Mitä opiskelet/ harkitset joskus opiskelevasi?

[Palomita]

Pääsin viimeinkin opiskelemaan lääketiedettä. Takana on vuosi kemiaa. Tai no, puoli vuotta, en minä sitä sen pidempään jaksanut ja maaliskuussa alkoi kokopäiväinen kirjastoasuminen. Se kannatti, kun kesäkuun lopussa tuli paksu kirje.

En ole aina halunnut lääkäriksi. Pikemminkin olin ihan satavarma vielä yläasteella, että minusta tulee taiteilija. Tiede ja ihminen olivat kyllä kiehtoneet aina, mutta jotenkin ei koskaan juolahtanut mieleen, että näin sen pitäisi olla. Sitten ysin lopulla välähti, että tätä haluan oikeasti tehdä ja hyvä niin, sillä saatoin valita pitkää kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa. Helpotti kummasti, vaikken ekalla kerralla päässytkään, mikä on ihan tavallista. Suunnilleen kaikki, joihin tutustuin kemialla ollessani halusivat lääkikseen tai olivat ainakin kerran pyrkineet sinne. Sinänsä vinksahtanut tilanne laitoksen kannalta, kun vuoden päästä puolet porukasta on poissa.

Tällä hetkellä opiskelu maistuu, lukuunottamatta biokemiaa. Olin kuukauden sairaana ja täällä ainakin oppii, että sairastaminen on VÄÄRIN. Niin ei saa tehdä. Muuten menee kaikki päin honkia. Ja tietysti olin juuri biokemian luennoilta poissa... No. Kaikesta selviää.

[MaKo]

Suunnilleen kaikki, joihin tutustuin kemialla ollessani halusivat lääkikseen tai olivat ainakin kerran pyrkineet sinne.

Tämä on ollut yleinen tapa jo vuosikymmeniä. Kemian laitoksia, ainakin ensimmäistä vuosikurssia, sanotaankin lääkiksen preppauskurssiksi.

Toinen paikka on sitten hammaslääkis. Monet joutuvat sinne ja koettavat vaihtaa yleislääketieteen puolelle joka vuosi. Jotkut pääsevät, jotkut joutuvat tyytymään kohtaloonsa hammaslääkärinä, onhan se kurjaa, kun joutuu tekemään hommansa siististi virka-aikana sisätiloissa ilman paniikkia kuolevan potilaan kanssa ja moisesta vielä maksetaan yksityisellä puolella ihan hyvin.

[Fantasyfan]

Suunnilleen kaikki, joihin tutustuin kemialla ollessani halusivat lääkikseen tai olivat ainakin kerran pyrkineet sinne. Sinänsä vinksahtanut tilanne laitoksen kannalta, kun vuoden päästä puolet porukasta on poissa.

Tällä hetkellä opiskelu maistuu, lukuunottamatta biokemiaa. Olin kuukauden sairaana ja täällä ainakin oppii, että sairastaminen on VÄÄRIN. Niin ei saa tehdä. Muuten menee kaikki päin honkia. Ja tietysti olin juuri biokemian luennoilta poissa... No. Kaikesta selviää.

Vanhempi isoveljistäni kävi opiskelemassa kemiaa (olikohan maisteriksi asti) ihan vain kun tykkäsi kemiasta. Mutta loppu opiskeluille tuli kun tajusi ettei sillä saa töitä ja vaihtoi tekniikan puolella jossa luki tohtoriksi.  Mahtoi olla poikkeus siis :)

Kaverini joka mahtoi juuri valmistua lääkäriksi (pääsi sisään suoraan lukiosta, kova opiskelija), koki myös että sairastelu ei lääkiksessä toimi. Oli 2kk sairaana ja opinnot lykkääntyivät vuodella.

[MistwoodSage]

Opiskelen kemiaa ja sivuaineilen fysiikan sekä matematiikan. Laajentelin kurssipohjaa tekniikan suuntaan, ja ottanen jatkossa satunnaisia kursseja mm. tietojenkäsittelytieteistä ja biologiasta. Jännästi harrastukset tuppaavat olemaan sitten enemmän taiteiden suuntaan... :D

Hain tänä keväänä opettajalinjalle. :)

Kemian linjan opiskelijakato lääkikseen lienee jopa riesa laitokselle. Kuulemma tilanteen luonne ei mene pampuille perille, ja sitten laitos saa satikutia pienistä valmistumisprosenteistaan.

[Audra]

Onpas täällä tieteellistä sakkia! Humanistitaiteilija vallan säikähtää. No ei. "Vaikka kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi yhtään mitään, sillä olen kaikista pahin tyyppi näillä kulmilla," tai jotain sinne päin tai ei ehkä ihan niinkään.

Itsehän olen aikonut hankkiutua taidealalle ja opiskella taiteen maisteriksi tai kuvataiteen maisteriksi (nimikkeeni riippuu opiskelupaikasta: jos menen Helsinkiin, siihen liittyy etuliite "kuva-", jos taas Rovaniemelle, ei sitä siihen tule). Aion nimittäin isona kuvittajaksi ja koska olisi kiva ehkä joskus pyöräyttää kuviksen alalta jotain pientä kurssinpoikastakin, olisi maisterin paperit taskussa ihan mukavat. Olen myös ajatellut psykologian, suomen, englannin ja biologian lukemista, joskin näistä todennäköisimmin toteutuu psykologian lueskeleminen ja ehkä se biologia. Tai englanti. Suomea tuskin jaksan ryhtyä lukemaan, vaikka se onkin kaunis ja mielenkiintoinen kieli.

Todennäköisimmin haen kuitenkin lukion jälkeen juurikin taiteiden tiedekuntaan ja myöhemmin sitten luen psykologiaa maisteriksi saakka, jos vain jaksan ja pääsen niihin kouluihin, joihin haluan. Biologiaa voisi joskus ottaa sivuaineeksi, ja sitä englantia, mutta niistä tuskin maisteroidun koskaan. Ja mitä jos en pääse yliopistoon? No, jos en pääse ensiyrittämällä mihinkään hakemaani moiseen, menen vuodeksi Liminkaan (taidekouluun) piirtämään sarjakuvia ja teen jotain muuta jännää. Kyllä minä kouluihin vielä aion päästä.

Niin ja tällä hetkellähän olen lukiossa, juuri ensimmäisen vuoden suorittaneena inehmoisena. Hihhei.

[telaisie]

Oulun yliopistossa sitä kirjastosedäksi opiskelee kolmatta vuotta, eli pääaineena informaatiotutkimus ja intohimona kirjat ja kaikki muu sivuava härpäke. Sivuaineena vielä päälle elokuvatutkimusta ja sosiologiaa - ainakin tällä hetkellä. Eli mielenkiintoisista aiheista ei ole puutetta.

Kummallista että tällä foorumilla ei ole kovin mainittavaa keskustelua informaatiotutkimuksesta vaikka kirjastoala tuntuu monia (yllätys yllätys) kiinnostavan. Informaatiotutkimushan on täyttä kirjastoalan koulutusta ja ainoa paikka saada ylempi korkeakoulututkinto kirjastoalalle. Amkkien kirjastopuolilla saa tietysti jonkinlaista opetusta, mutta eihän se yliopistolle vedä vertoja.

Kaikinpuolin mukava opiskeluala, vaikka tieteellinen informaatiohöpötys saattaa satunnaisesti ärsyttää. Toisaaltahan tältä alalta voi hakeutua töihin myös enemmän business-puolelle menevään tietopalvelutyöhön.

Eikä kirja-addiktina tulevaisuus hyllyjen välissä ei pelota.

[Sanja]

Miulla on nykyisin sivuaineena informaatiotutkimus. =) Eli kirjastotädin pätevyys olisi tavoitteena, vaikka evoluutiobiologiksi parin vuoden päästä valmistunkin. Vaikka aionkin pysyä omalla alallani, ei joku oikea ammatti siinä sivussa ainakaan haitaksi ole.  Tällä koulutuksella olisi aika nappivalinta pyrkiä luonnontieteelliseen kirjastoon joskus, jos tutkimus alkaa nyppiä... (Ja tietokannat on siistejä!)

Minä olen kyllä käsittänyt, että kirjastoissa arvostetaan nimenomaan amkin käyneitä, ja yliopiston teoreettinen lähestymistapa kirjastoalaan on aika kaukana käytännön työstä... Jos oikeasti haluaisin (yleiseen) kirjastoon töihin, olisin kyllä mennyt ammattikorkeaan.

[Robin]

Olen ylioppilastutkinnon jälkeen pitänyt pari välivuotta, lukenut mm. Avoimessa kirjallisuutta ja käynyt työkkärin nuorten mediakurssilla - kivaa ja sivistävää ajankulua.

Tänä keväänä hain Helsingin yliopiston sosiaali- ja kulttuuriantropologian lisäksi ammatilliselle puolelle (Helpaan) tekstiili- ja vaateompelijan aikuiskoulutukseen. Pääsin!

Vaikka antropologia kiinnostaa erittäin paljon, niin nyt on näinä parina välivuonna tullut mietittyä että ammattitutkinto ois kans tosi hyödyllinen. Ehtiihän sitä lukea vaikka mitä sitten myöhempinä aikoina kun tahtoo. Nyt pääsen tekemään juttuja käsilläni ja käyttämään luovuuttani hyödyksi - koulu alkaa elokuun puolivälissä ja olen tosi innoissani!

[Hyppymiina]

Miepäs opiskelenkin valokuvausta kansanopistossa. Eli olen tällänen ihmisperse vailla tulevaisuutta.

Tarkotus olisi hakea ens vuodeksi joko alan ammattikouluun tai sit (ultimaattisella) tzäkällä päästä ilman jo nyt Lahteen tai vastaavaan. En kyllä suoraan sanottuna tiedä että mitä haluaisin tehdä, mutta en ainakaan joutua rassaamaan autoja seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi ja kertomaan kahvitauolla pillujuttuja toisille samanlaisille. Luultavasti opiskelen nyt valokuvausta niin pitkälle kuin suinkin kykenen. Leffa-alalle pääsy olisi haave kaukana horisontissa myös, mutta katsoo miten tää tästä sutviintuu.

[Peuranpuolikas]

Mainostin aiemmin tässä tai toisessa topicissa pyrkiväni Helsingin yliopistoon historiaa opiskelemaan... Ja tänään se sitten alkoi. Varasijalta sisään, mutta kuka niitä laskee? Yli seitsemästä sadasta hakijasta olin neljänneksikymmenenneksikolmanneksi paras.

[Wanda]

 Tällä hetkellä itselläni ei ole oikeastaan muita suunnitelmia kuin päätyä lukion jälkeen lukemaan filosofiaa ja psykologiaa. Ne ovat näistä koulun aineista niitä, jotka itseasiassa viehättävät mua suunnattomasti. Olen alkanut jopa lukemaan filosofien teoksia. Mutta olisiko kenelläkään mitään käytännön kokemusta näiden kahden aineen opiskelusta yliopistotasolla?

[Zisatto]

Mä luin aikanaan Helsingin yliopistossa teoreettista filosofiaa pääaineena pari vuotta, mutta lopulta se jäi sivuaineeksi. Tää "aikanaan" oli 1988-92, eli mun tiedot aiheesta ei ole tuoreimmat. Teoreettinen filosofia oli ihan hupaisa aine, sen opiskelu oli hauskaa. Laitos oli kyllä ainakin tuohon aikaan vahvasti analyyttiseen filosofiaan suuntautunut, eli logiikkaa ja sen sellaista oli opetusohjelmassa paljon. Analyyttisen filosofian suhteen on hyvä jos omaa matemaattisen ajattelutavan, mulla sitä ei ollut, joten osin valmistuminen tuolta laitokselta tyssäsikin siihen, ettei kiinnostus ja rahkeet riittäneet. Lisäksi koin saaneeni vastauksen minua joskus myöhäisteininä vaivanneisiin kieli-maailma-minuus -pohdintoihin. Viimeinen niitti oli Wittgensteinin pieni kirja Varmuudesta, joka taisi vastata kaikkiin kysymyksiini. Tosin ei varmaan olisi riittänyt että olisin 50 opintoviikon (mitähän se on opintopisteinä?) opintojen sijasta lukenut vain tuon kirjan, vaan tarvitsin ne 50 ovaria hiomaan kysymykseni sellaisiksi että Wittgenstein oli vastaus niihin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Eniten iloa – ja maailmankuvani kannalta olennaista – jälkikäteen on varmasti ollut tieteenfilosofia perus- ja jatkokursseista. Olen todella tyytyväinen siihen, että ymmärrän mitä tiede on. Minusta on todella sääli, että tieteenfilosofia pudotettiin humanistisen pakollisten kurssien joukosta joskus 90-luvulla. Nyt sitten tulee kaikkea huuhaata graduissa.

Sitä en tiedä, missä suhteessa yliopistofilosofia on lukion filosofiaan. Meillä kun ei 80-luvulla ollut pakollista filosofiaa, eikä meidän lukiossa edes vapaaehtoista.

Ai niin, ja filosofian opiskelijat olivat ainakin minun aikanani todella kovia bilettämään. Viihdyin siis erinomaisesti siinä porukassa!   

[Hillo]

Joo, itse opiskelen parhaillaan Helsingin yliopistossa pääaineenani teoreettinen filosofia. Olen ehtinyt opiskella sitä jopa huimat viikon verran, joten vielä ei ole hirveän vahvaa kuvaa ehintyt aineesta kokonaisuudessaan syntyä. Vaikuttaa kuitenkin vielä erittäin hauskalta ja sopivalta minulle.

Helsingin yliopistohan siis on ainoa yliopisto Suomessa, joka tekee erottelun teoreettiseen ja käytännölliseen filosofiaan. Muualla ne kulkevat kai yhteisen filosofia-nimikkeen alla ja sieltä voi valita perusopintojen jälkeen kursseja oman kiinnostuksen mukaan. Täällä meillä teoreettiseen kuuluu nimen omaan lähinnä analyyttinen filosofia (logiikka, tieto-oppi, kielifilosofia, tieteenfilosofia, metafysiikka jne.), kun taas käytännön puolelta löytyvät mm. yhteiskuntafilosofia ja etiikka. Helsingin yliopistossa täällä teoreettisella puolella logiikkaa tosiaan painotetaan jonkin verran. Logiikalla on täällä "pitkät" perinteet ja Suomen kuuluisimman filosofit maailmalla löytyvät sen piiristä. Pakko logiikkaa ei kuitenkaan ole suorittaa juuri enempää kuin käytännölliselläkään puolella.

Matemaattista ajattelutapaa ei ole minusta myöskään pakko omata, vaikka varsinkin teoreettisen puolen aineissa ja varsinkin logiikassa siitä voi olla hyötyä. Jonkinlainen analyyttinen ja abstrakti ajattelutapa on kuitenkin tarpeen kaikessa filosofiassa.

Itse olen kiinnostunut (modernin fysiikan) tieteenfilosofiasta ja kielifilosofiasta. Tarkoituksena olisi lukea sivuaineena mm. teoreettista fysiikkaa. Lopulta voi jopa olla, että päädyn opiskelemaan fysiikkaa filosofian sijaan niin kuin alun perin ajatteiln.

On tosiaan sääli, että tieteenfilosofian perusteita ei opeteta kaikille humanisteille. Nykyinen maailmankuva pohjautuu kuitenkin niin pitkälle tieteelle (niin luonnon- kuin ihmistieteidenkin puolella), että olisi hyvä vähän tietää, mihin uskotaan ja miksi.

Lukion filosofiaan yliopistofilosofia liittyy lähinnä perusteiltaan. Ehkä lukiofilosofiassa painotetaan vähän enemmän käytännöllistä kuin teoreettista filosofiaa. Lähinnä syynä on ehkä se, että niitä kysymyksiä voi olla jossain määrin helpompi lähestyä. Ja toisaalta yhteiskuntafilosofia on irrotettu kokonaan omaksi kurssikseen osaksi ehkä myös siitä syystä, että ainakin meillä sille oli ihan kivasti kysyntää myös yhteiskuntaopista ja historiasta kiinnostuneiden keskuudessa. Mutta siis minun käsitykseni on se, että lukiossa suoritetut kurssit toimivat kyllä hyvänä pohjana, ja perusopintokursseilla käydään suunnilleen samoja asioita kuin lukiossakin, mutta monipuolisemmin ja syventäen. Uudempia juttuja saattaa tulla jo aika alkuun logiikassa, tieteenfilosofiassa ja mielenfilosofiassa.

Mutta jos käytännön opiskelusta pitää jotain heittää, niin minun käsittääkseni opiskelu on luentojen ohella aika pitkälle kirjojen lukemista ja niissä esitettyjen ajatusten referointia ja kommentointia mm. esseemuodossa. Lahes kaikki luentokurssitkin voi suorittaa meillä kirjatentteinä luentojen sijaan, ja joku on jopa pakko. Mutta tämä siis vain Helsingin yliopistossa ja teoreettisen filosofian puolella.

Tuosta filosofien biletyksestä en kyllä tiedä.   Osa porukasta kyllä on varsin menevää, mutta ehkä suhteessa on myös aika iso osa niitä sosiaalisesti varautuneita tai absolutisteja ynnä muita. Ja sitten on sellaisia kuin minä, jotka kyllä tykkäävät käydä Dilemman (=HY:n filosofien ainejärjestö) jutuissa, mutta eivät varsinaisesti osaa bilettää.

[sansa]

huh huh... teoreettinen filosofia kuulostaa kyllä hurjalta näin yhden kurssin lukeneen korvaan Kaikki kunnia vain sinne päin.
 itse toivoisin kovasti pääseväni opiskelemaan kirjallisuutta yliopistoon jahka tästä lukiosta selviän. Mutta pelottaa kovasti, etten pääse sisään! Joten olen tehnyt varasuunnitelmia: voisin mieluusti kuluttaa vuosia lukemalla historiaa, eikä ammattokorkeissa opiskeltava sosionomiakaan voisi olla hullunpaa. Ajattelin lähteä ensi keväänä siitä, että haen kaikkialle, ja toivon pääseväni jonnekin, mistä tykkään.
 Vanhempani ovat koko ikäni tuputtaneet minulle pykimistä lääkikseen, kauppakorkeaan tai muuhun vastaavaan, mutta taidan joutua tuottamaan heille pettymyksen. En nimittäin ole ollenkaan kiinnostunut mainituista aloista. En sitten alkuunkaan, mikäs sille teen.
 Kirjallisuutta voisi tietysti aloittaa avoimessakin  yliopistossa, jos en pääse sisälle. Mutta siskoni opiskelee niin ja jotenkin se touhu kuulostaa todella monimutkaiselta...iiks. Siis oikeasti pitäisi päättää, mitä haluaa tehdä "isona"?? hee hee, kuulostaa tosi vakavalta Mutta kuinkahan moni lopulta jää sille alalle, jota alkaa esim. lukion jälkeen lukea? eivätkös monet juuri vaihda pääainetta? joten ei tämä valinta ja pyrintä vielä mitään lopullista merkitse.

[Metusalem]

Tuota niin. Koskaan ei pitäisi sanoa, että jokin on varmaa. Minä nimittäin luulin vielä vuosi sitten, että minusta tulee ihan varmasti lääkäri. Niin taisin kirjoittaa tähän samaan ketjuunkin en-muista-milloin-enkä-jaksa-tarkistaa.

Nyt en enää tiedä. Ongelmani on ehkä se, että olen tähdännyt lääketieteelliseen niin pitkään kuin muistan kapeakatseisesti ajattelematta muita vaihtoehtoja. Jostain sitten iski se epävarmuus, jonka läpikäyminen olisi pitänyt aloittaa jo ajat sitten.

Olen nimittäin, niin kuin joku on saattanut huomata, koko ajan kiinnostuneempi kielistä ja kielitieteestä. Näin jopa siinä määrin, että jatko-opiskelut sillä saralla tuntuvat kiinnostavan enemmän kuin lääketiede. En edes tiedä, mihin ammattiin sitä kautta voisin päätyä. Kielenopettaja tai jopa tutkija olisivat ihan mukavia vaihtoehtoja nyt ajateltuna, mutta en tiedä vaikkapa kielentutkijan käytännön toimenkuvasta juuri mitään.

Kohta kuitenkin pitäisi päättää, mihin haen ensi keväänä. Haluaisin ammatin, jossa voisin konkreettisesti auttaa muita, ja siihen lääkäri olisi tietenkin ihanteellinen. Toisaalta taas valinta olisi varmasti paras tehdä sillä perusteella, mikä eniten kiinnostaa.

Äh. Maailmantuska. Saa nyt nähdä mihin päädynkään.

[sansa]

 Kielille tuntuisi nykyään olevan käyttöä vaikka missä! Kyllä esimerkiksi tulkkaajakin auttaa ihmisiä. Ajatellaan vaikka maahanmuuttajia, jotka eivät tiedä mitään uudesta kotimaastaan. Oman kielen kuuleminen ja uuden oppiminen auttavat varmasti sopeutumisessa.
 Minä luin kemiaa viime vuoden siinä uskossa, että lääkärinä voin parantaa koko maailman, mutta eihän se ihan niin mennyt... Mielestäni kannattaa valita itseä kiinnostava ala, sillä jos on kiinnostunut, on lopulta myös pätevä ja sitä kautta päätyy myös avuliaaksi. 
 Toisaalta, jos on päässyt lääkikseen sisälle, niin siinä on jo aika paljon motivaatiota veikkaan x>

[Veequa]

Täällä on aika paljon maailmanparantajia, siis lääkäriksi haluavia. Onhan se sellainen työ, josta saa paljon palkkaa ja vielä enemmän töitä.

Minulle tulevaisuus on aina ollut hämärä ja kaukainen asia, josta kuitenkin tulee potea syyllisyydentunnetta ja ahdistusta. Lukioon mennessä ajattelin, että tässäpä minulle kätevät kolme vuotta pohdiskeluaikaa. Mutta jo kakkosella, siis hyvin pian, tuli valita valinnaiset aineet ja sitten aineet, jotka kirjoittaa ja sitten jo, että mikä on se yliopisto, johon haen.

No, koska en ykkösellä enkä vielä kakkosellakaan oikein halunnut ajatella tulevaisuuttani vaan halusin päästä helpolla niin valitsin helppoja aineita. Espanjan opiskelu oli ja on vieläkin hauskaa kuin mikä. Biologiaa opiskelin, koska olen hyvä siinä (aine, jossa oppikirja täynnä kuvia ja sisältö pieniä ulkoaopeteltavia litanioita. Helppo juttu visuaaliselle oppijalle, jolle kielet ovat aina olleet melko yksinkertaisia). Sitten vain ne muut pakolliset päälle. No, pitkä matematiikka ei ehkä ollut aivan siitä helpoimmasta päästä, mutta olin tarpeeksi hyvä jatkaakseni loppuun asti.

Siispä päädyin kirjoittamaan englannin, ruotsin, espanjan, pitkän matematiikan ja biologian sekä tietysti äidinkielen. No, tämä kokonaisuus ei ole mitenkään yhtenäinen tai sopusuhtainen kuten olisi kannattanut olla. En ole opiskellut fysiikka, en ottanut valinnaisia maantiedon kursseja ja olen välttänyt kemiaa kuin ruttoa. Toisaalta, onhan lukioaikakin rajallinen, ei kaikkea ehdi opetella nyt ja tässä. Silti kun katselen pääsykoevaatimuksia, huomaan että arvostus nousee hyvin korkealle jos on lukenut biologian rinnalla kemiaa tai jotain muuta reaalia. Harmi, ettei espanja ole reaali. Sillä saisin jo parikymmentä lisäpistettä.

Eli lähtötaso vaikuttaa minulla harmillisen... kurjalta. Espanja ja biologia. Nyt on hyvä ajatella, että olisihan siihen vielä maantiedon lukenut päälle, vähän kun olisi venyttänyt lukioaikaa. Nojaa. Enhän minä ykkösellä tiennyt, että nyt haluan hipiksi. Ykkösellä ajattelin, että minusta tulee kuvataiteen opettaja. No, oma kuvataiteen opettajani ei jaksanut innostaa minua alalle. Kakkosella ajattelin minusta tulevaa arkkitehtia. Sitten mietin, että ei kannata; pitkä ja erittäin raskas opiskeluaika, erittäin huonosti töitä ja vielä hirveä vastuu ja kaikki loka niskaan jos vaikka sattuisin tekemään yhden homeisen koulun. Ne on aika yleisiä nykyään.

Silloin kun ajattelin näitä aloja, luulin olevani aika varma tulevaisuudestani. Nyt minulla on tällainen "minusta tulee isona hippi" -kausi päällä. Voi käydä niin, että sekin fiilis kohta laantuu, toivottavasti ei. Hirveästi olen ottanut asioista selvää ja selaillut kaikenlaista kaupunkien yliopistoja ja ainakin tuntuu siltä, että tämä voisi olla alani. Aion siis opiskelemaan ympäristötieteitä (tai siihen liittyviä aloja) joko Helsingin tai Jyväskylän yliopistoon.

Toisaalta lähipiiristä löytyy esimerkkejä, joille se "ehkä minä haluan tällaista tehdä isona" ei ollutkaan paras vaihtoehto, ja opinnot jäi kesken. Toisaalta voi olla, että ala vie mukanaan. Isänikin sanoi, ettei ole hammaslääkäri vain rakkaudesta reikäisiin hampaisiin.

Tiedä sitten, minkälaista on työ, johon ympäristötieteilijät kouluttautuvat.

[Zereott]

Minulla on nyt puolisentoista vuotta ollut insinöörin paperit taskussa. Ihan kivaahan tämä työ on ollut, mutta jotenkin sitä vain tuntuu, että tämä nyt ei ollut sitä, mitä alunperin halusin. No eihän se aivan ollutkaan, kun lapsuuden haaveena oli hammaslääkäri/ -hoitaja, minkä olevan varmaan aiemminkin maininnut.

Nyt vain kun on saanut muutaman kerran haeskella töitä ja jonkin aikaa tehdö tätä ihanaa insinöörin työtä, on ruvennut hämmentyneenä panemaan merkille, kuinka muut erilaiset alat alkavat vetämään kiinnostusta puoleensa. Olen huomannut harkitsevani uudelleen opiskelua. Vuosi sitten optometriä ja farmasia olivat aika vahvoja vaihtoehtoja eikä vieläkään sovi unohtaa hammashoitajaa tai suuhygienistiä. Mutta jokin aika sitten huomasin vakavissani harkitsevani myös arkkitehtuuria. Olen huomannut inspiroituvani aivan hirveästi erilaisista arkkitehtuureista enkä voi lakata kuvittelemasta itseäni alalla. Lisäksi myös harkitsin jostain kumman syystä tilintarkastajan hommia...
Luultavasti tämä tarkoittanee, etten ole vielä löytänyt sitä unelma-ammattiani, koska jatkuvasti tulee uusia ideoita. Kerran lääkärikäynnillä huomasin jopa harkitsevani lääkäriksi lukua, mutta minun oli pakko myöntää itselleni, että siitä ei tulisi mitään. Minulle tulee anatomiasta huono olo.

[Diara]

Tällä hetkellä opiskelen avoimessa yliopistossa kauppatieteitä tarkoituksena miettiä, hakisinko lukemaan sitä keväällä. Yritän samalla päättää kolmen eri alan välillä, mitä haen opiskelemaan. Ensimmäinen on tuo kauppis, toinen englantilainen filologia ja kolmas sähköinsinööri. Noista pitäisi ainakin yksi pudottaa pois ennen kuin pääsykoekirjat ilmestyvät.

Valinta on kohdallani melkoisen vaikea, sillä pidän englannista ja olen opiskellut sitä myös ulkomailla. Insinöörinä tai ktm:nä voisin taas mennä töihin sukufirmaani ja toisaalta veri vetää tekniikan alalle: isäni puolelta kymmenestä henkilöstä kuusi on tai opiskelee joko insinööriksi tai di:ksi. Tekninen näpertely on minulle myös harrastus, josta pidän erittäin paljon. Yritä tässä nyt sitten päättä, haluanko toimitusjohtajaksi vai englanninopettajaksi.

[Piru Naiseksi]

Hakeudun Teatterikorkeakouluun tmv. opinahjoon ... mutta vasta seuraavassa elämässäni. Nykyinkarnaationi päätoimiset opiskelut taitaa olla opiskeltu, sillä rahoitusta ei löydy. Onneksi olen havainnut, että tieto- ja taitovarantoa voi kasvattaa myös harrastusluonteisesti opiskellen! Lisäksi on olemassa mm. näyttäkokeet, joiden avuin epätyypillisesti (ja ehkä -virallisesti) tietotaitonsa hankkinut osaaja voi todistaa pätevyytensä.
Kun tämän nykyinkarnaationi aikana voitan lotossa, niin sitten voin rahoittaa vaikkapa tietoteknista(ä?) osaamattomuuttani kumoavaa opinhankintaa kustannuksista piittaamatta . Kun niin käy, niin aika monelle ATK-kouluttajalle uusitaan kenties proppuja!