Katselin elokuvan ihan hyvillä mielin ihan jo sikisikin, että siinä oli paljon kaunista katseltavaa. Keijumetsä kyllä, ja puvut kyllä, ja korpit kyllä... Tarinan puolella ongelmana oli, ettei elokuva oikein osannut päättää, olisiko ollut kiehtova satu 8taikahevosia jne.) vaiko jotain vakavasti otettavampaa draamaa (valtataistelua jne.), ja lopulta jäi olo, että leffalla olisi ollut aineksia johonkin suurempaankin.
Välillä näytti huolestuttavasti siltä, että elokuvassa olisi yritetty kehittää jotain kolmiodraamaa heidän sekä Lumikin lapsuudenkaverin Williamin (joka nyt oli aika turha hahmo) välillä, mutta onneksi sille ei uhrattu paljoakaan aikaa.
Valitan, mutta kyllähän ne kai ihan oikeesti yritti? Williamin osakkeita olisi voinut nostaa, jos hänestä olisi kerrottu jotain... Vaikkakin olen sitä mieltä, että myöskään henkilöhahmon monologi omasta traagisesta henkilöhistoriastaan
ei ole henkilöhahmon syventämistä, niin Metsästäjästä sentään sai suht eläväisen vaikutelman. Ja Hemsworth oli ihan komea. Ja hänellä on hauska puheääni.
Kunigattaren taustoittaminen oli tosiaan mielenkiintoista, vaikka jollain oudolla tavalla olin jopa pettynyt, ettei Lumikin ilkeä äitipuoli lopulta ollutkaan niinkään ilkeä tai muutoinkaan pahansuopa kuin... hysteerinen? Sadusta on niin iskostunut se ilkeys mieleen. Hysteeriset naiset toki ovat ilkeitäkin vaarallisempia. Ja toisaalta minusta kääpiöiden nimet olisi pitäneet olla perinteiset "Unelias", "Nuhanenä" jne. Olisi ollut hauskaa. Pidin kääpiöistä kyllä tuollaisenaankin, sopivan häpeämättömästi vitsikkäitä.
Henkilöhahmojen syvyydessä oli hassua eroa. Kuningatar, hänen veljensä ja jossain määrin Metsästäjä olivat elämää nähneitä ja kovia kokeneita eli sikäli inhimillisen oloisia. Heistä kerrottiin vaihtelevan rankkojakin juttuja, ovelasti sen verran epämääräisesti, ettei sitä varmaan ollut tarkoitettu kaikkein pienimpien katsojien hoksattavaksi. Herra metsästäjä tavataan ensimmäsen kerran tilanteesta, jossa yhdestä lausahduksesta käy ilmi hänen olleen juuri maksullisen tytön seurassa. Sisko-veli -säätökin saattoi mennä ohi, jos antoi mennä. ... Ja sitten oli nuoriso-osasto Lumikki ja William, joista kerrottiin ilmeisesti jotain niin kiinnostavaa, että meni miulta täysin ohi. Tai sitten ei.
Juonikuvio olisi voinut toimiakin, jos Lumikin persoonaa olisi rakennettu hieman toisella tapaa (lisää rukouksia!
) ja jos hänen taisteluun menoaan olisi pohjustettu paremmin.
Lopun ratkaisut jäivät vaivaamaan minuakin. Minusta elokuvan alkupuolen Lumikin ja lopun Lumikin välillä oli nimittäin melkoinen ristiriita: alussa kuvattiin jotensakin hänen hyväsydämisyyttään ja herkkyyttään (esim. peikon kohtaaminen), lopussa taisteluintoaan. Jonkinlaista kommentointia olisin siihen kaivannut, vaikkapa Metsästäjältä johon käsittääkseni juuri Lumikin herkkä puoli oli tehnyt vaikutuksen. Siitähän olisi saanut heti lisää jännitettä henkilöhahmojen tasolle, kun William olisi vaikkapa kannattanut taistelutouhuja ja Metsästäjä vastustanut... tai jotain. Draamaa.
Miulla itse asiassa tuli elokuvaa katsoessa mieleen juurikin Jeanne d'Arc. Olisin tykännyt, jos Lumikin hahmoa olisi viety vielä enempi vaikka sellaiseen suuntaan, että enempi sellaista... holy insane virgin warmachine -meininkiä. Tiijjättehän.
Mielestäni olisi ollut esim. ihan perusteltua esittää sellainen selityksen tapainen, että kaikki Lumikkia kohdanneet koettelemukset olisivat hiukka koetelleet henkistä tasapainoa ja saanut ryhtymään uhkarohkeisiin hankkeisiin. (Ottamatta nyt siis kantaa Jeannen henkiseen tilaan.)
Tapahtumien tasolla jännitettävää ei valitetavasti ollut, koska
Suuri Lopputaistelu.
Taisteluteemaa oli muutoin mielestäni käsitelty yllättävänkin monipuolisesti. Metsästäjä oli alkoholisoitunut veteraani ja tavattiin kokonainen kylällinen sotaleskiä (tai mahdollisia sellaisia).
Sellaistakin mietein, että oikeastaanhan ajatus joukkojen kokoamisesta saattoi olla peräisin
Kuningattarelta itseltään, joka Williamin hahmossa puhui Lumikille kapinan johtamisesta jne. Mutta miksi ihmeessä? Kuningatar olisi voinut haluta houkutella Lumikin luokseen surmatakseen tämän, mutta toisaaltahan hänellä oli varsin hyvä syy olettaa, että Lumikki olisi kohta muutoinkin poissa pelistä. Ehkä hän halusi tehdä kiusaa esittämällä mahdollisuuden, johon ei kuitenkaan tulisi mahdollisuutta. Tai sitten hän koki jotain sekavaa yhteenkuuluvuutta Lumikin kanssa ja tahtoi muuten vain päästä sanomaan, mitä hän Lumikin asemassa tekisi.
Loppuun olisin odottanut jotain hymyn huulille nostattavaa happy endingiä lisää.
Tietyssä mielessä loppu oli mielestäni jopa pahaenteinen. Tällainen fiilis jäi
Lumikista tuijottamassa kuningattaren kultaista peiliä. Olisi tehnyt mieli saada hepuli, että "Destroy it, Isildurrr!"
Eniten lopussa ehkä harmitti, etteivät elokuvantekijät tuntuneet lopulta ottavan kantaa, kuinka satumaista tai realistista elokuvaa he oikeastaan ovat olleet tekemässä. Jos aatellaan, miten homma
oikeasti menisi, niin
Lumikin on lähes pakosti naitava William, koska hän valtasi linnansa takaisin Williamin isän joukoilla. Metsästäjälle on tarjolla rooli enintään kuningattaren rakastajana.
Satulopussa Lumikki ja Metsästäjä viettävät satuhäitä ja William löytää itselleen jonkun kivan kyökkipiian.
