George R.R. Martinin muu tuotanto

[Jussi]

Ketju on tarkoitettu Martinin Tulen ja jään laulun ulkopuolisen tuotannon käsittelyyn. Luin juuri novellikokoelman Dreamsongs, joka teki suuren vaikutuksen. Se taitaa olla toiseksi paras tänä vuonna lukemani kirja. Nyt kiinnostaisi tarttua miehen aiempiin romaaneihin, joihin en ole tutustunut ollenkaan. Nämä ovat:

Dying of the Light
Windhaven (yhdessä Lisa Tuttlen kanssa)
Fevre Dream
The Armageddon Rag
Hunter's Run (yhdessä Gardner Dozoisin ja Daniel Abrahamin kanssa)

Tuf Voyaging on joskus luokiteltu romaaniksi, vaikka se on oikeasti novellikokoelma. Martin on myös toimittanut laajaa Wild Cards -antologiasarjaa, jonka seitsemäs osa Dead Man's Hand on täysimittainen romaani. Martin kirjoitti tämän yhdessä John J. Millerin kanssa. Lisäksi pitkänovelli The Ice Dragon julkaistiin pari vuotta sitten itsenäisenä (ja kuvitettuna) nuortenkirjana, minä luin tarinan Dreamsongsista.

Kaipaisin vinkkejä siitä, mitkä kirjoista kannattaisi lukea. Fevre Dreamia on usein sanottu kirjailijan parhaaksi romaaniksi ennen Valtaistuinpelin julkaisua. Pidin kovasti kahdesta Dreamsongsin Tuf-tarinasta, joten Voyaging täytyy lainata jossain välissä. Wild Cardsin maailma vaikutti myös kiinnostavalta kokoelman kahden kertomuksen perusteella, erityisesti "Great and Powerful Turtle" oli onnistunut hahmo. Dreamsongs antoi kyllä niin hienon kuvan Martinin kyvyistä eri genreissä, että tulen varmaan lukemaan kaikki miehen romaanit.

Vaikka Dreamsongs on massiivinen teos, ei siitä löydy läheskään kaikkia kirjailijan novelleista. Esimerkiksi Dark, Dark Were the Tunnels ja In the House of the Worm ovat tarinoita, jotka ovat saaneet kehuja. Ne pitäisi etsiä vanhemmista kokoelmista. Aiotaankohan Martinilta muuten suomentaa yhtään kirjaa Tulen ja jään laulun ulkopuolelta? Muutama novelli on jo käännetty.

[Seregil of Rhiminee]

Dreamsongs saa minulta täydet pisteet. Se on erinomainen novellikokoelma, koska siitä löytyy sekä vanhempia että uudempia novelleja. Martin on sen verran lahjakas kirjailija, että hän kirjoittaa hyviä tarinoita eri aiheista. Minusta mm. nämä novellit ovat hyviä: The Hedge Knight (A Song of Ice and Fire -sarjaan liittyvä tarina), The Ice Dragon, A Song for Lya, Meathouse Man ja Portraits of His Children.

Jos joku on lukenut vain A Song of Ice and Fire -sarjaa, niin Dreamsongs on hyvä valinta seuraavaksi kirjaksi. Se esittelee todella hyvin kuinka laadukasta tekstiä Martin pystyy kirjoittamaan. Luulen, että kukaan lukija ei tule pettymään siihen.

Minusta nämä kirjat kannattaa lukea: Fevre Dream, Windhaven, Hunter's Run, The Armageddon Rag ja Dying of the Light. Novellikokoelmiinkin kannattaa tutustua, koska niistä löytyy kiehtovia tarinoita.

[Keeper]

Fevre Dreamia voin kyllä suositella varauksetta. Siinä yhdistyy saumattomasti erittäin tiivis tunnelma, mielenkiintoinen miljöö ja hieno, hieman melankolinen tarina.

Vaikka kauhukirjallisuus ei olisikaan kovin mieleistä ei tätä kannata jättää väliin, sillä kirjalla on tarjottavaa myös mielenkiintoisena historiallisena romaanina. Niin paljon kuin ASOIAF:stä pidänkin, on tämä kuitenkin kolahtanut ehkä koviten Martinilta lukemistani kirjoista ja helposti yksi parhaista vampyyrikirjoista.

[Freyja]

Siinä yhdistyy saumattomasti erittäin tiivis tunnelma, mielenkiintoinen miljöö ja hieno, hieman melankolinen tarina.

Melankolisuus Martinin muissakin tarinoissa oli yksi yllättävimmistä piirteistä, jonka huomasin lukiessani Dreamsongsia/A RRetrospectivea. Monissa hänen teksteissään on haikea pohjasävy, mikä ehkä myös heijasti hänen yksityiselämäänsä kirjoitushetkellä monin paikoin. Saa nähdä kuinka uskollinen Martin on tälle tyylille Tulen ja jään laulun lopussa. Rretrospectivesta erottui useita novelleja, jotka tekivät erityisen vaikutuksen. The Hedge Knight tietenkin, minkä olin ennen novellia lukenut sarjakuvana, mutta myös mm. With Morning Comes Mistfall, A Song for Lya, Bitterblooms ja Nightflyers.

Remembering Melody ja Sandkings ovat pelottavan hienoja tarinoita, sillä varsinkin jälkimmäinen teki ötökkäkammoiselle lähtemättömän vaikutuksen. The Monkey Treatmentin ja Meathousen Manin suomennokset ovat ihan kevollisia ja jopa onnistuneita, vaikka en tosin analysoinut käännöksiä lukiessani, koskapa itse tarinat ovat sen verran vangitsevia. Apinakuuri oli erittäin opettavainen :). Sandkings on ilmestynyt myös nimikkonovellikokoelmana, joka sisältää mm. Fast-Friend ja Starlady -novellit, jotka molemmat ilmestyivät juuri yhdessä kaksoisnovellikirjana. Kumpikaan näistä ei kuulu Martinin parhaimpiin novelleihin, mutta ovat silti hyvää keskitasoa.

Useiden novellien vahvin kohta on tapa, jolla Martin ne lopettaa. On taito tehdä lyhyestä tarinasta iskevä. Martin on eri genrejen välillä seilatessaan osoittanut kyllä monipuolisuutensa, eikä novellikokoelmaa/-ia lukiessa juurikaan kiinnitä huomiota siihen, mitä genreä ne edustavat.

Haviland Tufilla on ihan oma fanikuntansa, ja minäkin pidin erityisesti tästä lahjomattomasta bisnesmiehestä. Tuf Voyaging on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos kerran Dreamsongsin Tuf-novellit purivat.

Toivon suunnattomasti, että joku ottaisi suomentaakseen esim. Dreamsongs/A RRetrospectiven, sillä se ansaitsisi laajemman suomenkielisen lukijakunnan, jotta Martinin koko lahjakkuus kirjailijana pääsi oikeuksiin. The Way of Cross and Dragonia en ole valitettavasti lukenut suomennettuna (Ristin ja lohikäärmeen tie), vaikka haluaisin, sillä alkuperäisteksti ei ihan auennut.

Käsittääkseni Kirjava on aikeissa suomentaa Dunk & Egg -novellit, kunhan Martin niistä aikanaan koostaa oman novellikokoelmansa. Tämä vienee vielä vuosia, koskapa vasta kolmas novelli on tuloillaan ensi vuodeksi (tai 2010).

[Jussi]

Kiitos vastauksista! Minäkin huomasin Martinin novelleissa melankolisuuden, The Lonely Songs of Laren Dorr on ehkä Dreamsongs-kokoelman paras kertomus, ja tässä surumielisyys vietiin todella pitkälle. Vieläkin tulee kylmät väreet aloituslauseesta: "There is a girl who goes between the worlds." Asiaan vaikutti varmaan sekin, että tämä on fantasianovelli. Hedge Knight on tosiaan hieno, mutta jätin sen nyt välistä, koska en viitsinyt lukea toiseen kertaan.

Useiden novellien vahvin kohta on tapa, jolla Martin ne lopettaa.

Totta. The Stone City pääsi suosikkeihini paljolti viimeisten kappaleiden perusteella, tarinan lopetus jätti sanattomaksi.

Dreamsongsista olisi hankala tehdä valikoimasuomennosta, sillä jokainen lukija on varmasti eri mieltä siitä, mitkä ovat parhaat novellit. Parasta kääntää koko teos, mutta ehkä ilman niitä tv-käsikirjoituksia.

[Sini]

Miksi ihmeessä jätettäisiin ne tv-käsikirjoitukset pois? Minä ainakin pidin niistä :D No ok, ehkä suomennoksesta... Samoin ehkä jo aiemmin käännetyt, jolloin voitaisiin saada kannattavan kokoinen kirja.

Koska kukaan muu ei ole vielä ehtinyt kehumaan The Armageddon Ragia, teen minä siis sen. Mielestäni se on paras koskaan lukemani musiikkimaailmaan sijoittuva kirja, joka tällaiselle asioista mitään tietämättömälle avaa hienosti musiikkiteollisuuden raadollisuutta ja tietyn aikakauden henkeä. Ja onhan siellä kauhua joukossa :) Viiden tähden kirja.

Windhaven on ehkä hieman keveämpi teos ja myös fantasiahenkisempi. Oma luokitukseni on neljä tähteä eli kuitenkin keskitasoa selvästi parempi.

Hunter's run on vielä kesken, joten en kommentoi.

[Shaula]

Luettuani Tulen ja jään laulua tuli todettua, että Martin nousi kertoheitolla ykköskirjailijakseni ja onkin pysynyt sillä paikalla aina Valtaistuinpelin ensimmäisistä luvuista saakka. Siksipä ei ollut epäilystäkään siitä mitä halusin viime jouluna joululahjaksi ja se oli tuo paksu, mutta mahtava Dreamsongs: A Rretrospective. Novelleista parhaiten jäi mieleen The Hedge Knight (totta kai), Skin Trade (Aivan mahtava! Olisin halunnut lukea lisääkin!), A Song for Lya (Sad...) ja Bitterblooms. Suomalaisena myöskin The Fortress (ja tietty myös siihen pohjautuva Under Siege) oli hyvää luettavaa.

Huomasin kanssa aika monissa novelleissa tietyn melankolisuuden, mutta eipä se allekirjoittanutta häirinnyt pätkääkään. Tai ehkä siihen on jo niin tottunut? Lisäksi luin syvällä mielenkiinnolla ne Martinin omaa elämää käsittelevät pätkät, jotka pohjasivat tulevia novelleja. Se mies vain osaa kirjoittaa mielenkiintoisesti!

Pistin Suomalainen.comiin tilauksen tuosta Fevre Dreamista, koska se oli ostoslistalla jo ennen Dreamsongsiakin, mutta jostain syystä jäänyt jatkuvasti tilaamatta. Olen kyllä kuullut siitä kaikkialla pelkkää hyvää. Harmikseni Suomalainen lähetti vain toisen tilaamani kirjan, joten Fevreä yhä odotellen...

Pitäisi tässä saada käpäliinsä muitakin Martinin teoksia, mutta kyllä minä sitten, kun Fevre Dream tulee luettua!

[Jussi]

Jos Martinin novelleja ruvettaisiin kääntämään, niin yksi vaihtoehto olisi suomentaa kokoelma Portraits of His Children vuodelta 1987. Sen sisältö näyttää hyvin laadukkaalta; mukana on kyllä kaksi tarinaa, joita ei löydy Dreamsongsista. Kolme vuotta aiemmin ilmestynyt Songs the Dead Men Sing vaikuttaa myös onnistuneelta. Tässä kokoelmassa on kolme minulle tuntematonta novellia, mutta siitä löytyisi Sandkings.

Martin kertoo Dreamsongsin välipuheessa, että Sandkings on hänen selvästi suosituin ja tunnetuin novellinsa. On erikoista, että sitä ei ole koskaan suomennettu. Minä tutustuin alun perin tarinaan näkemällä tv-sarjassa Äärirajoilla jakson, joka oli tehty Sandkingsin pohjalta. Kukaan ei ole tässä ketjussa maininnut This Tower of Ashesia, joka oli yksi suosikeistani Dreamsongsissa. Sekin sisältyisi Dead Meniin.

Ymmärtääkseni romaanit Dying of the Light ja Windhaven sekä Tuf Voyaging -kokoelma sijoittuvat samaan tulevaisuuteen kuin valtaosa Martinin scifinovelleista. Kirjailija on antanut tälle tulevaisuuden galaksille nimen "Thousand Worlds". Dying of the Lightista olisi kiva saada lisäkommentteja, sehän on Martinin esikoisromaani, joka pääsi heti Hugo-ehdokkaaksi vuonna 1978.

[Seregil of Rhiminee]

Minä tutustuin alun perin tarinaan näkemällä tv-sarjassa Äärirajoilla jakson, joka oli tehty Sandkingsin pohjalta.

Minäkin tutustuin tuohon tarinaan samalla tavalla. Luulen, että monet ihmiset ovat tutustuneet Sandkingsiin The Outer Limits -sarjan avulla, koska se oli sarjan pilottijakso.

Dying of the Lightista olisi kiva saada lisäkommentteja, sehän on Martinin esikoisromaani, joka pääsi heti Hugo-ehdokkaaksi vuonna 1978.

Dying of the Light on hyvä ja lukemisen arvoinen esikoisromaani. Se on kiehtova ja hyvin kirjoitettu (traaginen) kirja. Minusta sitä ei voi pitää A Song of Ice and Fire -kirjojen veroisena mestariteoksena, mutta se on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille Martinin lukijoille. (En kommentoi kirjaa tämän enempää, jotta en pilaa kenenkään lukunautintoa.)

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

Jos joku on kiinnostunut Dying of the Lightin juonesta, niin Wikipediasta löytyy aika hyvä kuvaus siitä.

[Daliden]

Dying of the Lightista olisi kiva saada lisäkommentteja, sehän on Martinin esikoisromaani, joka pääsi heti Hugo-ehdokkaaksi vuonna 1978.

Kirjassa on ehkäpä vähän samanlaista henkeä kuin Banksin kirjoissa. Melankolia on esillä tässäkin teoksessa.

[Freyja]

Thousand Worlds on todellakin näyttämö myös Dying of the Lightsissa. Minulle tuon maailman nimet ovat jääneet heikosti muistiin, vaikka useat niistä esiintyy myös muissa tarinoissa (Jamison's World on ehkä yksi helpoiten muistettavista).

Kirjan nimestä ja omistuskirjoituksesta ("for Rachel, who loved me once") voi tosiaan päätellä tarinan pohjavireen. Dyingin Dirk t'Larien ei minulle noussut yhtä sympaattiseksi hahmoksi kuin esim. Fevre Dreamin Abner Marsh tai Haviland Tuf kaikessa ärsyttävyydessäänkin, mutta silti Dying of the Light on erinomainen teos. Vaikka pidin siitä hyvin paljon, niin täytyy sanoa, että Fevre Dreamin tasolle se ei kuitenkaan yltänyt. Mutta FD melkein jopa ylittää Tulen ja jään laulunkin, IMO.

Yksi mielenkiintoisista pienistä yksityiskohdista Dying of the Lightissa on, että siinä mainitaan jälleen yksi suomalaisperäinen nimi ja hänen mukaansa nimetty kaupunki :)

Miten ihmeessä minulla on mennyt Äärirajoilla/Outer Limitsin Sandkings-jakso ohitse?!  Tilasin jokin aika sitten Twilight Zonen (-80-luku) kakkoskauden jaksot itselleni ja ajattelin lukea Rretrospectiven The Road Less Traveledin käsikirjoituksen uudestaan seuraten tv-versiota. Se taitaa tosin olla se rääpitty versio, joka ei tuo oikeutta käsikirjoitukselle, mutta kauden jaksoissa on muitakin Martinin käsikirjoittamia jaksoja, jotka on mukava nähdä. En muista noita kakkoskauden jaksoja katsoneeni aiemmin, vaikka ykköskaudelta nauhoitin useitakin pätkiä.

[Seregil of Rhiminee]

Dying of the Lightista voisi mainita vielä sen, että se on vähän erilainen scifi-kirja. Siinä on aivan omanlainen tunnelma ja tyyli, jota ei löydy kovin monista kirjoista. Pidän todella paljon tarinan melankolisuudesta ja traagisuudesta.

Minusta sekä Fevre Dream että Dying of the Light ovat hyviä kirjoja. Jos minun kuitenkin pitäisi valita kumpi on parempi, niin valitsisin todennäköisesti Fevre Dreamin, koska se on mielenkiintoinen kauhutarina (olen aina pitänyt kunnon kauhutarinoista ja tämä on alan ehdotonta parhaimmistoa). Vampyyrikirjoja on jonkin verran, mutta vain harvat pääsevät tälle tasolle. Minusta Fevre Dreamia voi verrata Bram Stokerin Draculaan ja Anne Ricen kolmeen ensimmäiseen vampyyrikirjaan (Interview with the Vampire, The Vampire Lestat ja Queen of the Damned).

Miten ihmeessä minulla on mennyt Äärirajoilla/Outer Limitsin Sandkings-jakso ohitse?!

Sandkings-jakso (tai oikeastaan jaksot, koska pilottijakso on jaettu DVD:llä kahteen osaan) on hyvä jakso. Kun sarjaa alettiin aikanaan näyttämään Suomessa, niin tämä jakso jäi mieleen. Minusta DVD-boxi (The Outer Limits: Season 1) on ostamisen arvoinen jo pelkästään tämän Martin-jakson takia.

[Freyja]

Minusta DVD-boxi (The Outer Limits: Season 1) on ostamisen arvoinen jo pelkästään tämän Martin-jakson takia.

Tulin juuri tilanneeksi tuon Season 1 (1995) :)

[Seregil of Rhiminee]

Se on hyvä ostos. :) Ensimmäisellä kaudella on muutamia muitakin hyviä ja mielenkiintoisia jaksoja, mutta Martin-jakso on erottuu selvästi muista jaksoista.

Kyseessä oli siis tosiaan tämä uusi The Outer Limits vuodelta 1995 (unohdin mainita sen aikaisemmassa viestissä).

[Jussi]

Kiitos taas nopeista vastauksista. Harmi, ettei Dying of the Lightia tai Fevre Dreamia löydy pääkaupunkiseudun kirjastoista. Minulla on ollut tapana käyttää Hesassa asuvien siskojeni kortteja, esim. Dreamsongs tuli luettua näin.

Olen miettinyt sitä, miten The Ice Dragon toimii kuvitettuna lastenkirjana. Tarina oli nimittäin aika raju, eikä se minusta sovi kauhean nuorille lukijoille. Ehkä novellia sensuroitiin jonkin verran.

[Sini]

Kiitos taas nopeista vastauksista. Harmi, ettei Dying of the Lightia tai Fevre Dreamia löydy pääkaupunkiseudun kirjastoista. Minulla on ollut tapana käyttää Hesassa asuvien siskojeni kortteja, esim. Dreamsongs tuli luettua näin.

Täytyypä laittaa korvan taakse, että tilailen vuoden lopussa, kun ensi vuoden rahat on käytössä. Tämän vuotiset taitaa olla jo niin loppu. Fevre Dream on ollut, mutta ilmeisesti puhkiluettu. Itse nimittäin luin juuri tuon painoksen, jonka nimeketiedot järjestelmästä vielä löytyvät.

Fevre Dreamin saa kaukolainaksi kyllä, löytyy Tampere, Turku, Lahti ainakin. Tai Tampereella hankinnassa, joten kohta, muita en jaksanut tarkistaa. Frank-monihaku on kiva.

[Seregil of Rhiminee]

Olen miettinyt sitä, miten The Ice Dragon toimii kuvitettuna lastenkirjana. Tarina oli nimittäin aika raju, eikä se minusta sovi kauhean nuorille lukijoille. Ehkä novellia sensuroitiin jonkin verran.

Muistaakseni The Ice Dragoniin tehtiin pieniä muutoksia, kun se julkaistiin lastenkirjana (mun täytyykin kaivaa se tänään kaapin perukoilta, jotta voin tehdä nopean vertailun).

GRRM:n virallisella sivulla on tällaista tietoa:

Written in 1979, "The Ice Dragon" has always been one of my personal favorites among my shorter works. It was originally published in the Orson Scott Card anthology Dragons of Light (Ace, 1980) and has appeared in several of my collections. Parris has been telling me for twenty years that "Ice Dragon" would make a wonderful children's book, and a great way to introduce my work to younger readers. To make the story more suitable for children, the text has been divided into short chapters and certain minor cuts have been made (most notably, one very violent scene has been toned down, though it was only a matter of removing a couple of sentences).

[Jussi]

Nyt minulla on Fevre Dream, kiitos Freyjan.

Koska kukaan muu ei ole vielä ehtinyt kehumaan The Armageddon Ragia, teen minä siis sen. Mielestäni se on paras koskaan lukemani musiikkimaailmaan sijoittuva kirja, joka tällaiselle asioista mitään tietämättömälle avaa hienosti musiikkiteollisuuden raadollisuutta ja tietyn aikakauden henkeä. Ja onhan siellä kauhua joukossa :) Viiden tähden kirja.

Pystyyköhän Armageddon Ragin genren määrittelemään tarkasti? Siitä on usein puhuttu kauhukirjana, ja romaani oli aikoinaan ehdolla World Fantasy Awardiin. Enkkupuolen tietokannassa Rag on kutenkin luokiteltu science fictioniksi. Kirja on näköjään käännetty ruotsiksi.

[Freyja]

Kommentoinpa yhteistyökirjoja Hunter's Run (+ Shadow Twin) ja Windhaven, kun kukaan muu ei ole ehtinyt vielä sanomaan niistä juurikaan.

Hunter's Run oli positiivinen yllätys. Dozois profiloi kirjan seikkailutarinaksi, Martin näkee siinä syvempiä filosofisia seikkoja ja Abrahamin mukaan kirjassa on psykologista kuvaustapaa. Kaikki tuntuvat olevan täsmälleen oikeassa, paremmin en osaisi kirjaa kuvailla. Sama tarina lyhyemmässä muodossa Shadow Twin -novellissa ei toimi yhtä hyvin, ja olen iloinen, että herrat tekivät siitä täyspitkän kirjan. Ehkä Shadow Twin ei olisi tuntunut tyngältä, jos olisin lukenut sen ennen Hunter's Runia, mutta toisin päin se ei tuntunut toimivan.

Aluksi hieman vierastin sitä, että päähenkilö oli hispaano, mutta loppujen lopuksi siihen sopeutui. Martinilla on varmasti ollut vahva vaikutus tarinaan, vaikka itse idea ja päähenkilö syntyikin Dozoisin päässä. Positiivista kirjassa on aina, jos siitä löytyy hyvin kirjoitettua tilannehuumoria, ja Hunter's Runia lukiessani nauroin muistaakseni pariinkin otteeseen ääneen. Kyllähän se hymy sitten hyytyikin... Plussaa oli myös erämaahenkisyys, mitä ei novelliversioon saatu mahtumaan.

Lisa Tuttlelta en ole lukenut yhtään kirjaa (ehkä pitäisi jonain päivänä), enkä tiedä Windhavenin tarinan taustaa ollenkaan, mutta minusta se oli enemmän fantasia kuin sf-kirja. Tai oikeastaan en osaisi sitä äkkiseltään luokitella kummaksikaan. Yhdistin sen ajoittain Megan Lindholmin Ki & Vandien -sarjaan, ei sisältönsä tai tapahtumaympäristön puolesta, vaan samanhenkisen tunnelman vuoksi. Siinä oli samanlaista päämäärän ja kuulumisen tunteen kuvausta. Windhaven oli kaunis tarina. Vesielementin lisäksi olen aina pitänyt myös ilmaelementistä, ja Windhavenissa lentämisen kuvaus oli erinomaista. Ainoa mikä ehkä häiritsi eniten kirjassa oli pitkät aikahypyt.

Edit// GRRM:n sivulta löytyi näköjään Lisa Tuttlen kirjoittama taustatarina Windhavenin synnylle.

[Freyja]

Pystyyköhän Armageddon Ragin genren määrittelemään tarkasti? Siitä on usein puhuttu kauhukirjana, ja romaani oli aikoinaan ehdolla World Fantasy Awardiin. Enkkupuolen tietokannassa Rag on kutenkin luokiteltu science fictioniksi.

Armageddon Rag on ehkä vaikein määriteltävissä oleva Martinin kirja. Se on kai lähinnä jonkin sortin vaihtoehtohistoriaa ja myös mysteeritarina. Kauhu- tai SF-elementtejä kirjassa on vain hipaisun verran. Sen verran kuitenkin, että sen voinee science fictioniksi luokitella, ainakin osittain.

AR on hyvä kirja, koska Martin on hemmetin teräväkatseinen aikakauden tarkkailija ja kuvaaja, ja hän pureutuu hyvin eri ilmiöihin ja tuntemuksiin. Kirja on rakennettu hienosti musiikin ympärille, ei vain kuvitteellisen vaan myös olemassa olevan. Mutta varsinkin kirjan alkupuolella nostalgiaa oli liiaksikin asti ja siksi minusta AR ei nouse Martinin parhaimpien teoksien rinnalle.

Ja kiinnostavia pieniä yksityiskohtiakin kirjasta löytyy liittyen ainakin pariin Martinin aiempaan teokseen :)