Varsin hämmentävä tarina, tosiaankin. Heti kävi ilmi, että Rheine oli jotenkin erilainen, ja melko pian alkoi tosiaan epäillä, että hän oli sukupuolensa salaava nainen. En kuitenkaan heti ymmärtänyt, että naisia ei tosiaan ollut missään, että ne kaksimetriset vartijatkin olivat miehiä, joille flirttailtiin. Mitäköhän tässä maailmassa tehtiin lisääntymisiän ohittaneille naisille? Ehkä kukaan nainen ei ollut vielä saavuttanut sitä vaihetta...
Vanhempien ja lasten sekä sisarusten väliset suhteet vaikuttivat tosi vääristyneiltä. Ei tosin käynyt kovin selvästi ilmi, oliko heidän välillään biologista sukulaisuutta vai ei, mutta sosiaaliseenkaan vanhemmuuteen ei omassa ajatusmaailmassani oikein sovi sukupuolinen kanssakäyminen. Ukkojen tyttäret olivat perillisten tuottamista varten, samoin sisaret veljilleen. Marinan tyrkyttäytyminen veljelleen Speelle tuntui aika karmealta. Spee aikoi kuitenkin antaa tytön Angelolle, joka haaveili kaikkiaan kahdeksasta vaimosta. Miten vaimoja voitaisiin edes antaa yhdelle miehelle niin monta??
Rheinen lapsuudenkokemus siitä, miten isät osoittivat rakkauttaan vain veljelle, oli hämmentävä. Miksi isät olisivat välittäneet tytöstä vähemmän? Hänen tulevan "tehtävänsä" takia? Jos tästä oli kuitenkin tulossa heidän perillistensä äiti? Sinänsä novellin maailma tuntui niin kieroutuneelta, että uskoisin olleen Rheinen kannalta parempi, että hän ei nukkunut isiensä kanssa samassa sängyssä...
Rheine joutui kuitenkin käymään läpi naisen osan, vaikkakin mahdollisimman lyhyesti. Tuntui kieltämättä rajulta, että hän leikkautti itsensä mieheksi heti lapsen saatuaan, mutta valinta oli silti hyvin ymmärrettävä. Ei noissa olosuhteissa tosiaankaan voinut naisena elää.
Vaikka tarinan maailma oli vedetty aika överiksi, voi tosiaan miettiä kuinka kaukana todellisuudesta sittenkään ollaan. Valitettavan monessa maassa nainen ei voi päättää itse seksuaalisuudestaan, avioitumisestaan ja siitä, haluaako lapsia vai ei tai kuinka monta. Tyttäret naitetaan jo ennen sukukypsyyttä eikä käsitettä pedofilia tunneta ilmeisesti ollenkaan. Ei tule kyllä kovin hyvät fiilikset näitä asioita miettiessä.
Novelli toi mieleeni sekä leffan
Boys don't cry että jotkut Sheri S. Tepperin kirjat, miksei myös Atwoodin
Orjattaresi. Mielenkiintoisia aiheita ahdistavuudestaan huolimatta.
Muoks: Se on sanottava tämän tarinan vahvuudeksi, että miehet eivät kuitenkaan olleet kaikki lähtökohtaisesti "pahoja", vaan sopeutuneet olosuhteisiin kuka milläkin tavalla ja heidän näkemyksissään oli isoja eroja. Ehkä tässäkin maailmassa oli vielä toivoa myös naisten aseman parantumisen suhteen.
Speen ja Rheinen välillä taisi olla jonkinlaista väreilyä ja jännitettä alusta asti, muutakin kuin ystävyyttä?
