Rising-itseluottamus

[Rituri]

Minä valikoin välillä hyvinkin tarkkaan mihin vastaan. Saatan yhä kirjoittaa viestin ja sitten päätän etten lähetäkkään. Yleensä pyrin olemaan toistamatta edellisiä paljon ja tuomaan edes jotain uutta keskusteluun. Tosin välillä tulee kirjoitettua ihan viestin kirjoittamisen ilosta.

Vanhalla forumilla kirjoitin paljon vähemmän, joten olen kotiutunut ihan hyvin. Edelleen luen enemmän kuin kirjoitan. Kohtuu paljon täällä tulee aikaa vietettyä .

Muutaman aiheen olen uskaltautunut aloittamaan, kun on mieleen juolahtanut jotain joka saattaisi kiinnostaa muitakin. Jotenkin jännittävää se aiheen aloittaminen aina on, kun miettii kiinnostaako se ketään ja vastaako siihen kukaan.

[Metusalem]

No, olen ollut. Ja olen vieläkin, ehkä.

Uuden aiheen aloittamisessa on suurehko kynnys. Vastaaminenkin jää usein siihen, että kirjoitan kolme kappaletta viestiä ja tajuan, ettei minulla ole mitään sanottavaa. Enkä valitettavasti voi sanoa olevani kuin kotonani, kyllä minä sen verran pelkään sanovani jotain tyhmää.

(Tähänkin olisin kirjoittanut vielä jatkoa, mutten uskalla)

[Kuurankukka]

Haha. Ihan kuin kaikki olisivat ensin muutaman kuukauden seurailleet... olen itsekin, eikä se oikeastaan tehnyt viesteistäni vähemmän idiootteja (ja varmaan ajattelen näistäkin niin myöhemmin). Alussa oli vähän hankalaa muttei edes niin kuin joillain muilla foorumeilla (vaikka nytkin, mutta syyt ja muutkin ovat voineet muuttua).

Olenhan minä joo kotiutunut. Joskus yritän rimpuilla, mutta täällä olen aina. Rakastan teitä joo. Joo.

[Zereott]

Minkä noista nyt valitsisi? Kun mikään ei oikein kuvaa... No, sanotaan, etten tunne ilmiötä, sillä en ole koskaan omasta mielestäni tiedostanut itsessäni minkäänlaista rising-epävarmaa.

[Dragone]

Vaikka olen uusi täällä, en silti tunne oloani epävarmaksi. Ehkä hieman araksi tosin, koska en tunne vielä ketään täältä. Viestejä kirjoittelen sitä mukaa, kun on sanottavaa. Uusia keskusteluita en ole vielä aloittanut, mutta onhan tässä aikaa.

Yritän kirjoittaa asiani ajatuksella, toisia loukkaamatta. Joskus tulee kirjoitettua juttuja, joita ei sanoisi ääneen. Suojelen yksityisyyttäni melko tarkasti ja haluan uskoa, ettei minua tunnisteta nimimerkin suojista. Voi olla toive ajattelua, mutta haluan tuudittautua tähän luuloon. Sovellan samaa periaatetta, mitä yleensäkin noudatan elämässä: Ei ole minun ongelmani, mitä toiset minusta ajattelevat.

(OT: Tosin eilen mieleeni juolahti minulle epätyypillinen ajatus. Pitäisikö minun poistaa blogistani kävijämittari, jotta (olemattomat) lukijani eivät näe, että minulla ei ole lukijoita. Ristiriitaista, mutta jonkinlaista epävarmuutta tämäkin.)

Toivottavasti en spämmännyt. Kaikki on vielä niin uutta ja vierasta. Ja kirjoitettavaakin löytyy varmaan liikaa. Josko lopettaisin tähän.

[Sonaria]

Minähän en uusia aiheita aloita. Samaa ilmiötä esiintyy tosin kaikilla foorumeilla, joten sanoisin olevani yleisesti epävarma.
Toisaalta, jos aihe näyttää "liian" järkevältä minä en välttämättä uskalla vastata siihenkään...
Johtopäätös: olen yleispelokas, ja muiden foorumien mittapuulla suorastaan kotiutunut tänne... *silmäin pyöräytys*

[Aemilia]

späm//

Asettelen tässä sitä kruunua paremmin kutreilleini...

Dyn, jonka laskuri vääjäämättä tikittää kohti millenniumia, oli mielessäni kun tuon vastausvaihtoehdon loin. Onhan täällä, hirmuvaltaisessa demokratiassa, näköjään useampiakin hallitsijoita, kahdeksan tällä hetkellä.

*alamaisia kumarruksia* Olen ylpeä siitä, että olette ylpeitä itsestänne, ja juuri niin monarkia kai toimii?

Rottis: Väitän, että käytin oikeaa merkintätapaa. Mutta ole vain keisarinna jos haluat

Plus: Loistavaa keskustelua.

[Rid]

Itehän olin Risingille ekaa kertaa tullessani sen verran teini ja tietämätön foorumeista, että ei puhettakaan mistään epävarmuudesta. Köh. Onneksi niitä ensimmäisiä viestejä ei enää mistään voi löytää  .

Hyvin äkkiä tänne on myös tullut kotiuduttua, joten epävarmuutta ei milloinkaan ole tullut. Muut foorumit ovat sitten asia erikseen...

Ja Saranthan mainitsema mode-epävarmuus, sitä oli mullakin kans alussa, lähinnä siinä että mikä nyt on spämmiä ja mitkä viestit poistaa heti ja minkä perään vain laitetaan varoitus...

[Radoxeald Lectunium]

...

Hmm, en osaa sanoa olenko niinkään epävarma. Kirjoitan nykyään suhteellisen paljon (yhä vain teknovelhon titteli on tähtäimessä!) mutta aina toisinaan on hiljaisiakin kausia, mutta nehän ei (tietenkään ) johdu mistään epävarmuudesta, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei täällä löydy mitään kiinnostavaa, mihin kirjoittaa.
Satama, Tuomiokivet ja Leikkinurkka ovat yleensä etupäässä kirjoittelun kohteena, sillä niihin löytyy helpoimmin jutun juurta - ilman spämmiä, totta kai.
Nuotiossa en ole nykyään enempää kuin lukijana, sillä olen lopettanut tarinoiden kommentoimisen (mikäpä minä olen arvostelemaan toisia, kun siellä on kuitenkin paljon minua älykkäämpiä veikkoja antamassa palautetta). Taverna on samaten vähän liian syvällinen paikka, että mielipiteeni eivät luultavasti olisi järin rakentavia. Muut paikat menevät, jos keksin mitään sanottavaa.

Topikien perustaminen on mulla aika harvinaista, kun ei ole mitään aihetta/syytä keksiä mitään.

[Lunimara]

Minä olen vielä niin uusi täällä, että epävarmuutta on vielä vähän ilmassa. Mutta enköhän minä tänne pian kotiudun .

Viestejä kirjoitan, jos on asiaa. Harvemmin on, joten siksi viestejäni on niin vähän. Uutta aihetta en voisi aloittaa, en minä sellaista uskalla tehdä. Ei minulla kyllä olisi aihettakaan, mistä aloittaa uusi ketju  .

[Dunarthon]

Epävarma niin kuin kaiken muunkin asian suhteen. Aiheita en aloita, jos ne eivät ole omia tarinoita tai jotain. Niitäkään en ole alottanut pitkään aikaan.

[Hiistu]

Alussa tietty hetki outoa, lähinnä koska ei kokemusta muiltakaan foorumeilta pahemmin vielä ollut. Rekisteröitymisen jälkeenkin meni vielä hyvä tovi ensimmäistä viestiä  (jonka katsoin kohteliaaksi kirjoittaa esittäytymistopiin) nysvätessä. Pieni ilmanhaisteluhan kuitenkin on vaan terveellistä.

etten tosiasiassa jaksa välittää, mitä muut netissä minusta ajattelevat. On huolia ilmankin 

Suunnilleen noin minunkin osaltani. Sen verran suhteellisuudentajua koen omaavani, ettei se maailma siihen kaadu, vaikka tulisikin välillä höpöteltyä omit.. omalaatuisuuksia yhdellä keskustelualueella ja arviolta tusina tai pari suhteellisen tuntematonta ihmistä tässä maailmassa sen kenties huomaisi ja kukaties pitäisikin minua sitten hölöpäisenä&kusisuisena teinixinä tms. mukavaa. Etenkin kun ottaa huomioon sen pienen mahdollisuuden, että he saattavat olla peräti väärässäkin.
Kyllä minä ihan oikeasti ihmisiä arvostan, joitakuita hyvinkin paljon, joten olen hyvinkin tarkka siitä, etten sano mitään ketään loukatakseni tai muutenkaan viljele suur'räävittömyyksiä tai pidä itsestäni mitenkään turhaa meteliä. Mikäli katson sanomiseni kuitenkin olevan ihan asiallista, niin en minä sitä yleensä kainostele sanoa.  

Ehkä sillä olisi enempi väliä, jos täällä olisi itsellään omat ystävät ja elämänkumppanit jne. käyttäjinä ja elämä pyörisi enempi yhteisön ympärillä.. en tiedä.
Sekin on mielestäni erittäin epätodennäköistä, että joku kehittäisi miusta pakkomielteen ja oikeasti alkaisi tonkimaan henkilötietoja (tai toisin päin: nettinickejä) esiin ja vainoamaan. Sen verran avoimesti olen asioistani täälläkin puhunut, että en minä niitä jokaiselle kaduntallaajalle menisi julistamaan, mutta en toisaalta mitään sellaistakaan, mitä oikeasti häpeäisin kertoa, jos jollakulla pälkähtäisi päähän kysyä.

Keskusteluja en aloittele, olen liian laiska. Muutaman kerran on olevinaan joku hyvä aihe tullut mieleen, mutta tarpeeksi pitkäksi aikaa asian jäätyä roikkumaan on joku muu ehtinyt keskustelua jo pistää pystyyn ja hyvä niin.

[Vehka]

Nuotiossa en ole nykyään enempää kuin lukijana, sillä olen lopettanut tarinoiden kommentoimisen (mikäpä minä olen arvostelemaan toisia, kun siellä on kuitenkin paljon minua älykkäämpiä veikkoja antamassa palautetta).

Ei pidä paikkaansa! Jokainen kommentti on tärkeä ja jokainen palaute arvokas. Sitä paitsi, Rad, minusta oli kivaa silloin kun kommentoit jotain tarinaani - vaikket kirjoittanutkaan hehtaarianalyysiä, kerroit mielipiteesi. Ja se on tärkeää.

[Morinjoc]

Mitään en tunnusta. Tosin minulla on paha tapa silloin tällöin aloittaa kirjoittaminen, muistaa sanonta 'jos sinulla ei ole mitään älykästä sanottavaa, ole hiljaa', ja miettiä viestin painoarvoa uudelleen.

"Olisihan siinä se eräs asia, mutta onko se riittävästi.."

[Flyingisland]

Minä olen Morinjocin kanssa samoilla linjoilla, tulee usein harkittua kahdesti onko minulla oikeasti jotakin sanottavaa? Useimmiten kylläkin on. 

Ajatusten muuttaminen sanamuotoon (Ymmärrettävään sanamuotoon) vaatii hiukkasen työtä ja niinpä en kovinkaan usein ehdi (vale!) kirjoittamaan viestiäni loppuun.

Postauksen jälkeenkin luen viestini suunnilleen kahdesti, että saisin pahimmat kirljoitusvirlheet korjattua, minulla kun on aina välillä ollut tapana niistä huomautella...

Nyt on kuitenkin kesäloman eli Aktivoitumisen aika! Ei ole läksyt painamassa niskaan, eikä se aurinkokaan ihan koko ajan ole pyytämässä ulkoilemaan. Voisin vaikkapa jatkaa Nuotion tarinoiden kommentointia. Hmm, taidanpa lähteäkin nyt sinne tekstejä lueskelemaan!

[Crescent]

Hömhömhöm-  Tässä tulee nyt liikuttunutta fiilistelyä entisen minän kanssa.

Enhän minä alussa uskaltanut mitään kirjoittaa tänne, en edes rekistöröitynyt, tiirailin vain nurkan takaa maailman menoa ja ajattelin, että jonain päivänä uskallan. Se joku päivä ihme kyllä koitti, mutta ei minulla mitään itseluottamusta ollut. Kirjoitin kaikki viestit tuhat ja yksi kertaa, luovutin viimeisen version maailman tarkasteltavaksi ja häpesin sitä aina ja pitkään- En pysty ekoja vieläkään lukemaan.

Sitten tuli ensimmäinen miitti. Ja karmea määrä persoonia joiden joukkooon hukuin. Ja tajusin, että täällähän voisi viihtyäkin. Ja Cresen suurensuuri persoona oli syntynyt. *epätoivoinen poseeraus*

Möh. Kyllä minä nyt uskallan viesteihin vastata. Kahdesti mietin sanottavan, joka toinen kerta totean, että turhaan minä hölisisin. En paljoa höpise turhia, ehen. Pitkään en aiheita uskaltanut tehdä, tuli ensimmäinen tekstini/aiheeni, muutuin rohkeammaksi- Olen nyt pariutumismiittitopicikin ylpeä aloittaja.

Rising on tehnyt minusta itsevarmemman persoonan, tehnyt minusta persoonan. Crese kiittää.

[Chiad]

Joskus olen epävarma, mutta se riippuu keskusteluaiheesta ja kuluneesta päivästä (ts. millä päällä olen). Aika lailla kotonani kuitenkin olen täällä, viestien lähettäminen on yleensä kiinni omasta ahkeruudesta tai sen puutteesta, ei niinkään epävarmuudesta. Tääl on kivvaa porukaa, ei teit tartte pelätä. ;)

[Knox-setä]

Nuotiossa en ole nykyään enempää kuin lukijana, sillä olen lopettanut tarinoiden kommentoimisen (mikäpä minä olen arvostelemaan toisia, kun siellä on kuitenkin paljon minua älykkäämpiä veikkoja antamassa palautetta).

Ei pidä paikkaansa! Jokainen kommentti on tärkeä ja jokainen palaute arvokas. Sitä paitsi, Rad, minusta oli kivaa silloin kun kommentoit jotain tarinaani - vaikket kirjoittanutkaan hehtaarianalyysiä, kerroit mielipiteesi. Ja se on tärkeää.

Olen samaa mieltä kanssasi, Vehka. Jokainen kommentti(ja mielipide) on äärimmäisen merkittävä.

[Steelsheen]

En tunnista ilmiötä ainakaan erityisesti risingepävarmuutena. Tosin olen kyllä viime aikoina melkein unohtanut koko Riisin, mutta eihän se estä kommentoimasta. Tunnen enemmänkin sellaista yleisepävarmuutta koko maailmaa kohtaan, että oli kyseessä Riisi, joku muu foorumi tai irl-tilanne, en yleensä uskalla sanoa mitään mihinkään vakavampaan aiheeseen. Usein tuntuu siltä, ettei mulla voi olla mitään sanottavaa, ja jos olisikin, niin mielipiteeni on aivan onneton.

Kevyempiin aiheisiin kyllä pystyn heittämään jotain, ja kyllä periaatteessa voin aloittaakin keskusteluja, yleensä se vain tyssää siihen, ettei minulla ole kuitenkaan tarpeeksi perusteluja/en vaan osaa.

[Ethéane]

Haluaisin perustella, miksi vastasin jotain muuta: Kyllä, olen Rising-epävarma. Tai olen kai epävarma ihan muutenkin.

Harkitsen aina pitkään ja hartaasti, uskallanko laittaa vastausta johonkin, koska minusta tuntuu, ettei minulla ole mitään uutta sanottavaa/sanottavani ei ole tärkeää. Olen aika huono pukemaan ajatuksiani sanoiksi, koska en ole niistä muutenkaan aina ihan varma. Usein kirjoitettuani vastauksen se kuulostaakin ihan erilaiselta, kuin mitä olen tarkoittanut, eikä se näin ollen ikinä päädy muiden luettavaksi.

Lisäksi olen vähän epävarma siinä suhteessa, että en uskaltaisi oma-aloitteisesti ottaa kontaktia kehenkään risingläiseen. Ei siinäkään mitään erityistä syytä ole, miksikö en uskaltaisi, mutta silti. Ei vain kävisi laatuun. Se on tietty hirveän kivaa, jos joku ottaa yhteyttä minuun. =) Tulee hyvä mieli.

Tässä asiassa olen aika samoilla jäljllä kuin Kosketar... En vain uskalla ottaa oma-alotteisesti kontaktia muihin, mikä ei kyllä tarkoita, että haluaisin eristäytyä muista. En vain uskalla. On kuitenkin ihana, jos joku muu ottaa minuun yhteyttä