Kristin Cashore mainittiin toisessa
ketjussa jo aikaisemmin, mutta päätin luoda hänelle oman ketjun, koska nuoret (ja myös vähän vanhemmat) lukijat saattavat pitää hänen debyyttikirjasta (
Graceling eli
Syntymälahja).
Kristin Cashore on amerikkalainen kirjailija, jonka debyyttikirja voitti Mythopoeic Fantasy Award for Children's Literature -palkinnon. Cashore on kirjoittanut kaksi kirjaa (
Graceling ja
Fire) ja hän kirjoittaa parhaillaan kolmatta kirjaa (
Bitterblue). Kirjailijan kotisivu/blogi löytyy täältä:
kristincashore.blogspot.com.
Minusta Cashoren debyyttikirja oli luettavaa nuortenfantasiaa, mutta siinä oli muutamia ärsyttäviä piirteitä. Hyvää oli se, että päähenkilö (Katsa) kuvattiin vahvana nuorena naisena. Pidin aika paljon siitä, että erikoisen kyvyn omaavien henkilöiden silmät olivat erivärisiä. Kykyä ja sen merkitystä (ja siitä aiheutuvia ongelmia) käsiteltiin yllättävän hyvin. Huonoa oli se, että päähenkilö tuntui olevan vähän liian voimakas muihin hahmoihin verrattuna, koska hän oli mm. perustanut salaisen neuvoston, jonka tarkoituksena oli auttaa ihmisiä.
Minusta
Graceling-kirjaa voi pitää sekä kevyenä viihdefantasiana että Katsan kasvutarinana. Kirjassa kuvattiin melko hyvin millainen lapsuus Katsalla oli ollut ja mitkä asiat olivat vaikuttaneet hänen kehittymiseen.
Kuten muutamissa arvosteluissa on sanottu, Cashoren käyttämät nimet saattavat tuntua ärsyttäviltä ja oudoilta, koska monet muut kirjailijat ovat keksineet vähän parempia nimiä. Eniten hämmennystä on herättänyt se, että erään henkilön nimi (Po) merkitsee pottaa ja yöastiaa (po = chamberpot). Lisäksi Po on eräs Teletappi-hahmo. Vaikka nimet saattavat tuntua aikuisesta lukijasta oudoilta, ne eivät häiritse lukunautintoa, koska niihin tottuu nopeasti.
Tätä kirjaa on verrattu Patrick Rothfussin upeaan
The Name of the Wind -kirjaan, mutta minusta tämä vertaus on huono, koska Rothfuss ja Cashore ovat täysin erilaisia kirjailijoita. Jos joku lukija odottaa lukevansa Rothfussin kaltaista fantasiaa, hän tulee pettymään pahasti.
Olen kuullut, että Cashoren toinen kirja,
Fire, on parempi ja mielenkiintoisempi kirja kuin
Graceling. Sitä on kehuttu melko paljon, joten aion lukea sen jossain vaiheessa.
Tässä arvostelussa sanotaan näin:
In terms of plotting and world-building, Fire also excels in every way above its predecessor. There’s action aplenty in this novel, just as there was in Graceling, but rather than relying solely on fight scenes or a traveling quest story driving the action, Fire is a much more nuanced novel. There is a brewing war, and much journeying across different landscapes, but there’s also political machinations and a subtle murder/overthrow scheme that comes together slowly over the course of the novel. Ms. Cashore has clearly grown as a writer, and this is reflected in the more subtle, skillful plot, as well as in her standout characters. Also, I think the emotional angle of Fire, the romance subplot in particular, was fabulously done here – much more believable and compelling than that of Graceling.
Täältä löytyy toinen arvostelu:
When an author’s second novel far surpasses her already critically acclaimed debut novel, you know there’s something special going on. Kristin Cashore is such an author, and FIRE is such a book. Not since Robin McKinley has an author written so convincingly of a politically charged fantasy world.
The protagonist, Fire, has the cursed gift of absolute beauty and attractiveness, and many times during the course of the book, she brings up the question, “How does gender factor into the reaction to beauty?” For Fire constantly encounters men who want to do unspeakable things to her at the very sight of her, while her equally attractive father had people falling at his feet, eager to do his bidding. Call it fantasy for sure, but FIRE contains a lot of gender politics that could make for interesting discussions, even in the classroom.
Annoin
Graceling-kirjalle kolme tähteä, koska se oli ihan luettavaa ja sujuvasti kirjoitettua nuorille suunnattua romanttista viihdefantasiaa. Kirja oli nopea- ja helppolukuinen, joten sitä voi suositella sellaisille lukijoille, jotka haluavat lukea kevyttä viihdefantasiaa. Minusta tämä kirja sopii erinomaisesti nuorille aikuisille.
Edit: Tein pari pientä lisäystä tekstiin.
