24.Huhtikuu 2014, 06:17 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Anne Leinonen: Valkeita Lankoja - Huomenlahja (5)  (Luettu 987 kertaa)
Nyna
Vanha velhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 484
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Pori
« : 25.Tammikuu 2008, 07:47 »

Tämän novellin lukeminen aloitetaan 22.2.
tallennettu
Vaahtera
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 100
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #1 : 29.Helmikuu 2008, 11:32 »

Minulla ei ole kyllä näistä enää mitään kritiikkiä esitettävänä. Pidin tästäkin.

Elämäänsä pettynyt mies uhrautuu yhteisön hyväksi ja sukunsa kunniaksi teleportaation koekaniinina, huisaa! Novellissa tosin menee pitkään, ennen kuin lukijalle selviää, että uhrautumisessa on kyse jostain oikeasti hyödyllisestä (tai edes yrityksestä). Aluksihan sitä arvelee, että kyse on vain jostain veriuhrista, oudosta tavasta tai rituaalista tai ehkä jopa jostain liikakansoitukseen liittyvästä.

Pidin kovasti viipyilevästä tunnelmasta: harkituista lahjoista, katkerista ja turhan suorista kommenteista läheisille, vimmaisesta ihastumisesta ihanaan tuntemattomaan naiseen, pelosta ja pakokauhuisesta elämänhalusta viime hetkellä. Päähenkilön taustaa ja koko siirtokunnan historiaa oli kuvattu lyhyillä viittauksilla, jotka kertoivat ytimekkäästi paljon asioita ilman laveita selostuksia. Japanilaistyylinen arvomaailma ja tapakulttuuri viehätti.

Sitten oli vielä Osiris-myytti ja kuolemanjälkeinen elämä. Kuolemaan asennoituneen miehen yllättää aineellistuminen pimeälle ja mutaiselle planeetalle, kuin jonkinlaiseen Tuonelaan. Mikään paratiisi paikka ei tosiaankaan ole eikä pelastusta luvata myöskään kotimaailman asukkaille, joiden uhkaavasta tuhoutumisesta maailmankaikkeus ei välitä pätkääkään. Aika lohdutonta.

Uudelta planeetalta löytyy kuitenkin kumppani, joka on tosin hyvin toisenlainen kuin haaveiden salaperäinen, kaunis ja siro nainen. Manzab-puun siemenkodan muotoinen solki saa nämä avaruuden pakolaiset ja planeettansa ainoat ihmiset lisääntymään karuista ja epäedullisista olosuhteista huolimatta ja tuo näin toivoa ja sisältöä heidän elämäänsä. Ehkä se onni elämään löytyi sittenkin?
tallennettu
Murzim
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 318
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jkl
« Vastaus #2 : 09.Maaliskuu 2008, 09:42 »

Minun ajatukseni menivät aika lailla samoja linjoja kuin Vaahterankin. Tunnelma oli mukavan rauhallinen, ja siirtokunnan japanilaistyyppinen ympäristö oli kiinnostava. Minäkin luulin pitkään, että Anarai oli joutumassa vain veriuhriksi, ja uhrauksen oikea tarkoitus heitti novellin taas uudelle tasolle, vaikkei alkukaan huono ollut.

Novellin lopulla Anarain silmät ikään kuin aukeavat, hän näkee koko maailman; siirtokuntaplaneetalle jäävät ovat edelleen sokeita, mutta koska heillä ei kuitenkaan ole toivoa, ei heidän silmiään kannatakaan avata, he vain tajuaisivat tuhonsa. Anarai sen sijaan on saanut elämän, todellakin löytänyt onnen. Kokonaisen planeetan tuho on siis kontrastissa yhden ihmisen uuden, paremman elämän kanssa. Hmm. Aika hyvä.
tallennettu
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional