Urbaani fantasia

[Pjst]

Olen nyt lukemassa toiseksi viimeisintä kirjaa Dresden Files sarjasta ja kirjat on ollut kyllä hyvää viihdettä. Ensimmäisten kirjojen kohdalla hiemn vaivasi muutamat seikat esim. samojen verbien liikakäyttäminen, mutta kirjailija on selvästi kehittynyt vuosien varella eikä kolmannen osan jälkeen oikestaan häiritseviä tekijöitä huomioinut jos niitä oli lainkaan.

Kirjat on täynnä loistavaa mustaa huumori ja ironiaa joka uppoaa minuun ainakin henkilökohtaisesti. Tällaista huumoria harvoin löytyy fantasiakirjallisuudesta. Tai ei ole kohdalle osunut. Ei kirjat pelkkää huumoria ole, mitä pitemmälle sarja etenee sitä syvällisemmäksi juoni muuttuu vaikka jokaisessa kirjassa toki on se oma dekkareista tuttu "juttu" mikä on selvitettävä eikä ehkä niinkään pitkää yhteneistä juonta. Loppuosissa on tosin alettu nivoamaan vanhoja juttuja yhteen ja kirjojen tautalla oleva "ISO" juoni tulee esille enemmän ja enemmän.

Eihän kirjat mitään mestariteoksia ole mutta mukavia noin 350-450 välipaloja jotka on nopeasti luettu tällaista kijrallisuutta lukisi mielellään enemmän. Ikävää on ettei sarjaa ole suomennettu sillä hyvää "miehille" suunnattua urbaania-fantasiaa on harmittavan vähän saatavilla edes alkuperäisillä kielillä. Tuntuu nuo kirjakupan "fantasia"hyllyt olevan täynnä nuorille nanisille suunnattua kirjallisuutta ja osa vielä aika heikkotasoista.

Jälkimainintana suosittelen vielä Dresden Files äänikirjoja.

[Jussi]

hyvää "miehille" suunnattua urbaania-fantasiaa on harmittavan vähän saatavilla edes alkuperäisillä kielillä. Tuntuu nuo kirjakupan "fantasia"hyllyt olevan täynnä nuorille nanisille suunnattua kirjallisuutta ja osa vielä aika heikkotasoista.

Pohjois-Amerikassa ja Brittein saarilla kustantajat ovat pitkään etsineet "uutta Dresden Filesia", yleensä laihoin tuloksin. Viime vuonna taisi vihdoinkin tärpätä, sillä Ben Aaronovitchin Rivers of London sekä Kevin Hearnen The Iron Druid Chronicles kävivät todella hyvin kaupaksi. Sivukirjasto-blogi arvosteli Aaronovitchin sarjan ensimmäisen ja toisen osan.

Yksi tuoreista epäonnistujista on Harry Connollyn Twenty Palaces. Del Rey -kustantamo osti sarjaan oikeudet isolla summalla ja avausosa sai vuolaat kehut Jim Butcherilta, joten odotukset olivat korkealla. Mutta myyntiluvut jäivät voimakkaasta markkinoinnista huolimatta niin surkeiksi, että julkaisu lopetettiin kolmanteen kirjaan. Connolly puhui asiasta blogissaan viime lokakuussa.

Päätin muuten palata Dresden Filesin pariin tauon jälkeen. Aloitin eilen sarjan toisen osan Fool Moonin lukemisen.