Ennustaminen

[Siniset liekit]

Jos kerran tämä ennustaja oli oikeassa WTC-iskujen suhteen, miksi asiasta ei nostettu kohua, mikä siitä olisi pitänyt nostaa ja ihmisluonnon tunien ehdottomasti tullut nostettua? Jos asia taas haluttiin vaieta, minkä vuoksi ainoa porukka, joka nämä tiedot sai pengottua, oli matalan budjetin B-luokan dokumentti, joka selittää yliluonnollisista voimista?

[Hiistu]

En ole koskaan törmännyt tieteellisesti todistettuun ennustamiseen. Tätähän on ymmärtääkseni kuitenkin yritetty tutkia.

Köhköh, Meteorologia, köhköh...

Ylipäänsä mikä hyvänsä todennäköisyyksiin perustuva tulevaisuuden ennakointi on mielestäni perin tieteellisesti todistettua ennustamista.  Geologit ennustavat seuraavia tulivuorenpurkauksia, maamies päivän säätä, perinnöllisyystutkijat syöpäriskiä, raviveikkaajat voittoheppaa, tietokoneet voidaan ohjelmoida laskemaan ja mallintamaan nykyisin vaikka mitä... jne. (Todennäköisyydet taasen perustuvat tiedossa olevan todellisuuden pohjalta tehtyihin päätelmiin ja uskoon siitä, että samat säännöt pätevät myös tulevaisuudessa - mikä sinällään on varsin inhimillistä ja siksi mielenkiintoista.) 

Samalla periaatteella toimivat myös aiemmin keskustelussa mainitut kreikkalaisten oraakkelien ennustukset. Tai ainakin sen kuuluisimman eli Delfoin Pythian (muihin kun en ole perehtynyt senkään vertaa). Ennustuksia tulkitsivat nimittäin Apollonin papit, jotka olivat perin tehokkaasti perillä ajankohtaisista tapahtumista ja tiesivät siten, mitä todennäköisimmin saattaa tapahtua ja tulkitsivat ennustuksen sen mukaisesti - ja toki myös sopivan moniselitteisesti. Sikäläinen oraakkelitoiminta oli omana aikanaan sen verran suurta bisnestä, että kannatti laskea varman päälle.

Mitä taasen tulee siihen toimintaa, mikä perinteisemmässä mielessä mielletään 'ennustamiseksi', eli tulevaisuuden povaamiseen pelikorteista tai muista härpäkkeistä... En luota siihen, että kukaan voisi sillä tavoin tehdä ketään muuta kuin itseään koskevan pätevän ennustuksen. Siinäkin tapauksessa, että joku madame Mystika jossain markkinateltassa tai maksullisen luurikeskustelun päässä jotain luotteitaan lukee ja tulevaisuuden harsohameen alle kurkistelee, on kyse lopultakin ennustuksen kohteen omasta tulkinnasta. Siinä vaiheessa kun hän ennustuksen kuulee, on täysin hänen omasta elämänkontekstistaan (ja aiempiin kokemuksiinsa perustuvista sisäisistä malleista jne.) kiinni, miten hän sen ymmärtää. Hänellä itsellään on se tieto, jonka pohjalta voi arvella nykyisyytensä ja tulevankin todennäköistä tilaa.

Normi ennustajaeukko käyttää myös varsin tehokkaasti hyväkseen sitä seikkaa, että ihmiset ovat tyytyväisiä saadessaan kuulla tasan sen, mitä haluavatkin kuulla. Ja ihmiset haluavat kuulla sen, minkä itse uskovat pitävän paikkansa. Tarvitsee vain havainnoida tarkasti asiakastaan ja antaa hänen johdatella tarpeeksi ennustuksen kulkua: "Onko jotain erityistä ongelmaa, johon haluaisit vastausta? ... Tästä tuli nyt tälläinen, tämä voidaan tulkita joko näin tai näin tai näin. ... Merkitseekö tämä sinulle jotain erityistä? ..." Ynnä muuta sellaista. Tyytyväinen asiakas on maksava asiakas.

Itse olen yrittänyt ennustaa itselleni vain riimuista. Väkersin kerran huvikseni omat ”riimukiveni” eli maalasin riimumerkit pieniin vaaleisiin simpukoihin, jollaisia sattui sopiva pussillinen kaapissa pyörimään, ja pakkohan niitä oli sitten kokeilla.  Ideana oli muistaakseni kaikessa yksinkertaisuudessaan nostaa merkkejä näkemättä eteensä riviin kolme ”kiveä”. Ensimmäisen oli määrä ilmaista senhetkistä ongelmaa, toisen ongelman ratkaisua ja kolmannen sitä lopputulosta, joka seuraisi keskimmäisen riimun ohjetta noudatettuani. Riimujen tarkempia selityksiä löytyi kullekin merkille sellainen määrä, että lopullisen tulkinnan jouduin tekemään aivan itse ja sitä kautta sitomaan merkit omaan elämääni. Jolla tavoin "ennustuksesta" tietenkin tulee pätevä. Tulkinta toteuttaa ennustuksen kuin ennustuksen. (Tuolloin saamani rivi oli B-H-S ja jos joku noihin on perehtynyt, niin voikin arvata hiukkasen aloittelijan tuuriakin olleen mukana.)

Yhtä hyvin voisin toisaalta randomina ympyröidä sanomalehdestä sanoja tai tuijottaa tapettitahroja ja pohdiskella niiden syvempää merkitystä elämäni kannalta... Mutta onhan se hauskempaa toimitettuna edes jonkinlaisella tyylillä. 

[Siniset liekit]

Saivartelu varmasti auttaa keskustelijoita pääsemään yhteisymmärrykseen asiasta.

Henkilökohtaisista tulkinnoista muuten, että hirveän usein ennustajilta saa aika usein tämän kaltaista tekstiä: "Sinulle sattuu seuraavan kuukauden aikana jotakin miellyttävää ja yllättävää, vaikka joudutkin painimaan uuden ongelman parissa." Tai siis kuka ei yllättyisi joskus positiivisesti? Kenellä ei olisi uusia ongelmia aina välillä? On ne aika jännää sakkia.

[Sarantha]

Kaikissa topikeissa joissa keskustellaan tavalla tai toisella "yliluonnollisista" ilmöistä, päädytään aina jossain vaiheessa "ehdottomasti totta tai ehdottomasti epätotta" -kädenvääntöön. En oikein ymmärrä sitä. Minä pyrin olemaan samaan aikaan avaramielinen mutta myös muistamaan pienen kriittisyyden.

- Jos ennustaminen on todella totta ja mahdollista, miksei sitä ole tieteellisin menetelmin onnistuttu osoittamaan tutkimuksissa ympäri maailmaa?

Minun kokemukseni mukaan niin ennustaminen kuin monet muutkin "yliluonnollisiksi" koetut ilmiöt ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niitä voi noin vaan sormia napsauttamalla saada tapahtumaan uudestaan laboratorio-olosuhteissa. Tiedän kyllä, että tieteellisten tutkimustulosten realiabiliteetin arviointiin kuuluu olennaisena osana se, että tutkimuksen on oltava toistettavissa. Niinpä on ihan oikein ja fiksua sanoa, että ennustamista tai muita vastaavia häröyksiä ei ole pystytty tieteellisesti todistamaan. Mutta se, voidaanko suoralta kädeltä sanoa, että ennustaminen on täyttä höpönlöpöä, koska sitä ei ole pystytty todistamaan tieteellisesti, onkin toinen juttu. Suurimman osan skeptikoiden mielestä kaikki, mitä ei ole pystytty todistamaan on yhtä kuin olematonta. Minä en itse kuitenkaan ajattele niin.

No, minä pääsääntöisesti olen taipuvainen uskomaan, ettei ennustaminen ole mahdollista. Viikkolehtien horoskoopit ja 0700-linjojen puhelinennustajat ihan varmasti ovat täyttä höpönlöpöä, siitä nyt ei ole epäilystäkään. Mutta en silti menisi sanomaan, että mummoni 40-luvulla näkemät enneunet ovat täyttä höpönlöpöä. Tai minun tai äitini satunnaiset enneunilta vaikuttaneet unet. En myöskään mene väittämään, että ne ovat ihan varmasti täyttä totta, voivathan ne olla myös ihmeellistä sattumaa. Mutta jostain syystä minusta on kaikkein kivointa ja yksinkertaisinta ajatella, että noissa unissa ja muissa kokemuksissa on pieni palanen arkipäivän mystiikkaa, jossa ehkä on enemmän perää tai sitten ei. En usko tai ole uskomatta, mutta pidän mahdollisena. Se pieni mahdollisuus riittää minulle ja tekee maailmankuvastani jännittävämmän.

[Zereott]

Minä sain kerran yhdestä lehdestä tilaajalahjana ennustusnopat, joita olen joskus kavereiden kanssa huvin ja ajankuluksi heitellyt, mutta ei niitä oikein tarot-kortteihin pääse vertaamaan. Leikkiähän ne nopat vain on, mutta kyllä niistäkin saa jotain huumoria irti. Kaverini kerran päätti kysyä nopilta sitä yleisintä kysymystä, että voitanko lotossa ja nopat vastasivat: "et, ole realistinen".

En usko ennustamiseen enkä tarot-kortteihin. Sen kuitenkin uskon, että ihminen voi nähdä enneunia, mutta vain omasta elämästään. En oikein perusta siihen, että joku tuntematon yhtäkkiä väittää nähneensä unta minusta ja tulee varoittamaan...

[sansa]

Tuolla aikaisemmin Jehudiel puhui de ja vu -tunteesta, kun jotakin tapahtuu uudelleen, vaikkei sitä koskaan olekaan tapahtunut. Sama täällä! Usein se tunne tulee jonkin keskustelun yhteydessä. Äkkiä vain tajuan, että tiedän, mitä toinen aikoo seuraavaksi sanoa, ja tiedän, mitä vastaan siihen jne, jne, kunnes keskustelu päättyy jo tietämälläni tavalla. Se on todella pelottavaa, ja yritän tahallani muuttaa keskustelun kulkua.
   Taidan oikeasti olla taikauskoinen. En harrasta korteista ennustamista tai muuta vastaavaa, pikemminkin välttelen kaikkea sellaista. Mutta se johtuu eränlaisesta pelosta. Osa minusta sanoo jalat maassa -tyyliin, että eihän se voi toimia, hullun hommaa, mutta toinen osa pysyy kaukana, koska pelkää sen nimenomaan toimivan. Esimerkiksi juuri Tarot -kortit. Ne ovat tosi kauniita, mitä olen jossain nähnyt vilauksen, mutten ikimaailmassa uskaltaisi pitää niitä käsissäni. Minusta ne eivät enää ole mitään leikkikaluja:)