Christopher Paolini

[Jussi]

Täältä löytyy virallinen lehdistötiedote neljännestä kirjasta.

“The burning questions asked by fans around the world will finally be answered in this last installment,” said Christopher Paolini. “All will be revealed!”

[Antti]

Sain Tammelta postia, Perillinen -sarjan viimeisen osan, Inheritancen (Perintö..?), ilmestymisaika on melko varmasti kesä-syksy 2012. Ei siis ihan vuotta sentään mene kaiketi.

[Farelial]

Olen aina lukenut mielummin fantasiaa kuin kuin lapsille/nuorille tarkoitettua hölynpölyä, mitä meille yritetään syöttää. Mutta kun olin 11, Eragon näytti mihin fantasia voi pystyä, ja sai minut takertumaan fantasiaan kiinni.
Onhan se vähän hassu, ja välillä ärsyttävä, mutta pidän siitä silti. Se sai rakkauteni fantasiaa kohtaan roihahtamaan liekkeihin!
Kaikki mitä fantasiassa on parhainta, yhdessä sarjassa.
Kaksi ekaa osaa olivat loistavia, kolmas oli vähän turha, venytetty ja vanutettu, vähä tekemällä tehdyn tuntuinen. Toivottavasti neljäs ei jatka samaa..

Mutta ihanaa! Neljäs osa tulee! Ajattelinkin jo että tuleeko ollenkaan, kunnes muutama kuukausi takaperin luin kirjailijan sivuilta että Inheritance julkaistaan marraskuussa alkukielellään!  JEE!

[Jussi]

Sain Tammelta postia, Perillinen -sarjan viimeisen osan, Inheritancen (Perintö..?), ilmestymisaika on melko varmasti kesä-syksy 2012.

Suomennos ilmestyy ensi lokakuussa nimellä Perillinen. Kääntäjä on vaihtunut Sirkka Aulangoksi. Tammen esitteen mukaan kirjan pituus on noin 850 sivua.

[Platypus]

Noni, jees!  Itse odotan nimenomaan suomennosta, koska olen ne tottunut lukemaan suomeksi. (Ai niin, ja ehkä siksi, koska tahdon myös saada sarjan hyllyyni kokonaisena... kaikki muut osat onkin jo.) Toivottavasti suomentaja osaa hommansa nin kuin edellinenkin.

Olinkin joskus vuonna kivikirves kommentoinut, että Paolinin sarja on mielestäni ihan mukava aloitus sen kaltaisen fantasian lukemisessa - juuri siksi, että siinä käytetään peruselementtejä joita on muissakin sarjoissa. Se ei ole koskaan minua häirinnyt.

Lukiessani kahta ekaa osaa uudestaan vajaa vuosi sitten, lämmitellen muistiani Brisingriä varten, tykkäsin sarjasta jopa enemmän. =) Minua on toisaalta jokseenkin helppo miellyttää, jos kerronta sujuu. Paolinin kirjat paranivat paranemistaan. Ja Brisingristä tykkäsin tietenkin.

Koska tarina oli alunperin tarkoitettu trilogiaksi, Brisingr tuntui enemmän tai vähemmän maltilliselta valmistautumiselta viimeisen kirjan (toivottavaan) ryminään, eli paljoa woah-meininkiä ei ollut. Olen kuitenkin aina hirveästi tykännyt Roranista, joten luin kirjaa äärimmäisen innokkaasti, hiukset putoilivat päästä ja mahahaava oli lähellä...