23.Heinäkuu 2014, 11:02 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1] 2 3 ... 6   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Soitatko jotain instrumenttia?  (Luettu 17616 kertaa)
Steelsheen
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 261
Sukupuoli: nainen
« : 13.Helmikuu 2007, 10:42 »

Niin, moni varmasti täälläkin soittaa jotain, laulaa, tai on ainakin joskus soittanut jotain. Miksi soitat/soitit? Mitä? Miksi lopetit? Ei mikään omaperäinen aihe, mutta varmasti tulee juttua Iskee silmää

Itse olen soittanut pianoa melkein niin kauan kuin muistan. "Virallisesti" harrastus alkoi seitsemänvuotiaana, mutta sitä ennen äiti opetti minulle nuotit ja joitakin sointujakin kai. Alkuunsa en pitänyt tunneista yhtään, oikeastaan en ole koskaan tykännyt käydä pianotunneilla, paitsi noin kahden ja puolen vuoden ajan yläasteen aikoihin. Pitkälti ongelmani johtuvat opettajista, jos en pidä jostakusta niin sitten en pidä ja tunneilla käynnistä tulee vaikeaa.

Olen kohtuullisen hyvä soittaja, en huippu, mutta tuskin ammattilaiset jotka näin ovat todenneet valehtelevat kamalasti. Tulkinta on vahvempi puoleni, tekniikka ei niinkään, koska olen ollut patalaiska harjoittelija aina. Siitä johtuen en ole vieläkään saanut 3/3-tutkintoa tehtyä, tosin nyt se tulee - Luojan kiitos - tämän kuun lopun tienoilla.

Soitin myös kaksi vuotta viulua, ja haaveilen yhä edelleen uudelleen aloittamisesta. Se ei tosin onnistu, siitä pitää vihoitteleva jousikäteni huolen.

Jos piano on ollut pääinstrumenttini, niin laulu on se rakkain. Aloitin nyt vihdoin laulutunnit viime syksynä, ja se on ihanaa. Unelmoin klassisesta laulusta, edes harrastuksena, haluaisin osata sitä tekniikkaa.

Harkitsen kuitenkin nyt aika vakavasti pianotuntien lopettamista. Soittamisen lopettaminen on aivan liian rankka vaihtoehto, mutta en viihdy tunneilla, ja varsinaiseen opiskeluun motivaationi on nyt vähissä. Aina sanotaan, että lopettamista katuu, mutta toisaalta minä olen tänä keväänä soittanut kymmenen vuotta, enkä hae pianosta ammattia, joten ei se ehkä perustaitojen puuttumisen takia niin paljon harmittaisi. Kokemuksia?

//Olipas negatiivissävytteinen viesti. Totean vielä, ettei minua ole koskaan vanhempien taholta pakotettu soittamaan. Ovathan ne sanoneet, että lopettaminen voi myöhemmin kaduttaa, mutta olen aina itse päättänyt jatkavani.

Lisää muokkailua 21.3. Taidan olla aika ailahtelevainen, sillä nyt taas päätin lopettaa lopettamisen pohtimisen. Ehkä siihen vaikuttaa sekin, että nyt elämä on valmiiksi vapaampaa kun se 3/3 meni läpi ja vielä paremmin kuin uskalsin haaveillakaan. Kumma otus minä, en ymmärrä ^^
« Viimeksi muokattu: 21.Maaliskuu 2007, 20:58 kirjoittanut Steelsheen » tallennettu
Lachesis
Kriitikko
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 1828
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #1 : 13.Helmikuu 2007, 11:13 »

Soitin pienempänä pianoa, isompana kitaraa ja nyt aikuisena laulan. Pianonsoitto alkoi ala-asteella vanhempien aloitteesta. En muista, miksi minulle valikoitui juuri se instrumentti. Isäni soitti aikoinaan huilua, mutta ehkä siitä oli heidän mielestään liian vaikea aloittaa. Kehityin aika nopeasti, mutta yläasteella alkoi takuta ja lopetin 14-vuotiaana. En jaksanut harjoitella, ja vaikka opettajani oli mukava, hän vaati enemmän kuin minulla oli halua tehdä. Kauheimmat esiintymiskokemukset ovat pianonsoiton ajoilta, varsinkin konserteista ja tutkinnoista. Pääsin 2/3:n asti ja muistan ikuisesti sen, kuinka kerran jähmetyin pianon ääreen lukukausimatineassa varmaan viideksi minuutiksi, kun olin unohtanut kappaleeni.

Limittäin pianon lopettamisen kanssa olin aloittanut sivuaineeksi kitaran, jota sitten jatkoin yo-kevääseen asti. Se oli kivaa ja olin siinä hyvä. Suoritin I-tutkinnon hyvillä pisteillä (tekniikkani on aina ollut heikkoa, mutta tulkintaa piisasi), mutta jossain välissä tajusin, että sen suurempiin tutkintoihin minulla ei ole aikaa eikä motivaatiota, ja aloin olla yli-ikäinen musiikkiopistoon. Lauloin klassista laulua siellä vielä yhden lukukauden sen jälkeen. Laulan edelleen omaksi ilokseni ja joskus muistuttelen mieleeni klassista ohjelmistoani. En edes aikonut edetä siinä kovin pitkälle, koska en halunnut itselleni klassista äänenmuodostustapaa. Olenkin sen jo ehtinyt ansiokkaasti unohtaa  Iskee silmää.

Kaivan kitarani kotelosta noin puolivuosittain ja haaveilen siitä, että alkaisin taas soittaa. Pienellä vaivalla saan helpoimpia kappaleita edelleen kulkemaan. Jos oikeasti haluaisin aloittaa uudelleen, pitäisi hankkia uusia nuotteja ja kerrata tekniikkaa reilusti. Jokapäiväiseen musiikkitarpeeseen riittää yleensä kotona yksikseen laulaminen. Muutaman kerran olen esiintynyt ja huomannut pitäväni siitä yllättävän paljon. Itseni ja esiintymispelkoni voittaminen lämmittävät melkein yhtä paljon kuin saadut kehut.

tallennettu

Ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen
Anji
Kokelas
*


Poissa Poissa
Viestejä: 26
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #2 : 13.Helmikuu 2007, 18:16 »

Pianisteja löytyy suunnilleen joka toisen kiven alta, jos katsoa viitsii ja tässä olisi taas yksi.

[Tilitys]
Sinänsä en koskaan varsinaisesti valinnut pianoa instrumentikseni vaan pienen lapsen innolla otin pianon tuottaman äänen mukaan leikkeihini. "Soitin" ja lauloin päästä keksimiäni kappaleita 4-/5 -vuotiaan varmuudella. Siskoni teki muuten samoin ja muistan, miten me isän ja pikkusiskon kanssa kyykistelimme keittiön ovensuussa piilossa nauhurin kanssa kuuntelemassa. ^^ Voi niitä aikoja *huokaa* Kotoa varmaan löytyisi vielä niitä kasetteja, ellei niiden päälle ole vielä ehditty nauhoittaa Novan joululauluja tai El Maco -mainoksia (Soli niin hauskaa. :D) .

Olen siis soittanut pianoa nyt.. öhh.. melkein 12 vuotta, jos en ole sekaisin laskuissa. Tietysti soitin jo aiemminkin äitini opetuksessa, mutta tuo on se "virallinen" aika. Vaikka itse sanonkin, olen hyvin lahjakas soittaja. Se nyt on ollut pakko myöntää viimeistään lukiossa ollessani. Steelsheenin lailla vahvuuteni on tulkinta ja erityisesti nuorempana aikuiset (kuulemma) rakastivat soittoani. Tiedä siitä sitten. Äiti kertoi joskus, että häntä harmitti niin paljon, kun kasvaessani jotenkin patouduin enkä soittanut enää yhtä vapaasti ja heittäytyen kuin siinä 8-11 -vuotiaana. Koin lisäksi järkytyksen saadessani isoäitini itkemään soitettuani Chópinin Sadepisarapreludin muutama vuosi takaperin. Ei ihan se reaktio, jota olin odottanut. :/ Vaikken sitä niin mielelläni myöntäisi, olen kai tullut enemmän äitiin kuin olen tähän asti uskonut. No jaa..

Suoritin konservatorioasteen pianonsoitossa ollessani lukion 2:lla. Siitä olisin enää voinut mennä joko johonkin AMK:hin tai Sibikseen, jos olisin halunnut jatkaa kouluttautumista. Ehkei silti, hyviä pianisteja tulee kuin liukuhihnalta ja kilpailu töistä on äärimmäisen kova, joten..

Pianon lisäksi soitin pari vuotta klarinettia, mutta se ei oikein iskenyt. En tykännyt soittimen äänestä eikä oikein muutenkaan tuntunut omalta. Vaihdoin klassiseen yksinlauluun. Se taas oli aivan upeaa. Olen mitä ilmeisimmin korkea sopraano (omaksi harmikseni), vaikka varsinaisestihan äänialan näkee vasta useamman vuoden harjoittelun jälkeen varmasti. Ehdein laulaa valitettavasti vain 1,5 vuotta ennen kuin muutto iski ja piti pakata kamat. Suoritin 1/2 - tutkinnon juuri ennen kuin lähdin, mistä sentään olen tyytyväinen. ^^ Helsingin konservatoriossa on jostain syystä sääntö etteivät 1. vuoden opiskelijat saa sivuaineita, joten nyt odottelen ensi syksyä, jos saisin jatkaa laulua. Ach.
[/Tilitys]
tallennettu
Raspode
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 296
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Riippumatto
« Vastaus #3 : 13.Helmikuu 2007, 18:43 »

Ette ikuna arvaa mitä soitan.
Annan pienen vinkin:
Kalevalassa on tämmöistä soitinta soiteltu.
Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

No kuitenkin. Soittamisen aloitin joskus 6- vuotiaana, jostain kumman syystä. Kai minä silloin olin soittimesta kiinnostunut ja pitänyt. Pidänhän minä edelleen.
Olen siis tämmöistä soitellu. Pienistä 5-kielisistä siirryin kuitenkin jossain vaiheessa 10-kielisiin ja sitten isoon kotikanteleeseen, jonka saimme äidin serkuilta lainaan. Virnistää
Lopulta alkoi harrastus olla niin aktiivista, että lopulta oli pakko ostaa kunnon konserttikantele. Enhän minä sitä siis ostanut, semmoinen kapistus kun sattuu aika reilusti kaikkine lisävarusteineen maksamaan. Kummallista, mutta olen rankalla harjoituksella saanut aikaan ihan kelpo rutiinin rankalla harjoittelulla. Ei se taito mitään, vaan tulkinta. Iskee silmää

Jos nyt kerron vielä lisää tuosta konserttikanteleen oston syystä, niin alkoi keikoilla ja harkoissa kaikkien ylennyksien ja alennuksien kanssa olemaan semmoinen hösellys että ihan häiritsemään semmonen.

No ei siitä enempää. Olen tässä lähivuosina innostunut perkussioita soittelemaan, ja vaikka itse sanonkin en mielstäni ole hassumpi niitä tekemään. Cool

Luulen että, tuleva ammattini tulee liittymään musiikkiin.

Huh huh. Tämä on varmasti  pisin viesti jonka olen ikuna itse kirjoittan  tänne.
« Viimeksi muokattu: 23.Heinäkuu 2007, 09:50 kirjoittanut Raspode » tallennettu
Boogahbo
Vanha velho
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 167
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #4 : 14.Helmikuu 2007, 00:05 »

7-vuotiaasta johonkin yläasteen ikäiseksi soitin haitaria. Vaikka päivittäinen harjoittelu takkusikin välillä, suurin syy lopettamiseen oli suoranaista kauhua herättänyt opettaja joka sai minut vihaamaan soittotunteja enemmän kuin mitään ja teoriaosiot, joista en päässyt eroon. Olin nimittäin sellainen haaveilija, joka tahtoi vain soitella kappaleita omaksi huvikseen mutta kunnollinen soitonopetus oli liitettynä valitettavasti teorian opiskeluun ja kun niissä en edennyt yhtään (pääsin sentään 2/3:een asti mutta siihen se jäi) niin ei soittokaan. Ja se opettaja oli kamala. Joten siihen se soitto vähän jäi, mikä on näin jälkikäteen harmittanut. Olen tosin suunnitellut joskus aloittavani uudelleen kunhan saan asunnon, johon soittimeni mahtuisikin. Ei haitari ihan piano ole, mutta tilaavievä kuitenkin *hymy*
tallennettu
Iria
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 171
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jns/Hki
« Vastaus #5 : 14.Helmikuu 2007, 08:19 »

No hei, minäpä soitan! Pianoa vieläpä! Ja kohta taitaa tulla seitsemän vuotta täyteen (pelottavaa, sehän on puolet tähänastisesta elämästäni).

Aloitin siis pianonsoiton kahdeksanvuotiaana. Olin sitä ennen soittanut vuoden viulua, mutta se ei oikein minuun iskenyt. Minusta oli aina paljon kivempi viulutunneilla pimputtaa luokan pianoa, kuin vinguttaa sitä epämukavaa puista hökötystä. Lopulta hain Joensuun Konservatoriolle pianoa soittamaan ja pääsin.

Rakastan soittamista! Hyvin monet lopettavat soittamisen päästessään teini-ikään. Minulle tuollainen ei tulisi kuuloonkaan. Soitan pianoa täysin omasta tahdostani, vanhemmat eivät millään muotoa pakota (jossain vaiheessa olisivat halunneet minun lopettavankin, mutta en missään nimessa halunnut). Pianonsoitto on niin mukavaa, kun osaa jonkun kappaleen ja sitä voi sitten soittaa ja antaa musiikin viedä mukanaan. (tiedän, kuulostaa aika hörhöltä, mutta tuollaista se on.) Soittoon voi purkaa monia huolia, se auttaa ikävien ongelmien selvittelyssä (olen sen itse huomannut) ja se ennen kaikkea rentouttaa. Ja kun soittaa pitkään, niin voi aina kehuskella sillä ajalla, vaikka ei mitään osaisikaan. 
Minulla on myös ollut koko ajan todella hyvä opettaja, sopivan tiukka, mutta myös mukava ja ymmärtäväinen. Ehkä hänenkin ansoistaan olen jaksanut harjoitella kappaleita sinnikkäästi ja jatkaa soittamista.

Kitaraa olen myös jonkin verran opetellut soittamaan, mutta se jää kyllä ihan koulusoittotasolle. Sain kitaran synttärilahjaksi, mutta ei sitä ole tullut hirveästi rämpyteltyä, kun aina tahtoo vain istahtaa siihen pianojakkaralle, kun kitaransoitto on minulle niin paljon työläämpää.
tallennettu
Kaichu
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 162
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Espoo
« Vastaus #6 : 14.Helmikuu 2007, 10:35 »

Kitaraa on tullut "soiteltua" parisen vuotta kohta. Aikamoista haparointia vielä eikä ikinä löydy koululta tai töiltä aikaa rämpytellä kunnolla. Aloitin soittamisen siksi että aikoinaan tuli oltua kaverin autotalli bändissä "laulajana" ja nyt alkoi kiinnostamaan kitarointikin. Aikas paljon tulee kuunneltua kitara-vetoista musiikkia niin alkoi kiinnostamaan stardom ;-)
tallennettu
Neanna
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 358
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #7 : 14.Helmikuu 2007, 13:32 »

Pianoa on tullut soiteltua. En ole tosin minkäänlaisilla tunneilla käynyt vuosikausiin. Alunperinkin soittotunteja minulle pitivät ala-asteen opettajani ja hänen kaksi vanhempaa tytärtään. En siis ole ikinä harjoitellut ns. klassista pianoa tai tutkintoa, vaan me soittelimme enemmän kaikenlaista, mitä halusimme. olihan siinä teoriaakin seassa, mutta koska olen liian hyvä oppimaan kaiken ulkoa tai korvakuulolta, en ole koskaan ollut taitava nuottien luvussa. Jos minulle annetaan tuntemattoman kappaleen nuotit eteen, saatan monella yrityksellä päästä oikeaan lopputulokseen, mutta aivan yhtä hyvin se saattaa jäädä kauas siitä. Soinnut osaan suhteellisen hyvin.

Laulu on kuitenkin minulle ollut aina se rakkain. En ole käynyt ensimmäiselläkään laulutunnilla, vaikka mieleni kyllä tekisikin, mutta olen kuitenkin esiintynyt paljon laulamalla, eikä minua ole koskaan lavalta pois ajettu.

tallennettu
celeblith
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 783
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #8 : 14.Helmikuu 2007, 13:50 »

Aloitin jossain vaiheessa yläasteella soittamaan kitaraa (akustista) jatkoin sitä pari vuotta lähes aktiivisesti. Nyt ei ole aika oikein riittänyt, aina olen ajatellut että nyt rupean taas enemmän harjoittelemaan ja ostan myös sähkökitaran,mutta sitten ei ole taas kunnolla ehtinyt tms.

Basso on myös erittäin mukava soitin, mitä nyt koulussa pariin kertaan on soitellut. Että kyllä se kitara ja basso menee ihan mukavasti kun vähän harjoittelee.

Haluisin osata soittaa vähän sitä sun tätä, mutta kitara on se ykkönen. Rumpuja olisi kiva päästä joskus kunnolla kokeilemaan, mutten koulussa kehtaa kun siellä on aina niitä ketkä osaa oikeasti. Hymyilee

Laulaa en oikein osaa, ainakaan ääneni ei ole mikään hyvä, mutta laulaminen on kuitenkin kivaa.

tallennettu
Ruine
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 39
« Vastaus #9 : 15.Helmikuu 2007, 22:10 »

Minäkin soita pianoa, vaikkakaan en ole soittanut kuin tietyillä ajanjaksoilla ja harjoittelu on ollut nykivää. Osaan silti soitella jo jotain vähän vaikeampaakin. Innostus lähti joskus ala-asteen viimeisen luokan jälkeen kun kiinnostuin syntetisaattoreista ja niillä musiikin säveltämisestä. Halusin tietysti intohimoisesti oppia soittamaan kyseistä instrumenttia, mutta alun vaikeus melkein karkotti minut soittimen parista.  Innostus tähän kosketinsoittimeen onkin nyt viimeaikoina palautunut. En ole suorittanut mitään tutkintoja, vaan joskus opettajan johdolla kun taas huuhailukausilla yksin ja kuulopohjalta. ( Nuottien luku onnistuu tyydyttävästi. )

Viimeaikoina olen myös liikkunut lyömien puolella. Rumpujen opettelu on ollut hauskaa, mutta enemmän kiinnostaa tuo marssiperkussio puoli. Suurena haaveena olisi paukutella patarumpua. Olen myös laulanut innokkaasti ja pienestä asti, mutta eihän se sitten loppujen loppuksi koskaan kuullostanut niin hienolta omasta mielestä ja siihen se sitten kaatui.
tallennettu
Warriorgirl
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 247
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #10 : 16.Helmikuu 2007, 15:39 »

Ala-asteella 1-5 luokat soitin sopraano nokkahuilua, sen jälkeen soitin vaihtui vuodeksi altto nokkahuiluun jota soitin vain hyvin vähän. Tunneilla en nokkahuilun takia käynyt kertaakaan koska meillä oli sellainen kummallinen pakko soittaa nokka huilua koko ala-asteen ajan.
Seiskalla sitten kiinnostuin kitaran soitosta kun läksytunti valvojani kertoi osaavansa soittaa sitä ja niin sitten minäkin soitin noin puoli vuotta tunneilla kerran viikossa ja tuli sitä kotona lojunut veljelleni ostettu osakoko kitarakin kunnostettua soitto kuntoon. vieläkin soitan kitaraa mutta en kä tunneilla, aion kyllä aloittaa tunnit ensi syksynä uudestaan jos vain on aikaa lukion lisäksi.
tallennettu
krakken
Noviisi
*


Poissa Poissa
Viestejä: 147
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Joensuu
« Vastaus #11 : 16.Helmikuu 2007, 15:49 »

Sen kummemmin asian taustoja värittämättä ja enempää kuvailematta voin sanoa, että hallitsen kaikki ns. perinteiset bändisoittimet (kitara, basso, rummut, koskettimet) kiitettävästi.

Soiteltua tulee "fiiliksen" mukaan, lähes päivittäin.
tallennettu
arian
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 31
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #12 : 17.Helmikuu 2007, 09:53 »

Minä soittelen myös pianoa. Olen aika tavalla itseoppinut vapaa säestäjä, muutamaa kansalaisopiston kurssia lukuunottamatta. En oikein malta olla kenenkään opetuksessa, joten mulle luonnollisempaa oli opetella itse. Taidoista en tiedä, mutta arkikäytössä ne toimii. =) Haluaisin lähteä opiskelemaan klassista soittoa, mutta ongelmana on soittimen puute. Jos jollain olis myytävänä halpa kiippari painotetuilla ni tänne vaa. =D

Jooh soitan mä myös kitaraa. Sillon teini-iässä ollessain aattelin et pianoo kun ei voi selässä raahata mihkää mukaan nii ruvetaan soittamaan kavereiden iloks jotain kevyempää. Ostinpa sitten ihan sokkona akustisen kitaran ja menin seurakunnan (ilmasille) soittotunneille. Noh se soittaminen kuivu hieman kasaan, mutta kyllä meikäläisen tappisormissa perussäestys sujuu.

Sitten tässä neljännesvuosisatakriisissä aattelin aloittaa vielä uuden soittimen. Ihan vain omaksi huviksi, ei mitään vakavaa ollut tarkoituskaan tulla. Valitsin silleen "helpoimmasta" päästä ja ryhdyin puhaltelemaan poikkihuilua. =D Kävin venäläisellä konserttipillistillä opissa ja huomasin, että olisi ehkä pitänyt aloittaa vaikka bongorummutus mieluummin. Noh ehkä tämä tästä vielä. =)

Tietysti myös vielä laulelen. Ei musta uutta idolssii tuu, mut en mä ikkunoitakaan säre. Kuorotoiminnassa ollu mukana ja nyt heitän keikkaa kavereiden kanssa yhessä bändissä. Ne otti mut mukaan ku mä lupasin etten vedä sooloja. =) Noh mut siinä mun musikaalinen elämä. Sen pituinen se.
tallennettu
gandar
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 6
Sukupuoli: mies
« Vastaus #13 : 17.Helmikuu 2007, 19:41 »

Saksofoneja.
Eli päälle kymmenisen vuotta olen soittanut vaihtelevan aktiivisesti tenorisaksofonia ja siinä sivussa sopraano- ja baritonisaksofoneja. Ala-asteella kävin pari vuotta isoäitini luona piano-opetuksessa, mutta se harrastus kuivui kokoon mielenkiinnon puutteen vuoksi. Muutama vuosi siitä eteenpäin löysin vaatekaapistani omituisen kotelon, joka osoittautui isäni vanhaksi saksofoniksi. Nokka kohti paikallisen kansalaisopiston soitto-opetusta ja harrastustoiminta oli taattu.

Puhallinorkestereissa, pienissä puhallinkokoonpanoissa, soul/blues/funk/rock/pop-coveryhtyeessä ja erinäisissä musikaaliproduktioissa soittamisen ohessa suoritin musiikkiopistotason teoria- ja säveltapailuopinnot, klassiset 1/3 - 3/3 -soittotutkinnot ja musiikin historiaa. Pientä yksityiskeikkaakin tuli heitettyä häissä ja kissanristiäisissä. Siitä loogisena jatkumona hain varusmiespalveluksen lähentyessä Puolustusvoimien varusmiessoittokuntaan Lahteen, mutta sinä vuonna oli ylitarjontaa saksofonisteista ja paremmille hävinneenä päädyin normaalipalvelukseen. Johtuen viime vuoden armeijassaolosta ja opiskelupaikattomuuden aiheuttamasta välivuoden työrupeamasta soittelut ovat viime aikoina jääneet vähemmälle ja olen keskittynyt enemmän musiikin kuunteluun ja siitä keskustelemiseen Muusikoiden.netissä. Jos tänä vuonna pääsen vihdoin opiskelemaan hakemaani Turun oikeustieteelliseen, aikeissa olisi elvyttää vanhaa harrastusta. Mutta se on sen ajan "murhe".
tallennettu
Xariel
Moderaattori
*****

Poissa Poissa
Viestejä: 1801
Sukupuoli: nainen
« Vastaus #14 : 19.Helmikuu 2007, 21:03 »

Pianoa ja Klarinettia musiikkiopistossa, ja kävin musiikkiluokat, joten siitä sitä soitto-, laulu-, ja esiintymiskokemusta on ehtinyt tulla.

Soittaminen on mukavaa, ja olen harkinnut aloittavani vielä jonkun uuden soittimen ensi syksynä.
tallennettu
Varg
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 29
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Jyväskylä
« Vastaus #15 : 21.Helmikuu 2007, 16:35 »

Kitaraa on tullut soiteltua jo ala-asteelta asti. Nykyään ei taas oikeestaan jaksa muuta kuin joskus rämpyttää vähäsen akustista. Ennen oli kauheet intoilut ja tuli bändikämpälläkin käytyä, mutta sekin jäi.

Joskus olis vielä mukava laittaa joku bändi pystyyn. On vaan vaikee löytää semmosta porukkaa joka jaksaa soittaa samanlaista musiikkia kuin itse.
tallennettu
Mystedition
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 3
« Vastaus #16 : 23.Helmikuu 2007, 18:46 »

No.. Taas löytyi eräs joka soittaa pianoa. Niitä ei todellakaan tarvitse hakea suomenmaalta kauaa. Mutta se on vaan hyvä asia.
Elikkä aloitin pianon soiton ehkä joskus tuossa 8-9 vuotiaana, ja se kolahti kuin ällikällä suoraan aivolohkoon. Alussa harjoittelin ahkerasti ja opettaja oli mitä mainioin. Sitten kun opettajani vaihtui, se ei enää tuntunutkaan omalta jutulta niin paljoa. No jatkoin sinnikkäästi ja rupesinhan sitten tykkäänmään siitä opettajastakin. Ja nyt sitten ollaan jotain 7 vuotta jo soiteltu ja eräs ammattilainen englantilainen muusikkokin on kehunut että soitan hyvin. ;) (ei mitenkään itserakasta..)

Kaverini aloitti tuossa pari vuotta sitten kitaran soiton ja siinä samassa innostuin siitäkin.. Että menin kitara tunneille ja siitä se sitten lähti. Tosin otin vapaa säestyksen kitaralla. Kun pianolla soitan ihan klassista.

Ja bändissä on tullut soiteltua kuudennelta luokalta lähtien. Että rumpuja ja muuta bassoakin tässä osaan jo soitella. Ja keikoillakin on tullut jo monesti käytyä--

Mutta sen vain sanon että musiikki on elämäni. Ilman sitä elämä olisi kuin saharan autiomaa. Eli kaikki tai ei mitään-

tallennettu
Radiation
Kokelas
*

Poissa Poissa
Viestejä: 13
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Simpele
« Vastaus #17 : 24.Helmikuu 2007, 01:24 »

Hep!
Aloitin tossa seitsemännellä luokalla soittamaan kitaraa. Soitin about puolitoista vuotta kansalaisopiston bändissä. Opetus oli aika heikkoa, bändikurssin pitäjä näytti avosoinnut ja sitten mentiin. Muuta opetusta ei ole vaan ihan itse olen "taitoni" itsestäni piiskannut. Kun noista kansalaisopiston spedeilyistä pääsin pois niin aika hyvin on kitara ja rock vienyt mennessään. Nyt kun miettii missä jamassa elämäni olisi jos en soittaisi niin onhan selvää, että kitaran saaminen oli varmasti tärkeimpiä käännekohtia elämässäni. Tuskin pitäisin kaljasta niin paljon kuin nyt, tuskin polttaisin edes tupakkaa. (nyt olen kylläkin lakossa...) Olisin varmaan yliopistossakin! Huhhuh, synkkiä mielikuvia...

Tossa kitaran ohessa tulee soiteltua myös koskettimia, rumpuja ja joskus aniharvoin bassoa, vaihtelevalla menestyksellä kylläkin. Pianon kanssa en kyllä mikään älytön tunari ole, kiitos nykyisen oppilaitokseni, jonka joka nurkassa moinen laitos seisoo. Huuliharppua olen pikkasen puhallellut mutten osaa vielä mitään. Huilun soitto pitäisi aloittaa mikäli joskus pääsen isompiin piireihin ja pois täältä korvesta. Laulan myös lähes jatkuvasti.

Mitä bändijuttuihin tulee, nyt olen taas vapaana sellaisesta. Vuosien saatossa on kyllä ollut kaiken laista enemmän ja vähemmän paskaa viritystä. Yleensä kumminkin enemmän. Pienessä kyläpahasessa asuessa ei paljon mahdollisuuksia ole, että onhan se mukavaa kun edes tämän verran on saanut soiteltua ihmisten kanssa. Vuoden loppuun mennessä pitäisi kyllä laittaa aluille maailman kovin rock-bändi. Tämä tosin edellyttäisi turkulaistumista, joka tietenkin epäillyttää. No ei vaan, turusta tulee hyvää jengiä...

Soittaminen on muuten ihan älytöntä välineurheilua. Mulla on tässä huoneessa helposti yli 4000€ edestä soittokamaa. Jännittävää!
tallennettu
jPekka
suomentaja, kirjailija
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 119
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Töyrynummi, Pohjois-Helsinki
« Vastaus #18 : 25.Helmikuu 2007, 13:43 »

Soittaminen on muuten ihan älytöntä välineurheilua. Mulla on tässä huoneessa helposti yli 4000€ edestä soittokamaa. Jännittävää!
Valitettavan totta. Juuri tuosta syystä kotisivuillani ei ole enää katuosoitetta, kun siellä sattuu olemaan listaus kotistudion kalustosta... ja vakuutuksetkin on syytä pitää kunnossa.
tallennettu
Souli
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 382
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: lahti
« Vastaus #19 : 25.Helmikuu 2007, 17:05 »

Kolmannella luokalla alkoi viulun soitto, kun musiikkiluokalle siirryin. Haaveilin harpusta ja kitarasta, mutta jostakin kieroutuneesta syystä sain lopulta viulun. En pitänyt siitä aloittaessani, en pitänyt siitä soittaessani, en pitänyt siitä lopettaessani, enkä pidä vieläkään. Viulun soittaminen oli tuskaa, josta viimein vapauduin, kun siirryin yläasteelle. Uskon vihani soittamista kohtaan johtuvan huonosta opettajasta, jota luonnollisestikin inhosin. Ja inhoan edelleen.

No jumpe. Kotona en soita enää ollenkaan, sillä en soittanut edes silloin kun olisi ne soittoläksyt pitänyt tehdä. (Paljastus! Nolostunut) Minä en oikeastaan harjoitellut niin yhtään kotona, mitä vanhemmat vähän ihmettelivät, mutta onnistuin aina keksimään jonkin sopivan tekosyyn/selityksen sille, miksei soittoani koskaan kuultu (itseasiassa ihmettelen, miten kukaan ei huomannut. soitin sentään neljä vuotta). Se oli nyt vain liian hirveää.
Viuluni on rikki, joten vaikka sitä haluaisinkin taas soittaa, ei se onnistuisi. Pitäisi käyttää korjaajalla ja myydä jollekin. Sitten kun sitä kerkeää.

Yritin seitsemännen luokan alussa aloittaa harpun soiton, mutta se tyssäsi musiikkiopiston testeihin. Ilmeisesti minulla ei ollutkaan sitä paljonpuhuttua sävelkorvaa, saatika sitten rytmitajua. Sainpa taas nauraa.

Musiikki nyt vain ei ole minun juttuni. Veljeni on meistä se musikaalisin. Soittaa ties kuinka montaa soitinta ja on vielä pirun hyvä. plääh. Musiikki ei ole minun juttuni.
tallennettu

voisi noin
noitana olla
vain vähän hunningolla
Sivuja: [1] 2 3 ... 6   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional