Laadukas kauhukirjallisuus

[Seregil of Rhiminee]

Millainen kauhukirjallisuus on mielestänne laadukasta?

Pidän itse kaikista eniten H.P. Lovecraftista, Clive Barkerista, Anne Ricesta ja Edgar Allan Poesta.

Luin aikanaan myös Stephen Kingin kirjoja, mutta valitettavasti Kingin uusimmat kirjat ovat ala-arvoisia tekeleitä mm. The Night Shift -novellikokoelmaan verrattuna, josta löytyy todella hyviä novelleja (mm. Jerusalem's Lot ja Children of the Corn).

H.P. Lovecraft ja Clive Barker ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Pidän todella paljon Lovecraftin Cthulhu-tarinoista ja Clive Barkerin The Books of Blood -kirjoista.

[Ranmoth]

Kauhukirjallisuudesta olen enimmäkseen lukenut Lovecraftia ja Lovecraftin innoittamia kirjoja/novelleja. Riceltä on neljä ensimmäistä kirjaa tullut luettua, ja Kingiltä lähinnä Mustat tornit (jotka ei ehkä oikein ole kauhua) ja pari jotain muuta. Jerusalem's Lot on parhautta.

Tales of the Cthulhu Mythos-kirjassa on monen eri kirjoittajan yllättäen Cthulhu-mythokseen liittyviä novelleja, joista suurin osa on ainakin melko tai jopa erittäin hyviä.

[Seregil of Rhiminee]

Kauhukirjallisuudesta olen enimmäkseen lukenut Lovecraftia ja Lovecraftin innoittamia kirjoja/novelleja.

Lovecraftin novelleissa on ehdottomasti "sitä jotain". Hankin itselleni Omnibus-kirjat (3 kpl), joissa on kaikki Lovecraftin novellit. Niitä tulee luettua aina toisinaan uudelleen.

Jerusalem's Lot on parhautta.

Olen itsekin samaa mieltä, että Jerusalem's Lot on parasta Kingiä. Minusta se on Kingin paras novelli. Yksikään muu novelli tai kirja ei pääse samalle tasolle.

[Myste]

Puhuttaessa laadukkaasta kauhukirjallisuudesta sanan varsinaisessa merkityksessä, niin ensimmäisenä tulee mieleen eittämättä H.P. Lovecraft. Nämä tarinat uppoavat aina vaan, vaikka niiden kirjoittamisesta on aikaa vaikka kuinka ja kauan. Vaikka teksi ja miljöö vaikuttaisivat vanhahtavalta, niin se tärkein eli kauhu, ei ole kärsinyt ajan hampaasta yhtään! Poe toki kuuluu tähän samaan kastiin, mutta häviää itseasiallisessa kauhussa Lovecraftille.
Kingillä on muutama loistava kauhutarina aikaisemmilta vuosilta, mutta hänen kirjoitustyylinsä on selkeästi muuttunut ajan saatossa. Nykyisin häneltä ei tule puhtaita kauhutarinoita ensikään, mutta terä sivaltaa silti silloin tällöin - noin niin kuin mausteena.
Myös aikaisemmin mainittu Clive Barker on kauhuprenikkansa eittämättä ansainnut.

[Keeper]

Hmjoo, aika samoilla linjoilla noin nimien suhteen olen minäkin. Lovecraft ja Poe ehdottomasti, mutta vanhemmasta kauhukirjallisuudesta löytyy muitakin erittäin hyviä tekijöitä, esim. Algernon Blackwood ja Arthur Machen ovat omasta mielestäni ainakin teosten suhteen kahden aiemmin  mainitun veroisia, vaikka ei vaikutukseltaan tai tunnettavuudeltaan välttämättä olekaan samaa kaliiberia. Suosittelen.

Muutenkin suosin itse genren wanhempaa kirjallisuutta uudemman tuotannon sijaan, tietenkin joitain poikkeuksia löytyy. Viime aikoina olen hankkinut ja osittain jo lukenut melko paljon 1800-luvun kauhua, joka on osoittautunut aivan täydelliseksi aarreaitaksi. Stokerin novelleja, Sheridan Le Fanua, Francis Marion Crawfordia, Henry Jamesin kummitusjuttuja, M.R Jamesin kauhunovelleja tai G.W.M. Reynoldsia. Näihin olen hurahtanut aivan täysin

Uudemmasta kauhusta jo mainittu Barker on ollut kelpo kamaa (Books of Bloodit mitä olen lukenut), Damnation Game pitäisi lukea jossain vaiheessa myös. Dan Simmonsilta löytyy hyviä teoksia, ja muista uudemmista kirjailijoista esim. Thomas Ligotti, Laird Barron ja Glen Hirshberg ovat keränneet aika lailla kehuja, itse en ole vielä ehtinyt heihin kunnolla tutustua.

Stephen Kingin suhteen pidän vanhoista kirjoista Pet Sematary, Salems Lot jne. just uudelleenluin Uinu, uinu, lemmikkini ja oli juuri niin hyvä kuin muistinkin.

Olen itsekin samaa mieltä, että Jerusalem's Lot on parasta Kingiä. Minusta se on Kingin paras novelli. Yksikään muu novelli tai kirja ei pääse samalle tasolle.

Olen kuullut aika monestakin eri suunnasta sellaista puhetta, että Kingin uusimman novellikokoelman, Just After Sunsetin, sisältämä novelli N. olisi ilmiselvä paluu Lovecraft pastissien tielle, ja ovatpa jotku kehuneet sitä herran parhaaksi novelliksi, joten kannattanee tarkistaa  

edit:

Jaa niin pitänee hankkia käsiin tuo hiljattain uudelleenjulkaistu Veren Vangit, en ole aiemmin Ricen kirjoja lukenut ja voisi asian laidan korjata. Ihan hirveästi en tosin ko. teokselta tohdi odottaa, mulle on jäänyt vähän sellainen mielikuva (elokuvan perusteella), että nämä Lestat ja kumppanit olisivat tämän nykyisen itkuvinkutwilightvampyyrien jonkinmoisia kantaisiä, mutta toivottavasti olen väärässä.   

[Cinnamon]

Mutta pitääkö laadukkaan kauhukirjallisuuden olla nimensä mukaisesti kauheaa? En muista koskaan lukeneeni ainuttakaan pelottavaa kauhukirjaa.  Muutamasta kauhukirjasta olen tykännyt, mutta ei niinkään kauhuelementtien vuoksi, vaan muista syistä. Vai ovatko odotukseni liian korkealla?

[Keeper]

Mutta pitääkö laadukkaan kauhukirjallisuuden olla nimensä mukaisesti kauheaa? En muista koskaan lukeneeni ainuttakaan pelottavaa kauhukirjaa. 
Muutamasta kauhukirjasta olen tykännyt, mutta ei niinkään kauhuelementtien vuoksi, vaan muista syistä. Vai ovatko odotukseni liian korkealla?

No jos kauhukirjallisuuden hyvyyttä mitataan silllä kuinka pelottavaa se on oikeasti niin sitten en ole lukenut koskaan, ainakaan aikuisiällä, ainoatakaan hyvää kauhukirjaa. 

Tyylilajin aiheet eivät useimmiten ole mitään mieltälämmittäviä, joten siinä mielessä laadukas kauhukirjallisuus voi olla myös kauheaa. Se voi olla myös minkä tahansa muun kirjallisuuden lajin tavoin laadukasta esim. kielenkäytön, henkilökuvauksen, tarinan teeman tai kirjailijan viestittämän sanoman takia.

Onko jokin viktoriaaninen kummituskirjallisuus kauheea?, tuskin. Tunnelmallista?, sitäkin enemmän. Onko se kauhukirjallisuutta?, mielestäni ehdottomasti. (tai ainakin oli kirjoitusajankohdan ihmisille)

[Eija]

Ei mikään kirja oikeasti ole pelottanut varmaan ikinä, mutta kylmiä väristyksiä on jotkut aiheuttanut ja silmät pyöreänä lukemisefektiä tai hämmästystä kylläkin. Laadukas kauhu tosiaan voi olla tunnelmallista ja ei välttämättä hirveästi tarvitse olla perinteisiä kauhuelementtejäkään ollakseen kauhua. Tunnelmallinen kauhu se parasta onkin, eikä kauhun tarvitse olla pelkästään splatteria. Kummitusjutut ovat myös minunkin mielestäni kauhua, vaikka ne nyt ei olekaan yhtään pelottavia. Joskus kauhun ja fantasian raja tai kauhun ja scifin raja on vaikea erottaa, mutta tarvitseeko sitä niin tarkasti luokitellakaan.

[Keeper]

Mielenkiintoista. Ensi kesänä pitäisi tulla myyntiin. Olen lukenut ainoan Romeron kirjoittaman novellin ensimmäisestä Kuoleman kirjoista eikä se ollut mikään kovin kummoinen. Saa nähdä mitä tuosta tulee. 

Odotuksia voi olla tietysti jonkin verran ottaen huomioon, että koko moderni zombiegenre (elokuvissa sekä kirjallisuudessa) perustuu enemmän tai vähemmän herran tuotoksiin.   

[jellonainen86]

oon ollu stephen king -fani niin kauan ku oon osannu puhua ja nähdä.. mut totesin justiinsa et aika vähän on tullu tutustuttua herran kirjalliseen tuotantoon, lähinnä vaan elokuvien ja tv-sarjojen muodossa.. mut muistan ku joskus aikoja sitten luin Painajaista keskellä kesää, keskellä päivää ja hytisin kauhusta.. luin sen kirjan uudelleen nyt vuosia vuosia myöhemmin, viime kesänä taas, enkä uskaltanu lukea loppua ku ajattelin etten uskalla mennä yksin nukkumaan tai nään painajaisia :)

luin Dorian Grayn muotokuvan jonka bongasin kauhu -osastolta eikä siinä ollut muuta kauheeta ku pitkästyttävyys.. mutta ehkä kaikki nää kauhun klassikot on enemmänkin sellasta mikä ei oo niin konkreettista kauhua, ku taas mitä koen et King edustaa.. jonain kauniina päivänä tartun vielä Dean Koontziin ja katson mitä hänellä olis tarjottavana, kehuttu kun on..

mut mikä mun mielestä on sitten laadukasta kauhua niin ainoo mikä tulee mieleen on, että ratkasevinta on ehkä kerronta.. se miten se rakennetaan, tottakai siinä pitää olla hyvä juttu, mut hyväkin tai kauheekin juttu voi kuulostaa tosi koomiselta jos sitä ei oo osattu kertoa..

[kahvikuppi]

^No kannattaa tsekata niitä vanhempia Stephen Kingin kirjoja, Carrie, Se, Hohto, Tukikohta ja vastaavia. Kuin, että pilaisit kyseisen genren lukemalla Koontzia. :-D

[Eija]

Ketjussa ei vielä ole mainittu William Hope Hodgsonia, joka kuulunee laatukauhukirjailijoiden joukkoon, ainakin kiinnostava hän on.  Luin uusintakierroksella reilu 100 vuotta sitten kirjoitetun Kauhujen talon (The House of the Borderland). Kauhujen talon juonessa on keskeisessä osassa kosmisissa sfääreissä matkaaminen. Kauhua nämä jaksot eivät erityisesti herätä, mutta on tarinassa kauhutunnelmallisempaakin materiaalia. Tarinan sisällä on tarina - löytyy päiväkirja, josta muodostuu pääasiallinen kirjan sisältö ja tapahtumia seurataan minäkertojan näkökulmasta. Tarinasta huomaa, että H.P Lovecraft on pitänyt Hodgsonia esikuvanaan ja on ottanut vaikutteita häneltä omaan tuotantoonsa. Kelpo tarinoita ovat myös novellit Hylky (antologiasta Englantilaiset aaveet) ja Ääni yössä (antologiassa Haudantakaisia). Molemmat sijoittuvat merelliseen ympäristöön ja kauhun aiheuttaja on home/sieni.

Aikomukseni on käydä pikkuhiljaa uusintalukuna läpi 90-luvulla suomeksi julkaistut kauhuantologiat ja kauhukirjat. Suomennettavaa riittäisi kiinnostavan/laadukkaan kauhun saralla pilvin pimein, mutta valitettavasti ei näytä hyvältä. 

[Seregil of Rhiminee]

Ketjussa ei vielä ole mainittu William Hope Hodgsonia, joka kuulunee laatukauhukirjailijoiden joukkoon, ainakin kiinnostava hän on.

William Hope Hodgsonin The House on the Borderland on todella hyvä ja sopivan outo tarina. Lovecraft on tosiaan pitänyt tätä tarinaa (ja myös muita Hodgsonin tarinoita) esikuvanaan. Minusta Hodgsonin vaikutuksen näkee aika hyvin, kun lukee Lovecraftin tarinoita. Kumpikin kirjailija kuvailee asioita hyvin ja teksti on kielellisesti laadukasta.

[Jussi]

Aikomukseni on käydä pikkuhiljaa uusintalukuna läpi 90-luvulla suomeksi julkaistut kauhuantologiat

Minä olen ajatellut, että voisin tutustua tarkemmin näihin antologioihin – vain muutama on tullut luettua. Esimerkiksi Ellen Datlow'n toimittama Aavistus verta vaikuttaa kiinnostavalta. Ainakin osallistujalista on vakuuttava, teoksessa ovat mukana mm. Wagner, Silverberg, Carroll ja Holdstock.

[sansa]

   Entäs kauhun "vanhat klassikot" niin kuin Dracula, Frankesnsteinin hirviö ja Polidorin Vampyyri? Ei niitäkään voi niin hyytäviksi sanoa, mutta be ovat tyylikkäitä, toisin kuin monet nykykauhukirjat... Ja juoni ainakin keskittyy sen tärkeimmän, eli hirviön, ympärille.

   Mitä kirjallisuuden "kauhu" edes tarkoittaa? Suurin osa kauhukirjallisuudesta on äärimmillään jännittävää. Johtuuko se siitä, että kun tarina on kirjana, niin se on tavallaan epäkonkreettinen? Jos taas katsot elokuvan, voit oikeasti hätkähtää tai kirkaista jossain vaiheessa Toisaalta esimerkiksi J-C. Grangen Viattomien Veljeskunta on lähimpänä kammottavuutta, vaikkei se olekaan kauhun genreen sidoksissa. Lapsinatsit kuitenkin ovat melko kauhea aihe!

[Maailmanherra]

   Entäs kauhun "vanhat klassikot" niin kuin Dracula, Frankesnsteinin hirviö ja Polidorin Vampyyri? Ei niitäkään voi niin hyytäviksi sanoa, mutta be ovat tyylikkäitä, toisin kuin monet nykykauhukirjat

Kuvailit aika hyvin myös H.P. Lovecraftin teokset. Eihän näissä mitään pelottavaa ole (paitsi jos se onkin todellisuutta).

[tnjrp]

Ketjussa ei vielä ole mainittu William Hope Hodgsonia, joka kuulunee laatukauhukirjailijoiden joukkoon, ainakin kiinnostava hän on.  Luin uusintakierroksella reilu 100 vuotta sitten kirjoitetun Kauhujen talon (The House of the Borderland). Kauhujen talon juonessa on keskeisessä osassa kosmisissa sfääreissä matkaaminen. Kauhua nämä jaksot eivät erityisesti herätä, mutta on tarinassa kauhutunnelmallisempaakin materiaalia. Tarinan sisällä on tarina - löytyy päiväkirja, josta muodostuu pääasiallinen kirjan sisältö ja tapahtumia seurataan minäkertojan näkökulmasta. Tarinasta huomaa, että H.P Lovecraft on pitänyt Hodgsonia esikuvanaan ja on ottanut vaikutteita häneltä omaan tuotantoonsa. Kelpo tarinoita ovat myös novellit Hylky (antologiasta Englantilaiset aaveet) ja Ääni yössä (antologiassa Haudantakaisia). Molemmat sijoittuvat merelliseen ympäristöön ja kauhun aiheuttaja on home/sieni

Jees, WHH on klassikkokauhun, tai sanotaan nyt sitten vaikka dark fantasyn, kenties vähiten muistettu jättiläinen. Nolosti hän ei saanut kaiketi kovin paljon arvosta edes elinaikanaan, tai ei ainakaan kaupallista menestystä, vaikka toiset kirjailijat ehkä osin HPL:n kehujen innoittamina häntä vielä tänäkin päivänä muistavat. Suurimpiin nykyfaneihin heistä tuntuu kuitenkin lukeutuvan kauhukirjallisuuden sijasta mm. kaukaiseen transhumanistiseen tulevaisuuteen sijoittuvasta avaruusoopperatrilogiastaan The Golden Oicumene tunnettu John C. Wright.

Tiedä sitten olisiko ura urennut ellei Suuri Sota olisi sitten vienyt miestä vain 40 vuoden iässä. WHH:n kuolemastahan on muuten kirjoittanut Sauli Santikko Suomessa tuikiharvinaisen WHH-pastissin Jotta he muistaisivat minut (löytyy ehkä ainakin kirjastoista tai divareista kenties saatavilla olevasta kokoelmasta Onnellinen kuolema, 1996).

Huolimatta maineestaan "merellisten kauhujen mestarina" WHH:n pääteos on meretön ja erittäin kimurantilla kielellä raskautettu, massiivinen seikkailu- ja rakkaustarina The Night Land. Kerrassaan loistavaa settiä! Lisätietoa dedikoidulta saitilta
http://www.thenightland.co.uk/

HPL:n innoittajista pitää aina muistaa mainita myös Arthur "The Great God Pan" Machen ("rhymes with 'blacken'") ja Algernon "The Willows" Blackwood

[Joonas]

Luin Draculan vuosi sitten. Se oli hyvä kirja. Ei ehkä niinkään hiuksia nostattava, pikemminkin mielenkiintoinen. Lisäksi ihailin
kirjan rakennetta, joka kulki vain kirjeillä, päiväkirjoilla ja sähkeillä. Kyllä tietysti kammottavia kohtia löytyi, muttei ylettömästi.

Nykyään kauhukirjallisuus tahtoo sanoa lähinnä Stephen Kingin teosten lueksimista, vaikka olenkin sitä mieltä etteivät ne ole enää niin hyviä kuin ennen. Novellitasolla se näkyy parhaiten, sillä pidin itsekin eniten Yön äänistä. Aikomuksena on kyllä tutustua Lovecraftiin ja Poeen, mutten ole vielä saanut tehtyä aikeesta totta.

[Eija]

WHH:n kuolemastahan on muuten kirjoittanut Sauli Santikko Suomessa tuikiharvinaisen WHH-pastissin Jotta he muistaisivat minut (löytyy ehkä ainakin kirjastoista tai divareista kenties saatavilla olevasta kokoelmasta Onnellinen kuolema, 1996).

Kiitos vinkistä. En muistanutkaan tuota.

HPL:n innoittajista pitää aina muistaa mainita myös Arthur "The Great God Pan" Machen ("rhymes with 'blacken'") ja Algernon "The Willows" Blackwood

Joitakin novelleja löytyy suomeksi Arthur Machenilta (ainakin 3kpl) ja Algernon Blackwoodilta (ainakin 6kpl). Novellit on ripoteltu useaan eri antologiaan: Haudantakaisia, Värisyttävä kosketus 2, Paha vieras, Weird Tales, Fantastisia kertomuksia, Mystisiä kissatarinoita, Englantilaiset aaveet ja Alfred Hitchcockin kummitusgalleria.

[tnjrp]

Alkukielellä molemmilta löytyy myös keskeisimmät tarinat aika hyvin verkosta, esim. Project Guttenbergistä ja Australian vastikkeesta keräilemällä saa helposti kattavan otoksen.