrombien The First Law -sarjaan ja Eriksonin Malazaniin. Mukakova kuori peittää alleen tavanomaisen eeppisen seikkailufantasiatarinan, jossa muinaisten rotujen syntyperiä selvitellessä käsitellään jo perinteisiksi muodostuneita aiheita kuten paimentolaisuuden ja sivilisaation yhteentörmäystä sekä sodan hintaa yhteiskunnalle. Kun hahmojen mietiskelyt alkavat mennä liian vakavaksi, joku keksii aina käyttää sanaa fuck jossain hauskassa yhteydessä.

Juonikaari on erittäin maanläheinen ja suurin taistelu taitaa käsittää vain pari tusinaa miestä.

Kirjan kannessa Joe Abercrombie kirjoittaa:"Morgan doesn't so much twist the cliches of fantasy as take an axe to them. Then set them on fire." Tämän kaltaista mainostusta kuultuani jouduin kyllä myöhemmin toteamaan, että Morgan ei kyllä taida tehdä mitään mitä ei ole jo tehty, tai mitään mistä tässä vaiheessa ei ole kirjoitettu jo aika paljon.

Kuten sanottua, kirjan suuret, syvälliset teemat voi lukea melkein samanlaisina vaikka Abercrombielta, Martinilta tai Eriksonilta. Bakker käsitteli homouden (ja samalla heresian) tabua soturiyhteiskunnassa. Ja nämä asiat käsiteltiin melko samantyylisillä henkilöillä. Yrittäessään tehdä erilaisia ja kliseitä tuhoavia kirjoja kirjailijat tekevät nykyään erittäin kliseisiksi käyviä kirjoja. Perusasetelmallaan Morgan ei eroa juurikaan niin monesta nykyisestä, synkemmän suunnan ottaneesta sankarifantasian kirjoittajasta. Meillähän on tätä vähemmänkin tunnettua kirjailijakatrasta kuten James Barclay ja Brian Ruckley, joiden sekaan Morgan uppoaa melko jouhevasti.

Tämä ei tarkoita ettenkö pitäisi The Steel Remainsista. Se on menevä ja paikoittain hauska kirja, jonka kanssa aika helposti kuluu. "Sivunkääntäjä". En taida pystyä laskemaan niitä kertoja, jolloin repesin kuin ylästeikäinen kirosanoja vilisevälle dialogille. Tämä kirja on niille, jotka eivät saa tarpeekseen kevyemmän synkkyyskastin kirjoista kuten The First Law, The Gentleman Bastard Sequence, The Godless World tai The Ascendants of Estorea.