Kirjojen lukeminen vierailla kielillä

[alchemysan]

Toista kertaa en tuohon kyllä ryhdy. Teneriffan lentokentältä tuli matkalukemiseksi ostettua Heaven's net is wide, eikä loppua näy. Se vain kestää ja kestää ja kestää... Huh.

[Diara]

Itse aloitin englanniksi lukemisen joskus 14-vuotiaana sellaisilla Easy Reader-kirjoilla, joissa oli sanoihin liittyviä kuvia ja helppoa tekstiä. Viides Potter oli ensimmäinen kunnon kirja, jonka yritin lukea. Sitä en kyllä lukenut kuin pari kolme sivua, kunnes luovutin - sanavarastoni vaati joka toisen sanan tarkistamista sanakirjasta. Ei sellaista kukaan jaksa lukea. Toinen yritys tapahtui 15-vuotiaana. Kirjana oli Tolkienin The Fellowship of the Ring. Tuon sitten pääsin loppuun asti ja trilogian kaksi muuta osaa seurasivat perässä.

Alkuun yritin lukea niin, että käänsin kaiken suomeksi, mutta se oli työlästä. Jotenkin automaattisesti aloin ajattelemaan englanniksi, en tehnyt sitä tietoisesti. Jokaista sanaa en vieläkään ymmärrä, mutta ei niitä tarvitse ymmärtääkään, lauseyhteydestä olen onnistunut selvittämään sanan tai ymmärtämään tekstin.

Nyt luen melko paljon kirjoja englanniksi - aina kun minulla on vain siihen mahdollisuus. Varsinkin nyt, kun yo-kirjoitukset ovat lähestymässä ajattelin siirtyä kokonaan englanninkielisten kirjojen lukuun. Ensimmäisenä suunnitelmissa ovat Sormusten Herrat ja Potter-maraton, eli kaikki 7 kirjaa putkeen.

[Morndun]

En yhtään muista koska luin ensimmäisen kerran kirjaa englanniksi, mutta jonkin verran on tullut luettua. En ole ikinä käyttänyt sanakirjaa apuna, vaikken ymmärrä kaikkia sanoja aina niin en anna sen häiritä vaan jatkan matkaa. En myöskään koskaan käännä tekstiä mielessä, ymmärrän englanniksi sen mitä sanotaan, mutta omat ajatuksen ajattelen kuitenkin suomeksi eli ajatuksenkulku ei kuitenkaan vaihda kieltä. Yleensä jutussa pysyy hyvin mukana, esimerkkinä vaikka Harry Potterit, niissä oli helppo seurata juonta ja ne oli minusta mielenkiintoisempia alkuperäiskielellä kuin suomeksi. Tai no olen lukenut niistä vain kaksi viimeistä enkuksi, mutta luulen että kaikki ovat yhtä yksinkertaista tekstiä.
Kokonaisuuteen nähden, mitä kirjoja luen, niin pienemmän osan kuitenkin luen englanniksi, varmaankin siitä syystä kun on helpommin tulee mentyä kirjastossa suomenkieliselle osastolle. Vaikkakin englanninkielisiltä hyllyiltä löytyy myös uusia tuttavuuksia; kerran tutkaillessani käteen tarttui Harry Potter -parodia eli Barry Trotter. Lainasin sen, mutta nyt on sen lukeminen vähän jäänyt kun ei ole jaksanut enää kiinnostaa. Syy on enempi kirjan kuin kielen.
Luen siis mielelläni englanniksi. Joitakin teoksia, kuten Sormusten herrat ja Hobitti on tullut ostettua myös enkuksi, mutta ei ole niihin sen perusteellisemmin vielä tullut paneuduttua kun on niin paljon muutakin luettavaa. Ne kaksi viimeisintä Potteria minulla on enkuksi enkä enää vaivautunut lukemaan suomeksi sen jälkeen.
Suosittelisin kuitenkin vähemmän/ei ollenkaan enkuksi lukeneille juuri Pottereita tai muita samantyyppisiä (nuorille suunnattuja?). Ainakin minulle on sellainen kuva, että niissä teksti on helpompaa ymmärtää, onhan ne tehty lapsia ja nuoria silmällä pitäen. Taidon kehityttyä voi siirtyä vaativampiin teoksiin. Itse luin Hemingwaytä kerran ja se oli jo vähän liikaa. Vaivoin sain kahlattua sen läpi, teksti oli hieman raskaampaa kuin mihin oli tottunut ja mielenkiintokin lopahti.

[Vampirion]

Aikoinaan taisi juuri Lord of the Rings ja muutama Pratchet kaverin kehujen perusteella tulla englanniksi luettua ensimmäisinä kirjoina. Sen jälkeen en oikeastaan ole suomenkieliseen enää edes vaivatunut koskemaan jos lontoonkielinen löytyy (olettaen tietysti että se on alkuteoksen kieli). Vaikka kirjailijoiden tyylit ovat hyvin vaihtelevia, kunhan on muutaman samaan aihepiiriin sijoittuvan kirjan lukenut ja tavallaan tottunut sanastoon, ei pitäisi enää pahemmin tulla ongelmia. Kannattaa varmaan aluksi valita sivumäärältään hieman kevyempiä teoksia; vaikka lukeminen tuntuisikin raskaalta, et turhaudu sivumäärään ja pääset menestyksellisesti tarinan loppuun asti.

Itse en koskaan käännä päässäni suomenkielelle, pystyn visualisoimaan ilman käännöstä. Vaikka se aluksi saattaakin olla työlästä, kunhan vain totut vieraalla kielellä lukemiseen niin huomaat kyllä selviä etuja. Ensinnäkin suomennosten taso vaihtelee ja vaikka suomentaja olisikin hyvin taitava, kotikielemme rajoitukset tulevat aika usein vastaan kun verrataan originaaliin, englanninkieliseen tekstiin (ihan synonyymien määränkin perusteella). On vain asioita, joita ei pysty kunnolla kääntämään ja monissa kirjoissa huomaa sen pienen ja ratkaisevan eron alkukielisen ja käännetyn välillä. Saattaahan tuo ero tietysti toimia toiseenkin suuntaan: Esim. Pottereissa kiinnitin juuri originaaliversiossa enemmän huomiota tarinan puutteisiin ja ilmaisun "köyhyyteen" kuin suomennetuissa.

[Rid]

Esimerkiksi hyllystäni löytyy yksi Mieville, jonka esipuheen ensimmäisen kappaleen olen lukenut kolmesti - sitten tyssää: "The sea thronged". Joku tuossa lauseessa vaan onnistuu masentamaan tällaisen aloittelijan. :)

Thih, mulla on hyllyssä Mievillen Perdido Street ja the Scar, molemmat lukemattomina, Perdidoa olen sentään aloittanut. Jotenkin kun on tottunut lukemaan kohtalaisen helppoa Pratchettia ja etenkin Gaimanin lastenkirjoja ja novelleja englanniksi, niin sitten Mievillen englanti on aika vaikeaa. Samoin on Locke Lamorakin vielä lukematta, varsinkin kun en siitä esinäytöshässäkästä oikein mitään tajunnut.

Kuitenkin pyrin kirjat ostamaan ja lukemaan tällä "kolmannella" kotimaisella, jos se vain on kirjojen alkuperäiskieli. Kuten aikaisemmin on monesti mainittu, käännöksessä menetetään aina jotain (kuten käy ilmi esimerkiksi Pratchettin Soul Musicissa on alaviitteessä kääntäjä muutaman kerran suosiolla nostanut kädet pystyyn.)

[Loki]

Ensimmäinen kirja, jonka luin englanniksi, lienee Anne Ricen Interview with the Vampire. Sen lukeminen kesti varmaan kuukauden, minkä olen tosin myöhemmin arvellut johtuvan yhtä paljon kirjasta kuin omasta kielitaidostani kahdeksannella luokalla. Siitä lukeminen jatkui lopuilla vampyyrikronikoilla ja seuraavaksi Tolkienilla. Aloin lukemaan englanniksi suhteellisen myöhään, ja olin itse asiassa hämmästynyt siitä, miten helpolta se tuntui. Sanakirjan kanssa en ole koskaan jaksanut lukea, mitä nyt joskus tarkistan jonkun oudon sanan, joka jää vaivaamaan. Nykyään luen oikeastaan liian vähän suomeksi, kun kaikki opiskeluun liittyväkin on aina englanniksi.

Monet sanovat että englanninkieliset kirjat ovat aina parempia kuin suomenkieliset (käännös)kirjat, mutta en oikein niele tätä väitettä. Käännös ei tietenkään ole sama asia kuin alkuperäisteos, mutta väitän, että moni kirja vaikuttaa ei-äidinkielisen lukijan silmissä paremmalta kuin onkaan, koska sävyjä ja nyansseja ei tajua samalla tavalla, eikä kliseitä ja kuluneita juttuja välttämättä huomaa. Suomeksi lukiessa taas kiinnittää ihan eri tavalla huomiota joka sanaan ja mahdolliset kauneusvirheet hyppäävät heti esille. Äidinkielellään lukiessaan osaa vaatia kirjalta enemmän. Aikaisemmin tässä keskustelussa on todettu, ettei joka lausetta tarvitsekaan ymmärtää täysin, mikä on aivan totta. Mutta on mielenkiintoista, miten se lopulta vaikuttaa siihen, millaisen kuvan kirjasta saa.

Itse ainakin myönnän ensimmäisenä, etten varmasti ymmärrä englannin- ja suomenkielistä kirjaa samalla tavalla, vaikka uskallankin sanoa, että kielitaitoni on vahva. Aina englanniksi lukiessa jotain menee ohi, ja vaikka se olisi pientä, se voi vaikuttaa siihen, millainen mielikuva minulle kirjasta jää. Tietysti luen siitä huolimatta englanniksi, mutta on ihan hyvä olla tietoinen siitä, että jos joku kuulostaa minusta "tosi coolilta", niin se ei sitä välttämättä ole...

[Seregil of Rhiminee]

Aikaisemmin tässä keskustelussa on todettu, ettei joka lausetta tarvitsekaan ymmärtää täysin, mikä on aivan totta. Mutta on mielenkiintoista, miten se lopulta vaikuttaa siihen, millaisen kuvan kirjasta saa.

Jos kirjassa on paljon sellaisia lauseita, joita ei ymmärrä, niin luulen, että kirjasta ei nauti kovin paljon. Joissakin kirjoissa on runsaasti paikkojen, tunteiden ja tunnelman kuvauksia, jotka olisi hyvä ymmärtää, jotta nauttii lukemisesta. Joissakin tapauksissa aivan pienet asiat (esim. kielelliset ilmaisut) voivat vaikuttaa siihen miten paljon kirjasta nauttii.

Minusta aloittelevien lukijoiden olisi hyvä lukea riittävän yksinkertaista, mutta kielellisesti rikasta tekstiä, jotta kielitaito kehittyisi lukemisen aikana. Kun kielitaito on kasvanut, voisi siirtyä lukemaan vaativampaa tekstiä.

Luin itse ensimmäisenä englanninkielisenä fantasiakirjana Tolkienin The Lord of the Ringsin, kun olin noin 13-vuotias. Sitä ennen olin lukenut mm. sarjakuvia englanniksi, joten kielitaitoni oli aika hyvä. Yllätyin siitä kuinka hyvin kirjan lukeminen sujui ja aloin vähitellen etsimään lisää englanninkielistä luettavaa. Siitä lähtien olen lukenut englanninkielistä fantasiaa säännöllisesti (olen välttänyt suomennoksia jo monen vuoden ajan).

[Xariel]

Satuja. Englanninkielisiä satuja enimmäkseen. On ihanaa lukea sitä vanhempaa kieltä, mitä ei enää nykyään muuten näe. Kuten vaikka Hans Christian Andersenin Pienen merenneidon englanninkielisessä versiossa:

"When you are fifteen," her grandmother promised, "you shall go." <3

[Silvien]

Kannattaa aloittaa aikaisin eikä säikähtää, jos homma käy hitaasti. Yhtään en osaa sanoa mistä kannattaa aloittaa (paitsi ehkä ei Mievillestä! Uskomattoman hienoa kieltä, mutta edelleen haastavaa päästä sisälle. Haastavaa muuten päästä siitä irtikään... )

Ensimmäisen luin kai joskus 15-vuotiaana, päättäväisesti läpi asti vaikken niin hirveästi ymmärtänytkään. Tartuin sanakirjaan vasta kun joku sana alkoi oikeasti vaivata. Raskasta mutta mielenkiintoista!

Juonen tajusin vasta kun luin saman kirjan myöhemmin ja paremmalla kielitaidolla.

Nyt olisi luvussa samalla systeemillä ruotsia (näinköhän...) saksaa (sitä on jo kerran yritetty) ja latinaa (Harrius Potter!) mutta oli se helpompaa kun oli 15.

[Xienne]

Minäkin jotakin olen englanniksi kahlannut ja ihan hyvin on mennyt. En ole sanakirjaa käyttänyt, muuta kuin jos tulee joku sana, joka jää häiritsemään (vaikkapa toistuu useasti, eikä siltikään kunnolla aukene). Usein kuitenkin laiskuuttani luen suomeksi, jos vain kirjasta on saatavilla suomennos... Vaikka englanninkielen taitoni onkin hyvä, tuottaa se aina vähän enemmän töitä kuin suomi. Ehkä sitten, kun minulta loppuu suomenkielinen lukeminen, panostan enemmän englantiin. ;)
Enemmän tulee sarjakuvia luettua englanniksi kuin kirjoja.

[Vehka]

Ensimmäinen englanninkieliseni oli The Grass for His Pillow, jonka ostin Ruotsista kesällä 2005. Ei kun heeeetkinen...

Koulussa luettiin joku Sherlock Holmes (joka löytyy hyllystäni yhä koska unohdin palauttaa sen), ja lisäksi muistan hyvin hyvin hämärästi erään suunnilleen 80-sivuisen scifitarinan. Siitä ei tosin mieleeni palaudu muuta kuin genre ja kuvitus.

No, The Grass for His Pillow oli silti ensimmäinen kunnollinen kirja jonka luin. Tavailin sitä junamatkat ja käänsin kotona suunnilleen joka toisen sanan. Kuten monien kyseistä kirjaa seuranneidenkin opusten kanssa, olen kirjoittanut suomennoksia sanojen yläpuolelle. Jopa Fragile Things, ensimmäinen Gaiman jonka luin englanniksi, on joutunut tämän kohtalon uhriksi.

Kyseinen teos on muuten se syy miksi lopullisesti innostuin alkukielellä lukemisesta. Ei Gaimania vaan voi lukea suomeksi! Kieli on niin värikästä ja kaunista, että suomeksi lukeminen vie suuren osan hohdosta pois. Sama juttu Mustien tornien kanssa - nekin ovat paljon parempia englanniksi.

Alkukielellä lukeminen on yleisesti ottaen hyvä ratkaisu, mutta minulla on valitettavan vähän kykyä siihen. Englanniksi osaan kyllä lukea, mutta siitä saa yhä päänsäryn koska joutuu keskittymään, ja turhaudun helposti siihen ettei lukunopeuteni olekaan sama kuin suomeksi. Toisaalta opin uusia sanoja ja kielioppia, se on toki jees.

Tulipa sekava viesti. Syytän aamua, väsymystä ja maailman epäoikeudenmukaisuutta.

[Metusalem]

Miksi aiheen otsikko rajaa pois kaikki muut kielet? Jos haluaa keskustella yleisesti kirjojen lukemisesta vieraalla kielellä, pitääkö perustaa uusi aihe? Minä kapinoin ja puhun siitä tämän otsikon alla.

Minulla on kesken The Great Hunt (Wheel of Timen toinen osa). Olen lukenut noin 250 sivua, mutta siihen on mennyt aikaa kai monta kuukautta. Välillä en vain ehdi lukea viikkoihin, mutta kyllä minä sen luen läpi vaikka mikä olisi, hitaasti mutta varmasti. Lukeminen sujuu jopa suhteellisen sujuvasti. Olen lukenut saman teoksen aiemmin suomeksi, mikä tietenkin auttaa, vaikken muistakaan siitä mitään yksityiskohtia.

Toinen meneillään oleva projekti on Kjell Westön Drakarna över Helsingfors. Minulla on lukuaikataulu (10-15 sivua päivässä), sillä kirja pitää olla luettuna tammikuun puoleenväliin mennessä. Nyt olen lukenut ~250 sivua, eli noin puolet. Kymmenenkin sivua on suhteellisen paljon kun ei ymmärrä läheskään kaikkia sanoja. Silti olen pysynyt yllättävän hyvin juonessa kiinni.

Joskus Rising-miitissä ostin Akateemisesta muumikirjan saksaksi (Die Mumins: Eine drollige Gesellschaft, suomeksi Taikurin hattu). Luen sen vielä joskus kun on aikaa, mutta nyt ei ehdi. Saattaa mennä ensi kesään. Ranskaksi alan lukea vasta sitten kun ymmärrän edes joitain kokonaisia lauseita.

Pidän vieraalla kielellä lukemisesta, sillä se tuo vaihtelua ja on helppo ja hauska tapa opiskella kieltä. Silti pidän enemmän äidinkielestäni, pelkästään vieraskieliseen kirjallisuuteen en varmasti aio siirtyä.

[Féowyn]

Itse en ole paljoa lukenut englanniksi kirjoja... Ensiksikin en ole mitenkään kovin hyvä enkussa ja toisekseen melko nuorikin, eli en osaa muutenkaan englantia mitenkään suunnattomasti. Eli esim. Terry Prachetin The Free Wee Menissä (jota luen mummoni avustuksella) n. joka neljäs sana on vieras... Tai no, joka lauseessa on yleensä ainakin yksi vieras sana.

Joululahjatoiveena on paljon enkunkielisiä kirjoja, joten alan varmaan lukea sitten niitäkin... Saa nähdä miten sujuu.

[tryfti]

Kannattaa lukea eglanniksi kirjoja, ehottomasti. Ite luin ekana pari viimosta potteria englanniks kun ei millään malttanu oottaa suomennoksia. Siten sain kaverilta joululahjaks tän Alexandre Dumas- The Man in the Iron Mask kirjan. Sen kirjan englanti on melko vanhan tuntuista ettei sen hetkinen kielitaito hyppinyt riemusta. Pidin pitkän tauon englannin kielisestä kirjallisuudesta pettyneenä kielipäähäni. No sitten kaveri puhui että sillä on Stephen Meyerin Epäilys englanniks ja pitihän se lukee. Ja sitten kävinkin jo itte hakemassa Breaking Dawn kirjakaupasta ja luin sen onnellisena. Tulin siis siihen tulokseen että taidan jättää toistaseks noi historian puolelle menevät opukset syrjään ja Hamlettia harkitsen ehkä lukion jälkeen uudestaa. Mutta ton Rautanaamion vois nyt joulun aikaan lueskella, jos yks lisä vuos englantia olis auttanu 

[Echramath]

Satuja. Englanninkielisiä satuja enimmäkseen. On ihanaa lukea sitä vanhempaa kieltä, mitä ei enää nykyään muuten näe.

Joo-o. Juuri tuolla pohjalla suosittelen alkukielistä Moby Dickiä kaikille.

Tai siis en suosittele. Se on niitä harvoja kirjoja, jotka olen joutunut jättämään kesken, koska en enää pysy mukana siinä, mitä ihmettä siinä oikein tapahtuu. Alkupään valastuskuvaus arkaaisella englannilla oli pelkästään lystikästä luettavaa, mutta auta armias kun se metafyysikan osuus alkaa. Kaiken lisäksi teksti pursuaa sanoja, joita ei edes ole suhteellisen säädyllisenä pitämässäni Penguinin sanakirjassa.

Lukemalla englanninkielistä alkuteosta voi tietenkin lukea kirjoja, joita ei ole käännetty suomeksi, se on selvää. Lukemalla englanninkielistä käännöstä voi lukea kirjoja, joita ei ole käännetty suomeksi, mutta siitä en ole enää ihan varma kuinka suositeltavaa se on. Tosin mangaanhan monet meistä tutustuvat juuri englanninkielisen käännöksen avulla.

Lukemalla simppeliä bulkkifantsua (anteeksi jos tämä loukkaa jotakuta) voi hyvin ylläpitää ja saada kielitaitoa. David Eddings on niin yksinkertaista kieltä, että joku jossain jopa (aiheellisesti) epäili sen rapauttavan (englanninkielisen) nuorison kieltä. Luin aikoinaan jonkun Malloreonin (mihin olenkaan aikoinaan venynyt) osista englanniksi enkä jälkikäteen muistanut edes mikä se niistä oli. Samaten hivenen paremman kirjallisuuden puolelta Terry Pratchett on myös helppoa luettavaa ja sitäpaitsi mies ampuu joka tapauksessa sellaisen täyslaidallisen puujalkoja, että mitään ihmeempää ideaa käännöksissä mielestäni ei ole.

Jos kirjailija taiteilee kielellä, voi niin ikään koe alkutekstin mielenkiintoiseksi. VanderMeeriä on kehuttu, en ole englanniksi lukenut. Neal Stephensonin englanti taas on sellaista nupit kaakossa soitettua rock'n'rollia, etten missään nimessä halua ketään tamperoimaan sitä. James Morrowsta sanon oikeastaan aivan samaa.

Toisaalta luulen, etteivät ideascifin huimat visiot muutu sen laimeammiksi suomeksikaan, Alastair Reynoldsia voi hyvin lukea Liken kustantamana ja sitäpaitsi onhan Ikuisuuden kaipuu paljon runollisempi nimitys avaruuslaivalle (joka on pimeydestä tehty ja pilkkaa luonnonlakeja) kuin banaali Nostalgia for Infinity.

Erityisen lämpimästä muistelen Stanisław Lemin Kyberiaan alkuperäistä käännöstä. Juristin. Hehehee.

[Mr.Kirja]

Miksi aiheen otsikko rajaa pois kaikki muut kielet? Jos haluaa keskustella yleisesti kirjojen lukemisesta vieraalla kielellä, pitääkö perustaa uusi aihe? Minä kapinoin ja puhun siitä tämän otsikon alla.

Noh muokkailin otsikkoa vähän parempaan päin, eipä vain aihetta tehtäessä tullut mieleen että muillakin kielillä jotkut lueskelevat :p

[Radoxeald Lectunium]

Olen muistaakseni lukenut tasan yhden kirjan englanniksi: Harry Potter And The Deathly Hallows, jonka ostin ihan itselleni. Huolimatta siitä että kielitaito riittäisi lukemaan, niin nykyisellään ei jaksa aina lukea kirjoja suomeksikaan. Toisaalta esim. Pratchett kiinnostaisi alkukielisenä kuin myös Stephen R. Donaldson (Berek Puolikäteä en ole lukenut mutta vertailun vuoksi voisi ehkä kokeilla sitä ennen englanninkielistä, varsinkin kun ).
Toisaalta kielillä lukeminen kantsisi ehkä aloittaa kirjoista, joita on aiemmin lukenut. Ensi vuonna luetaan enkun ja ruotsin kursseilla kirjoja näillä kielillä, ja harkitsen Silmarillionia englanniksi (se kun on käytännössä helppolukuinen kun se on suht. lyhyt ja tuttu ja hyvä kirja) ja Linnunradan käsikirjaa liftareille ruotsiksi (myös koska se on lyhyt ja tuttu).

[Narri]

...harkitsen Silmarillionia englanniksi (se kun on käytännössä helppolukuinen kun se on suht. lyhyt...

Suht. lyhyt?!? Silmarillion?

[Radoxeald Lectunium]

Suomenkielinen on jotain 400 sivua. Lyhyempikin jos lukee vain Quenta Silmarillionin.

[Phoenix]

Siten sain kaverilta joululahjaks tän Alexandre Dumas- The Man in the Iron Mask kirjan. Sen kirjan englanti on melko vanhan tuntuista ettei sen hetkinen kielitaito hyppinyt riemusta.

Onko englannikielisen käännöksen lukeminen jotenkin hienompaa kuin suomenkielisen käännöksen? Dumashan kirjoitti ranskaksi.

(Ja kysyn ihan tosissani, koska olen tällaisiinkin asenteisiin törmännyt.)