Lapsuuden traumaattiset satuolennot

[Ihmeotus]

 Itse en ole Muumien Mörköä kovin paljon pelännyt. Sen sijaan vieläkin kiljun kauhusta, jos joudun näkemään, kun Muumipeikko muuttuu siksi kammottavaksi örvelöksi piilouduttuaan Taikurin hattuun. Ei ole olemassa mitään pelottavampaa. Myös muurahaisleijonaa ja aavelaivaa pelkäsin jonku verran, mutta ne eivät enää aiheuta rääkymistä.
 Myös pelkäsin hirveästi yhdessä vanhassa Pinokkio-sarjassa jaksoa, jossa Pinokkio muuttuu aasiksi. Mikähän näissä muodonmuutosjutuissa minua pelottaa? :D

[Skie]

Facebook- yhteisöstä tuli mieleen vielä yksi lapsuuden aikainen "trauma", nimittäin Pikku Kakkosen loppupätkä "Varokaa heikkoa jäätä". :D Oli muuten joskus niin kauhea, meni oikein kylmät väreet selässä kun katsoi kyseisen ohjelman. Se musiikki ensinnäkin oli ihan hirveä, joka soi siinä taustalla kun se nalle jäihin tippui, ja se nallen sanoma "Varokaa heikkoa jäätä, hmm..." oli jotenkin muka myös niin pelottavaa. Tuli nyt siis ihan pakonomainen tarve jakaa tämä trauma kanssanne .

http://www.youtube.com/watch?v=bpjR5a7IXUU

Nyt jälkeenpäin youtubesta katsottuna ei tajua mikä siinä oli niin kamalaa, mutta jokin siinä silloin pienenä oli...

[Blairoid]

Facebook- yhteisöstä tuli mieleen vielä yksi lapsuuden aikainen "trauma", nimittäin Pikku Kakkosen loppupätkä "Varokaa heikkoa jäätä". :D Oli muuten joskus niin kauhea, meni oikein kylmät väreet selässä kun katsoi kyseisen ohjelman. Se musiikki ensinnäkin oli ihan hirveä, joka soi siinä taustalla kun se nalle jäihin tippui, ja se nallen sanoma "Varokaa heikkoa jäätä, hmm..." oli jotenkin muka myös niin pelottavaa. Tuli nyt siis ihan pakonomainen tarve jakaa tämä trauma kanssanne .

http://www.youtube.com/watch?v=bpjR5a7IXUU

Nyt jälkeenpäin youtubesta katsottuna ei tajua mikä siinä oli niin kamalaa, mutta jokin siinä silloin pienenä oli...

Täytyy myöntää, että omassa lapsuudessani se sai omankin veren jäätymään suonissa, kun nalle mölisi tuskissaan kylmässä vedessä. 

[Vanamo]

Minäkin pelkäsin pienenä todella paljon tuota Varokaa heikkoja jäitä -pätkää. Alkumusiikin pyörähtäessä käyntiin saatoin paeta television äärestä ja luulen katselleeni tuon kokonaan vain harvoin. Nytkin kun katselin tuon Skien linkin, niin aivan alun musiikki herätti vieläkin jotain vanhoja tuntemuksia.

[Karen]

Nämä kaikki aika perus; mörköjaksoja en pystynyt katsomaan kuin piilosta äidin tai isän selän takaa kurkistaen, sitä muumipeikon muodonmuutosta taas en TV:stä pienenä koskaan nähnyt mutta muurahaisleijonaa muistan säikkyneeni hiukan ja aavelaiva oli sellainen mystinen juttu jonka ehkä kerran näin pienenä osittain ja muistelin sitten kauhulla (näin jälkeenpäin olen netistä katsonut uudestaan)

Myös pelkäsin hirveästi yhdessä vanhassa Pinokkio-sarjassa jaksoa, jossa Pinokkio muuttuu aasiksi.

Tämä oli myös jotain aivan kamalaa

Näiden lisäksi oli joku sellainen ohjelma.. olisikohan ollut joulun aikaan kun tuli, aasi ja morso? Morsosta sain painajaisia. Tulee siitä kyllä huono olo katsoessa vieläkin :D

[krakken]

Näiden lisäksi oli joku sellainen ohjelma.. olisikohan ollut joulun aikaan kun tuli, aasi ja morso? Morsosta sain painajaisia. Tulee siitä kyllä huono olo katsoessa vieläkin :D

Tämä on kyllä ajaton klassikko. Aika hirvittävät vibat tuli kun tuo putkahti taannoin jonain nettimeeminä vastaan.

[Morkhet]

Itse lähinnä tykkäsin kaikista pelottavista ja karmeista otuksista pienenä, eikä se ole tähänkään päivään asti muuttunut yhtään C': Kuitenkin, Mörkö pitää mainita sellaisena, jota pelkäsin. Tosiaankin, se yksikin jakso Muumeissa oli sellainen, mitä pelkäsin ihan sairaasti kun siinä se oli hirveän pelottava ja sitten se talvijakso, missä se tuli yhtäkkiä jostain. Olihan se Jääkuningatarkin tms. aika pelottava, mutta enemmänkin kiehtova. Minullakin on muistoja niistä juustohirviöistä vai mitä homeloja olikaan, nekin olivat aika pelottavia siihen aikaan. Yleensä en kyllä hirveästi mitään pelännyt, lähinnä olin ihan kiinnostunut semmoisista kauhistuksista. Muumien muurahaisleijona oli hyvä esimerkki, periaatteessa pelkäsin sitä jotenkin, mutta sitä enemmän pidin siitä outoutensa takia. Sitten nämä kaikki Ruohometsän kansat ja Hopeanuolet, kaikessa raakuudessaan tykkäsin niistä hirveästi. Äiti aina ihmetteli, miten tykkäsin kattoa semmosta, mutta niin... Kai se on jättänyt jälkensä minuun.

[Antti]

Hyi hyi hyi Morso! Puistattaa ajatellakin, miten kurkkii jonkin nurkan takaa! Kylmiä väreitä aiheuttaa ja voin sanoa pelkääväni otusta vieläkin. Katsoin siitä äsken kuvan kuvahaulla. Nyt menee yöunet!  

Toinen edelleen pelottava otus, suurimmalta osin kylläkin ällöttävä, oli muumipeikko joka muuttui taikurin hattuun mentyään violetiksi otukseksi. Mörkö oli aina mitä mukavin olento, ei lainkaan pelottava. Mutta Jäärouva, vai mikä lieneekään, oli kamala. Muumeissa jossakin jaksossa esiintyi.

Muita tapauksia ei tule mieleen. Kyllä kolmessa taitaa olla jo tarpeeksi.

[Logikärmes]

Myös pelkäsin hirveästi yhdessä vanhassa Pinokkio-sarjassa jaksoa, jossa Pinokkio muuttuu aasiksi. Mikähän näissä muodonmuutosjutuissa minua pelottaa? :D

Minäkin muistan sen inhottavan tunteen, joka tuli muumipeikon muutoksesta taikurin hatussa, tai juuri tuosta mainitusta Pinokkio-kohtauksesta. Mutta eikös se ollut siinä Disney-leffassa eikä missään sarjassa? En enää muista. Mikähän niissä muodonmuutoksissa on? Kai se on vain on niin karmivaa, kun jokin tuttu ja turvallinen vääristyy joksikin inhottavaksi ja tunnistamattomaksi.

Minun ykköstraumani aiheuttaja on kuitenkin melko tylsästi muumin Mörkö. Muistan aina piiloutuneeni sohvan taakse sen ilmaantuessa ruutuun. Joskus Muumimaailmassa ollessamme kävimme katsomassa näytelmän, jossa Mörkö esiintyi. Kaiuttimista kajahtava örinä oli jo tarpeeksi minun hermoilleni, ja meidän piti lähteä pois kesken esityksen.

Olisikohan se kohtaus Henkien kätkemässä, jossa Chihiron vanhemmat muuttuvat sioiksi, ollut yhtä pelottava, jos olisin nähnyt sen siinä iässä?

[Antti]

Myös pelkäsin hirveästi yhdessä vanhassa Pinokkio-sarjassa jaksoa, jossa Pinokkio muuttuu aasiksi. Mikähän näissä muodonmuutosjutuissa minua pelottaa? :D

Nyt palautui mieleen lapsuuden traumatisoivin elokuva: Pinokkio. Inhoan sitä. Se on kamala. Ahdistaa kun ajattelenkin sitä.

[Morkhet]

Minä en koskaan pienenä nähnyt Pinokkiota - kyllä, aika sivistymätöntä, mutta lempileffani olivat erilaisia kuin se. Luultavasti pienenä se kohtaus Henkien kätkemästä olisi kammottanut minua edes jollain tasolla, jos sen silloin olisin nähnyt.

[Variskauhu]

Voi Morso, sen kun kai oli alunperin tarkoitus olla ennakkoluuloja lieventävä sarja ja hahmo. 

Muodonmuutos. Hyi kamala. Muumipeikon muodonmuutos - pelottavinta ei ollut se, että se muuttui, eikä sen ulkomuoto, vaan se että sen äiti ei tunnistanut sitä. Muistan tosi tarkasti muumipeikon ilmeen, ja siinä oli jotain tosi primaalisesti ravistelevaa ja kauhistuttavaa.

Samalla tavoin pelkäsin Roald Dahlin Noitia; jälkeenpäin huvittavaa, silloin ehdottoman kauhistuttavaa, että noidat muuttivat lapsia mm. nakkisämpylöiksi, jotta näiden vanhemmat söisivät nämä. Sairasta ja kaunista.

[Nafisan]

Euroopan lomareissulta palanneena täälläkin taas kirjoittamassa.

Lapsuuden kamalimpia otuksia oli Rölli. Äiti aina kertoo kuinka pelkäsin sitä. Hän tosin itse pelotteli Vesihiidellä ja Uuni-Ukolla, jotka nappaa pikkutyttöjä jos menee liian lähelle jokea taikka leivin uunia. Uuni-Ukko maalautui mieleeni Hannun ja Kertun noidan kaltaisena vanhana äijänä, joka syö lapsia. Eräässäkin valokuvassa kävelen uunin ohi ja pidän nallani uunin puollla, jospa se vaikka olisi houkutuslintuna toiminut. Vesihiisikin melkein kerran nappasi minut: oimme isosiskon kanssa pellolla kävelemässä keskellä lumisinta talvea ja sisko päätti oikaista peltoa halkovan, jokeen yhdistyvän ojan yli. Hän heittää allekirjoittaneen (5v) ojan toiselle puolen, mutta piennar sortuu ja tipun ojaan. Vettä on n. 10 cm ja makasin mudassa selälläni ja huutaen kuin syötävä kun pelkäsin niin kovin. Ei niitä ihanimpia lapsuusmuistoja.

[Sarantha]

Minäkin muistan sen inhottavan tunteen, joka tuli muumipeikon muutoksesta taikurin hatussa, tai juuri tuosta mainitusta Pinokkio-kohtauksesta. Mutta eikös se ollut siinä Disney-leffassa eikä missään sarjassa? En enää muista. Mikähän niissä muodonmuutoksissa on? Kai se on vain on niin karmivaa, kun jokin tuttu ja turvallinen vääristyy joksikin inhottavaksi ja tunnistamattomaksi.

Tunnistan itsekin tämän kauhun jollain tavalla. Minulla oli ihan pienenä, ehkä 3-4 -vuotiaana sellainen lastenkirja, jossa oli kaksi hiirtä salapoliiseina. Juoni oli jotenkin sellainen, että jotkut pahat tyypit aikoivat varastaa Englannin kruunun jalokivet, ja ne olivat sitten jotenkin tähän suunnitelmaan liittyen rakentaneet kuningattaresta robottiversion, jonka piti esiintyä kansan edessä tms. samaan aikaan kun tämä varkaus suoritettaisiin. Oikea kunigatar (joka oli myös hiiri) oli muistaakseni vangittu. Sitten kirjassa oli kuva, jossa tämä mekaaninen robotti-kuningatar oli kaatuneena lattialla, ja sen hameen alta näkyi metallinpaloja ja irralleen lennelleitä ruuveja yms. (saattaa olla, että mielikuvani ovat muokanneet tätä muistoa, saa täsmentää jos joku muu muistaa kirjan), ja sen silmät tuijottivat tyhjinä ja elottomina. Muistan säikähtäneeni tuota kuvaa tosi paljon, eivätkä vanhempani ymmärtäneet, mikä siinä oli mielestäni niin pelottavaa. Ei varsinainen muodonmuutos, mutta kauhu liittyi mielestäni jotenkin sen tiedostamiseen, että jokin ei ollut sitä, mitä sen olisi pitänyt olla. Vähän samantapaisten asioiden äärellä ollaan siis, kuin niissä muodonmuutosjutuissa.

[Narri]

...kaksi hiirtä salapoliiseina. Juoni oli jotenkin sellainen, että jotkut pahat tyypit aikoivat varastaa Englannin kruunun jalokivet, ...

Haa! Basil Hiiri - Mestarietsivä!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Basil_Hiiri_%E2%80%93_Mestarietsiv%C3%A4

[Sarantha]

Joo, just toi se oli! Itse en kyllä muista, olenko tuota leffaa nähnyt.

"Hyvä kuningatar joka perustuu kuningatar Viktoriaan ja jonka äänenä on Eve Brenner. Ratigan käski Hra Leikinheimon rakentamaan kuningattaresta nuken, jotta hän pääsisi huijaamaan Hiirikansaa, että kuningatar on ottanut hänet miehekseen. Basilin ansiosta nukkekuningatar hajoaa ja Ratiganin juoni paljastuu."

Tähän kohtaukseen ne minun traumani perustuvat.

[Hiistu]

^ Minuakin kyseinen (elokuva) pelotti pienenä. Ei kuitenkaan sama kohta, vaan "lopputaistelusta" Ratiganin muuntautuminen sellaiseksi neljällä jalalla loikkivaksi raivohulluksi rotaksi... Ratigan itsestään ei ollut mielestäni pelottava pahis, vaikka tajusinkin, että hän on ajoittain ilkeä tyyppi - mutta välillä myös ihan miellyttävä ja sivistyneen oloinen. Se kaiken "inhimillisyyden" äkkinäinen katoaminen oli todella järkyttävää. Etenkin kun tarina sitten loppui hänen osaltaan kuten loppui, eikä hän ennättänyt tulla entiselleen (kuten ajattelin voivan vielä tulla, kunhan.. tokenisi).

Joku muodonmuutoskammo kai se tämäkin.  

Lapsuuden kamalimpia otuksia oli Rölli.

Rölliä mie rakastin.

[Milu]

En varmasti muista enää kaikkea oleellista, mutta geneeristen ja muunneltujen kummitusten lisäksi muumipeikon esi-isät ja pari muuta otusta vanhasta Muumi-sarjakuvasta esiintyivät painajaisissa (varmaan muistin ne nyt siitä, että muumiaihe on noussut niin usein tässä keskustelussa esiin). Yhden museon luuranko heräsi myös unissa eloon ja tuli kalistelemaan luitaan ikkunan taakse. Ja sitten pelotti pari 80-luvun lopun tietokonepeliä, joiden mustavalkoinen grafiikka korosti goottikauhuvaikutelmaa hienosti.

[Elyon]

Ihan pienenä pelkäsin jonkin jättiläisistä kertovan kuvakirjan henkilöitä. Näin niistä joskus painajaisiakin. Vähän vanhempana (muistaakseni ykkösellä tai kakkosella) luin kirjan nimeltä Kuka pelkää noitia. Siitä asti pelkäsin kait kolmoselle saakka, että huoneeni perällä olevan seinäverhon takaa hyökkäisi joku niistä kammottavista noidista ja muuttais mut hiireksi.

[Camaro]

Pahimman pelon synnytti jonkilainen "suohirviö".
Oli niitä Ernest -elokuvia. (en muista nimeä) Tämä hirviö sieppasi lapsia ja pienensi niitä nukeiksi. Pahin kohtaus oli, missä poika oli menossa nukkumaan, tarkisti sängyn alusen, ei mitään, meni nukkumaan ja kääntyi, niin hirviö makasi sängyllä vieressä :S Tämän takia edelleen kyljen kääntäminen on joinan öinä HiRmu vaikeaa. Ilmeisesti tämä elokuva oli kuitenkin "komedia", sillä hirviö voitettiin maidolla. Muistaako kukaan nimeä?

Toinen kamala oli Stephen King:in IT. Kun olin kirjan lukenut, en nukkunut pitkiin aikoihin pelkäämättä. Pelleä. Ei ehkä olisi vielä kymmenen vuotiaana pitänyt sitä lukea.

Mörköä en ole jostain syystä koskaan pelännyt.