Oma huone

[Morndun]

Minun oma huoneeni on kotonakotona. Sen tunnen olevan omani ja siellä on koti. Se on vain makuuhuone, mutta siellä tuntee olevansa kotona ja piilossa maailmalta. Huoneessa (siis täällä) on perushuonekaluja kuten sänky, kirjoituspöytä, kirjahylly/vitriini, arkku, laatikostoja ja kaappeja. Huonetta ei ole koolla pilattu, joten tavaraa on enemmän kuin tilaa kun hamstraan tänne kaikenlaista. Mistään ei tosiaan raaski luopua (ei sitä voi tietää jos jotain tarvii vielä joskus). Kirjoituspyödällä on keskellä tilaa tämän läppärin vierailua varten, muuten se on ahdettu täyteen monenmoista pikkusälää. Kirjahylly on liian täynnä ja kirjoja on lattialla, jakkaralla tai missä milloinkin. Sivupöydän ovat vallanneet keräämiäni leluhevoset. Lähes keskellä lattiaa (mutta ei kuitenkaan keskellä) on tuoli ja sen ympärillä erinäisiä laatikoita. Tällä hetkellä sen ympärille ovat majoittuneet myös kaikki kassit ja laukut. Katosta roikkuu lamppu ja seinillä on muutamia julisteita, seinälippu ja omatekemiäni tauluja. Tämä on lähes ainoa paikka jossa tunnen oloni viihtyisäksi, koska täällä olen saanut laittaa kaikkea niin kuin haluan (no huonekaluja en ole valinnut, ne vain ovat ajan saatossa ajautuneet tänne).

Haaveilen kuitenkin omasta asunnosta ja yritän kaikkeni sen eteen, jotta vielä saisin sellaisen opiskelupaikkakunnaltani tai sen läheltä. Joku päivä vielä sen hankin. Asuntolan huone koulu vieressä ei tunnu omalta. En tunne oloani mukavaksi samassa huoneessa vieraan ihmisen ja tämän kavereiden kanssa. Haluaisin vain hieman enemmän yksityisyyttä enkä vieraiden seuraan 24/7. Taidan ruveta lottoamaan.

[Elthadora]

Miulla on huone vähän omituisessa tilassa.. Teoriassa olen muuttanut naapurihuoneeseen kotona, kun se on reilusti suurempi, mutta esimerkiksi miun rakkaat kirjani ovat vielä vanhassa huoneessa, kuten myös monet muut tavarat. Nykyään tunnen molemmat huoneet suurin piirtein yhtä paljon omaksi huoneekseni. Vanhassakin ehdin kuitenkin asua yli kymmenen vuotta. Siltä kantilta oli melko masentavaa muuttaa sieltä, mutta en kyllä haluaisi noita vaaleanpunaruusuisia tapetteja takaisinkaan.

Nykyinen huoneeni on melko vanhan tyyppinen. Katosta roikkuu se perus Maria Teresia-kattokruunu (ei varmaankaan kirjoiteta noin) vanhempien jälkjiltä, seinää kiertää katonrajassa boordi roomalaisilla numeroilla ja aurinko-tähtikuvioilla. Yhdellä seinällä on vanha lipasto, joka on tuotu isän vanhasta lapsuuden kodista Siuntiosta. Siinä on keskellä vaakasuuntaisen ovaalin muotoinen peili ja sivuvitriinien laseissa kristallityyppiset leikkaukset. Lipaston päälle olen asetellut jotain (ei punaisia) ruusuja, aurinko- ja yökellon, ketunkarvaa (vanhasta loppuunkuluneesta huivista, jonka sain mummiltani pienenä, mutten raaskinut heittää karvaa pois myöhemmin), kivikokoelmani, korurasiani, jonkin sortin heiniä kristallimaljakossa jne.. Kaikkea pientä miulle tärkeätä. Vieressä on vaateteline ja tuolilla shamaanirumpuni.

Sitten on kahdesta yhdenhengensängystä koottu sänky yhdessä nurkassa ja sen vieressä miun yöpöytä, jolta löytyykin kaikkea mielenkiintoista. Kuva miusta ja yhdestä hyypiöstä, jota kullaksikin kutsun. Viime vuoden syntymäpäiväkortti samaiselta henkilöltä, lohikäärmelamppu, pienehkö keijupatsasja sen sellaista. Lipastossa siinä allasäilytän lähinnä kynttilöitä, suitsukkeita, tuoksuöljyjä, rasvojani yms. Kaikkea outoa siis. Lattialla on sinivalkoinen karvamatto, josta vasta pari viikkoa sitten sain valitettavasti tietää sen olevan tehty lampaannahkasuikaleista, joissa villat jäljellä.. Hrr..

Kaapeista sitten löytyy yhtä jos sun toista.. Siellä ovat vaatteeni, jotka ovat pysyneet vuodesta toiseen lähes samoina (hylkään vasta, kun kuluvat totaalisesti puhki) ja kaikenmaailman piirustusvälineeni ja cd-levyni.. Ja tietysti siististi pakattuna kaikki astiat ym. kodin perustarvikkeet joskus tulevaa muuttoa varten. Ja muusta ei sitten puhuta. Paitsi miun pehmoleluarsenaalista, joka täyttää kokonaisen hyllyn.

Huu, pakko myöntää, että aika paljon tavaraa.. En vain osaa luopua mistään ja kuitenkin, kun ystäviltä, sukulaisilta ynnä muilta saa aina pari kertaa vuodessa jotain pientä. Voisi kyllä viedä jotain aikoja sitten pieneksi jääneitä t-paitoja keräykseen jossain välissä ja harkita jotain suursiivousta/-raivausta, vaikka huoneen vaihdossa kyllä onneksi karsiutui jo aika paljon.. Piitkä piitkä viesti neljännenkymmenennen kunniaksi. ^^

[heatherr]

Olen asunut omassa huoneessani nyt kymmenen vuotta (suunnilleen, arvio). Se on melkein neliön muotoinen ja sijaitsee kaksikerroksisen talon yläkerrassa. Ja kyllä, huone on minulle todella rakas ;> Vietän huoneessani paljon aikaa. Tapetit ovat valkoiset, ja siellä on pöytä jolla tietokone, vaatekaapit, laatikoista kasattu kirjahylly, sänky, sohvapöytä ja televisio, lasikaappi ja ties mitä muuta turhaa krääsää. Ja juuri nämä turhat asiat tekevät juuri siitä huoneesta minun huoneeni.

[Riskakor]

Minun huoneeni on lähes säännöllinen kuutio, noin viiiiisi metriä särmä. Seinät on maalattu kaksiosaisesti, alhaalta puoltoista metriä tummansinistä ja yläosa vaaleansininen. Siellä on samalle viisimetriselle seinälle ahdettu kirjoituspöytä, nojatuoli, kaappi, lipasto ja sen päälle telkkari ja stereot - ja kirjahylly. Se kirjahylly vasta onkin tämän neidin ylpeydenaihe, se kun on itse tehty, seinälle ripustettu musta "laatikkokompleksi", joka on täynnä kirjoja: koulukirjoja ja romaaneja ja mangoja. Itse asiassa, se oli tosi tilava silloin, kun valmistui pari vuotta sitten, mutta nyt se alkaa olla aika ahdas, kun niiden "laatikoiden" päälläkin on kirjoja. Joku reilut viisi ja puoli metriä siinä kaikkineen on hyllytilaa. O.o

Sitten. Tuota seinää vastapäätä on toinen seinä, jolla taas ovat jenkkisänky, peili, yöpöytä ja noin 120cmx70cm kehikkohyllykkö, joka on meidän iskän aikanaan tekemä ja täynnä meikkejä ja hiusjuttuja, joita mie en ikuna muista käyttää. >__>

Ja näiden kahden seinän välissä olevat seinät - no, toisella on ovi ja toisella ikkuna. Oviseinä on muuten täynnä julisteita lähinnä Nirvanasta, Metallicasta ja Heath Ledgeristä, ja ikkunaseinä on täynnä tavaraa. Ikkunan oikealla puolella on cd-hylly (joka on kaksi metriä korkea) ja iso ilmoitustaulu, ja vasemmalla puolella on lukulamppu sängylle ja erinnäisiä valokuvakehyksiä. Seinät on ylipäätään koristeltu julisteilla, mutta hillitymmin kuin muutama vuosi sitten. :"D Siellä on edellämainittujen lisäksi Keski-Maan ja Beleriandin kartat. Ja niin, kirjahyllyn "sekaan" on sommiteltu kaverin joululahjaksi antama itsetehty kalenteri, A3-kokoa, jossa on joka kuukaudella joku minun lempibändi. Ah, mie rakastan sitä. Ja stereoiden kaiuttimet on itse viritetty johdonpidennyksineen kirjahyllyyn ja seinälle eri puolille huonetta, ja naulakot ruuvattu ite oven taakse. Iskä tietää jo, missä sen porat ja vasarat on, jos ne eivät löydy oikeilta paikoiltaan. :"D

Ah, rakastan huonettani. <3

[Emvignya]

Hmm... mullakin olisi nyt kahden vuoden jälkeen tähän topiin jotain sanottavaa.

Elikkä siis. Nyt, ensimmäistä kertaa hieman päälle kahteen vuoteen, minulla on oma pieni kolo, jota voisi nimittää huoneeksi. Tähän asti olen asunut omillani, mutta muutan paraikaa takaisin äidin helmoihin. (Tämä lähinnä siitä syystä, ettei minulla ole varaa asua talossani yksin, enkä toisaalta halua myydäkään sitä, joten vuokraan sen pois.)

Huone on vielä toistaiseksi vaiheessa, mutta tuon sinne kaikki lempihuonekaluni. Minulla on ihana ruskeanmusta vitriinikaappi, johon ajattelin laittaa tärkeimmät kirjani ja muuta pientä. Sitten tuon kosketinsoittimeni (se ei ole syna vaan se toinen juttu, mutta mä nyt sanon niitä kaikkia syniksi) ja telkkarin. <3

Minulla on  kiva näköala mäen päältä neljännestä kerroksesta. Vaikka asun Helsingissä, avautuu edessäni metsäinen maisema. Olen asunnut tässä huoneessa vuoden 2007 syksyn ja olin jo silloin aivan ihastunut siihen. Kunhan saan kaiken paikoilleen, uskoisin, että viihdyn mainiosti ne parit vuodet, jotka ajattelin olla evakossa.

Ainut asia, josta en pidä, on sänkyni. Se on heteka. Se on inha. Mutta toisaalta, kun asiat on ensin saatu järjestykseen, äiti ajatteli hankkia uuden sängyn, jolloin minä saan hänen runkopatjansa... ei kuulosta hullummalta. Ja jos nyt huonosti kävisi, voin aina käydä ostamassa patjan ja hakea vanhan teini-iän sänkyni kellarista. Nykyinen sänkyni ei oikein mahtuisi, se vie omassa huoneistossani vastaavasta huoneesta lähes koko lattia-alan (meillä on sama pohjapiirrustus <3).

Saatte ehkä lisää tarinaa, kun olen saanut huoneen valmiiksi. Toivoisin, että seinätila antaisi periksi taululle tai kahdelle, mutta vähän epäilen...

[Prosper]

Oma huone. Mikä ihana ja silti niiin ärsyttävä paikka, ainakin teini-ikäiselle. 

Mun huone on aina pölyssä ja liian ahdas ja plääh. En ole kovin siivousintoinen (olisinpa!) Huoneessani on iso ikkuna ja siniset verhot. Täällä on melko kylmä öisin. Minulla on iso sänky, joka on kyllä ihana. Sitten on surkea telkkarini ja työpöytäni, josta löytyy musteeton tulostin, tällä hetkellä vino pino kirjoja ja tiskejä ja vanhan herra hamsterini häkki. Sitten on lasivitriinini. Siellä säilytän aarteeni; kirjani, rakkaat esineeni, kaiken... Ja se kaikki on muuten pölyssä.  Mur!

Minulla on neljä isoa vaatekappia. Täynnä vaatteita ja sälää. Ovessa komeilee Adam Lambert-juliste. Keskellä huonettani on sininen matto. Seinät ovat ihanan tyhjän valkoiset. Pidän niistä enemmän kuin olisin uskonutkaan. Öisin täällä nukkuu neljä henkeä; hamsteri pesässään, kissa työtuolillani, koira sängyn alla, minä sängyssä.

[Sapfo]

Joku lapsukainen sanoi kerran että meillä on pelottavaa, "-koska tää on ihan ku semmosen noita-akan koti." Luulen että, se säikähti pääkalloa hyllyllä ja isoa taulua joka minunkin mielestäni on pelottava, mutta niin hieno etten ota pois seinältä.
On lyhtyä ja kynttilää ja kaikkea joka on vanhaa. Tavaraa on sullottu siististi hyllyihin ja lipastoihin ja keittiö on aina siisti!! Vessa on aina haisemassa, valkaisuaineelle ja moitteettomassa, lähes kliinisessä tilassa.
Rakastan dramaattisia tapetteja ja itämaalaisia kuoseja ja värejä. Taidetta sun muuta killutinta on seinillä jo niin paljon että sitä pitäisi kai jo karsia....
Mulla on iso huone, siis oma pieni luola jonka jaan kahden menninkäisen ja jätin kanssa.

[Elenna]

Oma huone ei ole mulle erityisen rakas - siellä tulee lähinnä nukuttua, tehtyä läksyt ja joskus oltua koneella (mutta oma läppäri on niin hidas, että yleensä dataan työhuoneessa pöytäkoneella). Tietysti näin loma-aikana omassa huoneessa tulee loikoiltua sängyllä tuntikausia lukemassa kirjoja, mutta sitäkin harrastan yhtälailla muualla talossa.

Huoneesta löytyy sänky, pari kaappia, työpöytä läppäreineen, liian pieni kirjahylly ja ikkuna kahdelta seinältä. Ylipäätänsä huone on melko tilava, mutta sisustus on niin sekalainen, että on vaikea saada minkäänlaista yleiskuvaa. Ehkä siksi en ole ylenpalttisen kiintynyt huoneeseeni - siellä ei ole mitään teemaa/tietynlaista sisustusta, jonka olisin itse henkilökohtaisesti suunnitellut. Verhotkin ovat samat mitä ne olivat ennen kuin siirryin kyseiseen huoneeseen.

Oma huone ei ole mulle myöskään mikään rauhan tyyssija, koska siellä ravaavat jatkuvasti sisarukset ja välillä vanhemmatkin riippumatta siitä, ovatko ovet (joita on kaksi, joten läpikulkua piisaa) auki vai kiinni, tai olenko käskenyt pysymään poissa. Ehkä olisin huoneeseeni kiintyneempi, jos saisin useammin pyhittää sen vain itselleni. Joskus nimittäin tuntuu, että sisarukseni viettävät siellä enemmän aikaa kuin minä itse. :) Tärkeämpää kuin oma huone minulle ovat esineet, joita huone sisältää. Auta armias, jos joku penkoo rakkaita tavaroitani, jotka ovat vuosien varrella kertyneet kaappien nurkkiin! En myöskään halua kenenkään muun sotkevan/sekoittavan huonettani - se homma on varattu minulle. Siivoankin sotkuni enemmän tai vähemmän säännöllisesti, mutta kun armas pikkusisko tuo lelunsa huoneeseeni, niin hän ei kyllä varmasti viitsi kerätä niitä pois itse. Että sellaista. :P

[Dyn]

Olen näköjään kirjoittanut tähän ketjuun vuonna 2008, minkä jälkeen olen muuttanut omilleni ja vanhasta omasta huoneestani on tullut toisen pikkuveljeni huone. Povasin siitä tuolloin työhuonetta äidilleni, mutta nämä järjestivätkin neljän makuuhuoneen talon niin, että veljeni muuttivat alas ja vanhemmille jäi kaksi makuuhuonetta ylhäältä, toinen nukkumiseen ja toinen yleisesti Vähän Kaikelle. Siellä on yhä sänky, joten nukun joskus siellä porukoilla käydessäni.

Asumme nykyään Iivarin kanssa kolmiossa, jossa on HOASin ikuaikaisen ja yleiskäyttöisen pohjaratkaisun mukaan kaksi samankokoista makuuhuonetta, jolloin kämppä soveltuu myös soluasunnoksi. Kun erikseen on periaatteessa vielä olohuone, kahden makkarin pitäminen pariskuntana on vähän hassua. Koska mä olen meistä se, jolla on työhuone yliopistolla (ja jota ei häiritse tehdä kotona töitä keittiön pöydällä), toinen makkari on muotoutunut Iivarin työhuoneeksi (ynnä romuvarastoksi). Iivari pitää vaatteitaan sen huoneen kaapissa ja mulla on makkarin kaappi, joten tavallaan voisi kai sanoa, että makkari on mun huone. Siellä on myös mun korut. Ja missä on korut, siellä on omaisuus, siellä mä asun. :)

Tila on ihan kiva ominaisuus talossa, ja tavallaan olisi siistiä joskus asua talossa, jossa voisi pitää yhden huoneen ihan vain kirjastona. Voisi tehdä hyvää asunnolle muutenkin, sillä meillä on jo nyt tuhottoman paljon kirjoja, ja mä ihan oikeasti haluaisin laittaa seinille muutakin.

[ém]

Olen omassa huoneessani melko paljon. Luen siellä kirjoja ja olen koneella. Vaihoin juuri puolivuotta sitten huonetta ja valitsin uudet tapetit. Ei missään nimessä valkoisia! En tykkää valkoisista seinistä, koska ne on niin ankeat. Väriä niissä olla pitää, sekä jotain kuvioita. Yksi seinä on liila (kiemurakuiviolla) ja muut kolme beessin väriset. Juuri mun makuuni.

Keskellä huonetta on sänky, jonka vieressä on yöpöytä lamppuineen ja kirja pinoineen. Lisäksi huoneessa on kirjahylly täynnä kirjoja, sekä matkamuistoja eri maista, missä olen käynyt. Hyllyn vieressä on ruskea nojatuoli, jossa tykkään lukea. Kaappini päällä on TV ja stereot. Työpöytä on lähes aina sekaisin. Siinä on kirjoja (koulu- ,sekä muita), papereita joihin olen piirrellyt. Tietysti myös koneeni sijaitsee siinä. Lattialla on beessi karvamatto ja ovissa pidän kiinni postikortteja. Huoneessani on iso vaatehuone jossa on peili ovet. Viihdyn huoneessani oikeinhyvin, vaikkei se aina siisti olekkaan.