Andrzej Sapkowski: The Witcher -saaga (Noituri)

[Jussi]

Minäkin tykkäsin Valvatin hahmosta Viimeisessä toivomuksessa. Huomasin, että tietokannassa Totuuden miekan keskiarvo on vain 2,67 tähteä, kun kolme ihmistä on antanut sille arvosanan. Onko kirja tosiaan edeltäjäänsä näin paljon heikompi? Se selviää, kun ehdin aloittaa lukemisen.

Kirjavinkkien Mikko arvosteli teoksen äskettäin.

Viimeinen toivomus oli hyvä, mutta Kohtalon miekka pistää vielä paremmaksi.

[Dyn]

Aemilian arvostelu kahdesta ekasta osasta Risingin artikkeleissa: linkki.

[Rasimus]

Mä oon siis niitä pellejä, jotka eivät tietäisi mitään Noiturista jos eivät olisi pelanneet pelejä. Täytyy siltä pohjalta sanoa, että pidän nimenomaan näistä Noituri-kirjojen kepeästä otteesta, enkä niinkään pelien yrmystä, matalalta mörisevästä vähäpuheisesta kovanaamasankarista.

Miten voikin lisenssipelit olla niin peruskauraa ja erilaisia alkuperäismateriaalin kanssa?

En voi kuvitellakaan kumpaankaan Witcher-peliin samanlaista slapstick-huumoria kuin...

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

...mitä oli tarinassa doppelgängeristä, joka hoiti bisneksiä peräti paremmin kuin maahispankkiiri, jonka hahmon matkija oli ottanut.

Toi 2,67 tähteä on kieltämättä liian vähän, vaikka toki niitä 5 tähteä paremmin ansaitsevia kirjoja löytyykin pilvinpimein.

Valvatti on kieltämättä ärsyttävä ja kliseinen, mutta sen korvaa kirkkaasti yhtä perinnetietoiset satujen ja legendojen kierrätykset.

Mutta hei... Mikä hiton nimi kirjalle on "Kohtalon miekka"? Voi hyvä luoja, miten luotaantyöntävää...

[Jussi]

WSOY suomentaa myös Noiturin kolmannen osan: Haltiain verta ilmestyy ensi kesäkuussa! Vaikea uskoa, että kustantamo toimii näin hienosti aikuisille suunnatun fantasiasarjan kanssa...

Tässä kolme blogiarviota Kohtalon miekasta:

Sivujuoni
Morren maailma
Taikakirjaimet

Toi 2,67 tähteä on kieltämättä liian vähän, vaikka toki niitä 5 tähteä paremmin ansaitsevia kirjoja löytyykin pilvinpimein.

Keskiarvo on noussut 3,64 tähteen. Minä en ole vieläkään lukenut Miekkaa, vaikka lainasin sen jo kirjastosta.

[Rasimus]

Nyt on sitten Kohtalon miekkakin luettu pois jaloista.

Ei se Valvatti sitten niin kliseinen loppujen lopuksi ollutkaan. Pikemminkin moniulotteinen tyyppihahmo...

Ja veikeätä on nimenomaan se, ettei Geraltkaan ole mikään perussankari: Hän ei ole yrmy ja vähäpuheinen sen takia että se on cool ja että taistelijasankareiden kuuluu olla yrmyjä ja vähäpuheisia... Hän on sellainen sen takia, että hän ei vain osaa puhua erilaisille ihmisille hieromatta näitä vastakarvaan (etenkään vähänkään perus-kapakkaluuskasta eroaville naisille).

[Eija]

WSOY suomentaa myös Noiturin kolmannen osan: Haltiain verta ilmestyy ensi kesäkuussa!

Tämäpä hieno uutinen (näistä sarjojen jatkumisista, kun ei ikinä tiedä…) Laitoin vasta äsken tilauksen Kohtalon miekasta Bookplussalle, saan varmaan tämän vuoden puolella sen luettuakin.

[Laulie]

Kirjat täydentävät todellakin olennaisesti pelikokemusta. Ja jotenkin peliin on mielestäni kuitenkin saatu sitä samaa sarkastisenhilpeää mielenmaisemaa.

[Jussi]

Haltiain veren esittelytekstin ja kansikuvan näkee tietokannassa. Suomentajana jatkaa Tapani Kärkkäinen.

[Antti]

Molemmat suomennetut kirjat on nyt luettu ja täytyy sanoa, että Viimeinen toivomus koukutti todella paljon, mutta Kohtalon miekka oli aika puuduttava (ei toki kokonaan). Olisikohan pitänyt lukea jotain välissä, tiedä häntä.

Odotan kolmatta osaa kuitenkin ihan mielenkiinnolla, kun se kerran on ihan romaani.

[Davos]

Mielenkiintoinen kirjasarja.
Olen lukenut neljä kirjaa ja tilanne alkaa jo lämmetä poliittisestikin.

[Thialfi]

Vesa Sisättö arvosteli Kohtalon miekan Helsingin sanomissa:

Parhaimmillaan puolalaiskirjailija Sapkowski yhdistää jännittävän miekanheiluttelun, elämänmakuisen veijaritarinan ja surumielisen kertomuksen miehestä, joka usein kokee olevansa samalla puolella jahtaamiensa hirviöiden kanssa.

[Eija]

Kohtalon miekka on luettu. Luin Viimeisen toivomuksen lähes vuosi sitten ja en osaa sanoa kumpi kokoelmista on parempi. Ne ovat omalla tavallaan yhtä hyviä luulisin. Kohtalon miekassa pidin erityisesti kahdesta viimeisestä tarinasta, joita voi myös pitää pohjustuksena tulevaan Haltiain verta romaaniin. Viimeisessä kertomuksessa Jotain enemmän tarinaan sisältyi monta pientä tarinaa. Rakenne miellytti ja tarinasta sai yllättävän paljon kokonaisnäkemystä. Myös kokoelman ensimmäinen tarina Mahdollisuuksien raja oli mielestäni kokoelman parhaimmistoa.

[kahvikuppi]

Tuli luettua tuo kohtalon miekka kahdessa erässä, eli syksyllä puolet ja nyt loput. Jostain syystä tuo alkupuolisko oli itselle puuduttava ja mahdollisesti sitten lukuhetki oli väärä? Tai sitten alkupuolisko oli vain huonompi. Kuitenkin tuo lopun nyt luki vaivatta ja itsekkin pidin noista viimeisistä tarinoista. Aika paljonhan noi kaikki lopun tarinat oli tavalla tai toisella kytköksissä toisiinsa. Kuitenkin aivan samanlaista ihastusta ei aiheuttanut kirja kuin tuo ensimmäinen kirja eli Viimeinen Toivomus. Ei se huono ole missään tapauksessa, mutta tarinat ei ollut ihan niin kekseliäitä vaan enemmänkin sellaista perushyvää.

Pieni kyynisyys ja synkkyys osittain tarinoissa oli havaittavissa jollaista ei ihan normaalisti näe fantasiassa. Kuitenkin positiivisella tavalla eli muista elää päivä kuin se olisi viimeinen päivä.

Kirja on kuitenkin suositeltava lukeminen jos se ensimmäinen osa kolahti. Ostaa voi jos saa edullisesti, mutta ilmankin pärjää. Seuraava osa sitten odotukseen ja katsotaan miten toimii.

[Lune]

Niin kuin Rasimuksenkin, minutkin Sapkowskin tuotannon pariin johdatti The Witcher -peli. Tosin tällä vanhalla tietokoneen rämälläni en ole itse päässyt kokeilemaan Witcheriä, mutta Pelit -lehden arvostelun luettuani kiinnostuin hommasta sen verran paljon, että päätin käydä etsimässä Sapkowskia käsiini.

The Blood of Elves löytyi ensimmäisenä ja täytyy myöntää, että suuresta innostuksesta ja ihastuksesta huolimatta se on toistaiseksi ainoa, jonka olen Witchereistä lukenut. The Last Wish kyllä odottaa hyllyssä, mutta jostain syystä en ole vielä vain tarttunut kyseiseen kirjaan... The Blood of Elves tuntui aluksi aika hajanaiselta, jollain tavalla "ajelehtivalta" tarinalta, mutta toisaalta se siinä juuri olikin parasta - ei ole mitään "suurta kohtaloa" tai paimenpoikaa, joka onkin prinssi, vaan eläväinen, jopa realistinen (siinä määrin missä fantsu pystyy olemaan realistista) kertomus. Pitäisi itseasiassa lukea sekin kirja taas uudelleen, ekalla lukukerralla varmana jäi huomaamatta kaikenlaista jännää...

Onko kukaan muu sattunut huomaamaan sitä, että The Blood of Elvesin takateksti kuulostaa ihan vanhan kunnon PC-fantsustrategioiden, Heroes of Might and Magicien kuvaukselta? Takatekstin perusteella odotin saavani niskaani jotain tusinafantsua uudessa verisessä kuoressa, joten olin todella iloisesti yllättynyt, kun sisältö olikin jotain uutta ja tuoretta. Ja jotenkin tuossa maankolkassa kirjoitetut hommat vaan kolahtaa muhun nyt muutenkin... Kafka, anyone? Gogol, Harms? 

[Jussi]

Sain eilen Kohtalon miekan loppuun. Minusta se oli erittäin hyvä, vähän ensimmäistä osaa parempi. Sanoin Viimeisen toivomuksen arviossa, että harkitsin täysien pisteiden antamista tietokannassa. Miekalle uskalsi jo heittää viisi tähteä. Vaikka huumoria ei unohdettu, taisi melankolinen tunnelma tulla nyt selvemmin esille. Kokoelman parhaat tarinat olivat mielestäni Jäänsiru ja Pieni uhraus, joista löytyi koskettavia kohtia. Pidin myös kovasti kahdesta viimeisestä novellista.

Noituri-sarja on noussut nopeasti yhdeksi fantasiasuosikeistani. Kahden suomeksi ilmestyneen osan rakenne tuo mieleen perinteiset episodimaiset miekka & magia -seikkailut, mutta Haltiain veren myötä pääsemme tutustumaan Sapkowskin kerrontaan romaanimuodossa. Kirjan englanninkielinen versio voitti muutama vuosi sitten David Gemmell Legend -palkinnon.

Sarjan englanniksi kääntäminen muuten jatkuu pitkän tauon jälkeen. Gollancz-kustantamon blogissa kerrottiin vuoden alussa, että Witcherin toinen romaani The Time of Contempt ilmestyy elokuussa. Amazonissa julkaisupäiväksi on kyllä merkitty 27. joulukuuta. Jos WSOY päättää lopettaa suomentamisen, aion siirtyä englanninkielisiin.


EDIT: Sapkowskin brittikustantaja päätti muuttaa sarjan ulkoasun. Tässä uudet kansikuvat:

The Last Wish
Blood of Elves

[Jussi]

Gollancz-kustantajan uuden katalogin mukaan Time of Contempt julkaistaan joulukuussa. Kirjan kansikuva näyttää tältä.

Booksyn lukupäiväkirja arvosteli tammi-helmikuussa Viimeisen toivomuksen ja Kohtalon miekan.

[Antti]

Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka ovat päässeet loppumaan Bookplussalta ja tutkiskeltuani asiaa lisää painokset ovat alkaneet huveta muuallakin. Kysyin asiasta ja minulle vastattiin "uuden painoksen tulevan pian".

Onko näistä lisätietoa?

[Jussi]

Antti, en tiedä asiasta mitään. WSOY:lle voi lähettää sähköpostia. Suuren Kuun sivuilla sanotaan Viimeisestä toivomuksesta:

Kustantaja harkitsee uutta painosta

Jos julkaisu ei myöhästy, niin Haltiain verta tulee kauppoihin vähän yli kuukauden päästä. WSOY paljasti lievetekstin:

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Nilfgaardin keisarin ja Neljän kuningaskunnan välinen rauhanaika näyttää päättyneen. Ihmisten ja epäihmisten – haltioiden, menninkäisten, maahisten ja puolituisten – väliset jännitteet alkavat purkautua taisteluin ja poliittisin juonitteluin. Oraviksi kutsutut scoia’tael-haltiasissit nousevat ihmisiä vastaan.

Cintran kuningatar Calanthe surmaa itsensä Nilfgaardin hyökätessä valtakuntaan. Hänen tyttärentyttönsä Cirilla – Ciriksi ja Cintran Leijonanpennuksi nimetty – onnistuu pakenemaan palavasta kaupungista. Salaperäisenä pysyttelevä taho palkkaa Rience-nimisen velhon etsimään tyttöä.

Cirin kohtalo on noituri Geraltin käsissä. Tämä vie tytön noiturien piilopaikkaan Kaer Morheniin, jossa Ciri oppii tunnistamaan epäihmiset, taistelemaan niitä vastaan ja käsittelemään miekkaa noiturien tapaan. Geralt on kutsunut Kaer Morheniin myös naispuolisen velhon Triss Merigoldin, sillä Cirillä on voimakkaita unenkaltaisia näkyjä, jotka saattavat olla merkki tulevista onnettomuuksista. Geralt lähtee Kaer Morhenista aikoen saattaa Cirin Ellanderin Temppelikouluun, jossa papitar Nenneke voi tarjota tytölle normaalin kasvatuksen. Cirin painajaiset eivät kuitenkaan lakkaa, ennen kuin velho Yennefer alkaa opettaa tytölle taikuuden saloja. Samalla Geralt yrittää etsiä Rienceä, joka onnistuu kerran toisensa jälkeen pakenemaan teleportin avulla – jonka joku muu tälle aukaisee…

[Antti]

WSOY:llekin pistin postia jo aikaa sitten, muttei vastausta ole kuulunut. Pitää seurata tilannetta.

Onneksi kirjoja saa paikoin sieltä täältä, että saan hommattua vielä omaan hyllyyn jos uutta painosta ei tulekaan.

[Ansa]

Nyt on tullut luettua englanninkieliset versiot (eli The Last Wish ja Blood of Elves), ja olen tykästynyt tarinaan sen verran, että kai sitä on pakko lainata Kohtalon miekka suomeksi, kun sitä ei englanniksi löydy ja Time of Contempt on vielä niin kaukana.

Tähän voisin lainata Dandilionin sanoja novellikokoelmasta:
The world is changing, the sun sets, and the vodka is coming to an end.