Mitä opiskelet/ harkitset joskus opiskelevasi?

[Tiuku]

Muutaman kuukauden päästä alkaa vihoviimein olla tämä ammattilukiotsydeemi lopuillaan, ja olisi tässä jo aika katsella jatkopaikkaa. Välivuotta ei ole varaa pitää eikä mikään kaupan kassa ihan kulkuongelmienkaan vuoksi houkuta, joten yliopistoon olisi tarkoitus hakea, ihan tositarkoituksella nääs.

Tämän nykyisen koulutuksen ensimmäinen vuosi oli vähän alan maistelua. Toisena vuonna olin jo varma, että minusta tulee jonkin sortin insinööri Oulun yliopiston kautta, kun kerran sellaista loppuelämää meille kovasti syötettiin. Kolmannen vuoden lopulla hylkäsin teknisen alan jo likipitäen tyystin ja aloin haaveilla kirjallisuusopinnoista, erityisesti Suomen kirjallisuudesta, kirjallisuuden historiasta ja mikä jottei Suomen kirjallisuuden historiasta.

Mikä ei niin yllättävää, nyt on noille viimeisimmillekin mietteille tullut täysi stoppi, ja enää tuntuu kiinnostavan ihan vaan pelkkä historia. Ja jonkin verran yhteiskuntatieteet. Ja hitusen jopa politiikka. Tämä kaikki luultavasti vain siksi, että niitä on nyt tullut viime aikoina opiskeltua ja tuumailtua. Opettajan työtäkin olen harkinnut, mutta varmaan siihenkin vaikuttaa pelkästään se, että moista on aitiopaikalta saanut tiivisti seurata. Mistä minä tiedän, mitä haluan, kun alan kiinnostua suunnilleen kaikesta mikä tulee vähänkin tutummaksi? En tässä kuitenkaan voi aivan luottaakaan siihen, että menen minne vaan niin lopulta pidän joka tapauksessa -- se kun ainakin lienee selvillä, että järin hyvää insinööriä ja luonnontieteilijää minusta ei saa.

[Diara]

Mistä minä tiedän, mitä haluan, kun alan kiinnostua suunnilleen kaikesta mikä tulee vähänkin tutummaksi?

Sama ongelma minullakin on. Yhtenä päivänä olen isälläni töissä ja haaveilen hänen työnsä jatkamista. Seuraavana päivänä satun tapaamaan lentokentällä englanninopettajani ja päätän alkaa opettamaan englantia. Ammatinvalintapsykologin juttusilla käytyäni totesin, että minustahan tulee farmaseutti/puheterapeutti/sairaanhoitaja/insinööri/aineenopettaja/luokanopettaja/ktm... Jostain ammatista puhuttaessa juuri se kuulostaa aina minun alaltani. Mistä ihmeestä minä muka tiedän, mitä haluan tehdä työkseni 40 vuoden päästä? Tosin se psykologi vastasi moneen kertaan tuohon kysymykseen, että minun pitää miettiä sitä, mitä haluan tehdä juuri nyt. Niin kuin siihen kysymykseen vastaaminen olisi sen helpompaa.

[Lunara]

Heh, huomasin, että olin tämän keskustelun alkuaikoina haaveillut kirjastoalan opiskelusta. Nyt vihdoin haaveesta on tullut totta!    Usean vuoden ajan olen tehnyt kirjastossa pidempiä ja lyhyempiä sijaisuuksia (nykyinen työsopimus on ensi vappuun asti), mutta ilman pätevyyttä ei ole vakkaripaikkoihin ollut mitään mahdollisuuksia.

Vajaa vuosi sitten pääsin vihdoin aloittamaan informaatiotutkimuksen perusopinnot avoimen yliopiston kautta verkko-opintoina ja kesään mennessä saan ne varmaan valmiiksi. Nyt olen aloittanut myös aineopintoja, ja opinnot (kirjasto- ja informaatioalan laaja opintokokonaisuus) päättyvät näillä näkymin syksyllä 2012. Tämä osa-aikainen verkko-opiskelu sopii minulle hyvin, voin samalla tehdä töitä. Pohjalla minulla on AMK-tutkinto aivan toiselta alalta, mutta kun olen suorittanut nuo 60 op:n informaatiotutkimuksen opinnot, saan pätevyyden toimia kirjastovirkailijana, kirjastonhoitajana tai informaatikkona. Tulevaisuudessa tosin näillä nimikkeillä ei välttämättä ole enää niin merkitystä, näin sanottiin heti ensimmäisellä luennolla perusopintojen alkaessa.

Eihän pätevyys tietysti mikään työpaikan tae ole, aika harvassa on meidän alan työpaikat ainakin täälläpäin. Mutta kyllähän se parantaa tietysti mahdollisuuksia nollatasolta.

[Sini]

Pohjalla minulla on AMK-tutkinto aivan toiselta alalta, mutta kun olen suorittanut nuo 60 op:n informaatiotutkimuksen opinnot, saan pätevyyden toimia kirjastovirkailijana, kirjastonhoitajana tai informaatikkona. Tulevaisuudessa tosin näillä nimikkeillä ei välttämättä ole enää niin merkitystä, näin sanottiin heti ensimmäisellä luennolla perusopintojen alkaessa.

Eihän pätevyys tietysti mikään työpaikan tae ole, aika harvassa on meidän alan työpaikat ainakin täälläpäin. Mutta kyllähän se parantaa tietysti mahdollisuuksia nollatasolta.

Tervetuloa alalle! En kuitenkaan olisi vielä poistamassa työnjakoa virkailija/hoitaja/informaatikko, vaikka pitkälle samoja hommia erityisesti pienissä kirjastoissa tehdäänkin. On tietysti mahdollista, että virkailijan perustyöt hyllytys ja lainaus/palautusrutiinit teetetään jatkossa yhä enemmän joko työllistetyillä ja sivareilla tai rutiinit automaateilla. Ikävä kyllä.

Kirjastonhoitajan pätevyydellä ei kannata lähteä virkailijan palkalle, kyllä kouluttautumisen täytyy näkyä myös palkassa, joka ei muutenkaan ole kovin korkea. Joensuussa taisi juuri olla auki virkailijan paikka, johon haettiin hoitajan pätevyydellä! Pk-seudulla paikkoihin on kymmeniä hakijoita. Tästä  en olisi niin varma löytyykö hakijoita, jos osaa tietotekniikkaa noinkin laajasti ja on pedagogisia taitoja jne niin tekisikö vuorotyötä tuolla palkalla?

Eläköityminen alalla jatkuu, joten kyllä uusille päteville työntekijöille on tarvetta!

[Lunara]

Kiitos, Sini! Vaikka alalla olen useamman vuoden jo ollutkin, tuo paperi vaan puuttuu... Itse asiassa virkailijaksi haluaisin, mutta nykyään on pakko opiskella nuo 60 op, kun kirjastoasetus vuosi sitten muuttui ja pätevyysvaatimukset kovenivat. Aiemmin perusopinnot riittivät virkailijaksi. Ja kuulemma enempi niitä maistereita hoitajien paikkoihin jatkossakin valitaan. Hainhan minäkin tuohon mainitsemaasi meidän virkailijan paikkaan, vaikka tiesin, etten voi päästä. Itse olen työskennellyt myös pienemmissä toimipisteissä, mutta suurimman osan sijaisuuksista olen ollut pääkirjastossa, jossa työtehtävät ovat aika tarkkaan jaettu.

Toivottavasti meidän ammattitaitoa arvostetaan tulevaisuudessakin sen verran, ettei kaikkea asiakaspalvelua korvata harjoittelijoilla jne. Vaikka pitkälti tuolla tiellä taidetaan jo monessa paikassa olla.

Mutta, tämä meni nyt varmaan ihan liian huti tämän keskustelun alkuperäisestä aiheesta. Vaan kun tulee puhe kirjastotätiydestä, juttua tulisi vaikka kuinka!

[Astorethein]

Nyt keväällä aion hakea sekä ammattikorkeaan että yliopistoon, ja suurin toive on, että ovet aukenisivat edes jonnekin. Välivuosia en aio enää pitää, koska en halua opiskelutauon muuttuvan yhtään pidemmäksi, varsinkin kun työmahdollisuuksia ei juuri ole. Yliopiston osalta tähtäimessä on Suomen kirjallisuus tai yleinen kirjallisuustiede, ja koska nämä ovat kiinnostavimmat aineet, aion hakea molempiin. Hyvä asia on, että kummankin pääsykokeisiin luetaan samat krjat, niin osuu kaksi kärpästä yhteen iskuun.

Amk:ssa kiinnostaa kulttuurituotanto, erityisesti koulutuksen monipuolisuuden takia. Tämä vaihtoehto on oikein sopiva minulle, jolla ei ole yhtä ja selkeää kutsumusta, sillä koulutus antaisi todella laajat valmiudet kulttuurin eri osa-alueilla toimimiseen aina elokuvaamisesta ja äänittämisestä erilaisten tapahtumien organisointiin. Vielä en ole varma hakukohteideni järjestyksestä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että amk voisi mennä ehkä ylioposton edelle.

[Nafisan]

Vastaillaanpas tähänkin.

Olen kolmannen vuoden arkeologian opsikelija. Nyt olisi tarkoitus kirjoittaa kandi arkeofyyteistä ja tutkia yhden mahdollisen asuinpaikan kasvisto (ja samalla selvittää onko se pappila vai ei - kuten siitä ajatellaan). Yrtteihin ja kansanomaiseen parantamiseen myös olin ajatellut viitata työssäni.

Kuinka päädyin arkeologiksi?

En ollut koskaan ajatellut itseäni arkeologina, sisko tosin sanoi jo lapsena että minusta tulee joskus tutkija. Valmistuin lukiosta 2005 ja sen jälkeen meni useampi vuosi yhteishakupapereita täytellen (ja manaten niitä, että työkkäriä) sekä harjoitellen mm. päiväkodissa ja kirjastolla. Siellä sitten vuoden ajan kirjoja aakkostaessani tiesin haluavani kirjastotädiksi. Yritinkin pariin otteeseen hakea koulutukseen niin amk- kuin yliopistotasolla mutten päässyt. Siskot kahlasivat läpi hakuoppaita ja eri koulujen papereita ja nettisivuja; päädyin reissaamaan ympäri maata niin muotoiluakatemissa kuin konservoinnin ko:ssa (luova ala on aina ollut minun näköinen, kahdesta a-a opettaja-siskosta huolimatta).

Lopulta oli vuosi 2008 ja olin taas valmistautunut pettymään. Hakuina oli Jyväskylän etnologian ja folkloristiikan opetusohjelma ja Oulun antropologian ja arkeologian vastaava. Kummassakin oli sama kirja Toista maata (ja arkeologiassa vielä toinen) johon panostin 100 lasissa. Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Pääsin arkeologiaan luetuani kirjaa 9000 vuotta Suomen esihistoriaa (Matti Huurre) neljä tuntia junassa, edellisenä päivänä. Syksyllä sitten muutin Itä-Suomesta merenrannalle.  Jo vähän ajan päästä, opiskelujen alettua tajusin, että olin löytänyt paikan maailmassa, joka sopi minulle, en edelleenkään ole kuopannut haaveitani olla joskus kirjastossa töissä (ainahan voi kouluttautua uudelleen!). Löysin ystäviä, miehen ja "sisäisen rauhan".

Hahmotushäiriöstä huolimatta olen päässyt elämässäni näinkin pitkälle. Oulun yliopistolla on arkeologian, kirjallisuuden, kulttuuriantropologian ainejärjestö Kultu, johon jo fuksivuoden keväällä pääsin mukaan ja nyt kolmatta vuotta saanut olla mukana itseäni suuremmissa ympyröissä, jopa humanistisessa killassa kävin pyrähtämässä.

[Rasimus]

Tämä viesti on enemmän natinaa koulutustarjonnasta kuin varsinaista tulevaisuuden suunnittelua... 

Mulla kolahti postiluukusta entisen opinahjoni (AMK) mainos talotekniikan ylemmästä AMK-tutkinnoksi. Miksi juuri talotekniikka, sitä en tiedä, koska se ei ole edes etäisesti sitä alaa jolle kouluttauduin (peruselektroniikka) - ja ne tietää sen kyllä erittäin hyvin.

Heräsi kuitenkin kiinnostus tittelin päivittämiseksi ja työelämässäni tärkeiden kurssien käymiselle. Etenkin kun päivityksen voi tehdä 2 pv / viikko -opiskelutahdilla parissa vuodessa. Toisin kuin yliopiston maisteritutkinnon, joka vaatisi täyspäiväistä työskentelyä pari vuotta (poissa työpaikalta hilloa tekemästä)...

Voi pojat minkälainen suo tuli vastaan...

Ainoat mun ammattiani etäisesti vastaavat YAMK-tutkinnot olivat tarjolla Automaatiotekniikassa ja Mobile Programmingissa.

Automaatiotekniikka kävisi kyllä ammattini puolesta (olen sähkövoimatekniikan laitteita kehittävässä, valmistavassa ja myyvässä suuryrityksessä), mutta kun se ei sisällä yhtään ohjelmistopuolta. Nimittäin työni mainitussa yrityksessä on tällä hetkellä ns. ohjauskortin ohjelmiston ytimen kehittely - ei varsinaisesti ohjauslogiikka saatika tehtaiden automaatioprosessit.

Mutta että ohjelmistopuolelta osui lähimmäksi tarpeitani vain Mobile Programming!?! Hei, come on! Ymmärrän että kännykkäkoodiorjien kysyntä on huima, mutta eikö silti perusopintojen jälkeen ole mukamas enää mitään etenemissuuntaa esim. teollisuuden sulautettujen ohjelmistojen puolella?

(Pikkupoika minussa toki olisi kiinnostunut duunin vaihtamisesta peliohjelmoijaksi. Mutta se työ ei oikeasti ole yhtään nykyistä erilaisempaa pikkuasioiden nysväystä, ja palkkaus on tilastollisesti huonompi kuin teollisuudessa ja itse työn jatkuvuus epävarmempaa...)

Viikon syynäiltyäni AMK:ta, yliopistoja ja muita aloin luopua haaveista hankkia komeamman tittelin...

Mieluummin istun avoimen yliopiston kursseilla hankkimassa kipeästi kaipaamiani ohjelmistoprojektimanagerointi-taitoja (ja etenkin kurssitodistuspapereita - jos vaikka tekisi mieli vaihtaa työpaikkaa ja katsoa onko aita vihreämpi ruohon toisella puolella...) sen sijaan että opiskelisin 80%:sti tarpeettomia kursseja, jättäen 50%:sti tarvitsemani kurssit väliin / valinnaisiksi, ja uhraisin päiväpalkkaani jonkun komealta haiskahtavan tittelin takia.

Joka tapauksessa... TKK:lta käsiin tarttui sopiva paletti kursseja tuotantotaloudesta ja ohjelmistopuolelta. Ikävä kyllä olisi pitänyt herätä jo ennen vuoden vaihdetta, ne saamarin kurssit järjestetään näköjään vain keväisin joten se juna meni jo tältä vuodelta ohitse... No, onpahan aikaa muistella siinä välissä matematiikka ajan tasalle, että ymmärtää edes yliopistotason tilastotieteestä jotain 

[Tiuku]

Minun pitäisi nyt vihdoin viimein hakea yliopistoon. Ja olen kuullut/lukenut erilaisia neuvoja: yhden mukaan pitäisi keskittyä pariin hakukohteeseen, jotta ehtii lukea niihin, ja toisen lähteen mukaan taas pääasia olisi päästä ylipäätään jollakin sisään ja katsella yliopistossa sitten, miten jatkaa. Kuinka paljon nämä pitävät paikkansa? (Ja joku voisi vinkata, miten toisella puolen Suomea sijaitsevien pääsykokeiden kanssa oikein käytännössä on hyvä järjestää matkustus ja muu.)

[Fantasyfan]

Ei kannata riskeerata lukemalla moneen eri kokeeseen. Ehdoton ykkönen pitäisi olla, jonka lukemiseen painostaa täysin. Toinen jos jää energiaa ja aikaa vielä muulta lukemiselta.

Tietääkseni osa kokeista tehdään niin, että samalla kokeella voi hakea useampaan laitokseen, mutta se on aina tapauskohtaista. Laitoksiin pitää erikseen laittaa hakupaperit.

[Nafisan]

Minä hain viimeksi 2008 Jyväskylään etnologiaan ja tänne Ouluun arkeologiaan/antropologiaan (samassa kokeessa kummatkin). Toinen kirja oli molemmissa sama, joten tuntui järkevältä hakea kumpaankin, arkeologiaan oli myös toinen kirja. Yliopistoissa kannattaa panostaa yhteen (ellei satu käymään tuollainen mäihä, että sama kirja moessa paikassa), mutta AMK:ssa kun harvemmin mitään luettavaa on, niihin voi hakea useaankin. Itsekin vuosien 2005-2008 välissä hain yhteen yliopistoon ja vähintään kolmeen AMK:hon yhtä aikaa, ellei pääsykoe päivät menneet päällekäin. Kannattaa silti keskittää voimansa asiihen ykkösvalintaan.

[Skie]

Jossain mielessä olen samaa mieltä edellä olevien kanssa, helpompaahan se on kunnolla keskittyä yhteen hakukohteeseen kuin jakaa aikaa useamman kesken. 2008 hain Tokemiin medianomiksi ja kahta eri alaa Lapin yliopistoon, politiikkatieteitä ja matkailututkimusta. Kilpailu Lapin alueella ei ilmeisesti ollut hirveän kovaa koska pääsin kaikkiin, ja koen ettei asian eteen tarvinnut edes tehdä kovasti töitä. Tilannetta toki helpotti se että Lapin yliopiston hakuihin molempiin oli vain yksi kirja.

2009 vaihtaessani alaa tiesin että historia on mulla se ykkösjuttu, ja hain Ouluun ja Jyväskylään. Ouluun luin pääsykoekirjaa ihan tosissani, mutta Jkl:n kokeissa oli sellainen hyvä/huono puoli että sinne sisään mentiin ihan pelkillä lukion historian tiedoilla, joten kysymykset saattoi olla mistä tahansa historian aiheesta. Ouluun lukeminen tuki kuitenkin niin paljon tuota Jyväskylään hakua että kaksi "ykkös"hakukohdetta ei sinällään haitannut. Ja taas sain onnekseni valita itselle paremmin sopivan opiskelupaikan. Toisaalta jos päättää vaikka hakea oikikseen niin en kyllä suosittele muita vaihtoehtoja rinnalle, tai jos alat sitten ovat ihan erityyliset ja vaativat molemmat paljon lukemista, voi urakasta tulla turhan rankka.

Toisaalta käytännössä olen nyt yliopistossa ollessani huomannut, että kun sisään on päässyt, voi kaikessa rauhassa katsella ja kokeilla eri aloja, ainakin humanistisen tiedekunnan sisällä.  Että sinällään en pidä sitä "kunhan nyt yliopistoon pääsen"- vaihtoehtoakaan mitenkään erityisen huonona, varsinkin jos sivuaineoikeus eri aineisiin on niinkin vapaa kuin Oulussa.

Tuohon kulkemiseen... Koska koti on paikkakunnalla, josta lähimpään R-kioskiin on 80 kilometriä ja ensimmäiseen Finnkinoon 300 km, kaikki matkaaminen pääsykokeisiin oli mietittävä aika tarkasti. Tokemin pääsykokeissa jouduin käymään päiväreissun Torniossa, mutta Rovaniemellä oli onneksi ystäviä joiden luokse pääsin asustelemaan pääsykokeiden ajaksi. Oulun ja Jyväskylän kanssa kävi sellainen tuuri että ne oli aika lähekkäin toisiaan, menin Ouluun taas ystävän luo yöksi ja siitä jatkoin kokeen jälkeen Seinäjoelle toisen luo yöpymään ja josta hyppäsin aamulla Jyväskylän junaan. Eli jos vaan osuu yhtään lähekkäin pääsykokeet samoilla suunnilla, kannattaa keksiä miten ne kaksi pystyy yhdistään samaan reissuun, tuo reissaaminen kun tulee yllättävän kalliiksi.

[Nafisan]

Reissaaminen on kyllä kalleuden vuoksi rasittavaa. Itsellä oli onnellisesti vuonna 2006 sellainen tilanne, kun hain Ouluun informaatiotutkimukseen ja AMK:hon samoin kirjastoalalle, että siskoni yliopistoaikainen ystävä, jonka lasten kummi siskoni on, asuu Haukiputaalla, eli sieltä on n. puolen tunnin bussimatka tänne Ouluun ja kokeet oli parin päivän sisällä toisistaan. Sain sitten hänen luonaan asua lasten hoitoa vastaan, ei tarttenut laittaa nappuloita päiväkotiin niinä päivinä. Jännä muuten, että työtön saa matka tukea jos käy haastattelussa toisella paikkakunnalla, mutta pääsykokeisiin ei (porsaanreikä tietty on, että hakee samalle paikkakunnalle työhaastatteluun kuin pääsykoekin).

[fii]

Itse en ole koskaan hakenut useampaan paikkaan yliopistossa kerrallaan, mutta olenkin siitä onnekas lurjus että en ole koskaan halunnut opiskella mitään mikä olisi erityisen suosittua. Olin lukion jälkeen vuoden Oriveden Opiston sanataidelinjalla, sen jälkeen menin papereilla sisään Helsingin yliopistoon opiskelemaan geofysiikkaa ja vaihdoin sieltä parin vuoden päästä pääsykokeen kautta metsäekologiaan. Nyt koen olevani onnellisesti omalla alallani.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi tuota "kunhan nyt pääsee sisään" -vaihtoehtoa, sillä minulla on hyvin antoisia kokemuksia yliopiston sisällä seilaamisesta. Olen esim. aloittanut uuden pääaineeni opiskelun ennen kuin edes hain sitä opiskelemaan, ja siinä sivussa kokeillut n:ää muuta ainetta (yksittäisinä kursseina) jotka kuulostivat jänniltä. Toki maatmetsikseen on helpompi luikerrella takaovesta kuin vaikka lääkikseen tai valtsikaan. Opinto-oikeus yliopistossa antaa kuitenkin mahdollisuuden kokeilla kaikenlaista muutakin kuin sitä omaa pääainettaan, ja ainakaan minulla ei ollut aavistustakaan oman tulevan pääaineeni olemassaolosta vielä lukiossa. Jalka oven välissä auttaa kartoittamaan vaihtoehtojaan eikä estä hakemasta seuraavana vuonna uudestaan. 

En tarkoita että kannattaisi lukea moneen vaikeaan pääsykokeeseen yhtä aikaa; tarkoitan, että kannattaa sen ykköskohteen lisäksi laittaa paperit vetämään johonkin kohtalaisen varmaan ja edes etäisesti kiinnostavaan paikkaan. Jos papereilla pääsee suoraan sisään, siinä on aina mahdollinen suunnitelma b, eikä yhdessä ylimääräisessä pääsykokeessa kokeilemassa käyminenkään yleensä ole ihan kauhea panostus (helsinkiläiselitistinä en toki täysin varmaan ymmärrä pienpaikkakuntalaisten hankaluuksien suuruutta asian suhteen, pahoitteluni). Eikä sitä paikkaa ole mikään pakko ottaa vastaan. Joillekin myös sopii paremmin välivuoden viettäminen Siwan kassalla kuin epämääräinen yliopistopalloilu :).

[Morgan Blood]

Minä potkaisin itseäni viimein hanurille, ja pistin tosissani hakua menemään. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää tämä ns. bashaduunienteko & satunnaiset tienestit taiteen saralla.. Lisäksi tämän kaupungin meiningit on vähän ahtaat, vaikka opiskelijat vaihtuvatkin vuosittain (en todellakaan ymmärrä pikkukaupunkien asukkaita paikoissa, joissa ei varsinaisia opinahjoja ole. Kuinka hitossa jaksatte katsoa samoja naamoja vuodesta toiseen!  ).

Anyways, nyt painelen kohti Turkua, jonne täältä hyvä kaverimateriaalikin on karannut, sekä minua kiinnostavia koulutusaloja riittää ilman Helsingin vielä suurempaa hakijatulvaa. Journalismia hain, sekä lisäsin mukaan jotain varmahkoa, niin saa jalkaa vähän oikeaan suuntaan, jos ei hakukokeet halutulla tavalla mene.

[Neanna]

Tiu'ulle (ja muillekin vastaavassa tilanteessa oleville) minäkin suosittelen, että keskittyy niihin, joihin todella haluaa päästä sisään, pariin kolmeen paikkaan riippuen luettavien opusten määrästä. Joskin jos ala on erittäin suosittu, voi jokin helpompi suunnitelma b olla paikallaan, jos välivuotta ei halua pitää. Vaikka se ei olisi juuri se oma ala, yliopistossa sen voi laskea sivuaineeksi, vaikka pääainetta myöhemmin vaihtaisikin.

Omista opiskeluistani voisin sen verran päivittää, että kävin juuri juttelemassa gradun teosta ohjaavan opettajan kanssa. Aloitan seminaarini ensi syksynä. Opiskelen siis englantilaista filologiaa Tampereella nyt viidettä vuotta, takana on myös ruotsin opintoja (aineopintojen pitäisi tulla täyteen), opettajan pedagogiset opinnot sekä joukko sekalaisia kieliopintoja. Pitää vain toivoa, että gradun tekeminen onnistuu vauvan kanssa.

[Dyn]

Ainakin osassa luonnontieteitä voi samalla kokeella hakea moneen yliopistoon, mikä on ihan jees. Voi tehdä kokeen sillä lähimmällä paikkakunnalla, eikä turhaan reissata & lukea miljoonaa kirjaa. :)

Serkkuni pääsi viime syksynä suoraan lukiosta Helsingin oikkikseen lukemalla niin pirusti, joten ainakin siellä päässä yhteen paikkaan keskittyminen auttoi. Itse hain kolmeen, mikä sekin tuntui aivan riittävän rankalta, mutta sitten tulikin kaksi paikkaa joista valita. Jos on epävarma minnekään pääsystä (mutta jonnekin haluaisi silti), kannattanee ehkä katsoa jokin helppona pidetty, vähäkirjainen tai muuten "varma" sen yhden ylivoimaisen suosikin oheen. Saa ainakin opiskelijastatuksen vuodeksi. :P

Yliopiston sisällä pääaineen vaihtaminen on kai joissain tapauksissa helppoa,  mutta joissain sitten helvetillisen paperisodan päässä. Parhaimmillaan opiskelee vähän joka ainetta eikä oikein saa minkäänlaista kokonaisuutta kasaan, näitä on munkin kaveripiirissä riveittäin. Ehkä jos itse olisin nyt hakemassa ja tietäisin alan melko varmuudella, lukisin huolella siihen yhteen kokeeseen... ei ole helppoja juttuja nämä. En kyllä haluaisi hakea uusiksi niin mihinkään. :)

Mun oma tutkinto on edennyt malliaikataulussa tai oikeastaan vähän ylikin, ens vuodelle jäänee virkamiesruotsi (auts), kandintutkielma ja sitä vähän vastaava käytännöllisempi näyttötyö. Lisää matikan kursseja ja ylimääräisiä kieliopintoja olen suunnitellut myös ensi vuodelle, mutta muuten about ens keväänä olen "luonnontieteiden kandidaatti, tietojenkäsittelytiede". :P Siitä sit rynnimään eteenpäin...

[Lune]

Jep, kannattaa panostaa yhteen (kahteen, jos sulla pysyy asiat hyvin päässä) aineeseen, joihin todella haluat, Tiuku. Mun mielestä kannattaa mieluummin hakea suoraan siihen aineeseen, johon oikeasti haluaa, ja panostaa siihen täysillä kuin mennä vain jollain sisään ja sitten vaihtaa pääainetta. Kun ei se pääaineen vaihtaminen ihan niin simppeliä aina ole. Tampereella se vaatii vanhoiltakin opiskelijoilta samoja pääsykokeita kuin kaikilta muilta - ainakin, jos ala on kovin suosittu. Mutta kaikki on aika aine- ja yliopistokohtaista.

Itse olen kyllä kirjoilla yliopistolla edelleen (pääaineena se yleinen kirjallisuustiede), mutta opiskelu ei nyt oo mun ykkösjuttu, kun asun about 800 km päässä mun yliopistossa ja oon ihan oikeissa töissä. Syksyllä tosin nostelin opintotukea ja mulla on vieläkin yksi etäkurssi tekemättä... paha, kun saa ite määrätä aikataulun, niin pääsee suorittamiset vähän venähtämään. Ja Kelakaan ei välitä, koska oparit on suoritettu, pääasia vaan, että on tarpeeksi opareita plakkarissa lukuvuoden päättyessä.

Oon kyllä alkanu miettiä entistä enemmän, jos suorittaisin vielä vaikka sitten jatko- tai täydennysopintoina jotain markkinointialaa... Kun oon nyt ihan hippuloissani tuosta kirjakauppiaan urasta - kiitoksia nykyisen työpaikkani  Pitää tosin katsoa, kuinka kaikki sitten lopulta sutviutuu, kun palaan takaisin Tampereelle ja pääsen aloittamaan viimeinkin sen gradun. Tää on periaatteessa mun viides vuosi yliopistolla, vaikka mulle tää on enemmänkin välivuosi, enkä sen takia laskisi sitä yliopisto-aikaani. Tai jotain 

[Astorethein]

Huomenna sitten Tampereelle yleisen kirjallisuustieteen ja Suomen kirjallisuuden valintakokeeseen, saa miten käy ja kuinka paljon tuskanhikeä joutuu vuodattamaan. Olo onkin jo valmiiksi sopivan tuskainen, joten olen luullakseni oikeassa mielentilassa jo tässä vaiheessa. Koekirjojen kanssa seinä nousi vastaan todella usein, joten joudun pinnistelemään luultavasti paljon voimakkaammin kuin yo-kokeissa aikoinaan. Ajoittain tuntui, etteivät koekirjat ole normaalin ihmisen kirjoittamia lainkaan, sen verran monimutkaista, hämärää, omituista ja vaikeasti ymmärrettävää tekstiä ne sisälsivät. Kuin olisin lukenut joitain salatieteellisiä kirjoituksia, joita ei pysty käsittämään, ellei lukjalla ole harrasta ja monivuotista perehtyneisyyttä tukenaan. Tai vaikka sopimusta Saatanan kanssa.

Onneksi hain myös muualle kuin yliopistoon, joten tulevaisuuteni ei johda umpikujaan, mikäli luonnollisen ja luonnottoman narratologian rakenteet osoittautuvat liian haasteellisiksi.

[Diara]

Mulla oli tiistaina Helsingin yliopiston englantilaisen filologian pääsykokeet ja Tampereen vastaavat nyt ensi maanantaina. Sinne Helsinkiin en ollut lukenut paljoa, kävin lähinnä hakemassa kokemusta, etten maanantaina jännittäisi niin paljoa. Ykkösvaihtoehto kun on se Tampereen filologia. On niitä muitakin vaihtoehtoja, amk-puolelta haen sähkötekniikkaa ja liiketaloutta, joihin molempiin saan yo-kokeiden ja työkokemuksen ansiosta ihan hyvät lähtöpisteet. Kun nyt johonkin pääsisin sisään, alkaa tätä ikää olemaan jo sen verran, että olisi kiva päästä jo aloittamaan opiskelu.

Vielä pitäisi pari päivää jaksaa päntätä, että menisi se Tampereen koe hyvin. Aika näyttää, että mihin tällä lukemisella pääsee opiskelemaan.