Mitä olet viimeksi lukenut - Lyhyitä arvioita kirjoista

[Kirjaneito]

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan

Mitä huominen tuo tullessaan on taattua Ahernin laatua. Tässä todella on kirjailija jonka tuotoksiin ei pety, vaikka Mitä huominen tuo tulleessaan ei ollutkaan suosikkini kirjailijalta. Alkuasetelma on kiinnostava. Kun hemmoteltu tyttö ei enää saakkaan kaikkea mitä haluaa, niin mitä muutoksia hänessä pakostakin tapahtuu. Kirjan punaisena lankana onkin paljolti juuri Tamarassa tapahtuva muutos.
Kirja sisältää muutenkin mielenkiintoisia henkilöitä. Kaikilla heillä on syynsä käyttäytyä miten käyttäytyvät. Omaksi suosikikseni nousi sisar Ignatius, varsin omaperäinen nunna...
Juoni ei päästä otteestaan etenkään loppupuolella ja täytyy myöntää, että oma aamuni kääntyi vähän kiireiseksi kun luin tämän loppuun. Kun salailua täynnä oleva talo jossa Tamara sukulaisineen asuu, alkaa paljastaa salaisuuksiaan, kirjasta on mahdotonta päästää irti.


Maggie Stiefvater: Ikuisuus (Väristys-trilogia #3)

Ikuisuus on haikean kaunista luettavaa, kuten koko Väristys-trilogiakin. Ikuisuudessa Samin ja Gracen osat ovat kääntyneet päälaelleen, nyt Grace on susi ja Sam ihminen.
Ikuisuus on kirja jota on vaikea kuvailla. Se täytyy lukea itse. Se on lumoava ja koko sarjan läpi kiitänyt haikeus huipentuu tässä. Stiefvaterin tavassa kirjoittaa on jotain joka lumoaa minut kerta toisensa jälkeen.
Juonessa sattui ja tapahtuu tässäkin kirjassa ja lukemista oli vaikea lopettaa. Cole ja Isabel tuovat kanssa mielenkiintoiset lisät hahmogalleriaan. Ihaninta on kuitenkin Samin ja Gracen rakkaustarina, se ei jätä kylmäksi. Sam onkin kaikista kirjasarjoista se unelmapoikaystävä jonka ottaisin omakseni oikein mielelläni. ;)
Ikuisuus on kirja jota on vaikea olla rakastamatta.

[Q_Black]

Kiersten White - Paranormaali

Hiukan meni aikaa sen muistelemiseen, että mitä edellisissä kirjoissa on tapahtunut, mutta aika nopeasti asiat alkoivat muistua mieleen kirjaa lukiessa. Taas on saatu yksi trilogia päätökseen. En oikein tiedä mitä kokonaisuutena pidän tästä trilogiasta, mutta ainakin se on hyvin erilainen muihin kirjoihin verrattuna. Tämäkin kuhisee jos jonkinlaista yliluonnollista oliota, mutta silti tämä on kokonaisuudessaan niin erilaista kamaa kuin mitä on tottunut lukemaan. Evie on aika loistava persoona kaikessa sarkastisuudessaan ja hän on tyttö, joka pistää muille jauhot suuhun mikä on tervetullutta vaihtelua näiden piipittävien ja yltiökilttien päähenkilöiden jälkeen. Kirjassa kyllä riitti tapahtumaan laidasta laitaan, mutta jotenkin yleiskuva kirjasta oli yllättävän laimea. Pidän kyllä kirjan maailmasta ja hahmoista, mutta sarja on ehkä jotenkin hiukan väritön minun makuuni. En kadu kyllä tämän trilogian kanssa vietettyä aikaa, joten suosittelen lämpimästi fantasian ystäville. Voihan piip, jään ehkä vähän kaipaamaan säpäkkää Evietä.


J.D. Robb - Alaston kuolema

Tämä oli vähän sellainen "hetken hairahdus" kun päätin sen varata kirjastosta itselleni. En kauheasti ole lukenut rikolliskirjallisuutta eikä se oikeastaan kiinnostakaan, mutta tässä kirjassa homma toimi. Eve on aivan mahtava persoona, joka ei epäile käyttää nyrkkejään jos tilanne sitä vaatii. Häntä ei suotta pidetä parhaimpana työssään. Tässä pokkarissa murhaaja oli melkoisen raaka ja tapahtumat kuvailtiin niin elävästi, että melkein tuntui kuin itse olisi ollut paikalla. Olihan tässä paljon rikosten selvittelyä, mutta niistä oli kirjoitettu mielenkiintoisesti. Huomasin ihan sattumalta, että olin vahingossa lukenut kirjan jo puoleen väliin. Ei tietenkään unohdeta romantiikkaa mikä on Robertsin kirjoille ominaista eli suudelmia ja kiihkeitä hetkiä on luvassa myös tässäkin joskin en niitä niin paljon odottanut kuin sitä, että murhaaja saadaan selville. Yllätyin, että näitä kirjoja on kirjoitettu noin paljon, mutta aion varmasti lukea jatko-osiakin.


Alyson Noël - Kirkas tähti

Ympäri käydään, yhteen tullaan. Tässä kirjassa ei tapahtunut kyllä yhtään mitään. Jälleen kerran Ever vain mietiskeli miten selviytyä häntä ja Damenia erottavasta taiasta, jonka lisäksi hän käy useampia melko tympeitä keskusteluja ilkeäksi muuttuneen Havenin kanssa, jota olisin mieluusti vetänyt korville. Koko kirja keskittyi enemmänkin teinien angstaamiseen ja nokkimisjärjestyksen uudelleen muokkaamiseen. Tässä kirjassa ei oikeastaan ollut mitään järisyttävää kliimaksia vaan kaikki rullasi eteenpäin rauhallisessa ja tylsässä rytmissä ja siltikään ei edistytty mihinkään suuntaan. Kaiken lisäksi minulle oli shokki se, että Everin ystävä Mavis onkin poika! Miten olen voinut sivuuttaa tällaisen asian jo monen kirjan verran vai eikö kirjailija vaan oikeasti ole hoitanut tekstiään kunnialla? Luen jatkon vain ainoastaan sen takia, että se on viimeinen kirja. Toivottavasti kirjailija on saanut edes vähän äksöniä siihen.


Maria V. Snyder - Taian oppitunnit

Ensimmäinen osa ei oikein vakuuttanut tätä lukijaa, mutta tässä toisessa alkoi musta olla jo sellaista mielenkiintoista otetta. Yelenan taikaopiskelut ja uudet hahmot olivat mielenkiintoisia mukaan luettuna synkkä Leif ja mahtipontinen Cahis, joilla molemmilla on oma merkillinen tarinansa kerrottavanaan. Yelena on kyllä omapäisin tapaus jonka tiedän enkä välillä ollut varma siitä olinko ärsyyntynyt vai innoissani hänen itsepäisyydestään. Hänellä oli tapana syöksyä asioiden kimppuun miettimättä ja saada itsensä vaaraan useammin kuin kerran. Mielenkiintoista oli myös lukea erilaisista taioista ja miten päähenkilö niitä käytti. Romantiikan ystävän toki olisin kaivannut lisää räiskyviä kohtauksia, mutta niitä ei ollut nimeksikään niin kuin ei aiemmassakaan kirjassa. Janco ja Ari ovat kyllä kaksi parhainta hahmoa tässä sarjassa ja heistä oli ilo lukea tässäkin lisää. Tämä ei kyllä ole yhtään sellainen tarina, jota täysillä fanitan, mutta silti tässä on oma houkutuksensa. Siispä jään odottamaan jatkoa.


Tiffany Reisz - Enkeli

Joko saa alkaa hehkuttamaan? Kun minä aloitin tätä lukemaan niin musta tuntui, että en pysty lopettamaan. Kaikki järjellinen aivotoiminta katosi samoin tein! Tykkäsin jo ekasta osasta, mutta tää toka osa räjäytti pankin totaalisesti. Kuten aiemmassakin kirjassa, tässäkin oli tekstiä monen eri henkilön näkökulmasta ja se teki kirjasta mielenkiintoisemman. Ajattelin alunperin, että tämä olisi vain Noran show, mutta tässähän alkaa tulla esille vaikka mitä uusia herkullisia ulottuvuuksia. Sørenia tulee tutkimaan kaunis Suzanne, joka epäilee miehessä olevan jotain outoa. Odotin tähän systeemiin jotain enemmänkin, mutta ei. Se oli vain yksi pintaraapaisu tarinassa. Samoin kuin Noran ja Søren, joiden suhde ei oikeastaan kiinnostanut minua laisinkaan. Kirjan parasta antia oli ehdottomasti ujo ja epävarma Michael sekä flirttaileva ja rikas Griffin. Kirja alkoi rauhallisesti, mutta loppupuolella minä oikeasti varmaan hihkuin samalla kun luin. Tästä kirjailijasta on tulossa yksi suosikeistani koska hän osaa kirjoittaa niin mahtavaa tekstiä kahden miehen välisestä kanssakäymisestä. Kuten myös arvata saattaa, kuvioissa oli BDSM-menoakin, mutta ei kovin häiritsevästi. En ole oikein vieläkään ymmärtänyt koko intoa moiseen touhuun ja kuvailu lähinnä huvitti minua kuin mitään muuta, mutta kai siinä on oma viehätyksensä vaikka itse ei kyseisestä aktiviteetista sen enemmän olekaan kiinnostunut. Huhuh, maltan tuskin odottaa, että saan seuraavan osan käteeni.


Moira Young - Julma maa

Tämän uhattiin olevan jopa parempi kuin Nälkäpelin, mutta sen trilogian ohittamiseen ei kyllä tämä kirja ollenkaan yltänyt. Ei lähellekään. Eniten häiritsi kirjan kirjoitustyyli ja se, että vuorosanoista oli tyystin jätetty pois kaikenlaiset lainausmerkit, joka vaikeutti jonkun verran luetun ymmärtämistä. Lisäksi mä ja sä-tyylinen murre jotenkin ärsytti todella paljon. Saba oli aika erikoinen persoona enkä oikein osaa sanoa vieläkään onko hän nokkela kovapää vai täysin idiootti ja ärsyttävä. En päässyt muihinkaan hahmoihin oikein kunnolla sisälle enkä luonut heihin mitään sidettä kirjan aikana niin kuin yleensä lukiessani teen. Pisteet annetaan ehkä enemmänkin nokkelalle juonelle, kirjan maailmalle ja kirjailijan mielikuvitukselle. Kirja kyllä loppui siihen malliin, että jäin miettimään miksi tämä on ylipäätään trilogia. Tämä kirja jätti vähän kylmäksi.

[Kirjaneito]

Veronica Rossi: Halki ikiyön (Paljaan taivaan alla, #2)

Tätä kirjaa tuli kyllä odotettua! Odotuksesta huolimatta bongasin sen sattumalta kirjakaupan hyllyltä ja pitihän se sitten napata mukaan. Helalomalla syvennyinkin sitten tähän enkä pettynyt.
Halki ikiyön jatkaa Arian ja Perry tarinaa suoraan siitä mihin se jäi. Nyt heidän rakkautensa välissä on Perryn haastava asema vuorovetisten veriherrana, vuorovetiset näes suhtautuvat Ariaan vihamielisesti. Ariasta alkaa tuntua, että ainoa mahdollisuus on jättää Perry. Osansa tarinassa saavat myös edellisestä kirjasta tuttu Roar ja Perryn sisko Liv.
Suoraan sanottuna pelkäsin kirjan lukemista. Ensimmäinen osa nousi yhdeksi suosikkikirjakseni ja olen liian monesti huomannut trilogian toiset osat paljon huonommiksi kuin ensimmäiset. Aivan yhtä hyvä kuin edeltävä tämä ei ollut, mutta ei todellakaan huono. Kirjassa oli jonkin verran inhoamaani toisen osan kuviota, "He saivat toisensa mutta nyt toinen jättää toisen pakon edessä", mutta onneksi sekin oli siedettävää.
Suosikkihahmokseni nousi edellisen kirjan tavoin Roar, Perryn paras ystävä, vallaton kuulija. Hänessä on asennetta. Perrystä aloin pitää enemmän kuin edellisessä kirjassa. Ariasta tuskin suosikkia koskaan tulee, mutta pidän hänestäkin päähenkilöksi poikkeuksellisen paljon.
Tätiäni lainaten joka muutaman sivun selaili, huumori ei tässä kukoista. Muutama sutkaus löytyy ja se on siinä. Sen sijaan Halki ikiyön on haikeampaa ja välillä jopa surullistakin luettavaa.
Juoni piti otteessaan koko ajan ja lopussa luotiin jälleen uusi kutkuttavan jännittävä asetelma viimeistä kirjaa varten. Tämä sarja on tullut jäädäkseen suosikkeihini enkä tosiaan tiedä miten minun olisi tarkoitus selvitä tuskaisesta odotuksen ajasta ennen viimeistä osaa.

Ally Condie: Perillä (Tarkoitettu-trilogia, #3)

Tämä kirja oli kanssa niitä jotka on pakko ostaa. Koska omistan myös aikaisemmat osat, Tarkoitettu ja Rajalla, oli tämäkin ostettava.
Perillä lopettaa todella ansiokkaasti kauniin ja herkän trilogian tulevaisuuden maailmasta, ollen sarjan paras osa. Cassia, Ky ja Xander ovat kulkeneet pitkän matkan jonka aikana jokainen on muuttunut ja kasvanut. Nyt selviää onnistuuko kansannousu aikeissaan murtaa Yhteiskunta, ja onko se lopulta edes parempi vaihtoehto.
Perillä-kirjassa kertojahahmona on edellisistä kirjoista tuttujen Cassian ja Kyn lisäksi myös Xander. Tämä istui kirjaan hyvin ja Xanderin osuudet olivatkin minusta ne mielenkiintoisimmat. Olen tosin aina pitänyt tästä hahmosta enemmän kuin Kystä joka on toinen Cassian sulhaskandidaateista.
Juoni ei irroita otettaan kun pääsee vauhtiin ja Perillä selvittää paitsi uudet ongelmat, myös jo Tarkoitetussa esiin tulleet mysteerit. Ja mitä parhainta, uskottavasti. Loppu olikin mielestäni loistava, se ei lässähtänyt millään tavalla ja kirjan saattoi laskea käsistään tyytyväisenä. Tämä on loppu.
Se mikä Condiessa iskee minuun juonta ja hahmoja enemmän on silti kirjan kieli. Se soljuu eteen päin kauniina ja oivaltavana, kirjailija oikeasti ajattelee ja herättää ajatuksia.

Sonja Kinnunen: Jääsielu

Tämän luettua tuli kyllä hieman epätoivoinen olo. Kun joku toinen 15-vuotias kirjoittaa noin hyvin, tuntuu ettei itse osaa mitään. No, ehkä tästä selvitään. :)
Jääsielu kertoo jännittävän tarinan keskiaikaisesta palkkamurhaajasta joka saa tehtäväkseen tappaa toisen tunteettoman murhaajan. Hän ei kuitenkaan ole varma tämän henkillöllisyydestä.
Jääsielu oli tosiaankin koukuttava kirja. Oli aina luettava vielä se kuuluisa "yksi" luku. Tarina ei päästänyt otteestaan ja kaiken aikaa sai pelätä suosikkihahmojensa puolesta. Kirjaa huomasikin lukevansa kuin dekkaria, koko ajan koitti arvata murhaajaa ja lopulta huomasikin olevansa täysin väärässä.
Alusta asti oli myös selvää, että kirjaan olisi kytketty jonkinlainen rakkaustarina. Sebastian on tappanut lähes koko ikänsä, mutta hänen sielunsa olekaan vielä täysin jäässä. Erityisesti kirjassa koskettivat herkästi kirjoitetut pohdinnat kostosta ja rakkaudesta.
Välillä kirjasta paistoi kirjoittajan nuori ikä, mutta yleisesti sitä pikemminkin hämmästeli kuvailun aitoutta, kuin takertui johokin pieneen kökköyteen.
Jääsielu jätti jälkeensä hiukan kumman tunnelman. Kirjan suorastaan hotkaisi ja se loppui äkkiä. Loppu ei myöskään ollut ihan toivomani lainen, mutta ei silti todellakaan lässähtänyt. Tältä kirjailijalta olisin kiinnostunut lukemaan lisääkin, etenkin jatkoa Sebastianin tarinaan...