23.Huhtikuu 2014, 13:12 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Äänestys
Kysymys: Burroughsin kirjat yleisesti ovat:
Hyviä. - 8 (34.8%)
Keskivertoja. - 9 (39.1%)
Huonoja. - 1 (4.3%)
En ole lukenut. - 5 (21.7%)
Äänestäjiä yhteensä: 23

Sivuja: [1] 2 3   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Edgar Rice Burroughs  (Luettu 8574 kertaa)
Forlorn
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 110
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Oulu
« : 10.Tammikuu 2008, 21:15 »

Vieläkö on lukijoita Burroughsin varsin mainioilla Mars-kirjoilla? Vai onko nuorempi sukupolvi enää niistä tietoinenkaan? Kai ne fantasiascifiksi voisi luokitella.

Muistan itse lukeneeni ala-asteikäisenä kaikki kirjaston Mars- ja Tarzan kirjat kymmeniä kertoja. Nyt palasin lapsuuteni lähteille parin vuosikymmenen jälkeen, tutustumalla uudelleen John Carterin seikkailuihin punaisen planeetan pinnalla ja kyllähän nuo edelleenkin ovat mukaansatempaavaa luettavaa. Turhaa syvällisyyttä on tietysti turha etsiä, ja ruumiita tulee aivan tolkuttomasti, mutta vauhdikasta seikkailua ilman turhia jaaritteluja kyllä riittää. Myös kuoleva Mars-planeetta on kiehtovasti kuvattu, kuivuneet merenpohjat, happitehtaat, eri rotujen armoton henkiinjäämiskamppailu muinaisen sivilisaation rauniokaupungeissa.

Mitä mieltä siis olette näistä teoksista? Onko näillä mitään kirjallista ansiota enää nykypäivänä? Minusta kirjojen suurin puute on siinä, että tapahtumat etenevät turhankin nopeaan ja lopulta sankari on täysin ylivertainen miekkamiestaitoineen ja ruumiinvoimineen. Naisten ainoaksi rooliksi jää kauniina, avuttomana uhrina oleminen, jonka sankari kerran toisensa jälkeen pelastaa. Tietysti on otettava huomioon että Burroughs kirjoitti 1900-luvun alkupuoliskolla.

Kaikkia en ole ehtinyt kertaamaan, tällä hetkellä luettuna vasta sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Marsin sankari ja Marsin jumalat. Muistinkin etenkin jälkimmäisen teoksen olevan parhaimpia sarjan kirjoista. Toinen mielikuva oli että Marsin robotit taisi olla varsin mieleenpainuva mutantteineen. Mitä suosikkeja muilta löytyy?

Tämä keskustelu voisi tietysti sisältää myös Burroughsin muunkin kirjallisen tuotannon.
« Viimeksi muokattu: 13.Tammikuu 2008, 22:46 kirjoittanut Jussi » tallennettu
Seregil of Rhiminee
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1599
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kotka
« Vastaus #1 : 10.Tammikuu 2008, 22:56 »

Minusta Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjat olivat ihan hyvää viihdettä, kun luin ne ala-asteen aikana. Olen unohtanut aika paljon asioita, enkä muista kovin monia kohtauksia.

Luin myös kaikki Tarzan-kirjat ala-asteen aikana. Ne olivat silloin erittäin viihdyttäviä kirjoja.

En tiedä olisivatko nämä kirjat enää yhtä hyviä kuin aikanaan. Voi olla, että nämä kirjat saattaisivat tuntua liian yksinkertaisilta, jos lukisin ne uudelleen.
tallennettu
tnjrp
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1524
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Piikkiö
« Vastaus #2 : 11.Tammikuu 2008, 08:33 »

Kyllähän noita lapsuudessa tuli tahkottua ja fanitettua. Piukkaa settiä ahmimisikäiselle, totta maar. Kummallisia olentoja, huimaa teknolookiaa ja päheää toimintaa, eikä liikaa loveshittiä. En osaa noista nyt pikaisella muistelulla syvällisempiä arvoja löytää, sanoisin että Burroughsin Marsin oleellisimmaksi tehtäväksi jälkipolvien kannalta on ehkä jäänyt lukuisien parempien kirjailijoiden inspiroiminen (selvimpänä esimerkkinä Michael Moorcock pastisseineen). Pitäisi ehkä palauttaa mieleen, mitä Edwards ja Holdstock viisaampina sanovat asiasta Realms of Fantasyssä.

Hyllyssä nuo ovat toki vieläkin, toki ei sentään ihan kunniapaikalla. Myös suomeksi julkaistut, suoraan sanoen aika karmeat sarjikset ovat tallessa...

"Ensimmäinen trilogia" (eli sankari, jumalat ja sotavaltias) on oikeastaan näin jälkikäteen ajatellen sarjan parasta antia, taso laski melkein tasaisesti kohti sarjan loppua. Tietysti räkänokkana diggasin niistä kaikista melkein kybällä, paitsi ihan niistä kaikkein viimeisistä (about osat 10 ja 11), joita lukiessani olin ehkä jo hiukan kohderyhmäiän ylittänyt.

Piti vielä viisastelemani, jotta Burroughsin Mars-romaaneja esitetään usein oikein tyypillisenä esimerkkinä science fantasystä. Siis ken genreytystä kaipaa. Fantasiadiggareiden ei kuitenkaan kannata pelästyä tuota science-sanaa, sen merkitys on genren ja Mars-kirjojen puitteissa hyvin minimaalinen.

Bonus: Mars-taidetta vuosien varrelta. Varoitus: vähäpukeisia ihmishahmoja! Puhumattakaan tuhansista popupeista!
tallennettu
Narri
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 810
Sukupuoli: mies
« Vastaus #3 : 11.Tammikuu 2008, 09:45 »

Jos kaikki Mars-kirjat tosiaankin löytyvät hyllystä, voi itseään onnitella. Ovat melkoisen kalliita keräilykohteita nykyään!

Muistelen jo poikana ihmetelleeni, miten ihmeessä Dejah Toris ja John Carter saattoivat saada pojan. Kaiken lisäksi marsilaiset munivat. Vai munivatko vain vihreät marsilaiset mutteivat punaiset. En muista enää.
tallennettu
JallaJalla
Espoon mafioso
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 658
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #4 : 11.Tammikuu 2008, 10:04 »

Mars-kirjat ovat legendaarisia. Sain juuri hankittua kolme ensimmäistä osaa ja luin ne pitkästä aikaa. Seikkailut kuolevan Marsin pinnalla olivat yhtä jännittäviä kuin ennenkin. No, ehkä luin kirjat nostalgialasien läpi, mutta silti.

Parhaiten kirjoista on jäänyt mieleen ne päättömät ihmiset, joiden pään tilalla asusteli jokin outo olento (Marsin robotit?) sekä ilmalaivataistelut.
tallennettu
tnjrp
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1524
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Piikkiö
« Vastaus #5 : 11.Tammikuu 2008, 11:11 »

Muistelen jo poikana ihmetelleeni, miten ihmeessä Dejah Toris ja John Carter saattoivat saada pojan. Kaiken lisäksi marsilaiset munivat
Kyllä vaan Marsin "ihmiset" munivat, myös punaiset (ihan varma en ole, oliko tähän sitten kuitenkin joku poikkeus -- mustat?). Marsin prinsessan ja (tulevan) sotavaltiaan lisääntymisessä on toki muutakin hassua kuin se, että se tuottaa jälkeläisen. Jätetään kuitenkin se puoli kotitehtäväksi Näyttää kieltä

Tampereen scifiseuran Portti-lehdessä aikoinaan oli sarja Anto Leikolan artikkeleita Edgar Rice Burroughsin tieteellisistä visioista. Relevantein lienee "Dejah Thorisin povi", jossa ei tosin niin tarkkaan pohdittu miten Virginian herrasmies oikein marsilaisenmunan pystyi alkuunsaattamaan, mutta sentään sitä, kuuluiko Carterin hoidon jumalaiseen ulkomuotoon myös jumalaiset, no, tissit.

Juttu on tietääkseni julkaistu myös Leikolan kirjoituskokoelmassa Sikiävätkö hyttyset itsestään (Yliopistopaino 2000), joten muinaisia Portteja ei välttämättä tarvitse omistaa tai etsiä artikkelin lukeakseen.

Ensimmäisiä Mars-kirjojakaan ei tarvitse omistaa, jos ulkomaankieli taipuu. Project Guttenberg on kaiketi julkaissut noin 4-5 ensimmäistä e-muodossa, ilmaiseksi ja laillisesti. Sieltä löytyy myös Chessmen of Mars, josta selviää mitä nämä päättömät hemmot ja niiden "päät" olivat miehiään...
« Viimeksi muokattu: 11.Tammikuu 2008, 11:16 kirjoittanut tnjrp » tallennettu
Zisatto
Kriitikko ja tutkija
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 351
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #6 : 11.Tammikuu 2008, 11:27 »

Tämä taitaa vähän olla  30+ikäisten nostalgiatopiikki...
Meikäläisellekin Mars-kirjat kolisivat joskus 10-11-vuotiaana. Siitä pari kolme vuotta eteenpäin lueskelin niitä tiuhaan. Nuorena vaikutuksen teki kirjojen mahdoton äksön. Muistan kuinka suosittelin näitä kirjoja jollekin kaverille joka heti avasi kirjan puolesta välistä ja sanoi että tästä varmaa vasta kannattaa alkaa lukea. Väitin kiivaasti vastaan: Mars-kirjojen toiminta alkoi melkein heti ensi sivulta ja jatkui kirjan loppuun. Ei mitään tylsää sadan sivun jorinaa alussa! Kunnon pulp-kerrontaa siis.

Oli Mars-kirjoissa tunnelmaa ja ihmeen tuntuakin. Etenkin juuri tuo kuolevan maailman pitkä historia, miljoona vuotta vanhat rauniokaupungit kuivuneiden, keltaisen sammalen peittämien merien entisillä rannoilla... vieläkin voi tavoittaa sen fiiliksen.
Muistan että erityisesti pidin (alkupään kirjojen ohella) Marsin ritareista, jossa muistaakseni oli paljon juuri tuota historiaa. Harmi kyllä – se on yksi kolmesta Mars-kirjasta, jotka puuttuvat hyllystäni! Tai taitaa minulla olla se englanniksi.
En ole uskaltanut lukea Mars-kirjoja yli 14-vuotiaana. Pidän ehkä mieluummin lapsuudenmuistoni. Jotkut ovat lukeneet näitä uudelleen ja kuulemma oikealla asenteella näistä voi nauttia, lievän alkushokin jälkeen.

Mars-kirjat ovat nykyään todella haastavia saatavia. Voi niitä divareista löytää, mutta kovakantisten Taikajousen laitosten hinta taitaa nykyään olla jo jotain 30-50 euroa ellei enemmänkin. Viimeiset painokset taitavat olla niitä WSOY:n Siniset-sarjan pokkareita jostain 1970-luvulta, muistaakseni tosin vain osista 1-3. Niitä kyllä näkee ja saa halvallakin. Mutta jotain Marsin jumalia en ole koskaan kovakantisena nähnytkään, ja minä sentään kiertelen paljon divareita ja kirppareita.
Vielä kymmenkunta vuotta sitten Mars-kirjoja kyllä liikkui halvalla, ostin esimerkiksi Marsin urhon muutamalla markalla LKA-kirppikseltä.

Like suunnitteli Mars-kirjojen uudelleenkäännättämistä joitain vuosia sitten (samoihin aikoihin kun julkaisivat Tarzanista pari uutta suomennosta), mutta se taisi tyssätä johonkin. Mahdollisesti Pekka Markkulan kuolemaan.
tallennettu
Athicus
Kriitikko
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 97
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #7 : 11.Tammikuu 2008, 15:29 »

Näin 30+-vuotiaana minullakin on nostalgisia muistoja Mars-kirjoista ja niiden lukemisesta salaa taskulampun valossa peiton alla. Oli ne vaan eri jänniä silloin.

En koskaan erityisesti pitänyt Tarzanista enkä Bellucidar-kirjoista, mutta kuolevan Marsin maisemat kolahtivat sitäkin kovemmin. Ne Venukseen sijoittuneet kirjat olisivat kovasti kiinnostaneet, mutta niitä ei taidettu koskaan kääntää suomeksi?

Viime vuonnahan John Carter Of Mars-leffaakin heräteltiin taas henkiin. Nyt näyttäisi Pixar vuorostaan kehittelevän jotain... eli Dejah Thoris-hampurilaisia tiedossa.
tallennettu
Zisatto
Kriitikko ja tutkija
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 351
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #8 : 11.Tammikuu 2008, 15:54 »

Ne Venukseen sijoittuneet kirjat olisivat kovasti kiinnostaneet, mutta niitä ei taidettu koskaan kääntää suomeksi?

Käännettiin toki, 1950-luvulla! Tai siis kolme viidestä käännettiin. Yksi Venus-novelli tuli lisäksi ulos Portissa 2/1991.
Venus-romaanit ovat kai vieläkin kalliimpia harvinaisuuksia kuin Mars-kirjat, vaikka eivät tainneet olla läheskään yhtä kovaa kamaa. Olen lukenut – ja omistan – niistä yhden, Venus-tähden sankarin (1939, suom. 1953). Kyllä se joskus 11-vuotiaana kolisi. Olikohan se niin, että venuslaiset nukkuivat seisaallaan, vai muistelenko minä nyt jotain toista juttua...
Suomennetut Pellucidaritkin (4 kpl) luin ja muistaakseni tykkäsin, vaikka eivät nekään mielestäni pärjänneet Mars-kirjoille. Pellucidareita on kolme suomentamatta.

Burroughsin Kuu-kirjat ovat muuten kokonaan kääntämättä. Kuu-sarjaan kuului kolme lyhyttä romaania, usein julkaistu yhteisniteenä maailmalla.
tallennettu
Hillo
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 608
Asuinpaikka: Hämeenlinna
« Vastaus #9 : 11.Tammikuu 2008, 16:35 »

Hei, tässä ilmoittautuu sitten se ensimmäinen alle kolmikymppinen.

Luin Mars sarjaa tuossa kolme tai neljä vuotta sitten, muistaakseni neljästä kuuteen osaa. Sen lukeminen kaatui lopulta siihen, että niitä tosiaan oli hankala saada, jopa kirjastosta (silloisen paikkakunnan kirjasto tosin oli suhteelisen pieni ja kaukolainana olisi jostain kaukaa saanut). Mutta ne lukemani osat ovat omia, tallessa ja kovakantisia, joskin aika hauraassa kunnossa. Sivut irtoilevat ja repeilevät aivan liian herkästi 13-vuotiaan käsiin.

Yhdyn pitkälti nostalgiapiirinne mielipiteisiin. Eihän näissä mitään järin syvällistä ollut, mutta äksönin puolesta ne jättivät ala-asteella fanittamani Karl Mayt jalkoihinsa, ja sisälsivät yhtä ihmeellisiä asioita kuin Jules Vernet. Se vain oli, no, vauhdikasta, ja seikkailun tunsi ihan oikeasti. Tekivät vaikutuksen. Ehkä minuun vetosi myös vanhahtavuus.

Burroughsin Tarzaneista en ole koskaan oikein pitänyt. Pariin kertaan olen yrittänyt niitä lukea, mutta on jäänyt kesken. Tuskin enää yritänkään. Pellucidareja olen ollut liian laiska etsimään lähikirjastoa kauempaa. Liian hankalaa, kun niitä ei ole kannustettu lukemaan samalla tavoin kuin 30+ vuotias äitini teki Marsien kanssa.
tallennettu

Mietin vasta
mitä ajatella.
FreakyMike
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 583
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Rautjärvi
« Vastaus #10 : 11.Tammikuu 2008, 23:23 »

Marsit tulivat tutuiksi ensimmäisen kerran lapsuudessani joskus 80-90 lukujen taitteessa ja toinen lukukerta olikin noin vuosituhannen vaihteessa, kun sain kerättyä viimeisenkin puuttuvan osan hyllyyni ja vieläkin ne jaksoivat innostaa. (Olen kerännyt sittemmin myös kaikki aiheeseen liittyvät suomeksi ilmestyneet sarjakuvatkin.)
Kirjojen parasta antia ovat mielestäni etenkin ne mielikuvitukselliset paikat ja oliot joita Burroughsin tarinoissa vilisee. Suuria maailmansotia edeltävä tiede ei ollut tietystikään vielä niin pitkällä kuin nykyaikana ja pulp-aikakauden kirjailijat pystyivät siis revittelemään oikein kunnolla ilman pelkoa naurunalaiseksi joutumisesta.

Jos ei olisi ollut aikoinaan Mars-kirjoja, niin luultavasti myös hieman myöhemmin tulleet Buck Rogers ja Flash Gordon sarjakuvat/kirjat olisivat jääneet syntymättä, ja niistä on ihan selvä jatkumo myös nykyaikaankin esimerkiksi Star Wars elokuvien muodossa. (Lucas  sai idean niihin muistaakseni juuri jonkun vanhan Flash Gordon tv-sarjan pohjalta etc.) Voi siis vain kuvitella, että olisiko edes koko "tieteisfantasia" genreäkään enää olemassa, jos ei olisi ollut aikoinaan Burroughsia.

Olen ollut lapsesta saakka kiinnostunut esihistoriasta ja dinosauruksista, joten myös Pellucidar-sarja upposi melkein yhtä hyvin kuin Marsit, mutta viimeiset osat jäivät suomentamatta, joten en voi tietää pysyikö taso samana ihan loppuun saakka. Pellucidar aihetta on viljelty jonkin verran myös Marvelin sarjakuvissa, ja Mars-kirjojen rotuihin oli aika hauska viittaus myös Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga sarjakuvan toisessa osassa. Myös Kari T. Leppänen teki Mars-sarjakuvaa ainakin neljään Portti-lehden numeroon 1991-2002 välisenä aikana, mutta muuten en ole nähnyt viime vuosina enää kovinkaan paljon viittauksia siihen sarjaan oikein missään.

Jos haluatte tietää enemmän vaikka noista sarjakuvista, niin tässä yksi Burroughsiin liittyvä pieni nettisivu minkä tein muistaakseni noin kuusi tai seitsemän vuotta sitten. http://www.sunpoint.net/~wfan/burroughs.html Löytyy kansikuvia ja muuta vastaavaa..

Sarjan ensimmäisestä kirjasta tehtävästä elokuvastakin on puhuttu jo pitkään, mutta projekti myöhästynyt jostakin syystä jo aika monella vuodella. http://akas.imdb.com/title/tt0401729/ Toivottavasti se kuitenkin valmistuisi vaikka joskus viiden vuoden sisällä, niin ehkäpä myös kirjoistakin tehtäisiin taas uusia painoksia.
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #11 : 11.Tammikuu 2008, 23:47 »

Tarzan-kirjat olivat lapsuuden suosikkeja, mutta jostain syystä en koskaan tarttunut Mars-sarjaan. Ehkä pitäisi näin vanhempana korjata asia, pidän nimittäin pulp-tarinoista.Tnjrp mainitsi jo Moorcockin pastissit, mies julkaisi kolme Marsiin sijoittuvaa kirjaa 60-luvulla. Ne on myöhemmin koottu yhteisniteeseen nimeltä Kane of Old Mars. En ole näitäkään (vielä) lukenut, täytyy varmaan aluksi tutustua Burrougshin alkuperäisiin. Kokoomateoksesta taitaa olla painos lopussa, mutta eräs amerikkalainen kustantaja on ruvennut ottamaan trilogiasta uusintapainoksia yksittäisinä kirjoina.

Jos muistan oikein, minulta jäi vain kaksi Tarzan-kirjaa lukematta, koska näitä ei löytynyt paikallisesta kirjastosta. Molemmat olivat sarjan loppupäästä, jolloin taso oli jo aika alhaalla. En ole myöskään sitä "Kadonnutta seikkailua" tai Salvatoren kirjoittamaa lukenut.
tallennettu
werro
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 1
« Vastaus #12 : 07.Kesäkuu 2008, 18:53 »

Kyllä Mars kirjat ja Tarzan kirjat kolahtaa mulle..  Ekan Tarzan kirjan luin 12 vuotiaana ja nyt 14 vuotiaana kokeilin vaihtaa marssin puolelle, ja suunnitelmissa olisi lukaista loputkin osat.

Mutta enemmän olen Tarzan fani, kirjat ovat vauhdikkaita ja Afrikkalainen maasto ja kulttuuri on mielenkiintoista. Myös Burroughs kirjoittaa niin hyvin (minun mielestä), että muitten kirjat eivät tunnu edes hyviltä.  Enhän nykyään luekkaan muita kuin Burroughsin kirjoja.

Harmi että en ole päässyt lukemaan Tarzaneita oikeassa järjestyksessä, kun olen nämä kymmenen ekaa lukenut loppuun, pääsen vasta jatkamaan järjestyksessä.
Tarkoitus olisi kerätä kirjahyllyyn kaikki Tarzanit, tai ainakin lukea ne. Jos jollain on Tarzan kirja osia kymmenestä ylöspäin niin olisin halukas ostamaan.
tallennettu
Silvien
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 130
Asuinpaikka: Angar Olindri
« Vastaus #13 : 07.Kesäkuu 2008, 22:43 »

Luin Mars-kirjat varsin valistuneessa iässä (lukioaikoina, muistaakseni) ja ihastuin. Saattoi alun perin johtua siitä, että pikkupaikkakunnan kirjastossa oli hyvin vähän mitään fantasiaa saatavilla, joten kaikki tuli luettua - Burroughsia tosin oli varsin kattava kokoelma. (Kyseistä kirjastoa on muutenkin kehuttu asiantuntevista hankinnoista  Hymyilee.) Pellucidar-kirjat luin samaan putkeen, ja sen yhden Tarzan-kirjan jossa seikkailtiin samoilla seuduilla. Sittemmin en ole uskaltanut tarttua Burroughsiin, voi olla ettei nostalgia vielä ole niin vahva...

Muita Tarzaneita en ole lukenut, mutta muistan katsoneeni niitä elokuvia sunnuntai-iltapäivisin uuninpankolta, uimahallilta ostettuja vihreitä tikkareita syöden. (Samanlaisia muistikuvia on Agatha Christien dekkareista.)

Mutta se Moorcockin Kane of Old Mars istuu hyllyssä kertaalleen luettuna. Suosittelen, kannattaa, ainakin jos John Carter oli kova tyyppi.
tallennettu
migael
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 41
Sukupuoli: mies
« Vastaus #14 : 11.Kesäkuu 2008, 13:18 »

Meiltä löytyy muutama Mars-kirja sillä Mars ja Tarzan olivat ilmeisesti aikoinaan äitini suosikkeja. Harmi että yhtään Tarzania ei ole säilynyt meille, ehkä mummolla saattaa olla niitä jonnekin kätkettynä.

En ole itse lukenut yhtään Marssia mutta olen ajatellut että pitäisi kokeilla ja katsoa että mitä äiti on aikoinaan lukenut. En odotakkaan kirjoilta mitään suuria mutta olisi kiinnostavaa verrata minun ja äitini lukemisia. Onkohan niissä paljonkin yhtäläisyyksiä? Todennäköisesti, sillä minä on kaikessa muussakin paljolti äitini kaltainen. 
tallennettu
FreakyMike
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 583
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Rautjärvi
« Vastaus #15 : 11.Kesäkuu 2008, 23:36 »

Elokuvaprojektikin on saanut näköjään taas hieman tuulta alleen. http://pixarblog.blogspot.com/2008/06/exclusive-andrew-stanton-confirms-john.html
tallennettu
Nasuhorn
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 54
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Härmä/Oulu
« Vastaus #16 : 17.Kesäkuu 2008, 16:58 »

Liityn 30+ kerhoon ja julistan ihailevani Mars-kirjoja ja Burroughsia muutenkin suurenmoisena seikkailupulppina. Oman aikansa tuotoksiahan ne olivat, "John Carter oli niin hyvä mies että hänen orjansakin rakastivat häntä(!!!)". Huvittavaa että Burroughsin intiaanikirjat joita hän taisi pitää vakavimmin otettavimpana työnään olivat mielestäni toivottoman pitkästyttäviä. Miten punanahat voisivatkaan kilpailla Warhoonien ja radiumpistoolien kanssa?

Sen sijaan pariin kertaan mainitusta Michael Moorcockin Kane of old mars-sarjasta kehoitan pysymään todella kaukana jos ei ole sitten keräämässä jotain täydellistä Mars- tai Moorcock-sarjaa. Ukko taitaa itse todeta White wolfin laitoksen esipuheessa osapuilleen näin "Jep jep... tämähän taisi olla se trilogia jonka kirjoitin viikonlopussa että sain baarilaskun maksettua, en koko hommasta kyllä mitään muista... ei varmaan kannata lukea". Lukukokemuksena kaikessa tuskallisuudessaan oikeastaan tavallaan kiehtova -joskus on hauska lukea myös todellisia kirjallisia kalkkunoita kuten James Barclaytä- mutta sopinee vain masokisteille. Sisälsi muistaakseni myös pari marsilaisen lentoaluksen mentävää juoniaukkoa, oli Michaelilla vähän ajatus harhaillu urakan lopulla 

Onkos kenelläkään kokemuksia näistä muista Marsia käsitelleistä pulp-kirjailijoista? Huomasin vähän aikaa sitten että C.L. Mooren Northwest Smith-jutuista oli tullu  kokoelmapainos ja vähän ajattelin että jos sen tilaisi.
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #17 : 17.Kesäkuu 2008, 20:58 »

joskus on hauska lukea myös todellisia kirjallisia kalkkunoita kuten James Barclaytä

Luin noin vuosi sitten ensimmäinen Barclayni, Ascendants of Estorea -duologian avauksen Cry of the Newborn. Kirjassa oli puutteensa, pahimpana ohuet henkilöhahmot, mutta ihan pidin siitä. Annoin arvosanaksi kolme ja puoli tähteä, ja aion lukea jälkimmäisenkin osan. Raven-sarjaan, josta kirjailija tunnetaan parhaiten, en ole tutustunut.

Tämä menee kyllä pahasti off-topiciksi, Barclay-keskustelun jatkamiseksi pitäisi perustaa oma ketju.
tallennettu
tnjrp
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1524
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Piikkiö
« Vastaus #18 : 18.Kesäkuu 2008, 08:12 »

Huvittavaa että Burroughsin intiaanikirjat joita hän taisi pitää vakavimmin otettavimpana työnään olivat mielestäni toivottoman pitkästyttäviä
Ohihan tämä vähän alkaa mennä joo, mutta ERB tosiaan kirjoitti jokusen hieman (ellei nyt vakavammin otettavan niin ainakin) aikuisemman oloisen kirjan. Suhteellisesti ottaen. Kovin tunnettuja ne eivät ole. Science fantasy -jutskistaan Caspak-sarja, jota kai ei ole julkaistu suomeksi, on käsittääkseni olevinaan tällainen. Itse en ole lukenut kuin sen ensimmäisen osan joskus lukioiässä, joten en muista siitä paljonkaan. Sarja lienee nyttemmin public domainia, joten sen voivat kiinnostuneet tsekkaa.

Lainaus
Onkos kenelläkään kokemuksia näistä muista Marsia käsitelleistä pulp-kirjailijoista? Huomasin vähän aikaa sitten että C.L. Mooren Northwest Smith-jutuista oli tullu  kokoelmapainos ja vähän ajattelin että jos sen tilaisi
En voi kehua. Lin Carteria olen jonkin verran lukenut ja häneltä löytyy tätä "kanavoin Edgar Rice Burroughsia" -juttua paljonkin (Green Star -sarja esmes). Mars-tarinoista olen lukenut jonkin novellin tjsp. muttenpä muista siitäkään tarkemmin. C.L. Moore oli periaatteessa ihan pätevä täti, mutta en ole ole häneltäkään lukenut kuin Jirel of Joiry -kokooman. Northwest Smith sinänsä on tietääkseni paljon enemmän Han Solo (ennen luomistaan) kuin John Carter.
tallennettu
maahinen
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 533
« Vastaus #19 : 19.Kesäkuu 2008, 18:06 »

Tarzanit luin oikeassa kohdeiässä, ja tuloksena mm. harjoiteltiin Tarzan-huutoa kaverin kanssa.

Mars- ja Venus-kirjat löysin vasta aikuisiällä, yhden kaverin kaapinnurkassa oli molemmat sarjat suomennetussa kokonaisuudessaan. Ihan viihdyttävää, hyvin meni koko sarja nopeaan tahtiin. Ehkei noita kuitenkaan omaan hyllyyn tarvitse yrittää hankkia
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional