Kansat: Aveina

[Louhikäärme]

Aveina

1. Lyhyt esittely

Läntisen valtameren lämpimien aaltojen syleilyssä lepää saarivaltakunta, jonka kansa tunnetaan kaikilla meren rannoilla, mutta josta lopultakin tiedetään varsin vähän. Aveinalaiset tutkivat innokkaasti ympäristöään ja kauppaavat tuotteitaan, mutta vieroksuvat kotisaarilleen pyrkiviä muukalaisia. Heidän omintakeinen kulttuurinsa kukoistaa turvassa ulkoisilta vihollisilta, mutta on sisäisesti jakaantunut itsepäisiin klaanikuntiin.


2. Hallinto

Kerran viidessä vuodessa klaanikuntien johtajat kokoontuvat neuvostoon, joka valitsee yhden heistä hallitsijaksi. Sama johtaja ei voi hallita Aveinaa yhtä viisivuotiskautta pitempään. Hänellä on rajoitetusti valtaa ja hänen tehtävänsä ovat lähinnä klaanikuntien välisten riitojen sovittelu sekä johtotehtävät ulkovaltoja vastaan käydyissä sodissa. Klaanikunnat ovat hyvin autonomisia ja määräävät kaikista omien läänitystensä asioista.


3. Laki

Hallitsijan lainopilliset neuvonantajat pitävät yllä lakikokoelmaa, joka on tarkoitettu koko valtakunnan yleiseksi ohjenuoraksi. Klaanikunnat saavat itse päättää, miltä osin ne tätä kokoelmaa noudattavat. Useimmat niistä säätävät omia läänityksiään koskevia muutoksia ja lisäävät omia lakejaan.

Klaanien johtajat ovat vastuussa lakien valvomisesta oman klaaninsa piirissä. Klaanikunnan piirissä puolestaan toimii joukko johtajan nimittämiä lainvartijoita, jotka tarvittaessa avustavat klaaneja ja selvittelevät niiden välisiä kiistoja. Klaanikuntien väliset kärhämät puolestaan päätyvät itse hallitsijan hoviin ratkaistaviksi.


4. Etniset piirteet

Aveinalaiset torrupit ovat ruskeaihoisia ja heidän selkäsuomunsa ovat hyvin tummia. Hiukset ovat useimmiten tummanpunaisia sävyjä, mutta joillakin yksilöillä ne voivat olla tuhkanharmaat. Silmät ovat joko keltaiset tai ruskeat. He ovat hieman hoikempia kuin muut torrupit ja heidän sarvensa ovat lyhyemmät. Sekä naiset että miehet antavat hiustensa kasvaa pitkiksi. Miehet ajavat yleensä partansa mutta monet kasvattavat pitkät, riippuvat viikset.


5. Kansanluonne

Aveinalaiset ovat tunnollisia, ahkeria, kitsaita, omahyväisiä, ennakkoluuloisia ja uskollisia. Heillä on kuiva, hieman makaaberi huumorintaju ja he rakastavat ironiaa aina, kun se ei lankea omaan niskaan.


6. Maantieteellinen sijainti, luonnonolot ja populaatio

Aveina on Läntisellä merellä, Lounaisen ja Luoteisen mantereen välissä sijaitseva trooppinen saaristo. Saaret ovat tuliperäisiä ja seudulla on paljon sekä maanpäällisiä että vedenalaisia toimivia tulivuoria. Maaperä on erittäin hedelmällistä vulkaanisen tuhkan ansiosta, joten saaristo on erittäin tiheään asuttu. Yltäkylläisyys sekä tilan puute on johtanut asutuksen keskittymiseen: Aveinan kaupungit ovat parhaimmillaan valtavia, ahtaiden korttelien ja meluisten basaarien täyttämiä metropoleja, joissa talot on rakennettu pyramidimaisesti useita kerroksia korkeiksi.


7. Kieli

Suurin osa valtakunnan asukkaista (käytännössä kaikki pääsaarella asuvat) puhuu aveinaa. Joillakin pikkusaarilla puhutaan paikallisia kieliä, mm. keloinaa, pahinaa ja suinaa.


8. Sosiaalinen järjestys

Yksilön sosiaalinen asema määräytyy varsin monimutkaisesti. Tärkeimpänä tekijänä on yksilön asema oman klaaninsa hierarkiassa, mutta verrattuna muiden klaanien jäseniin on otettava huomioon myös oman klaanin arvostus klaanikunnassa, sekä klaanikunnan arvostus suhteessa muihin klaanikuntiin. Aveinalaisen klaanin sisäinen hierarkia näyttää seuraavalta:

- Klaanin johtaja
- Klaanin vanhimmat
- Kunnianarvoisat (papiston jäsenet, sotasankarit, tunnustetut runoilijat, taitavat maagikot tai muuten klaanilleen mainetta ja kunniaa tuottaneet)
- Klaanin synnynnäiset jäsenet
- Adoptoidut ja avioliiton kautta klaanin jäseniksi tulleet

Klaanin johtaja voi olla myös kokonaisen klaanikunnan johtaja, mikä tietenkin nostaa hänen arvostustaan. Papiston edustajan sosiaalinen asema on erityisen vaikeaselkoinen, sillä papistossa vallitsee myös erillinen hierarkiansa. Ylhäiseen klaaniin kuuluvan, mutta alempiarvoisen papin sekä tavalliseen klaaniin kuuluvan ylempiarvoisen papin kohdatessa on usein epäselvää, kenen tulisi kunnioittaa ketä.

Lisäksi on olemassa myös klaaneihin kuulumattomia. Näitä ovat orjat ja ulkomaalaiset, varsinkin ei-torrupit. He ovat väistämättä sosiaalisen hierarkian pohjalla. Ulkomaalaisten torrupien asema riippuu politiikasta: mikäli muukalainen tulee klaanista, johon aveinalaisilla on hyvät diplomaattisuhteet, häntä kohdellaan melkein oman klaaniasemansa oikeuttamalla tavalla. Mikäli muukalaisen klaani on tuntematon tai huonoissa väleissä aveinalaisten kanssa, häneen suhtaudutaan melkein yhtä huonosti kuin toisten lajien edustajiin.


9. Arvot ja asenteet

Aveina on torrupien valtakunta. Sen satamat ovat kyllä avoimia muiden lajien kauppiaille, mutta näiden asettumista asumaan Aveinalaisten saarille ei katsota hyvällä. Käytännössä kaikki Aveinassa asuvat ei-torrupit ovat joko orjia tai erityisen asumisluvan saaneita ulkomaisten kauppaseurojen edustajia. Jälkimmäiset joutuvat pitäytymään satamissa ja eristetyissä kauppakortteleissa. Myös ulkomaalaisiin torrupeihin suhtaudutaan epäluuloisesti.

[Louhikäärme]

10. Tavat ja perinteet

Perinteet ovat ennenkaikkea uskonnollisia. Beiranan syklin juhlapäiviä vietetään monta kertaa vuodessa, ja niihin valmistaudutaan pitkään ja perusteellisesti.


11. Ajan mittaus/kalenteri

Aveinalainen kalenteri perustuu auringon liikkeisiin. Vuosi on jaettu viiteen 96:n päivän "vuodenaikaan" minkä lisäksi päivät järjestellään viisipäiväisiksi viikoiksi. Ajanlasku alkaa aina uudelleen kunkin jumalaisen syklin vaihduttua (eli 615 vuoden välein, kun yksi Beiranan syklin jumalista kuolee ja tämän tilalle syntyy uusi jumala). Tällä hetkellä eletään Tiir-syklin 264:ttä vuotta (syklit nimetään aina sen jumalan mukaan, joka syntyi syklin alussa).


12. Historia

Valtakunta yhtenäistyi vasta viitisensataa vuotta sitten. Sitä ennen klaanikunnat, jopa jotkut yksittäiset klaanitkin, olivat täysin itsenäisiä. Aluksi hallitsijat olivat monarkkeja, mutta tästä luovuttiin pian, sillä johtavat klaanit olivat tyytymättömiä yhdestä klaanista tulevan hallitsijasuvun ylivaltaan. Hallitsijoiden periytyvyydestä luovuttiin ja hallintokausi rajattiin viiteen vuoteen.


13. Lukutaito ja oppineisuus

Lukutaito on yleistä ylhäisten klaanien sekä papiston edustajien keskuudessa. Oppineisuus keskittyy tiettyjen klaanien käsiin, jotka ylläpitävät omia kirjastojaan ja lähettävät oppineitaan neuvonantajiksi hallitsijan hoviin. Kaunokirjallisuus koostuu enimmäkseen runokokoelmista.


14. Tiede ja teknologia

Laivanrakennustaito sekä navigointimenetelmät ovat erittäin kehittyneitä. Aveinalaiset laivat kestävät kovaakin merenkäyntiä ja sopivat pitkille purjehdusmatkoille. Klaanien yhteenlasketut kauppa- ja sotalaivastot ovat selkeästi suurimmat ja moderneimmat koko Läntisellä merellä. Maakulkuneuvot sen sijaan jättävät paljon toivomisen varaa. Aveinasta ei juuri kunnollisia teitä löydy, eikä saaristossa ole tarpeeksi kärryjen eteen valjastettaviksi kelpaavia eläimiä, varsinkin kun ylhäiset klaanit omivat vähäiset ponit ratsuikseen. Sisämaan liikenne perustuukin pitkälti jokiproomuihin ja veneisiin. Rakennustekniikka on tyydyttävää tasoa. Kaupungeissa talot tehdään tiilistä, usein monikerroksisiksi. Kadut päällystetään kivetyksellä ja niiden alle kaivetaan viemäriverkostot.


15. Magia

Taikuus on lähinnä ylhäisten klaanien harjoittamaa. Jokaisella klaanilla, joka sitä tuntee, on oma perinteinen magiansa, jota ei paljasteta muille. Useimmiten kyse on henkien, etenkin veden ja ilman henkien manaamisesta.


16. Uskonnot

Aveinassa ainoa sallittu uskonto on Beiranan sykli - tämä tosin koskee vain torrupeja.


17. Mytologia

Aveinalaiset uskovat polveutuvansa muinaisesta sankarista nimeltä Aveinassir, joka joutui tuuliajolle etsittyään turhaan merelle kadonneita sisariaan. Aveinassir antoi kohtalonsa jumalten käsiin, ja haaksirikkoutui hedelmälliselle saarelle. Hän eli siellä monta vuotta, kunnes koki enneunen, jossa hän oli saaren valtias ympärillään tyytyväisten alamaisten joukko. Niinpä hän rakensi veneen ja purjehti seuraten välkehtiviä henkiä, jotka näyttäytyivät hänelle taivaanrannassa tanssien. Hän löysi takaisin kotimaahansa ja kertoi löytämästään saaresta, jolle hän palasi mukanaan uudisasukkaita. Jälleen henget johdattivat hänet turvallisesti perille, ja niin hän perusti ensimmäisen aveinalaisen klaanin.


18. Filosofia

Filosofiaa ei sinänsä tutkita, mutta klaanien oppineistosta löytyy ajattelijoita, joiden viisautta arvostetaan.

[Louhikäärme]

19. Taiteet

Runous on kaikkein yleisin ja arvostetuin taidemuoto. Aveinalaisilla runoilla on oma runomittansa, jota ei käytetä muualla maailmassa. Runot jaetaan yleisesti kahteen tyyppiin: lyhyisiin, jonkin yksittäisen viisauden tai humoristisen ajatuksen välittäviin runoihin, sekä hyvin pitkiin, jonkinlaisen kertomuksen kuvaaviin runoihin. Jälkimmäisiä ovat muun muassa klaanien historiasta kertovat legendat.

Muista taiteista maininnan arvoisia ovat koriste-esineiden sekä koristeltujen huonekalujen valmistus, kirjaillut seinävaatteet sekä huilunsoitto. Aveinassa ei tunneta muunlaista laulua kuin runonlaulanta.


20. Ruokakulttuuri

Meren antimet ovat erittäin tärkeitä aveinalaisessa keittiössä. Jokaiseen ruokalajiin kuuluu kalaa ja/tai äyriäisiä. Tärkein yksittäinen ruoka-aines on riisi. Ruokailu tapahtuu viidesti päivässä. Koko klaani syö yhtä aikaa mutta ei välttämättä samassa pöydässä. Ruokailuvälineistä tunnetaan kauhat ja kaksihaaraiset, koukkumaiset, haarukoita etäisesti muistuttavat aterimet. Haarakoukkuja käytettäessä niitä on kaksi, yksi kumpaankin käteen. Veitsiä ei käytetä ruokailuvälineinä, vaan ainoastaan ruoan valmisteluun. Tarvittaessa ruokaa voidaan leikata käyttämällä haarakoukun toista reunaa, joka on teroitettu. Lusikoiden sijasta käytetään joko suurta kauhaa tai keitto voidaan juoda suoraan kiposta. Astiat ovat yleensä keraamisia, köyhimpien keskuudessa puisia. Ylhäiset klaanit arvostavat huangkhanilaista posliinia, jonka hankkimisen vaikeus tekee siitä kallista.


21. Vaatetus

Trooppisesta ilmastosta johtuen vaatteet ovat varsin kevyitä. Useimmille Aveinalaisille, niin naisille kuin miehille, ainoa vaatekappale ovat polviin asti ulottuvat pussimaiset housut, jotka sidotaan vyötärölle soljettomalla vyöllä. Kylminä iltoina tai rankkasateen sattuessa käytetään neliön muotoisesta kankaasta tehtyä vaatetta (muistuttaa Etelä-Amerikkalaista ponchoa). Merimiehet käyttävät yksinkertaisia, hihattomia paitoja, korkea-arvoiset ja rikkaat olalta roikkuvia lyhyitä viittoja. Päähineet ovat hattuja, jotka koostuvat pyramidimaisesta keskiosasta sekä litteästä, hyvin leveästä soikiomaisesta lieristä. Nämä hatut kiinnitetään leuan alta kulkevin nauhoin ja koristellaan linnunsulin. Niissä on myös reiät sarvia varten. Aveinalaiset ovat tottuneet kulkemaan paljain jaloin, eivätkä torrupien jalat muutenkaan tarvitse suojaa.


22. Jokapäiväinen elämä

Maaseudulla viljelystä harjoitetaan ympäri vuoden, joten maalaisten arki on ahertamista juhlapäivien välillä. Elämä on rauhallista, sillä saaristossa ei enää ole suurpetoja, jotka voisivat uhata väestöä tai kotieläimiä. Myöskään rosvojoukkoja ei juurikaan ole, lukuunottamatta merirosvoja, jotka uhkaavat vain rannikolla tai pienillä saarilla asuvia. Kaupungeissa elämä on jatkuvaa hyörinää meluisassa väentungoksessa. Varkaat ja tulipalot ovat ainainen uhka, jonka kanssa kaupunkien asukkaat ovat tottuneet elämään. Satamien laivaliikenne säätelee myös kaupunkien elämää, sillä monien elinkeinot ovat riippuvaisia kalastajien ja kauppalaivojen toiminnasta. Jokaisen aveinalaisen torrupin elämää ohjaa hänen klaaninsa; yksilö palvelee alati klaaniaan, joko toteuttamalla ylempiensä käskyjä tai johtamalla alempiaan. Säännölliset uskonnolliset juhlat rytmittävät elämänmenoa kaikkialla.


23. Kansainvälinen asema ja kaupankäynti

Aveina on hallitseva merimahti läntisillä vesillä. Se on merkittävä kauppakumppani lähes kaikille Lounaisen ja Luoteisen mantereen rannikkovaltakunnille. Aveinalaisilla on paljon vaikutusvaltaa satamakaupungeissa mutta syvemmälle sisämaahan sen diplomaattiset ja kauppakontaktit eivät ulotu.

Tärkeitä vientituotteita ovat lasi, mausteet, jalometallit, taide-esineet ja helmet. Tuontitavaraa puolestaan ovat orjat, tekstiilit ja viini.


24. Politiikka

Aveinan sisäpolitiikka on klaanien ja klaanikuntien välistä politiikkaa. Klaanikuntia johtavat ylhäiset klaanit pyrkivät pönkittämään oman klaanikunnan asemaa samalla, kun pitävät alhaisemmat klaanikuntaan kuuluvat klaanit ohjaksissa. Vähäisemmät klaanit keskittyvät parantamaan asemaansa klaanikunnan sisällä. Ulkopolitiikassa klaanien neuvoston valitsema hallitsija toimii yhdistävänä voimana, mutta vaikutusvaltaisilla klaaneilla on varaa solmia kahdenkeskisiä suhteita ulkovaltoihin, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Mikäli Aveinan turvallisuus koetaan uhatuksi, ei moista sooloilua siedetä. Tarvittaessa hallitsija voi hankkia klaanikuntien enemmistöltä mandaatin laittaakseen niskuroijat kuriin.


25. Sodankäynti

Aveinalainen sodankäynti on lähes kokonaan merisodankäyntiä ja rannikkokaupunkeihin kohdistuvia hyökkäyksiä. Kaikkien sotilaiden on osattava taistella laivan kannella. Ratsuväkeä ei juurikaan ole, lukuunottamatta ylhäisten klaanien poneilla ratsastavia sotureita. Piiritystekniikat tunnetaan varsin hyvin. Heittokoneet tunnetaan hyvin, sillä niillä varustetaan laivoja ja niitä asennetaan satamien suojaksi. Sotavoimat eivät ole yhtenäiset, vaan jokaisella klaanikunnalla on omansa. Myös hallitsijan käytössä on kohtuullinen laivasto sekä turvallisuuskaarti, jotka rahoitetaan klaanikunnilta kerätyin varoin. Sotavoimia komentavat amiraalit, riippumatta siitä, onko kyse meri- vai maavoimista.


26. Muuta

Aveinan tunnus on auringon eteen nostettu ankkuri.

Aveinalaiset tekevät tutkimusmatkoja kartoittaakseen merta ja löytääkseen uusia kauppareittejä ja jopa mahdollisia siirtomaita. Joidenkin klaanien keskuudessa on virinnyt ajatus löytää läntinen meritie kaukaiselle liskojen mantereelle, josta he ovat kuulleet tarinoita itäisten maiden kauppiailta. Vielä toistaiseksi kukaan ei ole uskaltautunut varustamaan moista purjehdusyritystä.

[Morick]

Mahtava esittely kieltämättä. Haluaisin kysyä sinulta muutamaa asiaa.

mutta vaikutusvaltaisilla klaaneilla on varaa solmia kahdenkeskisiä suhteita ulkovaltoihin, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Mikäli Aveinan turvallisuus koetaan uhatuksi, ei moista sooloilua siedetä. Tarvittaessa hallitsija voi hankkia klaanikuntien enemmistöltä mandaatin laittaakseen niskuroijat kuriin.

1. Miten torrupit suhtautuvat sotilaalliseen uhkaan? Jos yhdelle saarista hyökätään, onko koko Aveina käymässä kimppuun, luottaako kansan hallitsija klaanikuntien hoitavan sotimisen paremmin yksin vai nojaako se liittolaisiinsa? Tietysti politiikassa tapahtuu muutoksia. :)

Edit: jatkan vähän myöhemmin, nyt pitää mennä

2. Minkälaisia kunniakäsityksiä Aveinan torrupeilla on?

Ajanlasku alkaa aina uudelleen kunkin jumalaisen syklin vaihduttua (eli 615 vuoden välein, kun yksi Beiranan syklin jumalista kuolee ja tämän tilalle syntyy uusi jumala). Tällä hetkellä eletään Tiir-syklin 264:ttä vuotta (syklit nimetään aina sen jumalan mukaan, joka syntyi syklin alussa).

3. Tietävätkö torrupit seuraavan jumalansa nimen?

Nykyisten jumalien nimet ovat Tiir (ajan ja tilan jumala), Qalair (elämän ja kuoleman jumala), Suna (maan ja meren jumala), Bair (taivaan ja tähtien jumala) ja Nerena (viisauden ja tunteiden jumala).

Eli millä tavalla jumalat kuolevat? Torrupit voivat kuitenkin rukoilla jokaista jumalaa? Voisitkö selittää minulle, miten tämä ylipäätään toimii. En jostain syystä ymmärrä. >_<

4. Montako klaanikuntaa on olemassa? Entä miten niiden nimeäminen hoituu?

5. Mitkä töistä kuuluvat vain orjille vai ovatko he vain yleistyövoimaa?

6. Olisiko tarvetta nimetä Aveinan suurimmat saaret?

Torrupeista kirjoittavat (kuten minä aion) varmaan voivat itsekin näihin kehittää vastaukset, mutta antaisin mieluummin kunnian sille, jolle se kuuluu. :)

[Louhikäärme]

1. Riippuu konfliktin tasosta. Mikäli uhka on liikaa paikallisten klaanien torjuttavaksi, ne turvaavat ensiksi liittolaisklaaneihin. Jos tämä apukaan ei riitä, hallitsija määrää kaikki klaanit mukaan sotaan.

2. Kunnia on klaanikohtaista, ei yksilökohtaista. Loukkaus Aveinalaista kohtaan on loukkaus koko hänen klaaninsa kunniaa kohtaan. Mitä korkeammalla klaaninsa hierarkiassa loukattu yksilö on, sitä pahemmaksi loukkaus katsotaan.

Kunnianloukkausten sovittelemiseen on monta tapaa. Mikäli loukkaukseen syyllistynyt oli toiminut ilman oman klaaninsa tukea, hän saa luultavasti rangaistuksen ylemmiltään ja asia selviää sillä. Muussa tapauksessa loukattu klaani puolustaa kunniaansa vastaamalla samalla mitalla - kohdistaen vastauksensa toiseen klaaniin, ei yksilöön joka oli asialla. Tämä voi aloittaa klaanien väliseen koston kierteen, jonka katkaisemiseksi voidaan tarvita ylempien hallintorakenteiden (klaanikuntien johtajien tai jopa itse hallitsijan) väliintuloa.

Yksi tapa kunnianloukkausten ratkomiseen on, että kumpikin klaani osoittaa joukostaan yhden esitaistelijan, jotka mittelevät rituaalimaisesti ringissä. Aseita käytetään, mutta magiaa ei sallita. Kamppailu päättyy ensimmäiseen veripisaraan. Vastustajan surmaaminen tällaisessa taistossa - edes vahingossa - on ehdottomasti kielletty. Jos niin kävisi, ei ole sääntöjä miten klaanien tulisi toimia. Hyvin todennäköisesti se johtaisi väkivaltaisuuksiin klaanien välillä. Jos kaksintaistelu sujuu sääntöjen mukaan, hävinnyt klaani nielee tappionsa ja riita on loppuun käsitelty.

3. Jokaisen jumalan kohtalona on elää rajallinen määrä vuosia, joka on luvun 615 monikerta. Ennalta ei voida tietää, kuka jumalista kuolee seuraavaksi, eikä tämän tilalle syntyvän nimeä. Papit saavat sen aikanaan selville uniensa kautta.

4. Klaanikuntien määrä vaihtelee ajan saatossa, sillä toisinaan ne yhdistyvät ja hajoavat. Niitä on nykyisin alle sata. Klaanikunnassa valtaa pitää yleensä yksi johtavassa asemassa oleva klaani, jonka johtaja käytännössä hallitsee koko klaanikuntaa. Lisäksi on myös klaanijohtajien kokous, jossa vähempiarvoiset klaanit saavat äänensä kuuluviin, vaikkakaan todellista valtaa sillä ei ole. Klaanikunnan nimi on johdettu johtavan klaanin historiaa kuvaavasta runosta. Se on useimmiten runossa esiintyvä adjektiivi-substantiivi pari (esim. "Kultainen Sirppi"), jonka katsotaan jollakin tavalla kuvaavan klaania. Yleensä nimestä on myös myös johdettu klaanikunnan heraldinen tunnus.

5. Orjilla teetetään moninaisia töitä sen mukaan, kuinka hyvin orjat on koulutettu. Herrasväen palvelijat ovat lähes poikkeuksetta orjia, sillä kyseistä työtä pidetään häpeällisenä.

6. Voisi hyvinkin olla. Keksin ne nimet joku toinen päivä, jos muistan/viitsin