Kahvi

[5URO1]

Omat ensimaistiaiset tulivat sieltä äidin mustasta kahvikupposesta, eikä kauheammin miellyttänyt. Mutta ehkäpä noin vuosi sitten, olisiko noinkaan kauaa, päätin että rupean sitä lipittämään. Ehkä suurimpana syynä se että kahvin hajusta olen aina pitänyt. Totuttelukysymys se on; niinkuin oikeastaan kaikki makuasiat. Veikkaisin että aika harvassa ovat ne jotka heti pienestä pitäen, ensikupposesta, ovat litkusta pitäneet.
Itselleni ei mene vielä mustana, ystävä on kyllä suositellut. Sanoo että mahahaavat saadaan maidolla . En vielä ole oikeastaan erikoiskahveihin perehtynyt, ihan perus pakettitavaraa. Ja onneksi ei ole(osittain läheisen henkilön kahvikriitisestä asenteesta johtuen) ihan kauheaa riipuvuutta tullut kehiteltyä. No kyllä se tästä, vuosien saatossa ehtii.
Vaniljajäätelö ja kahvi ovat muuten ihana, ehkäpä lyömätön pari. Ja lopullinen totuus joka tänäänkin tuli todistettua: kahvi+yksi palasokeri+hyvää kermaa tarpeeksi paljon=parasta

[Ansa]

Kaivan haudan (tai no, kolmen sivun) takaa ketjun, koska kahvi.

Sitä on tullut erilaisia merkkejä juotua, aina Presidentistä Juhla Mokkaan ja Kulta Katriinaan, sekä tietty Rainbow:n ihme litkua, jota kyllä sieti jonkin aikaa. Eroahan näissä on, kyllä, mutta olen huomannut myös kahvinkeittimen ja itse keittäjän osuuden siinä, onko se kahvi hyvää vai ei. Kotona keittäessä en millään pysty juomaan sitä litkua, jota itse teen. Olen sitten käsk-pyytänyt poikista keittämään sitä kahvia, koska sitä pystyn juomaan. Tietenkin riippuu merkistä. Jonkin aikaa puruina on toiminut Kulta Katriina, mutta tekisi mieli kokeilla jotain muuta (ja hankkia se Mocca Master).

Kahvin juominen yltyi suunnattomasti lukioaikoina, jolloin imin itseeni melkein kahdeksan kuppia päivässä. Lukion jälkeen se onneksi väheni, johtuen todennäköisesti siitä, etten jaksanut opiskelijakämpässä keittää kahvia ja Kouvolan kahviloiden kahvi oli hirveää litkua. Aiemmin myös käytin sokeria kahvissani, mutta en enää. Se tekee kahvista hirveän makeaa enkä muutenkaan makeasta tykkää hirveästi. Maitoa laitan aina, ja kahvi onkin ainoa juoma, jossa maitoa käytän. Ruokajuomana en maitoa suosi; mieluummin juon mehua tai vettä. Hyvin harvoin pystyn kahvia mustana juomaan ja Latte on erikoiskahveista se, mitä kahviloissa tulee juotua. Mieluiten pienen nisun kanssa (gluteenittoman sellaisen).

Täällä Itävallassa en ole päivääkään kestänyt ilman kahta kuppia kahvia aamulla. Toisaalta olen huomannut, että se myös aiheuttaa pientä tärinää meikäläisessä, mutta joka sitten tasaantuu päivän mittaan. Kahvitauolla olisi myös kahvia tarjolla, mutta se ei ole aitoa kahvia, kun maistuu aivan hirveältä kuralta. En ole siihen koskenut sitten ensimmäisen viikon. Hyi yök..

[haplotus]

Olen vaihtanut kahvin juonnin viime vuonna niin kotona kuin yliopistollakin kokonaan reilun kaupan kahvin kittaamiseen. Kotona kahvimerkkini on Meiran Reilu kahvi, jolla on lähikaupoissa todella hyvä hinta-laatu -suhde, kaupasta riippuen neljästä viiteen euroon per paketti. Makukin on mukavan pehmeä. Yliopistolla juon sitä mitä tarjolla on, mutta viime aikoina se on kyllä tainnut olla ihan samaa merkkiä kuin kotonakin. Ero on siinä, että kotona juon kahvini maidolla ja yliopistolla kerman kera.

Onko muilla tuosta kokemuksia puolesta tai vastaan? Varmaan voisi löytää paremmankin kahvin, mutta juon nyt tuota kun kerran maistuu (ja saan hieman paremman omantunnon. Kun kerran pitää saada juoda kahvia, niin juodaan nyt sellaista josta viljelijä ilmeisesti saa pari ropoa enemmän.)

[Nafisan]

Itse en kahvia juo, mutta reilusta kahvista on Oulussa asuessa tullut parikin kokemusta:

Ainejärjestöni Kultu (Kulttuuritieteiden opiskelijat ry) osti pitkän aikaa kiltahuoneelle reilua kahvia, mutta se on aika kallista budjetille, etenkin kun harva jäsenistöstä jaksaa laittaa pari kolikkoa kupillisesta possuun. Vaihdoimme sitten halvimpaan kahviin, joka taitaa jotain Lidlin laatua olla.

Ainakin Humuskuppilassa taidetaan juoda juurikin tuota Meiran reilua. Ostettiin kerran ainejärjestön nimissä paketillinen sitä ständille, kun omat kahviporot loppui. Tai ainakin piti ostaa. Kaupastahan tuo Meiran kahvi tosiaan vitosella irtoaa, mutta Humukseen kahvi tulee kalliimmalla ja vitosella sai vain paketillisen tavallista Juhla Mokkaa taikka Kulta Katriinaa (ei saatu edes vaihtorahoja). Ilmeisesti kahviloilla tulee kalliimmaaksi ostaa isoja eriä kahvia (vrt. kirjaston kirjojen tekijän oikeus tms. lisä).

Kahvi on kallista, onneksi en itse käytä.

[haplotus]

Ainakin Humuskuppilassa taidetaan juoda juurikin tuota Meiran reilua. Ostettiin kerran ainejärjestön nimissä paketillinen sitä ständille, kun omat kahviporot loppui. Tai ainakin piti ostaa. Kaupastahan tuo Meiran kahvi tosiaan vitosella irtoaa, mutta Humukseen kahvi tulee kalliimmalla ja vitosella sai vain paketillisen tavallista Juhla Mokkaa taikka Kulta Katriinaa (ei saatu edes vaihtorahoja). Ilmeisesti kahviloilla tulee kalliimmaaksi ostaa isoja eriä kahvia (vrt. kirjaston kirjojen tekijän oikeus tms. lisä).

Kas, Humuskuppilassahan minä yliopistolla kahvini nautin. Nykyisin tosin suht harvoin, kun ei ole juuri asiaa ollut yliopistolle.

Taisin tuossa väittää että Meiran reilua saisi neljälläkin eurolla, mutta eiköhän se oikea haarukka ala tosiaan viidestä eurosta ja nouse sinne kuuden euron kieppeille. Minua ei kahvin hinta haittaa, se jos mikä on ihan hyvä kipinä vähentää kahvin juontia joka toisinaan meinaa kavuta liian suuriin kuppimääriin per päivä.

[Ansa]

On se hinta kyllä sellainen, ettei sitä kahvia viitsi itse hirveästi ostaa ja kotona keittää. Sitä vaan sattuu menemään muutama pannullinen aina kun ollaan mun kämpillä pelattu. Pitää muistaa sanoa seuraavan kerran, tuokoot mukanaan kahvia, jos sitä haluavat juoda...

[Astorethein]

Vastasin ketjuun jo takavuosina ja voin todeta, että olen kahvista edelleen samaa mieltä. Erinomaista juomaahan se on ja kulutus pysynyt tasaisen suurena, mitä nyt joskus armeijassa joutui vähän määrästä tinkimään. Nykyään en tingi sitäkään vähää, vaikka melkein kaikesta muusta voisinkin. Kyllä kahvia pitää aina olla saatavissa, niin huonosti minulla ei tule koskaan menemään, että pitäisi jättää kahvipaketti kaupan hyllyyn.

Tuosta kahvin hinnasta sen verran, että onhan se neljä tai viisi euroa paketilta tietysti aika paljon. Mutta oma kulutukseni huomioiden (yksi tai kaksi pakettia kuussa) on kyllä aivan sama, ostanko halvinta vai kalleinta laatua. Edes minun budjettini ei kaadu pariin euroon, vaikka tulot eivät huikeita olekaan.

[Morgan Blood]

Kahvin järkyttävästä hinnannoususta johtuen olen jonkin verran pienentänyt tsuffen kulutusta. 4-6 kahvipannun kuppia (eli 2-3 mukia) tuota tulee nykyään ryystettyä päivässä. Meiran Reilua mieluiten.

Kouluni kahvilassä päätettiin myös investoida Meiran Reiluun, mikä ei kyllä parantanut lainkaan kahvin laatua. Keitin on tainnut jokusen ajan säilöä ajan tomua ja tuollaisten isojen kahviloiden tapa täytellä tyhjenevää säiliötä kaatamalla uutta asiaa sekaan ei ainakaan helpota makua. Lisäksi tsuffelaadun muutoksesta johtuen mukin hinta nousi 2,10 €:oon. Hinta on siis kovempi kuin mitä Turun parhaassa kahvilassa, Cafe Artista, kustantaa mukillinen. En ole suostunut tähän joten roudaan litran termariani kaikkialle. Meillä on kuitenkin aika paljon projektityöskentelyä ja niillä tunneilla on kyllä pakko saada kahvia jota voi painella ulos lipittämään mielenrauhan nimiin.

[Lachesis]

Opin tämän vuoden helmikuussa vahingossa juomaan kahvia. Aiemmin pidin selviönä, ettei elimistöni kestä sitä juuri nimeksikään, enkä viitsinyt edes alkaa opetella. Nyt kuitenkin menee 1-2 vajaata pikkukuppia päivässä maitoineen, mikä on aivan sopiva määrä työtehon kohentamiseen ja satunnaiseen sosiaaliseen kupposteluun. Uudessa työpaikassa tuntuu, ettei teenjuontiin (veden kuumentamiseen, pussin hauduttamiseen ja lopputuloksen jäähdyttelyyn) ole oikein aikaa, kun taas kahvia on aina kuumana keittimessä. Tosin kahvissani on edelleen suhteeton osuus maitoa ja joskus sokeriakin, mutta on ollut mukava huomata, etten tulekaan kahvista suorastaan sairaaksi, kuten olin n. 15 vuotta ehtinyt ajatella.

Kun erehdyin hienolla illallisella ottamaan pisteeksi i:n päälle kupin cappucinoa vaikka kello oli jo kahdeksan, valvoinkin sitten aamukahteen sydän pamppaillen ja mieli levottomasti tempoillen. Rajansa kaikella.

[Huoleton]

Lopetin kahvin juonnin viikko sitten. Töissä meillä on koko ajan kahvia lämpimänä ja sitä tuli juotua jopa 10-15 kuppia päivässä ihan vaan tavan vuoksi. Kun join niin paljon kahvia päivällä, valvoin öitä ja alkoi närästää.  Kaksi päivää kärsin päänsärystä, mutta sittemmin olo parantunut. Nyt juon taas vain teetä ja nukkumisen laatu on parantunut. Olen ollut aika yllättynyt kuinka olo on muuttunut jo viikossa paremmaksi. Kaipaan tosin kahvia, joten laitan aina välillä sitä hiukan kaakaoon. Kaakao kahviliköörillä on muuten parasta kaakaota terästyksellä. 

[Mirre-Kala]

Täältäkin löytyy "kahvimusteri", kuten isoäitini tapaa minua kutsua. Meidän perheessä ja oikeastaan koko suvussa kahvinjuonti on melkoinen itsestäänselvyysi, ja itse taisin alkaa opetella tavoille siinä alakouluiässä. Toki aluksi join lähinnä maitoa kahvilla ja sokerilla. Nykyään sokerin laittaminen kahviin tuntuu ajatuksenakin ilskottavalta, maitoa tai kermaa käytän edelleen reilun lorauksen kun sitä tarjolla on. Musta kahvi menee alas, mutta varsinaisesti tykkään juoda ainoastaan espressoa mustana.

Voi kahvi, tuo jumalten juoma. Lukioiässä join arkena kahvia päivittäin siinä viitisen kuppia. Vapaapäivinä yleensä vain pari kuppia aamulla. Ylioppilaskeväänä vatsa alkoi vastustaa moista elämää melko kivuliaasti, ja nykyisin kahvia menee enää harvoin tuommoisia määriä. Aamukahvin juon vain, jos minulla on aamupalan jälkeen reilusti aikaa (tai ylipäätään aikaa syödä kunnon aamupala), korvaan sen yleensä teellä. Yliopistossa olen omaksunut tavan imaista lounaan päälle kahvikupposen. Sen verran varovaisuutta olen oppinut, että vainojen iskiessä tai vatsan alkaessa vihoitella vaihdan muutamaksi viikoksi täysin teelinjalle. Onneksi kahvin poisjättäminen ei aiheuta minulle päänsärkyä tai muita todella ikäviä oireita, lähinnä olen vähän tavallista tokkuraisempi, mutta sekin korjaantuu pienellä skarppauksella.

Itse satsaan laatuun. Kahvia kuluu kotona noin paketti pariin-kolmeen kuukauteen, joten en viitsi siitä hirveästi säästää, vaikka muuten osaankin köyhäillä. Tykkään tummapaahteisesta, mutta vaihtelen merkkejä. Edellinen pussi oli Meiran Hienoa tummapaahtoista, joka oli minusta oikein käypää. Nyt kuluu Pauligin Parisienia, joka on herkkuani. Reiluista tummista olen kokeillut Rekoa, joka on ihan käypä. Mitähän sitä seuraavaksi ostaisi Yliopiston kahviloissa otan yleensä reilun, ja se on useimmiten Meiraa tai Rekoa. Joskus heitän sekaan maustettua kahvia, nyt minulla on vielä pikkuriikkisen suklaakahvia kaapissa. Tai sitten heitän purujen sekaan kuivattua chiliä jauhettuna, ta kardemummaa. Ja esimerkiksi isäni nauttii kahvinsa sokerin sijaan hunajan kera, itsekin kokeilin, mutten vakuuttunut. Onkos muilla tämmöisiä omituisempia maustemieltymyksiä?

[Huoleton]

Joskus heitän sekaan maustettua kahvia, nyt minulla on vielä pikkuriikkisen suklaakahvia kaapissa. Tai sitten heitän purujen sekaan kuivattua chiliä jauhettuna, ta kardemummaa. Ja esimerkiksi isäni nauttii kahvinsa sokerin sijaan hunajan kera, itsekin kokeilin, mutten vakuuttunut. Onkos muilla tämmöisiä omituisempia maustemieltymyksiä?

Oih, chilillä :) kokonaista suklaajäätelöpalloa tulee välillä sulateltua kahvin sekaan. :)