Urbaani fantasia

[Daliden]

Saintcrow'n kirjoja lukeneena voin todeta, että parempi niin, että tsiksit ovat vihaisia eivätkä traumatisoituneita parisuhdeangstaajia, pukeutuivat sitten nahkaan tai eivät.

[Jussi]

Tutustuin yhteen modernin urbaanifantasian suurimmista nimistä lukemalla Jim Butcherin Storm Frontin. Kyseessä on siis supersuositun Dresden Files -sarjan avausosa. Olen samaa mieltä Seregilin ketjussa aiemmin kirjoittaman arvion kanssa, kyllä tämän luki ihan mielellään. Chicagolainen velho/yksityisetsivä Harry Dresden oli melko kiinnostava hahmo, ja voin kuvitella tarttuvani myös seuraaviin osiin. Monet ovat sanoneet, että sarjan taso nousee ensimmäisen kirjan jälkeen.

Urbaani fantasia ei näyttäisi olevan "minun juttuni", mutta olen lukenut genreä vasta vähän. Storm Front sai kolme tähteä tietokannassa. Kirja oli viihdyttävää ja kevyttä luettavaa, ja siitä löytyi merkkejä, että Butcherilla olisi kykyjä myös syvällisempään kerrontaan.

[Seregil of Rhiminee]

Urbaani fantasia ei näyttäisi olevan "minun juttuni", mutta olen lukenut genreä vasta vähän.

En itsekään pidä kovin paljon urbaanista fantasiasta, mutta jotkut teokset ovat ihan viihdyttävää luettavaa (minusta Jim Butcherin ja Rob Thurmanin teokset ovat hyvää viihdettä).

Viihdyttävien kirjojen lisäksi on olemassa laadukasta urbaania fantasiaa. Esim. Megan Lindholmin Wizard of the Pigeons on hyvä ja kehumisen arvoinen kirja.

Storm Front sai kolme tähteä tietokannassa. Kirja oli viihdyttävää ja kevyttä luettavaa, ja siitä löytyi merkkejä, että Butcherilla olisi kykyjä myös syvällisempään kerrontaan.

Jim Butcherin The Codex Alera -sarjan pitäisi kuulemma olla vähän toisenlaista fantasiaviihdettä. Minun on pitänyt tutustua tähän sarjaan jo pidemmän aikaa, mutta en ole vielä ehtinyt lukea yhtään kirjaa.

[Jussi]

Viihdyttävien kirjojen lisäksi on olemassa laadukasta urbaania fantasiaa. Esim. Megan Lindholmin Wizard of the Pigeons on hyvä ja kehumisen arvoinen kirja.

Tarkoitin urbaanifantasialla sitä tällä hetkellä pinnalla olevaa tyylilajia, jonka tunnistaa helposti kansikuvista. "Perinteisen" määritelmän mukaan Lindholmin kirja on varmasti urbaanifantasiaa, mutta ei ehkä "modernin". Lukemani Butcherin sarjan avausosa ei edes ole tyypillisintä u-fantasiaa, sillä sen päähenkilö on mies eikä kannesta löydy nuorta naista poseeraamassa tietyssä asennossa... Kirja myös ilmestyi jo 2000, kun nykyinen buumi alkoi vasta vuoden 2006 paikkeilla.

Olen ajatellut, että voisin tutustua muihinkin tyylilajin kirjoittajiin. M.L.N. Hanoverin Black Sun's Daughterilta odotan eniten, koska ihailen Abrahamin Long Price -sarjaa. Carrie Vaughnin kehutut Kitty-kirjat kiinnostavat, kirjailija kuuluu G.R.R. Martinin tuttavapiiriin ja on ollut mukana uusissa Wild Cards -mosaiikkiromaaneissa. Patricia Briggsin Mercedes Thompson -sarja on myös saanut myönteistä palautetta. Kaikista kolmesta on jo keskusteltu tässä ketjussa.

Suomalaisten kustantamojen vuoden alkupuoliskon ohjelmissa ei näy muuta aikuisille suunnattua urbaania fantasiaa kuin Wardin Ikuinen rakastaja Basam Booksilta. Edes True Blood -teeveesarjan alkaminen Ylellä maaliskuussa ei innoittanut julkaisemaan Charlaine Harrisia. Tilanne menee yhä erikoisemmaksi, sillä englanninkielisessä maailmassa genren suosio vain jatkaa kasvuaan. Valtaosa urbaanifantasiaromaaneista ilmestyy Amerikoissa suoraan pokkareina, ehkä tällainen ei sovi maamme kustannuspolitiikkaan.

[Seregil of Rhiminee]

Tarkoitin urbaanifantasialla sitä tällä hetkellä pinnalla olevaa tyylilajia, jonka tunnistaa helposti kansikuvista. "Perinteisen" määritelmän mukaan Lindholmin kirja on varmasti urbaanifantasiaa, mutta ei ehkä "modernin".

Lindholmin kirja ei tosiaankaan ole modernia, vaan "perinteistä" urbaania fantasiaa. Minusta se on aika kaukana modernista tyylistä.

Lukemani Butcherin sarjan avausosa ei edes ole tyypillisintä u-fantasiaa, sillä sen päähenkilö on mies eikä kannesta löydy nuorta naista poseeraamassa tietyssä asennossa...

Naispuoliset päähenkilöt ovat yleisiä urbaaneissa fantasiakirjoissa ja niiden kansikuvissa, mutta miespuolisia päähenkilöitä löytyy muutamista kirjoista. Tässä on esimerkkejä: Mike Careyn Felix Castor -sarjassa, Mark del Francon Connor Grey -sarjassa, John Levittin Dog Days -sarjassa ja Rob Thurmanin Cal Leandros -sarjassa on miespuolisia päähenkilöitä.

Olen ajatellut, että voisin tutustua muihinkin tyylilajin kirjoittajiin. M.L.N. Hanoverin Black Sun's Daughterilta odotan eniten, koska ihailen Abrahamin Long Price -sarjaa.

The Black Sun's Daughter -sarja taitaa olla modernin urbaanin fantasian parhaimmistoa. Ensimmäinen osa oli ihan hyvä ja viihdyttävä kirja.

Tilanne menee yhä erikoisemmaksi, sillä englanninkielisessä maailmassa genren suosio vain jatkaa kasvuaan. Valtaosa urbaanifantasiaromaaneista ilmestyy Amerikoissa suoraan pokkareina, ehkä tällainen ei sovi maamme kustannuspolitiikkaan.

Urbaanin fantasian suosio kasvaa maailmalla koko ajan, joten on erikoista, ettei kirjoja käännetä suomeksi. Minusta on outoa, että Wardin sarjaa käännetään suomeksi, koska se on heikkoa urbaania fantasiaa/paranormaalia romantiikkaa (ilmeisesti tällainen paranormaali romantiikka myy hyvin). Esim. Thurmanin ja Butcherin kirjat olisivat kääntämisen arvoisia, joten olisi mukavaa, jos joku kustantaja alkaisi kääntämään niitä suomeksi (luulen, että ihmiset ostaisivat näitä kirjoja).

[Eija]

Suomalaisten kustantamojen vuoden alkupuoliskon ohjelmissa ei näy muuta aikuisille suunnattua urbaania fantasiaa kuin Wardin Ikuinen rakastaja Basam Booksilta. Edes True Blood -teeveesarjan alkaminen Ylellä maaliskuussa ei innoittanut julkaisemaan Charlaine Harrisia. Tilanne menee yhä erikoisemmaksi, sillä englanninkielisessä maailmassa genren suosio vain jatkaa kasvuaan. Valtaosa urbaanifantasiaromaaneista ilmestyy Amerikoissa suoraan pokkareina, ehkä tällainen ei sovi maamme kustannuspolitiikkaan.

Olen itsekin ihmetellyt urbaanin fantasian suomennosten puuttumista, tai jos niitä on suomennettu taitaa olla melko vähän. En tiedä J.R. Wardin teosten lisäksi itse yhtäkään. Lukijoita varmasti riittäisi silläkin saralla Suomessa. Itse en ole kiinnostunut ainakaan Wardin teosten tyyppisistä kirjoista, Pimeyden rakastaja kirjan lukeminen kyllä riitti siltä osin.

[Iivari]

Yhä hassummaksi asian tekee se, että jopa Kajaanin Suomalaisessa kirjakaupassa on hyllyllinen urbaania fantasiaa englanniksi, josta noin puolet Charlaine Harrisia. Eli toisin sanoen voisi olettaa että kustantajat tietävät sen myyvän.

[Seregil of Rhiminee]

Yhä hassummaksi asian tekee se, että jopa Kajaanin Suomalaisessa kirjakaupassa on hyllyllinen urbaania fantasiaa englanniksi, josta noin puolet Charlaine Harrisia. Eli toisin sanoen voisi olettaa että kustantajat tietävät sen myyvän.

Kun kirjakaupasta löytyy noin paljon urbaania fantasiaa, kustantajien luulisi tietävän, että lukijat ovat kiinnostuneita siitä. On mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu, kun TV2:lla alkaa True Blood -sarja. Jos sarja menestyy hyvin, voi olla, että kirjoja käännetään suomeksi.

[Sini]

Saattaapi olla että Harrisia saadaan kohtapuoliin lukea myös suomeksi. Sanonpahan vaan.

Briggsin Mercy Thompson -sarjasta olen tykännyt, mutta toisaalta viihdyn ihan hyvin hömpemmän Wardin tulisten vampyyrirakastajienkin seurassa, sellaista aivot narikkaan -viihdettä.

[jukkahoo]

Niin, mikään salaisuushan ei ole se, että Gummerus on ostanut kahden ensimmäisen osan oikeudet ja näitä käännetään jo suomeksi. Tosin Gummeruksen mainospuoli ei liene kauheammin tätä rummuttanut, mistä heille pyhjeitä.

[Jussi]

Kiitos tiedosta! Löysinkin Googlesta oikeilla hakusanoilla viime lokakuulle päivätyn uutisen:
"the first two books sold to Gummerus in Finland"

Olen itsekin ihmetellyt urbaanin fantasian suomennosten puuttumista, tai jos niitä on suomennettu taitaa olla melko vähän. En tiedä J.R. Wardin teosten lisäksi itse yhtäkään.

Nuorille suunnattua urbaanifantasiaa on suomennettu jonkin verran, esimerkiksi Cassandra Claren Luukaupunki viime vuonna.

[Tuomas S.]

Niin, mikään salaisuushan ei ole se, että Gummerus on ostanut kahden ensimmäisen osan oikeudet ja näitä käännetään jo suomeksi. Tosin Gummeruksen mainospuoli ei liene kauheammin tätä rummuttanut, mistä heille pyhjeitä.

Eipä ole salaisuus todellakaan. Kaksi ensimmäistä Sookieta ilmestyy suomeksi maanantaina 7. kesäkuuta. Muutakin fantastista on luvassa vielä kuluvana vuonna!

terveisin
Tuomas Sorjamaa
Kustannuspäällikkö / Gummerus Kustannus Oy

[Jussi]

Hienoa, että kustannuspäällikkö tuli jakamaan tietoa. Harrisin sarjan kahden ensimmäisen osan julkaisu samaan aikaan on hyvä idea. Kysytään vielä sitä, ovatko suomennokset kovakantisia vai nidottuja?

Muutakin fantastista on luvassa vielä kuluvana vuonna!

Vaikuttaa lupaavalta... Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarinan ilmestyminen keväällä olikin jo selvinnyt aiemmin.

[Koirankuonolainen]

Yhä hassummaksi asian tekee se, että jopa Kajaanin Suomalaisessa kirjakaupassa on hyllyllinen urbaania fantasiaa englanniksi, josta noin puolet Charlaine Harrisia. Eli toisin sanoen voisi olettaa että kustantajat tietävät sen myyvän.

Olen ammatiltani kääntäjä ja tarjosin 2000-luvun alussa useille kustantajille urbaania fantasiaa käännettäväksi. Olin tuolloin hieman tutustunut genreen ja arvelin sen kiinnostavan muitakin suomalaisia. Kustantamot puolestaan eivät olleet ollenkaan kiinnostuneita - ehkäpä nyt kannattaisi yrittää uudestaan.

[Tuomas S.]

Hienoa, että kustannuspäällikkö tuli jakamaan tietoa. Harrisin sarjan kahden ensimmäisen osan julkaisu samaan aikaan on hyvä idea. Kysytään vielä sitä, ovatko suomennokset kovakantisia vai nidottuja?

Vaikuttaa lupaavalta... Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarinan ilmestyminen keväällä olikin jo selvinnyt aiemmin.

Harris-suomennokset ovat nidottuja. Syksymmällä puolestaan ilmestyy mm. Pierre Pevelin Les Lames du Cardinal, eli luvassa on ainakin ranskalaista historiallista fantasiaa.

[tnjrp]

Syksymmällä puolestaan ilmestyy mm. Pierre Pevelin Les Lames du Cardinal, eli luvassa on ainakin ranskalaista historiallista fantasiaa

No tämähän kuullostaa peräti selvästi mielenkiintoisemmalta asialta kuin sekalaiset usanialainen urbaanifantsu -suomennokset... Vaatisi lähes oman ketjun, eikö totta?

[jukkahoo]

Ah, Kardinaalin kalvat! Mahtavaa! Gummerus ilmoittautuu mukaan spekulatiivisen fiktion suomentamisen pelastustalkoisiin. Jäämme odottamaan tulevia julkaisuohjelmia.

[Freyja]

Syksymmällä puolestaan ilmestyy mm. Pierre Pevelin Les Lames du Cardinal, eli luvassa on ainakin ranskalaista historiallista fantasiaa.

Kappas, David Gemmell Morningstar -ehdokas. Ajattelin lukea kirjan nyt keväällä englanniksi, mutta ehkä odotankin suomennosta.

[Tipsuli]

Tulipa luettua koko ketju ja paljon näyttikin olevan asiaa ja kamala määrä kirjoja luettavaksi. Tulikin juurikin noista viimeisimmistä viesteistä mieleen, että osaisikohan joku neuvoa kirjoja, jotka suomeksi olisi käännetty? Englanniksikin tulee luettua, mutta niitä vähemmän on kirjastossa tarjolla...
Stephenie Meyrin kirjat on luettu, Cassandra Claren Luukaupunki, Sarah Rees Brennanin Demonin merkitsemät ja Suzanne Collinsin Nälkäpeli olivat myös juuri minun makuistani luettavaa. Nyt on kuitenkin vähän sormi suussa kun en oikein tiedä mitä seuraavaksi lukea, enkä tiedä mistä lähteä etenemään ja hakemaan, kun aika vähän olen ylipäätään tutustunut kirjailijoihin.

[Seregil of Rhiminee]

N. K. Jemisin pohdiskelee urbaaniin fantasiaan liittyviä asioita tällä sivustolla:

Let’s start with the premise that there are two kinds of urban fantasy. I’ll call them stylistic urban fantasy and contextual  urban fantasy. You’ve read the stylistic kind — or if you haven’t, WTH are you doing here on Jeff’s blog? Neil Gaiman (e.g., Neverwhere) and China Mieville (e.g., The City and the City) fall into this category as well. This was the first stuff to be overtly called “urban fantasy” as a literary movement, as far as I can tell (though fantasies set in cities have been written for literally centuries).

You might’ve read the contextual kind too, which is generally called urban fantasy because it takes place in a city or its exurbs, and involves fantasy creatures like werewolves and demons. But this kind of UF, as exemplified by Laurell K. Hamilton (e.g., the Anita Blake vampire hunter series), Patricia Briggs (e.g., the Mercy Thompson series), and Marjorie Liu (e.g., the Dirk & Steele series), bears about as much resemblance to the earlier form of urban fantasy as apples do to… well, no, oranges are both fruit.  Let’s range a bit further afield.  Bean pies?  Yeah, that’ll do.  Apples and fucking bean pies.  (I love me some bean pies, by the way.)

The contextual stuff is probably more popular at the moment. Not surprising, really — it’s aimed at a larger audience. But bottom line, neither subgenre is hurting for readers.

Samasta artikkelista löytyy myös mielenkiintoinen hypoteesi steampunkista:

I believe steampunk is the bastard child of stylistic and contextual UF. Given its industrial roots, nearly all steampunk is at least rooted in city culture, if not actually set in cities. The steampunk milieu I’ve seen present haves and have-nots, ready access to skilled craftspeople and precision instruments, and concerns which are probably of greater importance to city dwellers than rural farmer-types (e.g., philosophical/ideological conflicts). And of course the setting and style matters, since steampunk is basically alternate history; effectively capturing the mood and feel of earlier times is essential. But most steampunk stories take as given that the individual is the center of the story, not the society or city in which the individual lives — suggesting a heritage drawn from contextual UF. In fact, I would argue that steampunk makes an archetype of Rugged Individualism, a quintessentially masculine (and white male American) ideology, and lays about with it, subverting the archetype in ways that make it appealing across lines of gender and culture and nation. In steampunk the hero is not the closemouthed cowboy wandering the Midwestern American plain. Steampunk’s heroes are effete British gentlemen wandering a landscape of intellectual adventure. Or never mind the effete part; steampunk goes right for the chicks as protags, in a way the actual progenitors of the Rugged Individualist ideal would’ve found inconceivable. So we get stylistic SF’s absorption with setting and art, and contextual SF’s accessibility and character-centeredness. Two great tastes that taste great together.