Kansat: Ranianan kuningaskunta

[Jackalbury]

1. Esittely:

- Siruanan ja Asqirlaisten väliin pusertunut valtakunta. Aikoinaan Ranianan rannikko on ollut pienten ja riitaisten ruhtinaskuntien alue, joka nykyään on yhdistetty kuninkaan istuimen alaisuuteen.

- Ranianaa hallitsee kuningas, joka joutuu käymään jatkuvaa köydenvetoa aatelisten liiallista valtaa vastaan. Aatelisto muodostuu markiiseista ja kreiveistä sekä suurta valtaa hallussaan pitävistä ylipapeista ja uskonnollisista valtahenkilöistä. Markiisit hallitsevat kaupunkeja, kreivit maakuntia.

- Väestö muodostuu kokonaan ihmisistä, vain rannikon kaupungeissa ja pohjoisessa kulkevan Siruanaan vievän kauppatien varren kaupungeissa asuu muita lajeja.

- Kieli muistuttaa enää etäisesti siruanan kieltä, naapurimaiden kielet ovat haudanneet vanhan siruanaa muistuttaneen kielen alleen ja uusi kieli on omanlaisensa.

- Siruanalla on suuri vaikutusvalta kuninkaan hovissa, sillä rannikkoa myöten kulkee Siruanalle tärkeä maantie Siruanan alueelle pussimaisen merenlahden suulle. Läntisiä alueita taas kiusaavat asqirlaisten tekemät ryöstöretket, minkä takia länteen rakennetaan koko ajan lisää linnakkeita ja muureja sulkemaan ja hankaloittamaan ryöstelijöiden kulkua.

- Kulttuuri on keskittynyt ritari-ihanteisiin ja arkkitehtuurikin käsittelee melkein kokonaan muureja ja linnoja. Yhteiskunta on patriarkaalinen ja luokkajärjestelmä hallitsee sitä. Maanviljelijät ovat maaorjien asemassa ja valtakunta elää feodaalisesti. Kulttuurissa suosittua ovat pitkät soittimilla säestetyt romanttiset laulut sekä taisteluita ja turnajaisia kuvaavat vauhdikkaammat laulut.

- Magiaa pidetään häpeällisenä puuhana ja sen harjoittajia vainotaan yleisesti. Tiedettä pidetään epämääräisenä kirjaviisaiden ja lääkäreiden puuhana. Naiset ovatkin vallanneet suurelta osin Ranianan kirjastot ja suurimmat kirjastot ovatkin usein naisten omistuksessa. Miehet pitävätkin kirjoja ”naisten puuhana” ja halveksivat kirjaviisautta.

- Armeija on sangen vahva, muttei vedä vertoja Siruanan armeijalle. Armeija on myös sisäisesti hajanainen, koska se muodostuu eri aatelisherrojen kokoamista omista joukoista. Laivasto on melkein olematon, vain valtakunnan pienelle Läntisen meren pohjoisrannikon kaistaleelle Siruanan sillanpäästä länteen on asetettu laivasto osasto partioimaan rosvojen varalta. Merenlahdella Ranianalla ei ole laivastoa, sillä Siruanan laivasto huolehtii valtakunnan itärannikosta.

- Omaa uskonto on, mutta monet uskonnot ovat levinneet pohjoista kauppatietä pitkin muualta maailmasta.

- Kuningas on periaatteessa yksinvaltias, mutta historia tietää kertoa aatelisten toisinaan mestanneen kuninkaita jotka olivat hallinneet heidän kannaltaan huonosti. 

Alue: Pohjoisessa alue ulottuu aina Siruanan ja autiomaan väliseen kapeaan kaulaan, idässä Taharron rajalle ja merenlahden rannalle. Etelässä rajana on Läntinen valtameri ja lännessä raja päättyy asqirlaisten itäiselle rajalle. Valtakunta ei ulotu Jangareeniin asti. Etelässä valtakunnalla on pieni rannikkokaistale hallussaan Siruanan sillanpäästä länteen olevalla Läntisen Valtameren pohjoisrannikolla.

2. Hallinto:
Ranianaa hallitsee ylimpänä ja laillisesti itsevaltiaana kuningas. Kuninkaalla on alaisuudessaan Valtakunnanneuvosto, johon kuningas on valinnut eri alojen ammattilaisia tai muuten mahtavia herroja. Perinteisesti porvareilla on yksi neljäsosa paikoista, samoin papistolla ja aatelistolla puolet istuimista. Neuvosto käsittelee kuninkaan tai jonkun jäsenen esille tuomia asioita ja toimii eri valtionkonttoreiden johtajana. Kuningas on neuvoston johtaja ja tasatilanteessa hänen äänensä ratkaisee. Valtakunnanneuvoston alapuolella ovat eri alojen konttorit, joita on kolme, Talouskonttori, Hallintokonttori ja Sotakonttori.
Konttoreiden alaisuudessa ovat hierarkkisessa järjestyksessä muu virkakunta. Enemmistö virkamiehistä tulee aatelisten ja porvareiden säädystä. Erillistä oikeusistuinta ei ole, vaan oikeutta jakavat kreivit ja markiisit ja näiden yläpuolella on viimeisenä valitusasteena Kuninkaanoikeus. Papistolla oikeutta jakavat piispainkokoukset, joihin eri uskontojen tietyn alueen korkea-arvoisimmat edustajat kokoontuvat määrä ajoin.
 Ylipappi ja muu papisto on puolestaan perustanut kapitulin joka hoitaa temppelin asioita. Myös muilla uskontokunnilla on omia hallintoelimiä. Porvarit ovat muodostaneet kuhunkin kaupunkiin Porvarisraadin ja pääkaupungissa toimii koko valtakunnan raatien yläpuolella oleva Suurraati.

3. Laki:
Ranianan laki on suurelta osin lainattu Siruanasta, tosin sitä on muuteltu paljoltikin sopimaan Ranianan oloihin. Kuningas on valtakunnan ylin hallitsija ja myös tuomari. Maanomistaja on maa-alojensa ylin viranomainen ja lainkäyttäjä. Jotta maanomistavat aateliset eivät rikkoisi lakeja, joita säädetty suojaamaan maaorjia, kulkee valtakunnassa Kuninkaan Tuomareita, joille jokaisella ranianalaisella on oikeus valittaa aiemmasta tuomiosta. Laki antaa aatelisille suuren vallan, mutta suojaa myös porvareita ja maaorjia näiden hirmuvallalta.

4. Etniset piirteet:
Ranianalaiset ovat etnisestä yhä varsin sekalainen kansakunta. Heidän parissaan esiintyy niin tummatukkaisuutta ja ruskeaihoisuutta kuin pellavatukkaisuutta ja valkoihoisuutta. Sekalainen väestöaines on perua Fareinien Tuhoa seuranneelta kansainvaellusajalta sekä Ranianan varsin pitkästä sekasortoisesta pikkuvaltioiden ajasta, jolloin useita maanpakolaisia, poliittisia vainoja pakenevia ja rosvojoukkoja asettui Ranianaan.

5. Kansanluonne:
Ranianalaiset ovat ylpeätä kansaa ja tarkkoja omasta kunniastaan ja arvostaan. Myös hierarkia on heille tärkeä. Ranianan yhteiskunnan ihailluin ja arvostetuin hahmo on Valkoisen Veljeskunnan ritari. Maaorjat on alistettu fyysisiä ja psyykkisiä keinoja käyttämällä isäntiensä ja näiden palvelijoiden vallan alle. Maaorjia suojelevat säädökset tekevät heidän tilansa siedettäväksi ja ehkäisevät heidän kapinaansa. Ranianalaiset arvostavat fyysistä voimaa ja hyvää ulkonäköä suuresti sekä myös menestymistä. He myös kunnioittavat kuolemaa uhmaavaa urheutta ja ritarillisuutta.

[Jackalbury]

6. Maantieteellinen sijainti, luonnonolot ja populaatio:
Raniana sijaitsee Ortomonlahden länsirannalla. Rannikko on paikoin alavaa ja paikoin se muodostuu meren kuluttamista rantakallioista. Valtakunnan läpikulkevat kukkulajonot usein myös jatkuvat pieninä saarina mereen ennen kuin vajoavat vedenpinnan alle. Valtakunta muodostuu pitkistä itä-länsi suuntaisista laaksoista joita reunustavat matalahkot ajan kuluttamat kukkulat. Laaksot kapenevat ja jyrkkenevät mitä syvemmälle sisämaahan ne kulkevat. Lopulta ne päättyvät Asqirlaisten maan reunamille, missä erämaa alkaa. Kasvillisuus on vehmainta rannikolla ja laaksoissa. Mereltä puhaltavat tuulet tuovat sadekaudella sateita Ranianaan ja tuolloin laaksoja halkovat joet usein tulvivat yli äyräidensä. Laaksoissa virtaavat joet saavat alkunsa Ranianan läntisten seutujen kukkulamailta. Vain harvat joet virtaavat asqirlaisten alueilta asti. Kuivalla kaudella joet kutistuvat ja pienimmät joet kuivuvat kokonaan. Laaksot on muokattu suurelta osin pelloiksi ja vain kukkuloiden rinteillä ja jokien pengermillä kasvaa enää puita. Kukkuloiden huiput ovat paljaita ja vailla kasvillisuutta. 

7. Kieli
Ranianan kieli on syntynyt sekoituksena ranianalaisten puhumasta kantakielestä ja Siruanasta tulleesta siruanalaisesta kerroksesta. Kantakieli puolestaan on alun perin muodostunut Ranianan alueella puhutuista sadoista erikielistä Pikkukuninkaiden aikakaudella, jolloin ajan saatossa muotoutui yksi yleinen kieli koko valtakunnan alueelle. Ainoastaan aivan eteläisissä maakunnissa puhutaan normaalia poikkeavampaa kieltä, koska kyseiset alueet alistettiin viimeisimpinä Ranianan kuninkaiden vallan alle.

8. Sosiaalinen järjestys
Ranianassa vallitsee tiukka hierarkkinen yhteiskunta. Ylimpänä ovat Ylhäisen Aatelin edustajat, suoraan Kuninkaan istuimen alaisuudessa ja ympärillä olevat maakuntien hallinnonjohtajat sekä sotaväen johtajat. Ylhäinen aateli on valtakunnan mahtavin ja rikkain väestöryhmä, joka suurelta osin hallitsee valtakuntaa Kuninkaan Valtakunnanneuvoston kautta, jossa tärkeimmillä suvuilla on perinteisesti oma edustajansa jossakin virassa.
Ylhäisen aatelin alapuolella on Alhainen aateli, johon kuuluvat tavalliset ritarit ja muut maanomistajat, jotka ovat yleensä enemmän tai vähemmän Ylhäisen aatelin alaisuudessa. Alhaiseen aateliin kuuluvat myös valtakunnan vähäinen virkamiehistö joka keskittyy pääkaupunki Tescaleniin ja myös valtakunnan monien jumalien papisto.
Alhaisen aatelin jäljessä tulevat Porvarit, jotka muodostuvat kauppiaista, käsityöläisistä, kaupunkien asukkaista, taiteilijoista ja muista muihin luokkiin sopimattomasta väestöstä.
Porvareiden alapuolella ovat Tilanhoitajat, sotilaat ja merimiehet. Tilanhoitajat hoitavat niitä tiloja ja maa-alueita joita aateli ei henkilökohtaisesti pysty valvomaan.
Alimpana ovat maaorjat, jotka on sidottu perinnöllisesti viljelemäänsä maa-alaan. Kuninkaan laki suojaa maaorjia siten, ettei näitä saa myydä muuten kuin maa-alansa mukana ja laki määrittelee tarkasti maaorjilta vaadittavan työmäärän. Kruunu on herkkä rankaisemaan maaorjiaan riistäviä tilanomistajia, koska silloin se yleensä passittaa lainrikkojat vankeuteen ja ottaa maa-alueen hallintaansa. Kuningas sitten jakaa näitä haltuun otettuja maa-aloja ritarin arvon yhteydessä. Ritarit tulevat pääasiassa aatelissuvuista, joiden jälkeläiset lyödään ritareiksi Tescalenin kuninkaan palatsissa suurissa juhlissa kerran vuodessa. Uusi Ritari joko nimetään jonkin sukunsa omistaman maa-alueen haltijaksi tai perijäksi tai sitten kuningas nimeää jonkin kruunun takavarikoiman maa-alan. Tavallisesti takavarikoituja maa-aloja saavat kuitenkin vain ns. Ensimmäiset Ritarit, sotaväestä tekojensa ansiosta ritaristoon nousseet.


9. Arvot ja asenteet
Ranianalaiset arvostavat yli kaiken fyysistä voimaa ja ulkonäköä, sillä heidän suurin ihanteensa on täydellinen ritari, joka on hyvä kaikissa aselajeissa ja mahtava soturi.
Ranianalaiset vihaavat asqirlaisia, koska nämä usein tekevät ryöstöretkiä maan itäosiin, joiden suojaus ei vielä ole paras mahdollinen. Siruanalaisiin he suhtautuvat ristiriitaisesti, hieman kunnioittaen mutta samalla katkerasti Vasallinsataman häviön takia. Ortomolaisiin he suhtautuvat nykyään hieman halveksien, entinen mahtikansa on nyt suuremman mahtajan sylikoira. Ortomonlahden takaiset Vapaakaupungit ovat heidän mielestään outoja ja rappeutuneita kaikessa loistossaan ja kuohuvassa politiikassaan.

10. Tavat ja perinteet
Ranianassa voimakas tapakulttuuri sitoo aateliston molempia luokkia. Kun aatelin jäsen saa lapsen, hänet merkitään heti synnyinpäivänään sukunsa Kronikkaan. Jos lapsi on poika, hänet laitetaan seuraamaan isänsä jalanjälkiä. Poikaa aletaan pienestä pitäen kasvattaa ritariksi, papiksi tai virkamieheksi. Tytär taas saa äitinsä ja naispuolisten sukulaistensa kautta koulutusta joka tähtää tämän hiomiseen loistavaksi aatelisrouvaksi, hyväksi talonpitäjäksi ja juhlissa pärjääväksi. Toisinaan, jos lapsia siunaantuu enemmän kuin mihin suvulla varaa, heidät lähetetään johonkin valtakunnan luostareista.
Ritarin pojista muut kuin vanhin poika saavat yleensä pienen perintöosuuden suvun omaisuudesta ja heidät pyritään naittamaan jollekin aatelistyttärelle, joka on perheensä ainoa lapsi. Usein muut pojat, joita ei ole lähetetty luostariin, lähtevät armeijan palvelukseen.
Kun ritarin vanhin poika ja perijä tulee 12-vuoden ikään, hänet lähetetään aseenkantajaksi jonkun sukulaisensa palvelukseen. Aseenkantajuus kestää perinteisesti viidestä kymmeneen vuotta. Aseenkantajan oma ritari päättää, milloin tämä on sopiva. Tämän lisäksi myös kuninkaan hovissa oleva Ritarikansleri tarkistaa kaikki ritariehdokkaat testaten heitä erilaisilla kokeilla varmistaakseen heidän arvollisuutensa ritarin arvon saamiseksi. Tämän jälkeen kuningas lyö pojan ritariksi suurissa juhlallisuuksissa Tescalenissa. Juhla on Ranianan tärkein juhlatilaisuus heti kuninkaan kruunajaisten, hautajaisten tai häiden jälkeen. Juhlien jälkeen uusi ritari valitsee yhden 24 Veljeskunnasta, johon hän liittyy.

Ranianan 24 Veljeskuntaa ovat:
Valkoinen Veljeskunta
Punainen Veljeskunta
Keltainen Veljeskunta
Sininen Veljeskunta
Vihreä Veljeskunta
Purppura Veljeskunta
Indigo Veljeskunta
Sinooperi Veljeskunta
Jade Veljeskunta
Smaragdi Veljeskunta
Musta Veljeskunta
Ruskea Veljeskunta
Safiiri Veljeskunta
Harmaa Veljeskunta
Oranssi Veljeskunta 15
Violetti Veljeskunta
Turkoosi Veljeskunta
Timantti Veljeskunta
Rubiiniveljeskunta
Opaali Veljeskunta

Alun perin olivat vain Värien Veljeskunnat, jotka eriytyivät ajan saatossa alkuperäisestä Valkoisesta Veljeskunnasta. Kun värit loppuivat, uudet Veljeskunnat alkoivat ottaa nimikseen jalokivien nimiä. Kukin Veljeskunta on keskittynyt omalle alalleen ja tiettyyn ritarillisuuden painotukseen. Kuningas on kaikkien Veljeskuntien käskijä ja tämän merkkinä hän kantaa virallisissa tilaisuuksissa Sateenkaariviittaa.

[Jackalbury]

11. Ajan mittaus/ kalenteri
Ranianan ajanlasku alkaa Tescalenin valloituksesta, joten se on varsin nuori. Ajanlaskun on tuotettu Ramar I aikana suoraan Siruanasta, koska hän piti entisen kotimaansa kalenteria tarkimpana ja parhaimpana maailmassa. Kalenteri alkaa Korotuksen Päivästä, päivästä jona Tescalen kukistui ja jona Ranianan kuningas luo ritareiksi aatelissukujen jälkeläisiä ja sen ansainneita.

12. Historia
Raniana oli aikoinaan suurelta osin metsien ja pensaikkojen peittämää maata, jota asuttivat ruohopirut. Tuolloin Ranianan seudut olivat suurelti osin erämaata.
Vasta ihmisten saapuminen mullisti Ranianan olot, sillä he alkoivat raivata metsiä ja pensaikkoja pelloiksi ja pystyttivät kyliään Ranianan jokilaaksoihin. Varhaiset asuttajat myös vainosivat ruohopiruja ja alkoivat ajaa näitä kasvavan asutuksen edellä kohti ylänkömaita ja sisämaan erämaita. Ranianan rannikkoa myöten myös varhaiset kauppalaivat kulkivat ihmisten mailta kohti etelän fareinivaltoja, jotka elivät Kultakauttansa. Väestö kasvoi, kun yhä enemmän ihmisiä vaelsi Ranianaan. Ranianaan syntyi alkeellisia pieniä kyläpäälliköiden hallitsemia alueita, jotka nahistelivat toisinaan keskenään. Levottomuus, joka edelsi Fareinien Suurta Romahdusta, aiheutti tuhoja myös Ranianassa, kun yhä enemmän ihmiskansoja vaelsi kohti etelän rikkauksia. Koska Fareinit vartioivat tarkasti rajaansa, väestöpaine kasvoi Fareinien valtapiirin pohjoispuolisilla alueilla.
   Lopulta Kultakauden päättyminen ja Fareinien rajojen sortuminen saivat aikaan kilpajuoksun kohti etelän rikkaita maita ja kaupunkeja. Raniana jäi tämän kansainvaelluksen jalkoihin ja sen kansallinen aines oli Vaelluskauden lopulla varsin kirjavaa. Ensin syntyivät pienet kuningaskunnat, jotka nahistelivat keskenään ja ryöstelivät Ortomonlahden rantoja. Lopulta kuningaskunnat tuhoutuivat, kun Ortomonlahden, silloisen Ryövärinmeren, pohjukkaan syntynyt Ortomon kaupunki kasvoi mahtavaksi vallaksi alueellaan. Ortomon laivat alkoivat ajaa takaa ja tuhoamaan ranianalaisten ryöväriritareiden ja rosvokapteenien aluksia. Ranianan merirosvot ja ryöväriritarit kerääntyivät mahtavaa rannikkokaupunkia, Tescalenia, hallitsevan Garman Laivansärkijän ympärille ja kävivät vastarintaan Ortomon laivoja vastaan alkaen ryöstellä ja tuhota entistä laajemmassa mittakaavassa. Lopulta käytiin Haaksikarin taistelu, jossa viimeiset ranianalaiset merirosvot kukistuivat. Garman Laivansärkijä kuoli saatuaan osuman ortomolaisten nuolesta ja painui merenpohjana laivansa mukana.
Haaksikarin jälkeen Ortomo hallitsi suurimpana mahtina koko Ortomonlahtea. Ranianan maiden pienet valtakunnat taantuivat ja pohjoisimmat niistä päätyivät Ortomon holhouksen alle. Ortomo myös piti kaupan nyörejä käsissään ja pakotti siten Ranianan valtakunnat tanssimaan pillinsä mukaan. Tänä Ortomon Vallan aikana Raniana sai paljon kulttuurivaikutteita Ortomosta. Ortomolla oli myös suuri vaikutusvalta pienten kuningaskuntien politiikkaan. Lopulta Ortomon vallan murskaantuminen Siruanan sotaretken jalkoihin vapautti Ranianan kuningaskunnat sen vallasta. Pohjoisessa Ranianassa, entisillä Ortomon alusmailla, nousi yleinen kapina maanomistajia vastaan, jota entisestään lietsoivat metsien puskaritarit ja ryöväriruhtinaat.
   Ranianan suurin mullistus sitten Haaksikarin taistelun tapahtui muutama vuosi Ortomon kukistumisen jälkeen. Tuolloin nuori suurkuninkaan maanpakoon ajama siruanalainen aatelismies ja sotaherra saapui pohjoiseen Ranianaan. Hänen onnistui kohota ryöväreiden herraksi ja siten saamallaan seuraajajoukolla hän lopulta valloitti yhden pohjoisten maiden vahvimmista linnakkeista, Calkishin linnan. Siruanalainen julistautui linnan ja sen maiden herraksi ja otti itselleen uuden nimen, Ramar. Hänen alkuperäinen nimensä on kadonnut historian hämäriin. Myöhemmin hän sai lisänimen Kukistaja. Ramar onnistui kukistamaan muut pohjoisen Ranianan linnanherrat ja ryöväriritarit. Hänen politiikkansa oli yksinkertainen, liity minuun tai tuhoudu! Naimakaupoilla, juonittelulla ja sodankäynnillä Ramarin onnistui saada suurin osa Tescalenin pohjoispuolista Ranianaa hallintaansa. Ramar muovasi uusista alueistaan itselleen ja pojilleen valtakunnan joko liittoutumalla entisten vallanpitäjien kanssa tai tuhoamalla nämä kokonaan. Samalla Tescalenin kuningas Farhos oli onnistunut kokoamaan suuren osan vielä itsenäisistä Ranianan valtakunnista tuekseen taisteluun Ramaria vastaan. Lopulta käytiin ratkaiseva taistelu Tescalenin muurien edustalla. Raskaiden taisteluiden ja kuningas Farhosin kaatumista seuranneen piirityksen jälkeen Tescalen vallattiin lopulta kun Ramarin armeija onnistui tuhoamaan yhden sen porteista. Tescalen tuhoutui pahoin valloitusta seuranneesta yleisesti sekasorrosta ja ryöstelystä. Ramar antoi joukkojensa riehua kaupungissa kolme päivää, kunnes käski sen loppua. Vastaan hangoittelijat, jotka yhä jatkoivat ryöstelyä tai alkoivat uhmaamaan häntä, Ramar veti ankarana hirteen Tescalenin linnanpihalle. Tescalenin valtauksen jälkeen koko eteläinen Raniana romahti. Enemmistö sen sotavoimasta oli tuhoutunut Tescalenissa ja ainoa vastarinta olivat enää pienet sissijoukot. Ramar valloitti loputkin Ranianasta ja perusti nykyisen Ranianan kuningaskunnan. Ramarista alkoi nykyinen kuningassuku, joka on onnistui aikanaan kukistamaan kapinalliset ja vakiinnuttamaan valtansa Ranianassa. He myös kävivät taisteluita Asqirlaisten kanssa ja aloittivat valtakunnan itärajan linnoittamisen. Raniana myös kävi myöhemmin lyhyen sodan Siruanaa vastaan Siruanan vallatessa alueensa Ortomonlahden suulta. Tuolloin Raniana kärsi tuskallisimman tappionsa ja joutui taipumaan Rassanin Vapaakaupungissa meren toisella puolella laaditussa rauhansopimuksessa alueluovutuksiin ja Siruanan liittolaisuuteen. Rassanin sopimuksesta lähtien Raniana on ollut Siruanan liittolainen ja Ranianalla on oma lähettiläänsä Siruanan suurkuninkaan hovissa. Ranianan kuninkaat ja ylhäiset ovat Rassanista lähtien kuulostelleet Siruanasta kantautuvia uutisia ja yrittäneet parannella haavansa Vasallinsataman muurien edustalla tapahtuneesta häviöstään Siruanan sotavoimalle.   

Ranianan kuninkaat:
Ramar I
Joar I
Ramar II
Relwen
Joar II
kruununperijä Atanios

13. Lukutaito ja oppineisuus
Ranianassa vain ylhäinen aateli osaa lukea täysin. Alhaisesta aatelista vain virkamiehet osaavat lukea täysin. Alhaisesta aatelista vain osa osaa lukea, papisto taas enemmistö.
Porvareilla osa kauppiaista ja käsityöläisistä osaa lukea. Aatelin parissa lukutaito on painottunut naisten puolelle, lähes kaikki naiset osaavat lukea. Naiset lukevatkin paljon ja omistavat enemmistön valtakunnan kirjoista. Koska lukeminen ja kirjoittaminen eivät vaadi fyysistä voimaa, ritarikulttuuri pitää sitä vähäisenä taitona ja naisille luontevana puuhana.

14. Tiede ja teknologia
Tiede on keskittynyt ritarien ja armeijan aseisiin sekä kastelujärjestelmiin. Omaa tiedettä ei juuri ole, vaan se tulee Siruanasta Ortomon kautta. Rauta ja metallien jalostus on tuttua ja yleistä. Ranianassa toimiikin muutamia kuuluisia haarniska- ja aseseppiä.
Kulta- ja hopeasepät taas häviävät selvästi Ortomon, Siruanan ja Vapaakaupunkien mestareille, joilla on paljon enemmän tilausta ja varallisuutta. Ranianalaiset ritarit karsastavat jalometallikoristeluita muualla kuin miekan kahvassa.
Maanviljelys on alkanut kehittyä suurin harppauksin aina siitä lähtien kun Ramar I tuotti Siruanasta metalliauroja ja uusia viljelytekniikoita, joiden avulla Ranianan vanhanaikainen maanviljely uudistettiin. Kotieläiminä pidetään hevosia, nautoja, lampaita, vuohia, sikoja ja kanoja. Muutamat kasvattavat myös kaneja, fasaaneja, ankkoja, hanhia ja kaloja.
   Toisin kuin Siruanassa, tuulimylly on yleisessä käytössä Ranianassa. Vesimyllyjä on ainoastaan suurimpien jokien varsilla, jotka eivät kuivu useinkaan kesäisin. Käsityöläisten parissa käytettävät työvälineet ja tavat ovat jäljessä Siruanaa ja muita vauraampia valtakuntia, minkä takia Ranianan käsityöläiset eivät aina pysty kilpailemaan kalliimpien ulkomaalaisten tuotteiden kanssa. Yleisin kulkupeli on hevonen tai hevosvetoiset rattaat, joita on kahta laatua, ranianalaista ja siruanalaista. Ranianalaiset rattaat ovat yksinkertaisemmat nelipyöräiset kevyet kulkupelit, jotka on tarkoitettu kuormien kuljettamiseen Ranianan jokilaaksoissa ja niiden pengerteillä. Ritarit ja varakkaat käyttävät Siruanasta tuotujen rattaiden mallia, jotka mahdollistavat prameilun. 
Keramiikkaa tuotetaan kautta Ranianan, lasia tehdään vain suurimmissa satamakaupungeissa. Mekaniikka on suurelta osin tuntematonta muuten kuin vedennostokojeissa, joilla jokien vettä nostetaan ylös jokilaaksojen rinteiden pengerviljelmille.
Tiedettä harjoittaa Ranianassa vain aatelisnaisten joukko, joka yleensä kokeilee lukemistaan kirjoista löytämiään teorioita ja kokeita. Toinen tieteenharjoittajien joukko ovat kuninkaan palveluksessa olevat virkamiehet, jotka käyttävät pääasiassa matematiikkaa, logiikkaa ja astronomiaa valtionhallinnon tarpeiden tyydyttämiseen.
Lääketiede laahaa maaseudulla jäljessä, kaupungeissa sen sijaan toimii monia Siruanassa, Ortomossa ja Vapaakaupungeissa oppinsa saaneita lääkäreitä.
   Arkkitehtuuri noudattelee suuresti itäisten maiden malleja.

15. Magia
Magia on pääasiassa muutamien harvojen maagikoiden alaa, koska ritarit halveksivat magiaa raukkojen ja pelkureiden keinona saavuttaa se, mihin he miehuullisuudella ja urheudella eivät kykene. Magian harjoittajat majailevat suurimmissa kaupungeissa hieman karsastettuina porvariston jäseninä. Huhutaan myös magiaa käyttävistä papeista ja ylhäisönaisista, mutta ne leimataan yleensä juoruiksi. Vahva juoru on myös se, että Tescalenin kuninkaallisessa palatsissa on oma salainen huoneistonsa jossa asuu Kuninkaallinen Maagi, joka toimii kuninkaan asiamiehenä magian alalla.

[Jackalbury]

16. Uskonnot
Raniana on uskonnollisesti kirjava alue. Siruanasta on kulkeutunut Ortomon ja lahdensuun niemen valtauksen jälkeen monia uskontoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän valtaamaan alaa Ranianassa. Aikiamos ja Kuolleiden torni ovat tulokasuskonnoista menestyneet parhaiten, sen sijaan Koron ja käärmehenget on jäänyt hieman sivummalle, kenties siksi että ranianalaiset suhtautuvat penseästi käärmeisiin, koska heidän kukkuloillaan asustaa monia myrkkykäärmeitä.
Enemmistö uskonto Ranianassa on vanhojen perinteisten jumalien palvonta, joilla jokaisella on oma pappinsa. Ranianalaiset suvaitsevat myös muita uskontoja, koska uskontoa ei katsota kovinkaan tärkeäksi elämän alaksi.
Ranianassa on koko joukko erilaisia luostareita, joihin perheet kippaavat liian paljon ruokapöytäänsä tai omaisuuttaan rasittavat perheenjäsenet. Luostarit pikemminkin eräänlaisia elinikäisiä asuinlaitoksia, joiden jäsenet elävät normaalisti muuten paitsi vailla maallista omaisuutta.
 Kaikki viralliset papit opettavat, että ilman ritareita ja aatelisia villit asqirlaiset olisivat tuhonneet ja ryöstäneet Ranianan moneen kertaan. He myös pelottelevat jumalia vastaan rikkoneita kohtaavalla rangaistuksella, joka usein on Kuninkaan ja Pappien Kokouksen julistama yleinen kirous, joka riistää kohteeltaan kaiken ihmisarvon ja antaa kirotun surmaajalle lupauksen teon rangaistumattomuudesta.

17. Mytologia
Mytologia koostuu Pikkukuninkaiden aikakauden aikana syntyneistä tarinoista ja lauluista, jotka kertovat pääasiassa ryöväriritareista ja rosvokapteeneista. Mytologia on varsin seikkailu-sävytteinen ja ne muodostavat yhdessä Vanhat Laulut, jotka päättyvät suureen laulukokoelmaan Haaksikarin taistelusta ja Garman Laivansärkijän kuolemasta.
Mytologian lisäksi on Joar I toimesta koottu yleinen tarinakokoelma yleviä ja ritarillisuutta tukevia tarinoita kirjaksi, joka annetaan jokaiselle ritarille ensimmäiseksi lahjaksi. Kirjan nimeksi on vakiintunut ensimmäisen tarinan nimi, Haukkaritari ja Kivenhuipun lady.

18. Filosofia
Filosofiaa harjoittavat vain siihen tutustuneet aatelisnaiset ja osa papistosta. Filosofiassa Ranianalla ei ole omaa kehitystä vaan kaikki filosofia tulee kauppateitä pitkin Siruanasta, Ortomosta ja Vapaakaupungeista.

19. Taiteet
Taiteissa Ranianassa matkitaan orjallisesti Ortomoa. Ainoastaan perinteinen tarinanlaulanta on vielä hengissä alkuperäisistä ranianalaisista taiteen lajeista.
Kuvanveisto ja seinämaalaus ovat suosituimpia taiteenlajeja, kirjalliset taiteet ovat vähäisiä ja syrjityssä asemassa. Sen sijaan ruumiinkulttuuri on huipussaan ja fyysisiä kisoja seurataan ja pidetään vilkkaasti.

20. Ruokakulttuuri
Ranianan ruokapöydässä yleisimmät ruuat ovat kala, vuohi, lammas ja kana. Sipulit ja juurekset ovat yleisimpiä juureksia ja viljatuotteet perusravinnonlähde. Maitoa ei juurikaan käytetä sellaisenaan vaan se tehdään heti juustoksi. Vehnä, ohra ja kaura ovat viljellyt viljalajit.

[Jackalbury]

21. Vaatetus
Vaatetus on Ranianassa saanut runsaasti vaikutteita Vapaakaupungeista, Ortomosta ja erityisesti Siruanasta, sillä Ramar I hovi noudatti siruanalaista muotikoodia. Nykyäänkin asusteet ovat paljolti Siruanan mallin mukaisia, ainoastaan lyhyet halkiohousut ovat tulleet muotiin ratsastuksen tärkeän sosiaalisen aseman vuoksi. Aateliston alapuolella yleisin pukine on lyhythihainen polviin ulottuva kolttu.
Kengät ovat nahkaa tai punottua kaislaa. Maaorjat joutuvat tyytymään pelkkään lannevaatteeseen ja muutamiin kankaankaistaleisiin.

22. Jokapäiväinen elämä
Ranianan jokapäiväinen elämä keskittyy suuresti maanviljelyksen rytmiin, mutta myös aateliston tapahtumat ja kokoontumiset näyttelevät suurta osaa Ranianan elämässä. Siruanalaisia kylpylöitä ei Ranianassa ole, koska vesi katsotaan tarpeellisemmaksi kuin ylettömään läträämiseen käytettäväksi.

23. Kansainvälinen asema ja kaupankäynti
Raniana on käytännöllisesti Siruanan ystävävaltio ja melkein satelliittivaltio, jossa tarkasti kuulostellaan Suurkuninkaan hovista kantautuvia viestejä. Raniana ei ole kansainvälisesti merkittävä, sillä meritie kulkee sen ohitse ja meritie on korvannut turvattoman ja huonokuntoisen maantien länteen. Raniana onkin sivistyneen maailman länsireunaa. Kaupankäynti on pientä, sillä Ranianalla ei ole mitään erityisen haluttua tuotetta tai monopoliasemaa millään alalla.

24. Politiikka
Politiikka on ollut Rassanin sopimuksesta lähtien Siruanan liikkeiden kuulostelua ja niiden mukaan toimimista. Ranianassa kuningas johtaa politiikkaa ja dynastia on onnistunut pitämään suuren enemmistön kansasta takanaan. Muutamia pieniä harvojen aatelisten muodostamia oppositioryhmittymiä on, mutta ne eivät pysty vaikuttamaan Ranianan sisäpolitiikkaan, koska sisäpolitiikkaa tehdään Valtakunnanneuvostossa.
Ranianan politiikan tärkein perusta on säilyttää oma itsenäisyys ja välttää konfliktia niin pitkään kuin mahdollista Siruanan kanssa. Läntisiin naapureihinsa asqirlaisiin Ranianalla ei ole koskaan ollut diplomaattisia suhteita ja heidän välillään vallitsee käytännössä jatkuva kylmä sota, joka tosin rauhoittunut hieman Ranianan linnoitettua länsirajaansa.

25. Sodankäynti
Sodankäynnin pääpaino on ratsuväellä, joka muodostuu ritareista. Toiseksi tärkein on jousimiehistö. Jalkaväkeä on varsin vähän. Laivasto on pieni ja keskittynyt pääasiassa tullilaitoksen hoiteluun. Sotaa Raniana ei ole käynyt sitten Vasallinsataman tappion ja Rassanin sopimuksen jälkeen. Raniana on nyt keskittynyt kehittämään armeijaansa Siruanan mallin mukaan. Asqirlaisia vastaan Raniana on käynyt jatkuvaa taistelua lähes koko historiansa ajan. Taistelu on pääasiassa ollut ryöstö- ja tuhoamisretkiä puolin ja toisin.

26. Muuta
Ranianan tunnus on valkoinen lippu, johon on mustalla kirjottu koristeellinen kuningassuvun tunnuslause, joka on kirjoitettu ympyrän muotoon. Kirjoituksesta lähtevät koristekiekurat muodostavat keskelle tyylitellyn hyppäävän kalan. Kala symbolisoi Garman Laivansärkijää, jonka perillisiksi kuninkaat ovat julistautuneet.