31.Elokuu 2014, 09:15 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Anne Leinonen: Valkeita Lankoja - Koiperhoset (1)  (Luettu 1729 kertaa)
Nyna
Vanha velhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 484
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Pori
« : 25.Tammikuu 2008, 07:48 »

Tämän novellin lukeminen aloitetaan 25.1.
tallennettu
Vaahtera
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 100
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #1 : 27.Tammikuu 2008, 19:48 »

Tässä novellissa oli aikamoinen Salaiset kansiot -tunnelma. Pieni kyläyhteisö, outo salaisuus jota kukaan ei itse asiassa edes oikein ymmärrä, mutta joka koukuttaa ihmiset jäämään. Ulkopuoliset tulevat tutkimaan jotain kummallista pikkujuttua, mutta törmäävätkin johonkin laajempaan.

Pidin tarinasta, vaikka se tuntuikin ensilukemalla vähän hajanaiselta. Aluksi sitä luuli, että rouva Malisen ikävä ihottuma on tärkeä, että siihen saadaan selitys. Sitten Eemil kertoi tarinansa, tavattiin yöllä mittauksiaan tekevä geologi, kaunis kalastava lääkäri ja lottovoitosta unelmoiva peräkammarin poika. Jo Eemilin tarinan jälkeen alkoi näyttää selvältä, että järvessä on jotain kummallista eikä rouva Malisen ihottumaa ehkä aiheuttanutkaan linkkimasto. Geologin ja Iiriksen puuhat vahvistivat tätä epäilystä. Tuli kummia viittauksia mustaan steariiniin ja epäilyksiä kultista, vanhentuneita päivämääriä ja vanhoja radio-ohjelmia. Nämä tuntuivat lähinnä yrityksiltä johtaa lukijaa harhaan.

Loppuratkaisu selitti sitten ainakin osittain aikaisemman hajanaisuuden: eri ihmiset kokivat järven salaperäisen toiminnan ihan eri tavalla ja saivat siitä eri asioita. Kukaan ei tiennyt mistä oli kyse, mutta jotenkin sujuvasti kaikki saivat järjestettyä elämänsä niin, että saattoivat jäädä paikkakunnalle.

Minämuotoisen kertojan äijämäisyys tuntui välillä vähän päälleliimatulta, mutta tämä lausahdus jaksaa naurattaa yhä edelleen:
Lainaus
En suostunut myöntämään, että olin oikeasti seisonut järven rannalla ja kuolannut muiden kyläläisten kanssa jollekin vihreälle valolle.
Vaan pian meni toimittajan epäilys ohi ja todellisuudentaju hämärtyi samalla tavalla kuin muillakin...
tallennettu
Sini
Arkkivelhotar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1046
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #2 : 27.Tammikuu 2008, 20:22 »

Mietitytti vähän tämän valinta kokoelman avausnovelliksi. Mulla kun oli sellainen kuvitelma, että tää olisi fantasia/scifinovelleja ja Koiperhosten alku ei oikein sopinut siihen pirtaan. Ehkä se oli tarkoituksellista? Voi vaan tulla pahana pettymyksenä sellaiselle, joka *kärjistys* odottelee haltioita ja hobitteja. Toivottavasti se ei kuitenkaan saa ketään jättämään kirjaa tähän...

Tuo äijämäisyyden korostus - ja oikeesti, kun en itse voi juoda paria pulloa olutta enempää kerralla, kuinka paljon jotkut oikeen voi? Minäkin vähän vierastin sitä. Vetääköhän järvi puoleensa ihmisiä, jotka voivat helposti jäädä, vai jäisivätkö kaikki sinne huolimatta esim. perheestä?

Pari tarinaa jo eteenpäin lukeneena en pidä tätä läheskään parhaasta päästä olevana.
tallennettu

Vaikuta Espoon kirjastojen kirjavalintaan!
http://fantasiaespoo.fi/
Thialfi
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 695
Sukupuoli: mies
« Vastaus #3 : 27.Tammikuu 2008, 20:50 »

Kirjailija on sanonut että alussa on tarkoituksella realistinen novelli, jotta fantasiaan tottumaton ei säikähtäisi. Toisinkin päin voi tosiaan ajatella.
tallennettu
Vaahtera
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 100
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #4 : 28.Tammikuu 2008, 12:10 »

Lähdin itse tämän kirjan pariin aika puhtaalta pöydältä, eli ei ollut erityisiä odotuksia tarinoiden sisällön tai tyylin suhteen. Takakannessa taidettiin luvata monipuolista spekulatiivista fiktiota, joten olisin ehkä itse hämmästynyt enemmän, jos jutuissa esiintyisi kovasti haltioita ja lohikäärmeitä Iskee silmää. En siis kiinnittänyt kummempaa huomiota siihen, että tarina alkoi tosielämästä ja varsin realistiseen tyyliin.

Nyt olen lukenut jo tuon seuraavankin jutun, mutta sen pidemmälle en ole lukenut, joten en vielä osaa ottaa kantaa tämän jutun toimivuuteen verrattuna kokonaisuuteen.

Lainaus käyttäjältä: Sini
Vetääköhän järvi puoleensa ihmisiä, jotka voivat helposti jäädä, vai jäisivätkö kaikki sinne huolimatta esim. perheestä?
En tullut ajatelleeksi, että mainitut kylään jääneet ihmiset olivat yksineläjiä, tai ainakin vaikuttivat siltä. Mistä toisaalta tietää, vaikka esim. Iiriksellä tai geologilla olisi ollut puoliso tai perhettäkin jossain odottamassa tai hylättynä? Pidin siitä, että järven vetovoima toimi niin, että ihmiset keksivät perustelut paikalle jäämiseensä eivätkä vain jääneet transsissa odottamaan seuraavaa valoilmiötä (tai miten sen kukakin nyt koki). Veikkaisin itse, että kaikki jäävät olosuhteistaan riippumatta. Hauska erikoisuus oli sekin, että kertoja oli vielä jäämisensä jälkeenkin yhteydessä toimitukseensa eikä siis erakoitunut ja kadonnut kokonaan muun maailman elämästä.
tallennettu
Murzim
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 318
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jkl
« Vastaus #5 : 28.Tammikuu 2008, 19:39 »

Tässä novellissa oli hieno tunnelma, mutta vähän hajanainen se jotenkin oli. Hirveän paljon jäi selittämättä: liikuttiinko kylässä jotenkin oudosti ajassa? Radiosta tuli kymmeniä vuosia vanhoja ohjelmia, mutta kauppa-autossa myyntipäivät olivat ilmeisesti kuitenkin vain vähän ohittuneet, muuten niitä olisi varmaan kommentoitu enemmänkin. Novelliin olisi tullut huomattavasti räväkämpää draamaa jos olisi vähän enemmän perehdytty siihen, mitä siellä järvessä oikein oli.

Hyvä alku kuitenkin.
tallennettu
Hiistu
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2748
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere/Vihti
« Vastaus #6 : 01.Helmikuu 2008, 22:40 »

Alusta pidin kovinkin paljon, hullu moottorisahamummeli linkkimaston kimpussa synnytti  oikein raikkaita mielikuvia. Kiinnostus alkoi kuitenkin vähitellen lopahtaa, kun jatkuvasti tuntui tulevan jotain uutta omituista esiin.

Toisaalta toimittajat ovat hyvin sensaatiohakuisella mielellä matkassa yrittäen vääntämällä vääntää sittä huippulööppiään, joten sinällään sopii tarinan tyyliin, että mysteerejä tuntuu löytyvän joka mutkan takaa. Mustan steariinin ja siitä poikineen salaseurateorian kohdalla tosin tuntui homma lähtevän poukkoilemaan hiukka liiankin vähästä. 

Sinällään ihan huvittavaa, miten kertoja aluksi itse pelkää, ettei järvi päästäisi häntä menemään jne. Ilman tätä huomautusta kylälle jymähtäminen olisi tuntunutkin ehkä liian ennalta-arvattavalta käänteeltä, mutta pieni itseironia piristää kummasti.   

Lopusta jäi pahaenteinen maku suuhun. Rumpujärvelle annettiin jos jonkinlaista selitystä ja lukijan oman mielikuvituksen kontolle jäi sitten tosiaan kursia niistä kokoon mieluistaan. Sinällään ihan kätevää, mutta vähemmän avonainen loppu olisi miellyttänyt enemmän, sellainen vähemmän kummitusjuttutyylinen. Nyt kun jäi kaivelemaan, että kenties järvellä sittenkin on jokin oma pahansuopa tarkoitus houkutella pahaa-arvaamattomia ihmisä luokseen, tuudittaa heidät auvoiseen elämään ja tulevaisuudennäkyihin, ja sitten kun nämä "koiperhoset" sitä osaavat vähiten odottaa.. . . (Vai tekikö sukurasite sittenkin kertojan osalla vain tehtävänsä.)

Äijyydestä sen verran, että eihän kertoja itse ollut vielä mitenkään toivoton tapaus herra zuperäijä Vitikaiseen verrattuna.
tallennettu

Tavallaan.
Quicktickle Brainfoot
Kirjailija
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 83
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Ristiinan korpimantu
« Vastaus #7 : 24.Helmikuu 2008, 15:21 »

Kiitos kaikille kommenteista. Olen vilkuillut viestejänne suurella ilolla - harvemmin saa kerralla näin monta näkemystä omista novelleistaan. Olen pidättäytynyt kommentoimasta, koska mielestäni jokaisella lukijalla on oikeus omaan tulkintaansa, ja se saa olla erilainen kuin mitä kirjoittaja on aikonut. Itse asiassa lukijan ja kirjoittajan väliset tulkintaerot antavat kirjoittajalle kullanarvoista palautetta siitäkin, missä kohdin on ehkä selvennettävä. Tai sitten ei: se mikä aukenee toiselle vasta kymmenen vinkin jälkeen, aukenee toiselle heti ekasta vihjeestä, ja on valittava kummantyyppiselle lukijalle kirjoittaa. Spekuloiva kirjallisuus on vielä siitä vinkeää, että se jos mikä jättää tulkinnan varaa, koska kirjoittajan luoman maailman säännöt voivat olla reilusti erilaiset kuin mitä lukijan tottumus reaalimaailmasta.

Mutta minulta saa silti kysyä, jos jokin asia on jäänyt erityisesti vaivaamaan mieltä. Yritän vastata tilsaamatta kenenkään tulkintaa.

Koiperhosten sijoittamisesta kokoelman alkuun: alkuperäisessä kässärissä Valkeita lankoja aloitti kokoelman, mutta sitten kustannustoimittajan kanssa päädyttiin vaihtamaan aloittavaa novellia ja muutenkin sijoittamaan tarinat sellaiseen järjestykseen, että loppupuolella on "kummallisempia" maailmoja. Aloittavaa novellia on kritisoitu, ja toiset taas ovat kiitelleet siitä, että se ei pelota lukijaa pois teoksen äärestä. Yhtä lailla löytyy lukijoita, jotka ovat kaivanneet enemmän loppupuolen fantasia-aiheisia velhotarinoita lisää, kun taas osa lukijoista on innostunut realistiseen miljööseen sijoittuvista teksteistä.

Koiperhosen taustoista voin kertoa sen verran, että idean siemenenä oli tutkimus nimeltä "Elävä kylä", joka pohdiskeli maaseudun autioitumista. Siitä lähti rakentumaan ajatus kylästä, joka olisi oikeasti elävä, ja joka ei autioituisi. Ideaan yhdistyi myös ajatus kauhutarinoista, joissa kuvataan outoja pienyhteisöjä, joihin menevälle käy aina huonosti. Lisäksi teksti on kelpo esimerkki fiksaatiostani kirjoittaa kyläyhteisöihin sijoittuvia tarinoita.
tallennettu
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional