03.Syyskuu 2014, 05:13 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 2 3 [4] 5 6   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Käytkö töissä?  (Luettu 18969 kertaa)
Dyn
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5590
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #60 : 19.Huhtikuu 2009, 12:57 »

Toisaalta siivousalalle en ryhdy enää ikinä (tm), vaikka kieltämättä duuni on alkanut nyt maistua paljon paremmalta kun tietää sen takarajan.

Täytyypä munkin perua puheitani. Riittävän monen Ei-vastauksen jälkeen jälkeen laitoin hakupaperit muutamaan kotisiivousfirmaan, ja peräti kaksi olisi ollut halukas ottamaan. Valitsin sen johon on lyhyempi matka, ja huomanna maanantaina pitäisi aloittaa. Odotan kyllä ihan hyvillä mielin, on kesän ja säästöön jäävän palkan myötä syksynkin toimeentulo noin enimmäkseen turvattu. Ehkä mä ens vuodeksi löydän jo jotain muuta. ;)
tallennettu

Until one day, the boundary gives way.
Veriathal
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 14
« Vastaus #61 : 07.Elokuu 2009, 12:12 »

Pakko se on jostakin rahaa hankkia. Varsinkin, kun asiat menee niin, että jos aion valmennuksessa käydä - mikä siis maksaa aika hirvittävästi - rahat on jostain saatava revittyä. Porukat maksaa perustunnit, itse kaiken muun. Lisäksi jos puolen vuoden kuluttua ajattelin autokoulun aloittaa, niin rahaa pitäis saada jostakin säästöön. Autokoulu on ihan hirveän kallis, ja eipä meidän perhe mikään miljardööri ole...
Tietysti omat esteensä aiheuttaa se, että kaikkialla ilmoitettiin kesätöitä hakiessa, että ottavat vain täysi-ikäisiä tai vain alalle opiskelevia.
tallennettu
Emvignya
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 694
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #62 : 07.Elokuu 2009, 20:31 »

Edelleen töissä videovuokraamossa, mutta pikku hiljaa tekisi mieli katsella oman alan töitä. Tänä syksynä olisi ajatuksissa laittaa ainakin Helsingin lukioille yhteystiedot sijaistamista varten... Saa nyt toki nähdä, myyjän homma tuottaa sen verran hyvin, että tulorajat saattavat vuoden lopussa kolkutella ovella.
tallennettu
Sanja
Vanha velhotar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 254
« Vastaus #63 : 22.Syyskuu 2009, 10:01 »

Emppu, kannattaa ehdottomasti laittaa kouluihin, myös yläasteille, tietoa sijaistamisinnostaan. Niillä tuntuu aina vaan olevan ihan hirveä pula sijaisista. Aika käsittämätöntä minusta, kun siitä saa kuitenkin ihan naurettavan hyvää palkkaa ja työ on tosi helppoa. Olen tehnyt jonkun verran keikkaa parilla yläasteella. Onhan se vähän kurjaa mennä luokan eteen, kun on saanut kuulla viisi minuuttia aiemmin tunnin aiheen, ja käteensä nipun epämääräisiä kalvoja ja videokasetin joka ei toimi. Toisaalta rehtorin kommentti "ei millään muulla ole väliä, kunhan ne pysyy luokassa eikä kukaan kuole" helpottaa aika paljon paineita. ;)

Tiedänpä ihmisiä, jotka ovat sijaistaneet esim. saksaa ja espanjaa, vaikkeivät puhu kyseisiä kieliä sanaakaan. On kuulemma mennyt ihan hyvin.
« Viimeksi muokattu: 22.Syyskuu 2009, 10:07 kirjoittanut Sanja » tallennettu
Zisatto
Kriitikko ja tutkija
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 351
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #64 : 22.Syyskuu 2009, 13:39 »

Minä vuonna 1988 vastikään ylioppilaaksi kirjoittaneena pidin atk-tunnin vanhalla yläasteellani. En ollut itse lukenut ainetta tuntiakaan ja koska elettiin 80-lukua, tietokoneetkaan eivät olleet niin arkisia kuin nyt. Itse asiassa koko kokemukseni atk:sta rajoittui kolme vuotta aikaisemmin olleeseen noin vuoden kauteen, kun leikin VIC-20llä ja Commodore 64:llä.
Mutta siis palkka oli hyvä tuolloinkin ja vaikeinta pitää oppilaat tunnilla.
tallennettu
Jewel
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 371
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #65 : 22.Syyskuu 2009, 14:30 »

Kyllä sijaisopettajana ilman muuta pääsee hyville tuntipalkoille, varsinkin jos veroprosentti on pieni. Opettajanuraa suunnitteleville se on jopa must, koska kukaan ei palkkaa pitempään työsuhteeseen sellaista, joka ei ole päivääkään työskennellyt koulussa (paitsi jos tilanne on epätoivoinen kuten joskus on).

Sijaispula johtuu siitä, että opiskelijat tai muitakin töitä tekevät eivät välttämättä pääse lyhyellä varoitusajalla päiväsaikaan sekä siitä, että pätevät ja hyvät tyypit työllistyvät ennemmin tai myöhemmin vakituisempiin hommiin. Joillekin halukkaille sijaisille taas ei soiteta uudelleen, jos kovin monta kertaa on tarjottu eioota ja jos tyyppi ei tunnukaan koulussa pärjäävän. Vaikka homma siis on tavallaan tosi helppoa kuten Sanja ja Zisättö toteavat, ei kaikkien pää kuitenkaan kestä 20-30 murrosikäisen edessä seisomista ja koulumaailman rankkoja puolia.

Olen myös sitä mieltä, että kannattaa ennemmin tehdä useamman aineen sijaisuuksia yhteen kouluun kuin kiertää oman aineensa perässä monissa taloissa. On kivempaa mennä tuttuun paikkaan tuttujen ihmisten keskelle kuin joka kerran etsiä kartasta uutta koulua ja miettiä, mistä löytää koulusihteerin ja kouluisännän, kuka antaa avaimet, missä mikin luokka mahtaa olla ja miten valvonnat hoidetaan. Silloin myös työllistyy paremmin kuin satunnaisia soittoja odotellessa, koska sijaisopettajan tärkein tehtävä on pitää luokka järjestyksessä ja noudattaa opettajan antamia ohjeita, mikä puolestaan onnistuu parhaiten sellaiselta henkilöltä, joka tuntee ennestään oppilaat ja talon tavat. Itsekään en koskaan yritä hommata sijaisekseni äikänopettajaa tai sellaiseksi opiskelevaa, vaan tutun ja hyväksi tyypiksi havaitun vakisijaisen.

Ja pätevä vakisijainenhan on aina vahvoilla siinä vaiheessa, jos ja kun talossa aukeaa oman aineen pitempiaikainen pesti.    

« Viimeksi muokattu: 22.Syyskuu 2009, 14:46 kirjoittanut Jewel » tallennettu
fii
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 62
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #66 : 30.Syyskuu 2009, 18:09 »

Minä olen tehnyt Seure henkilöstöpalvelun kautta opettajasijaisuuksia Helsingin eri kouluissa puolisentoista vuotta, ja sinä aikana olen oppinut kaksi asiaa. Tai aika monta enemmänkin, mutta kaksi ihan ehdotonta:

1) Älä ota keikkoja yläasteluokille. Älä. Jos kuitenkin otat, opiskele peruskoululaki ennen sitä - siinä on aika tehokas asia millä lyödä päähän isottelevia oppilaita jotka tuntuvat nykymaailmassa olevan niin kovin kovin kovin tietoisia oikeuksistaan. (Eivätkä oikeasti ole, "tieto" on enimmäkseen mutua. Eivätkä useimmat taida olla ikinä kuulleetkaan pykälästä 41, "Peruskoulun oppilaan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti, käyttäydyttävä asiallisesti, noudatettava koulun järjestyssääntöjä ja käsiteltävä huolellisesti koulun omaisuutta.")
2) Ota keikkoja ammattikouluihin. Ihan mistä aineesta tahansa. Ammattikoululaiset ovat (kokemukseni mukaan) kivoja, motivoituneita ja auktoriteettiongelmattomia ja opettajat antavat siellä ihan oikeasti hyvät ohjeet.

Lievästä valituksestani huolimatta olen pitänyt tästä työstä, ja onkin aika sääli että viimeisen puolen vuoden aikana keikkoja ei ole ollut tarjolla juuri ollenkaan vaikka kuinka ahkerasti kyselisi. 2-4 päivää töitä kuussa riittäisi pitämään budjettini positiivisena, mutta sekin määrä keikkoja tuntuu ylivoimaiselta saada. Pitääköhän tässä hankkia ihan oikea sivutyö?
tallennettu
Tiuku
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2848
Asuinpaikka: Kuunsillan kartano, T**ku
« Vastaus #67 : 30.Syyskuu 2009, 18:17 »

2) Ota keikkoja ammattikouluihin. Ihan mistä aineesta tahansa. Ammattikoululaiset ovat (kokemukseni mukaan) kivoja, motivoituneita ja auktoriteettiongelmattomia ja opettajat antavat siellä ihan oikeasti hyvät ohjeet.

Mitä ammattialaa opiskelevista sinulla muuten on kokemusta? Enpä muuten, lähinnä mielenkiinnosta kysyn kun olen katsonut sitä lähinnä opiskelijan (ja sähköalan) näkökulmasta, ja tuota kuvaustasi ammattikoululaisesta saatoin vain tuijottaa suu auki. :D En ole koskaan kuullut ammattikoululaisesta käytettävän ainakaan sanaa "motivoitunut". Aine ei vaikuta, siitä olen samaa mieltä.

EDIT: leet, jeij.
tallennettu
fii
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 62
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #68 : 30.Syyskuu 2009, 18:20 »

Olen ollut Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa opettamassa mm. äidinkieltä, matematiikkaa, fysiikkaa ja suomea toisena kielenä. En usko että kovin moni noista oli kenenkään lempiaineita, mutta kiltisti tekivät kyllä kaikki tehtävät. Erityisesti maahanmuuttajat olivat todella ihania.
tallennettu
Jewel
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 371
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #69 : 02.Lokakuu 2009, 09:28 »


1) Älä ota keikkoja yläasteluokille. Älä.

Paitsi että jos tykkää tehdä töitä nuorison parissa, on yläasteen opettajan homma ihan unelmaduuni. Varsinkin äikänopettajille, joilla on pienet tuntimäärät. Satunnaisena sijaisena on tietysti hankalampaa saada otetta pahimmassa murrosiässä oleviin musupalleroihin, mutta sekin helpottuu jos onnistuu pääsemään vakisijaiseksi kuten edellisessä viestissäni suosittelin. 

Fii, keikkapulaan voisi auttaa se, että olisit suoraan yhteydessä kouluihin ilman Seurea. Ota selvää, kenen homma on hankkia sijaiset ja anna puhelinnumerosi kyseiselle tyypille. Ammattikoulujen systeemeistä en tiedä, mutta ainakin meillä Seureen turvautuminen on vihonviimeinen keino, koska sijaiset katsastetaan etukäteen jos vain suinkin pystytään.





tallennettu
fii
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 62
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #70 : 02.Lokakuu 2009, 11:54 »

Jewel, olen antanut yhteystietoni jok'ikiseen kouluun jossa olen tehnyt keikkoja Seuren kautta (ja niitä on ihan hyvä määrä), mutta aika paljon harvemmin koulut itse tarjoavat töitä. Yksi vakiluokka minulla on, jota käyn opettamassa kun oma ope on kipeä, mutta niitäkin keikkoja saa ehkä sen kahdesti vuodessa.
tallennettu
Goldie
Kokelas
*


Poissa Poissa
Viestejä: 27
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Kouvostoliitto
« Vastaus #71 : 31.Lokakuu 2009, 16:40 »

Itse en ole elämäni aika mitenkään paljoa töitä tehnyt. Ammattikouluaikaan oli yhden kesän töissä (taikka tämä oli ysin ja amiksen välinen kesä) ja sitten kolmantena amisvuonna kävin koulun ohella iltaisin ja viikonloppuisin siivoamassa.
Sitten syntyikin esikoiseni, hyvä että koulun loppuun sain ja jäin äitiyslomalle jonka jälkeen olin ihan "virallisesti" kotiäitinä aika kauan, 9 vuotta. Ilmoittauduin työttömäksi, kävin muutaman kuukauden yrittäjä kurssin, kokeilin nettikaupanpitoa jonka jälkeen taas olin puoli vuotta työtön.
Nyt sitten kaksi kuukautta sitten päätin alkaa kyselemään läheisestä vanhainkodista työharjoittelupaikkaa, ihan sillä että pääsisin tunnustelemaan, voisiko tuo ala olla omani. Soittelin vanhainkotiin josta alettiinkin heti kyselelmään, että kuulunko mahdollisesti työllistämistuen piiriin. Heillä oli osastoapulaisen paikka auki tällaiselle henkilölle. Asiaa kyseltyäni sain puoltavan lausunnon työllistämistuesta ja haastattelun jälkeen paikka oli minun. Puolen vuoden sopimus ja 85% työaika & palkka. Ei valittamista!
Olen tykännyt olla töissä vanhusten parissa. Toki työni on enempi sitä siivous ja keittiö hommaa, mutta pääsee tuossa hyvin kosketuksiin itse lähihoitajan työnkin kanssa.
Heh, ensikuussa saan ensimmäisen erän lomapäiviäni ja jo nyt mietin, että mitähän sitä sitten tekisi, kun on lomaa muutamakin päivä peräkkäin, viikonlopun jatkeeksi :D
tallennettu
Piru Naiseksi
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 468
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #72 : 23.Syyskuu 2010, 14:44 »

Käynhän minä mutta toisinaan liian harvoin, jos päättelee asiaa kukkaroni ja pankkitilini sisällön ja ajoittaisen tekemättömyyteen tympääntyneisyyteni perusteella. Olen toki tyytyväinen siihen, että saan keikkoja siinäkin määrin kuin nyt saan. Eniten minua suututtavat päällekkäiset työtilaisuudet, koska en ole vielä oppinut monistamaan polleaa olemustani.
tallennettu
Annexi
Kokelas
*


Poissa Poissa
Viestejä: 25
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #73 : 24.Lokakuu 2010, 11:02 »

Käyn. Valtiolla vakituisessa työsuhteessa (IT).
tallennettu
Skie
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1147
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #74 : 18.Marraskuu 2010, 03:19 »

No niin, nyt kun tässä viestien kirjoittelussa päästiin vauhtiin niin annetaan tulla sitten tännekin...

Vuodesta 2004 lähtien olen tehnyt joulut töitä Villi Pohjolalle, joka on alihankkijana Canterbury Travelsille. Olin siis opas, käytännössä tein varmaan kymmentä eri hommaa. Tänä vuonna tilanne muuttui, tuli eri firma alihankkijaksi. Olisin voinut jatkaa samoissa tehtävissä, mutta palkka olisi laskenut ja jo viime vuonna homma alkoi maistumaan puulta, vaikka onhan se aina mukava nähdä iloisia lapsia jotka on tohkeissaan joulupukin näkemisestä. Tänä jouluna siis työ vaihtuu, ja olen ainakin tässä vaiheessa aika innoissani. Ensi viikolla on koulutus, ja sen jälkeen minusta tulee lentokentälle lähtöselvitysvirkailija! Käytännössä työtehtäviin kuuluu kaikenlaista muutakin, varmaan ainakin koneiden siivousta yms, mutta jo ajatus siitä että pääsee uusiin hommiin ja sisälle töihin (!) tuntuu aika kivalta.

Lisäksi, käytyäni tekemässä omassa lukiossani yliopiston esittelyn, parikin opettajaa kysyi että olisinko valmis tulemaan sijaisen hommiin kevätlukukaudella. Opettajan ammatti ei todellakaan ole mikään unelma-ala, mutta mielelläni suostuin, kun onhan sille rahalla aina tarvetta. Ja entinen koulu on kuitenkin tuttu työympäristö ja lähellä kotia, joten majapaikkakin löytyy vaikka työmatka venyykiin 500 kilometriin...
tallennettu

Add oil la!
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #75 : 12.Lokakuu 2011, 20:20 »

Minun työelämäni muuttui juuri aika radikaalisti.

Olen työskennellyt melkein valmistumisesta (2006) saakka keskussairaalassa aikuispsykiatrian osastolla, jossa olen hoitanut pääasiassa vaikea-asteisesti psykoottisesti sairaita ihmisiä. Nyt ihan yllättäen minulle tuli kuitenkin tilaisuus siirtyä avohoidon puolelle, ja jonkin aikaa asiaa mietittyäni päätin lähteä kokeilemaan uudenlaista työtä. Tämän viikon alusta aloitin uudehkossa, vuosi sitten organisaatiomuutosten myötä perustetussa työryhmässä, joka tekee sekä kotikäyntejä että vastaanottotyötä.

Parissa päivässä ei vielä ehdi ihmeemmin uutta työtä oppia, mutta erilaista tämä ainakin on entiseen verrattuna! Osastolla ollaan hyvin tiiviisti kiinni tietyssä rutiinimaisessa päiväohjelmassa ja tehdään työtä tiiminä. Vaatii hiukan totuttelua, kun yhtäkkiä saakin sitten vain suunnilleen kalenterin käteensä sekä listan potilaista joista suurinta osaa ei tunne, ja sitten pitäisi vain alkaa aikatauluja organisoimaan ja asiakkaita tapaamaan. Uusi työni vaikuttaa hyvin itsenäiseltä ja se on positiivinen asia.
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
Glare
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 180
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #76 : 26.Marraskuu 2011, 21:21 »

Kerran maalta olen kotoisin, niin siellä myös tuli tehtyä töitä. Mistä jäi ikävä addiktio välillä tehdä fyysistä työtä, en ihan innolla jaksa istua koneen ääressä, kun voi heilua samalla myös talikon kanssa ja heittää 2-10kg AIV-rehuje lehmien eteen. Välillä olisi kiva tehdä tuota pitkästä aikaa.

Mutta tosiaan. Itse olen ollut töissä elämäni aikana aika harvassa paikassa loppupeleissä. Eka kesätyö maatilatyön lisäksi oli hautausmaalla 2 viikkoa 4H:n kautta. Myös 4H:n avulla tuli lisäksi pidettyä kaverin kanssa kerhoa tämän pikkusiskoille.

Kun maalta pääsin irti, kävin vuoden verran työharjoittelua päiväkodissa työkkärin kautta. Sain ns. muutaman kymmenen euroa parempaa tukea, koska tein jotain sillä aikaa, enkä ainoastaan ollut kotona laiskottelemassa. Päiväkoti paikka oli ihan mukava, mutta kaikki pöpöt siinä tietysti iski niskaan, niin sai vähän väliä olla poissa. Muistan vielä, kun päätin siinä vaiheessa, että haluan päiväkotiin töihin.

Opiskelun aikana olin ainoastaan kesätöissä Kaupungin Sairaalassa, Psykogeriatrisella osastolla. Oli aika pelottavaa välillä, koska asiakkaat saattoivat olla hyvinkin agressiivisia. Mutta loppupeleissä viihdyin siellä, koska henkilökunta oli todella mukavaa ja ystävällistä. Minut otettiin sen verran hyvin mukaan siihen porukkaan, että oli aika harmi lähteä takaisin kouluun syksyllä.

Koulun päätyttyä, päädyin tekemään keikkaa Oulun Yliopistollisessa sairaalassa, siellä tuli opittua paljonkin uusia asioita, varsinkin hyvin huvittavaa oli se, että vahvuudekseni tuli se, että osasin imeä limaa Trakeastonomiasta. Ja se oli aika usein vaadittu. Minulle myös tarjottiin vakkarin paikkaa yhdestä hoitoringistä, mutta se oli loppupeleissä hyvin haastavaa sen takia, koska paikka oli kaukana, minne linja-autot kulivat miten sattuivat ja minulla ei ollut autoa.

Helsinkiin muuttaessa minä menin kotihoitoon töihin, mutta loppupeleissä se homma jäi lyhyeen. Työilma piiri ei muuttunut ollenkaan paremmaksi ja pomolla oli mukava hälläväliä asenne. Osaksi myös vaikutti se, että kärsin yli 4 viikkoa lihas kipua kädessä ja yksinkertainen portaiden kävely oli heti kivulias kädelle. Eli kiitos ja näkemiin kotihoidolle.
Ja nyt... Olen työtön pummi! No ei vaiskaan.

Sain itseni potkittua tekemään jälleen keikka töitä. Onneksi Helsingissä on kuitenkin mahdollisuus tehdä keikkaa ympäriini. Vanhustenhoito paikassa, sekä sairaalassa. Itse olen ainakin oppinut paljon uusia asioita työssäni, varsinkin osastot joilla olen ollut, ovat antaneet minun nähdä paljonkin uusia, sekä vanhoja asioita. Hoitoalalla kun asiat muuttuu, niin mieluummin pysyn ajan tasalla. Varsinkin kun tunsin jähmettyneeni kotihoidossa, kun taas sairaalassa opin heti uusia asioita. Vakituiselle paikalle ei ole todellakaan enää kiirettä, tällä hetkellä minulle sopii mainiosti keikkatyö.
tallennettu
Chiad
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 582
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #77 : 04.Joulukuu 2011, 18:57 »

Tässä hivenen hämmentyneenä lueskelin tätä viestiketjua läpi. Hämmentyneenä siksi, että (1) en ole tänne vielä kirjoitellut (en ainakaan löytänyt mitään omaa viestiä) ja (2) täällä ei ole käyty kommentoimassa tutkijan hommia millään tavoin (vai menikö mulla jokin viesti ohi?). Jotenkin ajattelin, että täällä Risingsissa olisi jokunen yhtä epävarmalla alalla työskentelevä/alalle suuntautuva kuin minä. :P

Elikkä tutkimusavustajan hommia olen tehnyt vuoden 2010 syksystä lähtien Jyväskylän yliopiston kielten laitoksella (kolmannen vuoden kesällä 2010 olin työharjoittelussa). Välillä on ollut taukoja, mutta aika lailla jo on puolisentoista vuotta (!) tullut osa-aikaisia tutkimushommia tehtyä opintojen ohella. Vuodenvaihteen jälkeen siirryn kielen oppimisen tutkimuksesta diskurssintutkimukseen - kielen ja yhteiskunnan välisten kytkösten tutkimukseen - ja ekaa kertaa elämässäni mie pääsen tekemään sellaista, mistä oikeasti olen kiinnostunut! Onhan tässä jo 4 vuotta tullut tehtyä (kesäisin) sellaisia hommia, jotka eivät kiinnosta pennin vertaa.

Aika lailla olen siis suuntautumassa tutkimushommiin. Väikkäri siintää unelmissa; erityisesti oon kiinnostunut yliopistouudistuksesta ja niistä käsityksistä, joita esim. tutkijoilla on tieteen tekemisen luonteesta. Oon vain kuullut hivenen pahoja juttuja nuorten tieteentekijöiden sosiaaliturvasta (tosin parannuksia tuli vuonna 2009) ja apurahaprosessien vaikeuksista. Ja koska tällä hetkellä tutkin yliopistouudistuksen kielellistä rakentumista, oon alkanut huomata, miten ristiriitaisesti tutkimuksen tekemiseen ja tekijöihin voidaankaan suhtautua - mikä tietenkin näkyy suuressa työmäärässä, pienessä(?) palkassa, epävarmoissa työsuhteissa jne.

Siksi olisi kauhean kiva kuulla kokemuksia tutkijan töitä tehneiltä immeisiltä, ennen kuin loikkaan "suden suuhun"... Mitä muiden kertomiin kokemuksiin (kesä- ym.)töistä tulee, en voi muuta sanoa kuin että kokemuksia on antoisa lukea (esim. R-kioskin hommista). Kaikkea ei elämän aikana ehdi kokeilla, joten on hauskaa lueskella, mitä kaikkea outoa/ihanaa/tuskaista ihmiset ehtivätkään touhuilla rahan (ja kenties myös muunkin) vuoksi. <3
tallennettu
Fantasyfan
Arkkivelhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 1534
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #78 : 04.Joulukuu 2011, 22:00 »

Itse en ole tutkinana ollut, mutta lähipiirissä on useampia entisiä tutkijoita ja nykyisiä tohtoreita. Valitusta oli vähemmän silloin kun he saivat tehdä työtä rakastamallaan aihealueella, mutta yliopistoa tutkija kiinnostaa vain siihen asti kunnes väitöskirja on tehty. Työt ovat kaikilla muutaman vuoden sisällä loppuneet. Sen jälkeen tohtoreiden on ollut vaikea saada muualta töitä, koska he ovat monen työnantajan silmissä ylikoulutettuja. Lisäksi ainakin tekniikan alalla jää kismittämään omien töiden jääminen yliopiston omaan käyttöön.

Ei hirveän kannustavaa, valitan.
tallennettu
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #79 : 05.Joulukuu 2011, 13:03 »

Hmm niin. Olin tutkijana kahdeksisen vuotta (ml. melkein parin vuoden perhevapaat), jonka aikana tein väitöskirjan neurofarmakologiasta eli aivoihin vaikuttavista lääkkeistä ja aivojen toiminnasta yleensä. Väittelin alkusyksystä, ja lopettelen yliopistolla vuoden vaihteessa. Alun perin tarkoitus oli lähinnä lähteä kokeilemaan, riittävätkö rahkeeni väitöskirjan tekemiseen, ja riittiväthän ne, juuri ja juuri.

Tutkijanammatti elämänvalintana sen sijaan on minulle liian raskas pala; kurjat reunaehdot ja edellyttää liikaa omistautumista työlle. Reunaehdoilla tarkoitan työsuhteiden epävarmuutta (apurahojen huonoa saatavuutta ja virkapätkien lyhyyttä), huonoa palkkausta kaikenkaikkiaan ja epämääräisiä työaikoja. Noiden vastapainoksi pitäisi olla jumalaton aatteen palo, että tutkijuutta jaksaisi vuosia tai vuosikymmeniä. Ja minulla sentään oli erittäin suuri onni saada neljän vuoden tutkijakoulupaikka, joten en joutunut oikeastaan koko aikana hakemaan apurahoja henkeni pitimiksi.

Lisäksi minulla on (ehkä epärealistinen) ajatus siitä, että tutkijuus kannattaa vain, jos on siinä todella hyvä, eikä todella hyvä voi olla, ellei uhraa työlle liki koko elämäänsä. Itse kun haluan, että elämääni mahtuu muutakin (ja on mahduttavakin, kun tuo perhe on tullut hankittua (saatua)), en voi enkä halua tehdä ympäripyöreitä päiviä ja viikonlopputöitä.

Silti uskon, että jos mielenkiintoa riittää, eikä ole luonteeltaan materialistisimmasta päästä, tutkijanammatti voi olla yksi antoisimmista. Olen vähän pahoillani siitä, ettei se sopinut minulle. Minulle tutkijuus oli loputonta uteliaisuutta ja sen pukemista relevanteiksi kysymyksiksi, joita voi testata kokeellisin menetelmin. Alituista luetun tiedon (ja sitä lukemista piti tehdä todella valtavan paljon) kriittistä arviointia, liittämistä osaksi omaa viitekehystä, ideoiden metsästystä, omien tulosten vielä kriittisempää tarkastelua. Onnistumisen riemua, kun artikkelit menevät lehtiin läpi tai saa jonkun visaisen koeteknisen härön oiottua.
« Viimeksi muokattu: 05.Joulukuu 2011, 13:09 kirjoittanut Lachesis » tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
Sivuja: 1 2 3 [4] 5 6   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional