31.Heinäkuu 2014, 14:28 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 [2]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvat  (Luettu 2440 kertaa)
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« Vastaus #20 : 30.Elokuu 2013, 21:16 »

Sarjis-Rick on ulkoisesti todella paljon tv-serkkunsa näköinen, mutta hän ei ole kuitenkaan yhtä puhtoinen sankarihahmo, mikä on vain hyvä asia. Sarjakuvassakin Rick on ryhmää koossa pitävä voima, mutta hänkin menettää joskus hermonsa ja tekee jopa virheitä.

Olen lukenut kaksi ensimmäistä sarjakuvasuomennosta ja minä pidin niissä olevasta Rickistä paljon enemmän kuin televisio-Rickistä. Välillä on tuntunut, että kaikki sarjis-Rickissä arvostamani asiat (kuten.. vaalea tukka ja moottoripyörä! .. ja kaikenlainen rakentava toiminta) on televisiossa ulkoistettu Darylin hahmolle. Tai johonkin. Sarjakuvissa Rick on välillä sympaattisen avuton, televisiossa hän on jatkuvasti ärsyttävä reppana. Muiden hahmojen osalta pidän enemmän televisiosarjasta, mitä nyt Hershel saisi siinä räyhätä enemmän.

Kolmatta albumia ei ole hankittu kotipuolen kirjastoihin, joten sarjan lukeminen on jäänyt kesken. Voisin ehkä joskus käydä lainaamassa Tampereelta. Ongelmana tosin on, että pidän televisio-Kuvernööristä aika paljon liikaa, enkä haluaisi vanhingossakaan sotkea häntä vastaavaan sarjishahmoon.
tallennettu

Tavallaan.
Dragan
Kriitikko
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 290
Sukupuoli: mies
« Vastaus #21 : 31.Elokuu 2013, 12:19 »

Minä olen tyystin jäänyt sarjakuvien vangiksi. Toki aina on ollut mielessä, että joskus kokeilisin lukea, kun lapsenakin tuli viihdyttyä niiden parissa. Walking deadista se alkoi ja sen jälkeen on tullut koluttua Egmontin tarjontaa lävitse. Viimeisinpänä valloituksena luin Kick-Assin, joka myöskin ihastutti.
tallennettu
VMN
Kriitikko
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 95
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaa
« Vastaus #22 : 31.Elokuu 2013, 12:32 »

Hienoa nähdä, että muutkin ovat päässeet sarjakuviin käsiksi!

Itsellä ei ole tullut vielä Walking Deadia koettua missään muussa kuin pelimuodossa koettu. Ja huh-uh. Telltale'n Walking Dead point 'n click peli on täyttä kultaa. Se on enemmänkin sarjakuva / tv-sarja jota pelataan itse. Itse pelaamista on varsin vähän, siinä tosiaan enemmänkin eletään se juoni mutta se todella saa pelaajasta kiinni ja kovaa. Tällä kertaa sinun on valittava kahden huonon vaihtoehdon välillä, jolloin viimeistään huomaa miten vaikeita valintoja tarinoissa voi olla. Suosittelen kaikille. En muista olleeni tarinasta tai pelistä näin innoissaan pitkästä aikaa. Onneksi itselläkin on takana vasta kaksi osaa viidestä!

Olen ajatellut käyväni Walking Dead sarjakuvan kimppuun seuraavaksi. Sarjaa en tiedä haluanko katsoa. Minulla on ihan lista mitä kaikkea pitää nähdä, joten yksi sarja lisää ei auta sitä ollenkaan. Olen muutenkin kuullut, että sarjakuva olisi parempi kuin sarja, jota on paljon kritisoitu sen epätaisaisen laadun takia.

Itsellä menee tällä hetkellä kova Batman kausi (eihän parempaa sankaria ole), mutta pikku hiljaa aion laajentaa aiheita. Yhä harmittaa ettei Suomessa tarjonta ole niin suurta, paljon tekisi mieli jopa tilata DC:n sarjakuvia kotiin, mutta on tyydyttävä näihin hardcover-paketteihin. Luojan kiitos Pääkaupunkiseudun kirjastoilla on niin laaja valikoima, että vielä on paljon luettavaa!
tallennettu

Mene ja lue allekirjoittaneen hyytävä lyhyt novelli Vääjäämätön:

http://kirjoittaja.fi/component/content/article/44-jaennitys-dekkarit-ja-sota/270-vaeaejaeaemaetoen
VMN
Kriitikko
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 95
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaa
« Vastaus #23 : 31.Elokuu 2013, 19:45 »

Olen itselle arvostellut joitain sarjakuvia, joten ajattelin miksen laittaisi niitä vaikka myös tänne? Meillä on täällä "arvostele lukemasi kirjat" -keskustelut, mutta sarjakuvista kun puhutaan, niin menköön mielummin tänne!

Tässä viimeisimmät lukemani sarjakuvat:

Batman: Cacophony
   2/5 pistettä – supersankari – noin 100 sivua
   Cacophonya, kakofoniaa (ja vielä enemmän kun suomennetaan tätä suomalaista sanaa, niin melua) mainostetaan Kevin Smithin nimellä. Smith on kirjoittanut vain muutamia sarjakuvia ennen Batmanin kyytiin hyppäämistä, muun muassa Green Arrowia ja Daredevilä, joten sarjakuvakäsikirjoittaminen ei ole se, miksi häntä hehkutetaan. Smith on elokuvien ohjaaja ja käsikirjoittaja joista tunnetuin lienee Zack ja Miri puuhaa pornoo. Ja Smith rakastaa sarjakuvia. Hyvähän hänen on oltava.

No ei, ei hänen ole oltava hyvä, eikä hän oikeastaan edes ole. Cacophony on kolmeosainen sarja, jossa supersankareita surmaava Onomatopoeia vapauttaa ensin Jokerin ja pyrkii tämän avulla pääsemään Batmaniin käsiksi. Mukana on muutama muukin tuntematon hahmo, kuten Maxie Zeus, josta itse en ollut kuullut tähän mennessä.

Tarina kuitenkin pyörii Onomatopoeian ympärillä. Tämä nimihirviö on Smithin itse luoma hahmo, joka on ottanut yhteen myös Green Arrowin kanssa. Varsin tuntematon hahmo siis, mutta sillä ei olisi väliä, jos hänet olisi hyvin luotu. Nyt jäljellä hahmosta on vain nimi, jota ei pysty lausumaan tai ymmärtämään ilman googlea, joka ymmärtääkseni siis on ääntä muistuttava sana. Siis esimerkiksi ammua, sehän kuulostaa samalta minkä äänen lehmä päästää, eikö. Se on siis onomatopoeettinen sana.  Hieno keksintö kun on, niin Onomatopoeia itse jäljittelee sarjakuvansivuilla olevia ääniefektejä. Kun ase sanoo ”BLAM” niin hän sanoo myös ”BLAM”. Hauska idea se on, mutta jättää hahmon lopulta varsin kylmäksi. Tarinan loppuun mennessä emme tiedä kuin hyvin löyhän syyn, joka on lähes tulkoon ”haluan tappaa sankareita”. Kun koko tarina pyörii tämän hahmon ympärillä, niin juonta ei monisyiseksi voi kehua.

Lehden yksi suurimmista virheistä on kuitenkin kamala taide. Smithin haave on aina ollut aina tehdä Batman sarjakuva, ja sattumalta sama haave on jaettu hänen ystävänsä, Kevin Flanaganin, kanssa. Ystävää ei kuitenkaan olisi ollut pakko ottaa mukaan, sillä tämä ei osaa piirtää. Kuvat ovat tylsiä ja minimalistisia yksityiskohdissa. Suurin virhe on kuitenkin se, että ne ovat rumia. Anatomia on väärin, hahmot näyttävät koomisilta ja vain vääriltä. Edes Batmanissa ei ole hänelle kuuluvaa uhkaa. Muutamassa kuvassa on pyöreää sarjakuvamaista tyyliä, mikä on hauska, mutta kun tarinan on tarkoitus olla synkkä, ei se toimi. Tämäkin tyyli kestää vain muutaman sivun.

Lehti on hetkessä selattu, ja vaikka siinä on noin 100 sivua, ei tarinassa tunnu olevan kulkua. Juoni ei etene, tapahtumilla ei ole suurta yhteyttä ja kun tuntee, että kohta tämä vihdoin alkaa, niin olemmekin jo lopputaistelun jälkimainingeissa. Juonessa on joitain pilkahduksia, mutta sitten on myös todella typeriä kohtauksiakin. Ensin Jokeri tarjoaa seksiä siitä, että hänet vapautettiin linnasta ja sitten Batmanilla ja Jokerilla on lähes homoeroottinen keskustelu heidän suhteestaan. Viimeistään taide saa näyttämään kirjalle kieltä. Kuvat eivät kannusta tutkimaan ja ihailemaan niitä, sillä virheet vievät kaiken huomion. Parempaakin löytyy.

-

Batman: The Widening Gyre
   3/5 pistettä – supersankarisarjakuva – noin 200 sivua
   En juurikaan pitänyt elokuvaohjaaja Kevin Smithin Batman Cacophonysta, mutta menin silti lukemaan seuraavan osan, the Widening Gyren. Smith itse oli hehkuttanut, että Cacophony oli vain lämmittelyä ja että seuraava osa olisi se paras Batman, jonka he pystyisivät kirjoittamaan. Olin lainannut tämän osan samassa joten pakkohan se oli lukea. (Täytyy kyllä kyseenalaistaa, miten kannessa oleva mainostus siitä että Cacophony on New York Timesin Bestseller voi pitää paikkansa?)

The Widening Gyre sisältää kuusi julkaistua osaa kahdestatoista, jotka muodostavat kokonaisen jatkotarinan Cacophonylle. Nämä osat on julkaistu 2009-2010 ja päätöksen tulisi tulla vuoden 2013 lopussa.
   
Tarina kertoo Gothamin uudesta supersankarista, Baphometista, ja Batmanin alkavasta suhteesta Silver St. Cloudin kanssa. Tarina tosin pääsee kunnolla vauhtiin vasta kolmannessa osassa, mikä onkin yksi tarinan suurimmista ongelmista. Toki supersankaritarinassa on oltava taisteluita aina välissä, mutta the Widening Gyre tekee sen harvinaisen huonosti. Tarinan väliin on lätkäisty ilman mitään selitystä taistelu, joka kestää sivun tai kaksi. Sitten tähän ei viitata millään tavalla. Robinkin esiintyy näissä taisteluissa useasti, mutta hän ei tuo mitään juoneen.
Loppujen lopuksi koko ensimmäinen osa on pelkkää täytettä, kunnes viimeisessä sivussa esitellään hahmo josta tarina oikeasti kertoo. Ällistyttävintä on se, että Smith itse paljastaa jotenkuten ylpeänä että edellisenkin osan piirtäjä Walter Flanagan on ollut ”osana luomassa käsikirjoitusta” ja hänen takia näemme näitä tuiki tuntemattomia vihollisia ja taisteluita. Flanagan nimittäin oli antanut Smithille listan hahmoista, jotka haluaa piirtää. Smithin huisin hieno tehtävä oli ujuttaa ne jollain tavalla järkevästi mukaan, missä ei onnistuta. Ne tosiaan ovat vain kuvia, joita halutaan mukaan koska niitä on niin kiva tehdä.

Niin, siitä taiteesta. Edellinen osa, Cacophony kärsi eniten juuri siitä kamalasta taiteesta, jossa anatomia ja kaikki muutkin oli saatu pilattua. Tarjolla oli kuvia, jotka minäkin olisin osannut piirtää paremmin. Tällä kertaa Flanagan on todella oppinut jotain piirtämisestä. Osa kuvista ovat jopa kauniita ja niitä katsoo mielellään, tästä kehityksestä iso plussa. Silti rumia kuvia on eksynyt hieman liian usein. Silver St. Cloudinkin tulisi varmasti tihkua seksiä, mutta toisinaan hän näyttää eläkeläiseltä, toisinaan 16-vuotiaalta bimbolta. Epätasainen taide on valitettavaa, mutta tällä kertaa kirjaa selailee mielellään hyvien kuvien takia.

Kirjan oikea juoni on ihan kelpo kamaa. Batman ihastuu naiseen ja nyt kun uusi sankari on ilmestynyt Gothamiin, voisiko Batman vihdoin siirtyä takavasemmalle rakastelemaan ihanaista naistaan? Sen lukee mielellään aivoja enempää kuluttamatta, mutta ongelmia tulee siinä kun juonta pitäisi etsiä. Tarinassa on aivan liikaa jo mainittuja päälle lyötyjä kohtauksia, joissa ei ole mitään järkeä. Niihin on myös yritetty ahtaa niin paljon dialogia ja viittauksia kuin pystyy, että sitä luulee tämän tarkoittavan jotain tärkeää, mutta silti ei ymmärrä mitään. Bruce itse vastaa omille flashbackeilleen joihin paikalla olevat hahmot vastaavat tyhmänä ”häh?”. Kuvaa muuten varsin hyvin lukijaa.

Uusi sankari, Baphomet, on kiehtova ilmestys ja Smithiltä hyvin luotu hahmo. Häntä seuraa mielellään, joten täysin toivoton Smith ei kirjoittamisessa ole. Tarina sisältää kuitenkin myös täysin ala-arvoista huumoria (hänhän on Zack ja Miri puuhaa pornoo elokuvan tekijä), joista tykkää tai ei. Suurimmat vitsinpoikaset, jotka netissäkin pyörivät lienevät Batmanin lempinimi Deedee, joka tulee double digits sanoista, koska Brucen ja Silverin ensimmäisenä yönä Bruce sai tälle aikaan yksitoista orgasmia ja Bruce kertoo laskeneensa alle yhdessä legendaarisimmista kohtauksista Batman: Ensimmäinen vuosi tarinassa. Hienoa kamaa!

Tällä kertaa Smith ja Flanagan ovat luoneet ihan okei-tason sarjakuvan, jonka voi hyvillä mielin selata läpi. Taide ja juoni ovat kelovllista mutta seassa on turhan paljon virheitä, jotta tämä olisi mitään sen parempaa kuin kerran läpi selattavaksi. Nostettakoon vielä esille, että kyllä, loppu on yllättävä, muttei läheskään niin nerokkaasti kuin Smith uskoo sen olevan. Olisi vain ollut kiva tietää, että tämä on jatko-osa Cacophonylle ja siinä esiintyneelle Onomatopoeialle. Mitään tästä kun ei mainita kuin kerran vahingossa sivulauseessa.
tallennettu

Mene ja lue allekirjoittaneen hyytävä lyhyt novelli Vääjäämätön:

http://kirjoittaja.fi/component/content/article/44-jaennitys-dekkarit-ja-sota/270-vaeaejaeaemaetoen
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #24 : 31.Elokuu 2013, 19:53 »

Muiden hahmojen osalta pidän enemmän televisiosarjasta, mitä nyt Hershel saisi siinä räyhätä enemmän.

Joo, Hershel oli tv-sarjassa vähän kovaotteisempi (sekä 20-30 vuotta vanhempi) mutta siksi minä pidinkin hänestä suuresti. Sarjakuvaan olisin kaivannut jotain Dixonin veljesten tyylisiä kovanaamoja, mutta ainakaan tähän mennessä sellaisia hahmoja ei ole esiintynyt. Luultavasti niitäkin tulee, ehkä piankin, ainakin sen perusteella millaiseen tilanteeseen kakkosalbumi jäi. Olen muuten lukenut (ja ostanut) alpparit enkuksi, joskin suomennoskin lienee aika hyvää laatua.

Muutakin on tullut luettua, sillä käytin kesälomat kuten kunnon nörtin kuuluukin. Videopelinä vakuuttanut The Darkness innosti tarttumaan Top Cow'n julkaisemaan sarjakuvaan, jossa olen edennyt kolmanteen albumiin asti. Sarjakuvaa on julkaistu 90-luvun puolivälistä jonnekin 2000-luvun tälle puolelle, en oikein tiedä, milloin se alkuperäinen tarina pistettiin pakettiin. Uusia painoksia bonusmateriaaleilla on pitkä liuta, joten laskuissa on vaikea pysyä.

Päähenkilö on nuori mafiamies nimeltä Jackie Estacado, jossa asuu muinainen pimeys, joka on siirtynyt isästä poikaan jo vuosisatojen ajan. Pimeällä voimalla on persoona ja se riivaa Jackieta jatkuvasti yrittäen ohjata isäntäänsä omien pyrkimystensä mukaisesti. Visuaalisesti mennään groteskin kauhun puolella, mutta kieroa huumoriakin tarinasta löytyy. Väkivaltaa on paljon ja meininki onkin välillä melkoista splatteria, kuten oli videopelikin. Tunnelmaa kuitenkin löytyy eikä tarinaa unohdeta mättämisen taustalle. Jackie on mielestäni oikein hyvä hahmo, vaikka dekandentteja synkistelijöitä onkin nähty iso joukko ennenkin.
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #25 : 04.Syyskuu 2013, 23:38 »



Sarjakuvien lukijoita varmaan kiinnostaa, että alan maamme ykköstapahtuma(?) Helsingin Sarjakuvafestivaalit on (kuten kuvassa näkyy) tänä viikonloppuna. Meininki muistuttaa aika paljon tyypillistä conia, jos olette niissä käyneet, paitsi että päätapahtumapaikka on teltta (I'm not making this shit up) ja muuten ollaan lähiseudun tiloissa kuten Kirjasto 10:ssa ja baareissa.

On klubejakin, itse missasin tuon sivun täysin...
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Sivuja: 1 [2]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional