Alettuani lukemaan tätä olin tovin hukassa tapahtuma-ajan kanssa. Radiopropagandasta ja työintoilusta tuli minullekin heti mieleen kommunistit, samoin Valfrid-nimi kuulosti omaan korvaani itäeksoottiselta. Hirsimökki ja puuhella viittasivat vahvasti männeeseen aikaan ja vasta alettaessa puhua niistä jostain fuusioparistoista minulle valkeni, ettei kyseessä suinkaan sittenkään taida olla entinen Neuvostoliitto vaan tekstissä spekuloidaan tulevaisuutta.
(Jonka jälkeen aloin jännittää, kuinka tiuhaan monimutkaisia tekniikkasanoja tekstissä viljeltäisiin, kun kerran scifistelemään oli päästy, mutta ihan selkeätajuisena tuo onneksi pysyi..)Tapahtumapaikankin tajusin Suomeksi vasta alettaessa puhua Sammatinlaaksosta.
Sen jälkeen alkoi, minuakin, pahasti hämmentää huipputekniikan ja vanhanaikaisten työtapojen yhdistelmä. Jos kerran saadaan kaupungit leijumaan, miksi kummassa siihen pitäisi käsin punoa osia... Oli ihan kiintoisaa seurata, miten propagannalla työstä ja sen arvokkuudesta saatiin tavalliset ihmiset tuntemaan itsensä arvokkaiksi ja tarpeellisiksi ja pysymään tyytyväisesti hiljaa, joten tulkitsin sen käsityöstä vouhkaamisen varsinaiseksi syyksi.
Täysin järkevältä asia tuntui vasta aivan lopussa, kun kävi ilmi, miten paljon kiteen avulla oli parannettu ihmisten työn tehoa ja laatua.
Melko lailla hätkähdin, kun radiosta tulevat vallankumouslähetykset eivät muuttaneet Valfridin toimissa juuri mitään tai synnyttäneet kummempia reaktioita.
Sama homma juu. Vaikka aika pian mainittiinkin hänen olleen yhteistyössä, sittemmin ilmeisesti hallituksen toimesta "viedyn", Aaronin kanssa. Valfridin suuri rooli suunnitelmissa tuli kuitenkin täysin yllätyksenä.
Minun makuuni lopussa heittäännyttiin sitten ehkä vähän liiankin alleviivaaviksi. Kuten:
”Tämän radion lähetyksillä on hallinnoitu meidän kaikkien päässä olevaa kontrollikidettä” , jota ilmankin olisi minusta asioiden oikean tolan pystynyt muusta tekstistä kyllin selkeästi tajuamaan. Radion suuri merkitys esimerkiksi kävi mielestäni parhaiten ilmi Valfridin käytöksessässä tapahtuneesta muutoksesta lähetyskatkon aikana, jolloin hän tajusi itsensä nälkäiseksi ja kömpi ruokakomerolle.
Ennen kiteestä puhumista tuli jo hyvin selväksi, ettei Valfrid ja hänen toimintansa ollut aivan luonnollista. Kellontarkka valveillaolo, maininta unista, ukkosmyrskyvaroitus ja se joku tahdistuspulssi... Korkeaan ikäänkin vihjattiin maininnalla viisikymmenätä vuotta sitten tapahtuneista tansseista, mutta silti Valfridin todellinen ikä yllätti.
En tiedä, ymmärsinkin Vaahteran kirjoituksen aivan oikein, mutta minä ymmärsin tarinan lopusta, että kiteen poistaminen ei pelkästään vienyt miehen kädentaitoja vaan päätti myös luonnottoman pitkäksi venyneen elämän, hänhän toivoi vielä ehtivänsä nähdä ne laitteidensa hakijat. Hänen oma tyynen tyytyväinen suhtautumisensa asiaan sai kuitenkin aikaan sen, ettei loppu siltikään tuntunut surulliselta vaan suorastaan onnelliselta.