Vanha kunnon kansikuvaketju

[Vehka]

Vanhalla sivustolla oli tällainen yleinen kansikuvia käsittelevä ketju, joten ajattelin nyt luoda vastaavan. Tänne voi purkaa aggressiota jos kansikuva ei miellytä tai on suorastaan ruma, kertoa tarinoita kansien ja sisällön yhteensopimattomuudesta tai ylistää hienoa piirrosjälkeä, mitä nyt sitten ikinä tulee mieleen.

Esimerkistä käynee Tarttin Jumalat juhlivat öisin, johon minulla nyt muutenkin on omanlaisensa tunneside. Uudemman suomennoksen kansikuva ei mielestäni ole läheskään yhtä hyvä kuin vanhan (en löytänyt kuvaa siitä, valitettavasti), ja vanhakin oli vähän turhan yksipuolinen ja tylsä. En olisi varmaan ikinä lukenut kyseistä kirjaa ilman opettajan innostavaa suhtautumista. Tuo kansi on mielestäni paljon enemmän kirjan sisältöön liittyvä ja sopivan yksinkertainen. Tuosta taas tulee mieleen jokin romanttinen halpisdekkari, mutta jostain syystä se viehättää silti - jos kirjailijan nimi ei olisi noin kirkkaan punainen, värimaailma olisi minusta aika upea.

Fantasiakirjojen kannet ovat minusta keskimäärin aika ikäviä. Ne ovat joko liian värikkäitä tai sitten liian tekotaiteellisia. Vanhojen Maamerien kansista keskimmäisen, eli Atuanin holvihautojen, kansi oli minusta aika kiva, mutta muut hirveitä. Tähänkin kanteen liittyvä tunneside on tosin saattanut syntyä ihan jo siitä, että se oli ensimmäinen fantasiakirja, johon muistan rakastuneeni.

Jätänpä areenan seuraavalle.

[Jussi]

Jos kiinnostaa, niin tälle sivustolle on kerätty amerikkalaisia (usein vanhoja) fantasiakirjojen kansia. Mukana on taiteilijoista mm. Michael Whelan, jota monet pitävät suosikkinaan. Minusta yksi hänen parhaista töistään on Moorcockin Elric at the End of Timen kansikuva, se vain on niin hieno. Pidän kyllä keskimäärin enemmän John Howen kansitaiteesta, jota on Suomessa nähty vaikka Hobbin Lordi Kultaisessa.

Tämä kirja tekisi mieli lukea nimen ja Boris Vallejon kannen takia...

[Seregil of Rhiminee]

Pidän itse todella paljon sellaisista kansikuvista, joissa on maisemia, tunnelmallisuutta tai hyvin maalattuja hahmoja. Pelkistettyjä ja yksinkertaisia kansikuvia on nykyään aivan liian paljon, joten komeita maalauksia katselee mielellään.

John Howe on minusta todella hyvä maalari. Hänet tunnetaan parhaiten Tolkien-maalarina, mutta hän on tehnyt kansikuvia mm. Englannissa julkaistuihin Robin Hobbin kirjoihin.

Boris Vallejo, Alan Lee, Michael Whelan, Andy Simmons, Darrell K. Sweet ja Michael Kormack ovat myös hyviä maalareita. Alan Lee tunnetaan Tolkien-maalarina ja hänen maalaukset ovat minusta todella hienoja. Pidän myös Andy Simmonsin taiteesta (esim. Shannara-maalaukset ovat hyviä). Darrell K. Sweet on tehnyt ihan hienoja kansikuvia mm. Robert Jordanille, L. E. Modesitt Jr:lle ja David Farlandille. Michael Whelan on tehnyt kansikuvia mm. Amerikassa julkaistuihin Robin Hobbin kirjoihin ja Michael Kormarck on tehnyt mm. Lynn Flewellingin Shadows Returnin kansikuvan.

Pidän myös edesmenneen Keith Parkinsonin maalauksista. Hän teki kansikuvia mm. Terry Goodkindin Sword of Truth -kirjoihin.

[Denizen]

Hmm, minä en koskaan erityisemmin ole välittänyt kirjojen kansikuvista suuremmin. Mutta...

Kun joskus tilasin hirveällä määrällä rahaa englanniksi tämän, niin pysähdyin kyllä ihailemaan kantta kuorittuani kirjan paketinpahveista (ei, jostain syystä minä en ollut nähnyt sen kirjan kantta sitä aiemmin, Suomalaisella ei ollut sitä ehkä näytteillä tilatessa?)... Kuva antoi hyvän mielen, ja sitä osasi arvostaa, kun oli maksanut kolme kymppiä tällaisesta teoksesta.

Toisaalta, kirja on kokonsakin puolesta jo hirmuisen näyttävä hyllyssä kaikkien pokkareiden keskellä. Se on valtava.

Sormusten herran kansi tuo jotenkin lämmintä muistoa kanssa mieleen, hahmo ei vastaa mielikuvaa noin niin kuin mistään kirjassa (sauronko siinä on punaisissa kaavuissa?), mutta kuva on jotenkin... kiva. Toisaalta tyylikkäämpää vielä on kirjan kannet ilman paperia päällä, punaista ja mustaa ja riimuja... oi.

[Maailmanherra]

Minäkään en hirveästi kansikuvista perusta.

Matin kanssa olen samaa mieltä tuosta Sormusten herran kannesta. Paljon tyylikkäämpi kuin se elokuvakansi. Lähinnä tuollaiset pelkistetyt ja yksinkertaiset kuvat kiehtovat. Sellainen minimalismi.

Tosin tyylittelykin voi olla onnistunutta, esimerkiksi: Josh Kirby & Paul Kidby ovat vakuuttaneet omaleimaisella tyylillään. Toisaalta väkivallan ystävänä vanhojen scifipokkareiden kannet ovat nostalgisia, varsinkin Philip K. Dickin suomennokset.

[Jussi]

Ainakin yksi merkittävä taiteilija on jäänyt mainitsematta: Stephan Martiniere. Tykkään hänen töistään, tässä esimerkkinä An Autumn Warin kansikuva. Darrell K. Sweetin taide ei ole koskaan iskenyt minuun.

[Seregil of Rhiminee]

Minusta saksalainen Thomas Thiemeyer on myös ihan hyvä taiteilija. Hän on tehnyt hyvät kansikuvat Giles Carwynin ja Todd Fahnestockin kirjoihin.

Pidän myös aika paljon espanjalaisen Koveckin tekemistä kansikuvista (minusta Eldon Thompsonin kirjojen kansikuvat näyttävät komeilta).

[tnjrp]

Kansikuvitus on ongelmallinen graafiikan laji, sitä tehdään kirjankansien (tai levynkansien) koon, tekstien paikkojen ja usein tiukkojen kaupallisten, sisällöllisten sekä aikataulullisten vaatimusten puitteissa. Allalla on toki paljon teknisesti hyvin päteviä tekijöitä, mutta kovin näkemyksellisenä taiteena noita harvoin voi pitää.

Mainittakoon kuitenkin muutama "scifiurani" varrelta mieleen jäänyt, joilla on ehkä ollut hiukan sitä näkemystäkin: Wayne Barlowe (tehnyt toki enemmän ihan muuta kuin kansikuvia), John Berkey, Jim Burns, Peter Elson, Chris Foss, Melvyn Grant, John Harris, edelläkin jo mainittu Martinere, Chris Moore ja Bruce Pennington.

Kummasti ei nyt tule yhtään naispuolista kansitaitelijaa mieleen...

[Lenko]

Kansikuvitus on ongelmallinen graafiikan laji, sitä tehdään kirjankansien (tai levynkansien) koon, tekstien paikkojen ja usein tiukkojen kaupallisten, sisällöllisten sekä aikataulullisten vaatimusten puitteissa. Allalla on toki paljon teknisesti hyvin päteviä tekijöitä, mutta kovin näkemyksellisenä taiteena noita harvoin voi pitää.

Sen verran täytyy todeta, että taitavia tekijöitä myös taiteellisessa mielessä kyllä löytyy sekä Suomesta että ulkomailta. Kyse kansien latteuteen on ennen kaikkea muista mainitsemistasi seikoista, ei graafikoiden taidon puutteesta.

Yksi ehdottomista suosikeistani ja parhaista taiteilijoista ikinä on Dave McKean.

[Vumpalouska]

Minulla ei ole mitään kiinnostavia ja hyviä kansikuvia vastaan... Kun olen kirjastossa tai kirjakaupassa katsellut erilaisia kirjoja, olen pannut positiivisesti merkille etenkin Liken ja WSOY:n kirjojen usein kiinnostavat kansikuvat, kun taas vaikkapa Kirjayhtymä on onnistunut tekemään sellaiset klassikot kuin Helliconia-trilogian täydellisen mielenkiinnottoman ja tylsän näköisiksi.

Ei sillä, että perustaisin osto/lainauspäätökseni kansikuvalle - minä luen aina takakannen (tai sisäkannen) ja teen päätökseni sen mukaan millaisen vaikutelman saan kirjasta alustavan juonikuvauksen perusteella. Mutta kyllä hienot kannet silti helpottavat kirjan näkyväisyyttä, sitä ei kai voi kukaan kieltää.

[Thialfi]

Kirjayhtymää ei ole itsenäisenä kustantamona ollut enää kymmeneen vuoteen. Helliconia-sarjan kansikuvat edustavat 80-luvun tyyliä, ja sen jälkeen tietokoneet ja graafisen alan välineet ovat kehittyneet ja kuvalliset tyylit muuttuneet. Helliconiaan ja moneen muuhun Kirjayhtymän sarjan kirjaan kansikuvan teki edesmennyt Piotr Tomaszewski, ja omana aikanaan ne olivat alan huippua, vaikka nykyään ne eivät hetkauttaisi. Kymmenvuotiaan Thialfin mielestä nuo kannet olivat parasta. Lisäksi Kirjayhtymän kirjat olivat mustia, ja pojat tarvitsevat tyttöbakteereilta suojaavalla värillä päällystettyjä kirjoja, jotta he voisivat harrastaa lukemista (esim. Stephen Kingin kirjat ovat olleet tästä syystä suosittuja).

Tekstiasu on itse asiassa tärkeämpi seikka kuin irrotettava kansipaperi. Kirjayhtymä käytti suurikokoista Times/Helvetica-fonttia. Se tuntui vahvuuden vuoksi pitkään ainoalta oikealta tyypiltä, mutta nykyään se vaikuttaa olevan vähän harvinaisempi. Jack Vancen koottuja teoksia varten haluttiin tehdä oma fonttinsa, koska päätoimittajan mielestä nykyiset fontit polveutuvat renessanssin ajan suurikokoisia kirjoja varten tehdyistä kirjasimista, ja nykykirjoissa ne näyttävät liian himmeiltä ja vakiomuotoisina konemaisilta.

[Vumpalouska]

Kyllä 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa hienojakin kansikuvia tehtiin - ne vain olivat paljon harvinaisempia kuin ne tylsät palikat. Ja ainakaan minä en ole nähnyt kaupunginkirjastossani muita painoksia Helliconia-trilogiasta kuin juuri tuon Kirjayhtymän, joka on sanalla sanoen kauhea. Kirja kyllä oli kiinnostava, lainasin heti kun se osui käteeni etsiessäni jotain hyvää lukemista, mutta olisi voinut osua käteen jo vuosia aiemmin, jos kannet olisivat olleet edes hiukan houkuttelevammat - olisi silloin pistänyt silmään sieltä hyllystä.

Parhaita kansikuvia ovat sellaiset, joissa on mielellään kirkkaita värejä, mutta ei liikaa. Liken kansikuvataiteilijana minun tietoisuuteeni tullut Ilkka Juopperi tekee oikein hyvää jälkeä.

[Jussi]

Vielä pitää mainita yksi kansikuvataiteilija: Edward Miller (Les Edwardsin salanimi). Häneltä löytyy upeaa taidetta, kuten vaikka Esslemontin Return of the Crimson Guardin kahtiajaetusta versiosta, jonka julkaisi pienkustantamo.
1. nide
2. nide

Seregil puhui ketjun alkupuolella Michael Kormackista. Hänen tekemänsä kansi Eriksonin Gardens of the Mooniin on yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Taiteilija on onnistunut vangitsemaan Anomander Raken olemuksen täydellisesti.

[jPekka]

Helliconiaan ja moneen muuhun Kirjayhtymän sarjan kirjaan kansikuvan teki edesmennyt Piotr Tomaszewski, ja omana aikanaan ne olivat alan huippua, vaikka nykyään ne eivät hetkauttaisi.

Mnjaa, kyllä ainakin Lemin Futurologisen kongressin kansi näyttää edelleenkin upealta. Samoin Clarken Tähtiaika, vaikka oma kappaleeni onkin aika räjähtäneessä kunnossa.

Tekstiasu on itse asiassa tärkeämpi seikka kuin irrotettava kansipaperi.

Totta. Tosin Kirjayhtymällä ei ollut kansipaperia, vaan ns. ylivetokannet, eli kansikuva oli suoraan liimattu kansipahvin päälle.

Kirjayhtymä käytti suurikokoista Times/Helvetica-fonttia.

Piti oikein tarkistaa, mutta oman hyllyni Kirjayhtymän scifi-sarjan teosten leipäteksteissä ei ole kyllä tosiaankaan käytetty (päätteetöntä) Helveticaa eikä (päätteellistä) Timesiä. Luullakseni kirjasinleikkaus on Garamond-perhettä, joka on sinnikkäästi pitänyt pintansa viimeiset neljäsataa vuotta. (Itsekin käytän Garamond-sukuisia fontteja itse taittamissani kirjoissa.)

Kuten nimestä voi arvata, Times on sanomalehtikäyttöön tarkoitettu kirjasinleikkaus, jonka tarkoitus on pysyä luettavana heikkolaatuisellakin paperilla ja jolla saa paljon tekstiä pieneen tilaan. Kirjoissa sitä käytetään erittäin harvoin, lähinnä kotitaitetuissa omakustanteissa. Näyttää todella rumalta kirjoissa.

Likellä käytettiin minun siellä graafikkona ollessani paljon New Asteria scifi- ja rikoskirjoissa. Ero ei ole kovin iso Garamondiin, leikkaus on hieman kulmikkaampaa. Muiden kustantamojen kirjasinleikkausmieltymyksistä en tiedä.

Kirjayhtymän scifi-kansien nimissä käytetty kirjasinleikkaus (Sterling Panic) assosioituu kyllä edelleenkin siihen sarjaan, muissakin yhteyksissä: Beckin läpimurtolevyn Mellow Gold kansi aiheutti aikanaan mainion dejavu-ilmiön.

[Logikärmes]

Fantasiakirjojen kannet ovat minusta keskimäärin aika ikäviä. Ne ovat joko liian värikkäitä tai sitten liian tekotaiteellisia.

Samaa mieltä. Monesti suomalaisissa painoksissa väripaletti on hieman hillitympi (Petri Hiltusen kädenjälki Tulen ja jään laulun kansissa on aivan m-a-h-t-a-v-a-a), toisaalta välillä ulkomaiset kannet ovat huomattavasti pelkistetympiä ja ulkoasultaan kypsemmällekin lukijalle kelpaavia. Myös John Jude Palencarin työstämät Perillisen kansikuvat ovat toteutukseltaan aika toimivia, koska niissä on tietty teema, jota käytetään, eikä mitään muuta sitten yritetä tunkea siihen kuvaan. Lisäksi Cristopher Paolinilla on ymmärtääkseni sangen vahva näkemys siitä, mihin suuntaan kuvien lohikäärmeet luovat katseensa ja niin edelleen.

Kaikkein pahimpia ovat kyllä ne karmeat kiiltokannet tyyliin Artemis Fowlin kovakantiset. Hrr...! Sellaiset teokset päätyvät kaupoissa nuorten hyllyihin jo pelkän ulkonäkönsä puolesta.

[Thialfi]

Piti oikein tarkistaa, mutta oman hyllyni Kirjayhtymän scifi-sarjan teosten leipäteksteissä ei ole kyllä tosiaankaan käytetty (päätteetöntä) Helveticaa eikä (päätteellistä) Timesiä.

Kiitos korjauksista! Kirjoitin mielleyhtymien varassa ja mukaan sekaantui nimi vastakkaisesta päätteettömästä kirjasinperheestä. Liken uudempien scifikirjojen kirjaintyypiksi olin arvaillut Garamondia, koska siihen olen yhdistänyt tietyn sirouden ja Kirjayhtymän käyttämä malli on paksumpi. Kirjainten yksityiskohdat kuitenkin ovat molemmissa samantapaisia.

[Jussi]

Myös John Jude Palencarin työstämät Perillisen kansikuvat ovat toteutukseltaan aika toimivia

Palencar ei kuulu suosikkeihini, mutta pidän hänen kansistaan. Donaldsonin Fatal Revenant on muuten kiva, mutta hahmo näyttää liikaa Sormusten herra -elokuvien Sarumanilta... Taiteilijan kotisivuille pääsee tästä.

Steve Stone on digitaalisen taiteen tekijä, joka tunnetaan ainakin Shannara-kansista. Monet varmasti inhoavat hänen tyyliään, mutta minuun se iskee kohtalaisesti. Esimerkkeinä Eriksonin The Bonehunters ja Lynchin Red Seas Under Red Skies.

[Seregil of Rhiminee]

Vincent Chong on mielenkiintoinen taiteilija. Chong on tehnyt kansikuvia mm. Subterranean Pressin kirjoihin. Minusta Chongin maalaukset ovat komeita ja sopivan taiteellisia.

[Hiistu]

Steve Stone on digitaalisen taiteen tekijä, joka tunnetaan ainakin Shannara-kansista. Monet varmasti inhoavat hänen tyyliään, mutta minuun se iskee kohtalaisesti. Esimerkkeinä Eriksonin The Bonehunters - - 

Miusta saman teoksen saksalainen versio on ulkoasultaan aikasten tyylikäs. Samoin esim. tätä kantta on oikeasti ilo katsella. (Taiteilijaa en valitettavasti tiedä...)

Kansitaiteilijoiden nimet jäävät minulle huonosti mieleen, vaikka itse kansiin kiinnitänkin paljon huomiota. Pariin kertaan on muutoin ihan kelvolliselta vaikuttava kirja jäänyt jopa (ainakin väliaikaisesti) lukematta, kun jokin kirjan kannessa on oikein pahasti tökkinyt. Samoin sitten onnistunut kansi saa minut pitämään hyvästä kirjasta entistä enemmän.

Sen verran osaan sanoa, että tykkään valtavasti Sami Saramäen tekemistä kansista Maameren tarinoihin (siis näistä: 1-3,  4,  5 ja 6) sekä muista töistä mm. Muistamisen taidon kannesta. Niissä kaikissa on kauniit värit ja kuva-aiheet sopivat juuri sopivasti kirjan tarinaan. Myös sarjalle luotu yhtenäinen ulkoasu on hieno.

Yleensä en pidä ihmisiä kuvaavista kansista, sillä ne ihmiset harvoin näyttävät omaan makuuni kyllin aidoilta – tai kyllin taiteellisilta ollakseen näyttämättä aidoilta. Toinen inhokkini ovat suoraa jotain kirjan yksittäistä kohtausta kuvaavat tilannekannet. Niistä herää aina kysymys, miksi juuri se kohtaus on valittu kuvastamaan koko kirjan tarinaa ja tunnelmaa. Pahimmillaan kuvaavat sitten liiankin hyvin ja paljastavat liikaa juonesta. Kaikkeen edellä mainittuun tosin tekee poikkeuksen Pauline Baynesin kuvitus Narnian tarinoihin, koska ne vain kuuluvat olla sellaiset.   

[Seregil of Rhiminee]

Miusta saman teoksen saksalainen versio on ulkoasultaan aikasten tyylikäs.

Minusta tämä kansikuva on tyylikäs. Sama kansikuva löytyy Glen Cookin The Tyranny of the Night -kirjasta. Taiteilija on Raymond Swanland. Tässä on linkki isokokoiseen kuvaan.

Samoin esim. tätä kantta on oikeasti ilo katsella. (Taiteilijaa en valitettavasti tiedä...)

Tämä kansikuva löytyy myös eräästä Glen Cookin kirjasta (The Books of the South). Tässä on linkki isokokoiseen kuvaan.