Andrzej Sapkowski: The Witcher -saaga (Noituri)

[Thialfi]

Minä luin suomennoksen alkupään tarinoita, mutta sitten kirjan tarjonta alkoi tuntua liian kevyeltä. Tarinat olivat silti ihan taitavasti tehtyjä ja taso ylittää reilusti roolipelifantasian. Ihan hyvä, että tällaista perusseikkailukirjallisuutta suomennetaan.

[kahvikuppi]

Itse pidin tuosta kirjasta ja toivottavasti jatkoa tulee. Ehdottomasti positiivinen yllätys. :)

[Jussi]

Noituri-saagan toinen osa, novellikokoelma Kohtalon miekka ilmestyy suomeksi ensi heinäkuussa. Kansikuvan ja esittelytekstin näkee tietokannassa. Englanniksi tätä ei ole julkaistu ollenkaan, vaan käännöksissä hypättiin suoraan kolmanteen osaan, sarjan ensimmäiseen romaaniin (Blood of Elves).

Minä luin suomennoksen alkupään tarinoita, mutta sitten kirjan tarjonta alkoi tuntua liian kevyeltä.

Annoit kirjalle silti arvosanan, vaikka jätit sen kesken? No turha tätä on ihmetellä, sillä itsekin heitin enkkupuolen tietokannassa nelosen Swords & Dark Magicille, vaikka minulla on vielä lukematta neljä antologian 17 tarinasta. Aion kyllä käydä nämä läpi myöhemmin.

[Thialfi]

Minulla on ollut Sormuksen ritarien jälkiosa kesken vuodesta 1991.

[Jussi]

Kaarinan uutiset arvosteli Viimeisen toivomuksen.

Slaavilaisilla myyteillä, kuivalla huumorilla ja pohdiskelevalla otteella ryyditetty Viimeinen toivomus aloittaa vahvasti Witcherin Suomen valloituksen.

[Rituri]

Luin kirjan eilen ja pidin siitä. Olisin todennäköisesti lukenut jo aiemmin, mutta kun tulin kirjastosta kirjan kanssa niin veljeni nappasi sen. Pelistä en ollut kuullut, mutta toisaalta tiedän peleistä hyvin vähän muutenkin.

Ainakin minulle kirja antoi kohtuullisen ehjän mielikuvan tapahtumista ja niiden taustoista. En heti tajunnut että kyseessä oli kehyskertomus ja novelleja. Jotenkin ne liittyivät toisiinsa kohtuullisen saumattomasti enkä kiinnittänyt siihen jatkossakaan huomiota. Otin toki huomioon että liikuttiin kahdella aikatasolla. Novellikokoelmaan en ehkä olisi tarttunut ollenkaan, luen niin vähän novelleja. Lisäksi tästä kirjasta tuli ehjempi kokonaisuus kun monesta novelli kokoelmasta, ehkä sen takia että päähenkilö oli koko ajan sama.

Oli hauska tunnistaa mukana olleita satuja ja niihin liittyviä hieman erilaisia näkökulmia. Kaikista parhaiten tässä ehkä onnistuttiin tarinassa, jossa oli kerrottu tunnetusta sadusta aineksia ottanutta tarinaa kahden eri henkilön kautta ja nämä olivat aikalailla erilaiset. Lepinkäisestä tosin pitää etsiä jostain lisää tietoa, se on tullut vastaan useammassakin kirjassa, mutta sen tausta on vielä vähän epäselvä.

[Jussi]

Kirjamielellä-blogi arvioi Viimeisen toivomuksen joulukuussa.

Puolalaisen Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus vakuutti minut jo parin ensimmäisen sivun aikana. Joistain kirjoista tietää jo niin vähästä, että niistä tulee pitämään.

[Eija]

Sain eilen luettua loppuun Viimeisen toivomuksen. Kirja koostuu seitsemästä tarinasta, joista yksi, Järjen ääni, on pilkottu useaan osaan. Järjen ääni aloittaa ja lopettaa kirjan sekä jokaisen novellin välissä on pätkä Järjen äänestä sitoen muut yksittäiset novellit yhdeksi kokonaisuudeksi. Mielestäni tämä kirjan rakenne toimii oikein hyvin. Novelleista löytyy seikkailua, hirviöitä ja kummajaisia, huumoria sekä myös syvällisempää sisältöä sitä hakeville. Minä tykkäsin eniten kauhuaineksiakin sisältävistä Noiturista ja Totuuden siemenestä sekä kokoelman päätöstarinasta Viimeisestä toivomuksesta, joka sisältää reipasta meininkiä ja nasevaa huumoria yllin kyllin.

Kuulemma pääkaupunkiseudun Suomalaisissa ei ole vieläkään koko opusta myynnissä. Tarjosivat kuitenkin tilattavaksi paikalliseen Suomalaisen liikkeeseen mua varten 35 egulla...

Itsekään en ole kirjaa nähnyt Suomalaisen kirjakaupan hyllyissä, mikä vähän huolestuttaa jatkon kannalta - näinköhän yleisö löytää kirjan … no ainakin seuraava osa ilmestyy ja sekin on pakkohankinta.

[Jussi]

Uusimmasta Tähtivaeltajasta löytyy Jukka Halmeen arvostelu.

Sapkowski on antoisa kirjailija. Hänellä on kyky luoda dialogin avulla jännitteitä, ja hän pystyy olemaan samaan aikaan sekä vakava että hauska. Kirjailija maalailee tunnelmia niin taiten, että lukija liikuttuu surullisissa kohtauksissa ja nauraa myöhemmin ääneen. Sapkowski ei myöskään arastele väkivallan tai raadollisuuden kuvaamista. Noiturin maailma onkin yltäkylläinen yhdistelmä sujuvaa viihdettä ja omintakeista otetta.

[Daliden]

Voisiko olla sitten niin, että *englanninnos* on huonosti tehty? En tunnista lukemaani Witcheriä näistä arvosteluista sitten ensinkään.

[Thialfi]

Englanninkielisen käännöksen tasosta valitetaan internetissä melko monessa arvostelussa.

[Jussi]

Luin Viimeisen toivomuksen parisen viikkoa sitten, mutta en muistanut kommentoida tässä ketjussa. Vaikka odotin kirjan olevan hyvä arvostelujen perusteella, pääsi se silti yllättämään myönteisesti. Mietin, pitäisikö tietokannassa antaa täydet viisi tähteä, mutta päädyin lopulta neljään. Odotan tosissaan kesällä suomeksi ilmestyvää toista kokoelmaa, Kohtalon miekkaa. Toivottavasti Geraltin aiemmista vaiheista saadaan lisätietoja.

Kirjailija yhdisti novelleissa erinomaisen huumorin vakavampaan sisältöön. Jotkut kohdat jäivät vaivaamaan mieltä lukemisen jälkeen, kuten ajatus haltioiden tulevasta hyökkäyksestä alas vuorilta. Kaikki tarinoissa esiintyneet hahmot olivat hyvin luotuja ja maailma kiinnostava. Suomennoskin tuntui onnistuneelta. Sapkowski on nyt todistanut osaavansa kirjoittaa lyhyitä kertomuksia, ja haluaisin kokeilla Noituri-sarjaa myös romaanimitassa. Pitää uskoa siihen, että WSOY jatkaa suomentamista kolmanteen osaan.

Toivon tämänvuotinen Tähtifantasia-palkinnon menevän Viimeiselle toivomukselle, jos Pratchettin Yövartiosto ei sitä voita.

[Jussi]

WSOY paljasti Kohtalon miekan lopullisen(?) takakansitekstin:

”Kohtalon miekassa on kaksi terää. Toinen niistä olet sinä.”

Hän ei ole vaeltava ritari eikä kylmä ja aivoton tappaja. Geralt Rivialainen on noituri, palkkasoturi. Hän saa maksun surmaamalla majatalojen takapihoilla ja sammaleisten metsien siimeksessä lymyäviä mutantteja: uhrinsa psyyken kopioivia miimikoita, helmenkalastajia teurastavia merihirviöitä, kenties jopa kultaisen lohikäärmeen, jonka kuolema avaisi muutamille tien uuteen valtakuntaan.

Toisinaan hirviöt ja väärintekijät tuntuvat Geraltista läheisemmiltä kuin kukaan hänen toimeksiantajistaan. Kenties siksi vain muutama ihminen onnistuu läpäisemään hänen muukalaisuutensa panssarin. Unohtumattomin heistä on naispuolinen velho Yennefer, uskollisin naiskauneudelle perso trubaduuri Valvatti ja kohtalokkain vihamielisen metsän keskeltä löytyvä orpotyttö Ciri. Tuo takkutukkainen räkänokka haastaa Geraltin taidoissa, jotka tämä hallitsee heikoimmin.

Puolalaista The Witcher – Noituri -saagaa jatkava Kohtalon miekka tarjoaa fantasiaa vaativaan makuun. Syvät henkilökuvat, tarkkaan ladattu jännite ja vino huumori rikkovat lukemisen rajoja, ja Sapkowski taituroi tyylikkäästi erilaisten kirjallisten lajien ja hahmojen välillä. Palkittu Tapani Kärkkäinen suomentaa sarjaa puolankielisistä alkuteoksista.

Julkaisupäiväksi on yhä merkitty 29. heinäkuuta.

[Hiistu]

Ei ole kirjojen ennakkotilaaminen miun juttu.. Kohtalon miekka ei ennättänyt ilmestyä heinäkuun lopussa. Eikä se sinänsä mitään haittaa, jollei niin justiinsa aina.. jollei joka päivä tulisi nyt jänskättyä, että jokohan se nyt olisi tulossa.  

Toivottavasti (pieneksi jäävä, toivottavasti) viivästys johtuu pohdiskelusta, painaako maininta aloitusosan Tähtifantasiapalkinnosta takakanteen vaiko liepeisiin.

muoks. Pakattavana. 

[Freyja]

muoks. Pakattavana.  

Huomasin saman BookPlussan tilauksestani. Eiköhän se Kohtalon miekka sieltä huomenissa lähde liikkeelle.

muoks//Lähtikin jo näköjään tänään.

[Hiistu]

Posti toi.

Joku on ennättänyt kirjaa jo lukemaankin: arviona yksi tähti. Mistäköhän sitä itse löytäisi aikaa lukemiseen.. Vaikkei kirjan sisältöä voikaan ennalta tietää, niin uskoisin omalla arviolla hiukka keskiarvoa kaunistavani.

Ai juu.. Tieto voitosta ei ole ennättänyt kirjaan mukaan, mutta Viimeisen toivomuksen Tähtifantasia-ehdokkuus mainitaan. Etuliepeessä.   Takaliepeessä viiden lainauksen verran kirjan Suomessa osakseen saamaa "runsasta suitsutusta".

[SaphiraxD]

Ensimmäinen osa oli ainakin piristävän erilainen, kun mihin on tottunut.

[Rasimus]

Ainakin Malmin Suomalaisessa opus oli saatavilla heti. Itäkeskuksen Suomalaisessa piti edellinen kirja erikseen tilata 

Johdanto luettu. Ei välttämättä ihan heti kolahda 

[Hiistu]

Johdanto luettu. Ei välttämättä ihan heti kolahda  

Minä olen sivulla 146 (enkä edemmäs jokuseen aikaan ehdikään).

Minäkään en aivan pitänyt ensimmäisestä tarinasta. Tuntui, että otsikon teemaa toistettiin niin useaan otteeseen, ettei se enää ollut tarinan kannalta uskottavaa. (Kaikki henkilöhahmot tuntuivat äkisti höpisevän "mahdollisuuksien rajoista".) Samoin Geraltin moraalisista pohdiskeluista ja sisäisestä ristiriidasta pidän enemmän silloin, kun se pääsee ilmenemään hänen muun toimintansa ja olemisensa ohessa, tuoden siihen lisäsyvyyttä. Tässä pohdiskelut olivat liian selvästi varsinainen sisältö. (Tai saattavathan ne muutoinkin olla, mutta miun iloksi pitäisi antaa itseni niitä havainnoida...  )

Toisesta tarinasta pidin jo enemmän, vaikka hämäräperäinen vihjailu olikin säädetty maksimiin ja eniten merkitystä tuntui olevan kaikella mainitsematta jääneellä. Taas vaihteeksi.

Valvatin mukanaoloon en ole tyytyväinen, vaikka olinkin arvannut hänen tavalla tai toisella mukana keikkuvan. Hän oli mielestäni jo Viimeisessä toivomuksessa ärsyttävä. Se nyt vielä, että sankarin kumppani on ilmeisen huvittavaksi tarkoitettu tollo.. mutta Valvatti on useaan otteeseen ollut suoranaisen yleisvaarallinen tapaus toheloidessaan jotain käsittämätöntä jollain kriittisellä hetkellä. Tuohan se tarinaan lisäsäpinää, muttei miun tykkäämällä tavalla.

Luotto on kuitenkin kova, että kyllä tämä vielä tästä iloksi muuttuu. En minä kitisisi, jollen oikeasti tykkäisi.  

[Muitalus]

Johdanto luettu. Ei välttämättä ihan heti kolahda  

Valvatin mukanaoloon en ole tyytyväinen, vaikka olinkin arvannut hänen tavalla tai toisella mukana keikkuvan. Hän oli mielestäni jo Viimeisessä toivomuksessa ärsyttävä. Se nyt vielä, että sankarin kumppani on ilmeisen huvittavaksi tarkoitettu tollo.. mutta Valvatti on useaan otteeseen ollut suoranaisen yleisvaarallinen tapaus toheloidessaan jotain käsittämätöntä jollain kriittisellä hetkellä. Tuohan se tarinaan lisäsäpinää, muttei miun tykkäämällä tavalla.

Valvattihan on täysin ihastuttava tapaus! Kliseinen, ärsyttävä, olemassaolollaan sivistynyttä lukijaa halventava narri! Eli siis aivan loistava. Kukaan, jolle on kirjoitettu sellaista dialogia ja jolla on kaularöyhelö, ei voi olla huono!

Olen nyt lukenut peräkkäin kummatkin kokoelmat. Lopputuloksena on, että lisää tekis mieli. Kohtalon miekalle oli ensimmäinen tietokannan arvostelija laittanut vain yhden tähden, mutta ei se niin huono kirja kyllä ole. Itse asiassa se on erittäin hyvä, kekseliäs, välillä jopa liikuttava teos, joka valaa kovasti uskoa novellien lumoon niillekin, jotka tykkäävät enemmän romaaneista.

Viimeisessä toivomuksessa minua ärsytti lähes koko ajan Geraltin loistavien ominaisuuksien ja kaiken putkeen menon kuvailu, samoin kaikki ne kauniit, seksikkäät ja vaaralliset nais(pahiks)et. Kohtalon miekassa meno muuttuikin rouheammaksi ja Geralt oli vähän väliä luisumaisillaan deekikselle. Kaipa se oli hyvä, sillä tykkäsin kakkososasta ykköstäkin enemmän. Kirjan takakansiin ja liepeisiin painetut ylettömät kehut hahmojen tolkuttomasta syvyydestä ja fantasiamaailman valtavasta mielikuvituksellisuudesta eivät pidä aivan sataprosenttisesti paikkaansa, mutta kyllä niissä on jotain perää. Seuraavista osista minulla on kovia odotuksia, toivon, että Sapkowski onnistuu kertomaan herkullisen maailmansa ja hahmojensa taustoista lisää ja syventämään esimerkiksi just Valvatin (kenen vain) persoonaa. Eihän Puolan-setä voi tärvellä loistavasti alkanutta sarjaansa samoihin juttuihin juuttumisella, ei se meille sellasta tekis