Käytkö töissä?

[Vaarna]

Wau, lueskelin tätä ketjua hieman ihmeissäni siitä, etteivät monet ovat olleet lainkaan kesätöissä. :P Meillä oli itsestäänselvä juttu, että työelämästä aletaan oppia kesätöiden kautta viimeistään lukioiässä. Tosin meillä kaikki lapset lensivät pesästä nuorina.

Itse olin 16-vuotiaasta kolme kesää puistotyöntekijänä mikä oli mukavaa työtä. Sai siivota puistoalueita, kitkeä rikkaruohoja, istutella kukkia, kastella kuumilla keleillä istutuksia jne. Lisäksi ruumiillenen työ oli tälläiselle tietokonenörtille loistava tapa päästä ulos vaihteeksi. Välivuotenani olin harkkarina paloasemalla. Tein sihteerin hommia, hain kokouksiin pullaa ja keitin kahvit, hoidin postit, ym. random hommaa mitä varsinainen sihteeri ei ehtinyt itse tehdä. Sekin oli varsin hauskaa ja opettavaista.

Ensimmäinen vähänkään inhottava työpaikka oli opiskeluvuosina, kun tein siinä ohella ja kesät LIDLin kassalla töitä. Voitte kuvitella kunnioituksen ja asenteen asiakkailla, kun LIDLlin systeemit oli kumminkin hieman erilaisia vielä silloin. Milloin ei kortit toimineet, milloin huijattiin asiakasta tarjouksilla... Tein sitäkin kolmisen vuotta ja se jos jokin kasvatti luonnetta, kun usein puskettiin illassa liian pienellä porukalla ja sai istua sen 6-8 h kassalla, eikä tehdäkään sitten mitään muuta. Mutta työporukka oli loistava ja kyllä siellä toisia autettiin, eli paskemmassa työporukassa en varmaan olisi jaksanut.

Menin LIDListä palkattomaan työharjoitteluun suureen firmaan, jossa tein sitten lähinnä kotimaan reskontran hoitoa ja perintää (tosin kulkee siellä luotonvalvonnan nimellä). Kielitaito pelasti, kun yhdelle vakituiselle tulikin äitiysloma ja palkkasivat minut sitten vakituiseksi työntekijäksi hänen tilalleen (hoitaa nykyisin eri hommia kuin ennen äitiyslomaa) ja aloin hoitaa ulkomaan asiakkaita. Tällä tiellä ollaan edelleen ja vaikka homma on 8h päivässä tietokoneella istumista tykkään työstäni.

Lisäksi töitä ei tarvitse pohtia työajan ulkopuolella ja työajat ovat joustavia, mikä on suuri plussa aamiuniselle. ;) Vaikka hommia tehdään tiimissä on vastuu kuitenkin loppupeleissä minulla miten teen asioita, eikä työ ole läheskään niin kaavamaista kuin uskoisi. Ei minusta olisi viettämään taitelijaelämää vailla aikatauluja. Kyllä nautin siitä, että saa käydä töissä ja se antaa elämälle ryhtiä.   

[Dyn]

Olipa jännä lukea omia viestejä vuosilta '08 ja '09, eläköön miten Rising tallentaa henkilöhistoriaa. :)

Aloitin tosiaan tietojenkäsittelytieteen opinnot yliopistolla syksyllä 2009 ja siivosin vielä fuksivuoden, tällä kertaa Helsingin eri uimahalleilla. Seuraavana keväänä sanoin itseni irti tilanteessa, jossa olisin voinut joko jatkaa sijaisena tai hakea osa-aikaista duunia: tuntui, ettei "duunarityö" kuitenkaan ollut sitä mitä halusin, edes opintojen oheen. Pidin kesän vapaata, luin muutaman kurssin, nautin ensimmäisestä kesälomasta ties miten pitkään aikaan - ja sain syksylle töitä aikuiskoulutuskeskukselta ATK-opettajana.

Opetin Windowsin peruskäyttöä, teksinkäsittelyä, tiedonhakua ja muuta sellaista vuoden verran. Olisin varmaan saanut jatkaa sielläkin, mutta sain kesäksi tutkimusassarin paikan Seismologian instituutista yliopistolta, ja toki mieluummin menin sinne. Seismon pestiä jatkettiin viime syksyn ajan, mutta keväälle ei enää ole projektirahaa (vaikka töitä senkin edestä) joten jää sekin aika sitten taas taakse. Tämä työ oli varmaan lähinnä omaa alaa, vaikkakin enimmäkseen "peruskoodailua", ja viihdyin todella.

Opetushommia jatkoin syksyllä ihan omalla laitoksella muutamalla kurssilla laskuharjoitusassarina. Keväällekin tippui opetustunteja, joten ihan työpaikatta en jää. Samoin koevalvonnoilla voi paikata budjettia. Kiva olisi silti taas kesäksi löytää jokin oikea työ, varsinkin kun tällä hetkellä oman alan osaamista on paljon ja kandikin keväällä varmaan paketissa.

Wau, lueskelin tätä ketjua hieman ihmeissäni siitä, etteivät monet ovat olleet lainkaan kesätöissä. :P Meillä oli itsestäänselvä juttu, että työelämästä aletaan oppia kesätöiden kautta viimeistään lukioiässä.

Meillä ei koskaan suoranaisesti painostettu kesätöihin, mutta mun työssäkäyntiä vastaankaan ei kukaan ollut. Vanhempi pikkuveli teki amisaikana kesät hanttihommia ja nuorimmainen on saanut keskittyä aikaa vieviin harrastuksiin. Kesätöihin meno nuorena oli enemmän oma valintani, halusin omaa rahaa ja enemmän vapautta päättää sen käytöstä. Kotona ei ollut millään tavalla tiukkaa, mutta jos rahaa tarvitsi hankintoihin, sitä sai pyytämällä tarvetta vastaan. Omat kesätyörahani laitoin säästöön tai kulutin pieniin täysin omiin menoihin.

Käytin pidemmän ajan säästöjäni viime kesänä ajamalla moottoripyöräajokortin (normaalin autokortin olin saanut vanhemmiltani 18-vuotislahjaksi), ja vaikka raha nyt ei tietenkään enää samaa ollut kuin lukiossa säästetty, niin ainakin pohja säästämiselle oli sieltä. Tykkään muutenkin elää tilanteessa, jossa mulla on säästötilillä muutaman sadan euron bufferia, jos isompi hankinta tai meno tulee eteen.

[Lune]

Olipa mukava saada ihan yllättäen muutamia käytännön vinkkejä tuosta opettajan sijaisuuksien hakemisesta, että kiitoksia vaan sijaisina toimiville/toimineille  En itse tosin ole sijaisuuksia hakemassa, mutta noita on tullut juuri opettajaksi valmistuvan muruseni kanssa mietiskeltyä ja vinkeistä oli apua.

Wau, lueskelin tätä ketjua hieman ihmeissäni siitä, etteivät monet ovat olleet lainkaan kesätöissä. :P Meillä oli itsestäänselvä juttu, että työelämästä aletaan oppia kesätöiden kautta viimeistään lukioiässä. Tosin meillä kaikki lapset lensivät pesästä nuorina.

Itse aina haaveilin kesätöistä, mutta en sellaisia saanut ennen kuin lukioiässä ja silloinkin vain jotain hanttihommia, joista hädin tuskin sai mitään, mitä saattoi nimittää palkaksi. Välillä olin ihan paiseissa siitä, etten onnistunut saamaan kesätöitä ja olin ihan varma, ettei minua sen takia huolittaisi mihinkään töihin... no, harhaluulohan se oli ja olen nyt todella tyytyväinen siihen, että käytin suurimman osan teinivuosien kesistä lorvimalla kotona tai maalla kirjoittamalla, lukemalla ja pelaamalla...

Lukion jälkeen minua sen sijaan onnisti, kun päätin viimein kokeilla saada kesätöitä paikasta, josta niitä ei ikinä koskaan saa eli kirjastosta. No, eihän sieltä niitä kesätöitä tietenkään tippunut, mutta vuoden pesti sen sijaan - sitä varten kannatti reputtaa historian pääsykokeet ja päätyä viettämään vuosi kirjastonhoitajana. Tuon vuoden aikana ja osittain kirjastotyöni ansiosta löysin Risingin ja nykyisen pääaineeni kirjallisuustieteen 

Ja myöhemmin kirjastossa viettämäni vuosi poiki minulle satutädin upean pari vuotisen uran... kävin siis lukemassa satuja lapsille kotikuntani ja Tampereen kirjastoissa pari kertaa viikossa ja satunnaisia kertoja kesälläkin. Opiskelin samaan aikaan, joten tuon kaltainen työ oli juuri sopiva - se ei häirinnyt opintojani oikeastaan millään tavalla ja tienasin sillä juuri sen verran, että pystyin ostamaan sillä ruoat itselleni ja junalipun kultamuruni luokse.

Kun olin toista vuotta satutätinä, sain pestin yllättäen kirjakaupasta, jonne olin joka hemmetin kevät käynyt työntämässä kesätyöhakemuksen... he oikeasti soittivat minulle ja kysyivät, voisinko tulla jouluapulaiseksi. Eli tyypit, kannattaa tyrkyttää niitä hakemuksia samoihin paikkoihin montakin kertaa, siitä voi oikeasti olla hyötyä 

Viime vuonna siitä kirjakauppahommasta oli sitten todellakin apua - sen ja pääaineeni ansiosta sain töitä Rovaniemeltä vuodeksi toisesta kirjakaupasta ja se se vasta mukava paikka olikin. Siitä olisi varmasti saanut helposti vakituisen työpaikan, jos olisin Rovaniemelle jäänyt. Oli myös mukavaa ottaa tauko hektiseksi käyvästä opiskelusta ja muuttaa puolison luokse asumaan. Sen välivuoden ottaminen oli kyllä paras veto ikinä. For real.

Ja nyt kun muutin sitten takaisin Tampereelle, muka päätin, etten tekisi mitään töitä opiskelun ohella, vaan keskittyisin seminaariin ja graduun kaikessa rauhassa... mutta kuinkas ollakaan, rakkaan kaverini äiti perusti yrityksen ja pyysi minua avuksi ja nyt minä sitten myyn juustoja, suklaita, kahvia ja teetä ja hoidan siinä sivussa pientä kahviota. Vähän tuntuu siltä, että tuo saattaisi olla sellainen paikka, jossa voisin pysyä hamaan tulevaisuuteen asti ja värvätä puolisonikin sinne, mutta saas nyt nähdä... kirjallisuusala kun vetää puoleensa ja vahvasti. Mutta noita voi miettiä sitten joskus, nyt oon kuitenkin ihan tyytyväinen työpaikkaan, kun ei sillä pelkällä opintotuella oikein... no, ehkä nihkeästi. Mutta mukavampi kerryttää säästöjäkin vastaisuuden varalle.

[Chiad]

Itse en ole tutkinana ollut, mutta lähipiirissä on useampia entisiä tutkijoita ja nykyisiä tohtoreita. Valitusta oli vähemmän silloin kun he saivat tehdä työtä rakastamallaan aihealueella, mutta yliopistoa tutkija kiinnostaa vain siihen asti kunnes väitöskirja on tehty.

Kuulostaa tutulta: yliopistohan saavat rahaa tutkinnoista ja väikkäreistä. Jos siitä eteenpäin ei ole valmis uhraamaan kaikkea aikaansa "tutkimuksen" - lue: yliopistojen rahoituksen - puolesta ei pitkälle pötkitä, kuten Lachesiskin toi ilmi (tosin ei ironisesta rahanäkökulmasta).

Mutta mutta... täytyyhän sitä tikulla tökkiä karhua silmään. Enpähän mie voi tietää, onko se mun juttu, ellen ensin kokeile. Ikävä vain väikkärin kannalta, että työnantajat kammoavat "ylikoulutusta" (mun mielestä kukaan ei voi kouluttautua liikaa, varsinainen ongelmahan on se, että työntekijöitä on koko ajan enemmän kuin työpaikkoja). Ehkä pitää ensin hankkia niitä suhteita eli tehdä kaikkea muuta akateemista, jos vain mahdollista, ja vasta sitten kirjoittaa väikkäri. Veri kuitenkin vetää tutkimuksen puoleen ja oon saanut paljon positiivista palautetta mun tavoista ajatella, kirjoittaa ja esiintyä "edukseni". Ehkä, ehkä...

Mitä tulee Vaarnan (jo kahdesti kommentoituun) toteamukseen siitä, että on ihmeellistä, miten vähän tässä ketjun vastaajat ovat olleet kesätöissä: ite oon tehny kesätöitä vuodesta 2007, ja nyt alkaa jo väsyttää. Loputonta tylsää puurtamista (siivousta, keittiöapulaisen hommia) pienellä palkalla. Tietenkään ei saisi valittaa - kaikki eivät töitä saa, vaikka kuinka hakevat. Mutta joskus käy mielessä että kesätöiden tekemisestä on tehty eräänlainen velvollisuus nuorille: et ole aktiivinen ja "oikeanlainen", jos et ole valmis uhraamaan aikaasi työnantajien ja asiakkaiden pompoteltavana, vieläpä mitättömällä palkalla.

Voi toki olla, että mulla on vain sattunut huono tuuri kesätöiden "mielekkyyden" suhteen tai oon vain kranttu. Mutta eihän töiden jälkeen mun mielestä saisi olla sellainen olo, että päätä kääntämällä saa aivot valumaan ulos... ;P

[Fantasyfan]

Minut kasvatettiin niin, että vanhemmilta ei koskaan saanut rahaa. Ei viikkorahaa, ei palkkioita kokeista tai lahjaksi. Jos rahaa kuitenkin halusi, niin pihan toisella puolella oli navetta, jossa riitti ns. oikeita töitä joista maksettiin. Kotitöitäkin oli jokin verran, mutta niistä ei maksettu. Lukioiässä kustansin jo kaikki vaatteeni itse ja äiti olisi halunnut, että ostaisin itse myös koulukirjani.

Toki inhosin niitä töitä ja eteenkin sitä, se oli mekaanista hommaa joka ei tarjonnut mielelle mitään virikkeitä. Mutta toisaalta siitä turhautumisesta on hyvä ammentaa nykyiseen työhön. Vaikka pitäisi paahtaa pitkää päivää hirveällä stressillä, niin kyllä se silti voittaa ne paskahommat mitä aikaisemmin on aikaisemmin joutunut tekemään. Toimistossa on sentään lämmintä, hyvät työvälineet ja työkaverit. Ja palkkakin on monta kertaa suurempi.

[Echramath]

Minä olen tällä kertaa päätynyt siivousalalle, hieman eri henkeen tosin kuin Dyn aiemmin. Allekirjoittaneen puhdistettavana on nimittäin Tampereen IKEA – ei nyt ihan yksin, mutta tehtävät kiertävät sen verran, että olen tainnut kaikkea jo ainakin kerran tehdä. Tavaratalossa on ravintola keittiöineen, varastoa, normaalia markettia ja niitä kalustettuja muka-asuntoja, varsin erilaisia tiloja siis – ja niin paljon lattiapinta-alaa, että pääosa siitä on hoideltava semmoisella päältäajettavalla yhdistelmä(ts. pesu ja imurointi)koneella. (tämän lisäksi saa työntää ostoskärryjä ja roudata niitä korin virkaa toimittavia kasseja, tehdä lumitöitä ja auttaa asiakkaita pakkaamaan litteitä pakettejaan liian pieniin autoihin, kaikkea sellaista)

Palkkaahan tuosta saa silleen niin vähän kuin ihmisille nyt vielä kehdataan maksaa, että sitä oikeaksi työpaikaksi voi kutsua. Valtion tukien kannattavuusloukut huomioon ottaen – no, jos työhön päästäkseen tarvitsisi auton ja muutoin ei, kannattaisi myydä se auto (ja täten hankkiutua sivukuluista eroon) ja jäädä kotiinsa makoilemaan. Mutta kun ei tarvitse, jää tuolta nyt suoranaiseen idlaamiseen nähden vähän enemmän tuloa (ja tietysti yhteiskunnallinen omatunto kun ansaitsee oman elantonsa ja joku nyt tykkää työyhteisöön kuulumisesta ja tasaisesta päivärytmistä, jonka varmaan saisi jos kyseessä ei olisi kaksivuorotyö). Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan esimerkiksi puhelinmyynnin tai kaupan kassan kaltaisen perusasiakaspalvelun sijaan – ihmisenpaskaa on kuitenkin huomattavasti mukavampi kohdata kuin ihmispaskaa eikä siivouskone välitä, vaikka käyttäjällä olisi vähän huonompikin päivä eikä jaksa niin maireasti hymyillä.

[Dyn]

Vitsit, päältäajettavat pesukoneet. <3 Joo, ei mulla ole ikävä siivousalalle, mutta siitä olen kyllä yhtä mieltä, että jos pitää jokin "perusduunariduuni" saada, siivousta voi suositella lämpimästi. Pitkälle koneistettuna ja yleensä tarkkaan ohjeistettuna homma on simppeliä ja kenen tahansa opittavissa. Jos mahdollista, kannattaa taktikoida itsensä lafkaan, jossa työstä maksetan hiukan enemmän kuin normaaleilla suurilla siivousfirmoilla. Mun viimeinen siivousduunini oli kunta-alan yleisen työehtosopimuksen alainen, ja tuntiliksa sen mukainen.

Mä jatkan tätä nykyä yhä yliopistolla sivutoimisena tuntiopettajana ja kesälle olisi tutkimusassariduunia tulossa, toivottavasti aiheesta josta irtoaisi gradupaikka myöhemmin. Matalahkoa palkkaa (vrt. IT-alan yleinen taso) korvaa työn nivoutuminen suoraan opintoihin ja ylipäätään kiva fiilis, että saa olla töissä yliopistolla. Nii ja Oikea Tiede on tietty ihan saatanan siistiä.

[Dyn]

Jatkan tähän perään ja nostan samalla topikkia. Onko monikin menossa jo tässä kuussa kesätöihin?

Mun kesäduuni alkoi virallisesti jo viime viikolla, mutta aloitan työt oikeasti vasta maanantaina. Hiukan olen ajanut itseäni sisään jo tutustumalla dataan, järjestämällä työpisteeni (on tosin sama kuin kevään aikana, mutta ostin sinne kukan!), asentelemalla pari softaa ja stressaamalla. Tutkimusryhmä on pieni, mutta kansainvälinen, ja tavoitteet korkealla. Mitä jos mokaankin? Mitä jos en saakaan mitään järkevää aikaiseksi? Apua iiks kamalaa.

[Dynierax]

Kesätöitä ei välttämättä ole tiedossa, sen sijaan määräaikaiseen vrkaan olen hakenut. Hakemusta vappuna hioessani unohtui tarkistaa, milloin KELA olisi halunnut selivityksen asumistuen liikamaksusta, ja kuinkas ollakkaan: palautus päivä oli sekä hakemuksessa että KELAnkin lapussa 2.5. Arvannete mitä KELAn lapun plauttamiselle kävi... No, huomenna selittelemään ja jos ei mee läpi, ni sitten vaan kiltisti maksamaan. .-/

[Emvignya]

Ne, joita kiinnostaa työtilanteeni vuodelta 2008, voivat vilkaista ketjun 2. viestin... Olen näemmä edelleen täällä videovuokraamossa (tälläkin hetkellä), mutta sen sijaan olen luopunut työstäni pakkausfirmassa.

Opiskelen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi ja olenkin saanut ihan mukavasti sijaisuuksia viereisestä yhteiskoulusta. Pääasiassa olen yläasteen puolella äikkää ja muita humanistisia aineita opettanut, mutta myös lukion puolelle olen välillä päässyt. Yksi jännittävimmistä sijaisuuksista oli yhden päivän kotitalouden sijaisuus. Tehtävät työt olivat yksinkertaisia (pikkuleipiä) ja ryhmät todella mukavia, mutta en ole eläissäni ollut yhtä hengästynyt oppitunnin jälkeen. Luokassa tapahtuu vain aivan liikaa samalla kertaa. Tulipahan kuitenkin todettua, että ihan hyviä pikkuleipiä tulee, vaikka sokerin ja rasvaan lisäisi munankin ennen vaahdottamista...

Olen jonkin verran puuhastellut myös muita oman alani töitä. Yhden omakustanneromaanin kielenhuolsin muutama vuosi sitten ja olen tämän kevään ollut opintojeni puolesta harjoittelussa työstämässä Lukuviikon materiaaleja. Nyt kevään lopuksi olisi vielä pieni homma tutkimusavustaja lukion suullista kieltenopetusta tutkivassa hankkeessa.

Vaikka opettaminen on ehdottomasti intohimoni, olen nauttinut suunnattomasti myös muiden hommien tekemisestä. Kustannustoimittajan ura kiinnostaisi ja on tuo akateeminen urakin pikkuisen alkanut kutittelemaan. Enkä ole täysin hylännyt uraa hevosten parissakaan, vaikka muu elämä onkin temmannut mukaan. Jonkinlainen yhdistelmä useampaa ammattia voisi olla paras, sillä en toisaalta näe itseäni tekemässä yhtä ja samaa asiaa loppuelämäni ajan.

[Aliasy]

Töitä töitä töitä. Niitähän niitä. Nykyisin koulusta valmistuneena olen siis kirpputoritäti. 4 vuotta ammattikorkeakoulussa opiskeltuani päädyin työpaikkaan josta ovet paukkuen lähdin.. niin, juurikin opiskelemaan. Ah, ihania aikoja. Olen toki todella tyytyväinen siihen että minulla on töitä ja palkkaakin saan, vaikkei työ kyllä ihan vastaa sitä mitä haluaisin tehdä, eikä palkkakaan nyt niin hyvä ole. Mutta menettelee. Ehkä kesän jälkeen katselen taas muita hommia! Nyt taidan kuitenkin ainakin väliaikaisesti tyytyä osaani ja viihdyttää itseäni ja asiakkaita kirpparin kassalla.

Hamassa nuoruudessa ei tosiaan tullut pahemmin kesätöitä harrastettua, olisin kyllä halunnut, mutta tietoa/taitoa ei ollut niin paljon että olisin niitä osannut hakea, ensimmäinen kesätyö oli kuitenkin 17 vuotiaana lukiolaisena kahden viikon duuni huoltoaseman tiskarina. Jei. Itseasiassa taisin kuitenkin viihtyä siellä ihan hyvin, ei se nyt niin paska duuni ollut, kuitenkaan.. Ja tiskihommia on tullut myöhemminkin sivutyönä tehtyä, ihan viihdyttävää, ei vaadi ajattelua.

Muutoin olen myös ollut erinäisissä siivoushommissa, autojen ja virastotalojen nääs.. ja myös vessojen. Myös ihan viihdyttävää, ja paikasta riippuen palkkakin tosiaan ihan ok. Muutoin on tullut harrastettua vain myyntityötä. Tulevaisuudessa tosin toivoisin saavani jotain ajattelua vaativaa hommaa kun nykyiset ja entiset eivät sitä ole kamalasti vaatineet! Ei muuta kuin duunia hakemaan, siis!

[Valkyrie]

Oma työhistoriani on ollut varsin niukka, ehkä jopa hävettävän niukka: olen ollut parina kolmena kesänä vain töissä, koska joskus en ole jaksanut hakea, ja joskus en ole saanuttkaan.
Olin jopa vuoden, tai no kokonaisuutena puoli vuotta kait yhteen menoon työttömänä, koska halusin kokea sen, ja ei ollut oikein motivaatiota hakea opiskelupaikkaa, tai työpaikkaa. Ja vähäisellä kokemuspohjalla en olisi kuulemma sitä saanutkaan.
Tuntuu naurettavalta, että kun sanon olleeni työtön aivan omasta halustani että se olisi tuomittavaa, tai väärin. Aivan kuin olisin täysin epäkelpo ihmisenä.
Nyt toivon mukaan ainakin, opiskelen alaa, josta saisin töitä, ja juuri tänään aloitin työharjoittelujaksonkin, josta toivon poikivan ainakin kesäksi töitä, pitää niitä kyllä hakea muutenkin.
Nyt päästään siihen, miksi osallistun tähän keskusteluun: Juttelin isäni kanssa työpaikoista ja ihan yleisesti töissä käymisestä. Hän sanoi minun (olen siis itse 24-vuotias) olevan jäänyt jälkeen työuran saamisessa.
Sinänsä tämä tuntui absurdilta, kun tuntuu etten kovin paljoa niitä töissäkäyviä tunnea, ainakaan omasta lähipiiristäni.
Joten: kuinka moni teistä, jotka ovat tällä foorumilla, tuntevat ikäisiäni ihmisiä, jotka ova töissä? Kun ainakin minusta tuntuu, että se työssä käyvien ikä tuntuu nousevan lähemmäs kolmeakymmentä ikävuotta.
Tai sitten tunnen yleisesti ihan vain vääriä ihmisiä, koska ne työsskäyvät eivät ole vapaita viettämään aikaa päivisin, eivätkä ole koulussa.

[Dyn]

Joten: kuinka moni teistä, jotka ovat tällä foorumilla, tuntevat ikäisiäni ihmisiä, jotka ova töissä? Kun ainakin minusta tuntuu, että se työssä käyvien ikä tuntuu nousevan lähemmäs kolmeakymmentä ikävuotta.

Mun aktiivisin tuttavapiirini (tai ainakin sen 20-28-vuotias osa) on nykyään aika yliopisto-opiskelijapainottunut, joten kaikkien työssäkäynnissä näkyy enemmän tai vähemmän se opiskelukin. Toki kun tässä aletaan vähitellen valmistumaan, työnsaanti on yhä kriittisempää. Pk-seudun vuokrahinnoilla ei kyllä ihan ilman mitään lisätuloja elä pelkällä opintotuella, mutta toisaalta suurimmalla osalla se työ on sitten keikkaa tai muuta pikku duunia - työtä, joka ei suoranaisesti kehitä mitään ammatillista pätevyyttä, mutta jota on pakko tehdä, koska valtio tukee opiskelijaa sillä rahalla minkä nyt sattuu tukemaan.

Juuri tänään puhuttiin irkissä oppiaineeni fuksikanavalla kesätöistä, ja aika monella oli fiilis, että ensimmäisen tai toisen vuoden jälkeen on erittäin vaikea saada oman alan kesätöitä (ja tämä IT-alalla, jossa maineen mukaan viedään väki koulunpenkiltä koodaamaan). Moni suunnitteleekin opiskelevansa myös kesät, mikäli tulevan kesän opetus on mitenkään mielekästä. Opintotuella kitkuttelu vaikuttaa olevan jopa mielekkäämpi vaihtoehto kuin "duunariduuniin" hakeminen. Halutaan oman alan töihin, tai sitten ei töihin ollenkaan. Minusta tämä on ihan ok siinä mielessä, että varsinkin vähän pidemmälle opiskelleilla tosiaan olisi osaamista tehdä oman alan töitäkin (jotka myös aidosti kartuttaisivat tuikitarpeellista työhistoriaa).

***

Loppukaneettina oma työtilanteeni on toistaiseksi hyvä, yliopistolla täysipäiväinen työsuhde kesäkuun loppuun ja sen jälkeen toivottavasti vielä jatkoa. Pätkää se on akateeminenkin pätkä.

[Orduuka]

En käy töissä 

Lukion jälkeen paahdoin ammattikorkeakoulussa kemiantekniikan insinööriksi 3,5 vuodessa tähtäimenä hyvä työpaikka ja taloudellisesti turvattu tulevaisuus. No, se oli sitä aikaa vuonna 2008, kun yllättäen työpaikat katosivat laman mukana.

Sain valmistumisen jälkeen puolen vuoden määräaikaisen työsuhteen prosessinhoitajana, minkä jälkeen olin 4 kk työttömänä. Olin kuitenkin vastavalmistunut insinööri ja työkkärissä alettiin ehdotella, mielestäni törkeästi, uudelleenkouluttautumista esim. puhtaanapitäjän ammattiin.

Otin vastaan ensimmäisen työn jota minulle tarjottiin. Enkä edes muistanut hakeneeni sellaista paikkaa, joten yllätyin kun yhtäkkiä soitettiin haastatteluun.
Olin tuossa työpaikassa 3,5 vuotta. Se oli spesiaalialan hommia, ja jouduin opiskelemaan jonkin verran työn ohessa, tosin firma maksoi kaiken. Sitten ajelin autolla pari vuotta ympäri Suomea ja tulipa käytyä Ruotsissa ydinvoimalassakin hommissa.
Sitten kaikki muuttui lopullisesti. Erinäisistä syistä johtuen päätin, että nyt tämä loppuu. Viime kesäkuussa marssin taas työkkäriin ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Oltuani puoli vuotta kotona aloin arvella, että olin polttanut itseni loppuun töissä. Vieläkään ei tehnyt mieli mennä töihin, ei yhtään, se tuntui hyvin vastenmielisesltä ajatukselta.

Päivät ovat kuluneet oikein kivasti kirjoitellessa. Kirjoittaminen on hyvä terapiamuoto 
Länsirannikolta ei mitään uutta: töitä ei ole edelleenkään. Mietinkin sitä, että kannattiko lukea insinööriksi... En ole päivääkään tehnyt koulutustani vastaavaa työtä. Nyt olisi edessä mahdollisesti alkava työvoimakoulutus, insinööreille suunnattu täydennyskoulutus.
Jotenkin kaikki tuntuu kuitenkin turhalta. Edelliseen insinöörin paikkaan, johon hain, oli 200 muutakin hakijaa. Edelliseen duunarin paikkaan, johon hain oli 250 hakijaa.

Onkohan jotain vikana, kun välttämättä töihin meneminen ei edes kiinnosta? Haluaisin vain istua kotona koneen ääressä ja kirjoittaa.

Olen muuten 27-vuotias ja voin antaa pienen vinkin niille, jotka tässä iässä eivät vielä ole olleet vuosia työelämässä: töitä voi tehdä, mutta pitää muistaa elääkin. Työ ei saa koskaan olla elämän prioriteetti numero 1, vaikka ne työkkärin tätit sellaista väittäisivätkin.

[Piru Naiseksi]

Osa-aika- ja keikkätöitä teen edelleen. Homma toimisi vallan mainiosti, jos töitä kertyisi nykyistä enemmän. Mutta tänä ankeana aikana pitää tyytyväinen oleman, että saan edes nykyverran urakkaa. Lisähommakkeitten pitää myös ajoittua niin, että kerkiän kaikki keikat hoitamaan. Toisinaan tarjotaan päällekkäisiä töitä - ja sekös minua jurrrrrppppppiiiii.

[Dyn]

Aika hyvin aiheeseen liittyvä kolumni Talouselämä-lehdessä, kannattaa vilkaista.

[Vartie]

Mjoo, omassa lähimmässä tuttavapiirissäni (pääsääntöisesti 20-30 -vuotiaiden yliopistoopiskelijoiden joukossa) moni olisi valmis tekemään lyhyempää päivää tai viikkoa suhteessa saman verran pienemmällä palkalla vastineeksi vapaa-ajasta, tai vähintäänkin toivovat joustavaa työaikaa. Itse olen samoilla linjoilla: En tarvitse maksimaalisia tuloja vaan aikaa, aikaa, aikaa kirjoittaa ja olla sosiaalinen ja tehdä ihan turhia asioita, jotka kuitenkin parantavat elämänlaatua. Siitä huolimatta esimerkiksi viime kesänä neurologian ensiavussa tein ylitunteja, kun oli taloudellinen puolipakko. Työn tai opiskelun sivussa myös tutkimushommiin menee tunteja enemmän kuin mistä maksetaan. Niin melkein kaikilla tuntemillani tutkijoilla. Olenkin miettinyt, että onko minut myrkyttänyt joku salakavala työnteon ihannointi, ja osaanko ympärivuotisesti työelämään siirtyessänikään järjestellä itselleni toivomaani työaikaa. Lääkärille se varmaan olisi mahdollista, että sikäli on asiat hyvin.

Tai on ne muutenkin. Aina olen töitä saanut kun olen halunnut - siitäkin huolimatta, että vanhemmat varoittelivat lukioikäisenä että jos et nyt mene kesätöihin, se kostautuu myöhemmin aukkona CV:ssä. Nihkeintä oli ehkä 5 kk torimyyjänä, kuudeksi töihin ja koko ajan piti kohdata ihmisiä.

Tuosta Dynin linkkaaman artikkelin provosoivasta "Työ tappaa!" -kappaleesta piti sanoa, että työttömyyden terveysriskit ovat vielä suuremmat. Tietty ne linkittyvät ennemmin syrjäytymiseen kuin työn tekemättömyyteen sinänsä. Mielenkiintoinen kolumni. Tällaisena vihervasurihippinä oon sitä mieltä, että nyt automatisaation lisääntyessä ja vanhojen ojankaivuutöiden kadottua tärkeämpää olisi, että kaikilla olisi tekemistä kuin että kaikilla olisi työtä. Ja perustulo jee.

[Morgan Blood]

Onko joku nousevan varjon kansasta tehnyt koskaan sopimusta, mikä sisältää lupauksen ulkomaankomennuksille? Minulle kun osuisi moisia seuraavalle puolelle vuodelle. Reissut olisivat pituudeltaan lyhyitä, pääasiassa alta kuukauden ja ne osuvat pääosin EU-maihin, tosin itäänkin on pyrähdettävä. Onko jotain erityistä, mitä tällaisia soppareita tehdessä pitäisi ottaa huomioon?

[Faile]

Menin ensimmäisen kerran ns. kunnon palkkatöihin 16-vuotiaana sesonkiapulaiseksi erääseen yritykseen viikoksi. Kesätöihin menin ensimmäisen kerran abivuotta edeltävänä kesänä, jonka jälkeen olen ollut joka kesä samassa firmassa töissä. Nykyään teen siellä myös osa-aikaisena iltatöitä myös kesän tai muiden sesonkien ulkopuolella. Opiskelen kuitenkin päätoimisesti, joten pakko rajoittaa työtunteja tukirajojen vuoksi... Periaatteessa työvuosia on takana nyt kuusi vuotta, mutta pääasiallisesti siis pätkissä tehtynä.

Oma lähin kaveripiiri koostuu ihmisistä, joita ei ole koskaan opiskelu kiinnostanut mainittavasti, joten he on kaikki niin nopeasti menneet työelämään kuin vain on ollut mahdollista. Sitten on kyllä erityisesti opiskelijakavereita, joilla ei ole töitä, mutta eivät he niitä ehkä haluaisikaan (paitsi kesäsin). Mutta nyt kun miettii, niin yllättävän moni opiskelijakavereistakin käy töissä opiskelun ohella.

[Fantasyfan]

Morgan Blood - Sopparia tehdessä kiinnittäisin huomiota siihen, että reissuista saa hyvät korvaukset eikä niiden määrä tunnu liian rasittavalta. Olisi hyvä jos niiden määrä on jollain tavalla rajattu. Lisäksi on hyvä jos erilaiset työmatkat lasketaan työaikaan. Ja toivottavasti työnantaja hoitaa asunnot reissujen ajaksi?