Edgar Rice Burroughs

[Narri]

Edgar Rice Burroughsin kirjat ovat tippuneet yksi kerrallaan public domainiin. Jenkeissähän on ollut vähän eri systeemi kuin täällä vanhalla mantereella, ja siellä tekijänoikeuslaki muuttui muttei taannehtivasti.

Gutenberg-projektissa tarjolla:
http://www.gutenberg.org/ebooks/search.html/?default_prefix=author_id&sort_order=release_date&query=48

Hahmon vapaasta käytöstä en osaa sanoa. Disneyllä saattaa olla tavaramerkki Tarzaniin tai jotain, kuten vaikka Peter Paniin tai Nalle Puhiin.

[tnjrp]

Joo, mutta tarkoitin oikeastaan kirjasarjaa, sellaista tyylitietoista ja Tarzan-kaanonia kunnioittavaa

Kirjasarjassa voisi kieltämättä kiertää paljaiden ruumiinosien käsittelyn, ja itseasiassa se olisi jopa pakollista jos kaanonia kunnioitetaan.

Toisaalta jos juuri sitä aspektia ajatellaan, niin en tiedä kuinka mielenkiintoiseksi nykylukijat kokisivat ihmissyöjiä kiusaamalla, villipetojen kanssa tappelemalla ja isin päiväkirjaa lukemalla aikaansa kuluttavan nuoren apinamiehen. Itse en Burroughs-iässä pitänyt nuorehkosta lordi Greystokesta kertovaa alkuperäisnovellikokoelmaa Tarzanin viidakkoseikkailuja ollenkaan sarjan kewleimpiin kuuluvana, vaikka ei siitä tietenkään itsessään mitään voi päätellä. Kehaisihan joku tuolla Sillage -ketjussakin sitä pikku-Nävis -sarjista, jossa on vähän samanlaista "heilu liaanissa villi lapsi" -henkeä kaiketi, toki vielä runsaammilla spefimausteilla.

[Jussi]

Into-kustannus julkaisee ensi maaliskuussa uudet kovakantiset laitokset Mars-sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta. En tiedä, onko kirjat suomennettu uudestaan. Huomasin asian Suuressa Kuussa:
Marsin sankari
Marsin jumalat

Luin muuten tänä vuonna kaksi ensimmäistä Pellucidar-kirjaa. Eivät ne Mars-romaaneille pärjänneet, mutta toimivat hyvin viihteenä.

[tnjrp]

Minä taas olen henkisesti valmistaunut lukemaan A Princess of Marsin eka kertaa eläissäni alkukielellä. Ihan noin ensi vuonna tuloillaan olevan John Carter -leffan kunniaksi.

[Jussi]

Into-kustannus julkaisee ensi maaliskuussa uudet kovakantiset laitokset Mars-sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta. En tiedä, onko kirjat suomennettu uudestaan.

Kustantamon kevätkauden esitteen perusteella kääntäjä on vanha tuttu Seppo Ilmari:
http://www.intokustannus.fi/tiedostot/pdf/into_2012_kevat.pdf

[punnort]

Itse pidän Mars-sarjasta, se on hyvää viihdettä, ja kirjoittajalla ei tunnu olevan sen ihmeempää agendaa sotilashyveiden hehkuttamista lukuunottamatta.

Burroughsin Kuu- ja Venus-kirjat taas ovat selkeämmin natsismia ja kommunismia vastaan suunnattuja, ja niissä tuo agenda pukkaa häiritsevästi esiin.

[Jussi]

Into-kustannus julkaisee ensi maaliskuussa uudet kovakantiset laitokset Mars-sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta.

Kansikuvat paljastettiin:

Sankari
Jumalat

Sarjan suomenkieliseksi nimeksi on näköjään tullut "John Carter".

[punnort]

Into-kustannus julkaisee ensi maaliskuussa uudet kovakantiset laitokset Mars-sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta.

Kansikuvat paljastettiin:

Sankari
Jumalat

Sarjan suomenkieliseksi nimeksi on näköjään tullut "John Carter".

Onko tietoa, miksi ihmeessä tuon ykkösosan nimi on Marsin sankari eikä alkuteosta mukaillen Marsin prinsessa?

[Thialfi]

Sama nimi kuin vanhassa Taikajousen käännöksessä, jota Into käyttää.

[Jussi]

Uudet painokset näkyivät eilen myynnissä kirjakaupassa. Kummankin takakannessa tyylilajiksi on merkitty "seikkailufantasia", vaikka aiemmmin kirjoja pidettiin science fictionina.

[tnjrp]

Siitä lienee kyllä suhteellisen kauan... Eri asia on, millä iskusanalla niitä Suomessa viimeksi markkinoitiin, pitänee katsoa mitä kirjojen takakannet toitottavat kun kotiin pääsen.

Mielestäni jo minun nuoruudessani käytettiin termiä "science fantasy" ja suomalaisissakin teksteissä olen nähnyt kaiketikin siitä suorahkoa käännöstä "tieteisfantasia". Käsittääkseni sitä alettiin käyttää viimeistään 1950-luvulla kuvaamaan "fantasialta tuntuvia, mutta nominaalisesti scifiä edustavia" teoksia. Miekka ja planeetta -romaanit lasketaan usein varsin tyypillisiksi scifa-kirjoiksi.

Toisaalta myös mm. Conaneita on tituleerattu science fantasyksi jossain yhteyksissä, joten termin validiutta voi vapaasti kyseenalaistaakin.

[Sarmatian Morfeus]

Minusta "tieteisfantasia" on täysin osuva luonnehdinta Mars-kirjoista. Ne sijoittuvat todellisuudenvastaiseen ympäristöön, joten sikäli ne ovat fantasiaa.
Tieteis-etuliite on silti paikallaan, koska tapahtumaympäristönä on todellinen vieras planeetta (epätodellisella tavalla kuvattuna) ja kuvitteellisella teknologialla on kirjoissa keskeinen osuus. Conanin yhteydessä tieteisfantasiasta puhuminen tuntuu lievästi sanottuna oudolta, mutta kukin puhuu tyylillään ja loput tyylittömyydellään.

Varsinaisen tieteiskirjallisuuden ainakin minä miellän sellaiseksi, että se operoi edes jossain määrin uskottavilla mahdollisuuksilla - siis sellaisilla, jotka ovat kirjan kirjoittamisajankohtana tuntuneet uskottavilta.

[tnjrp]

Taikajousen Mars-kirjoissa ainoa genreluonnehdintaan viittaava oli "seikkailukertomus" tjsp. Joka tapauksessa siellä ei puhuttu sanallakaan tieteismistään. Toisaalta fantasia-sana alettiin ymmärtää Suomessa kirjallisuudenlajina nykyisellä tavalla vasta ehkä joskus 1980-luvulla, sitä ennen puhuttiin mm. saturomaaneista.

[jPekka]

Tieteis-etuliite on silti paikallaan, koska tapahtumaympäristönä on todellinen vieras planeetta (epätodellisella tavalla kuvattuna) ja kuvitteellisella teknologialla on kirjoissa keskeinen osuus.

1900-luvun alun Mars-tietämyksen mukaanhan Burroughsin Barsoom oli ihan mahdollisuuksien rajoissa. Siihen aikaan esimerkiksi kanavia pidettiin todella havaittuina kohteina ja älykkäiden Marsin asukkaiden olemassaoloa lähinnä itsestäänselvyytenä.

[tnjrp]

1900-luvun alun Mars-tietämyksen mukaanhan Burroughsin Barsoom oli ihan mahdollisuuksien rajoissa. Siihen aikaan esimerkiksi kanavia pidettiin todella havaittuina kohteina ja älykkäiden Marsin asukkaiden olemassaoloa lähinnä itsestäänselvyytenä

Tähtitieteellis-historialliselta kannalta olisin hieman erimieltä. Luultavasti "tiedeuutisointi" kyllä toitotti edelleen Percival Lowellin (surullisen)kuuluisia kanaalilöydöksiä, kun Burrooughs aloitteli ensimmäistä Mars-kirjaansa, mutta suurin osa tähtitieteilijöistä oli viimeistään 1900-luvun alussa jo varsin skeptisiä niiden keinotekoisen alkuperän suhteen.

Paremminkin taisi jo kyse olla siitä, ettei elämää (jopa älyllistä sellaista) Marsissa voitu sulkea poiskaan. Eikä tietysti voida nykyäänkään, joskin älyllisen xenoelämän löytymisen mahdollisuutta voidaan jo Marsin kohdalla pitää mielivaltaisen mittättömänä.

Burroughs keräili teokseensa parikymmentä vuotta vanhaa sensaatiotiedettä (sitä jota mm. tohtori S. Räsänen on sanonut valtaosan ns. mullistavista tiedeuutisista valtavirtamedioissa olevan), vähän sinne päin ymmärrettyä oikeaa tiedettä, insinööritaidetta ja parahuttua, ja keitteli aineksista kokoon hienon keitoksen reipasta pulp-seikkailua. Ei siinä mitään, mutta kovin tieteellisesti uskottavaksi lopputulosta ei voida kutsua edes 1900-luvun alun mittapuulla.

[Sarmatian Morfeus]

Minullakin on se käsitys, että ajatus marsilaisista sivilisaatioista oli jo menettänyt tieteellisen uskottavuutensa siinä vaiheessa kun ERB kirjoitti Mars-kirjojaan. Tietysti jos kirjoja ryhdytään jaottelemaan uskottavuuden perusteella, täytyy kysyä sitäkin, että uskottava kenen kannalta?

[tnjrp]

Nyt tuli luettua ihan alkukielellä A Princess of Mars.
http://3.bp.blogspot.com/-P_Z9n2IRxeA/TwJKr3WxbNI/AAAAAAAACko/TgiT-tMaNlo/s1600/A+Princess+of+Mars+Whelan.jpg

Olihan se, tuota, aika, miten sen nyt sanoisi... Huimaa tavaraa totta tosiaan.

Ymmärrän kyllä, miksi se tuntui niin hienolta joskus n. 10-11 -vuotiaana, tuona "science fictionin kulta-aikana". Mutta nyt näin pyöreähkösti 35 vuotta myöhemmin edes englanniksi lukeminen ei tehnyt sitä tarpeeksi paljon hienommaksi. Aika kultaa muistot tämän osalta.

Onhan tämä tietysti omalla tavallaan klassikko, mutta se ei tarkoita, että tuo oma tapa olisi pelkästään hyvä. Muutama hyvä pulp-idea (joista osaa ei koskaan viedä heittoa pidemmälle) ja periaatteessa selkeä ns.viivottimella vedetty juoni, jonka toteuttamiseksi on kuitenkin tarvinnut turvautua Ylivertaisen Yhteensattuman Lakiin pari kolme kertaa liikaa. Asenteetkin paikoin jo tympivät, enkä nyt tarkoita mitään avuttoman prinsessan pelastelua kuolemaakin pahemmalta kohtalolta.

En viitsi edes yrittää lukea jatko-osia, vaikka aika yleisesti Gods of Marsia pidetäänkin "ensimmäisen trilogian" ellei peräti koko sarjankin parhaana osana ja itsekin muistelisin sen suuntaista. Kolmas osa on jo vanhasta muististakin enemmältikin "mennään paikkoihin, tavataan outoja kansoja ja olentoja ja pannaan ne miekkaan" -meininkiä.

[Jussi]

Into julkaisee uuden kovakantisen laitoksen myös kolmannesta osasta, Marsin sotavaltiaasta. Kirjan pitäisi tulla kauppoihin lokakuussa.

Palasin vähän aikaa sitten Mars-sarjan pariin lukemalla Marsin neidon. Romaani oli kolmea edeltävää heikompi, mutta meni hyvin viihteenä. John Carter ei jatkanut päähenkilönä. Burroughsilla oli ihan kiinnostavia ideoita kuten tyhjästä aineellistuvat ihmiset. Lainasin jo kirjastosta Marsin ritarit.