Mitä mieltä olet juomalauluista?

[Iivari]

Eräästä akateemisesta pöytäjuhlasta jälleen kotiuteneena mietiskelin jälleen juomalaulujen syvintä olemusta. Tutustuin niihin oikeastaan vasta yliopistoon mentyäni, mutta olen kuullut muilta, että jotkut ovat niitä laulaneet (ja kai juoneetkin) jo ennen yliopistoaikojakin. Tänään totesin, että moni perinteinen juomalaulu on jotensakin hyvä, mutta erinomaista olisi, että edes puolet osaisi sanoista osan, ja monet pop-kappaleet ovat ihan mahdottomia koska niissä on liian monimutkainen (!) sävel. American Pie ei kuulostanut yhtään hyvältä kun puolet ei osannut edes sanoja, ja juuri kukaan ei pysynyt sävelessä. Sen sijaan vanhat suosikit

Spoileri: "Helan går" (klikkaa näytä/piilota)

Helan går

intro:
En liten fågel satt en gång
Och sjöng I furuskog.
Han hade sjungit dagen lång
Men dock ej sjungit någ.
Vad sjöng den lilla fågeln då? JO!

:,: Helan går,
sjung hoppfalderallanlallanlej!:,:
Och den som inte helan tar,
Han ej heller halvan får.
Helan går –
sjung hoppfalderallanlallanlej!

ja

Spoileri: "Minnet" (klikkaa näytä/piilota)

Minnet

(sävel: Memory)

Minne!
Jag har tappat mitt minne!
ä r jag svensk eller finne?
- Kommer inte ihåg.

Inne!
ä r jag ut eller inne?
Jag har luckor i minne.
- sån’ där små alkohål.
Men besinn er,
man tätar med det brännvin man får,
fastän minnet och helan går!

Minne?
Muisti hävis, mutt’ minne?
Juhlista selvisimme
- muistikatkoja on.

Minne,
Lähtisin vaikka minne,
kunhan selvittäisimme
mitä tapahtunut on.
Mutta tiedän mä keinon
mikä auttaapi tuo:
Ota ryyppy, ja muistis juo!

toimivat erinomaisesti. Toisaalta pöytäseurueessani tuskasteltiin Yogi-bearin loppumatonta pituutta, ja loukkaantuipa yksi ihminen sen seksuaalisesti rivoista sanoistakin.

Niin, että mitä te olette mieltä tästä nykysuomalaisesta tavasta laulaa juodessa?

[Thialfi]

Hei, hei, nyt minä syön, näin menee pihvi kurkusta alas.

[tnjrp]

Minusta ei kannata laulaa edes kännissä eikä suihkussa, ellei osaa.

[Dyn]

Sitsaan, siis laulan.

[Sarantha]

Täysin tuntematon alakulttuurin ilmentymä minulle. En oo koskaan ryypännyt porukassa jossa tuollaista harrastettaisiin. Tai yleensäkään porukassa jossa ryyppääminen tapahtuisi pöydän ääressä istuen. Johtuu varmaan epäakateemisuudestani sitten.

[Hiistu]

Rumat laulut vaatisivat erityisen kaunista laulantaa, jotta viitsisi kuunnella...

[Skie]

Olen onnistunut välttämään sitsit ja suomenruotsalaiset, jotenka juomalauluja en ole ikinä laulanut. Enkä usko että olisin niitä koskaan edes kuullut. Noh, taas yksi asia jossa voisi hiukan yleissivistää itseään sopivan tilanteen tullen...

[Lachesis]

Vaatii vähintään hiprakkaa, että niitä pystyy laulamaan, ja vähän isompaa, että kuuntelemaan. Selvin päin asteikolla vaivaannuttavaa-tuskallista, vaikka olisi hyvät laulajatkin. Läheisimmässä kaveripiirissäni on pitkään ollut jokunen teekkari, mutta silti vain pari kertaa minulla on ollut oikeasti hauskaa juomalaulujen kanssa.

[Maailmanherra]

Laulan vain työväenlauluja.

[NiTessine]

Hoh, mutta se loppumaton pituushan on Yogi Bearin pointti. Biisiin muutenkin liittyy eräs hienoimmista sitsikokemuksistani.

Olipa kerran opiskelijatapahtuma Joensuussa, johon liittyivät sitsit. Siellä oli mestoilla porukkaa Joensuun lisäksi Tampereen, Jyväskylän, Turun ja Helsingin yliopistoista. Ihan reilusti väkeä. No, sittenpä joku keksi ehdottaa laululäsystä tätä kappaletta "Yogi Bear". Ei aiemmin itselleni tuttu sitsilauluna, mutta kaikkihan sen sävelen muistavat. Sitä rupesi sitten sillai autopilotilla laulamaan mukana:

I know someone you don't know, Yogi, Yogi
I know someone you don't know, Yogi, Yogi Bear
Yogi, Yogi Bear, Yogi Yogi Bear
I know someone you don't know, Yogi, Yogi Bear

Yogi lives in Yellowstone, Yellow, Yellow
Yogi lives in Yellowstone, Yellow, Yellowstone
Yellow Yellowstone, Yellow Yellowstone
Yogi lives in Yellowstone, Yellow, Yellowstone

Sit sen kolmannen säkeistön kohdalla kulmakarvat nousivatkin jonnekin hiusrajan tuolle puolen. En sitä postaa tänne, täällähän on alaikäisiä. Vielä riemastuttavampaa oli se että sitten biisin läsyyn merkityn - melkoisen pitkän - osuuden päätyttyä siellä jotkut helsinkiläis- ja turkulaispöydät rupesivat kailottamaan lisäsäkeistöjä, joita kaiveltiin esiin vielä puolentusinaa. Kerrassaan riemastuttava tapahtuma.

Joo, kuten Dyn sanoi: sitsaan, siis laulan. Oon sitsannut ja laulanut Tampereella, Espoossa, Helsingissä, Turussa, Joensuussa ja kerran bussissa useamman kunnan alueella (huono akustiikka, tai takapenkki pelkäsi omaa ääntään). Oon sitsannut tummassa puvussa, smokissa, farkuissa, haalareissa ja naiseksi pukeutuneena. Siinä hiprakkaisessa yhteislaulussa, kun ei ole hirvittävästi väliä että osaako näin ihan vakavasti ottaen laulaa on semmonen oma hienoutensa, yhteenkuuluvuuden tunne. Se kun on kahestakymmenestä sataan henkeä äänessä antaa muutenkin paljon anteeksi yksittäiselle laulajalle.

Totisesti, hieno asia ovat juomalaulut. Pitäisi nyt itse koota ja toimittaa omalle ainejärjestölle kunnollinen juomalaulukirja.

[Milu]

Täytyy sanoa, että riippuu kokonaan juomalaulusta. Itselläni on tapana arvostaa yleisempää, traditionaalisempaa tai poliittisesti tietynlaista päätä juomalauluissa, ja (muille) sisäpiireille kuten jollekin tietylle aineyhdistykselle tai ylioppilaiden joukolle suunnatut juomalaulut koskettavat vähemmän henkkoht. :)

MUOK: No, Yogi Bear tuo mieleen yhden Johnny Cashista kertovan juomalaulun, joka myöskään ei ole sovelias alaikäisille... ja on tietyssä mielentilassa hyvinkin hauska