Mitä opiskelet/ harkitset joskus opiskelevasi?

[Siniset liekit]

Opiskelijoina ovat yliopiston kirjoihin hyväksytyt henkilöt, joilta vaaditaan tietty perustietomäärä. Suomessa edellytyksenä on, että hakija on suorittanut ylioppilastutkinnon, ammattikorkeakoulututkinnon, ammatillisen korkea-asteen tutkinnon, ammatillisen opistoasteen tutkinnon, vähintään kolmivuotisen ammatillisen tutkinnon tai sellaisen ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopintoihin. Yliopisto voi ottaa opiskelijaksi myös henkilön, jolla se muutoin katsoo olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet.

Wikipedia

Muoks: Prkl tuon quoten kanssa, kun ei voi lainata mitään nimellä ilman, että namikka ilmaisee siteeratun kirjoittajan olevan foorumin käyttäjä.

[mirella]

Tällä hetkellä kiinnostaisi ainakin oikeustiede ja journalistiikka. Uskoisin, että jompaa kumpaa näistä lähden lukion jälkeen opiskelemaan, mutta mieli voi toki muuttua.

Asianajajan ura on kiehtonut minua pienestä asti, mutta yläasteella totesin, ettei minua kiinnosta pätkääkään. Nyt vasta lukiossa on innostus lähtenyt käyntiin, että katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :) Tämän lisäksi toimittaja on yksi unelma-ammateistani sekä myöskin kirjailija.

[Cerasi]

Minä olen nyt puolen vuoden ajan opiskellut yliopistossa kauppatieteitä. Opiskelu sinänsä on ollut varsin mukavaa, pidän kyllä alasta - sikäli kun nyt tällä minimaalisella kokemuksellani voin vielä mitään sanoa. Asian "mutta" on vain tuo käytännön puoli.. ihan rehellisesti minulla on ollut lähes koko ajan olo, että olen jollakin tavoin liian nuori yliopistoon (kirjoitin siis viime keväänä ylioppilaaksi, ja pääsin ensiyrittämällä sisään). 

Olen kerran jos toisenkin miettinyt, mitä ihmettä minä siellä teen. Olen lisäksi sangen epätyypillinen kylteri, koska minusta on oikeasti hauskempaa viettää ilta kotona yksin tai hyvän ystävän seurassa kuin remuta kaikenmaailman opiskelijabileissä.

Ei silti, en minä aio luovuttaa, sen verran paljon tuli kuitenkin viime keväänä töitä tehtyä opiskelupaikan saamisen eteen, ja alassa itsessään ei mitään vikaa ole. Ehkä minä vielä joskus sopeudun tuonne..

[Hiistu]

Nyt keväällä sitten viimein pitäisi olla edessä haku lukion jälkeiseen koulutukseen, joten voinee kai päivitellä tulevaisuuttaan. Pientä kriisiäkin kieltämättä pukkaa. Suunnitelmat on selkeät, ei siinä mitään, mutta niitä suunnitelmia kun on vaan liikaa.

Yliopisto ja psykologian opinnot ovat edelleen tiukimmin tähtäimessä. Ensisijaisesti pyrin Hesaan (ja tietty siinä samalla Turkuun/Tampereelle, kerta se sillä yhdellä ja samalla pääsykokeella onnistuu), mutta myös Jyväskylän psykanlaitos on kuulemma varsin laaja. Joensuukin kai menettelisi, opetetaanhan siellä sentään oikeuspsykologiaakin, eikä paikallisissa alkuasukkaissakaan kait mitään perustavaa laatua olevaa vikaa ole. 

Psykologiassa pelottavat kuitenkin oikeasti alhaiset sisäänpääsyprosentit.  Lisäksi pääsykokeissa tentitään tilastomatematiikkaa, paitsi siellä Joensuussa, jonne kai on haettava jo ihan senkin takia varmuuden vuoksi. Matikka kun on aina ollut itselläni muita aineita suuremman työn ja tuskan takana.
Toki parisataa hakenutta jättää aina ilmestymättä kokeeseen, osa yrittää silkalla tuurisähellyksellä jne. Mutta kyllä siinä joukossa silti takuulla riittää enemmän kuin tarpeeksi niitä tosissaan veren maku suussa itseään läpi änkeäviä, vähintään kesästä asti itseään prepanneita ja tonnin valmennuskursseilla rampanneita.
Tosissani aion kuitenkin yrittää ja kokeisiin valmistautua sillä tarkoituksella, että läpi myös pääsisin. ((Vaikka hieman eriäviäkin valmentautumismetodeja on tullut kuultua... Äitykkä: "Valmistaudu sitten siihen, että on hyvin todennäköistä, ettet ikinä tule sinne opiskelemaan pääsemään." ..Kerrassaan hilpeä veikko.))

Suomalais-ugrilaiset kielet Helsingin yliopistolla kiinnostaisivat myös enemmän kuin rahtusen ja siitä edelleen painottuminen saamentutkimukseen. Oulussa vuorostaan olisi tarjolla (hulppean viiden aloituspaikan voimalla  ) pääaineeksi saamelainen kulttuuri. Ala olisi takuulla itseäni kiinnostavaa ja Euroopan unionin ainoaan alkuperäiskansaan liittyvällä erikoisasiantuntijuudelle luulisi olevan tulevaisuudessakin käyttöä. Ainakin sen mukaan, miten muuta opiskeluaan sitten säätääkään.
Noihinkin kumpaankin paikkaan tulee ilmeisesti ainakin haettua. Katsoo sitten keväämmällä, miten viisiin pääsykokeisiin pänttääminen oikein ottaa luonnistuakseen.

Hirvittää, ettei minua huolitakaan minnekään. Ja, perin hassua kyllä, hirvittää ehkä vielä enemmän, että pääsisinkin  lopulta kummallekin alalle ja joutuisin arpomaan niiden välillä. Eikä vähiten sen takia, että tiedän noista kahdesta suunnilleen yhtä ihanasta vaihtoehdosta päätyväni kuitenkin psykologiaan ihan vain järkevyyden nimissä. Koska psykologiasta saa käteensä aika varman leipäammatin: saan kenties jonakin päivänä ostettua kivan omakotitalon jostain tuppukylästä, elätettyä jotakin renttua taiteiljaukonturjaketta ja hoidettua koiralaumaa ja eleltyä suhteellisen onnellisena elämäni loppuun asti.
Jo nykyisinkin tulee synkkinä hetkinä mielessä vatvottua, mitä kaikkea vänkää sitä olisikaan voinut elämällään tehdä - tai olisi voinut tulla tulevaisuudessa tekemään. (Suurpetotutkija, lentokapteeni, baarimestari, metalliartesaani...) Maltan tuskin odottaa keski-iänkriisiäni.
 

[Emvignya]

Suomalais-ugrilaiset kielet Helsingin yliopistolla kiinnostaisivat myös enemmän kuin rahtusen ja siitä edelleen painottuminen saamentutkimukseen.

Keksin ainakin pari, jotka kannattaisivat tätä linjaa.

Opiskelemaan pyrkiessä kannattaa aina muistaa se, että on aina se seuraava kerta. Itse en päässyt ensiyrittämällä sisään, mutta toisaalta minulle selvisi siellä kokeessa, etten ainakaan hakisi niihin samoihin enää uudelleen. Vuoden pähkäilyn ja opiskelemisesta irrottautumisen jälkeen menin melko heittämällä sisään suomen kieleen, olin siitä aika hämmästynyt. En nyt vieläkään ole varma siitä, onko tämä juuri minun alani, mutta tästä päästään seuraavaan hyvään pointtiini:

Sivuaineet.

Niin, päästyäsi sisälle sinun on mahdollista opiskella melkoista liutaa aineita varsin vapaasti (ja ne joita et voi opiskella vapaasti ovat luultavasti kuitenkin helpommin tavoitettavissa kuin jos pyrit niihin pääaineena). Nyt en sugriaineista osaa suoraltaan mennä sanomaan, ovatko ne vapaita sivuaineita (Iivari??), mutta päätellen siitä, ettei ko. kursseille tarvitse pääsääntöisesti ilmoittautua, opinto-oikeuden saaminen ei voi olla aivan mahdotonta. Tämä siis siltä kantilta, että päädyt psykologiaan pääaineena.

Ja alaa voi aina vaihtaa kun sen hetkinen alkaa kyrsiä. Et varmasti olisi ensimmäinen. :)

[Skie]

Oulussa vuorostaan olisi tarjolla (hulppean viiden aloituspaikan voimalla  ) pääaineeksi saamelainen kulttuuri.

No lohdutuksena voi sanoa että viime vuonna pääsykokeessa oli ollut seitsemän ja paikkoja oli viisi, joten sisäänpääsyprosentti lukemaan saamelaista kulttuuria on aika mukava

[Hiistu]

Opiskelemaan pyrkiessä kannattaa aina muistaa se, että on aina se seuraava kerta.
--
Ja alaa voi aina vaihtaa kun sen hetkinen alkaa kyrsiä. Et varmasti olisi ensimmäinen. :)

Näinhän se toki on.
Elämä olisi vain yksinkertaisempaa, jos homma sattuisi menemään kerralla putkeen.. mutta milloinpa elämä olisi. Eikä itsellänikään mitään päätöksiä nyt varsinaisesti kallioihin ole tarkoitus hakata, joten ehtiihän noita tosiaan vielä sitten myöhemminkin muuttelemaan. Kunhan nyt edes hetkellistä suuntaa elämälleen löytäisi.

Sivuaineetkin ovat oikeasti hyvä pointti. Pitänee itseni vain varoa, etteivät vallan riistäydy käsistä: miusta saattaa aikanaan valmistua jotain perin eriskummallista, jos opiskelen kaikkea itseäni uteloittavaa   

Oulussa vuorostaan olisi tarjolla (hulppean viiden aloituspaikan voimalla  ) pääaineeksi saamelainen kulttuuri.

No lohdutuksena voi sanoa että viime vuonna pääsykokeessa oli ollut seitsemän ja paikkoja oli viisi, joten sisäänpääsyprosentti lukemaan saamelaista kulttuuria on aika mukava 

Vautsi. 
Joko ihmiset eivät ymmärrä elämän todellisia oleellisuuksia tai sitten kyseinen opiskeluvaihtoehto ei ole kiirinyt suuren yleisön korviin...
Joensuun pääsykoe sattuu näemmä edelliselle iltapäivälle, mutta jos jotenkin fyysisen olemukseni onnistun aamuksi Ouluun järkkäämään, niin täytyypä käydä ihmettelemässä. Sisäänpääsy voisi olla peräti realistista.

[Mera]

Ravintolakokiksi opiskelen ja tarkoitus olisi toivonmukaan valmistua vuonna 2011. Sen jälkeen töihin muutamaksi vuodeksi töihin ja jos vielä opiskelu maittaa Keittiömestariksi opiskelemaan.

Haaveena olis jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa omistaa ravintola 

[tpi]

Onkos täällä kuulolla ketään joka on opiskellut Päivölän matematiikkalukiossa?
Tytär harkitsee sinne menoa. Onko kokemuksia, ja jos on niin minkälaisia?

[kitu]

Minä opiskelen Kalajoen Kristillisessä oppilaitoksessa lastenohjaajaksi. Monimuoto-opiskeluahan tuo on ja helpottaa kummasti elämää, kun ei tarvitse joka päivä istua koulun penkillä. Tosin etätehtävät ovat sitten Laajoja isolla kirjaimella.

Minä tuossa parisen vuotta sitten totesin, etten aio olla siivooja lopun ikääni. Ala kun on vedetty niin tiukalle, ettei siellä meikäläinen enää sen paremmin viihdy kuin pärjääkkään. Uuden alan katselu oli siis alla.

Parhaimmat paikat lähteä hakemaan idistä tulevalle ammatille sain mollin sivuilta, AVO-ohjelmalla. Siellä piti vaan muistaa muutama tärkeä juttu. Äärilaitavastauksia piti myös antaa. Sitten täyttämään A-uran kaikki kiemurat ja vähitellen löytyi muutama mahdollinen työ, joita sitten kävin kokeileen työkkärin avustuksella. Avot, tässä sitä nyt ollaan.

Opiskelut ovat edenneet siihen pisteeseen, että ensimmäisiä työharjoittelupaikkoja pitäisi alkaa etsimään ja näyttöjä suunnittelemaan. Saa sitten nähdä, pääseekö sitä mihinkään enää tälle keväälle vai meneekö ensi syksyn puolelle harjoittelut. Tässä kuitenkin vasun (varhaiskasvatuksen) etätehtäviä pitäisi väsätä ja minä hyväkäs istun koneella aivan muissa puuhissa.

[Harhalaukaus]

Minä olen nyt puolen vuoden ajan opiskellut yliopistossa kauppatieteitä. Opiskelu sinänsä on ollut varsin mukavaa, pidän kyllä alasta - sikäli kun nyt tällä minimaalisella kokemuksellani voin vielä mitään sanoa. Asian "mutta" on vain tuo käytännön puoli.. ihan rehellisesti minulla on ollut lähes koko ajan olo, että olen jollakin tavoin liian nuori yliopistoon (kirjoitin siis viime keväänä ylioppilaaksi, ja pääsin ensiyrittämällä sisään). 

Olen kerran jos toisenkin miettinyt, mitä ihmettä minä siellä teen. Olen lisäksi sangen epätyypillinen kylteri, koska minusta on oikeasti hauskempaa viettää ilta kotona yksin tai hyvän ystävän seurassa kuin remuta kaikenmaailman opiskelijabileissä.

Itselläni on aikalailla samat fiilikset. Kirjoitin keväällä itseni ylioppilaaksi ja pääsin suoraan opiskelemaan Tampereelle Hallintotieteitä, pääaineena julkisoikeus. Olo tuntuu hyvin pieneltä ”isossa pahassa yliopistomaailmassa”, jossa ehdottomasti kuulun nuorimpien joukkoon. En myöskään tunne oloani kotoisaksi remuamalla kaikki mahdolliset opiskelijabileet läpi. Itse asiassa viihdyn paljon paremmin kotona hyvän kirjan kanssa tai vanhojen kaverien seurassa. Tämä onkin sitten johtanut tilanteeseen, etten oikein tunne ketään paremmin yliopistolta, vaan pyörin siellä yksin.

Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että päädyin oikeaan paikkaan, vaikka kaikki muut viettävät unohtumattomia välivuosiaan ja meikä painaa niska limassa yliopiston tenttejä
Ehkä kannattaisi myös alkaa harrastamaan niin sanottua sosiaalista elämää ja lopettaa valittaminen ;) ehkä..

[Cerasi]

Kiva että muiltakin löytyy samansuuntaisia ajatuksia!

Tuohon edelliseen voin nyt kyllä päivittää tietoa, että tällä hetkellä menee ihan hyvin. Koko tämä toinen lukuvuosi on tähän mennessä osoittautunut erilaiseksi, paljon rennommaksi. Ehkä minä vain ole oppinut vihdoinkin suhtautumaan asioihin erilailla ja tykkäämään opiskelusta sinänsä. Sopeutumisaika oli varsin pitkä, mutta hyvää lopputulokseen kuitenkin päädyin.

Oikeastaan nauratti tässä eräänä päivänä, kun pohdin vanhoja mietintöjä (yläasteikäisenä esim.) tulevaisuuden alasta. Silloin joskus mielessä kävi, että joku tilintarkastus- tai kirjanpitohomma voisi olla kivaa. Kuinkas kävikään, kun pari viikkoa sitten tilintarkastuksen luennolla totesin, että tämä on aika mielenkiintoista.
Hauskinta ja omituisinta koko tässä opiskeluasiassa kuitenkin itse asiassa on se, että käytännössä aina kun kerron opiskelevani laskentatointa, keskustelukumppanin välitön reaktio on pyöräyttää silmiään ja katsoa kauhistuneena, "Sehän on ihan kamalan kuivaa!" ja "Huh! Voi sua!".

Ei, uskokaa vaan, laskis voi olla ihan oikeasti kivaa!
(Mutta tilastotieteen pakolliset kaksi kurssia sen sijaan... voi että, mikä tuska!)

[Sarantha]

Minä olen opiskellut työn ohella melkein koko sen ajan, jonka olen ollut vakitöissä. Meillä on koulutusmyönteinen työnantaja, joten koulupäivät on laskettu työpäiviksi ja opiskeluun liittyvät tehtävät on saanut pitkälti tehdä työn ohella. Niinpä 2008-2009 lukuvuoden aikana tuli puolihuomaamatta tienattua 30 AMK:n opintopistettä. Tämä 30 op:n opintokokonaisuus oli suunnattu aikuispsykiatriassa työskenteleville hoitoalan ammattilaisille, ja se käsitteli psykoedukaation käyttöä työotteena perhetyössä. Omaan jokapäiviseen leipätyöhönkin tämä "erikoistuminen" on tuonut lisää sisältöä, sillä tällä hetkellä olemme yhdessä toisen saman koulutuksen käyneen työkaverini kanssa osaston perhetyövastaavia ja tapaamme siis potilaiden perheitä yhdessä omahoitajien kanssa.

Hainkin jo seuraavaan koulutukseen, joka alkaa ensi vuonna, tällä kertaa kyseessä jo monta kertaa talossamme järjestetty "Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian perustaidot". Kestää noin vuoden ja sisältää luentojen ja ryhmätehtävien lisäksi henkilökohtaista työnohjausta. Toivon todella, että pääsen tuonne. Psykoterapia (erityisesti kognitiivinen) on kiinnostanut jo kauan, ja yhtenä pitkän tähtäimen haaveena minulla on opiskella psykoterapeutiksi (peruspätevyyteen opiskeleminen kestää neljä vuotta työn ohessa, ja vaatii pohjaksi mm. terveydenhoitoalan ammatillisen koulutuksen sekä tietyn määrän työkokemusta psykiatriasta), tämä koulutus voisi olla ensimmäinen askel sitä päämäärää kohti.

[Dyn]

Mulla on nyt yksi periodi takana tietojenkäsittelyä yliopistolla, enkä voi väittää katuneeni. Pääsin myös amkkipuolella, digitaaliseen viestintään Metropoliaan, mutta jätin sittenkin paikan varasijalaiselle. Yliopisto tuntui monipuolisemmalta, laajemmin kouluttavalta, paremmin työllistävältä... ja ehkä sittenkin enemmän siltä omalta alalta.

Suunnitelmana on lukea laajasti matikkaa tässä ohessa, ja ehkä jotain hassuja kieliäkin, riippuen mihin aika ja motivaatio riittää. Pääaineestani pidän valtavasti, luennot ovat mielenkiintoisia ja tulevat kurssit sitäkin enemmän. Kaiken lisäksi laitoksella on älyttömän hyvä henki, kerrankin mukavaa kömpiä aamulla opiskelemaan. ^^

[Rituri]

Olin aivan varma siitä että olin kertonut tässä topikissa opinnoistani, mutta en näköjään ollut... Miten minä aina törmään tähän että olen muka vastannut johonkin enkä sitten olekaan.

Opiskelen nyt toista vuotta farmasiaa ja olen tyytyväinen alan valintaani. Ei minulla kyllä silloin, kun opintoja mietin, paljon muita vaihtoehtoja ollutkaan, kiitos erittäin tehokkaan poissulkevan opintojen valinta metodin. Minulla oli aika tiukat kriteerit sille mitä halusin opinnoilta ja tulevalta ammatilta ja farmasia taisi täyttää ne parhaiten.  Mikä taisi olla ihan hyvä sillä ala tuntuu omalta ja opinnot todella mielenkiintoisilta. Saa nähdä miltä tuntuu ensi kevään harjoittelun jälkeen... Toivottavasti samalta, nyt vain hieman jännittää miten pärjään asiakaspalvelussa.

Opinnot ovat siis sujuneet hyvin ja koko ajan tulee uutta mielenkiintoista tietoa esille. Lääkkeet ovat muutenkin todella kiinnostavia . Mikään unelma ammatti tämä ei sanan perinteisessä merkityksessä ole. Lähinnä siitä syystä että minulla ei ole koskaan ollut mitään unelma ammattia, sen enempää kuin vuosia aikaisemmin tehtyjä päätöksiäkään ammatista. Kuitenkin asiat ovat muuttuneet kokoajan kiinnostavammiksi. Lisäksi olen vasta opintojen aikana tajunnut mitä farmaseutti oikeasti tekeekään, eli aloitin opinnot aikalailla ilman ennakko odotuksia.

Ainoa hieman ikävämpi asia opinnoissani on se että voin todella vähän vaikuttaa siihen mitä opiskelen, vapaasti valittavia kursseja on todella pieni osa koko opinnoista. Mutta toisaalta en osaa lisää valinnaisuutta kauheasti kaivatakkaan. Tietysti olisi ihan mielenkiintoista opiskella jotain psykologiaa ja vastaavia, mutta ehtiihän sitä vielä joskus, jos ne vielä silloin kiinnostavat riittävästi. Lisäksi minulle tavallaan sopii tälläinen valmiiksi mietitty opintosuunnitelma, joutuupahan panikoimaan vähemmän kurssien valinnoista.

Minulla ehkä suurimman ongelman on aiheuttanut, ei opiskelu, vaan  se että en etukäteen tuntenut Kuopiosta ketään enkä ole kovin hyvä tutustumaan ihmisiin. Mutta yllättävän hyvin olen sopeutunut tänne, varsinkin kun en ole oikeastaan mitenkään pyrkinyt sitä tekemään. Ei Kuopio mitenkään paha paikka ole, en vain ole jäämässä tänne sen pitemmäksi aikaa kun opinnot vaativat. Kuitenkaan en missään vaiheessa tuntenut olevani liian nuori yliopistoon, johtuu ehkä siitä että moni muukin tuli suoraan lukiosta. Toisaalta en osaa jälkikäteen ajatella mitä olisin välivuodella tehnyt, olisi sekin varmaan ollut ihan hyvä kokemus.

[Neanna]

Olen kai jo joskus kertonut opiskelevani Tampereen yliopistossa englantilaista filologiaa, mutta ajattelin kommentoida tämänhetkistä opintovuottani, eli opettajan pedagogisia opintoja.

Minulla on siis menossa neljäs vuosi opiskeluja, joka kuluu käytännössä kokonaan  opettajaopintoihin. Niihin kuuluu sekä erilaisia luentoja ja ryhmäopetusta että harjoitustuntien pitoa (mistä tuli taas mieleeni ne huomiseksi tehtävät tuntisuunnitelmat...). Toisaalta olen ehtinyt näinä parina kuukautena kiinnostua opettajan ammatista enemmänkin, sillä aiemmin olin ottanut käytännönläheisen lähestymistavan, eli että opettajan pätevyys olisi ihan fiksu olla olemassa, sillä opettajan töitä kieliparille englanti-ruotsi löytyy hyvin varmasti. Toisaalta voin myöntää, että jatkuvasti epäsäännöllinen aikataulu on uuvuttanut minua melkoisesti.

Tällä hetkellä minun pitäisi miettiä, miten käsitellä seitsemäsluokkalaisten kanssa perhe- ja hääsanastoa. Kirjoista on kyllä apua, mutta opettajan käyttämät kirjat ovat aika vanhoja ja hieman kuivakoita (täällä sen uskaltaa jopa sanoa, sillä oma ohjaava opettajani on yksi kirjasarjan kirjoittajista, jolle en viitsisi samaa ilmaista). Ja sitten pitäisi myös tehdä pari lukion kakkosluokkalaisille tulevaa tuntia...

[Mrixna]

Lapsena halusin sihteeriksi. "Aivan kuten äiti!" ilmoitin ylpeästi kaikille, jotka minua vain kuuntelivat.

Yläasteen jälkeen ei ollut mitään ajatusta mitä haluaisin tehdä. "No ehkä lukion jälkeen kaikki on selvää". Olikohan yllätys 3 vuoden jälkeen kun vastaus oli: "No ei todellakaan!"

"No, ainakin välivuoden jälkeen..." (?) Ja voin sanoa, että ei, vieläkään ei ole mitään ammattia, johon olisin 100% kiinnostunut.  Englanti on ainut, mikä saa aivot palamaan innosta, mutta mikään "kunnon" ammatti ei ole saanut aikaan vastaavaa innostusta.

Harmaita hiuksia lisää se, että työharjoittelupaikan "neuvoja" tenttaa aina ihan kauhuissaan, että mikä minusta sitten englanin opintojen jäkeen tulee, jos pääsisin sitä opiskelemaan. "En tiedä. Kyllä se siitä joskus selviää. Ja ei, ei opettajaa" - vastaus ei oikein saa tätä neuvojaa hymyilemään.


"Mutta kyllä kaikki vielä selviää" on tämän hetkinen mottoni. Muutenhan tässä tulisi varsin hulluksi. :)

[Greenhead]

Onko täällä tulevia opettajia tai opettajia?

Kysymykseni koskee opettajan ammattia. Olen kertonut siitä jo aikaisemmin tässä topikissa ja haluaisin asiasta lisää tietoa. Kuten Rid tossa aikaisemmin kysyikin että onko mahdollista päästä yliopistoon ilman sitä valkolakkia, johon Dyn vastasi että on, mutta se on todella vaikeaa. Minulla on takana ammattikoulu tausta datanomina ja 25op verran kursseja avoimesta yliopistosta. Kasvatustieteiden perusteita.

Isäni veli toimii opettajana Ikatassa ja hän kertoi muutoksesta koskien opettajien ammattia. Kuuleman nykyään saa opettajan pätevyyden hankkimalla korkeamman amk tutkinnon. Pätevyydellä pystyy opettamaan kuuleman peruskoulussa, lukiossa, ammattikoulussa ja amk:ssa. Onko tietoa asiasta? Minulla on suuntana tietotekniikan opettajaksi ammattikouluun ja mahdollisesti yläasteelle. Ammattikoulussa ollut opintoohjaaja kertoi että hae yliopistoon ja ota pääaineeksi kasvatustiede sekä sivuaineiksi tietotekniikka ja matematiikka. Moniin yliopistoihin kyllä todellakin tarvitaan sitä maagista valkolakkia pitkän matematiikan kursiin kanssa, joten hain Raahen amk tietojenkäsittelyn linjalle. Minulla on nyt siellä opiskelupaikka odottamassa sitä että vapaudun armeijasta ensikesänä.

Kysymykseni siis koskee sitä että mikä olisi oikea opiskelu suunta? Kysyn teidän mielipidettä asiasta. Onko kenelläkään tietoa tästä korkeammasta amk tutkinnosta, jonka avulla voi saada opettajan pätevyyden? Kuuleman siihen tarvitaan myös 3 vuoden työkokemusta että sen saa suoritettua. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen joka löytyy profiilista. Armeijassa ollessa en välttämättä pääse aina tietokoneeseen käsiksi ja kohta meille pamahtaa viikon leiri, joten en välttämättä vastaa heti.

Lisäksi heräsi kysymystä koskien Raahen amk:ta. Onko tällä hetkellä henkilöitä jotka opiskelevat siellä? Kysymys koskee nyt majoitusta. Minkälaisia opiskelija asuntola vaihtoehtoja siellä on ja millaisia ne on? Minulla on kotona esitteitä koskien raahea ja asuntola nimeltään Kolhoosi kuulosti olevan opiskelijoiden suosiossa. Kannattaako hankkia vuokra-asunto vai muuttaa opiskelija asuntolaan? Mielipiteitä otetaan vastaan.

Kiitän.

[Dyn]

Greenhead: Suurimmalla osalla oppilaitoksista on kotisivuillaan vähintään pdf-opinto-opas jollei muutenkin infoa, millä perusteilla sisään pääsee. Katsot täytätkö hakuehdot, ja jos et, soitat perään ja kysyt, täyttäisitkö ne kuitenkin. Suomessa oppilaitokset voivat vapaasti valita oppilaansa, ja jos sinulla on toisen asteen tutkinto, mahdollisuutesi suorastaan moninkertaistuivat!

Mitä opettajahommiin tulee, ihan varmasti "epäpätevänä" saa duunia, monin paikoin nimenomaan päteviä ei edes ole! Palkassa vaan tapahtuu omanlaisensa harppaus, kun papereissa lukee sananen pedagogiikan opinnoista tai vielä parempi FM:ää.

Vielä sananen, että jos haluaa nimenomaan atk-maikaksi, yliopiston tietojenkäsittelystä ei kyllä hyödy yhtään. Painopisteet on vähän jossain muualla... :) Tietotekniikan osalta suuntana on AMK (tai TKK, mikä ei tosin täsmää niihin opettajahaaveisiin).

[Sarantha]

"No, ainakin välivuoden jälkeen..." (?) Ja voin sanoa, että ei, vieläkään ei ole mitään ammattia, johon olisin 100% kiinnostunut. 

Joskus voi olla ihan järkevää lähteä vaan kokeilemaan "jotain", sillä eri aloista ja ammateista ei oikeasti saa kovinkaan kummoista käsitystä, ennen kuin itse opiskelee kyseistä alaa. Olen itse usein miettinyt, että ammatinvalinta on loppujen lopuksi yllättävän pitkälle tuuripeliä. Se, mitä asioita työssä ja ammatissa arvostaa esim. 19- ja 25-vuotiaana saati sitten nelikymppisenä, voi muuttua eri ikävaiheissa radikaalistikin. Esimerkiksi itse päädyin puoliksi vahingossa nykyiselle alalleni, ja ajattelin opiskelujen alkupuolella erikoistumisalueeksi täysin totaalisen eri alaa kuin minkä sitten lopulta valitsin. 

Jos "ihan kiva" -asteisia kiinnostuksenkohteita on paljon mutta ei yhtään todellista unelma-alaa, voi olla fiksua valita niiden ihan kivojen joukosta joku sellainen, jossa on paljon erilaisia suuntautumis- ja työllistymisvaihtoehtoja, näin on suurempi todennäköisyys, että joku juttu alkaakin tuntua omalta. Eikä maallisiakaan asioita, kuten kyseisen alan työllisyystilannetta, palkkausta, työaikoja yms. kannata jättää huomiotta. Esimerkiksi itse en sairaanhoitajaopinnot aloittaessani suonut ajatustakaan sille tykkäisinkö tehdä kolmivuorotyötä vai en, onneksi huomasin tykkääväni ainakin jossain määrin.