Piittaamattomuus

[Vehka]

(Myönnän muuten, että sama aloitus on eräällä toisella foorumilla, mutta miksi kirjoittaa samaa juttua eri sanoin?)

En osannut oikein keksiä tälle aiheelle otsikkoa, mutta halusin siitä huolimatta aloittaa sen, koska mielestäni keskusteltavaa riittää. Olette varmaan törmänneet siihen ilmiöön, jossa tapana on sanoa, että "tekisin kyllä jotain mutta kun muutkaan ei tee, niin sillä ei olisi mitään merkitystä kuitenkaan"?

Eilen väittelin myöhään yöhön tästä, ja lopputulos oli keskustelukumppanini mukaan se, että suuresta mittakaavasta katsottuna on aivan se ja sama, miten elän. Yksittäinen ihminen ei vaikuta mihinkään, joten aivan yhtä hyvin sitä voi olla vaikuttamatta. Ja samalla luodaan pohja sille ajattelumallille, että mitään ei ole tehtävissä - järjestelmä ruokkii itseään.

Toinen pointti keskustelussa oli se, että koska kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä, ei ole olemassa oikeaa tai väärää mielipidettä. Siispä ihminen, joka vastustaa esimerkiksi kuluttamista ja pyrkii kierrättämään, on aivan yhtä oikeassa kuin ihminen, joka ei mieti lainkaan sitä, mitä ostaa. Minusta tämä ei ole oikein, mutta moraalikin on kuulemma vain enemmistön mielipide, joten ilmeisesti en voi pohjata omia väitteitäni mihinkään, kun ei kerran ole olemassa yhtä, vakaata pohjaa. Ärrinmurrin. Mihin sitten voidaan vetää raja? Mikä on tarpeeksi suora ja perusteltu juttu jossa ihmisen oma mielipide ei enää mene edelle?

Onko olemassa mitään keinoa taistella piittaamattomuutta vastaan, vai pitääkö yksinkertaisesti niellä se fakta, että käytännössä ei ole järkeä tehdä mitään kun kerran kukaan muukaan ei tee yhtään mitään?

[korpinaava]

Vaikka Suomessa "jopa" muutama prosentti ihmisistä näkee nenäänsä pitemmälle ja välittää muustakin kuin omasta perseestään, on sitten näitä Kiinan ja Venäjän kaltaisia jättiläisiä, joissa muun muassa vegetarismi/veganismi herättää lähinnä huvittuneisuutta tai ärtymystä. Olen saanut sen itsekin kokea Itä-Euroopan maissa kuinka liharuuasta kieltäytyminen alkaa herättää aggressioita. Eikä noissa maissa ole ollenkaan häpeä vetää turkiksia päällensä.

Mutta, mutta... Kuka voi toimia omaatuntoaan vastaan, vaikka kuinka kuuluisi pieneen vähemmistöön?

[The Rat]

Maailmassa on ongelmia. Oletko sinä mielummin osa ongelmaa, vai osa ratkaisua? Tiedän. Lausehan on kävelevä klisee, mutta aika oikeaanosuva silti.

Yritän itse olla mielummin osa sitä ratkaisua, varsinkin silloin kun se ei ole itseltäni mitään pois. Tosin ratkaisuehdotelmani eivät aina ihan kaikille avaudu, mutta sehän on heidän ongelmansa, eikös? :D

Muuten, suuressa mittakaavassa ei liene mitään merkitystä sillä, selviääkö koko hemmetin ihmiskunta huomiseen vai ei, tai edes sillä, pamautetaanko koko planeetta (tai vaikka aurinkokunta — pöh, mitä tässä kitsastelemaan; maailmankaikkeus). Oikeasti, viidensadan miljardin megagigamiljuunan galaktisen vuoden kuluttua, ketä kiinnostaa? :)

[Vumpalouska]

Vaikka Suomessa "jopa" muutama prosentti ihmisistä näkee nenäänsä pitemmälle ja välittää muustakin kuin omasta perseestään, on sitten näitä Kiinan ja Venäjän kaltaisia jättiläisiä, joissa muun muassa vegetarismi/veganismi herättää lähinnä huvittuneisuutta tai ärtymystä. Olen saanut sen itsekin kokea Itä-Euroopan maissa kuinka liharuuasta kieltäytyminen alkaa herättää aggressioita.

No nyt esiin tulee tietenkin se klassinen väittely lihansyönnin/turkisten käyttämisen oikeutuksesta. Mutta tässä tapauksessa en voi sanoa muuta kuin että ihminen on ruuansulatusjärjestelmänsä ja hammaskartastonsa puolesta omnivori, ja siksi meidän "kuuluukin" syödä liharuokia. Niin monet luonnon petoeläimetkin tekevät, eikä kukaan kyseenalaista niiden moraalia...

Muuten piittaamattomuus on varmasti ongelma, mutta tuskin sen enempää kuin koskaan aikaisemminkaan. Laumaeläiminä ihmiset ovat yleensä ainakin jossain määrin huolestuneita/kiinnostuneita välittömässä lähiympäristössään tai omassa maassaan tapahtuvista asioista, mutta kuka oikeasti jaksaa kiinnostua siitä jos jossain toisella puolella Maata jokin hirmumyrsky tappaa muutaman tuhatta kasvotonta ihmistä, joiden koko olemassaolosta ainoaksi todeisteeksi jäävät uutislähetyksen yhteydessä esitetyt luvut? Tiedän, onhan se kauheaa, mutta ilmeisesti me ihmiset vain toimimme sillä tavalla.

Itse lajittelen sentään huolellisesti paperi- ja sekajätteen, ja kuljen aina paperiroskiksen täytyttyä vähän matkan päässä sijaitsevaan keräyspisteeseen. En myöskään koskaan pudota tietoisesti roskia luontoon tai kaupungille, vaan tungen tarvittaessa tyhjentyneet purukumipakkaukset ja hammastikkumuovit vaikka taskuuni odottamaan roskiksen vastaantulemista. Mutta ei, minunkin on pakko tunnustaa, että kun katselin televisiosta vaikkapa hiljattain sattuneita Kiinan maanjäristyksiä, mielialani kyllä laski ja tunsin kotinsa menettäneitä ihmisiä kohtaan myötätuntoa, mutta ei tuo uutinen silti päivääni pilannut.

[Metusalem]

Niin monet luonnon petoeläimetkin tekevät, eikä kukaan kyseenalaista niiden moraalia...

Mikä ei liene kovin pätevä argumentti, kun ajatellaan mitä kaikkea muuta eläimet tekevät eikä niiden moraalia kyseenalaisteta. Ihmiselle taas on mahdollista pohtia, mikä on moraalisesti oikein ja toimia eri tavalla kuin vaiston mukaan pitäisi.

Itsekin mietin jokin aika sitten, miten vähän minuakin oikeasti kiinnostaa se, miten muilla menee. Jos en henkilökohtaisesti tunne jotakuta, ajattelen saman tien etteivät hänen ongelmansa kuulu minulle. Jos juoppo kuolee sillan alle, niin parempi vain että päästään siitä. Jos satatuhatta ihmistä jää ilman kotia, niin onhan se surullista, muttei koske minua. Näin en tietenkään haluaisi ajatella, mutta liian usein niin käy huomaamattani.

Onhan asia toisaalta niinkin, että jos yrittäisi välittää kaikesta, niin hulluksi siinä tulisi. Kaikki maailman ongelmat eivät vain voi kuulua yhdelle ihmiselle, jotakin täytyy jättää huomiotta. Silti piittaamattomuutta vastaan tulee mielestäni taistella; kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta voi ainakin yrittää vaikuttaa siihen mihin pystyy. Pienikin teko (vaikka papereiden vieminen keräykseen tai syntymäpäiväkortin antaminen ystävälle) on kuitenkin enemmän kuin ei mitään.

Toinen pointti keskustelussa oli se, että koska kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä, ei ole olemassa oikeaa tai väärää mielipidettä.

Tämä on muuten hyvin mielenkiintoinen kysymys. Jos jonkun mielestä on täysin oikein raiskata ja tappaa, mikä hänen mielipiteestään tekee sen huonomman kuin mikä tahansa muukin? Onko rikollisten tuomitseminen vain sosiaalinen tapa? Tämän pohdiskeleminen tosin taitaa mennä sivuun aiheesta.

[Aemilia]

Tämä on muuten hyvin mielenkiintoinen kysymys. Jos jonkun mielestä on täysin oikein raiskata ja tappaa, mikä hänen mielipiteestään tekee sen huonomman kuin mikä tahansa muukin?

Ääh. Omista yhteiskuntaopin tunneistani on jo aikaa. Ja minä kun niin halusin siteerata Suomen perustuslakia. Tavoittaisinkohna ajatuksen. Jokaisella on oikeus aatteeseensa ja mielipiteeseensä, kunhan ei toiminnallaan vahingoita muita. Eli jos minun uskontoni sallii ihmisuhrit, saan ajatella niin, kunhan en tapa ketään sen takia tai muuten riko lakia... Näin on ehdottomasti järkevintä. Perustuslaki perustuu tuhasien vuosien kokemukselle ja erittäin perustellulle ja laajalle ajattelulle, muu ei kävisi päinsä, joten luottaisin malliin. Napanöyhtämies otti puheeksi ihmiseläimen selviämisen. Perustuslaki on olemassa vaikkapa sitä varten.

Jos ihminen on lähtökohtaisesti täysin itsekäs, sille ei tahdo voida mitään. Olen nähnyt lapsia, joiden mielestä "se mikä on minun, on minun, ja se mikä on sinun, on minun", eli lelun ottaminen toiselta ei tuota ongelmaa. En välitä enkä saa välittää siitä, mistä moinen ajattelumalli on saanut alkunsa. Tokihan kaikkimulle-asenne suojelee kantajaansa, se ei estä saamasta ystäviä tai menestymästä yhteiskunnassa. Mutta "oikein" se ei missään tapauksessa ole.

Itsekkyys ei ole rakentavaa. Miten voimme olettaa maailman tulevan paremmaksi, ellemme tee mitään asian suhteen? Jos vain odotamme kaiken tuhoutumista, emmekö jouduta asioiden pahenemista? Maailma on meille lapsilta lainassa, se on meidän vain vähän aikaa ja sitten meidän jälkeemme tulevat saavat sen sellaisena millaiseksi se jäi. Maailma tuhoutunee, heittää limupullon ojaan tai ei, mutta omat lapsemme ne sotkut siivoavat.

Enemmän tai vähemmän hajanaisia ajatuksia, vielä lopuksi raadollisimmat. Jos oletan, että minulla on oikeus käyttää hyväkseni kaikkea ympärilläni. Saan lyödä toista hiekkalapiolla päähän jotta se antaisi minulle traktorin. Mitä voin silloin toisilta odottaa? Kun kaadun ja loukkaan itseni, tullaanko minua halaamaan ja puhaltamaan? Todennäköisesti joku ennemminkin tulee ja potkaisee, kun saa tilaisuuden ollessani sopivassa asennossa. Ja niin kuin silloin laulettiin kun minä olin lapsi, ja kertokaa ihmeessä kuka on tämän takana: "Pikku zorrot, pikku prinsessat kohta aikuisiksi kasvavat, ne kostaa, et sydäntä voi niiltä ostaa. Äiti, mä en mee enää kouluun." (Voi, ei, tämä jää salena soimaan päähän.)

Asenteesi ihmisiin kertautuu ihmisten asenteessa sinuun. Ahahaha, Pertteli, poika joka ei halunnut pelastaa maailmaa: tässä fantasiakirjassa oli annantatalouteen perustuva maa. Se, jolla oli paljon persikoita, antoi persikkansa sille, jolla oli paljon päärynöitä ja joka antoi sitten päärynänsä hänelle, ja tässä maassa toisin kuin missään muussa maailman maassa järjestelmä toimi, koska kerta kaikkiaan kaikki olivat samanlaisia. Ei toimi meillä, koska me ollaan niin erilaisia. Hädin tuskin saadaan tiskivuorot pyörimään.

MUOKKAAN: mä vain vähän muokkaan, että Rasimus olet viisas, täsmennys paikallaan ja olen samaa mieltä.

[Rasimus]

Olen nähnyt lapsia, joiden mielestä "se mikä on minun, on minun, ja se mikä on sinun, on minun", eli lelun ottaminen toiselta ei tuota ongelmaa. En välitä enkä saa välittää siitä, mistä moinen ajattelumalli on saanut alkunsa.

Minun lukemani mukaan tuo on lähtökohtainen asetelma lapsen ajattelun kehityksessä. Siitä sitten opitaan (toivon mukaan) kasvaessa pois. Nuorella lapsellahan ei ole vielä minkäänlaista valmista moraalia. Mutta esim. kouluikäisellä tuollainen on esiintyessään huolestuttavaa. 

[korpinaava]

Vaikka Suomessa "jopa" muutama prosentti ihmisistä näkee nenäänsä pitemmälle ja välittää muustakin kuin omasta perseestään, on sitten näitä Kiinan ja Venäjän kaltaisia jättiläisiä, joissa muun muassa vegetarismi/veganismi herättää lähinnä huvittuneisuutta tai ärtymystä. Olen saanut sen itsekin kokea Itä-Euroopan maissa kuinka liharuuasta kieltäytyminen alkaa herättää aggressioita.

No nyt esiin tulee tietenkin se klassinen väittely lihansyönnin/turkisten käyttämisen oikeutuksesta. Mutta tässä tapauksessa en voi sanoa muuta kuin että ihminen on ruuansulatusjärjestelmänsä ja hammaskartastonsa puolesta omnivori, ja siksi meidän "kuuluukin" syödä liharuokia. Niin monet luonnon petoeläimetkin tekevät, eikä kukaan kyseenalaista niiden moraalia...

Puolustuskyvyttömien eläinten alistaminen ja piittaamaton suhtautuminen sellaiseen on todella masentavaa. No, onhan ihminen kehittynyt sekaruuan käyttäjäksi, mutta runsas punaisen lihan syöminen ei ole terveellistä. Kauan sitten moisen ravinnon hankkiminen savannilla ei ollut helppoa, eikä elimistömme ole siten sopeutunut lihalla mässäilyyn.

Olen aikaisemminkin tällä foorumilla kirjoittanut kulttuurievoluutiosta, jonka avulla voimme "kasvaa ulos" biologisista puitteistamme. Mies on yleensä fyysisesti naista vahvempi, mutta naisen fyysinen alistaminen ei ole enää "luonnollista" kulttuurissamme. Toivottavasti myös eläinten alistaminen tulee loppumaan.

Saatan kuulostaa ylimieliseltä ja syyllistävältä. Sen sijaan, että haluaisin syyllistää yksittäisiä ihmisiä, haluan muutosta yhteisöjen käyttäytymiseen, eli just tuota kulttuurievoluutiota  Ihminen on sosiaalinen eläin...

[Rasimus]

Maailman tilasta huolehtimisesta noin yleisesti haluaisin sanoa, että useimmat teot ovat lähinnä huonon omantunnon paikkausta.

Kärjistettynä: Jos lajitellaan jätteet, niin voidaan surutta ostaa tarpeettomasti tavaraa, joka on käämitty miljoonaan turhaan paukkaukseen. Jos lahjoitetaan kerran tai pari vuodessa muutama euro hyväntekeväisyyteen, niin voidaan ajatella että on tehty jotain Etiopian nälkäisten hyväksi jne.

En tietenkään sano, että tämä olisi huono asia tai hyödytöntä... Päinvastoin, sillä pisaroista ne suuretkin virrat syntyvät jne. Eli nimenomaan yksilöiden panos on tärkeätä ja joidenkin on oltava ensimmäisiä esimerkkejä muille.

Sen sijaan yritän sanoa, että piittaamattomuuten hyvä lääke olisi nimenomaan auttamisen vaivattomuus, halpuus ja helppous. Maailman parantaminen ei saa näkyä negatiivisesti omassa elämässä... Tuohon on vaikea päästä.

Ehkä tarvitaan voimakasta Pavlov-henkistä ehdollistamista, jotta henkilö tosiaan tuntisi huonoa omaatuntoa jättäessään jotain tekemättä ja tuntisi hyvänoloa tehdessään jotain kosmeettistakin. Taas kärjistäen: Voimakas propaganda, asioiden vääristely ja uhkakuvien luominen ovat tähänkin asti toimineet. Ilman todella ravistavia argumentteja ei ihmiselle luontaista muutosvastarintaa voiteta. Pelkkä tiedottaminen ja järkeen tai hyvään tahtoon vetoaminen ei auta 

Mies on yleensä fyysisesti naista vahvempi

Täytyy huomauttaa, että alkaa olla katoavaa kansanperinnettä tuokin. Fyysinen työ ei ole enää niin fyysistä kuin se tapasi olla, joten miehet eivät enää saa etua naisiin nähden, koska heidän ei työnsä puolesta tarvitse kehittää sellaista fyysistä voimaa, jollaisen harvempi nainen pystyisi saavuttamaan. Nainen voi siis olla yhtä vahva (tai vahvempi) kuin mieskin, jollei ihan kehonrakennukseen asti haluta mennä. Eli harvassa ammatissa voi enää perustella fyysisyydellä sitä, miksi naisia ei haluttaisi värvätä. Tämäkin on varmaan kulttuurievoluutiota.

Rasimus olet viisas, täsmennys paikallaan ja olen samaa mieltä.

Kiitos. Tuollainen hivelee aina itsetuntoani ja saa minut polleaksi ja itsekehuiseksi viikoiksi eteenpäin. 

Ajattelin vain mainita, että toivoa etenkin lasten kanssa kuitenkin on. Ei tarvitse ensimmäistä lastaan kasvattavien ihan täysin huolestua.

Sen sijaan jos tuota käytöstä ei saada karsittua pois, niin vanhempien olisi todellakin syytä alkaa tarkkailla kasvatusmetodejaan, omaa käytöstään, sekä ristiriitoja näiden kahden välillä. Puhutaan paljon "heti kaikki mulle nyt" -ajattelusta, jota nykyinen elämänmeno kouluarvosanoista aina työpaikan osastojen välisiin budjettikilpailuihin asti korostaa. Lapsille on vaikea opettaa sympatiaa jos omat vanhemmat kuitenkin juoksevat itsekkyyttä korostavassa oravanpyörässä.

(Uuh... Minä paraskin puhuja lapsenkasvatuksesta... Ei omia mukuloita ja toisten lapsiinkin suhtaudun tyylillä "Iik! Viekää ne pois!")

[Silvien]

Maailman tilasta huolehtimisesta noin yleisesti haluaisin sanoa, että useimmat teot ovat lähinnä huonon omantunnon paikkausta.

Kärjistettynä: Jos lajitellaan jätteet, niin voidaan surutta ostaa tarpeettomasti tavaraa, joka on käämitty miljoonaan turhaan paukkaukseen. Jos lahjoitetaan kerran tai pari vuodessa muutama euro hyväntekeväisyyteen, niin voidaan ajatella että on tehty jotain Etiopian nälkäisten hyväksi jne.

No kun ne lykkää kaiken maailman pakkauksen pakkauksia kaikkeen nykyään! Ja sitten lajitellaan se päällimmäinen pahvi yhteen kasaan ja se seuraava muovi toiseen...

Sen sijaan yritän sanoa, että piittaamattomuuten hyvä lääke olisi nimenomaan auttamisen vaivattomuus, halpuus ja helppous. Maailman parantaminen ei saa näkyä negatiivisesti omassa elämässä... Tuohon on vaikea päästä.

Siis niin kuin täällä: tälläkin hetkellä menee joka kuukausi tililtä tietty summa hyväntekeväisyyteen, lähettävät kirjeitäkin mutten ikinä avaa niitä, jollakin tapaa on noloa kuulla auttaneensa taas näin ja näin paljon, kun omaa elintasoa ei kuitenkaan ole kenellekään saanut annettua...mutta oletettavasti sekin on parempi kuin ei mitään. Kai. Enemmän kiinnostaisi kolmannen osapuolen puolueeton mielipide siitä mitä oikeasti on saatu aikaan.

Mies on yleensä fyysisesti naista vahvempi

Täytyy huomauttaa, että alkaa olla katoavaa kansanperinnettä tuokin. Fyysinen työ ei ole enää niin fyysistä kuin se tapasi olla, joten miehet eivät enää saa etua naisiin nähden, koska heidän ei työnsä puolesta tarvitse kehittää sellaista fyysistä voimaa, jollaisen harvempi nainen pystyisi saavuttamaan. Nainen voi siis olla yhtä vahva (tai vahvempi) kuin mieskin, jollei ihan kehonrakennukseen asti haluta mennä. Eli harvassa ammatissa voi enää perustella fyysisyydellä sitä, miksi naisia ei haluttaisi värvätä. Tämäkin on varmaan kulttuurievoluutiota.

Vähän off-topic mutta tähän on pakko sanoa muutamiakin vuosia rakennusalaa nähneenä: järjenkäytöllä voittaa aina sen minkä voimassa häviää. Muuten heti sotien jälkeen raksahommissa oli enemmän naisia kuin nykyään, ja raskaissakin töissä. Toisaalta taas pitemmän aikaa raskaita töitä tehneet miehetkin tuppaavat olemaan aika romuna.

Äh, masentava puheenaihe. Mitä yksi ihminen voi tehdä? Mutta pakko on tehdä se minkä voi, kuitenkin. Vähempää ei oikein voi perustella.