Viimeisin näkemäsi elokuva?

[Hillo]

Kävin katsomassa Aelitan kera livesäestyksen á la Cleaning Women.

Täytyy sanoa, että huh huh, kisaa omalla kohdallani ehdottomasti parhaan elokuvateatterikokemuksen asemasta koskaan tähän mennessä. Se yhdistelmä on vain jotain ikiparhautta.

[Rasimus]

Vuokraamoaika... Kaksi leffaa.

Tucker & Dale vs Evil on aika perinteistä teinislasher ryönää:

Joukko idiootteja kaupunkilaiskakaroita matkaa Syvän Etelän Perähikiälle ja ihan ensimmäiseksi kohtaa karmivan punaniskalandepaukkukaksikon, eikä kestä kuin yöhön asti kun landepaukut vievät yhden nuorista mukanaan ja ruumiita alkaa tulla kiitettävän graafisesti (ei ihan splatterhenkisesti, kuten jotkut leffan mainokset väittävät).

Tosin nuo mainitut heinähatut ovat aivan yhtä paniikissa, kun nämä hyvää hyvyyttään pelastavat kaupunkilaistytön hukkumasta yöuinnilla järveen, ja heti alkavat kaupunkilaiskakarat ahdistelemaan heitä ja tekemään itsemurhia mitä ihmeellisimmillä tavoilla.

Oli hauskaa hubaa. Etenkin jos kohtaukset tyyliin "moottorisaha pään päällä juokseva ölisijä" tuovat heti mielleyhtymiä lajityypin klassikoihin! Suosittelen 


Buried seuraa puolitoista tuntia maan alle arkkuun haudattua veikkoa soittelemassa tutuille ja tuntemattomille miettien miten pääsis pois. Siis ei yhtikäs mitään muuta. Vain arkku, jässikkä ja silloin tällöin palava zippo tai valotanko (miksi niitä kemiallisia härveleitä nyt kutsutaankaan?). Jopa Phonebooth -leffassa käytiin silloin tällöin kopin ulkopuolella... Jos antaa anteeksi sen, että kyseisestä asetelmasta ei voi mitenkään tehdä leffaa, joka ei välillä tuntuisi pitkäveteiseltä, niin oli aika kiva ja viihdyttävä klaustrofobiapätkä. Saatoin olla tosin vastaanottavaisellakin tuulella.

[Piru Naiseksi]

Pääsiäsen kunniaksi käytin yhden hankkimistani vapaalipuista tuokioon poliisi Vareksen ja huhtikuun tyttöjen parissa. Yllättävän paljon väkeä tömisteli teatteriin aurinkoisena juhlailtana. Kyseinen raina on uusi, mistä kai aiheutui mielestäni hieman odottamattoman vuolas yleisövirta kotimaista dekkaria katsomaan. Odotin murhamysteeriä ja sen myös näin. Henkilöhahmoihin olisin toivonut lisää syvyyttä; ehkä hahmoja oli niin lukuisasti, ettei aikaa riittänyt kuin kunkin pinnalliseen esittelyyn.

[Astorethein]

Season of the Witch

Tämän elokuvan ilmestymistä tuli aikoinaan odotettua enemmänkin ja olisin käynyt katsomassa sen kankaaltakin, jos olisin vain saanut tilaisuuden. Jälkikäteen ajateltuna oli sittenkin hyvä, etten kuluttanut rahaa teatterilippuun, sillä kyseessä ei ole millään tavalla mieleenpainuva tai oikeastaan edes kohtalainen elokuva, mitä en etukäteen suostunut uskomaan, vaikka teilaavia arvosteluja luinkin useita. Aiheen ja teeman osalta minuun olisi ollut helppo tehdä vaikutus, mutta kaikki pienikin hyvä hukataan jonnekin sakean keskinkertaisuuden syövereihin. Suurin ongelma elokuvassa on sen yritys rakentaa vakavista, jopa kauhua tavoittelevista tunnelmista ja rennosta seikkailumeinigistä toimiva paketti, joka ei lopulta vakuuta kummallakaan saralla. Ruton vaivaamalla ja synkällä keskiajalla leppoisa buddy-sanailu ei vain toimi, ei ainakaan näissä käsissä toteutettuna.

Valhalla Rising

Tässä on toinen elokuva, jota myös odotin innolla ja jonka olisin niin ikään halunnut nähdä teatterissa. Lippurahan olisin tästä mielelläni maksanutkin, sillä kyseessä on varsin kiehtova ja erikoinen viikinkitarina, joka kysyy katsojalta rennon asenteen sijaan keskittymiskykyä ja omaa ajattelua. Elokuva on yhtäältä väkivaltainen soturiseikkailu ja toisaalta leijailevan unenomainen vaelluskertomus, jossa tulkinnanvaraisia elementtejä on selvyyksiä huomattavasti enemmän. Elokuva on juuri sitä tyyppiä, joka jakaa yleisonsä tiukasti kahtia, ja itse kallistuin pienen pohdiskelun jälkeen hyväksyvälle puolelle. En voi väittää, että olisin ymmärtänyt kokonaisuuden kaikki pointit, mutta näinkin voimakas asioiden hämärässä  pito saattaa joskus toimia. Lisäksi elokuvan äärimmäisen karu vähäeleisyys tekee lumoavan vaikutuksen, mikä kiteytyy erinomaisesti yksisilmäisessä päähenkilössä (karismaattinen Mads Mikkelsen), jolle ei ole kirjoitettu ainoatakaan vuorosanaa. Luulen vahvasti, että toisella katselukerralla elokuva avautuisi enemmän, mikäli sellaiseen jaksaisin joskus ryhtyä.   

[Levia]

Viimeisimmät olivat Thor ja Red Riding Hood.

Thor oli kyllä yllättävän hyvä, varsinkin kun olin jo valmistautunut siihen että ihan paska se kuitenkin on.
Red Riding Hood taas pääsi vähän yllättämään kun "pahis" ei ollutkaan niin ennalta-arvattava kuin olisi voinut luulla mut eipä se silti mikään erikoinen oli. Tulipahan katottua sekin.

[Rasimus]

Oho... Dolph Lundgrenin Punisher ei ollutkaan huono elokuva, vaikka erinäiset arvostelut antoivatkin IMDb:tä myöten näin olettaa. Eihän tuo tietenkään mitään neroutta ollut, saatika ollut (suhteessa) yhtä tyylikäs kuin 2000-luvun virkistävän kasarihenkinen versio samasta aiheesta, mutta jokunen asia kolahti:
1) 80-luvulla vielä ihan oikeasti haluttiin käsikirjoituksessa olevan juontakin antamassa syvyyttä henkilöhahmoille ja tarinalle - usein tätä leffaa huonommalla menestyksellä, mutta se vähäkin on parempi kuin keskiverto-Fast'n'Furious ääliömäiset tehosterallit.
2) Aivan puhdas äärioikeistolainen asenne ei ollut siinä, vaikka olikin 80-luvun toimintojen vakiokalustoa (okei... Punisher tehtiin 1989, joten asennemaailma oli jo ehtinyt kehittyä Reaganin ajoista).
3) 80-luvulla ei tietääkseni tehty hyviä sarjakuvaelokuvia. Pikemminkin luultiin, että ne ovat lastenjuttuja joita kukaan ei halua katsoa. Ehkä Burtonin Batman (myöskin 1989) oli se, joka muutti asenteita lopullisesti.
4) On se niin sööttiä kun ennen vanhaan ei ollut tietokoneita vaan esim. heitettävien juttujen kanssa piti turvautua "näppärään" leikkaukseen, jotta syntyi vaikutelma lihan rikkomisesta.
5) Mä en meinannut tunnistaa tummatukkaista Dolphia, itseasiassa se muistutti aika paljon sarjisesikuvaansa. Miksei esim. Constantine-leffassa tajuttu maalata Keanua vaaleaksi?

[Moonlord]

Tale of the Vampire (1992) oli melko lailla erikoinen vampyyrifilmi. Julian Sands oli vampyyri joka haikaili yhä vanhan rakastettunsa perään. Suuri osa elokuvasta tapahtuu pienessä kirjastossa. Elokuva oli todella rauhallinen ja hidas mutta viehätys olikin juuri tässä tunnelmassa. Olen aina pitänyt Julian Sandsin tyylistä näytellä ja tähän se sopii. Elokuva ei juonensa puolesta ole kuitenkaan kuin keskinkertainen, mutta silti katsomisen arvoinen. Muistuttaa vähän Elisabeth Kostovan Historiantutkija-kirjaa.

Siren of Atlantis (1949) perustuu Pierre Benoitin Atlantis-kirjaan eli kertoo muukalaislegioonan upseereista jotka löytävät Saharasta muinaisen Atlantiksen jäännökset, jotka eivät suinkaan ole hylättyjä. Tätä Atlantista hallitsee kaunis kuningatar joka viekoittelee kaikki miehet ja nämä riutuvat rakkaudesta häneen. Muistan aikoinani jo kirjaa lukiessani pettyneeni siihen että itse Atlantiksesta oli juttua hyvin vähän ja tarina käsittelikin enimmäkseen kolmiodraamaa upseerien ja kuningattaren välillä. Kuitenkin onnistunut elokuvasovitus kirjasta.

Ultramarines: A Warhammer 40,000 Movie (2010). Joskus on tullut vähän pelattua Warhammer roolipeliä ja tietokoneella hienoa Space Crusade-peliä joten genre oli jonkin verran tuttu. Ja genre olikin tämän elokuvan ainoa sisältö. Elokuvan tarina oli melko mitätön. Joukko sotilaita lähtee tutkimaan miksi tukikohdasta ei kuulu vastausta. Menevät sinne, ja tulevat takaisin välillä vähän tapellen...
Noh, olihan se visuaalisesti sentään hieno paikoitellen mutta kunnon meininkiä ei saada aikaiseksi.

Castle Keep (1969). Sydney Pollackin ohjaama ja pääosissa mm. Burt Lancaster ja Peter Falk. Joukko amerikkalaisia sotilaita saa tehtäväkseen miehittää belgialaisen linnan ja puolustaa sitä kun saksalaiset ovat tekemässä läpimurtoa Ardenneilla. Tätä voisi sanoa melkeinpä taidefilmiksi, surrealistinen sotaleffa. Pohdintaa että onko oikein puolustaa linnaa koska sen taide-aarteet saattaisivat tuhoutua ja kaunis linnanneito. Lopussa sentään toimintaa kunnon sotafilmin tyyliin.

Maid-Droid (2008) "Rôjin to rabudôru: Watashi ga shochô ni natta toki... "
Hieno filmi vanhasta miehestä joka on teininä saanut taloudenhoitaja-droidin itselleen ja elänyt koko elämänsä tämän kanssa. Droidi on prototyyppiä joten siinä ei ole seksi-optiota mutta tämä ei estä miestä rakastumasta droidiin. Nyt vanhus onkin ongelman edessä koska droidin patteri on kulumassa loppuun ja uutta ei enää ole saatavilla.

Varsinainen ATM-filmi sisältönsä suhteen. Filmissä on mm. selostettu miksi vastaavanlaiset droidit eivät menestyneet naisten kanssa, miehet pitävät tottelevaisista kilteistä droideista kun taas naisille moinen luonne on turn-off, sen sijaan naisille tehtiin koira-droideja jotka nuolevat ja panevat rajusti. Yksi tällainen onkin filmin B-juonessa vapaana kadulla viallisena ja raiskailee naisia joiden se haistaa olevan seksuaalisesti kiihottuneita.

[Q_Black]

Underworld 3 - Rice of the Lycans : Paras vampyyrileffa-sarja. Oon katsonut nämä kolme ekaa varmaan kolme kertaa, mutta aina jaksaa uudelleen katsoa 

Twilight - Houkutus : Pitihän tämä pitkästä aikaa katsoa. Naurattaa kuinka tönkköä toimintaa tässä leffassa on. Varsinkin kun vertaa Epäilykseen, jonka ohjaaja on sata kertaa parempi. Edward on edelleen samanlainen eli ihan jälkeenjääneen oloinen ja näköinen 

[Dauden]

X-Men: First Class

Kelvottoman kolmososan ja heikon Wolverine leffan jälkeen, en osannut odottanut X-Men elokuva franchiselta enää yhtään mitään. Siksipä tämä uusin X-Men leffa oli ihan positiivinen yllätys.

Toki niitä korneja kohtauksiakin leffasta löytyy ja pari turhan/pahvisen oloista hahmoa myös, mutta ei sen väliä, ne isot palaset loksahtelevat paikoilleen riittävän hyvin tarjotakseen viihdyttävän ja sujuvan elokuvan. Erityisesti James McAvoyn ja Michael Fassbenderin roolisuoritukset kannattelevat elokuvaa hienosti. Myös juoni on tällä kertaa peräti ok tasoa eikä luokkaa kaamea. Pisteenä iin päälle leffan musiikit toimivat melko makoisasti. Ei ollenkaan hullumpi siis.

The Room

Joskus.. sanat.. ei vaan riitä.

[Logikärmes]

West Side Story

Tätä en ehtinyt sen viime kerran töllöstä putkahtaessa katsoa, ja isäni oli sen minulle ystävällisesti nauhoittanut (pyysinkö häntä tekemään sen, sitä en enää muista, sillä tapahtumasta on varmaan jo yli puoli vuotta!). Viime viikonlopun vierailulla päätin sitten viimein täyttää tuon aukon elokuvasivistyksessäni.

Elokuva osoittautui ihan näppäräksi musikaaliksi, mutta eikö näitä Romeo ja Julia-kaavan rakkaustarinoita ole jo maailmassa ihan tarpeeksi? Olkoonkin että kyseessä on sentään aika paljon esimerkiksi Titanicia vanhempi tuotos, välillä sitä luulisi, ettei miehen ja naisen suhde voi onnelliseen loppuun päättyäkään. (Ei kun otankin edellisen takaisin. Eihän tarvitse katsoa kuin mikä tahansa tusinatoimintajännäri.)

Tanssii susien kanssa

Tästä pidin huomattavasti edellistä enemmän. Kevin Costner osaa käsitellä taitavasti henkilöhahmojaan ja luo monipuolisen ja tasapainoisen kuvan amerikan alkuperäisasukkaista sekä heidän ja "amerikkalaisten" välisen kanssakäymisen vaikeudesta. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten näyttelijöistä tulee aina niin loistavia ohjaajia (ja miten he vieläpä suoriutuvat ohjaamisesta ja näyttelemisestä samaan aikaan).

Viisi vaskitsaa

Teema päätti sitten uusia muutaman vuoden (?) takaisen maanantaisten wuxia-elokuvien sarjansa, ja olen aivan haltioissani. Rakastan wuxiaa ja katsoin jokaikisen näistä elokuvista jo niiden viime-esityksen aikaan. Tähän asti nähdyistä ehdoton helmi on Chang Chehin "Five Deadly Venoms" eli suomalaisittain Viisi vaskitsaa. Mielikuvitullisten kung fu-tyylien lisäksi Cheh tarjoaa katsojalle varsin eläväisiä henkilöhahmoja, mikä ei ole tyylilajin elokuvissa itsestäänselvyys. (Esimerkiksi viime maanantaina esitetyssä Kolmessatoista sotaherrassa henkilöitä oli aivan liikaa, ja paremmin esille nostetutkin jäivät melko etäisiksi.)

Wuxia-elokuvat ovat tietenkin aika vahvan viihteellisiä ja panostavat ennen kaikkea visuaalisuuteen ja taistelukohtauksiin. Pidän niissä kuitenkin siitä, että tapahtumat eivät ole yhtä ennalta-arvattavia kuin länsimaisissa elokuvissa. Yhtä yksiselitteistä sankaria ei aina ole ja jos onkin, hän saattaa aivan hyvin kuolla elokuvan aikana, jopa ennen ratkaisevaa "päätaistelua". Lisäksi osa päähenkilöistä kuolee melkein takuuvarmasti, ja vaikka elokuvista löytyy usein se romanttinen sivujuonnekin, jäävät ne nimenomaan sivujuonteiksi, eivätkä wuxiat juuri koskaan pääty kohtaukseen yhteen käpertyneistä miehestä ja naisesta. Lisäksi esimerkiksi elokuvassa Kultapääsky ja juopunut katti on jo naistoimintatähti, (myöhemmin Hiipivässä tiikerissä, piilotetussa lohikäärmeessäkin näytellyt) Zheng Peipei, huomattavasti aikaisemmin kuin amerikkalaisessa toiminnassa, eikä hän ole mikään yliseksuaalinen Lara Croft!

Tällaista hömppää minä katson mielelläni.

[Rasimus]

X-Men: First Class

Kelvottoman kolmososan ja heikon Wolverine leffan jälkeen, en osannut odottanut X-Men elokuva franchiselta enää yhtään mitään. Siksipä tämä uusin X-Men leffa oli ihan positiivinen yllätys.

Komppaan kaikin puolin koko Daudenin lausuntoa.

Pidin ja on aina yhtä kivaa yrittää muistella "kuka hitto toi jätkä on?". Taisi henkilögalleria olla valikoitunut varhaisemman Ryhmä-X:n kaartin mukaan, sillä oli ihan tuntemattomia hemmoja.

Havocin ja Pedon tiesin ohimennen lukemistani 80-luvun sarjiksista, mutta muuten ihan outoja näitä ekasta leffasta tuttuja lukuunottamatta (CIA-muija Moira ja lasimuija soittivat kyllä jotain kelloja, mutta en osaa yhdistää). Jotenkin mä olisin halunnut nähdä Juggernautin, joka taisi olla juuri 60-luvulla kuvioihin tulleita hahmoja ja Xavierin broidi tjsp. 

The Room

Joskus.. sanat.. ei vaan riitä.

Mikä tää on? Löysin näin äkkisältään IMDb:stä vain lyhyt elokuvia plus jonkun 2003 vuoden elokuvan (Tommy Wiseau ohjaajana).

[Dauden]

Mikä tää on? Löysin näin äkkisältään IMDb:stä vain lyhyt elokuvia plus jonkun 2003 vuoden elokuvan (Tommy Wiseau ohjaajana).

Jeps, kyseessä oli tuo Tommy Wiseaun ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama pökäle vuodelta 2003. Pohijimmiltaan The Room on siis äärimmäisen tuskallinen, mutta samalla (tahattomasti) hulvattoman koominen katseluelämys. Summa summarum (wikistä): The Room has been cited by some critics as one of the worst films ever made, and has been called "the Citizen Kane" of bad movies.

'nuff said.

[Ukkosenjumala]

Sherlock Holmes (2009)

Videolla katseli tän leffan toissa vuodelta. Pääosissa Robert Downey Jr. (Holmes) ja Jude Law (Watson).
Leffa jotenkin turhasti koetti alleviivata Holmesin viiltävää älyä ja deduktiivista ajattelua ja Watsonin maanläheistä ajattelutapaa sen vastapainona, onnistuen tekemään leffasta vuoristoradan. Yhtään hetkeä hengenvetoon ei annettu, vaan tapahtumia vyörytettiin toisiinsa ketjutettuna loppumattomana virtana. Omalla tavallaan oikein viihdyttävää, mutta kun leffaa oli mennyt reilu tunti ja melkein saman verran jäljellä, niin alkoi hiukan puuduttamaan.

Sinänsä ihan hauska elokuva, mutta Sherlock Holmes-tarra ei vaan sopinut tuohon. Seikkailu oli lähenpänä Indiana Jonesia tai Arskan Conan Barbaaria, kuin Doylen luomaa Holmesia. Tämä kai se häiritsi eniten. Koko ajan takaraivossa jyskytti, että ei Holmes tekisi noin tai näin.

Katsokaa, jos voitte ohittaa Holmesin naistenmiehenä tai seikkailijana. Jos tämä ei onnistu, niin BBC:n loistava Sherlock-sarja viime vuodelta taas toimii huomattavasti paremmin, joka tuli myös YLE1:ltä ja viimeinen jakso taitaa löytyä Areenaltakin. Omalla kohdalla jälkimmäinen toimi huomattavasti paremmin.

[Raccoon]

Sama juttu kuin viimeisen hankinnan kanssa eli ketju on 4 vuotta vanha ja alkaa olla jo melkoisen pitkä eikä kovin luettava.

Tämänkin saa toki perustaa uudestaan, kun keskustelua tuntuu olevan. Kuka ehtii ensin ;)

Lukoti luk!