Eric Clapton

[Jehudiel]

Eli siis nyt kyselisin Johnny Cashin jälkeen, mitä te tyksitte Eric Claptonista? Hänet tunnetaan myös nimella Slowhand ja hänen Tears In Heaveninsa on maailmankuulu. Tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä, se soi luureissani. Ja kun vähän ajattelen, se tuo minulle jollain tapaa mieleen Septimus Heapit. Lienenkö lukenut niitä samaan aikaan Claptonin kuuntelun kanssa...

Mutta joka tapauksessa Eric Claptonista olisi tarkoitus keskustella.

[Echramath]

Vallan hirveettömästi en ole Claptonia kuunnellut, mutta täytyy sanoa, että tällä B.B. Kingin kanssa tehdyllä Riding with the King -levyllä on kyllä melkoiset bluesukkelit vauhdissa. Tietysti itse taidan olla enempi musikaalisesti kallellaan sinne B.B.:n suuntaan.

B.B. King on muuten vielä hengissäkin, totesin vähän yllättyneenä, vanha vaari tietenkin. Kaikki muut legendaariset vanhan ajan mustat bluesjäärät ovatkin sitten siirtyneet ajasta ikuisuuteen, Bo Diddley taisi olla toiseksi viimeinen mohikaani.

[jPekka]

Kaikki muut legendaariset vanhan ajan mustat bluesjäärät ovatkin sitten siirtyneet ajasta ikuisuuteen, Bo Diddley taisi olla toiseksi viimeinen mohikaani.

Vanhoja miehiä ovat, mutta ainakin Jimi Hendrixin tärkein esikuva Buddy Guy on yhä elossa, samoin (jos mennään Bo Diddleyn hengessä rock-musiikin perustajiin) Chuck Berry.

Claptonista olen itsekin diggaillut kausittain melkoisesti: hän oli yksi keskeisiä syitä minulle kiinnostua blues-pohjaisesta musiikista. Avain oli hieno Just One Night -livelevy vuonna 1980 ja saman syksyn hieno konsertti Messukeskuksen silloisessa UKK-hallissa.

[korpinaava]

Creamista olen tykännyt jo kauan, mutta Claptonin sen jälkeinen tuotanto ei ole innostanut. Liian amerikkaa, sillä pidän enemmän brittiläisestä meiningistä. (Jos tarkkoja ollaan, onhan nykyaikainen rock-musiikkikin syntynyt Britanniassa.)

[jPekka]

Creamista olen tykännyt jo kauan,

Cream teki minuunkin vaikutuksen - ja sai innostumaan bassonsoitosta. Tosin treenasin Jack Brucen bassokuvioita oikeasti läpi ekaa kertaa viime kesänä Muusikoiden.netin miittiin, jossa pidimme pienen kolmen biisin mittaisen Cream-tribuutin. Hauskaa.

Claptonin soolotuotanto on aika poukkoilevaa. Mukana on juurevaa bluesia (Just One Night ja ne taannoiset Robert Johnson -tribuuttilevyt), The Band -henkistä monijuuri-lauluntekijämusiikkia (aika monet 70-luvun albumit) ynnä sitten melkoista viihdehuttua. Jossakin mielessä herran merkittävin panos musiikkiin on ollut tuoda esiin turhan pimentoon jääneitä vanhan polven bluesmestareita, mutta kyllä Clapton on parhaimmillaan (ennen kaikkea tietysti Creamin yhtenä jäsenenä) myös kehittänyt juttuja eteenpäin.

[korpinaava]

Korpinaava luennoi:

Juuri vahvojen blues-ainesten nostaminen rhythm'n'blues-pohjaiseen rock'n'roll-musiikkiin sai aikaan rockin kehittymiseen nykyajan monimuotoiseksi musiikinlajiksi. Tuosta innovatiivisuudesta saa kiittää paljon myös Creamin koko kolmikkoa, vaikka Creamiä on usein sanottu Jack Brucen bändiksi.

Creamin, kuten myös Black Sabbathin, musiikkia voi luonnehtia raskaaksi bluesrockiksi. Mutta tämän hetken nuoret hevimetalistit helposti unohtavat Claptonin ja Creamin merkityksen heavy metalin (kuten myös psykedeelisen rockin) synnyssä. Ja eikös Ginger Baker ollut ensimmäinen rock-rumpali, jolla oli tuplabasari?

[Namine]

Clapton ja Cream uppoaa minuunkin hyvin. Bluesrock kuuluu muutenkin levyhyllyn suosikkeihin.

En nyt kuitenkaan korpinaava, menisi ensimmäisenä vertailemaan Sabbathia ja Creamia saman musiikkityylin edustajina. Toki on hyvinkin totta, että Creamilla (with Ginger Baker) on ollut todellakin suuri vaikutus hevin kehittymiseen, mutta Sabbathilla puolestaan on ollut "kunnia" ottaa vaikutteita tästä Creaminkin soittamasta bluesrockista siihen aikansa "metalliin", jota lähtivät luomaan.

Ehkä ymmärsitte, mitä yritän sanoa, pahoittelen huonoa ulosantiani :s

[korpinaava]

En haluaisi liikaa hallita tätä keskustelua... Sabbath ja Cream ovat tehneet toki erilaista musiikkia, vaikka näiltä bändeiltä löytyy kappaleita, jotka ovat tyylillisesti aika lähellä toisiaan.

Tony Iommi on kertonut haastatteluissa, että he eivät alkaneet tehdä mitään heavy metalia, koska sellaista käsitettä ei ollut olemassakaan Black Sabbathin alkuaikoina. He soittivat bluesrockia. Ja onhan nykyinen lukuisiin tyylisuuntiin kehittynyt metalli muuttunut paljon Sabbathin ajoista. Lähinnä eräät vanhan koulukullan doom-bändit tai stonerit ovat tyylillisesti lähimpinä bluesrockia.

Clapton!!! Hän on Creamin aikaisilla raskailla kitarasaundeillaan ollut tosiaankin luomassa pohjaa heavy metalille.

Heavy hand Clapton