19.Joulukuu 2014, 00:59 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1] 2 3 ... 6   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Käytkö töissä?  (Luettu 19995 kertaa)
Tapsa
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1019
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« : 23.Tammikuu 2008, 20:16 »

Eli, koska tämä on elämäni ensimmäinen viikko, jolloin teen rehellistä työtä, päätin pohtia työntekoa myös täällä Risingilla. Suurin osa nykynuorista on varmasti ollut ainakin joskus jonkinlaisissa kesätöissä, mutta itse en ole koskaan tehnyt kesälomilla muuta kuin lomaillut. TETitkin olin vain lukiossa tai Fantasiapeleissä. Palkkaa minulle on aiemmin maksettu vain kirjavinkkauksista, niinpä suuret rahasummat jotka alkavat kuukausittain putkahtaa tililleni tuntuvatkin aika oudoilta.

Löytyykö ihmisiä, jotka eivät ole olleet missään töissä? Onko työnhaku parastaikaa päällä? Vai onko sinulla kenties vakituinen työsuhde? Käytkö silloin tällöin tekemässä osa-aikatöitä? Kerro työpaikastasi! Onko se alalla, jolle haluat suuntautua tulevaisuudessakin, vai onko tämä vain välietappi?

Itse olen töissä eräällä jätehuolto/rakennusfirmalla nimikkeellä rakennusjätteen lajittelija, mikä luonnollisesti on ammattina aika kaukana siitä, mitä minulla oli mielessäni yliopiston ja maisterin tutkinnon jälkeen. Mutta kai sitä voi ajatella yhtenä kokemuksena lisää, josta voin sitten tehtailla aineksia novelleihini... Varautukaa siis tarinatuokiolaiset kaatopaikkarealismiin! Näyttää kieltä

edit// Ja joo, tettini oli tosiaan Fantasialinnalla, Seinäjoen hienolla vastineella tuolle klassiselle fantasiahörhön unelmaliikkeelle.
« Viimeksi muokattu: 23.Tammikuu 2008, 21:41 kirjoittanut Tapsa » tallennettu

Emvignya
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 694
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #1 : 23.Tammikuu 2008, 20:45 »

Töissä videovuokraamossa ja osa-aikaisena pakkausfirmassa. Tykkään hulluna kummastakin. Palkka ei ole tajuttoman korkea, mutta sillä tulee toimeen. Videovuokraamossa olen yhden työkaverini kanssa päättävässä asemassa tämän kevään, joten tulee tutuksi myös hieman laskutusta ja kaman tilailua normaalin myyjän työn ohella. Tarkoituksenani olisi pysyä molemmissa sittenkin, kun alan opiskella, mikä toivon mukaan tapahtuu nyt syksynä.

En nyt sinänsä voi väittää, että kumpikaan homma olisi juuri sitä, mitä ajattelin isona tehdä, mutta voin yllä tehdä molempia pidemmän aikaa ihan mielelläni. Ja sinänsä, minua kiinnostaa hyvin paljon yrittäminen, eikä videovuokraamon tai pakkausyrityksen pito välttämättä olisi yhtään tyhmempää (molemmissa saa puuhata jotain pientä, ei pelkästään istua toimistossa), vaikka tarkoitukseni onkin suuntautua hevosiin.

Korjaus Tapsan viestiin: TET taisi tapahtua FantasiaLINNAssa...
tallennettu
Skie
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 1147
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #2 : 23.Tammikuu 2008, 21:01 »

aargh, tekstini katosi johonkin... ei muuta kun uudestaan kirjoittamaan...

Olen ollut parina kesänä kesätöissä kaupassa, eli käytännössä täyttämässä hyllyjä ja tyhjentämässä pullohuonetta. Ei mikään unelma homma, mutta yksinkertaisuudessaan tarpeeksi simppeliä jopa minulle. Viime kesänä en kuitenkaan kesätöihin eksynyt, keskityin lähinnä kirjoituksiin lukemiseen ja reilaamiseen.

Neljänä edellisenä jouluna olen kuitenki ollut joulutöissä Villillä Pohjolalla. Lähes kaikki ystäväni ovat jouluhommissa, joko Villillä Pohjolalla tai Airprolla. Tänne Lappiinhan lentää joulukuun aikaan jatkuvalla syötöllä lentoja, joten työtä riittää paikallisille aika hyvin. Työnkuvani on vaihdellut aika paljon, ensimmäisenä vuonna olin pukemassa englantilaisille toppavarusteita lentokentällä, seuraavana vuonna olin toimipaikkaoppaana, eli jaoin liukureita ja potkureita ihmisille. Toissa ja viime vuonna olen ollut aika sekalaisissa hommissa, pääasiassa pukkiringissä vastaanottajana, myös mehunjakaja, infon apulainen yms. Tänä vuonna pääsin myös tontuksi Hymyilee leveästi. Varmaan parisenkymmenen englantilaisperheen perhealbumista löydyn virnistelemässä tonttupuvussa.

Äidilläni on myös majoitusyritys, joten siinä olen silloin tällöin hanttihommissa. Jos tässä joskus saan myös ajokortin, "pääsen" ajamaan sitten vaeltajien autoja välillä Hetta-Pallas-Hetta. Noh, tuleehan se palkkaa siitäkin. Lisäksi yhtenä vuonna olin rippileirillä isosena mutta en nyt kyllä kutsuisi sitä ihan työpaikaksi... Hymyilee. Olen pitänyt itseäni jotenkin kamalan laiskana ihmisenä, mutta kyllähän tuota työkokemusta näköjään kertyy, pikkuhiljaa.

Matkailu minua kiinnostaa, jollain tasolla, mutten ole oikein päättänyt haluanko lähteä opiskelemaan kyseistä alaa. Toisaalta täällä päin työpaikkoja ei juuri löydykään kuin kunnan, seurakunnan tai matkailuyritysten piiristä, joten vaihtoehtojakaan ei ole hurjasti...
tallennettu

Add oil la!
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #3 : 23.Tammikuu 2008, 23:01 »

Minulle oli lukioaikoina itsestäänselvyys että kesätöitä on löydettävä. Kaikki harrastukset piti rahoittaa itse koska perheellä ei ollut paljoakaan rahaa, joten jos mieli ratsastaa vielä seuraavanakin syksynä, oli töihin mentävä. Niinpä olin kaikkina lukiokesinä töissä kotikuntani terveyskeskuksessa. Ensimmäisenä vuonna olin siivousapulaisena ja myöhempinä kesinä hoitoapulaisena vanhusten asuntoloissa ja kotipalvelussa. Varsinkin kotipalvelun ajoista jäi kivoja muistoja.

AMK-opiskeluaikoina työskentelin kesät terveyskeskuksessa lähihoitajan sijaisena, työ oli yksinkertaisesti perushoitoa eli vanhusten pesemistä, pukemista, syöttämistä ja lääkitsemistä liukuhihnameinigillä. Selvisipä ainakin se, että vanhustyötä en halua valmistumisen jälkeen tehdä...

Valmistumisen jälkeen tein ensin keikkatöitä psykiatrian osastoilla, eli olin päivän siellä, toisen täällä, joskus hyvällä säkällä jopa viikon samassa paikassa. Se oli erittäin epävarmaa aikaa, mutta toisaalta töitä riitti ja itsensä pystyi elättämään. Pian aloin sitten saada pidempiäkin sijaisuuksia, ja nyt olen viime elokuusta ollut samalla osastolla, ja tulen olemaankin ainakin ensi syksyyn saakka.

Psykiatria on minun juttuni. Mitään en ole lyönyt tulevaisuuden suhteen lukkoon, mutta toisaalta voisin hyvinkin kuvitella, että tekisin tästä elämäntyöni. En tosin välttämättä sairaanhoitajana, vaan esimerkiksi psykologina tai psykoterapeuttina. Huvittavaa on, että kouluun lähtiessäni psykiatria oli se viimeinen vaihtoehto vanhustyön ohella... Kuitenkin kun psykiatrian teoriaopetus aikoinaan alkoi, voisi sanoa, että jotkin palikat loksahtivat päässäni paikoilleen. Perusteluita voisin kirjoittaa yhden romaanin verran, mutta näin lyhyesti plussapuolia (jotka voivat jollekin toiselle olla miinuspuolia): ei käsillä näpertämistä tai papereiden pyörittelyä vaan kokonaisvaltaista työtä, työnteko on hyvin pitkälti omien tunteiden ja potilaiden herättämien reaktioiden kuuntelua, pohdiskelua ja analysointia, työ on haastavaa, keskustelua ja moniammatillista ongelmien pyörittelyä on paljon, työ ei ole fyysisesti kiireistä, jokainen päivä on erilainen, ja mikä parasta, työssä tapaa persoonallisia ja erilaisia ihmisiä enemmän kuin missään muualla!

Minusta on oikeasti ihan hirveän ihanaa, että pystyn asumaan kivasti, pitämään autoa ja elättämään itseni ja eläimeni täysin itsenäisesti. Päätoimisessa töissä olossa on kivaa se, että en koe olevani velkaa kenellekään, en vanhemmille, kelalle, työkkärille... Se raha minkä tienaan on omaani, ja voin tehdä sillä mitä lystään (yleensä se kyllä jää siihen laskujen ja vuokran maksuun ;)). Muuten kyllä tykkäisin opiskelustakin. Onneksi työn ohessakin voi opiskella.

Vakipaikan saaminen olisi todella ihanaa, sillä sitten olisi turvattu tulevaisuus ja saisi jopa kesälomaa ja muuta luksusta (nythän se menee niin, että vakkarit pitävät vuorotellen lomia ja minä teen onnellisena pitkää kesäsijaisuutta). Mutta kyllä pitkäaikaisena sijaisenakin olo menee ihan kivasti.
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
Sakuliina
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 39
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #4 : 24.Tammikuu 2008, 00:15 »

Minullekin kesätöiden hankkiminen on ollut itsestäänselvyys, joskaan ei varsinaisesti pakollista rahatilanteen tai muun takia. Olen tehnyt useita lyhyitä juttuja, hoitanut lapsia, pessyt ja vahannut kirkon lattiaa ja täyttänyt ABC:n hyllyjä, mutta nyt toivon meneväni kolmatta kesää erääseen teknologiafirmaan. Pääsin alunperin ihan suhteilla sinne, mutta olen saanut hyvää palautetta ja nyt tehnyt hommia myös kotona. Jos pääsen kesäksi töihin palkkani vaan tippuu reippaasti, sillä kotihommista tulee firman taulukoiden mukaan yli kaksinkertainen palkka kuin kesätöistä harjoittelijan palkalla...

Alalla ei ole mitään tekemistä omani kanssa. Itse tuotteesta en ymmärrä pahemmin mitään, ei noita sähkömittareita ole tullut kuin katsottua kaukaa, mutta teen hommia dokumentoinnin parissa. Jos haluaa oikein etsiä, nyt minulla alkaa olla taitoa suomen kielen ja tekstien kanssa opiskelujen kautta, eli osa osuu kielenhuollon saralle. Suurin osa kuitenkin on ihan vaan office-työkalujen käyttöä ja taulukoiden selventämistä. Insinöörit kun eivät aina jaksa laittaa mm. käyttöohjeita ihan maallikolle selvään muotoon...

Itse olen huomannut, että minulle tärkeää töissä on tarpeellisuus. En enää ikinä halua työhön, jossa joutuu odottelemaan ja pyörittelemään peukaloita tekemisen puutteen takia. Paikalla on pakko olla kahdeksan tuntia päivässä, vaikka hommat tekisi parissa. Valitettavasti aika monella on vastaavia kokemuksia kesätöistä. Toinen tärkeä asia on ihmiskontakti, yksin koneella istuminen ja ihmisten näkeminen vain ohjeita saadessa ja kahvitauolla ei sovi minulle. Olen myös oppinut hahmottamaan mikä on se raja rahanhimoni ja mukavuudenhaluni välillä. Vaikka jotkut ovat sitä mieltä, ettei opiskelija erillistä lomaa tarvitse, mielummin olen, jos mahdollista, pari viikkoa vähemmän kuin enemmän töissä kesällä. Ja odotan innolla että pääsen oman alan hommiin :)
tallennettu
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #5 : 24.Tammikuu 2008, 08:50 »

Aloitin kesätöiden tekemisen omasta mielestäni aika myöhään, vasta keskellä lukiota. Aluksi pääsin vanhempieni kaverin työpaikalle kahvinkeittäjäksi ja sihteerin sijaiseksi. Seuraavana kesänä olin (edelleen jonkinlaisilla suhteilla) jo lääkefirmassa paperihommissa, eli tavallaan omalla alalla (sisäänpääsyni farmasialle varmistui samana  kesänä). Myöhemmin tein apteekkityötä sekä opintojen ohessa että kaikki kesät. Yritin kyllä pitää pieniä lomapätkiäkin kesäisin, ettei pää hajoaisi.

Rahallisesti kesätyöt eivät olisi olleet välttämättömiä ennen opiskelun aloittamista, mutta arvelin että työkokemusta on alettava kerryttää samoihin aikoihin kun kaikki muutkin sitä tekivät. Vanhemmatkin kannustivat töiden hankkimiseen. En voi sanoa erityisesti nauttineeni tilapäistöiden (kahvinkeitot jne.) tekemisestä, mutta kyllä siinä oppi työyhteisössä olemista, ohjeiden vastaanottoa ja omista töistä vastaamista. Opiskeluaikana työ oli omaa alaa eli hyödyllistä ja rahallisestikin välttämätöntä. Kun lisäksi kaikki muutkin farmasian opiskelijat työskentelivät apteekissa, olisin jäänyt ansioluettelomielessä tappiolle, jos olisin lusmunnut työnteosta.

Nyt olen määräaikaisessa työsuhteessa yliopistolle käytännössä siihen asti kunnes väittelen tohtoriksi. Sen jälkeen tuleekin mielenkiintoiset paikat katsoa, mihin tällä perusteellisella koulutuksella (20 vuotta mittarissa tällä hetkellä, voi hyvä tavaton) kelpaa.
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
Zisatto
Kriitikko ja tutkija
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 351
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #6 : 24.Tammikuu 2008, 09:40 »

Älä huoli Lachesis, mä olen ollut jossain koulussa kirjoilla vuodesta 1976, mikä tekee, ööö, 32 vuotta tänä vuonna.
Mutta siis oikeasti olen ollut työelämässä jo lähes 11 vuotta, jatko-opinnot ovat eksistoineet lähinnä paperilla.

Ensimmäisissä kesätöissä olin vuonna 1984, MTV:ssä lähettinä. Tämä – kaikkiaan kolme kesää kestänyt pesti – ja seuraavat pari kolme kesätyöpaikkaa tulivat käytännössä vanhempieni kautta. Opiskeluaikoina hoidin TKK:lla viitenä kesänä (ja muina loma-aikoina) rakennusosaston kirjastoa, se oli hauskaa hommaa. Lama kuitenkin lopetti nämä kesätyöt 90-luvun puolivälissä. Teinkin sitten pari kesää gradua opintotuilla kun mitään järkevää kesätyötä ei löytynyt. Opintojen loppuvaiheessa olin jo alkanut kirjoitella lehtiin ja valmistuttuani työllistyin noin vuodessa freelancerina. Tilastollisesti kuulemma tuo vuosi on suunnilleen keskiarvoaika valmistumisesta työllistymiseen.

Vajaat viisi vuotta sitten neuvottelin itselleni osa-aikatyön Vihreään Lankaan. Olin kirjoittanut sinne freenä vuosia, minulla oli oma kone ja työpiste siellä, osallistuin palavereihin ja puuhailin kaikennäköistä mistä minulle ei oikeastaan maksettu mitään, koska freelancereille maksetaan vain per juttu. Nyt teen Lankaan 20 tuntia viikossa ja loppu leivästä tulee erilaisista freehommista. Tämänkaltainen yhdistelmä sopii minulle, se on mukava kombinaatio vapautta ja säännöllisiä tuloja. Olen tullut toimeen kohtuullisen hyvin, vaikka viikottainen työtuntimääräni ei ole kovin suuri, ehkä 30-35 tuntia.
Omatoimisesta työllistymisestä on se kumma seuraus että en ole ollut kunnollisessa työhaastattelussa oikeastaan sitten 90-luvun puolivälin, jolloin hain kesätöitä viimeksi.
tallennettu
Raccoon
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 245
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Mikkeli
« Vastaus #7 : 24.Tammikuu 2008, 10:17 »

Minä kuulun ihmisiin, joka ei ole koskaan tehnyt kesätöitä.

Lukioaikana tuli kyllä haettua, mutta koskaan ei minnekään päässyt. Siihen aikaan kaupungin kesätyötkin jaettiin ns. vähävaraisten lapsille eli ne meni suhteilla. Eikä se minua kauheasti haitannut, oli kivaa pitää kunnolla lomaa. En oikeastaan koskaan ole ollut erityinen rahan tuhlaaja tai baareissa roikkuja, joten ei suurta tarvetta rahalle ollutkaan. Vanhemmat kuitenkin tarjosivat katon, ruoan ja vaatteet.

Lukion jälkeen menin heti armeijaan kesällä ja sitä ennen luin pääsykokeisiin. En edes hakenut töihin. Kun armeijasta palasin seuraavana keväänä, luin taas pääsykokeisiin ja elelin niillä 3000 markalla, jonka onnistuin säästämään armeijan päivärahoista. Armeijassa ei rahaa kulu, kun kaikki on ilmasta. Saattoi tuossa olla jotain armeijastapaluurahaa tai jotain muuta sellaista, jota silloin myönsi jokin taho...

Syksyllä armeijan jälkeen menin AMK:hon, jossa vietin 3 vuotta (eli 2 kesää). En kuollaksenikaan muista, mitä tein ensimmäisen kesän... Varmaan en mitään. Koko toinen kesä meni toukokuusta elokuuhun harjoittelussa. Harjoittelusta sain jotain pientä harjoittelupalkkaa. Opiskeluaikana pärjäsin vallan mainiosti opintotuella ja asumislisällä + sillä harjoittelupalkalla. Ei tehnyt edes tiukkaa. En sano, että opintotuki ei olisi liian pieni, mutta aika moni nykynuori ei ymmärrä, että opiskeluaikana ei voi elää kuten ennen kotona. Kyllä minäkin kävin baarissa, harrastin paria juttua, maksoin yksiön vuokraa keskustassa ja ostin muutamia vaatteitakin. Ainoastaan sanomalehden isovanhempani sponsoroivat.

Heti valmistuttuani 2000 keväällä menin suoraan töihin. Opinnäytetyöni tein normiopetuksen ohessa, joten minun ei tarvinnut kökkiä kesää sen kanssa. Tuohon aikaa käytännössä pystyi alallani (IT) kävelemään mieleiseensä työhön. Vakipaikka luvattiin jo työpaikkahaastattelussa. 1½ vuotta taisi byrokratia viedä, ennen kuin homma vakituistettiin ja sitä olen tehnyt siitä saakka.

Ensimmäiset työvuoteni olin oikeasti aivan hukassa rahan takia. En pystynyt kuluttamaan sitä niin paljon, mitä tuli. Eka vuoden jälkeen ostinkin sitten auton ja siitä ne kulut sitten ovat lähteneetkin kasvamaan :) Mutta vieläkään en esimerkiksi omista kännykkää... Kun ei sitä aikoinaan ollut varaa hommata, niin nyt sitten on tullut jo firman puolesta. Siihen saa muut soitella. Tosin minulla on aina ollut lankapuhelin, jonka "perin" papaltani.
tallennettu
maahinen
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 533
« Vastaus #8 : 24.Tammikuu 2008, 13:52 »

En ollut varsinaisesti kesätöissä kouluaikana koskaan, ei ollut halua eikä tarvetta - ei meillä liikaa rahaa ollut, mutta tarpeeksi harrastuksiini, enkä ollut kiinnostunut mistään mihin useimmat luokkakaverit tienaamansa rahat käyttivät eli muodista ja päihteistä. Kolme kuukautta lähes täydellistä vapautta on jotain johon paluusta yhä haaveilen. Viimeisenä lukiokesänä olin vapaaehtoistöissä Ruotsissa, mutta siitä ei maksettu muuta kuin ylöspito. Työharjoittelu, taksvärkkipäivät ja muutama sijaistunti oman kouluni ala-asteella, siinä työkokemukseni koulusta päästyä.

Koulun jälkeen menin sitten heti töihin erilaisiin hanttihommiin kunnes minut lopulta patistettiin/houkuteltiin yliopistoon. Nyt on tilanne muuttunut, mutta tuolloin kutakuinkin kaikki halukkaat pääsivät alan kesätöihin ja mikä parasta, toimipaikka oli Helsingin seutu, mutta työpaikat ympäri Suomen, joten koko kesältä juoksi päiväraha (tämäkin on muuttunut). Sillä summalla hyvin pärjäsi loppuvuoden tarvitsematta turvautua lainoihin.

Opintojen jälkeen olen aina ollut töissä; jostakin eläminen on maksettava. Kerran yritin päästä työttömäksi, mutta olivat sitä mieltä, että työllistän itseni, mikä onkin totta, mutta palkkaa siitä ei maksettu. Silloin menin toista kertaa pimeisiin töihin. Eka kerta oli viimeinen opiskeluvuosi, kun en voinut gradun materiaalinhankinnan takia ottaa paikkaa koko kesäksi eikä muuta silloinkaan löytynyt. Seuraava talvi oli köyhin mitä olen nähnyt, rahaa oli lähes tasan vuokraan, mutta tämä viljelijä jolle olin tehnyt pimeästi töitä toi minulle laatikoittain vihanneksia. Luultavasti en ole koskaan elänyt yhtä terveellisesti kuin tuolloin.
tallennettu
Dyn
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 5590
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #9 : 24.Tammikuu 2008, 17:18 »

Minä olen ollut tavalla tai toisella kesätöissä kesästä -05, jolloin olin ensimmäisiä kertoja seurakunnalla hommissa. Kolmen kesän mittaan kertyi ripareita ja lastenleirejä, talvisin ohjasin kerhoa - kaikkea sellaista, millä saa omaa pientä "taskurahaa". Eihän tuota varsinaiseksi työksi oikein voi rinnastaa, sen verran pieniä ovat niin palkat kuin työsuoritukset, mutta pääsi sillä alkuun. Jonkin verran pyörin niissä kuvioissa vieläkin, rinnastuvat kai kuitenkin enemmän harrastustoimintaan.

Viime kesänä hain jo sitten ihan oikeasti töihin, mutta olemattomalla työkokemuksella hommia herui vain samalta alalta: pääsin kaupungin nuorisotyölle apulaisapulaisjoksikin, käytännössä vetämään leirejä, pakkaamaan tavaroita, purkamaan tavaroita, liimaamaan julisteita ja muita hanttihommia. Rahaa sai jo vähän enemmän.

Kaupungin pesti loppui viime heinäkuussa, joten hain heti elokuuksi töihin ISS:lle. Tarjosivat mukavan oloista uimahallin viikonloppusiivoojan paikkaa nollatyökokemuksella. Tuossa hommassa olen nyt viihtynyt ja varmaan viihdynkin niin kauan kuin lukiota vielä kestää eli jonnekin ensi vuoden keväälle (eläköön erityispitkä opintosuunnitelma). Palkka on minusta sopiva, enemmän tai saman verran kuin vaikkapa kaupan kassalta saisi, työ helppoa ja tapahtuu vain viikonloppuisin eli viikot voin keskittyä kouluun. Sosiaalisia kontakteja ei käytännössä ole, koska vuorossa ollaan yksin, mitä nyt välillä joku asiakas tarvitsee apua. Täydellistä aivojentyhjennystä lukion teoriapitoisuuden ohelle - eikä se rahakaan koskaan ole huono homma, senhän takia näitä duunarihommia tulee tehtyä.

Siivoaminen sinällään voi kuulostaa vastenmieliseltä, mutta loppujen lopuksi se on aika koneellistettua hommaa ja rutiineista poikkeavia päiviä on hyvin vähän. Raha ja sopivat työajat ovat varmaan minua eniten motivoivat syyt tehdä tätä työtä, samoin itse työpaikka: uimahallissa kaikki on melkoisen helppoa, veden kaataminen lattialle vaikkapa ei häiritse ketään, koska siellä on märkää muutenkin. ;) Vuorot sisältävät paljon toimetonta aikaa, sillä hallissa ei aukioloaikana voi oikein tehdä muuta kuin tyhjentää roskiksia ja lakaista lattioita, eikä siihen saa viittä tuntia kulumaan. Onneksi kirjat on keksitty. Miesten puolella käyminen päivän aikana tuntui ensin varsin oudolta, mutta piankos siihenkin tottui - avartavat näkymät vain. ;)

Ensi kesäksi olisi tarkoitus saada oikeasti rahakasta työtä, joko sijaisuuksia nykyiseltä työnantajaltani tai sitten hakea toinen paikka "iltatyöksi". Olen luonnoltani melko saita, joten varat jäävät kyllä säästöön, kotona asuessa sellaisia suuria menoeriä kuin vuokra ja ruoka kun ei käytännössä ole. Vanhempien puolesta saisin siis toimeentulon ilman muuta, mutta oma raha on kuitenkin omaa rahaa ja tulevia opiskeluja varten luulisi olevan hyvä olla hiukan pääomaa.

Parin viime vuoden mittaan on tullut revittyä euro sieltä sun täältä myös arvosteluilla ynnä muilla teksteillä. Tätä toimintaa olisi kiva jalostaa enemmänkin, ikävä kyllä mahdollisuudet ovat heikonlaiset ja palkkiot pienenpuoleiset. Toisaalta siinä on kyllä jotain oikein hienoa, kun joku suostuu maksamaan muutamasta itse kirjoitetusta rivistä. ;)
« Viimeksi muokattu: 24.Tammikuu 2008, 17:25 kirjoittanut Dyn » tallennettu

Until one day, the boundary gives way.
Luux
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 59
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Iisalmi
« Vastaus #10 : 24.Tammikuu 2008, 17:54 »

 Hymyilee En tällä töitä tee. liiton rahalla elänyt jo viimeiset neljä kuukautta eikä vielä halua oo palata työ elämää, kun on noita traumoja ja pelkotiloja ynnä muita vastaavia niskassa niin pelottaa muut ihmiset ihan älyttömästi ja ollaan työkkärin ihmisten kanssa tultu siihen tulokseen että ne on peräisin koko koulu ajan jatkuneesta kiusaamisesta joten mua ei laitta töihin ennenkuin mut on laitettu kuntoon.
mutta takaisin työ asiaan, olen ollut kahdessa palkallisessa työssä elämäni aikana. kerran olin kesän töissä eräässä betonifirmassa jossa palkka oli hyvä mutta työ kauheata ja kauheasti ihmisiä Huh.
sitten olin vuoden verran töissä fillari korjaamossa työ oli mukavaa  Hymyilee mutta se oli asiakas palvelu työtä osittain joten en viihtynyt sielläkään. joten työttömänä netissä surffaan nykyisin sillä sain toissapäivänä netin kämpilleni Näyttää kieltä
tallennettu
Rid
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1680
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #11 : 24.Tammikuu 2008, 18:03 »

Toisaalta siinä on kyllä jotain oikein hienoa, kun joku suostuu maksamaan muutamasta itse kirjoitetusta rivistä. ;)

Hah, kaikkeen tottuu.  Hymyilee

Työtä teen tällä hetkellä freelancer- toimittajana opiskelujen ohella, eli kun keksin juttuidean, kauppaan sen lehdelle ja teen jutun. Rahaa siis saan silloin kun jaksan tehdä juttuja, mutta jos pää huutaa, niin silloin voi pitää taukoa (esim. viime syksynä, kun koulun kanssa piti olla hermoraunio). Työ on siitä kivaa, että se on opiskeluja vastaavaa työtä, kokemus karttuu koko ajan. Toisaalta taas, kun ideoit juttuja 24/7 (koska niistä ideoista on talous välillä aika kovasti kiinni), niin tulee mieleen että jossain Siwan kassalla voisi olla hyvinkin terapeuttista.

Kesätöistä sen verran, että heti kun lukiosta lukuloma alkoi, painuin isän työpaikalle kassalle (se oli halpisrautatavarakauppa). Siellä hiljaisina hetkinä sai luettua jopa kirjoituksiinkin. Sitä työtä kesti siihen asti, kunnes pääsin tähän kouluun syksyllä (tai pidin huikean viikon loman). Viime kesä meni sitten lehtitöissä, ja silloin lomaa oli toukokuussa jopa kaksi viikkoa! Huikeaa.

Nyt kun on miettinyt, niin ei voisi enää kuvitellakaan kolmen kuukauden kesälomaa. Huh, kun tuossa kolmen viikon joululomassakin oli tarpeeksi.
tallennettu

Luettavaa mielelle: Minuutteja Elämästä
Fantasyfan
Arkkivelhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 1534
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #12 : 24.Tammikuu 2008, 18:31 »

Minä olen töissä ohjelmistosuunnittelijana ja opiskelen samalla. Nuorempana tein kotitilalla töitä pienen rahan eteen (pienikin raha tuntuu opintotuen kanssa) ja yhtenä kesänä olin siivoojana kunnalla kaksi viikkoa. Muuten ei käynyt tuuri työn kanssa. Lähimmässä kaupungissa Raahessa oli todella vaikeaa saada töitä ja lähes mahdotonta ilman suhteita. Kotikunnassa ainoat työt olivat maatilatöitä. Täysin päinvastainen tila mitä Helsingin seudulla. Kesäksi oli pakko muuttaa takaisin kotiin asumaan. Pari kesää onnistuin onneksi asumaan opiskelijakämpässäkin kun sain tehdä harjoittelua ja sitä myöten opintotukea.

Ouluun muutettuani ryhdyin jälleen täysipäiväiseksi opiskelijaksi kunnes työ vei mukanaan. Hain kesätöitä, mutta minulle tarjottu työ olikin lähes vuoden sopimus J2EE hommiin.

Välillä minun on vaikea ymmärtää kuinka jotkut jaksavat opiskella täysillä ja tehdä illat töitä. Minä jaksoin sitä puoli vuotta jonka jälkeen totesin, että sellainen elämä ei ole minua varten. Tälläkin hetkellä yhtäaikainen opiskelu ja työ ovat ihan tarpeeksi rankkoja.
tallennettu
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #13 : 24.Tammikuu 2008, 19:44 »

Tuohon Fantasyfanin viimeiseen kappaleeseen, samaa olen ihmetellyt minäkin. Välillä tunsin AMK-aikoina alemmuudentunnetta niitä kavereita kohtaan, jotka riensivät suoraan koulusta mäkkärin kassalle ja tekivät sitä neljä iltaa viikossa. Ja sitten toisaalta tuntuu, että yhteiskunta suurin piirtein edellyttää sitä opiskelijoilta, sillä harva tulee toimeen pelkällä opintotuella, tai edes tuen ja lainan yhdistelmällä. Itse pärjäsin kesätyötuloilla ja opintotuella juuri ja juuri sillä asuin edullisessa opiskelijakämpässä. Toukokuussa oli aina hirveä stressi, kun viimeiset tuet sai kuun alussa, mutta ensimmäisen kesätyöpalkan vasta kesäkuun lopussa, ja kuitenkin vuokra piti maksaa siinä välissä. Voi niitä aikoja.

Minä kuvittelin aina, että sitten kun kävisin päätoimisesti töissä, rahaa olisi vaikka mihin. Kuitenkin totesin tuossa tämän kuun alussa, että minulla ei koskaan opiskeluaikoina ollut niin tiukkaa rahasta kuin nyt. Puolta kalliimpi asunto ja auton pitäminen vievät rahaa kummasti...
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
Myron
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 13
Sukupuoli: mies
« Vastaus #14 : 24.Tammikuu 2008, 20:41 »

Jep.
En oikeastaan muista milloin en olisi tehnyt töitä.
Kolme kesää ja talvi viikonloppu töitä finnforestilla.
Yks kesä Metsä-Tissueella paperi hommissa.
Ennen ja jäkeen armeijan koulu avustajana ja nuoriso valvojana.
Nyt vuoden verran vaki työssä komposiitti työntekijänä ( hiilikuitua ).
Rahat on pitäny jostain repiä ja työtä tekemällä se on ollut helpointa.
Mutta opiskelut siintää tähtäimessä ( isomman palkan perässä mennään ).
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #15 : 24.Tammikuu 2008, 23:02 »

Minulla 90-luvun lama opetti, että rahat pitää itse ansaita, sillä vanhemmillakaan ei sitä ole  Epävarma

Eli olen ollut kesäisin mm. siivoajana (teollista ympäristöä JA kunnan vuokrataloja, viimeksi mainittuja en suosittele kenenkään työmaaksi jos vain voi välttää), kiinteistöhuoltomiehenä, varastohommissa ja mäkkärissä. Kun aloin suuntautua sähköalalle, aloin luonnollisestikin hakeutua alan hommiin: autoasentajana ja sitten isoon firmaan taajuusmuuttajakorjaajaksi.

Nyt jokin aika sitten vaihdoin firman sisällä tuotekehityksen hommiin, "software engineeriksi". Ohjelmointityönä ja ohjelmiston suunnittelutyönä vastaa paremmin taitojani kuin koulutustani  Pyörittää silmiään. Eli käytännössä työ on sitä, että neuvotellaan muiden suunnittelijoiden, pomojen, tuotepäälliköiden, asiakkaiden ja muiden idioottien ( Näyttää kieltä) kanssa siitä, mikä on paras tapa tehdä joku ihan yksinkertainen ja päivänselvä asia. Jos varsinaiseen ohjelmointiin pääsee käsiksi, niin se on jo lottovoitto se. En ole ihan täysin varma, kannattiko mennä isolla liksalla moisiin hommiin, kun olisi voinut jäädä duunariksi korjaamolle, missä sentään viihdyin aika hyvin. Aika näyttää  Pyörittää silmiään

Mutta... On se jännä miten erilaista väkeä on asentajatason ja insinööritason hommissa. Korjaamolla väki oli aika reteetä verrattuna nykyisen työpaikkani insinööreihin. Kestää vähän aikaa sopeutua siihen, ettei luultavasti enää koskaan tule kuulemaan huonolla maulla täytettyjä selostuksia kännitoilailuista.
« Viimeksi muokattu: 24.Tammikuu 2008, 23:12 kirjoittanut Rasimus » tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #16 : 25.Tammikuu 2008, 10:00 »

Välillä minun on vaikea ymmärtää kuinka jotkut jaksavat opiskella täysillä ja tehdä illat töitä.
Riippuu opiskelusta ja töiden laadusta. Meillä oli farmasialla luentokurssien aikana joskus melko löysää (labrojen aikana sitäkin tiukempaa), jolloin saatoin ehtiä apteekkiin esimerkiksi jo kahdeksi. Siitä sitten 6-7 tuntia eteenpäin parina iltana viikossa ja noin joka toinen viikonloppu. Nyt en siihen enää ryhtyisi (koska ei tarvitse), mutta silloin sen tuntui jaksavan. Olen itsekin vähän ihmetellyt, miten. Luultavasti luennolla istuminen oli luonteeltaan niin erilaista kuin asiakaspalvelu ja reseptinkäsittely, että kontrasti oli riittävän suuri; ei tuntunut että olisi tehnyt kaksi työpäivää peräkkäin.
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
Zereott
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 790
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Kemi
« Vastaus #17 : 29.Tammikuu 2008, 09:00 »

Kesätöitä on tullut haettua ja haen taas parastaikaakin niitä.
Lukioaikana hain ensimmäisenä kesänä ja pääsin pariksi viikoksi vain erään tuttavan hallille. Seuraavana hain ja olisin saanutkin pestin Tampereelta, mutta työmatkan pituudesta tuli kamala ongelma ja ylioppilaskirjoituksiinkin olisi pitänyt lukea, mikä tämän vuorotyön kanssa olisi ollut melko mahdotonta, joten kieltäydyin työpaikasta ja tein noin kuukauden töitä taas tuttavan firmassa ja luin pääsykokeisiin.
Seuraavana vuonna olin lukuloman aikana hieman yli kuukauden töissä, mutta sitten työnantaja ilmoitti, että firman rahatilanteen takia, minut on irtisanottava, joten varsinainen kesä kuluikin sitten pääsykokeisiin lukiessa ja aikaa tuhlatessa. Seuraavana kesänä hainkin töitä jo isoimmilta firmoilta saadakseni koulutukseen pakollista ammatillista harjoittelua tehdyksi, mutta en päässyt minnekään. Sama oli tämä edellinen kesä, mutta sain sentään lyhyen homman au-pairina tuttavan luona.
Nyt olisi taas tarkoituksena päästä hommiin kesäksi. Alkaisi jo olla kiirekin saada se ammatillinen harjoittelu suoritettua, kun opintojen loppu alkaa häämöttää ja pitäisi saada opinnäytetyöpaikastakin sovittua. Harmittaa, että yksi paikka olisi ollut varma työpaikka, mutta sitten sanottiin, ettei minua voi ottaa, koska työ oli kuulemma liian raskasta tytöille. Harmittaa, että ylipäätään tällä alalla tytöille ei ole työpaikoilla niin suurta menestystä.
tallennettu
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #18 : 29.Tammikuu 2008, 09:36 »

No onko se työ sitten mielestäsi juuri sinulle liian raskasta? On työnantajalta perinteisen tyhmää ajatella, että kaikki tytöt olisivat (ilmeisesti fyysisesti?) liian heikkoja tai kaikki pojat riittävän vahvoja. Haiskahtaa suorastaan sukupuolisyrjinnältä, mikä taas on laitonta. Luuletko että kannattaisi vielä kysyä, pääsisitkö sittenkin?
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
Siniset liekit
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 344
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #19 : 29.Tammikuu 2008, 10:18 »

Jos minulta fyysisen tahi henkisen olemukseni vuoksi evätään mahdollisuus työpaikkaan, en ole varma olisiko minulla motivaatiota perätä sitä kansalaisoikeuksieni nimissä. Työpaikkakiusaaminenkin kun on oma ilmiönsä. Tämä siis minun mielipiteeni, ja vailla mitään kokemukseen puhjaavia argumentteja.

Työt, aivan. Se tuli eilen ajankohtaiseksi asiaksi, kun kiertelin ympäri ämpäri kysellen kaupoista ja kirjastoista, saisinko kesä- tai viikonlopputöitä. Eipä ole vielä irronnut, mutta Don Rosan erään yritteliäisyydestä ja ahkeruudesta kertovan teoksen innoittamana on yritys ollut, ja tulee olemaan, kova. Olen huomannut, että vaikka kykenenkin elämään varsin säädyllisesti äitini siivellä, tahdon myös enemmän rahaa omiin asioihini ja haaveisiini. Olisihan se kiva vaihteeksi omat leffaliputkin maksaa. Henkilökohtaisesti olisin valmis tekemään hommia vaikka alipalkattunakin, kunhan vain taloudellinen tilanteeni tästä kohenisi. Hih. Hymyilee
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3 ... 6   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional