23.Huhtikuu 2014, 18:37 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Äänestys
Kysymys: Burroughsin kirjat yleisesti ovat:
Hyviä. - 8 (34.8%)
Keskivertoja. - 9 (39.1%)
Huonoja. - 1 (4.3%)
En ole lukenut. - 5 (21.7%)
Äänestäjiä yhteensä: 23

Sivuja: 1 [2] 3   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Edgar Rice Burroughs  (Luettu 8576 kertaa)
Joonas
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 171
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kokkola
« Vastaus #20 : 18.Syyskuu 2009, 17:58 »

Eli siis keskustelua ja mielipiteitä Burroughsin teoksista.

Itse olen lukenut Tarzaneita, kai kaikki välillä 1-10 ja lisäksi jokusen muunkin.
Kaikki Mars-kirjat on myös tullut selvitettyä.
Pellucidareista ei ainuttakaan.
Ensimmäinen osa Intiaanipäälliköstä.

Tarzanit olivat ensi kosketus Burroughsin tuotantoon. Ne olivat kyllä mahtavia, kerta kaikkiaan! Tarzan on vetoava hahmo, ainakin minusta. Kuvaus on todella hienoa. Tarzan on kyllä hyvin kaksiulotteinen hahmo: hyvä joka lähtöön. Kuitenkin melko omaperäinen juoni, tarkoitan lähinnä sarjan aloitusta, on vetoava.

Mars-kirjojen etu Tarzaneihin nähden minun mielestäni on, että ne kuvataan ensimmäisestä persoonasta käsin. Jotenkin tapahtumiin pääsee paremmin sisään. Lisäksi Mars on huomattavasti omaperäisempi tapahtumapaikka kuin Afrikan viidakot. ;) Mutta jotenkin Mars-sarja alkoi mennä hienokseltaan alakanttiin, joten ensimmäiset 5 kirjaa olivat kai parhaat.

En millään osaa päättää, kummista pidän enemmän. Hyviä ovat molemmat sarjat, siitä ei ole mitään epäilystä. Tämä tietysti on mielipide, mutta aika suosittuja kirjojahan ne ovat, etenkin Tarzanit.

Seregil-edit: Yhdistin viestisi tähän aikaisempaan Edgar Rice Burroughs -ketjuun.
« Viimeksi muokattu: 18.Syyskuu 2009, 18:09 kirjoittanut Seregil of Rhiminee » tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #21 : 08.Joulukuu 2009, 01:41 »

Tarzan-kirjat olivat lapsuuden suosikkeja, mutta jostain syystä en koskaan tarttunut Mars-sarjaan. Ehkä pitäisi näin vanhempana korjata asia, pidän nimittäin pulp-tarinoista.

Päätin tutustua Mars-sarjaan ja sain tänään loppuun avausosan Marsin sankari. Viimeksi luin Burroughsia yläasteikäisenä Tarzanin muodossa. Täytyy sanoa, että nyt kolmikymppisenäkin kirja toimi. Harmi, etten nuorempana älynnyt kokeilla, olisi varmasti iskenyt kovempaa. Aion lukea sarjasta ainakin kaksi seuraavaa osaa, mutta tuskin kaikkia yhtätoista. Varsinkin, jos taso rupeaa putoamaan Tarzanin malliin.

Ketjussa on jo onnistuneesti tiivistetty kirjan hyvät ja huonot puolet, erityisesti Forlornin aloitusviestissä. Mars oli kiehtova tapahtumapaikka, pidin varsinkin vihreiden marsilaisten yhteiskunnan kuvauksesta. Yksinkertaista ja vauhdikasta seikkailua mahtui paljon reiluun 200 sivuun, ja tarinan rakenne oli selkeä ja toimiva. Huomioni kiinnittyi siihen, miten John Carter lahtasi surutta porukkaa. Edes työtään tekevien viattomien vartijoiden tappaminen ei tuonut omantunnontuskia tälle "virginialaiselle herrasmiehelle". Pratchettin omistuskirjoitus Vartijat hoi!:n alusta palasi mieleeni...

No nyt on yksi scifin (science fantasyn?) klassikkohahmoista minulle tuttu. Elokuvaa odotan kiinnostuneena, ensi-illan pitäisi olla 2012.
tallennettu
Thialfi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 695
Sukupuoli: mies
« Vastaus #22 : 08.Joulukuu 2009, 02:57 »

Kari T. Leppäsen Portissa ilmestynyt Marsin sankari -sarjakuva on nykyisin luettavissa verkosta. Mukana on yksi ilmestymätön osa.
http://www.karileppanencomics.fi/finnish%20barsoompage.htm
http://www.karileppanencomics.fi/marsin%20sankari-sarja.htm
tallennettu
tnjrp
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1524
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Piikkiö
« Vastaus #23 : 08.Joulukuu 2009, 08:38 »

No nyt on yksi scifin (science fantasyn?) klassikkohahmoista minulle tuttu
Ooja, kuten kaikelle mahdolliselle, tällaisille pseudoscifistisille miekanheilutusfantasioille on ihan oma genre, jo 1960-luvulla nimetty sword and planet (vrt. sword and sorcery ja sword and sandal). Osa sen tarinoista voidaan katsoa vielä myös hieman myöhemmin keksittyyn planetary romance -genreen kuuluviksi. Erojakin näillä on, ainakin kun oikein "silmiin" katsotaan. Tuo aiemmin mainittu Mooren Northwest Smith esim. ei oikein sovi s&p-genreen, mutta katsotaan esimerkilliseksi pr-teossarjaksi.
tallennettu
Joonas
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 171
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kokkola
« Vastaus #24 : 08.Joulukuu 2009, 17:13 »

Minusta Mars-sarja jotenkin lässähti lopuksi. John Carterista kertovat kirjat olivat parhaita... siis alkupään. Sitten pari hyvää ja loput olivat jo jotenkin tylsiä. Pitää kuitenkin huomioida, että luin ensimmäiset viisi kirjaa, mutta jouduin odottamaan loppujen lukumahdollisuutta useita vuosia. Lienevätkö sitten vieroittaneet minut Burroughsin maailmasta. :(
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #25 : 10.Joulukuu 2009, 19:05 »

kuten kaikelle mahdolliselle, tällaisille pseudoscifistisille miekanheilutusfantasioille on ihan oma genre, jo 1960-luvulla nimetty sword and planet (vrt. sword and sorcery ja sword and sandal). Osa sen tarinoista voidaan katsoa vielä myös hieman myöhemmin keksittyyn planetary romance -genreen kuuluviksi. Erojakin näillä on, ainakin kun oikein "silmiin" katsotaan. Tuo aiemmin mainittu Mooren Northwest Smith esim. ei oikein sovi s&p-genreen, mutta katsotaan esimerkilliseksi pr-teossarjaksi.

Kiitos, en tiennytkään, että eri luokkia on määritelty näin paljon. Kaikille mainitsemillesi löytyy oma artikkeli Wikipediasta.

Amerikkalainen Paizo-kustantamo julkaisi viime vuonna Planet Stories -sarjassaan Otis Adelbert Klinen kirjan The Swordsman of Mars. Mukana on Michael Moorcockin johdanto, ja teosta mainostetaan näin:
Lainaus
Considered by many to be the only true equal of Edgar Rice Burroughs, Otis Adelbert Kline was a master of the sword and planet genre.
tallennettu
tnjrp
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1524
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Piikkiö
« Vastaus #26 : 11.Joulukuu 2009, 08:19 »

Paizo on itseasiassa julkaissut aika paljon wanhan hywän ajan scifiä ja fantasiaa.

Mulla on hämärä muistikuva, että aika hiljattain olisi myös ilmestynyt jonkinlainen retropastissikokoelma s&p -tarinoita moderneilta kirjailijoilta, mutta kun en nyt sellaista hetikohta löytänyt, niin ehkä olen kuvitellut koko jutun tai ainakin yhdistänyt mielessäni jonkin vanhan kokoelman joihinkin uusiin pseudopulpjuttuihin.
tallennettu
Joonas
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 171
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kokkola
« Vastaus #27 : 26.Helmikuu 2010, 15:52 »

Onko kukaan lukenut Burroughsin suomentamattomia teoksia. Muutama olisi ulottuvillani, mutten tiedä ovatko ne hyviä ja englanninkieliset kirjat tuppaavat olemaan vielä vähän raskasta luettavaa. Osaisiko joku kertoa jotain esimerkiksi Moon-sarjasta?
tallennettu
Thialfi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 695
Sukupuoli: mies
« Vastaus #28 : 26.Helmikuu 2010, 20:11 »

The Moon Maid on ainakin australialaisen lainsäädännön perusteella saatavilla verkossa: http://gutenberg.net.au/ebooks06/0601501h.html
tallennettu
Eija
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 359
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Vantaa
« Vastaus #29 : 01.Toukokuu 2010, 17:28 »

Minä en ole lukenut Mars kirjoja nuoruudessa enkä lapsena. Lapsena luin tyyliin Viisikoita, neiti Etsiviä ja Pekka Töpöhäntiä  Hymyilee. En muistaakseni ollut kovin suuri kirjojen kuluttaja silloinkaan. Jonkun Tarzan kirjan taisin lukea. Pari Pellucidar kirjaa olen lukenut tässä vanhemmalla iällä. Juuri luin Ikuisen päivän maan, joka jatkuu suoraan Maan uumenista.

Mars sarja näyttää keskustelun perusteella olevan tyyliltään melko lailla samanlaista kuin Pellucidar. Näissä seikkailukirjoissa on taukoamatta toimintaa ja kaikki ”turhat” suvantovaiheet on jätetty pois. Lyhyisiin kirjoihin on mahdutettu uskomaton määrä tapahtumia. Sännätään kriisistä toiseen kuin päättömät kanat ja vihollisia tapetaan hymyssä suin ja tunnontuskista kärsimättä. Nykyään nuortenkirjoissa ei liene esiinny tuollaista silmitöntä tappamista. Naiskuva Pellucidar sarjassa ei ole tyystin avuton tyttönen vaan sankarin rakastettu on puolivilli taistelija, jota sankari David Innes palvoo. No, siltikin sankari joutuu tavan tästä vaimoaan pelastamaan. Tekstiin heijastuva kirjoitusajankohdan maailmankuva, joka poikkeaa melkoisesti nykyisestä, pistää välillä hymyilyttämään.

Syvällisyyttähän näistä tarinoista on turha hakea, mutta jonkun näköisen opetuksen poikasen ne sisältävät. Kirjat sopivat luettavaksi hyvin sellaiseen ajankohtaan, kun ei jaksa mitään haastavampaa lukea. Oma viehätyksensä näissä vanhoissa tarinoissa kieltämättä on ja niitä lukee ihan mielellään vanhempanakin, tosin ei niitä kyllä montaa putkeen jaksa lukea.
 
Kaksi ensimmäistä Mars- kirjaa ja Pellucidar 3  ovat tuossa kirjahyllyssä odottelemassa, täytyy ne ainakin lukaista jossain sopivassa välissä.
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #30 : 01.Kesäkuu 2010, 17:44 »

Luin äsken loppuun Mars-sarjan toisen osan Marsin jumalat. Mielestäni se paransi ensimmäisestä ja oli jo oikeasti hyvä kirja. Tarinaa syvennettiin esittelemällä uusia alueita ja kansoja, mutta vanhojakaan ei unohdettu. Burroughsilla oli kiehtovia ideoita ja kirjan juoni oli Marsin sankaria kiinnostavampi. Luen ilman muuta kolmannen osan, Marsin sotavaltiaan.

SFX-lehden book clubissa esiteltiin muutama vuosi sitten A Princess of Mars scifin klassikkona. Artikkelin on kirjoittanut Geoff Ryman, ja sen näkee pdf-muodossa seuraavasta linkistä:
http://www.sfx.co.uk/files/SFX151princessofmars.pdf
tallennettu
Jussi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5080
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #31 : 19.Marraskuu 2010, 01:46 »

Marsin sotavaltias on luettu. Pidin kirjasta, mutta se ei aivan pärjännyt edelliselle osalle. Yhtä vahvaa ihmeen tuntua ei tästä löytynyt. Sotavaltias päätti ensimmäisen Mars-"trilogian", ja John Carterin tarina näyttäisi olevan toistaiseksi ohi. Seuraavassa kirjassa on takakansitekstin perusteella eri päähenkilö. Aion pitää taukoa Barsoomista ja lukea seuraavaksi Pellucidar-sarjan avauksen.

Täytyy tunnustaa, että tykkäsin enemmän Michael Moorcockin myöhemmästä Mars-pastissista (Michael Kane -trilogia) kuin näistä Burroughsin alkuperäisistä kirjoista...
tallennettu
Athicus
Kriitikko
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 97
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #32 : 21.Marraskuu 2010, 11:45 »

"Hyviä" - ihan nostalgisten Mars-kirjamuistojen takia. Ne olivat ensimmäisiä ns. spefi-kirjoja, jotka luin. Valistunut täti antoi ensimmäisen osan minulle joululahjaksi joskus 80-luvun alussa. Tarzaneita en ole koskaan lukenut kuin ne ekat, jonnekin Oparin aarteisiin saakka. Pitäisi oikeastaan joskus yrittää lukea ne läpi, kunhan vain saisi ne jostain. Mieluiten suomeksi. Aikanaan ne jäivät kesken, kun Afrikka tuntui vähän tylsältä Marsin jälkeen.

Ne Venus-kirjat ovat aina kiinnostaneet, mutta tokkopa niitä mistään löytää. En sitten tiedä olisiko niistä jotain engalnninkielisiä uusintapainoksia.
tallennettu
Narri
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 810
Sukupuoli: mies
« Vastaus #33 : 21.Marraskuu 2010, 12:05 »

Aikanaan ne jäivät kesken, kun Afrikka tuntui vähän tylsältä Marsin jälkeen.

Myöhemmissä kirjoissa spefin määrä lisääntyy, kun kadonneita valtakuntia, apinaihmisiä, pikkuväkeä ja jopa dinosauruksia alkaa löytyä vähän joka nurkan takaa.

Seuraavat kirjat ovat mielestäni Tarzanin "kultakausi":

7.   Talttumaton Tarzan
8.   Kauhea Tarzan   
9.   Tarzan ja kultaleijona
10.   Tarzan ja pikkuväki
11.   Tarzan, viidakon valtias
12.   Tarzan ja kadonnut valtakunta
13.   Tarzan maan uumenissa

Siitä vaan lukemaan. Kirjastoista näitä varmasti vielä saa.
tallennettu
Athicus
Kriitikko
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 97
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #34 : 22.Marraskuu 2010, 22:24 »

Siitä vaan lukemaan. Kirjastoista näitä varmasti vielä saa.

Kiitos loistavasta listasta, pitääkin lähteä heti etsimään noita kunhan vain noi Tampereen kirjastot taas aukeavat.
tallennettu
FreakyMike
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 583
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Rautjärvi
« Vastaus #35 : 23.Marraskuu 2010, 02:16 »

"Tarzan maan uumenissa" kuuluu oikeastaan myös Pellucidar sarjaan, joten myös ne kolme suomeksikin julkaistua Pellucidaria kannattaisi lukea ennen tuota.
tallennettu
Narri
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 810
Sukupuoli: mies
« Vastaus #36 : 23.Marraskuu 2010, 10:42 »

Siitä vaan lukemaan. Kirjastoista näitä varmasti vielä saa.

Kiitos loistavasta listasta, pitääkin lähteä heti etsimään noita kunhan vain noi Tampereen kirjastot taas aukeavat.

Paras ikä lukea nuo kirjat on siinä 11-16 vuotiaana! Koeta kelata "henkistä ikää" taaksepäin, niin lukukokemus paranee. ;-)

Tarzan-sarjakuvalehti oli sekin hyvin suosittu Suomessa, ilmestyi monen monituista vuotta. Se piti hahmon hengissä ja tuttuna. Koska uusia Tarzan-elokuvia ei ole viime aikoina tehty, tämänkin sankarin kohtalona lienee hiipua historian hämäriin. Rasismin peikkokin näissä jutuissa piilee, joten eivät ne enää ole poliittisesti korrekteja;  sekin saattaa vaikuttaa.

Harmi, ettei ole mitään "Young Tarzan" -kirjasarjaa (á la nuori James Bond, nuori Sherlock Holmes), joka nostaisi hahmon profiilia. Disneyllä on varmaankin jonkinlaiset oikeudet hahmoon, vaikka se jo osin public domainia kaiketi onkin.
tallennettu
tnjrp
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1524
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Piikkiö
« Vastaus #37 : 23.Marraskuu 2010, 15:41 »

Noo, alkuperäuskollinen Young Tarzan -sarja ei taitaisi mennä jenkeissä läpi kuin ehkä HBO:lla. Munasillaan örisevä viidakkoteini pitäisi nimittäin edes ajoittain näyttää full frontal -kuvissa Näyttää kieltä

Saas nähdä saavat Warnerin veljekset & Stephen Sommers puhallettua uutta ilmaa T:n lannevaatteen alle. Vuonna 2013 pitäisi asian selvitä, ennakkoarvausten mukaan.
tallennettu
Narri
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 810
Sukupuoli: mies
« Vastaus #38 : 23.Marraskuu 2010, 19:02 »

Munasillaan örisevä viidakkoteini ...

Suomessa teinien mökkijuhlissa mitä tyypillisin näky, uivat ja kiipeilevät puihin, kovimmat istuvat muurahaispesään. Suomi-Tarzanit!

Joo, mutta tarkoitin oikeastaan kirjasarjaa, sellaista tyylitietoista ja Tarzan-kaanonia kunnioittavaa kuin Young Bond (http://www.youngbond.com) tai Young Sherlock (http://www.youngsherlock.com).
tallennettu
Zisatto
Kriitikko ja tutkija
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 351
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #39 : 24.Marraskuu 2010, 10:53 »

Harmi, ettei ole mitään "Young Tarzan" -kirjasarjaa (á la nuori James Bond, nuori Sherlock Holmes), joka nostaisi hahmon profiilia. Disneyllä on varmaankin jonkinlaiset oikeudet hahmoon, vaikka se jo osin public domainia kaiketi onkin.

Burroughsin tuotanto vapautuu käsittääkseni 2020 eli kymmenen vuoden päästä. Jostain erillisistä asioista on varmaan sovittu perikunnan kanssa ja voi olla että aiemman lainsäädännön aikana Tarzankin on voinut olla hetken vapaana.

Muutama vuosi takaperin edesmennyt Philip José Farmer kirjoitti useita Tarzan-pastisseja, joissa päähenkilö oli selkeästi Tarzan, mutta tätä nimeä ei käytetty suoraan. Näistä kirjoista on suomennettukin yksi,  Lordi Tyger (1970, suom. 1993). Ehkä räväköimpiä Farmerin "Tarzaneista" on A Feast Unbound (1969), joka on hurjaa seksi- ja väkivaltailoittelua, ikään kuin villimiehen alitajunta olisi muovannut kertomusta. Jotenkin teos vertautuu esimerkiksi markiisi de Saden tuotantoon. Muutenkin Farmerin Tarzan-tarinoissa on eriskummallista seksiä paljon. Tästä kaikesta huolimatta Burroughsin perikunta antoi Farmerille joskus 1960- ja 70-lukujen taitteessa oikeuden kirjoittaa pari "virallista" uutta Tarzan kirjaa.

Tarzanista on tehty todella paljon myös erilaisia samansukuisia viidakkopoika-versioita. Juri Nummelinin toimittamassa Pulp-lehdessä oli muutama vuosi sitten artikkeli erilaisista piraatti- ja pastissi-Tarzaneista ympäri maailmaa. Muun muassa Israelissa sellaisia kirjoitettiin paljon.
Itse muistan kuulleeni ainakin Viidakkopoika Bombasta (olisikohan niistä kirjoista joku suomennettukin?). Hupaisin esimerkki on varmaan suomalainen sodanaikainen korviketarzan Tarsa, karhujen kasvattama poika joka oli L. Valakiven luomus. Kirjoja ilmestyi neljä noin vuosina 1940-41. Löysin niistä yhden, romaanin Tarsa ja pakoluolan salaisuus (1941) Espoon keskuksen divarista kelpoon 9 euron hintaan. Tavoite on kerätä ne kaikki, mutta rahaa siihen saa menemään: Helsingin kirjamessujen antikvariaattiosastolla Tarsa-kirjojen hintahaarukka liikkui 25-40 eurossa.
tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional