Kirjojen lukeminen vierailla kielillä

[punnort]

Itse luen kovan harjoituksen tuloksena suunnilleen yhtä sujuvasti englanniksi kuin suomeksikin. Tuo on taito, joka mielestäni kannattaa treenata ihan siksi, että englanninkieliset kirjavalikoimat ovat niin paljon laajempia kuin suomenkieliset. Tuo ei edes rajoitu alkukielisiin englanninkielisiin kirjoihin, vaan englanniksi käännetään enemmän kirjallisuutta kuin suomeksi. Ja englanninkielisistä kirjoista tuntuu olevan harvemmin painos lopussa kuin suomenkielisistä.

Jossain Poppy Z. Briten kirjassa eräällä hahmolla oli päällään "suspenders", joten kirjan ensimmäisellä lukukerralla kuvittelin hahmon sukkanauhoihin pukeutuvaksi transsuksi. Vasta kirjan toisella lukukerralla tajusin, että "suspenders" tarkoittaa kyseisessä yhteydessä henkseleitä.

Sini-edit: kahdesta viestistä yksi. Älkää kirjoittako kahta perättäistä viestiä putkeen, käyttäkää muokkaa-nappulaa.

[Lachesis]

Mitenhän minä en ole vastannutkaan tähän... Luen valtaosan fiktiostani englanniksi. Suomeksi tulee otettua lähinnä, no, kotimaisia, ja myös arvostelukappaleita kritiikkejä varten. Joskus herään johonkin kehuttuun teokseen vasta suomennoksen myötä ja luen sen äkkipäätä vaikka kirjastosta.

Kuten aiemmin ketjussa on todettu, englanniksi valikoima on vain niin paljon laaejmpi, eikä mahdollisia suomennoksia tarvitse epätoivon vimmalla toivoa ja odottaa. Pidän kielitaitoani vajaan parinkymmenen vuoden englanniksilukemisen jälkeen jo riittävän hyvänä nyanssien ja kielellisen konstailun tajuamiseen ja arvostamiseen. Tietenkin edelleen tulee vastaan sanoja tai kokonaisia ilmauksia, joita en ymmärrä, mutta ei se haittaa lukukokemusta. Usein huomaan, etten itse asiassa tiedä sanalle tarkkaa suomenkielistä vastinetta, mutta ymmärrän sen kontekstissaan silti. Muistan kyllä, millaista oli jyrsiä läpi ensimmäisiä englanninkielisiä kirjojani; ei se kovin hauskaa ja helppoa ollut. Sitä en muista, mikä minulla oli motivaationa, halu lukea jokin tietty suomentamaton kirja vai määrätietoisesti laajentaa lukuvalikoimaani toiseen kieleen.

Sitten taas, joskus sattuu vastaan niin loistava suomennos, että esimerkiksi sarjan jatkaminen englanniksi hieman harmittaa. Näitä ei nyt niin montaa ole ollut, mutta Scott Lynchin Gentlemen Bastards-kirjoja jaksan aina puffata. Sormusten Herran taas luin ensimmäistä kertaa niin pienenä, että suomi oli ainoa osaamani kieli, joten ikään kuin leimauduin siihen kirjaan, sen tunnelmaan ja sanastoon nimenomaan suomeksi; englanniksi luettuna en tavoita ihan samaa tunnerekisteriä.

Jollain lailla olisi ehkä kiva voida lukea aina suomeksi, tai siis äidinkielellä. Uskon, että teksti välittyy lopulta kuitenkin parhaiten sillä kielellä jolla se on kirjoitettu, saman kielen äidinkielisille osaajille. Vaan kun äidinkieleni ei ole englanti, ja kuitenkin haluan lukea suomentamattomiakin teoksia, niin minkäs teet.

[Eija]

Olen lukenut englanniksi kirjoja todella vähän, mutta se tulee lisääntymään, sillä niin paljon on kääntämättömiä teoksia, jotka täytyy saada luettua.

Mieluiten luen suomeksi, eli jos käännös on olemassa, luen kirjan suomeksi.  Ei englanninkielisten kirjojenkaan lukeminen ole erityisen hankalaa, hitaampaa vaan, joka johtunee liian tarkasta lukemisesta. En tarkoita sitä, että joka sanan, jota en ymmärrä, katsoisin sanakirjasta. Harvoin katson sanojen merkityksiä ainakaan heti, koska se keskeyttäisi lukemisen rytmin. Sanojen merkitys selviää usein kyllä kontekstista ja usein myös samat sanat toistuvat tarinassa. Hitaudestakin pääsisi ehkä ajansaatossa eroon, toisaalta harmittavan hidas lukija olen usein suomenkielisten kirjojenkin kanssa.

Englanniksi lukemisessa koen hankalimmaksi kirjan alkuvaiheen, jos kirjailijan tyyli ei ole entuudestaan tuttu. Toistaiseksi en ole vielä lukenut ylitsepääsemättömän vaikeata englanninkieltä, mutta varmasti sellainenkin jossain vaiheessa tulee eteen. Toiset kirjailijat kirjoittavat helpommin omaksuttavampaa tekstiä kuin toiset.

[Narri]

Vieraalla kielellä lukeminen kannattaa aloittaa sarjakuvilla. Silloin sanat oppii kuin itsestään.

[Vanamo]

Minä opettelin lukemaan kirjoja englanniksi ylioppilaskirjoitusten aikaan. Sitä ennen olin muistaakseni lukenut kaksi ohutta englanninkielistä kirjaa, mutta yo-kirjoitusten lähestyessä tartuin Terry Brooksin suomentamattomiin Shannara-kirjoihin ja aloin tankata niitä. Kummasti se kielitaito koheni näiden kirjojen parissa ja uskon, että yksinomaan Shannara-kirjojen ansiosta englannin kirjoitusten arvosanani on parempi, kuin mikä se muuten olisi ollut.

Yliopiston kirjatentteihin lukiessa olin moneen kertaan hyvin onnellinen, että olin opetellut lukemaan englanniksi jo aiemmin. Jossain välissä luin myös romaaneja enemmän englanniksi kuin suomeksi, mutta nyt haluan taas mieluummin lukea suomeksi. Englannistakaan en kuitenkaan missään nimessä luovu, sillä englanniksi valikoima vain on niin paljon laajempi. Hömppäfantasiaa luen myös edelleen mieluummin englanniksi.

(Korjasin kirjoituksen loppua tehtyäni näköjään huolimattomia sanavalintoja. Ajatuksenani ei ollut väittää, että suomentajat tekevät kirjavalintoja, vaan koetin viitata suomentajilla muuhun kuin kyseiseen ammattiryhmään.)

Sini-disclaimer (ennen kuin tästä tulee (taas) vääntöä...)

Suomentajat/kääntäjät eivät päätä mitä kirjoja käännetään. Kritiikki kannattaa suunnata suoraan kustantajille, kiitos.

Tämä yleishyödyllinen tiedote päättyy tähän. Kiitos mielenkiinnostanne!

[Serenity]

Luen ensisijaisesti kaikki kirjat suomeksi, varsinkin jos kirja on uusi tuttavuus, jota minulle on suositeltu - suomen kielinen teos on hieman helpompi saada käsiinkin. Kuitenkin ollessani englannin kieleen hurahtanut, luen kirjoja myös englanniksi, sillä minulla on periaatteena lukea kategoriassamme "kirjat joihin ei kyllästy" sekä muuten paljon pitämäni kirjat englanniksi, mikäli se on teoksien alkuperäinen kirjoituskieli, sillä joissain kirjoissa sattuu olemaan näitä ko. kielen sisäisiä vitsejä (vrt. "ei maksa(elin) vaivaa" - "ei maksa vaivaa" ---jos joku tajuaisi mitä haen takaa), jotka ovat erittäin kömpelösti saatettu kääntää ja lukiessa suomalaista versiota tulee vain hölmistynyt olo. Hyöty ja huvi yhdistyvät myös samalla kun sanavarasto lisääntyy.

Muilla kielillä lukemisesta minulla ei ole kokemusta, tosin lähitulevaisuudessa on suunnitelmissa yrittää lukea kirja tai pari espanjaksi.

Englanniksi on muutenkin niin paljon enemmän tarjontaa, kuten täällä on jo (krhm) pari kertaa huomautettu. Surettaa hieman, kun löytää upeaa lukukokemusta lupaavia helmiä internetin syövereistä, mutta saatavuutta ei ole (eikä tule) Suomessa, jolloin täytyy ottaa riski ja tilata kirja jostain nettikaupasta ulkomailta, ja toivoa, että kirja on tosiaan niin upea kuin luvataan. Tosin voihan kirjan aina laittaa eteenpäin toiselle lukutoukalle mikäli itselle ei napannut.

[Iivari]

Olen tällä hetkellä sivarina, osin ruotsinkielisesti palvelevana, ja olen pyrkinyt nyt lukemaan vähintään kirjan kuussa ruotsiksi - sen lisäksi luppoaikana kirjastossa aina kuvakirjoja kun sattuu sopiva väli. Tähän mennessä olen pääasiassa lukenut ruotsiksi sellaisia kirjoja, jotka olen aiemmin lukenut jo suomeksi, mutta tässä kuussa olisi tarkoitus lukea vielä pari kirjaa, joita en ole lukenut suomeksikaan, molemmat ruotsalaisten kirjoittamia fantasiaromaaneja.

En vieläkään voi väittää ymmärtäväni kaikkea, ja varsinkin monet kielikuvat jäävät aika irrallisiksi, saatan ymmärtää ne sanasanaisesti, mutta tarkoitus jää sumuiseksi tai osittain ymmärretyksi. Siitä huolimatta olen ilahtunut siitä, kuinka mukavasti loppujen lopuksi ruotsiksi lukeminen on sujunut, ja ajattelin säilyttää myös sivarin loppumisen jälkeen ruotsiksi lukemisen tatsin - ja suorittaa virkamiesruotsin mahdollisimman pian sivarin jälkeen :-)

[OJP]

Luen kirjat mahdollisuuksien mukaan alkuperäiskielellä. Mikäli alkuperäiskieli on Suomi tai englanti. Mikäli alkuperäiskieli on jokin muu, luen mieluummin suomenkielisen version jos tämä on käännetty alkuperäiskielestä suoraan. Jos teos on taas käännetty suomeksi jostain muusta käännöksestä, ei lukukielellä ole väliä. Tämä johtaa juurensa mielestäni aikoinaan lukemiini Practhetin kirjoihin ja niiden käännöksiin. Vaikkakin käännökset ovat kohtuullisia, eivät ne enää tunnu miltään kun oli muutaman englanniksi lukenut. Tuntuvat lähinnä siltä kuin joku vetäisi rikkinäisellä pullolla pitkin aivojen pintaa ja samalla yrittää miettiä miten tämäkin kohta olisi alkuperäisessä. Välillä sitä tulee kidutettua itseään ja tartuttua Pratchetin suomennoksiin pikkuluettavan puutteessa.

Niin hauskalta kuin se kuulostaakin, ovat vanhat tietokoneroolipelit mainio apuväline englannin lukemisen ja sanaston opetteluun. Oli hieman pakko oppia ja pelata sanakirja kädessä nassikkana, jotta pääsi pelissä eteenpäin. Näistä oli sitten helppo siirtyä fantasian kun sanasto oli lähes samaa.

[Mosku]

Meikä lueskelee juuri nyt englanniksi Katharine Kerrin The Bristling Woodia jonka vihdoin sain kaiveltua paikallisen kirjastomme uumenista. Tässä tapauksessa vaihtoehtoa ei ollut kun halusin sarjan lukemista jatkaa vielä suomennettujen teosten jälkeen.

Aiemmin en jaksanut panostaa aivosolujani englanniksi lukemiseen mutta nyttemmin olen huomannut sen käyneen yhä luonnollisemmaksi ja helpommaksi tavaksi nähdä mihin kirjailija on pyrkinyt tarinalla ja mitä elementtejä koko kerronnan kirjo sisältää.

Ehdottomasti suosittelen englanniksi tutustumaan: Pratchettiin ja J.R. Wardiin, suomeksi ei näistä saa puoliakaan irti siitä hienoudesta ja kerronnan alavireistä joita teokset todella sisältävät. Toisaalta voisin kuvitella että juuri pakon ja innostuksen edessä englanniksi lukeminen sujuisi helpoimmin.

En voi väittää ymmärtäväni aina mitä luen (oli kieli mikä tahansa), mutta olen myös liian laiska käyttämään sanakirjaa, ellei jokin tietty juttu aiheuta unettomuutta :)

Itsellä jotenkin huonoja kokemuksia suomalaisista fantasiakirja kyhäelmistä (vaadin maailmanluokan elkeitä viihteeltäni) ja myös suomennoksista. Aiemmin jo mainittiin häiritsevän selkeästi väärin käännetyt sanaleikit tai sanonnat, jotka todellakin katkaisevat koko lukunautinnon. En pidä väkisin väännetyistä käännöksistä nimille, myös huumoria on ilmeisen vaikea kääntää yhtä hauskaksi.

Offtopic: Haluan nähdä ne marakatit jotka kääntävät tv -ohjelmiin tekstitykset.

[Sapfo]

Kun kuka tahansa pystyy tänäpäivänä suomentaa kirjan kuin kirjan ja kilpailua ei synny, ei tasokaan pysy korkealla.
Kirjan sielu usein katoaa kehnon suomennoksen takia ja lukunautinto katoaa. Seurauksena tietenkin jopa murskakritiikkiä ja kuka kirjoittaja sellaista haluaa?
Jos oma kirja joskus menestyy ja halajaa maailmalle, käännän sen itse. Ainakin teen yhteistyötä kääntäjän kanssa.
Englannin lukeminen on haaste, aluksi, mutta sanakirjan kanssa, niinkuin joku aikaisemmin sanoikin, auttaa ja kehittää.
Niin ja ne pelit! Ah, ne pelit, kiitos niille (ehdottomasti Baldurs Gate ja Dungeon Siege) englantini kehittyi aikoinaan loistavaksi, melkein.
Suosittelen lämpimästi kaikille villasukkia talvella ja pelaamista oman kieli tietämyksen lisäämiseksi, kirjojen lisäksi tietenkin.

[punnort]

Jos joku on aloittelemassa englanniksi lukemista, itse suosittelen välttämään sanakirjan käyttöä. Yleensä ajatus tulee selväksi ja juonessa pysyy mukana, vaikka joka sanaa ei tajuaisikaan, ja sanakirjan käyttö hidastaa lukemista sen verran, että motivaatio voi kadota. Sanakirjasta kannattaa tarkistaa sana vasta, kun se alkaa toistua useampaan kertaan ja on ratkaiseva asian ymmärtämisessä. Itse suosin myös englanti-englanti -sanakirjoja englanti-suomi -sanakirjojen sijaan, koska sanan nyanssit selviävät paremmin sanan selityksestä kuin käännöksestä.

[Tiuku]

Täällä on nyt mainittu se, että englanniksi (tai yleensä vieraalla kielellä) lukeminen luonnistuu parhaiten ns. pakon edessä, eli suomeksi kääntämättömän "tää on pakko lukea" -kirjan kohdalla. Niin minäkin järkeilin hankkiessani itselleni kääntämätöntä Hobbia, sen kun vielä sanottiin olevan suhteellisen helppolukuista.

No, kyllähän minä sitä enimmäkseen ymmärrän, kun annan mennä vaan. Ongelma tuleekin sitten siinä, että näistä "tää on pakko lukea" -kirjoista haluan ymmärtää kaiken. Jok'ikisen vivahteen. Ja allekirjoitan tuon mistä punnort edellä puhuu - ei motivaatio kaikesta huolimatta riitä siinä, kun pysähdyn tarkistamaan useampia sanoja sanakirjasta tai edes jämähdän pitemmäksi aikaa pohtimaan, mitä tässä nyt ehkä tarkoitetaan (tai muistelemaan sellaisen sanan merkitystä, jonka jopa olen joskus aiemmin sanakirjasta katsonutkin).

Joskus aiemmin tässä ketjussa minulle suositeltiin sarjakuvia. Joitakin sarjakuvia (mm. mangaa) testailin ja totesin, että niissä taas ongelma on tekstin vähyys - vähänkään monimerkityksellisemmässä sarjakuvassa muutamalla sanalla sanotaan paljon, joten joudun tarkistamaan jatkuvasti jotain sanakirjasta jotta pysyn yhtään kärryillä. Ehkä ongelma nyt sitten vaan on siinä, että ylipäätään haluan pysyä kärryillä. :P Se on joka tapauksessa helpompaa silloin, kun tekstiä on paljon: ympäröivistä sanoista voi päätellä epäselviksi jäävien merkitystä. Kun sitten toisaalta päästään Hobbiin ja sitä vaikeampaan, niin ne ympäröivätkin sanat tuppaavat olemaan yhtä suurta arvoitusta.

Ehkäpä voinen tästä nyt päätellä, että minulle voisi sopia jonkin "tää on pakko lukea" -nuortenkirjan lukeminen englanniksi, jotta saan harjoitusta muuhun. Höm höm, ei kyllä nyt tule mieleen ainuttakaan sellaista, jota ei tiettävästi olla kääntämässä suomeksi.

[Sarantha]

Olen kahlannut tässä parin viikon aikana sisulla läpi opiskeluihini liittyvää englanninkielistä kirjaa (siis ei-kaunokirjallista), ja havahduin taas vaihteeksi siihen tosiasiaan, että olisi noiden opiskeluidenikin kannalta tosi kiva jos osaisin lukea englantia sujuvammin. Pitäisi siis varmaan taas yrittää alkaa lukea romaaneitakin englanniksi, mikäpä olisi sen mukavampaa kuin jos vapaa-ajan harrastus kohentaisi taitoja, joita voi käyttää myös ikävien velvollisuuksien hoitamisessa.

Minä olen lukenut englanniksi ainoastaan Ricen Interview with the vampiren sekä 70-120 sivua viidennestä ja kuudennesta Potterista. Niin, ja sitten opiskeluihini liittyvät kaksi psykologiaan liittyvää koulukirjaa, jotka erityisesti ovat opettaneet minulle jotain englanniksi lukemisen haasteista, vaikka asiatekstin lukeminen onkin erilaista kuin kaunokirjallisen. En ole koskaan ollut hirveän hyvä kielissä, ja olen aina tuntenut hiukan alemmuudentunnetta ja huonoa itsetuntoa englannintaidottomuuteni vuoksi. Nämä tunteet myös aktivoituvat helposti, kun englanniksi lukiessa törmään vaikeisiin kohtiin, mikä värittää negatiivisesti jo muutenkin raskaaksi ja vaivalloiseksi koettua luku-urakkaa.

Minun on todella vaikea kuvitella sellaista kielenhallinnan tasoa, jonka hallitessaan vieraskielistä tekstiä voisi lukea ilokseen ja sujuvasti, sillä englannin kielessä on niin paljon sanoja, ja niistä jokainen on opeteltava yksitellen... Niinpä minun on hyvin vaikea edes uskoa, että voisin oppia lukemaan englantia sujuvammin, mutta täytyy kai silti yrittää. Tosin, ennen kuvittelin että minulta puuttuu täysin kyky päätellä sanoja asiayhteydestä, mutta nyt noita opiskeluun liittyviä kirjoja lukiessani olen huomannut olleeni siinä suhteessa onneksi jossain määrin väärässä.

Ongelma tuleekin sitten siinä, että näistä "tää on pakko lukea" -kirjoista haluan ymmärtää kaiken. Jok'ikisen vivahteen. Ja allekirjoitan tuon mistä punnort edellä puhuu - ei motivaatio kaikesta huolimatta riitä siinä, kun pysähdyn tarkistamaan useampia sanoja sanakirjasta tai edes jämähdän pitemmäksi aikaa pohtimaan, mitä tässä nyt ehkä tarkoitetaan (tai muistelemaan sellaisen sanan merkitystä, jonka jopa olen joskus aiemmin sanakirjasta katsonutkin).

Tunnistan tämän. Minä pystyn lukemaan englantia kahdella ymmärtämisen tasolla: joko niin, että vain luen ilman sanakirjaa, jolloin ymmärrän kyllä kustakin kappaleesta olennaisen, sanoja sieltä täältä kyllä menee ohi ja lauserakenteistakin osa. Tai sitten luen sanakirjan kanssa, jolloin ymmärrän kaiken, mutta lukeminen on tuskastuttavan hidasta. Jos pidän sanakirjan käden ulottuvilla, en pysty tarkistamaan sieltä vain olennaisimpia ja vaivaamaan jäävimpiä sanoja, vaan silloin automaattisesti tarkistan kaiken. Tämä sopii minun luonteeseeni muutenkin; olen siinä määrin on/off -ihminen, että minun on vaikea löytää toimintatapoihini joustavuutta. Joko olen täysin suurpiirteinen tai viimeiseen saakka pilkunviilaaja. Kumpikin lukemistapa on aika rasittava ja epätyydyttävä.

[Glare]

Itse aloin lukemaan hieman myöhään englanniksi, tosin piti löytää se inspiraation lähde ja oikea kirja, mikä potkaisi viimein lukemaan. Vaikka sain kauan aikaa sitten itselleni tuliaiseksi X-Men pokkari kirjan Englannista siskoltani, niin en vain jostain syystä saanut luettua sitä.

Nyt myöhemmin ajan kanssa innostuin lukemaan englanniksi, kiitos Dresden Filesin. Myönnän, että kyseinen sarja myös sai lukemaan fantasiaa hieman uudestaan. Tosin englanniksi myös olen alkanut katsomaan muitakin kirjoja. Esim. Anne McCrafferyn kirjat, Pernin Lohikäärmeiden kohdalla ei koskaan julkaistu 3 kirjaa suomeksi. Eikä sen enempää, niin yritän etsiä kyseiset kirjat englanniksi itselleni. Niin saan lukea tarinan, miten kyseisessä tarinassa kävi loppujen lopuksi.

Japanissa käydessäni ostin itselleni mukaan pari japanin kielistä kirjaa ja mangaa. Jotka ovat hieman haastavia. Mutta kuitenkin pitkäaikaisena haaveena olisi lukea D. Gray-Man kirjanen. Olen vain välillä opiskelemaan japania, niin se menee varmaan sinne hamaan tulvaisuuteen, että koska luen sen. Mutta ainakin on siellä muistuttamassa, että opiskele... Opiskele!

[Puolikuu]

No mutta! Eppu Normaalihan on tehnyt jo vuosia sitten aihetta liippaavan kappaleen : ”Luen kirjat tietenkin englanniksi/ sillä sehän tekee ne vieläkin hienommiksi / eikä osaakaan joka tyhjäpää/ lukee englanniksi SF:ää”

Minä en ole koskaan saanut luettua yhtäkään kirjaa alusta loppuun englanniksi, aika säälittävää, eikö?  Onnekseni huomaan etten ole ketjun ainoa. Hyllyssäni nököttää muutamia yrityksiä kuten Robin Hood ja Stardust, jonka olen tosin lukenut suomeksi. Yhtään koulukirjaakaan en toistaiseksi ole joutunut lukemaan vieraalla kielellä, vaikka se tulee jossain välissä ajankohtaiseksi johtuen jo opiskelemastani aineesta.
 
Kirjojen lukeminen englanniksi olisi varmasti hyödyllistä kielitaidon kannalta, mutta.. en minä tiedä miksi harrastuksen tulisi olla hyödyllinen, pääasiahan on että siitä saa iloa ja hyviä elämyksiä.  Ja itsehän en koe englanniksi lukemista nautinnolliseksi vaan todella hitaaksi ja tuskaisaksi (johtunee ihan omasta kielitaidon vajavuudesta/tarkertumisesta sanoihin). Tosin tässäkin on poikkeus:  Edgar Allan Poen runot!

Itse en myöskään koe jääväni paitsi suomentamattomien kirjojen ilosta, sillä luen nykyään pääasiassa klassikoita, jotka kaikki löytyvät suomeksi ja ovat myös usein alkukieleltään jotain venäjää, saksaa, ranskaa, italiaa.. tai monta sataa vuotta vanhaa englantia.  En oikein tiedä mitä tarkoitetaan huonolla suomennoksella, olenkohan koskaan edes törmännyt sellaiseen. En kyllä osaa kuvitella että kaikki ne paskat Ajan pyörät, jotka olen lukenut, olisi mitenkään muunnettavissa siedettäviksi vaikka suomennos kuinka olisi erilainen.
Kuitenkin paras tapa vaikuttaa suomennoksen korkeaan tasoon, on itse hankkia kirjansa suomeksi. 

Välillä mielipahakseni törmään asenteisiin, että kirjojen lukeminen suomeksi on ihan nou nou, suomen kieli kuulostaa tyhmältä, vääristää kirjailijan ilmaisua ja niin edelleen. Kirjojen lukeminen omalla äidinkielellään on siis ihan nolojen n00bien hommaa ja lukijalta jää ainakin puolet!! ymmärtämättä kirjailijan nyansseista, joita kukaan ei suomentaja ei tietenkään osaa tuoda esille. Ihan kuin kirjat olisivat jotakin suurta salatiedettä, johon kukaan tarpeeksi valistunut tai kielitaitoiden ei saa vihkiytyä.

Minusta on aika hienoa, että saan lukea kaiken mitä olen halunnut lukea, omalla äidinkielelläni. Kaikkialla maailmassa siihen ei ole mahdollisuutta.

[Narri]

Minä luen kirjoja vain tutuilla kielillä.

[Tapsa]

Minä luen kirjoja vain tutuilla kielillä.

En oikein tiedä mitä tarkoitetaan huonolla suomennoksella, olenkohan koskaan edes törmännyt sellaiseen. En kyllä osaa kuvitella että kaikki ne paskat Ajan pyörät, jotka olen lukenut, olisi mitenkään muunnettavissa siedettäviksi vaikka suomennos kuinka olisi erilainen.

Tähän pitää kyllä kommentoida, että suomennoksen taso tosiaan voi vaihdella. Yleensä kyllä isojen kustantamoiden kirjat on suomennettu ja tarkastettu taiten, mutta leväperäisempiäkin kyllä löytyy.

Ja kielestä toiseen kääntäminen voi viedä niitä nyansseja, vaikka käännös olisikin hyvä. Kyllähän viesti menee perille, ja suomennoskin voi kuulostaa oikein hyvältä, mutta silloin tällöin kirjailija on onnistunut ilmaisemaan jonkin asian nimenomaan omalla kielellään erityisen miellyttävästi, eikä se vaan suomeksi kuulosta yhtä sujuvalta. Toki tämä on vain nipottamista, luen minäkin paljon suomennoksia.

[kyty]

Tähän pitää kyllä kommentoida, että suomennoksen taso tosiaan voi vaihdella. Yleensä kyllä isojen kustantamoiden kirjat on suomennettu ja tarkastettu taiten, mutta leväperäisempiäkin kyllä löytyy.

Joskus suomennos voi joiltain osin olla myös liiankin sanasta sanaan käännetty, jolloin tuloksena ei ole hyvää suomea eikä kirjailijan tarkoittama sisältö välity. Itseltä kyllä jäi Valtaistuinpeliä lukiessa pari kömpelyyttä huomaamatta... Luin niistä vasta myöhemmin.

Itse luen paljon englanniksi, eikä siinä ole yleensä suurempia ongelmia. Muistan kun esim Pratchett ei millään sujunut, nehän eivät ole siitä helpoimmasta päästä. Mutta nyt sekin menee, vaikka joskus joku koukeroinen lause pitää lukea toistamiseen. Muut kirjat ovat yleensä kevyempiä. Tosin vaikka tapahtumat ymmärtäisi, jotain saattaa mennä kielimuurin takia ohi, ja välillä tulee vastaan sanoja mitä ei ymmärrä. Tavallaan vain hyväksyn sen lukiessa...

Mutta omalla äidinkielellä on aina kevyin ja paras lukea.

[Velma]

Mä aloitin lukemaan englanniksi lukiossa, kun en jaksanut odottaa kolmen viimeisen Potterin ilmestymistä suomeksi. Ruotsi on mulla ollut aina parempi kieli, mutta silti sillä kielellä lukeminen oli vuosikausia tökkivämpää. Nykyään taidan lukea enempi ruotsiksi kuin englanniksi tai muilla vierailla kielillä.

Aluksi jaksoin käyttää sanakirjaa, mutta sitten se vaan jäi. Nykyään tsekkaan vaan oleelliset sanat mitä en ymmärrä, ennen tuli tsekattua enempi. Tosin ranskaksi luettaessa mulla pitäisi olla sanakirja koko aika vieressä, mutta itsepähän olen päästänyt sanavarastoni huononemaan....

[Ela]

Luen nykyisin melkein pelkästään englanninkielisiä kirjoja. Lukisin suomennoksia, mutta minulle mieluisia kirjoja ei juuri suomenneta. Lisäksi suomennokset olisivat budjettiini reippaasti liian kalliitakin.

Minun on todella vaikea kuvitella sellaista kielenhallinnan tasoa, jonka hallitessaan vieraskielistä tekstiä voisi lukea ilokseen ja sujuvasti, sillä englannin kielessä on niin paljon sanoja, ja niistä jokainen on opeteltava yksitellen... Niinpä minun on hyvin vaikea edes uskoa, että voisin oppia lukemaan englantia sujuvammin,

Minulla oli aikaisemmin samanlaisia ajatuksia englanninkielen osaamisestani ja kyvystäni kohentaa sitä. Kuitenkin vei vain vuoden kohentaa kielitaitoni tasolle, jolla todellakin voin lukea useimmat kirjat ilman sanakirjaa ja jopa nautiskella kielen hienouksista. Tarkoitan tässä nimenomaan kaunokirjallisuutta, mutta sama koskee tietokirjallisuutta. Mitä tein? Luin englanninkielistä fantasiaa huvikseni joka viikkoisella junamatkalla Rovaniemeltä Helsinkiin ja takaisin. Siinä kaikki, mitä tarvittiin. Kieli "tarttui" siinä määrin tehokkaasti korvien väliin, että aloin vähän väliä saada itseni kiinni englanninkielellä ajattelemisesta. Silloin huomasin siirtyneeni tuolle uudelle hallinnan tasolle, jolle en ollut kuvitellut voivani päästä. Uusia sanoja ja sanontoja opin nykyisin suoraan asiayhteydestä tarvitsematta suomenkieltä apuna. Sanavarastossani on lukuisia ilmauksia, joita en edes osaisi kääntää luontevaksi suomenkieleksi ilman sanakirjan apua. Silti tiedän, mitä ilmaisu tarkoittaa. Eli, jos minä kykenin tähän, kuka tahansa kykenee siihen.