23.Heinäkuu 2014, 02:37 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 8   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Alkoholi  (Luettu 21415 kertaa)
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #20 : 06.Maaliskuu 2008, 23:12 »

Minulla ja viinalla on noin seitsenvuotinen yhteinen menneisyys johon kuuluu hemmetisti hauskoja muistoja, mutta nyt viimeisimmästä humalasta on jo kuukausia aikaa. Olisikin kiva lähteä pitkästä aikaa bilettämään...

Olin myöhäisteini-ikään saakka hyvin kiltti tyttö, oikeastaan aloitin alkoholin kanssa läträämisen vasta virallisesti baari-ikään päästyäni. Ensimmäistä kertaa taisin olla humalassa 17 -kesäisenä juhannuksena.

Nuorempana suhtauduin alkoholiin kriittisemmin ja pienellä pelonsekaisella kunnioituksella. Minua ei suojellut niinkään kunnollinen kaveripiiri (se oli kaikkea muuta, 8.-9. luokalla suurimmalla osalla kavereistani meni huonosti ja ne vetivät milloin viinaa ja milloin lääkkeitä... silloin se oma kriittisyys ja henkinen tasapainoisuus oli paikallaan) vaan enemmänkin ujous. Ettäkö minä olisin lähtenyt perjantaina kylille koulun pahisten ja suosituimpien tyyppien joukkoon? Ei ikinä!

Lukioiässä kävimme koulukavereiden kanssa joskus baareissa ja kerran risteilyllä, sitten oli tietysti kaikki pakolliset vanhojentanssien jatkot, penkkarit ja yo-juhlat. Oli kivaa. Lukion jälkeen ryyppäsimme niin AMK-kavereiden kanssa kuin kotipaikkakunnan kaveriporukan kesken. Meitä oli noin yhdeksänpäinen porukka johon kuului minä, veljeni, toinen alle kouluiästä saakka tuttu sisaruspari ja muita lapsuudenystäviä, sekä muutaman seurustelukumppanit. Sillä porukalla vietettiin lukemattomia mökkireissuja, pikkujouluja ja grilli-iltoja, joiden aikana juotiin, itkettiin ja naurettiin. Ehkä vähän enemmän kuitenkin naurettiin. Nyt tuo porukka on vähän hajonnut, mutta silloin tällöin löydämme vieläkin itsemme baarista jotakuinkin vanhan kokoonpanon kesken.

Miksi minä sitten tarvitsen bilettämiseen alkoholia? Olen miettinyt sitä aina joskus. Toisinaan on ollut yhtä kivaa ilmankin, muistan eräänkin paikallisten hevibändien keikan teekkareiden suosimassa ravintolassa, minä olin kuskina mutta hypin silti eturivissä muiden mukana ja kivaa oli. Tavallaan juominen on ehkä eräänlainen ohjelmanumero, sekoitellaan lantrinkeja, juodaan lasi toisensa jälkeen, kuulostellaan tuntemuksia... jossain vaiheessa todetaan että nyt alkaa nousta päähän - sitä ihanaa, huoletonta tunnetta! - ja juodaan lisää... Ja joskus stressaavina aikakausina sitä tuntui tarvitsevan ihan rehellisesti pään tyhjentämiseen. Mennään raskaan viikon jälkeen jonkun kotiin aloittelemaan ja ensimmäistä pulloa avatessa tiedetään, ettei kohta tarvitse murehtia mitään.

En koe, että olisin koskaan menettänyt kunnolla kontrolliani viinan takia, siis negatiivisessa mielessä. Olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluja jotka olisivat selvin päin jääneet käymättä, ehkä joskus hiukan puhunut ohi suuni, mutta ei mitään sen vakavampaa. Olen tanssinut pöydillä, melkein laulanut karaokea, kerran itkenyt baaritiskillä (joo, se kerta meni vähän yli)... mutta kuitenkin olen aina tuntenut olevani oma itseni, ja olen pystynyt pääpiirteissään säilyttämään itsekontrollin. En ole koskaan edes sammunut enkä menettänyt muistiani, eikä minua ole tarvinnut kantaa mistään kotiin.

Viime aikoina ryyppääminen tosin on osoittautunut entistäkin vaativammaksi taitolajiksi. Wanhojen Hyvien Aikojen kaltaista legendaarista nousuhumalaa on vaikea saavuttaa, yhä useammin alkaa vain väsyttää ennenkuin pääsen edes alkuun, tai sitten muuten vain menevät fiilikset. Paras biletyskaverini on tätä nykyä puolivuotiaan pojan äiti, joten ryyppyseurakin on käynyt vähiin.

Mutta kyllä minä sitten joskus taas. Ostin juuri uusia biletysvaatteitakin.

Edit: Rising vaikuttaa yhtäkkiä hyvin paheelliselta paikalta, kun keskustelualueen yläpuolella viimeisimpiä kommentoituja aiheita ovat "Seksi" ja "Alkoholi"  Hymyilee leveästi
« Viimeksi muokattu: 07.Maaliskuu 2008, 00:34 kirjoittanut Sarantha » tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
tnjrp
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1524
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Piikkiö
« Vastaus #21 : 07.Maaliskuu 2008, 07:58 »

Alkoholi on kyllä mielenkiintoinen aine, sekä farmakologisesti että sosiaalisesti
On se juu, perin merkillinen:
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3260
tallennettu
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #22 : 07.Maaliskuu 2008, 08:49 »

Joop. Pienien määrien suotuisista sydänvaikutuksista on saatu hyvää näyttöä (tosin ranskalaiset väittivät pitkään, että syy on punaviinin flavonoideissa, eikä muista viinaksista tule samaa hyötyä, mutta väärässä olivat). Sen sijaan syöpäriski kasvaa lineaarisesti nollasta alkaen. Täysraittiilla on tasaisesti tissuttelevia suurempi kuolleisuus, mutta epäilen että tähän ryhmään sisältyvät vahingossa myös ne, joilla on juomisen estäviä perussairauksia.

Olisi kiinnostavaa tietää, olisiko yhteiskunta ja ihmisen historia jotenkin erilainen, jos suosituimmaksi huumeeksi olisikin valikoitunut jokin muu lievähkö aine, kuten kannabis, ts. vaikuttavatko huumeen ominaisuudet keskeisesti sen synnyttämään tapakulttuuriin, lieveilmiöihin ja seuraamuksiin. Ja miksi tietyt viinat (absintti jne.) saavuttavat kulttimaineen ja tulevat ikuistetuksi kirjallisuuteen ym. taiteisiin, mutta toiset eivät.
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
The Rat
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 839
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Nummela
« Vastaus #23 : 07.Maaliskuu 2008, 09:08 »

Täysraittiilla on tasaisesti tissuttelevia suurempi kuolleisuus, mutta epäilen että tähän ryhmään sisältyvät vahingossa myös ne, joilla on juomisen estäviä perussairauksia.

Tässä vaiheessa on kyllä pakko todeta (vaikka ymmärränkin sinut tahallani väärin), että käsittääkseni kuolleisuus on jokaisessa ryhmässä 100%. Ja minusta tämä on hyvä seikka muistettavaksi alkoholikeskustelussa, tai missä tahansa keskustelussa, jossa vastapainona toimivat (oletettu) nautinto ja elinikäolettama. Ja lisää vanhoja sanontoja (tosin muokattuna): "elämä raittiina ei välttämättä ole sen pidempi, mutta ainakin se tuntuu siltä)".

Ja miksi tietyt viinat (absintti jne.) saavuttavat kulttimaineen ja tulevat ikuistetuksi kirjallisuuteen ym. taiteisiin, mutta toiset eivät.

Absintin tapauksessa veikkaisin, että kyse ei ole niinkään siitä alkoholista (joka kyllä tietystsi on olennainen osa drinksua), vaan pikemminkin niistä ainesosasista, joiden takia se oli vuosikymmenet Suomessa kielletty — ja taitaa olla itse asiassa edelleenkin. Epäilen, ettei Alkon absintissa ole hulluruohoa...

Minusta vain ideassa pienistä mummoista juomassa teoriassa harhanäkyjä aiheuttavaa erittäin vahvaa likööriä (olkoonkin että laimennettuna) sokeripalan läpi on jotenkin hellyttävä.

Mutta miksi viskistä tuli niin suosittu? Lännenleffat? Entäpä konjakki? Sitä en ole ikinä ymmärtänyt (calvados taas on eri asia :D).
tallennettu
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #24 : 07.Maaliskuu 2008, 09:28 »

Ja lisää vanhoja sanontoja (tosin muokattuna): "elämä raittiina ei välttämättä ole sen pidempi, mutta ainakin se tuntuu siltä)".
No juu, minä vastustan terveysfasismia tarvittaessa ponnekkaasti, mutta jos kolikon kääntöpuoli on rappioalkoholismi, puhun mielelläni myös kohtuudesta. Tai ainakaan itse en halua viettää viimeisiä vuosiani raunioituneessa ruumiissa. Nautinnoista ei ole syytä kieltäytyä, mutta tietyn pisteen jälkeen ne lakkaavat olemasta nautintoja ja muuttuvat pakoksi.

[...]vaan pikemminkin niistä ainesosasista, joiden takia se oli vuosikymmenet Suomessa kielletty — ja taitaa olla itse asiassa edelleenkin. Epäilen, ettei Alkon absintissa ole hulluruohoa...
[farmakologin nillitys]
Hulluruoho Datura stramonium on potentti ja mielenkiintoinen kasvi, mutta absinttiin sen sijaan lisättiin Artemisia absinthiumia eli koiruohoa.
[/farmakologin nillitys]  Iskee silmää
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
The Rat
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 839
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Nummela
« Vastaus #25 : 07.Maaliskuu 2008, 09:39 »

Tunnustan virheeni. Täältä kivaa tekstiä aiheesta.

Ja olen tietysti kohtuuden kannalla. Mutta: kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.
tallennettu
Vehka
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1852
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Juupajoki (Tampereen yläpuolella)
« Vastaus #26 : 07.Maaliskuu 2008, 11:23 »

Tsih. Alaikäisenä olen lähinnä juonut kulauksen viiniä maistiaisiksi joskus tosi harvoin ja Irlannissa puoli lasia Guinnessia ja toisena päivänä puoli lasia Murphysiä. Käytännössä en siis juuri mitään.

Täysi-ikäisenä taas olen koskenut alkoholiin kahdesti - läpäistyäni ajokoulun teoriakokeen (puoli lasia punaviiniä) ja wanhojen jatkoilla. Jatkoille parini osti sherryä, koska sanoin, että se on ainoa alkoholijuoma, jota suostun juomaan. Juomisesta ei voitane puhua - maistoin kolme suullista. Sherry on tähän mennessä parhaan makuinen alkoholijuoma, mitä olen maistanut.

Lisäksi olen kahdesti elämässäni juonut giniä. Kerran kulauksen erään ystäväni tupareissa ja toisen kerran wanhojen jatkoilla. Molemmista kerroista seurasi aivan mieletön päänsärky. Kulauksesta. Sama juttu on isälläni ja sedilläni - sukuominaisuutena periytyy huono ginipää.

Ylpeydenaihe sekin.  Näyttää kieltä
tallennettu

minä olen päättänyt olla sinun
tanssin kanssasi Ruotsiin ja takaisin
JallaJalla
Espoon mafioso
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 658
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #27 : 07.Maaliskuu 2008, 12:26 »

Alaikäisenä en juurikaan alkoholia juonut, korkeintaan taisin vähän olutta maistaa. Jotkut luokkakaverit kännäsivät joka viikonloppu. En ole kuullut heistä moneen vuoteen, mutta meno oli jo yläasteella sellaista että lienevät vankilassa tai haudassa. Täysi-ikäisenä olen juonut joskus enemmän ja joskus vähemmän. Aloitin työt siihen aikaan kun IT-huuma ei ollut vielä laantunut, mikä näkyi firman bileissä. Olutta ja siideriä sai niin paljon kuin jaksoi juoda ja pitihän sitä juoda kun ilmaiseksi sai. Pyörittää silmiään

Nykyään meno on toki hillitympää. Tästä huolimatta en kuulu niihin, joiden on ihan pakko olla kännissä joka viikonloppu. En ole koskaan ollut mikään baareissa kävijä. Yksi syy on ollut tupakka. Kun en polta, niin tupakansavuisessa juottolassa istuminen oli puolen tunnin jälkeen silkkaa kärsimystä. Puhumattakaan siitä etten rupea jonottamaan sisään mihinkään baariin. Aina löytyy paikka mihin ei ole jonoa ja samoja juomia sielläkin myydään. Sitä paitsi ihmiset eivät osaa arvostaa tarpeeksi kalsarikänniä. Silloin tarvitsee kärsiä vain yhden humalaisen idiootin seurasta. Iskee silmää

Nykyisin tärkeintä alkoholijuomissa on maku, humalahakuinen juominen ei ole minun juttuni. Kossu ja peruskaljat ovat niin hirveää litkua ettei niitä pysty juomaan. No saunaoluena ja asennuskaljana menee peruslagerikin jos muuta ei ole. Hyvä viini ruoan kanssa, joku maistuva olut tai hieman viskiä, siinä se. Lonkeroa en juo, se on pahaa. Siiderin pitää olla kuivaa eikä mitään suomalaista limusiideriä.
tallennettu
leonichan
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 143
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Lappeenranta
« Vastaus #28 : 07.Maaliskuu 2008, 12:39 »

En varsinaisesti pidä niinkään alkoholista, kuin itse juomista. En panisi vastaan, jos suosikkijuomiani alkaisi saada vähän pienemmillä prosenteilla joku päivä. Onhan pieni humala ihan mukava tila, juttu luistaa paremmin, eikä arkiset huolet paina niin kovasti. Mutta kun viinaspää on niin huono, niin se rajoittaa ikävästi sitä, kuinka monta lasillista hyvää juomaa voi juoda. Varsinkin kun tuppaan juomaan sen lasin tyhjäksi turhan nopeasti. Normaali-iltoina pystyy juomaan 2 tai 3  0,5 tuoppia, harvoina iltoina 4. Ei yhtään sen enempää. Ikävä kyllä mitä enemmän juon, sitä enemmän suhtautumiseni juomaan alkaa muistuttaa suhtautumista limonadiin. Eli 'nyt on jano, tätä lisää'.

Onneksi asiasta ei nykyisin muodostu sellaista ongelmaa kuin ennen. Miehenpuolikkaalla on sen aavistuksen huonompi juomapää kuin minulla ja hän osaa pistää stopin. Näin ollen en tule enää juoneeksi liikaa, kun hän raahaa miut ajoissa kotiin. Yleensä. Joskus taasen osaan perustella vielä yhdet oikein kaunopuheisesti. Ja kenties vielä toiset. Mutta useammin kotiin. Ja jos kotona juodaan, niin sitä rajoitetaan sillä, että koskaan ei osteta enempää kuin kaksi pulloa/tölkkiä per nokka. Toinen aseeni (suvussa kulkevaa) alkoholismia vastaan on totaalinen krapulakammo. Ajattelen asiat aina kolmeen kertaan, ennen kuin lähden ulos kaveriporukan mukana tai mukaan mihinkään pippaloihin, joiden kaavaan kuuluu kääntyä kosteiksi. Sellaisissa tilanteissa menee melkein aina överiksi, sosiaalinen paine iskee täysillä, kun alkoholi kaataa suojaukset. Ne on myös niitä ainoita hetkiä, jolloin kukaan saa minua raahattua mihinkään onneloihin tai muihin yökerhoihin. Karmeita paikkoja, eikä niistä saa oikein mitään juomakelpoista sitten millään. Tykkään enemmän pubeista. Ikävä kyllä (tai onneksi?) minunkin tuttavapiirini on sitä porukkaa, joka väkisin haluaa yökerhoihin, eikä mihinkään "räkälään" istumaan. Baarissa tulee siis melkein poikkeuksetta käytyä vain yksin tai miehen kanssa. Ei sosiaalista painetta jee.

Väkevistä en tykkää. En juo shotteja, enkä lantrattua kossu&kumppaneita. Drinkeistä menee alas yleensä vain ginipohjaiset tai muuten vain hillittömän kuivat ja sitruunaiset. Makeaan ei kosketa pitkällä tikullakaan. Yleensä juon muikean kuivia siidereitä. Niihin ei kuulu fizzupcidergoldencapit, joiden kuivatkin onnistuu olemaan oudon makeita. Kokeilen myös erilaisia oluita. Kaikki tummat pitää maistaa. Kotosalla tai ravintolassa siemaillaan myös kuivia valkoviinejä. Olen niin kuiva tyyppi~

Makuni yleensä takaa myös sen, että jos sattuu joskus niin harvinaiset, että olen kaveriporukalla pubissa, ei juomani lähde kävelemään kun käännän selkäni hetkeksi :P
tallennettu
Angrod
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 311
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #29 : 07.Maaliskuu 2008, 12:45 »

Minun olisi helppo ratketa kokonaan rappiolle työpaikkani avulla. Tänään olisi nimittäin taas vaihteeksi tarjolla ilmaista viinaa niin paljon kuin pää kestää ja enemmänkin. Ajattelin kuitenkin jättää saunaillan päätteeksi suunnitellut jatkot Hotelli Vantaalla väliin. Samantapaisia tilaisuuksia olisi kuitenkin tarjolla eriyhteistyökumppaneiden kanssa ja firman tai konsernin sisäisinä melko usein, jos niitä kaikkia pyrkisi aktiivisesti kiertämään, niin…

Pitäisiköhän jatkaa tarinointia vasta tämäniltaisen reissun jälkeen…
tallennettu
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #30 : 07.Maaliskuu 2008, 13:04 »

Sellaisissa tilanteissa menee melkein aina överiksi, sosiaalinen paine iskee täysillä, kun alkoholi kaataa suojaukset.
On hassua, kuinka tietyn annosmäärän jälkeen minustakin alkaa tuntua siltä, ettei se kuuluisa yksi vielä olisi ollenkaan hassumpi ajatus, vaikka järjellä tiedän että se on luultavasti jo liikaa. Seuraavan aamun seuraamukset menettävät merkitystään käsillä olevan hetken hauskuuden rinnalla. Vaan onhan sillä ihan neurologinenkin peruste: Alkoholin vaikutus aivoissa etenee tavallaan edestä taakse, ja ensin vaimenevat etuaivojen otsalohkon hillitsevät ja järkeilevät toiminnot. Siksi estotkin katoavat.

Nykyään oikeastaan harmittelen enimmäkseen sitä, että niin harvoin tulee lähdettyä edes leffan ja ravintolan tms. jälkeen pubiin istumaan ja juttelemaan. Luulen, että se olisi kivempaa kuin muistelen, mutta yleensä siinä vaiheessa iltaa alkaa jo uni painaa, ja väsyneenä olen niin kärttyinen, ettei sitä viinakaan pelasta. Yökerhoja saatan yrittää ammattiporukan kanssa kerran-pari vuodessa, sillä en ole vieläkään oppinut, kuinka tylsää minulla niissä säännöstään on. Useimmiten olen liian selvä tanssiakseni, koska musiikki on kuraa, ja juomakelpoiset viskitkin törkyisen kalliita. Siideriä tms. kevyitä en baarissa viitsi juoda, koska parempaa ja halvempaa saa Alkosta kotiinkin.
tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
Aimée
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 165
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #31 : 07.Maaliskuu 2008, 15:34 »

Käytän kohtuudella. Käytin kohtuudella jo alaikäisenä, silloin tosin hyvin harvakseltaan, mikä näin jälkikäteen ajateltuna on hyvä, sillä en edes halua kuvitella miten olisi käynyt, jos kukaan ei olisi ollut selvänä ja katsomassa muiden perään. Krapuloitua tulee hyvin harvakseltaan, sen verran hyvin kontrolli pitää.

Nykyisin tulee otettua ehkä noin kerran kuussa, riippuen vähän erilaisten illanistujaisten ja bileiden luonteesta ja esiintymistiheydestä. Pohjiksi semmoiset kolmesta neljään siideriä/lonkeroa tai suunnilleen sama määrä jotain lantrattua, baarissa sitten ehkä vielä yksi tai kaksi jos sinne päädytään. Olutta ja viiniä en juo, mutta muuten olen kohtuullisen kaikkiruokainen. En pidä alkoholin mausta, joten drinksut ovat yleensä minun makuuni. Pidän toisaalta myös salmarista.

Minullekin juominen on ehdottomasti sosiaalinen tapahtuma, en ole koskaan tainnnut juoda yksikseni. Viihdyn harvoin baareissa joihin mennään tanssimaan, koska enemmistö valitsee yleensä sellaiset baarit, joiden musiikista en pidä. Eli jos siis saan valita, päädytään johonkin istuskelupaikkaan jatkamaan iltaa, jos jonnekin on jatkettava. Eniten pidän kuitenkin jonkun luona istuskelusta. Ruokaa, juomaa, hyvää seuraa ja musiikkia, upeita keskusteluja,  tarpeeksi tilaa ja vaikka jokin peli, mikäs sen parempaa. Harvoin se kuitenkaan näin jatkuu loppuiltaa, sillä sinkkuopiskelijakaverit yleensä hinkuvat jatkamaan iltaa ihmisten ilmoille. Vanhan lukioporukan kanssa tuleekin sitten istuttua iltaa aina jonkun kotona.
tallennettu
JallaJalla
Espoon mafioso
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 658
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #32 : 07.Maaliskuu 2008, 16:33 »

Tässä hieman pohdittavaa. Jos juo perjantaina mäyräkoirallisen olutta kaveriseurassa on mainio seuramies, jolla on hyvä viinapää. Jos juo yksin perjantaina mäyräkoirallisen olutta kotisohvalla on säälittävä juoppo, jonka pitäisi mennä katkaisuhoitoon. Miksi näin?
tallennettu
Fantasyfan
Arkkivelhotar
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 1534
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #33 : 07.Maaliskuu 2008, 18:18 »

Lisäksi olen kahdesti elämässäni juonut giniä. Kerran kulauksen erään ystäväni tupareissa ja toisen kerran wanhojen jatkoilla. Molemmista kerroista seurasi aivan mieletön päänsärky. Kulauksesta. Sama juttu on isälläni ja sedilläni - sukuominaisuutena periytyy huono ginipää.

Minäkään en kestä giniä (jos muistan alkoholilaadun oikein), joskus olen kokeillut valmiita ginipohjaisia drinkkijuomia ja niistä on seurannut lähes välitön päänsärky. Pidän drinkkijuomista, mutta ginipohjaisia on pakko vältellä.

Samoin viini on erittäin petollista. Sitä menee yllättävän paljon aterialla ja se on hyvin petollista jo parin lasillisen jälkeen. Siihen on vaikeampi soveltaa siiderin kanssa käytettyä sääntöä "vain neljä tuoppia/pulloa" ja jo parin lasin jälkeen on seuraavana päivänä pitkään kestävä päänsärky. Siideri sen sijaan on tuttu ja turvallinen juoma. Sen juomisen osaa lopettaa oikeaan paikkaan.

Omat juomatottumukseni ovat varsin raittiin puoleiset.  Juon itseni humalaan vain muutaman kerran vuodessa (nyt lähinnä firman ryyppääjäisissä) ja edellinen kerta mahtoi olla marraskuussa. Nyt pikkuhiljaa alkaa tuntua taas siltä, että olisi kiva päästä viihteelle. Seuraavan kerran ehkä sitten kesällä taas. Mutta se, että olen yleensä autolla liikkeellä estää tehokkaasti kaikenlaisen juomisen. Lisäksi olen viikonloppuisin menossa nukkumaan jo siihen aikaan kun ensimmäiset ihmiset eksyvät baariin. Lisäksi tarvitsen seuraa juomiselle. Nytkin on jääkaapissa kolme vuosi sitten vanhentunutta siideriä joita ei vain tullut juotua pois ajoissa.

Lapsuudenkodissani oli jonkin verran viinejä ja väkeviä joita on nautittu tyyliin "lusikallinen päivässä pitää pöpöt loitolla".  Viinejä sai maistaa kun vanhemmat niitä joi, eikä niistä silloin pitänyt. Nyt voi perheen kesken juoda lasillisen valkoviiniä jouluaterialla. Suurin osa perheen viinaksista (myös tuliais) on ikävä kyllä päätynyt lehmien lääkkeeksi. Sen verran isoja otuksia, että niille voi kerralla kaataa kurkkuun ison pullollisen väkeviä.
tallennettu
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #34 : 07.Maaliskuu 2008, 19:47 »

Lainaus käyttäjältä: JallaJalla
En ole kuullut heistä moneen vuoteen, mutta meno oli jo yläasteella sellaista että lienevät vankilassa tai haudassa.

Äi säkin olet pyörinyt sellaisissa porukoissa? Oma peruskoulu- ja lukioaikainen tuttavapiirini oli aika maltillista, mutta sen jälkeen on ollut joitain viheltäjiä:

On lähtemättömästi jääneet muistot kaverista, jolla tapaan aina sanoa olleen "enemmän arpia teräaseista kuin finneistä" (ei ole enää kuvioissa, en ole ainakaan kuullut mitään muutamaan vuoteen), sekä ryyppyillasta melko tunteellisen Bandidos MC -häiskän kanssa (jokainen pöytäseurueesta muistaakseni luuli prätkäjätkän olleen jonkun toisen tuttava...)

Oi niitä aikoja... Jälkeenpäin ajatellen oli hauskaa, mutta silloin tilanteen ollessa päällä ei todellakaan naurattanut  Hymyilee leveästi

Lainaus käyttäjältä: JallaJalla
Tässä hieman pohdittavaa. Jos juo perjantaina mäyräkoirallisen olutta kaveriseurassa on mainio seuramies, jolla on hyvä viinapää. Jos juo yksin perjantaina mäyräkoirallisen olutta kotisohvalla on säälittävä juoppo, jonka pitäisi mennä katkaisuhoitoon. Miksi näin?

Helppo...

Yksin juova juo siksi, että hänen on pakko juoda alkoholin itsensä takia. Seurassa juova juo siksi, että hänen on pakko juoda kavereiden takia.  Näyttää kieltä

Ja

Yksin juova on säälittävä siksi, että hänen on pakko juoda yksin. Seurassa juova on sosiaalisesti hyväksytty, joten hänen ei tarvitse juoda yksin.
« Viimeksi muokattu: 07.Maaliskuu 2008, 19:54 kirjoittanut Rasimus » tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Kosketar
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 408
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #35 : 07.Maaliskuu 2008, 23:13 »

Kun olin lapsi, ajattelin että "ja minähän en ikinä alkoholiin koske". Kun tulin murrosikään, jostain ihmeellisestä syystä alkoi tuntua siltä, että eihän sitä elämästä tiedä mitään, jos ei kokeile erinäisiä asioita. Piti sitten mennä sitäkin kokeilemaan, vaikka periaatteessa pidin silloinkin ryyppäämistä typeränä.

Ehkä vuosi siinä vierähti kokeillessa, ja se oli todella ahdistavaa aikaa. Liikuin "ryyppääjien" joukossa, vaikka en koskaan tuntenut kuuluvani siihen joukkoon - eivätkä ryyppääjät varmastikaan kokeneet, että minä täysin kuuluisin heidän joukkoonsa. Ehkä nimen omaan se irrallisuuden tunne johti siihen, että minulla meni lähes aina överiksi. Se, että liikuin sellaisissa paikoissa ahdisti minua, ja yritin poistaa ahdistusta juomalla hiukan lisää, kuulumalla hiukan paremmin joukkoon. (Tämä on tietysti lähinnä jälkikäteisanalysointia, ja epäilemättä överien yhtenä syynä oli huono viinapää. Tämmöinen pikkuinen ja tottumaton kun olen. Vähän otettuaan tuntuu, ettei vähä mitään, ja siinä sitä sitten ollaan. Tiedä siiten, mikä on syy ja mikä seuraus). Seuraavana aamuna ahdisti sitten entistäkin enemmän. En siihen aikaan juurikaan arvostanut itseäni. Hyviäkin muistoja kyllä on, mutta nekin jotenkin ahdistusväritteisiä.

Loppuihan sekin vaihe joskus, sain uusia ystäviä ja uutta sisältöä elämääni. Löysin sen osan itsestäni, jonka olin hukannut - tai ehkä olin vain ottanut vähän etäisyyttä, todetakseni että se todellakin olen minä. Joka tapauksessa elämänlaatuni parani todella merkittävästi. Tästä voi siis päätellä, että suhteeni alkoholiin ei ole kovin positiivinen. Toisaalta, kyllä se kokeiluvaihe oli minulle välttämätön. Minä nyt vain olen tällainen, pakko hakata päätä seinään ihan vain todetakseen, ettei niin kannata tehdä. Vaikka sen tietäisikin etukäteen.

Tjoo. Sen jälkeen en ole juuri juonut. Kielikurssilla maistelin jotain likööriä, ihan hyvää oli, ja ehkä jouluna terästettyä glögiä. Käytännössä siis ei juuri mitään, kuten joku on todennut. Sinä päivänä kun täytin 18, painelin alkoon ostamaan pullon kuohuviiniä. Pitihän sitä kokeilla, miltä ostaminen tuntuu. Ja todeta, että ne todellakin myyvät minulle ihan mukisematta. Se oli ihmeellistä.

Sitä sitten vähän siemailtiin poikaystävän kanssa, tuntui tosi oudolta. Juoda ihan "muuten vaan", ilman ahdistusta tai humaltumistarkoitusta tai mitään, mikä juomiseen ennen liittyi. Tuli ihan kiva fiilis. En humaltunut, mutta jotain siellä otsalohkossa tapahtui, ihan vähän vain. Itse asiassa aloin kertoa yksityiskohtia aiemmista alkoholikokemuksistani, vaikka aiemmin en ole viitsinyt, koska häpeän silloista itseäni. Ilta oli silti tosi rattoisa. ^^ Jonkinlainen ahdistuksenpoikanen kuitenkin uiskenteli jossain syvällä, ainakin vielä toistaiseksi. Ei juominen ole minun juttuni, vaikka voihan sitä tuolla tavalla joskus siemailla. En kuitenkaan usko, että kovin usein. Tjoo.

« Viimeksi muokattu: 07.Maaliskuu 2008, 23:21 kirjoittanut Kosketar » tallennettu
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #36 : 07.Maaliskuu 2008, 23:19 »

Kieltämättä itsekin määritellyt alkoholinkäyttöni normaalin rajoissa pysyväksi juuri siihen liittyvän sosiaalisen ulottuvuuden vuoksi. Parhaimpina päivinäni saatoin juoda 0,33 l Leijonapullon ja sen jälkeen vielä baarissa pari siihen päälle. Enkä ollut edes missään kaatokännissä. Mutta herrajumala jos joisin kotona perjantai-illan kunniaksi pullon Leijonaa yksin! Tuntisin itseni täysjuopoksi jos tekisin niin.

Minulle viina on hauskanpitojuoma, sen nauttimiseen humalahakuisesti liittyy aina sellainen "jee, bileet!" -tunnelma. En osaisi juoda suruun, yksinäisyyteen tai vitutukseen vaikka kuinka välillä tuntuu, että em. tunteisiin tarvitsisikin jotain lievikettä.
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
Feylana
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 601
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Hämeenlinna & Helsinki
« Vastaus #37 : 08.Maaliskuu 2008, 00:11 »

Kappas, täällä on kuin onkin kapakoissa viihtyvää väkeä.

Oma alkoholinkäyttöni on melko vaihtelevaa - joskus on kivaa ottaa muutama rohkaiseva ja antaa yökerhojen jumputuksen viedä mukanaan ja joskus viihtyy paremmin paikassa, jossa kuulee muiden puheet ja pääsee puhumaan ainakin leikisti syvällisiä. Enimmäkseen tulee varmaankin vietettyä aikaa juurikin klubeilla tanssimusiikin seurana, kun harmillisen pieni osa tuttavapiiriäni jaksaa todella istua kapakoissa. Niihin saatetaan lähteä aloittelemaan, mutta sitten pitäisikin jo päästä iskemään poikia ja tyttöjä, tanssimaan tai tekemään jotain.

Meillä oli yläasteella pieni porukka, jonka kanssa istuttiin rannalla parin siiderin voimin - jotkut hyvinkin kännissä ja toiset vain hymyillen - ja nyt myöhemmin tavattu ihan kunnon juhlinnan merkeissä. Näiden samojen henkilöiden perään katselin vappuisin ja muina juhlapäivinä, vaikkei kukaan koskaan mitään porukasta eksymistä tyhmempää tehnytkään. Syy siihen oli enemmän siinä, etten halua juopua ulkona tai muulla tavoin hankalissa paikoissa, ja nuorempana ei osannut yhtään arvioida määrää, jonka olisi voinut turvallisesti juoda. Mieluummin sitten liian varovaisesti, kun hauskaa oli ihan samalla lailla kuitenkin, oli kaverit selvänä tai ei.

Överit on koettu kerran, toista kertaa en toivo kohdalle enää koskaan. Pakonomainen tarve olla oman itsensä herra tilanteessa kuin tilanteessa on tullut varmasti jo alkoholisti-isän esimerkin kautta - pelkää kontrollin katoavan sitten kerralla lopullisesti. Krapulaa ei ole koskaan ollut, mutta toivottaisin mitkä tahansa fyysiset jälkivaikutukset tervetulleiksi morkkiksen sijaan, sillä kestän kyllä kehon romahduksen ja ajatuskin hallinnan menettämisestä inhottaa.
Samalla kuitenkin nautin siitä pienestä kontrollinmenetyksestä, joka sallii minun tanssia muiden mielipiteistä välittämättä ja puhua tuntemattomillekin kummallisia. Elämäni mukavimpia muistoja on kilpajuoksu Vanhan kirkon ympäri ja yhteislaulut, vaikken selvinpäin pahemmin ääntäni siedäkään - saati lähde vapaaehtoisesti juoksemaan kilpaa itseäni nopeampien kanssa. Lisäksi tuttujen ihmisten seurassa ja kyllin tutussa ympäristössä on ihan mukavaa antaa joskus mopon karata vähän kauemmaskin, kun voi ainakin melkein ennustaa läsnäolijoiden tekemiset.

Selvinpäin voi olla ihan samalla tavalla hauskaa, jopa muiden ollessa humalassa. Totta kai se riippuu läsnäolijoiden tyylistä humaltua, joidenkin kanssa tulee jopa paremmin toimeen kun eivät ole selvinpäin ja joidenkin humalaisia jorinoita ei hullukaan kuuntele. Tosin minua ei ole koskaan vaivaannuttanut lähteä kesken kaiken (humalassa tai selvinpäin), mikäli meno tympii, joten ikävämmät kokemukset jäävät vähemmälle. Eikä muiden kontrollinpuute häiritse lainkaan, vaikka joutuisikin suostuttelemaan ystävät eroon huonoimmista ideoistaan.
tallennettu

senhän tietää kaikki nuo, nuo jotka kuusta valon juo ja aamun värit silmissään tuo maailmaan
Angrod
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 311
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #38 : 08.Maaliskuu 2008, 01:02 »

En nyt jaksanut lukea välissä olevia viestejä, mutta nyt seuraisi jatkoa edelliseeni.

Tuli sitten kuitenkin poikettua Hotelli Vantaalle. Puolustuksesseni voinen sanoa, että muuten ilta olisi loppunut liian aikaisin ja työkaveri oli menossa samaan suuntaan vasta nyt. Alkoholiannoksia tuli nauttittua ehkä yhdeksän ja vaikuttukset tuntuvat varsin vähäisiltä...  Pyörittää silmiään Nollakuluilla kuitenkin selvisin.

Edit: Nyt seuravana "aamunakin" olo on pirteä ja hyvä, joten rajoja ei tullut rikkottua.
-> Laittamaan ruokaa



Alaikäisenä, en käyttänyt alkoholia lainakaan, vanhempien valvonnassa olin kyllä maistanut. Täysikäiseksi tultuani join kyllä jatkossa viiniä juhlissa ja saunakaljoja tai siidereitä, mutta ne olivat yksittäistapauksia. Oikeastaan vasta armeija jälkeen aloin käydä ensin yökerhoissa ja sitten niihin kyllästyttyäni baareissa kavereiden kanssa. En kuitenkaan juonut tarpeeksi löytääkseni rajojani, ainakaan vuoteen. Raja ei silloin kuitenkaan löytynyt, myöhemmin olen oppinut, että 7-8 konjakkiannosta, tuoppi shampanjaa ja lukuisat lonkero-, siideri- ja olutpullot yhdessä ovat liikaa. Raja on tullut löydettyä myös muutaman kerran myöhemmin, mutta ei ylitettyä yhtä railakkaasti. Muisti minulla kuitenkin aina pysynyt.

Juon nykyisin tavallisesti 2-3 tuopillista olutta viikossa, mikä on varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Nämä tuopilliset tulee nautittua eri mafioissa tai kavereiden kanssa tehdyillä leffareissuilla yms. Varsinaiset ryyppyreissut ovat kuitenkin jääneet taas vähemmälle, niitä on muutaman kerran vuodessa, pikkujoulujen ja risteilyjen yhteydessä, mutta olen oppinut rajani eikä mielikään tee niitä rikkoa. Juon olutta koska pidän siitä ja se toimii seurajuomana, muita nesteitä tulee hörpittyä välillä joko vaihtelun vuoksi tai siksi, että ne ovat ilmaisia. Välillä tulee oltua myös enemmän tai vähemmän selvin päin ja juotua seurassa jotain alkoholitonta. Se toimii sinä missä olutkin. Yleisesti ottaen juon sitä mitä tekee mieli välillä siitä sitten seuraa tipattomiakin kausia sen enempää päätöksiä tekemättä. Joskus on toki tarkoituksen mukaista olla juomatta alkoholia, silloin en juo, mutta toisaalta ei kyllä yleensä myöskään tee mieli juoda montaa tuopillista, mikäli edessä on aikainen herätys ja iltaa tekisi kuitenkin vielä mieli vähän aikaa jatkaa.
« Viimeksi muokattu: 08.Maaliskuu 2008, 12:26 kirjoittanut Angrod » tallennettu
Vumpalouska
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 558
« Vastaus #39 : 08.Maaliskuu 2008, 01:50 »

Minä olen raivoraitis! Olen aina ollut ja näillä näkymin tulen olemaankin... Miksi kukaan haluaisi sumentaa ajattelukykynsä etanolipitoisella nesteellä? Eikö ole paljon mukavampaa kyetä ajattelemaan selkeästi ja arvioimaan etäisyyksiä ja kaapaleiden liikeratoja oikein? Maailmasta saa paljon enemmän iloa irti kun on selvänä. Ja porukassa liikkuessa kännisten touhuja on hauska katsella. Pääsen sitten kertomaan niille seuraavana päivänä sen mitä ne eivät muista eivätkä ehkä välittäisikään muistaa...
tallennettu

Vähäisempien Valojen Herra
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 8   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional