23.Huhtikuu 2014, 09:57 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 19   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Mitä opiskelet/ harkitset joskus opiskelevasi?  (Luettu 45104 kertaa)
Tomi
Vanha velho
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 119
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #20 : 13.Helmikuu 2007, 14:36 »

Harkitsin hakemista, mutta mistään ei löytynyt tällaista ihan ikkupikkutietoa. Eli. Mitä sinä tulevaisuudessa sitten teet työksesi?

Tää on sinänsä vähän väärä kysymys, sillä yliopistohan ei ole ammattikoulu. Ei minun tutkinnollani, niin kuin monella muullakaan (varsinkin) humanistitutkinnolla, ole suoraa vastaavuutta työelämään. Täytyy siis unohtaa toimittajakoulusta tulee toimittajia ja kokkikoulusta kokkeja -ajattelu. Folkin nettisivuilla itse asiassa on Tutkinto ja työelämä -niminen sivusto. Mä olen opiskelemassa sen takia että nämä asiat kiinnostavat ja haluan tietää niistä lisää. Työelämää voi ajatella sitten myöhemmin.

Ja jos kysyit että mikä minusta tulee, niin minä olen vähän ajatellut sellaista arkistosuuntaista työllistymislinjaa. Sivarivuosi näytti että arkistotyö on mielenkiintoista monellakin tapaa, joten miksipä ei.
tallennettu
Elaithan
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 12
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #21 : 13.Helmikuu 2007, 17:07 »

Ahertelen tällä hetkellä ensimmäistä vuotta ammattikorkeassa Savonlinnassa (joka siis on Mikkelin amk:n sivupaikka). Tätä ennen kävin lukion, viime keväänä kirjoitin. Ei ihan senkään takia enää huvittanut lähteä yliopistoon, jatkamaan lukemista monen vuoden edestä. Täältä ainakin valmistun neljässä vuodessa.
Aika uskomatonta, että jopa pääsin eka yrittämällä tänne Muotoilua opiskelemaan. Luulin epäonnistuneeni täysin pääsykokeissa. Epäilen vieläkin että joku virhe siellä tehtiin, kun minut otettiin opiskelemaan. Tämä minun alanihan on siis vaatesuunnittelua, eli kai minusta jonkinsortin suunnittelija reilun kolmen vuoden päästä valmistuu. Vaihtoehtoisesti voisin tietty suuntautua teatteripuvustuksen puolelle, mutta on alkanut tuntua siltä että tämä on se oikea ala...

Kannattaa muuten hakijat tarkistaa ajoissa, jos haluamalle alallenne pitää tehdä ennakkotehtäviä. Minulle ainakin tuli todella kiire, mutta onneksi minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin portfolio aiemmista töistäni. Muutama toinen vaihtoehtoni karsiutui pois juuri sen takia etten olisi saanut ennakkotehtäviä millään tehtyä, kun olin hieman viime tipassa laittamassa hakemuksia postiin.  Pyörittää silmiään
tallennettu
Luotsi
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 13
« Vastaus #22 : 13.Helmikuu 2007, 18:36 »

Lukion alussa tuntui olevan suuria suunnitelmia, muutenkin olin hyvin innostunut koulusta ja haalin törkeästi kursseja. Ajatuksena olisi yliopistoon lukemaan biologiaa tai taikkiin. Nyt en tiedä. Turun yliopistossa kuitenkin tahtoisin opiskella, pidän koko kaupungista hyvin paljon.

Tuli maanantainakin käytyä yhdellä luennolla jäniksenä.

Pitäisi kai jutella opolle tms. siitä, mitä lukion jälkeen. En vain tahdo. Olen koko kevään potenut vakavaa kaukokaipuuta ulkomaille, kai lukihäiriökin tulee todetuksi tuossa sivussa. Vain se kuusikin kurssia per jakso joista neljästä/viidestä tulee koe tuntuu hieman stressaavalta, en tiedä miksi tämä iski nyt.

Iivaredit: Jos pienennetään fonttia, niin vain sellaiseksi, jonka pystyy lukemaan.
« Viimeksi muokattu: 14.Helmikuu 2007, 15:18 kirjoittanut Iivari » tallennettu
Aya Cae
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 22
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: roi
« Vastaus #23 : 13.Helmikuu 2007, 19:41 »

Hieno aine ja sellainen, josta ei ole lukiopohjalla juuri mitään tietoa.

Hieman sama kuin sosiologian kanssa. Sanan moni on kuullut mutta siihen se jääkin. Useimmat sekoittavat keskenään sosiologian ja sosiaalityön. Sanottakoon vaikka, että esimerkiksi toimittajan ammatissa sosiologin tutkinto on arvostettu. Sitä vain harva tietää.

Ja teille, jotka ette vielä tiedä mitä teette, etsikää itseänne kaikessa rauhassa. Kannattaa kuitenkin tehdä edes jotain siinä etsinnän ohessa. Itse haikailin kuvataidelukiosta valmistuttuani oikikseen. En päässyt ensi yrittämällä, joten menin harjoittelijaksi matkatoimistoon. En päässyt toisellakaan, minkä jälkeen eksyin lukemaan kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä humanistiseen ammattikorkeaan, missä viihdyin pari vuotta, kunnes törmäsin sosiologiaan. Se kolahti kerralla, ja sitä tässä nyt opiskellaan Lapin yliopistossa. Olen ollut oikein tyytyväinen.

Tiivistettynä: kannattaa perehtyä kunnolla vaihtoehtoihin.
tallennettu
leonichan
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 143
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Lappeenranta
« Vastaus #24 : 13.Helmikuu 2007, 23:32 »

Tästä tulee nyt varmaan sit leonin opiskelujen lyhyt historiikki. Sen mie tiesin heti alusta alkaen, että lukioon en mene. Peruskoulun jälkeen ei ollut enää minkäänlaista intoa teoriaan ja kokeisiin pänttäämiseen. Halusin päästä tekemään käytännön juttuja, joten ammattikoulu se oli. Ala vain oli hakusessa vielä pitkälle opintojen aloittamisen jälkeenkin. Hain muistaakseni parturi-kampaajaksi, vaatettajaksi, sekä kuvankäsittelijäksi (ja vihoviimiseksi se lukio, koska opo ei muuten hyväksynyt hakupapereita, mikä oli aika outoa ja näin myöhemmin ajatellen kai myös hivenen väärin). Kuvankäsittelylinjalle sitten pääsin, käväistyäni tosin ensin parturi-kampaajalinjan pääsykokeissa kertomassa, etten oikeastaan edes tiennyt miksi hain alalle. Oli kai jotenkin niin paineet hakea edes jonnekin. Välivuosi ei aikuisten puheissa ollut tuolloin edes vaihtoehto.

Kuvankäsittelyn sitten aloitin ja ihan mukava alahan se oli, ei siinä mitään. Oppi käyttämään Photoshopia, InDesignia, Flashia, sun muita ohjelmia, joista myöhemmin on ollut paljon hyötyä. Myös kamerat ja pimiö tulivat tutuiksi. Ainoa ongelma siinä vain oli se, että minulla ei oikein ollut lahjoja valokuvaamiseen. Luin kuitenkin itselleni ammattitutkinnon. Siinä vaiheessa en vieläkään oikein tiennyt mitä haluaisin tehdä, joten lähdin sinne, minne oli parhaimmat mahdollisuudet päästä jatkamaan kyseisellä tutkinnolla. Pääsin ammattikorkeaan opiskelemaan mediatekniikkaa vastaamatta pääsykokeissa edes yhteen ainoaa matematiikan, fysiikan tai kemian kysymykseen. Ikävä kyllä kyseisten aineiden osaamista olisi vaadittu ensimmäisestä vuodesta läpipääsemiseen, jotta olisi päässyt sitten kunnolla opiskelemaan varsinaisia ammattiaineita. Totesin moisen suorituksen itselleni täysin mahdottomaksi, joten kävin sitten hakemassa koulun keskeyttämispaperit kansliasta ensimmäisen vuoden tammikuussa.

Tämän johdosta on tullut monesti mietiskeltyä miten paljon pääsykoe sitten loppujen lopuksi oikein mittaa hakijan soveltuvuutta kyseiselle alalle, jos kerta itse pääsin sisään täyttämättä juuri mitään alan vaatimuksista. Kenties nojataan liikaa siihen helppoon yhteispistemäärän laskemiseen. Luullakseni sain aika paljon pisteitä (tarpeeksi kompensoimaan puuttuvia pääsykoevastauksia) siitä, mistä koulusta tulin, mutta ongelma oli siinä, että se ammattiopiston linja ei todellakaan ollut tekniikkapainotteinen. Kenties jos opiskelijoita valittaessa kiinnitettäisin vähän huomiota myös siihen, mistä pisteet ovat tulleet, voisi keskeyttäjien määräkin hieman pudota.

Jo ammattikouluaikoina olin alkanut harrastaa piirtelemistä ja kaiken ylettömän teknisen päänsärkyilyn jälkeen aloin kaivata jotain täysin päinvastaista. Pistin sitten seuraavat yhteishakupaperit menemään eri taidekouluihin. Yhteenkään en päässyt edes pääsykokeisiin, kiitos kaiketi yläasteen huonojen kuvisnumeroiden. Tuli pakostakin pidettyä välivuosi, joka oli ihan mukavaa pään tuuletusta, mutta toisaalta sysäsi myös miut aika hyvin normaalista työn ja elämän rytmistä. Kaksiteräinen asia onpi tuo täysin vapaana pidetty välivuosi. En ihan äkkiä menisi suosittelemaan. Toisella yrittämällä sitten pääsin kuitenkin Imatran taidekoulun pääsykokeisiin ja sen jälkeen voisin sanoa asian olleen varma nakki. Sisään pääsin. Ja täällä sitä ollaan edelleen. Ala tuntuu omalta, koulun aikataulut ei.

Jatko-opiskelua tällä alalla en kuitenkaan ole ajatellut. Olen vähän sillä mielellä, että perusjutut riittäisi. Näyttäisihän taidekorkeakoulu hyvältä papereissa, mutta kurinalainen tehtävien suorittaminen ei ole koskaan ollut vahva puoleni. Itse asiassa se silittää suoraan vastakarvaan. Enkä ole koskaan tajunnut sanaakaan kuvien taiteelliseen puoleen kohdistuvasta rakentavasta kritiikistä, joten mikään muu ei todennäköisesti korkeakoulussa kehittyisi kuin tekninen piiperrys, jota voin hyvin kehittää omalla ajallakin. Koulussa tosin olisi tilat käytettävissä, sekä opettajien neuvot jos tulee pattitilanne eteen. Ehkä kokeilen taidekorkeaa sitten joskus myöhemmin, kunhan olen opetellut piirtämään uudestaan. Olen nimittäin nyt sellaisessa mielenkiintoisessa tilanteessa, että pidän vanhoista töistäni enemmän kuin uusista. Taidekoulu on imenut mehuja siinä määrin, etten hirveästi ole jaksanut harjoitella ja tehdä omia töitä ja oma tyyli ehti jokseenkin hukkua kahden ensimmäisen vuoden aikana, koska täällä ei myöskään hirveästi suvaita selkeää sarjakuvamaisuutta (eikä varsinkaan japanilaista :P). Vasta kolmas vuosi ja erikoistumisopinnot on päästänyt tekemään vapaammin sitä mitä haluaa. Vaan kun ei tunnu enää siltä, että olisi jäljellä taitoa tehdä sellaista.

Neljännelle vuodelle venyneet opinnot varmisti nyt ainakin sen, ettei tarvitse huolehtia tulevasta ihan heti, mutta jonkinlaista ajatusta olisi hakeutua opiskelemaan käsitöitä. Eli siis koulu, jossa opetettaisiin kudontaa, mattojen tekemistä, kankaiden värjäystä jne. Siinäkin pääsisi ns. toteuttamaan itseään ja voisi saada jotain käyttökelpoistakin aikaan.

Itseni elättäminen on sitten tapahtunut, ja tulee varmaan tapahtumaankin, siivojan hommilla, joihin ei ole mitään koulutusta. Mutta kun pääset yhteen paikkaan, pääset toiseenkin. Siivoojia haetaan aina. Havaitsin jo aikaa sitten, että en voi tehdä kiinnostuksen kohteistani töitä, menee maku ja stressi saa ihanimmankin väsäämisen tuntumaan aivan kauhealta. Niinpä sitten opiskelen yhtä ja teen toista. Ja mikäs siinä. Työkseen siivous on ajoittain jopa ihan mukavaa. Toisin kuin oman kämpän.
tallennettu
Kaichu
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 162
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #25 : 14.Helmikuu 2007, 10:28 »

Älkää tehkö kukaan samaa virhettä kuin minä että menette opiskelemaan liiketaloutta. Sillä jos teillä ei ole vielä narkolepsiaa niin tradenomiksi opiskellessa sen saa.
tallennettu
Lunara
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 84
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #26 : 14.Helmikuu 2007, 11:19 »

Koska pienestä pitäen olen lukenut paljon ja olin kotikuntani kirjastossa kesätöissä lukioaikana, hain sitten opiskelemaan kirjastoalaa kauppaoppilaitokseen. Kahdessa vuodessa sain kirjastovirkailijan pätevyyden. Laskelmoivasti olin myös ajatellut, että tällä alalla työpaikka viimeistään muutaman vuoden päästä on melko varma, koska kirjastoalan ihmisistä hirvittävän suuri osuus siirtyy eläkkeelle juuri näihin aikoihin. Olin viisi vuotta töissä kirjakaupassa, ennenkuin sain vakkaripaikan kirjastosta.

Oih, sinä olet saavuttanut sen, mistä minä nyt unelmoin. Minulla meni aika pitkään, ennekuin löysin sen oman alani, joka on juuri kirjastoala. Nyt ihmettelen, että miksi ihmeessä en sitä aiemmin keksinyt, kun kuitenkin kaikki merkit siihen ovat viitanneet aina. Elämä on kummallista.

Valmistuin matkailualan restonomiksi keväällä 2004, jonka jälkeen olin työttömänä. Hain työmarkkinatuella työelämävalmennukseen (=harjoittelu) kirjastoon, ja olin kirjastoautossa puoli vuotta. Siitä iski kirjastokipinä  Hymyilee leveästi Tein muutaman sijaisuuden autossa harjoittelujakson päätyttyä ja viime syksynä olin pyörtyä onnesta, kun minulle tarjottiin vuoden osa-aikalisäsijaisuutta kirjastossa. Vaikka teen vain osa-aikatyötä, niin tästä saa hyvää kokemusta ja varmuus alan sopivuudesta minulle on vain kasvanut.

Tästä päästäänkin siihen opiskeluasiaan. Minullahan ei siis ole alan koulutusta, joten mistään vakkaripaikoista on turha edes haaveilla. Jos ensi syksynä täällä Joensuussa alkaa avoimen (kesä)yliopiston puolella informaatiotutkimuksen perusopinnot, ajattelin hakea siihen. Jos siitä nyt edes johonkin saisi pätevyyden.

Lainaus
Ei sitä unelma-ammattia tarvitse vielä tässä vaiheessa edes päättää! Ehtii opiskelemaan myöhemmälläkin iällä.

Aivan! Minäkin olen 27-vuotias, ja vasta nyt on alkanut selvitä, että mikä se minun unelma-ammattini on.
tallennettu
Elaithan
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 12
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #27 : 14.Helmikuu 2007, 11:37 »

Älkää tehkö kukaan samaa virhettä kuin minä että menette opiskelemaan liiketaloutta. Sillä jos teillä ei ole vielä narkolepsiaa niin tradenomiksi opiskellessa sen saa.

Ehhee, kaverini opiskelee liiketaloutta, ja kieltämättä aina kun hän kertoo jotain tunneistaan, alan kummasti haukottelemaan. 
tallennettu
Kelhanion
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 20
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #28 : 14.Helmikuu 2007, 15:34 »

Minulle kävi hieman samalla tavalla kuin Tomille, eli sivarivuosi koitui minunkin opintojeni kannalta kohtalokkaaksi.

Lukion aikana en missään vaiheessa oikein tiennyt, mikä minusta voisi isona tulla. Luin pitkää matematiikkaa, fysiikkaa ja kaikkea muutakin sovinnaista enkä osannut eksyä vapaaehtoisten, pehmeämpien aineiden kursseille. Kun tuli sitten aika päättää mihin hakea, muistin kauppakorkean esittelijöiden puheet kuinka kauppis avaisi ovia melkein alalle kuin alalle. Mainospuhe tehosi ja hainkin kauppakorkeaan hieman samasta syystä kuin aikoinani lukioon, eli hankkimaan lisää miettimisaikaa.

HKKK osoittautui aika tylsäksi paikaksi siinä mielessä, että missään vaiheessa ei päässyt syntymään minkäänlaista illuusiota vakavan tieteen harjoittamisesta; tentteihin opeteltiin "Asiakaspalvelun viittä A:ta" ja "Kansantalouden kuutta K:ta". Tähän yhtälöön kun lisätään vielä se ettei talous ja rahan kanssa puljaaminen koskaan ole mitenkään erityisesti kiinnostanut minua, niin alatte varmaankin saada jo kuvaa siitä miksi en tuntenut alaa omakseni.

Puolen vuoden opiskelujen jälkeen lähdin armeijaan, joka muuttui kuitenkin pian sivarin suorittamiseen. Paikan sain Itäkeskuksen kirjastosta - parin hassun kilometrin päästä kämpästäni - ja työ oli parasta mitä olin saattanut toivoa: tein aivan samoja hommia kuin ns. oikeat työntekijätkin ja verrattuna aikaisempiin työkokemuksiini tehtaassa tunsin kerrankin tekeväni mielenkiintoista ja hauskaa työtä. Eli kaikki te kirjasto-ihmiset, jotka kehuitte ylempänä alaa, olette aivan oikeassa! Mikään ei ole mukavampaa kuin istua tiskin takana ja jakaa viisaita neuvojaan informaatiorajoitteisille ihmisille! :)

Joka tapauksessa sivarin aikana kauppakorkeaan paluu alkoi tuntua koko ajan huonommalta ajatukselta. Olin aikoinani jo hakenut lukemaan yleistä kielitiedettä mutta silloin hylkäsin paikan kauppiksen hyväksi. Nyt kuitenkin päätin hakea uudestaan yliopistolle - eihän siinä mitään menettäisi - ja päästyäni (uudelleen) sisään (voi sitä tuskaa jos en olisi enää päässytkään) ei minun tarvinnut kauaa miettiä mitä tehdä.

Nyt olen siis iloinen yleisen kielitieteen fuksi ja paremmin ei voisi pyyhkiä. Kurssit ovat osoittautuneet mielenkiintoisiksi ja kurssikirjallisuutta lukee mielellään (pois se kauppiksen kirjoista). Voin hyvinkin kuvitella tekeväni jotakin alaan liittyvää loppuelämäni ajan, sillä edellytyksellä tietenkin että joku siitä ilosta haluaa minulle jotain maksaa. Yksi mukavalta kuulostava suunnitelma olisi jossakin vaiheessa alkaa kenttälingvistiksi ja kierrellä viidakoissa haastattelemassa intiaaneja. Ihan kotoinen tutkijanurakaan ei kuulosta vieraalta.

Tomin sanoja edelleen lainatakseni humanistit eivät valmistu ammattiin vaan jokainen joutuu tekemään uransa "ihan itse". Jos valmistumisen jälkeen eivät oman alan selkeät paikat aukene, on mahdollista hakea paikkoja ympäri maailmaa tai kävellä rempseästi hakemaan muuta työtä ihan yleisen - toivottavasti edes vähän laaja-alaisen - akateemisuuden nojalla. Itse en siis ainakaan vielä pelkää että joutuisin hamppariketjujen lomakkeita täyttelemään, sen verran täynnä tervettä itsetuntoa vielä olen :) Ja kun silloin joku kaunis päivä pääsee yliopistolta kävelemään maisterin paperit kourassa niin siinäkin on jo palkintoa riittämiin. Tieto ja taito ovat todellista rikkautta vaikka ei se rahakaan aina pahitteeksi olisi. Ja ainahan sitä voi yrittää päästä takaisin kirjastomaailmaan, täytyy vain yrittää pitää tässä välillä vähän tatsia yllä.

Nimimerkillä "Kesätyöpaikka taas vetämässä".
tallennettu
Sarantha
Velhoruhtinatar
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1101
« Vastaus #29 : 15.Helmikuu 2007, 01:12 »

Eläinlääkäriys on ollut minulle kaikkein pitkäaikaisin unelma-ammatti (muistankin, kuinka joskus vanhalla Risingillä juttelin yksärein aiheesta Korpin kanssa, kun oltiin samana vuonna hakemassa). Uskon, että tykkäisin käytännön eläinlääkärin työstä kovasti, sillä pidän ihmisistä ja eläimistä, olen kiinnostunut sairauksista ja anatomiasta, osaan käsitellä eläimiä mutta olen myös luonteeltani riittävän teoreettinen ja pohdiskeleva.

Hain kerran ihan kokeilumielessä eläinlääkikseen, mutta en päässyt sisään. Lukion jälkeen päädyin AMK:uun opiskelmaan sairaanhoitajaksi. Sh:n paperit sainkin käteen viime jouluna. Tämä ammatti on ollut minulle sekä kriiseilyn että innostuksen aihe. Hain hoitoalalle aika pitkältä samoista syistä kuin eläinlääkikseenkin: olen sosiaalinen ja pidän asiakaspalvelusta ja käytännöllisestä työstä oikeiden ihmisten kanssa, sekä olen kiinnostunut siitä, mitä ihmiskehon sisällä tapahtuu. Toisaalta en koe ollenkaan olevani sellainen sovinnainen , hoivaamisviettinen sisar hento valkoinen, jollaisiksi sairaanhoitajat usein ajatellaan, ja tämän vuoksi mietinkin koko ensimmäisen opiskeluvuoden, olenko ihan väärässä paikassa.

Lukiossa tykkäsin eniten psykologiasta, uskonnosta, filosofiasta, kuviksesta ja äidinkielestä, joissa kaikissa pärjäsin kiitettävästi ja esim. reaalista kirjoitinkin ällän. Olisikin huomattavasti helpompaa, jos voisi oikeasti lähteä jonnekin humanistiselle alalle, mikä ilmeisesti sopisi minun aivoilleni aika hyvin. Ongelma tuleekin vastaan siinä, että minä haluan toimia käytännöllisessä ammatissa jossa voin olla konkreettisesti avuksi ihmisille/eläimille. Mikään humanistisen puolen ala ei kiinnosta niin paljoa, että sitä ihan oikeasti lähtisi opiskelemaan. Tulee vastaan se "mikä minusta sitten tulee?" -kysymys, ja homma kaatuu siihen.

Takaisin sairaanhoitajuuteen. Toisin kuin olin ajatellut, suuntauduin akuuttipuolen sijaan psykiatriaan. Olisihan se pitänyt jo lukiossa tajuta, että se, mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu, on minulle tärkeämpää kuin ne veri ja suolenpätkät. Olin ehkä liikaa katsonut Teho-osastoa tai jotain silloin kun alalle lähdin. Minä olen liian epäkäytännöllinen somaattisen puolen hommiin. Siellä sairaanhoitaja lähinnä juoksee paikasta toiseen ja lääkäreille jää se mielenkiintoinen, tutkivampi ja pohtivampi osuus. Sen sijaan psykiatrian puolella sairaanhoitaja saa tehdä aika lailla itsenäistä työtä omien potilaidensa kanssa ja vaikka päätökset tekeekin loppupeleissä lääkäri, sairaanhoitajan osuus niiden tekemisessä on suuri. Mikä parasta, potilaiden ongelmia saa pohtia ja analysoida sydämensä kyllyydestä.

Silti uskon edelleen, että jonain päivänä lähden vielä yliopistoon. Työ eläinten kanssa houkuttelee yhä, joten luultavasti haen vielä ainakin kerran eläinlääkikseen. Se kaikki kemia ja fysiikka vaan epäilyttää, en tajua sellaisia juttuja kovinkaan luontevasti, vaikka pänttäämällä jotain saattaa päähän mennäkin. Toinen ala, jota olen alkanut puolitosissani miettimään, on psykologia. Se on sekä tieteellistä että käytännöllistä (jos toimii esim. kliinisenä psykologina sairaalassa) ja luultavasti opiskelu olisi sen tyyppistä, että voisin pärjätäkin siinä ihan hyvin. Ainakin paremmin kuin niiden kemian kaavojen parissa. Mutta sitten taas toisaalta... eläinlääkärin ammatti on niin suuri päähänpinttymä, etten varmaankaan koskaan tule pääsemään siitä eroon.
tallennettu

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi
näkyvän valon maailmassa."
krakken
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 147
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #30 : 15.Helmikuu 2007, 18:02 »

Hoidetaan nyt ensin tuo lukioon hankkiutuminen. Olen kyllä harkinnut, mitä olisi mielenkiintoista tehdä sen jälkeen.

Yliopistoon joka tapauksessa. Syystä tai toisesta arvostan yleissivistystä ihan itseisarvona, joten se vaikuttaa luontevalta. Olen melko selkeästi kallellani humanistisiin tieteisiin, joten jotain sen suuntaista - historiaa, mytologioita, haluan opiskella aiheita joista saan henkilökohtaisesti jotain irti, jotka tyydyttävät valtavan tiedonjanoni ja joista olen kiinnostunut.
tallennettu
Chiad
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 582
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #31 : 15.Helmikuu 2007, 18:36 »

Kirjoittaminen ja kirjallisuus alkoivat kiinnostaa toden teolla lukion ensimmäisellä, mikä johti siihen, että parasta aikaa luen valintakoekirjaa, jotta pääsisin opiskelemaan suomen kieltä yliopistoon. Kun ottaa sivuaineeksi kirjallisuuden ja jonkin muun aineen (itse olen kiinnostunut venäjän kielestä ja naistutkimuksesta), voi pyrkiä myöhemmin äidinkielen opettajaksi. Jos siis olen ymmärtänyt oikein.

En tiedä, onko se opettajan ammatti juuri se ammatti, josta pitäisin. Siksi en suoraan hakenut opettajakoulutukseen. Meikäläisestä voi siis tulla konsultti tai tutkija tai... en mie enää muista, mitä kaikkea kummallista on tarjolla.  Hymyilee  Mutta jos pyrkisin opettajaksi, ainakin työllistäytyminen olisi mahdollista enkä joutuisi olemaan työtön akateemikko liian pitkään...
tallennettu
Gorin
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 2
Sukupuoli: mies
« Vastaus #32 : 15.Helmikuu 2007, 20:03 »

Jebs, täl hetkel tulee opiskeltua lukiossa toista vuotta ja tarkoitus olis vuoden kuluttua olla hohdokkaasti juhlistamassa nollaa aamua, jee. Mut lukion jälkeisestä on tällähetkellä päällimäisenä mielessä pyörinyt yliopiston joku kauppatieteellinen tiedekunta tms. siis kauppatieteiden maisteriksi. Eihän se sinällään vielä mihinkään ammattiin valmista, mutta kai se ekonomin arvonimikin jotain painaa, mene ja tiedä. Ei tällä foorumilla kukaan itse kyseistä alaa opiskelisi? Pääsykokeista en vielä ole ottanut selvää ja ois kiva tietää onks hankala päästä ja vaikuttaakohan tuo pitkän matikan puuttuminen yms. Ja onkos yhtä tylsää kuin tuo liiketalous joidenkin tahojen mukaan :)
Saas nähdä, onhan tässä aikaa miettiä kun tuo inttikin pitäis siinä lukion jälkeen käydä.
tallennettu
gandar
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 6
Sukupuoli: mies
« Vastaus #33 : 17.Helmikuu 2007, 20:10 »

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2005 ja hain samana vuonna Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Kirjoituskevät oli kuitenkin vienyt mehut ja sisäänpääsy jäi odotetusti haaveeksi. Viime vuoden vietinkin varusmiespalveluksessa, joten lukeminen jäi vähäisemmälle. Tänä vuonna olen siis hakemassa kolmatta (ja toivottavasti viimeistä) kertaa samaan opinahjoon täysin panoksin. Alkuvuoden olen töissä, että saa kerättyä rahaa valmennuskurssiin (*) ja olen varautunut lukemaan koko kolme kuukautta täydellä teholla. Motivaation puutteesta ei ainakaan jää kiinni ja aikaisempien vuosien tulosten perusteella (hain kuitenkin inttiaikanakin ja olemattomilla luvuilla sisäänpääsy oli kymmenisen pistettä lähempänä kuin abikeväänä) sisäänpääsy on kuitenkin täysin realistinen tavoite.

Miksi sitten juuri oikeustieteelliseen? Miksi hukata nuoruusvuosia hakemalla vuodesta toiseen tavoittamattomalta tuntuvaan kohteeseen, kun olisin lukion päästötodistuksellani ja ylioppilastodistuksella päässyt suoraankin johonkin opiskelemaan? Miksei minulla ole varavaihtoehtoa?

Koska oikeustiede on tuntunut jo pitkään oikealta vaihtoehdolta. Lukion lakitiedon kurssilla olin ainut, joka oikeasti nautti pykälistä ja pääsykoekirjat ovat joka vuosi olleet mielenkiintoisia. Hetkittäiset motivaatioflunssat ovat johtuneet aina vallitsevista olosuhteista (lue itse motivoituneesti kolmen viikon leiriputkessa univelassa metsässä vesisateessa vuotavassa teltassa) eivätkä itse aiheesta. Lukion päättyessä harkitsin oikeustieteellistä ja kauppakorkeaa, mutta näinkin pienen paikkakunnan pienen lukion opettajakunta piti sisäänpääsyä lähes mahdottomana, suositteli enimmäkseen omia alojaan ja antoi käteen AMK-hakuoppaita. Jo vanhempiani opettanut lukion historian ja yhteiskuntaopin opettajani, jota arvostan erittäin paljon, kuitenkin suositteli pitämään kiinni tavoitteistani. Alleviivattakoon kuitenkin, että oma mielenkiinto alaa kohtaan oli se pääasiallisin syy, ei esimerkiksi Ally McBeal-mielikuvat, pätemisen tarve, euron kuvat silmissä tai juuri yksittäisen opettajan mielipide.

*-selite
Kun kerran ollaan internetin keskustelufoorumilla, väärinkäsityksen riski on suuri ja olen aiheesta joutunut aikaisemminkin esimerkiksi YLEn Abitreeneissä väittelemään: En pidä valmennuskurssia todellakaan sisäänpääsyn takeena. Se toiminee kuitenkin erinomaisena lisänä ja vertaistukena omaan työpanokseen ja näkee paljon paremmin muiden hakijoiden tasoa kuin yksin korvessa puurtaessa. Valitsin valmennuskurssiyrittäjistä opiskelijajärjestön juuri omiin opiskelutottumuksiini sopivimman kurssin, jonka maksan itse ansaitsemallani rahalla.
tallennettu
Jackalbury
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 568
Sukupuoli: mies
« Vastaus #34 : 18.Helmikuu 2007, 10:25 »

Minulla on useita mahdollisia jatkoammatteja lukion jälkeen. Eniten minua kiinnostaa biologian alalta botaniikka. Mutta muita vaihtoehtoja ovat historia, arkeologia, kirjallisuustiede. Mutta jos mikään noista ei toteutuisi, olen hahmotellut myös puutarhurin, toimittajan tai kondiittorin ammatteja mahdolliksi muttei niin kiinnostaviksi kuin botaniikka tai nuo muut yliopistolliset alat. Palkkatyön ohessa voisi hyvin kirjoitella osatoimista kirjailijan työtäkin, riippuen siitä saisinko teokseni läpi. Eli paljon eri vaihtoehtoja olen miettinyt.
tallennettu
Myro
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 35
« Vastaus #35 : 18.Helmikuu 2007, 11:27 »

Olen nyt lukion ensimmäisellä ja tasan siksi, että halusin kolme vuotta lisää miettimisaikaa. Tiedän kuitenkin, että ulkomaille haluan lähteä ja yritän etsiä mahdollisia keinoja päästä sinne. Rahallisesti vanhemmat eivät minua tue, joten kaikki on ihan itseni varassa.

En tosiaan tiedä, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Jossain vaiheessa halusin eläinlääkäriksi, mutta en enää. Eläinten kanssa muuten työskentely ei kuulosta pahalta, mutta tarvitsisin tilaa liikkua ja siksi yhteen paikkaan jumittuminen ahdistaa.

Inhoan asiakaspalvelua, mutta muuten voisin tulla ihmisten kanssa toimeen. Toimittaja ja elokuvaohjaaja kuulostavat kivoilta ammateilta, mutta en tosiaan ole lähdössä opiskelemaan. ;) Haluan tehdä työtä, joka ei sido minua yhteen paikkaan tai yhteen tehtävään, vaan antaa jatkuvasti valmiuksia kehittyä ja oppia uusista osa-alueista.
tallennettu
sirppi
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 29
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Turku
« Vastaus #36 : 18.Helmikuu 2007, 11:39 »

Opiskelen tällä hetkellä tietojenkäsittelyä Turun AMK:ssa. Hain myös yliopistolle, mutta lukuinnon antaessa odottaa itseään kävi niin kuin kävi. Jonain päivänä aion vielä arkeologiksi.

Silloin kun oli yhteishaku, tuntui ihan mahdottoman hienolta idealta hakea vähän pidemmälle kotipaikkakunnalta. Nyttemmin ajatellen idea ei ehkä ollutkaan niin mahtava. Noh, ainakin nyt tiedän, että Turkuun en aio jäädä.

Huonoin puoli koko hommassa oli, että olen hieman pettynyt ammattikorkean opetuksen tasoon. Enkä kyllä ole ainoa. Mikäs siinä, kyllä tämä joillekin tuntuu sopivan, ja onhan tämä esim. datanörteille loistava paikka saada jatkokoulutusta. Itse kuitenkin lukion käyneenä odotin enemmän korkeakoululta.

Pidin ns. välivuoden, sillä pääsin ylioppilaaksi syksyllä. Välivuosi oli omalla kohdallani siinä mielessä hyvä ratkaisu, että ainakin huomasin, miksi kannattaa opiskella. Eiköhän puoli vuotta Lidlin kassalla anna kenelle tahansa opiskelumotivaatiota. Huono puoli taasen oli, että rutiinit pääsivät heikkenemään. Lisäksi oli paljon vaikeampi lukea pääsykokeisiin, kun työ uuvutti niin perusteellisesti, että ei siitä tahtonut tulla mitään.
tallennettu
Aimée
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 165
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #37 : 18.Helmikuu 2007, 13:40 »

Menin yläasteen jälkeen lukioon osittain siksi, etten tiennyt mitä haluan tehdä ja osittain siksi, että koulu oli helppoa ja arvostan laajaa yleissivistystä ja koulutusta. Lukion kävin kolmessa vuodessa ja kirjoitin viime keväänä hyvillä papereilla ylioppilaaks ilman mitään himolukemista.

Taideala olisi kiinnostanut, ja olinkin aikonut tehdä ennakkotehtävät ainakin keramiikkaan ja sisustusarkkitehtuuriin, mutta aika loppui kesken. Tajusin myös, että voisi olla fiksumpaa pitää taiteilu harrastuksena. Lukaisin sitten pääsykoekirjat englannin käännöstieteeseen ja filologiaan Tampereella ja Turkuun (filologia ja ranskan kääntäminen). En erityisemmin luottanut sisäänpääsyyn, eikä välivuoden pitäminen ois ollu huono vaihtoehto. Pääsin sitten omaksi yllätyksekseni kaikkiin, ja valitsin Tampereen. Nyt siis opiskelen yliopistossa englannin käännöstiedettä ekaa vuotta ja viihdyn hyvin (:

Vieläkään en tosin tiedä mitä teen "isona", mutta tällä koulutuksella saa kyllä hyvän pohjan useampaankin hommaan. Ja siihen asti - kivaa on.
tallennettu
Lis
Noviisi
*

Poissa Poissa
Viestejä: 105
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #38 : 18.Helmikuu 2007, 22:30 »

Minäkin olin lukiossa ihan vain perushumanisti, eikä hajuakaan mitä tekisin isona. Kun tulevaisuus ei selkiintynyt, toteutin varasuunnitelmani ja opiskelen nyt historiaa Helsingin yliopistossa toista vuotta. Edelleenkään en tiedä mitä minusta tulee isona, mutta tuskin maisterin papereista ainakaan haittaa on. Yleensä historianopiskelijalta, tai ainakin minulta, kysytään aina aikooko opettajaksi vai tutkijaksi. Niihin ammatteihin yliopistolta voi kyllä valmistua suoraan, mutta on niitä mahdollisuuksia enemmänkin. Historia-alalta voi päätyä töihin esimerkiksi arkistoihin, kirjastoihin, ulkoministeriöön tai vaikka toimittajaksi.

Vaihtoehtoja kannattaa kyllä miettiä tarkkaan ja tutustua tarjontaan. Kuten täälläkin on kerrottu, kaikenlaista on tarjolla. Helsingissä esimerkiksi voisi opiskella historia-aineita myös valtiotieteiden puolella: poliittista historiaa tai talous- ja sosiaalihistoriaa. Humanistisessa tiedekunnassa taas tarjotaan esimerkiksi arkeologiaa, sitä mainittua folkloristiikkaa, taidehistoriaa ja vaikka mitä. Sivuaineena tarjottavaa museologiaa olen itsekin lukenut.

Luultavasti parhaan ja oikeimman kuvan opiskelusta saa, jos voi kysyä joltain alan opiskelijalta. Kulttuurisokki esimerkiksi lukiosta voi olla melkoinen jos ei ole realistisia odotuksia: lopettajiakin näkee. Ainakin historianopiskelijan on parempi tykätä tieteellisen tekstin kirjoittamisesta, ne kymmenen sivun esseet ovat vasta alkua. Yleisen historian opiskelija tarvitsee englannin kieltä, Suomen historiassa ruotsia. Opetuskin on jonkun kerran päässyt yllättämään. Peruskoulussa ja lukiossa on myös saanut nauttia koulutettujen pedagogien opetuksesta. Yliopiston opettajat taas ovat kyllä yleensä loistavia tutkijoita ja asiantuntijoita, mutta on henkilöstä kiinni osaako vielä opettaakin. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että luennot ovat usein pelkkää puhumista, mutta joidenkin puheissa ei ole päätä eikä häntää. Onneksi kurssit voi pääsääntöisesti valita omien kiinnostusten mukaan, ja pääosin opetuksen taso on korkea.

Vaikka historiasta pidänkin, opiskelussa on ollut huonoja hetkiä hyvien lisäksi. Suuresta kirjoittamisen määrästä en itse pidä, mutta toisaalta esimerkiksi vanhojen asiakirjojen ja käsialojen kanssa nysvääminen on hirveän hauskaa. Eli ihan mukavasti pyyhkii ja siitä uravalinnastakin aion stressata vasta vähän myöhemmin.
tallennettu
Fenora
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 21
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #39 : 19.Helmikuu 2007, 12:36 »

Opiskelen kirjallisuutta yliopistossa. Kulttuurintutkimusken nimikkeellä pääsin sisään yliopistoon opiskelemaan mitä tahdoin. Minulla kävi uskomaton tuuri kun pääsin sisään ekana vuonna ilman todistusta ainoaan paikkaan johon hain. Kulttuurintutkimuksen koulutusohjelma on aivan paras, koska siinä saa valita itse aineet mitä opiskelee. Kirjallisuuden lisäksi opiskelen taideaineita, mediakulttuuria ja viestintää ja vähän suomen kieltä.

Aika vaikeahan on tuollaisten aineiden pohjalta saada töitä. Unelma ammatti oli kustannustoimittaja ehdottomasti. Se on ainoa mitä tahtoo. Siinä sivussa voisi sitten toimia kulttuuritoimittajana ja ehkä jopa kirjoittaa itse suurempiakin teoksia.

Kirjallisuus on ihtohimo, josta voi tehdä ammatin. Kannattaa uskoa unelmiin ja ponnistella niiden eteen.
tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 19   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional