Mieluinen oli tämäkin.
Heti alusta asti tehtiin hyvin selväksi, että
jotain omituista Hennan katoamiseen liittyi ja
jotenkin kertoja oli siinä osallisena, mutta kaiken tarkemman tiedon sai sitten noukkia murusina (kuten suoretki..) sieltä täältä muistelon varrelta. Ihan mukava rakenne ja tarina sen verran mielenkiintoinen, että sitä todella mielellään jaksoikin tonkia esiin.
Varsinkin alkukappaleiden loppulauseet viittasivat usein, varsin kohtalokkaaseen sävyyn, suoraa tulevaan. Tyyliin: ”Minun olisi viimeistään silloin pitänyt arvata, ettei kaikki ollut kohdallaan.” Pariin kertaan käytettynä ihan tehokasta, mutta vähemmälläkin olisi onnistunut pitämään jännitystä yllä. Liika jänskätys kun kuitenkin on pahasta.
Hennan poikkeavuutta tuotiin moneen otteeseen esiin ja oikeastaan tyttöjen sedän kertoessa syntymän jälkeisistä ongelmista olin jo melko varma asian tolasta ja anagrammi-kohta
(ynnä vielä ”Niihin on kätketty viesti!”) sitten vähän liiankin ilmeinen, siitä kun sen 'maahisen' heti näki. Joka sinällään sitten vesitti varmaan vähän vaikuttavammaksi tarkoitetun lopun.
Hennan alkuperäksi arvelin vaihdokasta, mutta ilmeisesti mitään muuta lasta ei ollut syntynytkään (kerran sellaisesta ei mitään puhuttu) ja Henna kuitenkin oli se aito ja alkuperäinen, vaikka sitten toista otusrotua ja kotoisin alisesta maailmasta. (Tai oikeastaan mielestäni on kyllä järkevämpää ajatella olevan kotoisin siitä paikassa, jossa on syntynyt ja varttunut...)
Ihan mukavaa pohdiskelua Tuulin osalta siitä, oliko maahissiskolla "oikeutta" olla ja elää ihmisten maailmassa kuin kotonaan, vai onko se muka jotenkin muilta pois, jos hän yrittää urheilumenestyksen kautta tulla hyväksytyksi. Tuulin tekemästä ratkaisusta en sitten tosin yhtään tykännyt ja tuli vähän yllätyksenä, että hän todella oli niin kateellinen siskolleen (kateudeksi sen ainakin ymmärsin), mutta sinällään kirjailijalta ihan mukavaa uskaltaa kirjoittaa tarinoihinsa myös epämukavia päähenkilöitä. Eihän kaikesta tarvitsekaan aina tykätä.
Mytologiaa ja kansanperinnettä oli mukana vallan mukavan runsaasti ja hyvin tarinaan sotkettuna, mm. elättikäärmeen osalta. Para-juttu oli vähän sekavampi, sillä ainakaan Tuulin kohdalla ei oikein käynyt ilmi, oliko kyseessä tosiaan jonkin sortin palvelushenki vaiko joku tavallinen kivenmurikka-amuletti. (Hennan osalla para oli enemmän kohdillaan, sillä sen avulla hän tosiaan sai tavallaan vääryydellä hankittua menestystä.) Kovin oli se taikakilluttimien valmistus ja käyttö myös helppoa. Hennan luontaisen lahjakkuuden vielä ymmärsi, mutta Tuulilla oli toiminta varsin.. soveltavaa.
(Homejuustopaketissa? 
) "Yliopistollisten kirjastojen käsikirjoitukset”saatiin ainakin kuulostamaan vallan kiintoisilta...
