H. P. Lovecraft

[Seregil of Rhiminee]

Omiin suosikkeihini kuuluu se väri-juttu (en muista oikeaa suomenkielistä nimeä millään), varmaan sen takia, että se on ainoa joka on jäänyt kunnolla mieleen (rottien lisäksi).

Kuten Louhikäärme jo totesi, niin kyseessä on varmaan The Colour Out of Space. Se on miellyttävän makaaberi novelli ja siinä yhdistellään erinomaisesti kauhua ja scifiä. Minusta siinä on hienointa se, että

Spoileri (klikkaa näytä/piilota)

ongelmat johtuvat avaruudesta peräisin olevasta väristä. Värin tarvitseman ja imemän energian aiheuttamat seuraukset kuvataan hyvin, kun kaikki sen vaikutuspiirissä olevat ihmiset alkavat vähitellen kitumaan ja "mätänemään".

[Rasimus]

Suominimi? Väri avaruudesta, mutta en ole varma.

Parasta värissä oli se, että se toi yllättävän paljon mieleen ydinsäteilyn rappeuttavat vaikutukset vaikka kirjoittamisen aikoihin ei niistä tiedetty juuri mitään. En voinut tarinaa lukiessani olla ajattelematta sitä todella tahattomana allegoriana ydinpommista.

[Jussi]

Michael Shea on kirjoittanut The Colour Out of Spaceen liittyvän romaanin The Color Out of Time.

Kiitos murreselityksestä, kyseessä on siis kirjailijan itse kehittämä. Ihmettelinkin suomennosta, joka vaikutti itä- ja länsimurteiden oudolta sekoitukselta. Tarinat luki ihan mielellään suomeksi, en pidä Kuiskaus pimeässä -kokoelman käännöstä mitenkään huonona, vaikka parantamisen varaa olisi ollut. Esimerkiksi tämä oli onnistunut:

"Se kuollut ei oo mi voi iäti maata,
aikojen myötä voi kuolokin laata."

[Seregil of Rhiminee]

Tältä sivulta (New England narratives: space and place in the fiction of H.P. Lovecraft. (Critical essay)) löytyy hieman tietoa murteesta yms. (TCOS = The Colour Out of Space ja TSOI = The Shadow Over Innsmouth):

Work on regionalist writers has emphasised the use of a specified geographical location and the deep authorial, emotional connection to that region--its physical environment, local characteristics, customs and idiosyncrasies (Inness and Royer, 1997: 4). Barton Levi St. Armand (1977) has described H. P. Lovecraft as a writer of weird fiction whose work takes on such "local-color significance" because of its use of specific locales in developing an atmosphere of malevolence (38).

A prominent feature of regional writing is the use of 'picturesque vernacular,' which lends an identifiably local flavour, effectively 'exoticising' those who speak it (Zagarell, 1998: 650). This is especially salient in TSOI, as the traveller's attempts to learn more of Innsmouth's history from an Arkham-born store clerk leads him to question aged local drunk, Zadok Allen, about the town's past. Allen's extensive soliloquy (covering some twelve pages), consistently in New England dialect, is used to create a regionalised atmosphere for the tale of terror heard by the narrator--designated as an 'outsider.' Joshi notes that this passage comprises: "Lovecraft's most exhaustive utilisation of backwoods New England dialect" (2002: 410). This practice also appears in TCOS, as the story's protagonist hears the tale of the meteor couched in the rustic tongue of Pierce. Although the reader experiences the tale second-hand from the narrator, his account is peppered with quotes from rural locals in dialect such as...

Ja tältä sivulta löytyy lisää tietoa:

One of the more unusual aspects of the fiction of H. P. Lovecraft is his use of an obscure New England dialect to depict the speech of certain characters in such decayed areas as Dunwich, Innsmouth, and the rural areas around Arkham, Massachusetts. Jason C. Eckhardt examined this dialect in great detail in his contribution to the Lovecraft Centennial, and concluded that he derived it from James Russell Lowell's The Biglow Papers. Noting that this dialect was first used in "The Picture in the House" ( 1920), a tale of a loathsome old man who has extended his life preternaturally by cannibalism, Eck­hardt deduced that its usage was meant to imply great age for the ancient recluse of the story, as when Lovecraft has his narrator state that "His speech was very curious, an extreme form of Yankee dialect I had thought long extinct" (120).

Eckhardt concluded that Lovecraft had never actually heard this dialect spoken, "and that he lifted it from Lowell because Lowell's use of it was over fifty years old by then" (90). Up until a visit to Vermont in 1928, this was most probably correct. In a letter to one of his aunts, Lovecraft wrote,

Whether you believe it or not, the rustics hereabouts actually say "caow," "daown," "amound"' &c—and employ in daily speech a thousand colourful country-idioms which we know only in literature.

[jaakko_t]

En ole lukenut HPL:lta muuta kuin yhden pienoisromaanin (At the Mountains of Madness), mutta se teki kivan vaikutuksen. Ovatko muut tarinat yhtä hyviä tai jopa parempia kuin tämä pienoisromaani? Mitä tarinoita kannattaisi lukea? (Kiitos suositteluista jo näin etukäteen.)

[tnjrp]

Kerron nyt jotain, mitä et varmaan arvannut: osa on parempia, osa ei. At the Mountains of Madness ei minun mielestäni ole HPL:n parasta settiä, mutta kyllä se tosiaan noista romaaneiksi laskettavista taitaa olla onnistunein.

Kokolailla hyvä ja helpolla saatavilla oleva setti Providencen neron hengentuotteita löytyy kammottavan pitkällä nimellä "siunatusta" kokoelmasta The Best of H. P. Lovecraft: Bloodcurdling Tales of Horror and the Macabre.

[Seregil of Rhiminee]

H. P. Lovecraft on kirjoittanut muutamia vähän pidempiä teoksia, joita voi pitää pienoisromaaneina (At the Mountains of Madness, The Dream-Quest of Unknown Kadath ja The Case of Charles Dexter Ward). Kaikki muut tarinat ovat lyhyempiä ja niiden pituus vaihtelee noin 10-50 sivun välillä.

Jos etsit hyvää Lovecraft-kokoelmaa, voin suositella uutta Necronomicon-kokoelmaa. Se sisältää Lovecraftin tunnetuimmat tarinat.

[Keeper]

Jos etsit hyvää Lovecraft-kokoelmaa, voin suositella uutta Necronomicon-kokoelmaa. Se sisältää Lovecraftin tunnetuimmat tarinat.

Ihan mielenkiinnosta muuten, onko tuo Necronomicon kokoelma ns. oikeasti sidottu kirja, vai liimanidos kovilla kansilla. Mieleni olisi jo pitkään tehnyt hankkia Lovecraftia vähän paremmassa kuosissa (tällä hetkellä hyllystä löytyy jo yllä mainittu Bloodcurdling sisarkokoelmineen), mutta koska tuon on näköjään julkaissut Gollancz, niin epäilyni heräsi. Nimittäin ainakin fantasian puolella esim. juuri Gollanczin ja HarperCollinsin (briteissä) kovakantiset ovat olleet poikkeuksetta nidottuja laitoksia, mitkä ikävän usein eivät kestä aikaa.

Toisaalta tuosta Necronomiconista näyttäisi puuttuvan aika monia H.P:n novelleja (jotka taas löytyy tuosta Ballantinen Lovecraft sarjasta johon Bloodcurlding jne kuuluu), joten jos se ei ole fyysisenä kirjaan erityisen ansiokas niin taitaa jäädä tämäkin hankkimatta.     

edit:

Kokolailla hyvä ja helpolla saatavilla oleva setti Providencen neron hengentuotteita löytyy kammottavan pitkällä nimellä "siunatusta" kokoelmasta The Best of H. P. Lovecraft: Bloodcurdling Tales of Horror and the Macabre.

Tuohon kun ottaa vielä kylkeen saman sarjan Dreams of Terror and Death ja The Road to Madness niin alkaa muutamaa harvinaisempaa tarinaa myöten olla kasassa kaikki Lovecraftin yksikseen kirjoittamat jutut.

[Seregil of Rhiminee]

Ihan mielenkiinnosta muuten, onko tuo Necronomicon kokoelma ns. oikeasti sidottu kirja, vai liimanidos kovilla kansilla.

Minun kirjassa on sekä lankaa että runsaasti liimaa eli kyseessä on liimanidos kovilla kansilla. Nahkakannet näyttävät hyviltä, mutta olisi mukavaa, jos kirja olisi sidottu kunnolla.

[Jussi]

Huomasin Jalavan sivuilla tällaisen uutisen:

H.P. Lovecraftin tuotanto julkaistaan uudelleen

Merkittävän amerikkalaisen kauhukirjailijan H. P. Lovecraftin (1890–1937) koko tuotanto julkaistaan uudelleen suomeksi Kustannus Jalavalta. Lovecraftin kootut teokset ilmestyvät kolmessa osassa vuosina 2009–2011.

Lähes kaikki Lovecraftin novellit on julkaistu Suomessa seitsemässä kokoelmassa 1980- ja 1990-luvuilla. Novelleja on julkaistu myös useassa eri antologiassa ja lehdissä. Ensimmäinen kokoelma Temppeli ja muita kertomuksia suomennetaan kokonaan uudelleen, ja kaikki vanhat käännökset tarkistetaan.

Lovecraftin suomennettu tuotanto on ollut pitkään loppuunmyyty, ja kirjoista on tullut bibliofiilisiä harvinaisuuksia. Lukijoiden lukuisien toivomusten johdosta kootaan nyt kaikki hänen novellinsa ja ainoa romaani kolmeksi kirjaksi.

Koottujen teosten ensimmäinen osa, joka ilmestyy tänä keväänä, on nimeltään Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia. Siihen sisältyy vuonna 1989 ilmestynyt kokoelma Kuiskaus pimeässä sekä neljä novellia eri antologioista. Esipuheet kirjoittaa Lovecraft-asiantuntija Markku Sadelehto. Kokoelmat kustantaa Kustannus Jalava, joka on myös alun perin julkaissut Lovecraftin tuotannon.

Tekstissä siis luvataan, että kirjailijan koko tuotanto julkaistaan nyt suomeksi, mikä olisi hienoa. Viimeinen lause on kyllä virheellinen, sillä Vaeltaja unien portilla kuuluu Tampereen science fiction -seuran Portti-kirjoihin. August Derlethin viimeistelemää romaania Kauhun kynnys ei ilmeisesti olla julkaisemassa uudestaan, tämän kustansi WSOY.

[tnjrp]

Enemmän kuin tervetullut on myöskin tieto, että Temppeli ja muita käännöskukkasia kertomuksia suomennetaan uudelleen. Ensimmäinen yritelmä, jonka tekijää en onneksi muista (myötähäpeä ei ole mukava tunne), oli luotaantyöntävän onneton. Tai no saattoihan kyseessä oli "isomursuilu", jolla tällä kertaa tavoiteltiin "aitoa pulp-kirjallisuuden henkeä"

[CthulhuBard]

Loistava uutinen kyllä joka sai minut hihkumaan onnesta tänä aamuna =)
Itse joskus tuossa tein jopa addressin että Jalava julkaisisi uudelleen Lovecraftin teokset ja litoin heille sähköpostiakin johon ei koskaan vastattu tosin mutta tässähän tuo paras mahdollinen vastaus tuleekin. Tähdet alkavat olemaan kohdillaan siis ;)

Itsellä on Lovecraftin suomennoksista hyllyssä Nimetön kaupunki, Kauhun kynnys, Temppeli ja muita kertomuksia ja Charles Dexter Wardin tapaus, kaikista 1.painokset tietenkin :P

Tarkoitus on kyllä hankkia nuo uudetkin kappaleet ja jos ne meinataan kolmessa osassa julkaista niin tuleehan niihin sitten eri sisältökin koska normaalistihan noita on seitsemän (joista juu pari taitaa olla muiden kustantajien).

Jään odottamaan innolla ensimmäistä kirjaa. IA IA...

[Seregil of Rhiminee]

Tekstissä siis luvataan, että kirjailijan koko tuotanto julkaistaan nyt suomeksi, mikä olisi hienoa.

Onkohan tässä kyseessä suomenkielinen käännös HarperCollinsin julkaisemista H. P. Lovecraft Omnibus -kirjoista (en ole tutustunut käännettyjen kirjojen sisältöön, mutta tämän uutisen perusteella voisi päätellä, että kirjat olisivat melkein samanlaisia)? HarperCollins julkaisi aikanaan 3 kpl omnibus-kirjoja, joihin oli koottu Lovecraftin novelleja.

[JallaJalla]

Enemmän kuin tervetullut on myöskin tieto, että Temppeli ja muita käännöskukkasia kertomuksia suomennetaan uudelleen. Ensimmäinen yritelmä, jonka tekijää en onneksi muista (myötähäpeä ei ole mukava tunne), oli luotaantyöntävän onneton.

Temppelin käänsi Kari Nenonen.

Tai no saattoihan kyseessä oli "isomursuilu", jolla tällä kertaa tavoiteltiin "aitoa pulp-kirjallisuuden henkeä"

Koska sukulaiseni, jonka sukunimi sattuu olemaan Isomursu on kääntänyt mm. Christine, tappaja-auton ja Hohdon, niin kiinnostaisi kuulla lisää termistä "isomursuilu".

[tnjrp]

Ai niin Nenonenhan se oli. Ei kuulu miekkosen uran loisteliaimpiin voittoihin tuo käännös.

"Isomursuilun" muistaisin olevani M.G. Soikkelin kehittämä erään tietyn kirjan käännöstä kuvaava termi. Tarkoittaa ehkä suunnilleen "hieman liian luovaa käännöstä". Lisää täältä:
http://fi.risingshadow.net/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=3023.msg61120#msg61120

[Nasuhorn]

Se onkin muuten jännä juttu miten Lovecraftin lukemisen järkevyys on niin kiinni lukijan ympäristöstä. Siinä missä Kingin teoksia pystyy vallan hyvin lukemaan vaikka junassa ajanvietteeksi, Lovecraft tuntuu kirkkaassa päivänvalossa ja muiden ihmisten seurassa toivottoman ikävystyttävältä. Mutta annas olla kun kello kolme aamuyöllä hullut pilvet kiitävät ohi lepraisen kuun ja hiiret rapistelee nurkissa, yrität siinä lukea ja sivusilmällä vilkuilet lampun valopiirin ulkopuolelle että mikä ihme tässä huoneessa oikein liikkuu... Sweet :)

Tässä on oma Lovecraft-pastissini (kaikillahan on sellainen). Takaan että kello kolme aamuyöllä se on turkasen pelottava.

Mitä tein kesälomallani:

Kesälomalla käytiin mummolassa. Mummo käski hakea hilloa kellarista. Kellarissa oli Cthulhu. Cthulhu löi minua puulla päähän! Kyllä minua harmitti. Loppu.

[CthulhuBard]

Se onkin muuten jännä juttu miten Lovecraftin lukemisen järkevyys on niin kiinni lukijan ympäristöstä. Siinä missä Kingin teoksia pystyy vallan hyvin lukemaan vaikka junassa ajanvietteeksi, Lovecraft tuntuu kirkkaassa päivänvalossa ja muiden ihmisten seurassa toivottoman ikävystyttävältä. Mutta annas olla kun kello kolme aamuyöllä hullut pilvet kiitävät ohi lepraisen kuun ja hiiret rapistelee nurkissa, yrität siinä lukea ja sivusilmällä vilkuilet lampun valopiirin ulkopuolelle että mikä ihme tässä huoneessa oikein liikkuu... Sweet :)

Itellä Lovecraftin kirjat toimii aivan samalla tavalla! Yöllä niitä kuuluu lukea ja monesti on tullut nähtyä jonkun varjon vilahtavan seinällä kesken lukemisen jne :O ja kuuluu lähes aina jotain ihme ääniä ties mistä!

Darkness is your friend! 

[jaakko_t]

Kiitos suosituksista, joita annoitte. Ostan ensi viikolla duunireissun aikana Saksasta noita kirjoja. Sieltä saa halvalla Lovecraftia (paljon edullisemmin kuin Suomesta).

[Jehudiel]

En ole lukenut Lovecraftilta kuin novellin Dagon, kokoelmasta Temppeli, Nimetön kaupunki ja muita kertomuksia, mutta pidin sitä hyvänä novellina. Ongelma on oikeastaan siinä, että Lovecraft oli pääasiassa novellisti. Novellit eivät ole aivan minun alaani, koska ne alkavat keskeltä, kun taas romaaneissa on enemmän tilaa pohjustaa tapahtumia. Niiden lukeminen ei ole minulle kovin helppoa.

Yritän palata Lovecraftiin, kunhan hänen Kootut kertomuksensa ilmestyvät. Hyvin hän kyllä kirjoittaa, ei siinä mitään. Mielikuvituksellista tekstiä.

[tnjrp]

Ostan ensi viikolla duunireissun aikana Saksasta noita kirjoja. Sieltä saa halvalla Lovecraftia (paljon edullisemmin kuin Suomesta)

Joo, krautti myy kirjoja itseasiassa yllättävän edullisesti, varsinkin vähän vanhempia. Tämä tosin valkeni mulle vasta toissa vuonna Berliinissä. Ongelmana on ollut, että Saksassa käydessä on yleensä ollut niin kiire messuille ryyppäämään messuille ryyppäämään, ettei ole ehtinyt etsiä muita kuin paikalliselle kielelle mankeloituja kirjoja myyviä kauppoja.