30.Heinäkuu 2014, 01:53 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Anne Leinonen: Valkeita Lankoja - Koska he olivat liian pyhiä (4)  (Luettu 944 kertaa)
Nyna
Vanha velhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 484
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Pori
« : 25.Tammikuu 2008, 07:47 »

Tämän novellin lukeminen aloitetaan 15.2.
tallennettu
Murzim
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 318
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jkl
« Vastaus #1 : 19.Helmikuu 2008, 21:40 »

Novellin alussa heräsi taas paljon kysymyksiä: miksi tyttöjä on niin vähän, että he ovat äärettömän arvokkaita? Onko Rheine tyttö? Novellin pointti ei kuitenkaan ollut arvoituksen selviämisessä (eli siinä, että Rheine oli nainen), se oli liian helppo arvata ja paljastettiinkin jo melko pian. Pointti oli siinä, mikä merkitys naisena olemisella oli: naiset olivat niin arvokkaita, että heistä oli tullut sorrettuja vankeja. Tämä on tietysti paradoksi, mutta ei aivan tuntematon asia oikeissakaan yhteiskunnissa... Novellin yhteiskunnassa naisen ainoa mahdollisuus elää vapaa, täysi elämä oli olla mies. Voi miettiä, missä määrin tämä on totta oikeissa yhteiskunnissakin; onhan yksi feminismin suuntauskin kai aina ollut se, että naisen pitäisi olla enemmän miehen kaltainen.

Luin novellin tietysti jonkinlaiseen feminismiin taipuvaisena naisena, pari lastakin saaneena, ja se vaikuttaa varmasti paljon siihen, mitä pidin novellin tärkeimpänä sisältönä. Kuinkahan muut tämän lukevat?
tallennettu
Vaahtera
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 100
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #2 : 24.Helmikuu 2008, 13:30 »

Varsin hämmentävä tarina, tosiaankin. Heti kävi ilmi, että Rheine oli jotenkin erilainen, ja melko pian alkoi tosiaan epäillä, että hän oli sukupuolensa salaava nainen. En kuitenkaan heti ymmärtänyt, että naisia ei tosiaan ollut missään, että ne kaksimetriset vartijatkin olivat miehiä, joille flirttailtiin. Mitäköhän tässä maailmassa tehtiin lisääntymisiän ohittaneille naisille? Ehkä kukaan nainen ei ollut vielä saavuttanut sitä vaihetta...

Vanhempien ja lasten sekä sisarusten väliset suhteet vaikuttivat tosi vääristyneiltä. Ei tosin käynyt kovin selvästi ilmi, oliko heidän välillään biologista sukulaisuutta vai ei, mutta sosiaaliseenkaan vanhemmuuteen ei omassa ajatusmaailmassani oikein sovi sukupuolinen kanssakäyminen. Ukkojen tyttäret olivat perillisten tuottamista varten, samoin sisaret veljilleen. Marinan tyrkyttäytyminen veljelleen Speelle tuntui aika karmealta. Spee aikoi kuitenkin antaa tytön Angelolle, joka haaveili kaikkiaan kahdeksasta vaimosta. Miten vaimoja voitaisiin edes antaa yhdelle miehelle niin monta??

Rheinen lapsuudenkokemus siitä, miten isät osoittivat rakkauttaan vain veljelle, oli hämmentävä. Miksi isät olisivat välittäneet tytöstä vähemmän? Hänen tulevan "tehtävänsä" takia? Jos tästä oli kuitenkin tulossa heidän perillistensä äiti? Sinänsä novellin maailma tuntui niin kieroutuneelta, että uskoisin olleen Rheinen kannalta parempi, että hän ei nukkunut isiensä kanssa samassa sängyssä...

Rheine joutui kuitenkin käymään läpi naisen osan, vaikkakin mahdollisimman lyhyesti. Tuntui kieltämättä rajulta, että hän leikkautti itsensä mieheksi heti lapsen saatuaan, mutta valinta oli silti hyvin ymmärrettävä. Ei noissa olosuhteissa tosiaankaan voinut naisena elää.

Vaikka tarinan maailma oli vedetty aika överiksi, voi tosiaan miettiä kuinka kaukana todellisuudesta sittenkään ollaan. Valitettavan monessa maassa nainen ei voi päättää itse seksuaalisuudestaan, avioitumisestaan ja siitä, haluaako lapsia vai ei tai kuinka monta. Tyttäret naitetaan jo ennen sukukypsyyttä eikä käsitettä pedofilia tunneta ilmeisesti ollenkaan. Ei tule kyllä kovin hyvät fiilikset näitä asioita miettiessä.  Surullinen

Novelli toi mieleeni sekä leffan Boys don't cry että jotkut Sheri S. Tepperin kirjat, miksei myös Atwoodin Orjattaresi. Mielenkiintoisia aiheita ahdistavuudestaan huolimatta.

Muoks: Se on sanottava tämän tarinan vahvuudeksi, että miehet eivät kuitenkaan olleet kaikki lähtökohtaisesti "pahoja", vaan sopeutuneet olosuhteisiin kuka milläkin tavalla ja heidän näkemyksissään oli isoja eroja. Ehkä tässäkin maailmassa oli vielä toivoa myös naisten aseman parantumisen suhteen.

Speen ja Rheinen välillä taisi olla jonkinlaista väreilyä ja jännitettä alusta asti, muutakin kuin ystävyyttä?
tallennettu
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional