Mitä opiskelet/ harkitset joskus opiskelevasi?

[Fantasyfan]

Lisäksi heräsi kysymystä koskien Raahen amk:ta. Onko tällä hetkellä henkilöitä jotka opiskelevat siellä? Kysymys koskee nyt majoitusta. Minkälaisia opiskelija asuntola vaihtoehtoja siellä on ja millaisia ne on? Minulla on kotona esitteitä koskien raahea ja asuntola nimeltään Kolhoosi kuulosti olevan opiskelijoiden suosiossa. Kannattaako hankkia vuokra-asunto vai muuttaa opiskelija asuntolaan? Mielipiteitä otetaan vastaan.

Olin opiskelemassa 4 vuotta Raahen amk:ssa. Sinä aikana en asunut kolhoosissa enkä tunne ketään kuka siellä olisi asunut, joten en tiedä millainen asuntola se käytännössä on. Itse aloitin asumisen ensiksi Kummatin asuntosäätiön Ohjaspolun 4h soluasunnossa. Siellä sai kuunnella jumputusta 07-22 välisen ajan ja jos siitä valitti niin vastaus oli "saa tehdä kunhan ei jumputa hiljaisuuden aikana". Seuraavaksi lukuvuodeksi siirryin Raahen Seudun Asuntosäätiölle. Asuin valmiiksi kalustetussa kaksiossa Kummatissa joka oli muutettu kahden hengen soluksi. Siitä paikasta jäi hyvät muistot ja välillä paikkaa on melkein ikävä. Eli paras paikka hakea opiskelija-asuntoja on tuon säätiön kautta ja niiden saatavuus on yleisesti ottaen varsin hyvä.

[Mrixna]

"No, ainakin välivuoden jälkeen..." (?) Ja voin sanoa, että ei, vieläkään ei ole mitään ammattia, johon olisin 100% kiinnostunut. 

Joskus voi olla ihan järkevää lähteä vaan kokeilemaan "jotain", sillä eri aloista ja ammateista ei oikeasti saa kovinkaan kummoista käsitystä, ennen kuin itse opiskelee kyseistä alaa. Olen itse usein miettinyt, että ammatinvalinta on loppujen lopuksi yllättävän pitkälle tuuripeliä. Se, mitä asioita työssä ja ammatissa arvostaa esim. 19- ja 25-vuotiaana saati sitten nelikymppisenä, voi muuttua eri ikävaiheissa radikaalistikin. Esimerkiksi itse päädyin puoliksi vahingossa nykyiselle alalleni, ja ajattelin opiskelujen alkupuolella erikoistumisalueeksi täysin totaalisen eri alaa kuin minkä sitten lopulta valitsin. 

Jos "ihan kiva" -asteisia kiinnostuksenkohteita on paljon mutta ei yhtään todellista unelma-alaa, voi olla fiksua valita niiden ihan kivojen joukosta joku sellainen, jossa on paljon erilaisia ...............

Jepjep. *nyökkäilee* Kyllä se on itsellä on myös ollut mielessä, että sen englannin ohella on melkeinpä pakko hakea jonnekkin edes "vähän" kiinnostavalle alalle.  Tämä on vaan niitä hiton hankalia valintoja... tai ainakin tällä hetkellä. :) Tulevaisuudessa tälle ahdistukselle voi varmaankin jo nauraa.

[Skylar]

Itselleni ei oikein koskaan ole ollut täysin selvää, mikä haluaisin isona olla (tai ehkä joskus teininä halusin olla vampyyri, toisena hetkenä elää keskiajalla), mutta noin niin kuin realistisesti en tulevaisuuden ammattia ollut saanut päätettyä. Olikohan se sitten 2003 Studia-messuilla kun päähäni pälkähti, että teatteripuvustajaksi haluan, ja sitä sitten pyrin opiskelemaan ja pääsin sisään haluamaani amk:uun. Toisena opiskeluvuotena sitten vaihdoin vaatesuunnitteluun ja pari vuotta sitten siltä linjalta valmistuin muotoilijaksi.

Parin viimeisen opiskeluvuoden ajan tein töitä opiskelujen ohella eräässä vaatealan yrityksessä ja aloin tuntea oloni jollain lailla ulkopuoliseksi, en sopeutunut joukkoon. Päädyinkin sitten graafiselle puolelle töihin, jossa olen edelleen. Työ on suurimmaksi osaksi mielenkiintoista ja uusia asioita kiva oppia, muttei ehkä kuitenkaan se omin juttu. Tiukat deadlinet ovat stressaavia, asiakkaat haastavia ja luovuutta vaaditaan läjäpäin, mikä toisaalta motivoi panostamaan työhön, toisaalta myös vaatii veronsa.

Nyt olen kuitenkin tänä keväänä päättänyt taas hakea kouluun, tällä kertaa yliopistoon. Kyllä, vaikka olen jo näin "vanha". Päätös hieman jännittää, mutta työelämää on edessäni vielä niin paljon etten halua kymmeniä vuosia elämästäni viettää tyytymättömänä. Ja uskon, että nyt osaisin ottaa opiskelustakin enemmän irti kuin nuorempana.

Onko täällä muilla kokemuksia siitä, että on ruvettu yliopisto-opiskelijaksi vanhempana? Vai olenko edes niin vanha aloittamaan? Ja käytännössä kiinnostaisi, kuinka hyvin osa-aikaisia töitä pystyy yliopiston ohella tekemään?

[Emvignya]

Skylar:

Minulla ei nyt ole omakohtaista kokemusta yliopiston aloittamisesta hieman vanhempana, mutta kyllä jokaisessa vuosikurssissa on niitä vanhempiakin (ja useamman tutkinnonsuorittaneita) opiskelijoita mukana. On paljon itsestä kiinni, miten sopeutuu joukkoon. Useimmat vanhemmat opiskelijat taitavat pääosan ajasta pyöriä omissa piireissään ja käyvät vain luennoilla, mutta ainakin meidän alalla (suomen kieli) löytyy useampi vanhempi (sinuakin monta vuotta vanhempi) opiskelija, jotka ovat aktiivisia opiskelijayhteisössäkin.

Osa-aikatyöt riippuvat paljon valitsemastasi alasta ja siitä, millaisia töitä teet. Esimerkiksi luonnontieteellisillä aloilla on käsitteekseni paljon kursseja, joilla olisi hyvä olla läsnä ja kursseilla on paljon opetusta. Sitten humanistisella puolella useilla kursseilla on läsnäoloa (enemmän ja vähemmän vapaaehtoisesti) kaksi tuntia viikossa. Esimerkiksi oma lukujärjestykseni on tänä keväänä sellainen, että minulla on vain torstaina luentojen osalta täysi päivä 10-18, maanantaisin minulla on kaksi ja keskiviikkoisin yksi luento, tiistaisin ja perjantaisin ei yhtään luentoa, yhteensä viisi kurssia ja 27 opintopistettä. Toki luentojen ulkopuolella oletetaan opiskeltavan, mutta se on hieman itsestä kiinni, miten paljon tähän kuluu aikaa ja miten sen suhteuttaa työhön ja vapaa-aikaan. Itse olen koko opiskeluaikani tehnyt kolmesta neljään työvuoroa viikossa, iltatöitä myyjänä. Päivätyön sovittaminen vaatii jo enemmän luovuutta ja kenties joidenkin kurssien tenttimistä, mutta ainakin suomen kielen alalla se on täysin mahdollista.

Mitä pyrit opiskelemaan?

[Fantasyfan]

Onko täällä muilla kokemuksia siitä, että on ruvettu yliopisto-opiskelijaksi vanhempana? Vai olenko edes niin vanha aloittamaan? Ja käytännössä kiinnostaisi, kuinka hyvin osa-aikaisia töitä pystyy yliopiston ohella tekemään?

Yliopistossa on hyvin monen ikäistä porukkaa, vaikka suurin osa onkin 19v. Porukkaan sopeutuminen mahtaa olla enemmän kiinni siitä, että jaksaako kulkea bileissä ja muissa riennoissa. Käsittääkseni aika moni tekee osa-aikaisia töitä opiskelun ohella ja itse olen tehnyt täysipäiväisesti töitä ja tehnyt opiskeluja tahtiin kurssi per jakso. Raskaampaahan se kieltämättä on.

[Zisatto]

Ei 25 v. ole vielä erityisen vanha yliopisto-opiskelijaksi. Se nimenomaan on yliopistojen piirre, että uuden opiskelijan ikä voi olla melkein mikä vaan. Muistan omalta fuksivuodeltani että se oli nimenomaan hauskaa kun yhtäkkiä lukiosta tuttu öbaut kaikki ollaan samanikäisiä -juttu vaihtui isoon ikähaitariin. Vanhin opiskelukaverini taisi olla itseäni 15 v. vanhempi. Joskus myöhemmin samoilla kursseilla oli myös eläkeläisiä, jotka olivat jatkaneet opintojaan noin 40 v. tauon jälkeen.

Aine- ja harrastusjärjestöt ovat hyviä paikkoja tutustua muihin. Oikein hyvissä yliopistoissa on oma scifi- ja fantasiaharrastajaseura!

[Echramath]

Aine- ja harrastusjärjestöt ovat hyviä paikkoja tutustua muihin. Oikein hyvissä yliopistoissa on oma scifi- ja fantasiaharrastajaseura!

Mikä niiden merkitys ja yleisanti tällä hetkellä muuten on? Jostain olen saanut sellaisen käsityksen, että Tutka ei käytännön tasolla ole merkittävästi TSFS:stä eroava entiteetti.

Meillä Tampereellahan ei ole yliopiston skifiseuraa ja se on varmaan ihan hyvä asia. Muuten teekkareiden pitäisi perustaa omansa, ja me epäakateemiset möllit ihmeteltäisiin keskenämme, että pitäiskös sen lisäksi vielä perustaa kolmas, jossa olisi neljä henkeä. (roolipeliseuroja on kolme).

[Dyn]

Itse olen yliopistossa alalla, jossa isohko osa aloittajista on lähes kolmekymmenvuotiaita, usein jo kymmenenkin vuotta työelämässä viettäneitä. Toki merkittävä osa on niitä parikymppisiä, mutta kyllä suurin osa on pitänyt lukion jälkeen välivuoden tai pari. Itse 20-vuotiaana aloittajana tunsin itseni pikemminkin nuoreksi, vaikka eipä meidän lafka kauheasti "teinejä" taida houkutella. Ainejärjestöaktiiveita löytyy aivan kaiken ikäisistä. Mutta eipä meillä siihen ikään ole kauheasti edes kiinnitetty huomiota. :)

Esimerkiksi luonnontieteellisillä aloilla on käsitteekseni paljon kursseja, joilla olisi hyvä olla läsnä ja kursseilla on paljon opetusta. Sitten humanistisella puolella useilla kursseilla on läsnäoloa (enemmän ja vähemmän vapaaehtoisesti) kaksi tuntia viikossa

Stadin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisellä ei taida olla läsnäolopakkoa kuin hyvin harvoilla kursseilla, sen sijaan humanistien olen kuullut harrastan sitä paljonkin. Toki kontaktiopetusta on per kurssi 6-10tuntia viikossa sisältäen sen pari tuntia laskareita, ohjausta tms. ei-luentoa. Luennot sen sijaan ovat sellaisia, että saman oppii myös lukemalla, joten oma opiskelutyyli ratkaisee yllättävänkin paljon. Opintopisteitä per kurssi tulee yleensä tuntimäärän nähden ihan hyvin.

Mikä niiden merkitys ja yleisanti tällä hetkellä muuten on? Jostain olen saanut sellaisen käsityksen, että Tutka ei käytännön tasolla ole merkittävästi TSFS:stä eroava entiteetti.

Stadissa nämä eroavat melkoisesti, vaikka suurin osa aktiivisista ihmisistä onkin samoja (ja HYSFKin aktiiveista hämmentävän harva edes opiskelee aktiivisesti yliopistolla). HYSFK on toiminnaltaan ehkä vähän konkreettisempi kuin HSFS, onhan se HYYn jäsenjärjestö ja "velvoitettu" kai järjestämäänkin jotain häppeninkiä.

[Simple]

TÄTTÄRÄÄ! Korkeakouluhaut alkoivat!

Itsehän yritän saada alemman tutkintoni valmiiksi kesään mennessä ja hakea sitten opiskelemaan joko elokuvakäsikirjoitusta ja/tai sosiaalipolitiikkaa. Nykyiset opinnot saavat sitten jäädä odottelemaan ja/tai niitä voisi tehdä siinä sospolin sivussa vähän rauhaisampaan tahtiin.

Voipi hieman olla, ettei tuonne kirjoittelemaan vieläkään pääse, mutta on sinne kiva aina välillä yrittää.

[Sarantha]

Onko täällä muilla kokemuksia siitä, että on ruvettu yliopisto-opiskelijaksi vanhempana? Vai olenko edes niin vanha aloittamaan? Ja käytännössä kiinnostaisi, kuinka hyvin osa-aikaisia töitä pystyy yliopiston ohella tekemään?

Minua kiinnostaa tämä sama kysymys. Olen saanut elämäni jo aika vakiintuneeseen pisteeseen, on ammatti ja vakityö ja omistusasunto ja niin edelleen, mutta silti (tai ehkä juuri siksi) välillä iskee ahdistus siitä, että tässäkö tämä elämä nyt sitten on, tähänkö minä jäin. Joskus mietin, että josko sittenkin lähtisi kokonaan "uudelle kierrokselle" opintojen pariin. Omassa ammatissani ei ole hirveästi etenemismahdollisuuksia, kaikenlaista täydentävää on kyllä helppo opiskella työn ohella, mutta mitään käytännön hyötyä siitä ei ole, sillä työnkuva ja erityisesti palkkaus pysyvät täysin samanlaisina.

Haluaisin opiskelemaan psykologiaa yliopistoon, kaupungeista Tampere ja Jyväskylä kiinnostavat eniten. Minähän en edes tiedä, tulisinko koskaan tuonne alalle sisään pääsemään, sillä nuo pyrkineiden ja sisään päässeiden määrät ovat jotain aika järkyttävää (esim. Tampereen viime vuoden sisäänpääsyprosenttien perusteella lääkis alkaa vaikuttaa "heittämällä sisään" -tyyppiseltä koululta...), mutta se on vielä tässä vaiheessa ongelmista pienin. Eniten mietin sitä, kuinka pystyisin yhdistämään opinnot ja osa-aikaisen työelämän. Minulla kun taitaa opintotukikuukausista olla jo yli puolet käytetty, enkä muutenkaan koe enää pystyväni pelkällä opintotuella kituutteluun. Tuntuu silti olevan aika yleistäkin, että ihmiset lähtevät vielä vanhemmalla iällä opiskelemaan, miten muut lienevät sitten ratkaisseen tämän rahoituskysymyksen? Onko jollain kokemusta psykologian opiskelemisesta yliopistossa, onko se kuinka koulumaista ja täysipäiväistä?

[Fantasyfan]

Tuntuu silti olevan aika yleistäkin, että ihmiset lähtevät vielä vanhemmalla iällä opiskelemaan, miten muut lienevät sitten ratkaisseen tämän rahoituskysymyksen? Onko jollain kokemusta psykologian opiskelemisesta yliopistossa, onko se kuinka koulumaista ja täysipäiväistä?

Jos siirtyy sairaanhoitajasta yliopistoon, niin varsinkin alussa voi tulla kulttuurishokki ja turhautumista siitä kuinka teoreettiseksi asiat muuttuvat ja kuinka kaukana ne ovat tosielämästä. Lisäksi itse olen graduprosessin aikana lukenut paljon kognitiivisen psykologian artikkeleita ja ne ovat välillä hyvin rasittavia kun tulokset ilmaistaan matemaattisena yhtälönä. Eli jos psykologiaa lähdet opiskelemaan, niin valmistaudu opiskelemaan paljon matematiikkaa ja tulkitsemaan ihmisten toimintoa matemaattisten kaavojen kautta :P

Rahoituskysymyksestä - jotkut ihmiset joita tiedän ovat töistä koonneet itselleen pesämunan jonka avulla he ovat voineet jäädä pois töistä ja suuri osa aikuisopiskelijoista tekee opiskelua työn ohella, joskin luulen, että psykologiassa on vähemmän etäopiskelumahdollisuuksia kuin näissä IT-jutuissa.

[Dyn]

Rahoituskysymyksestä - jotkut ihmiset joita tiedän ovat töistä koonneet itselleen pesämunan jonka avulla he ovat voineet jäädä pois töistä ja suuri osa aikuisopiskelijoista tekee opiskelua työn ohella, joskin luulen, että psykologiassa on vähemmän etäopiskelumahdollisuuksia kuin näissä IT-jutuissa.

Meidän laitoksellamme on aika paljon nimenomaan aikuisina yliopistoon lähteneitä tai toisen korkeakoulututkinnon suorittajia, ja mitä itse olen tutuiltani kuullut, Fantan mainitseman mallin ohella tärkein rahoittaja on kokopäiväisesti työssä käyvä puoliso... :P

[Aimée]

Olen tehnyt Tampereella psykologiaa perusopintojen verran sivuaineena, ja ainakaan niillä kursseilla ei ollut läsnäolopakkoa. Ystävä on tehnyt sivuaineena myöskin psykan aineopintoja, joissa sitten on jo huomattavasti pienemmät ryhmät ja oletettavasti myös jonkinlainen läsnäolovaatimus.

Oma pääaine on käännöstiede, jossa suurin osa kursseista on pienryhmäopiskelua ja lähes kaikilla kursseilla on oltava paikalla. Yllättävän hyvin meilläkin aikuisopiskelijat ovat kuitenkin saaneet sovitettua opintonsa töihin ja muihin kuvioihin. Noin niin kuin yleensä ottaen yliopistolla ollaan kyllä aika joustavia, eli sen takia ei kannata hylätä haavettaan (:

[Junnupunnu]

Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle on haku päällä, ja siellä tarkoituksena päästä tähtitiedettä opiskelemaan. Pääsykokeisiin luku on meneillään, ja vaikka luettua tuleekin niin ei oikein innosta. En ole koskaan lukenut ihmeemmin lukijatyyppiä, mutta nyt on vähän niin kuin pakko, jos meinaa päästä sisään. Kolme epäonnistunutta yritystä päästä maantietoa lukemaan takana, mutta nyt sitten päätin yrittää sitä mitä olen ipanasta asti halunnut. Lähinnä itsevarmuuden puutteen takia jättänyt yrittämättä.

Toiveet menestyksestä ja into päästä sisään ovat korkealla, mutta saas nähdä miten käy, vai käykö mitenkään.

[Simple]

Niinhän sitä aatteli, että tällä kertaa on ajoissa liikenteessä ja varaa panostaa Taideteollisen ennakkotehtäviin enemmän, mutta kuitenkin enää jotain kaksi tai kolme viikkoa aikaa huomaan. 

Miten pitäisi tehdä, että pääsisi haastatteluun asti edes? (Elokuva- ja televisiokäsikirjoitus)

[Hiistu]

Onko jollain kokemusta psykologian opiskelemisesta yliopistossa, onko se kuinka koulumaista ja täysipäiväistä?

Olen käynyt neljä kurssia psykologian perusopintoja. Perusopinnot ovat kaikille psykologiaa opettaville yliopistoille yhteiset ja toteutetaan Psykonet-yliopistoverkoston kautta - meinaa että vuorotellen aina jollain yliopistolla joku luennoi ja esitys lähetetään nettikameralla muille opistoille, joissa opiskelijat istuvat omissa luentosaleissaan seuraamassa esitystä valkokankaalle heijastettuna. Joskus saattaa kuva ja ääni olla vähän eri tahdissa, mutta muutoin ihan toimivaa. Tallenteita noista esityksistä ei valitettavasti oteta, mutta reaaliajassa seuraaminen onnistuu myös kotikoneelta. Luentomateriaali(diat) on saatavilla netistä, joten eiköhän niitäkin lueskelemalla luentotentin läpäise. (Näillä neljällä kurssilla ei siis ole läsnäolopakkoa ollut, mutta kevään viimeisellä kurssilla näyttäisi olevan 75%. Eli varmana voinee sanoa vain, että käytäntö voi vaihdella. :)
Kirjallisuustenttien kirjat ovat olleet hyvin teoreettisia (meinaa: esitelty runsaasti eri tutkijoiden teorioita), mutta kuiteskin ihan perusasiaa.         

Aineopinnoista on paha mennä sanomaan juuta tai jaata, tämmöinen pikkuinen fuksi kun vasta olen. Harjoittelujaksot ainakin vaativat suht kokopäiväisyyttä - tosin en sitten tiedä, saisiko niistä ammattitaustalla mitään helpotusta. Lisäksi joillakin tutkintoon pakollisena kuuluvilla kursseilla, esim. kieltenopinnoissa, on vaatimuksena tiukempi läsnäolo. (Toisaalta sivuaineilijoilla ei monissa aineissa tunnu johdantokurssien jälkeen olevankaan muuta vaihtoehtoa kuin suorittaa kirjatenttejä...) Kandiseminaareissa istumista ja gradun väsäystä en uskalla vielä edes ajatella. 

Viime kevään hakijamäärät olivat tavallista huomattavasti suuremmat, joten sen puolesta ei kannata pelästyä.

Miten olisi avoin yliopisto? Sieltä varmaan löytyisi itsenäisesti ja omaan tahtiin käytävänä ainakin psykan perusopinnot, varmaan aineopintojakin. Samoin valmiiksi sivuaineiksi esim. pääsykokeessakin avuksi olevaa tilastotiedettä. Ongelmaksi itse opiskeluvaiheessa voisi sitten tosin tulla riittävien vuotuisten opintosuoritusten saanti, jotta voisi nostaa ainakaan kokovuotista opintotukea.. Mutta toisaalta tosiaan olisi enemmän aikaa käydä töissä ja valmistuisikin varmaan vähintään ajallaan.   


Muoks. Ai niin, olihan miulla oikeen asiaakin! Eli jos Tampereelle päin suuntaat, niin täältä kyllä löytyy aina vapaaehtonen elukkahoitotäti. 

[Sarantha]

Kiitos vastauksista 

Juuri tuota avointa yliopistoa olen tässä jo pidemmän aikaa miettinyt, sitä kautta saisi vähän tuntumaa siihen minkä tyyppistä ja kuinka vaativaa psykologian yliopistotasoinen opiskelu on, ja suoritetuista opinnoista olisi ainakin jonkinlaista hyötyä sitten jos jossain vaiheessa päätyy tutkinto-opiskelijaksi (vaikka esim. avoimen puolella tehtyjä aineopintoja ei hyväksytäkään sellaisinaan osaksi tutkintoa, perusopinnot ilmeisesti kylläkin). Itse asiassa minulle tuli eilen työkaverin kanssa jutellessa ihan täytenä yllätyksenä, että Turun yliopistoon on mahdollista päästä sisään psykologiaa opiskelemaan avoimen väylän kautta. Vaikka olen yleisesti tiennyt tuollaisen väylä-mahdollisuuden olemassaolosta, olen jotenkin pitänyt itsestäänselvänä, ettei psykologiaan voi päästä sitä kautta, varmaan tämä käsitykseni on syntynyt siitä että pidän psykologiaa suht vaativana ja tiettyä soveltuvuutta vaativana aineena (vaikka en tiedäkään, onko soveltuvuuskokeita loppujen lopuksi missään muualla kuin Jyväskylässä). Mutta joka tapauksessa tämä mahdollisuus lisää kyllä motivaatiotani lähteä sinne avoimen puolelle niitä opintopisteitä keräämään... Btw tuo kyseinen työkaveri jonka kanssa juttelin, on opiskellut psykasta perusopinnot ja aineopinnot avoimen puolella ja on hakenut nyt tutkinto-opiskelijaksi, on minua 12 vuotta vanhempi ja perheellinen ihminen. Tuokin tuo minulle toivoa siitä, että ehkä tämä elämä ei minultakaan ole ihan vielä ohi, vaikka joskus siltä tuntuu :)

Minulle on kyllä selvää, että jos joskus päätyisin ihan oikeasti yliopistoon opiskelemaan, niin se menisi kyllä niin päin, että töitä tehdään opintojen ohella, eikä niin että opintoja töiden ohella. Jossain aloilla tuo jälkimmäinenkin onnistuu (tai ainakin näissä kuvioissa aina säännöllisen epäsäännöllisesti jostain tupsahtelee sairaanhoitajataustaisia terveystieteiden maistereita jotka eivät ole päivääkään edes asuneet opiskelupaikkakunnallaan, ja käyneet koko ajan töissä), mutta ymmärrän kyllä, että psykologiksi lukeminen vaatii suht suurta sitoutumista. Jos keskimäärin pari työvuoroa pystyisi viikossa opintojen ohella tekemään ilman että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken tai että eläinsuojeluviranomaiset kolkuttelevat ovelle hakeakseen hoitamattomat koirat pois, uskoisin selviäväni. Ja muutamien kuukausien mittaisia tiukempia jaksoja varten nyt vielä pystyisi etukäteen säästämään rahaa (esim. harjoittelut, ei niiden aikana pystynyt tekemään palkkatöitä AMK:ssakaan, ja siellä harjoittelua oli 1/3 koko opintomäärästä).

Hmm. Ehkä kaikki on sittenkin mahdollista, jos vain tarpeeksi kovasti haluaa.

Ja kiitos Hiistulle tarjouksesta ;)

[Greenhead]

Avoimesta yliopistosta on minulla positiivisiä kokemuksia. Kävin opinto-ohjaajan kanssa keskutelua opinnoista ja hän suositteli yliopisto opintojen aloittamista avoimessa yliopistossa. Tuli sitten käytyä Kasvatustieteen perusteet 25 op:n verran. Suurin osa opiskelusta tapahtui tehtäviä tehdessä itsenäisesti ja kommunikointi välineenä toisten oppilaiden ja opettajien välillä tapahtui sisäisen verkonkautta. Luentoja kuunneltiin ja katsottiin jonkin adoben nettiohjelman kautta. Tehtävät palautettiin sisäverkkoon. Osa opettajista halusi kyllä ihan konkreettista tavaraa postitse.

Tuohon opintoviikko pompsiin kuului jonkin verran psykologiaa. Siinä meidän tuli lukea muutama kirja (löyty kirjastosta) ja saimme valita kolmesta tehtävä vaihtoehdosta aiheen josta kirjoitimme pienen "tutkielman". (20-30 sivua). Tietenkin siinä oli myös webcamera luento ja meidän täytyi keskustella asiasta foorumilla. Vaadittiin vähintään kaksi kommenttia jokaiselta. Toivottavasti tämä auttoi jonkin verran. =P 

[Lachesis]

Minulla on tehtynä proviisorin tutkinto ja olen (hoitovapaalta töihin palattuani) noin vuoden päässä tohtorinväitöksestä. Hattuni mukaisia töitä tehnen sitten jokusen vuosikymmenen ainakin. Mutta haaveissa siintelevät joskus myöhemmin elämässä kultasepän opinnot. Olen kiinnostunut koruista ja niiden tekemisestä, materiaaleista, tekniikoista ja suunnittelusta. Yritin täksi kevääksi Työväenopiston hopeatyökursseille, mutta olivat täynnä. Siellä olisi saanut vähän esimakua työvaiheista ja hopean käyttäytymisestä materiaalina. Kultasepän leipä on kuulemani mukaan niin kapea ja epävarma, että en sitä uskaltaisi ihan oikeaksi ammatiksi ottaa, mutta haluaisin vähän harrastella sitä omaksi huviksi. Kultasepän ammattitutkinto ei ole kovin pitkä, ja koulutuspaikka on Lahdessa eli riittävän lähellä, että haave on edes jollain lailla realistinen.

[FreakyMike]

Kuullostaa hienolta.
Täällä on tällä hetkellä muutenkin ihan liian vähän korualan ihmisiä, joten pieni lisä ei olisi pahitteeksi.. :)