Michael Moorcock

[Keeper]

Se vain huvitti, kun menneisyyden Palestiinassa kasvattavat maissia.
Onkohan kyseessä Moorcockin alkeellinen biologian tietämys vaiko jokin fiksu vihje siitä, että kyseessä onkin jokin ihan vaihtoehtoinen menneisyys? 

Eivät sentään tupakaksi pistä.

En ole kirjaa lukenut, mutta voisin heittää arvauksen jotta kyseessä voi olla kömmähdys myös kääntäjän osalta. Sana corn tarkoittaa maissin ohella ihan perinteisiä viljakasvejakin, riippuen vähän missä maailmankolkassa sitä käytetään. 

[Jussi]

Kirjoitin ennen tämän aiheen perustamista kaksi Moorcock-arviota Mitä olet viimeksi lukenut? -ketjuihin. Ne voi halutessaan tarkistaa seuraavista linkeistä: The Skrayling Tree ja A Nomad of the Time Streams. Toisin kuin viestissäni väitän, Bastable on kuin onkin Ikuisen sankarin ilmentymä.

Yksi kirjailijan työ, johon en ole vielä tutustunut, on scifiromaani The Sundered Worlds. Se tunnetaan myös vaihtoehtoisella nimellä The Blood Red Game. Tarina ilmestyi alun perin lehdessä kahteen osaan jaettuna vuonna 1962, kirjana 1965. TSW kiinnostaa minua, koska Moorcock esitteli siinä ensimmäistä kertaa Multiversuminsa käsitteen. Erään painoksen kannessa lukeekin "The First Book of the Multiverse".

Teoksesta julkaistiin vuonna 1992 uudistettu laitos, ja kirjailija muokkasi sitä rajummin parin vuoden päästä ilmestyneeseen yhteisniteeseen. Esimerkiksi päähenkilö Jon Renark muuttui Renark von Bekiksi. Tämä tehtiin siis amerikkalaiskustantajaa varten, Britanniassa kirjaa ei voitu julkaista Tale of the Eternal Champion -sarjassa sopimusasioiden takia; oikeudet siihen kuuluivat saarivaltiossa toiselle kustantamolle. Yhdysvalloissa Sundered Worlds otettiin mukaan kaksi Erekosë-romaania sisältävään kokoomateokseen, jonka brittiversiossa se korvattiin The Dragon in the Swordilla.

No joo, kiinnostavuudestaan huolimatta TSW saattaa olla heikko esitys, ei kannata odottaa liikoja. Minulla on lukematta kaikki muutkin Moorockin 60-luvun yksittäiset scifiromaanit, The Ice Schoonerin lainasin äskettäin kirjastosta. Katso ihmiselle! on muuten olemassa jatko-osa Breakfast in the Ruins, johon tutustumista en suunnittele.

[Seregil of Rhiminee]

Elric: In the Dream Realms -kirjan voi tilata nyt Adlibriksen kautta 12,60 eurolla.

[Jussi]

The Ice Schoonerin lainasin äskettäin kirjastosta.

Sain kirjan (kansi) luetuksi. Vuonna 1969 ilmestynyt Ice Schooner on science fictionia, se sijoittuu tulevaisuuden maapallolle, joka on kokonaan jään ja lumen peitossa. Ihmiset liikkuvat jään pinnalla purjelaivoilla, joiden alle on asennettu valtavat jalakset. Jääkausi on pakottanut valaat siirtymään pois vedestä, ja niitä pyydetään laivoista perinteiseen tapaan harppuunoilla. Kirjassa kuvataan pitkää purjehdusta, jonka tavoitteena on löytää pohjoisen legendaarinen kaupunki.

Koska kaksi edellistä kirjailijalta lukemaani romaania tuntuivat pettymyksiltä, olen tyytyväinen päätöksestäni lainata Ice Schooner. Tämä oli "vanhaa kunnon" Moorcockia, pidin teoksesta paljon. Kerronta oli nyt normaalia verrattuna kokeelliseen Behold the Maniin. Kirjailija oli luonut harvinaisen kiinnostavan maailman, henkilöt olivat onnistuneita ja juoni jännittävä. Lopetusta ei tälläkään kertaa voi sanoa kovin onnelliseksi, ja tarinan uhriluku on korkea.

Ice Schooner ansaitsee kevyesti arvosanaksi neljä tähteä, se on paras Moorcockilta lukemani scifiromaani. Tämä voisi olla myös hyvä aloituspaikka kirjailijaan tutustumisessa, sillä kyseessä on yksittäinen teos. Päähenkilö Konrad Arflanen myöhemmistä vaiheista ei ole jatko-osia, eikä Moorcock ole edes kirjoittanut toista samaan maailmaan sijoittuvaa tarinaa. Kapteeni Arflane on yksi Ikuisen sankarin inkarnaatioista, mutta tätä ei kirjasta huomaa.

Moorcock on myös sopinut Tor-kustantamon kanssa neljän ensimmäisen Hawkmoon-kirjan uudelleenjulkaisusta kuvitettuina versioina.

Tykkään kovasti sarjan toisen osan The Mad God's Amuletin uudesta kansikuvasta. Kirja tulee myyntiin maaliskuussa.

[Jussi]

Luin Moorcockilta yhteisniteen Warrior of Mars (kansi), joka sisältää yksissä kansissa Michael Kane -trilogian. City of the Beast, Lord of the Spiders ja Masters of the Pit ilmestyivät alun perin vuonna 1965. Romaanit eivät ole pitkiä, Warrior of Marsissa on alle 400 sivua. Kokoomateoksesta julkaistiin 90-luvulla uusi laitos nimellä Kane of Old Mars.

Kane-trilogia on saanut vahvoja vaikutteita Burroughsin Mars-sarjasta. Päähenkilö on nykyajan maapallolla elävä tiedemies, joka joutuu yllättäen muinaiseen Marsiin, jota asuttavat erilaiset kulttuurit ja hirviöt. Moorcock kertoo esipuheessa kirjoittaneensa koko sarjan valmiiksi alusta loppuun reilussa viikossa! Kane-romaanit ovatkin puhdasta "pulpia", mitään syvällisempää sisältöä ei löydy. Kirjailija ei erityisemmin arvosta trilogiaa, hän käytti ensimmäisessä julkaisussa salanimeä.

Kaikesta huolimatta tykkäsin sarjasta. Moorcockin kerronta oli tutun tehokasta, ja juoni imi mukaansa. Pulp-tyylin takia kirjat olivat suorastaan addiktoivaa luettavaa: halusin aina nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu. En ihmettele yhtään sitä, että trilogiasta otetaan jatkuvasti uusia painoksia ja että se on käännetty useille kielille. Tällä hetkellä osat ovat saatavilla amerikkalaiselta Paizo-kustantamolta.

Michael Kane -trilogia on scifiä, mitään taikuutta tai vastaavaa ei löydy. Mutta sitä lukee kuin fantasiaa, esimerkiksi miekkataisteluja on jatkuvasti. Sarja kuuluukin miekka & planeetta -genreen. Kane-kirjoista puuttuu Moorcockin monien muiden töiden synkät vaikutteet, ehkä suosio selittyy osittain tällä. Objektiivisesti arvioituna äskettäin suomennettu Behold the Man taitaa olla parempi ja merkittävämpi teos, muuta minä pidin enemmän näistä kolmesta. Seikkailu Marsissa oli vain niin viihdyttävää!

[Jussi]

Tähtivaeltajan arvostelu Katso ihmisestä.

Katso ihmistä! on klassikko. On hienoa, että se on saatu viimein suomeksi.

Fantasiamajatalosta löytyy suomenkielistä esittelyä ja arviointia Moorcockin kirjoista.

[Jussi]

Moorcock alkoi viime vuosina kirjoittaa uusia lyhyitä Elric-tarinoita. Tähän mennessä ilmestyneitä ovat:

A Portrait in Ivory (2007)
Black Petals (2008)

Näiden kahden ja ensi vuonna julkaistavan Red Pearlsin pitäisi muistuttaa tyyliltään 60-luvun alkuperäisiä novelleja. Esimerkiksi Elricin kumppani Moonglum on mukana.

Luin eilen Black Petalsin, joka tosiaan toi mieleen vanhat Elric-kertomukset. Se sijoittui kokonaan Nuorten kuningaskuntien maailmaan, multiversumin muita tasoja tai vieraita ulottuvuuksia ei tällä kertaa nähty. Tarina oli varsin suoraviivainen ja huipentui voimakasta hirviötä vastaan käytyyn taisteluun. Ei Black Petals kuitenkaan tuntunut pelkästään ensimmäisten Elric-seikkailujen kopioinnilta, kirjailijalta löytyi uuttakin näkökulmaa. Olen samaa mieltä tämän arvostelijan kanssa:

And that's what fans really want from an Elric adventure, the gaunt anti-hero mowing down enemies left and right, crimson eyes aglow, milk-white hair flowing in the breeze, invoking patron Arioch of the Seven Darks as he advances, demonic runeblade cleaving through blood and souls alike. On that count, "Black Petals" delivers in spades.

Moorcock täytti joulukuussa 70 vuotta. Hän kertoi foorumillaan, että Paizo-kustantamo julkaisee uuden laitoksen Sojan-tarinoista, joihin en ole itse tutustunut:

SOJAN was the first sword-and-planet adventure I serialised professionally in Tarzan, from the age of 16, which has been copy-edited and revised a little from that period.

Black Petals on luettavissa (laillisesti) ilmaiseksi pdf-muodossa tästä Weird Talesin numerosta:
http://www.weirdtales.net/getweird/weirdtales349.pdf

[Jussi]

Lukaisin vähän aikaa sitten uudehkon Elric-novellin A Portrait in Ivory. Se oli hyvin eri tyylinen kuin Black Petals eikä muistuttanut 60-luvun tarinoita. APiI oli rauhallinen ja pohdiskeleva kertomus, jonka luki ihan mielellään, vaikkei se tehnyt suurempaa vaikutusta.

Seregil kopioi ketjuun viime elokuussa Tor-kustantamon esittelytekstin The Jewel in the Skullin kuvitetusta uusintapainoksesta. Tämä kohta kiinnitti huomioni:

It’s Tor’s pleasure to be reintroducing Moorcock’s Dorian Hawkmoon books for the new century, a program that will lead up to a brand-new series

Yksi Torin kustannustoimittajista kirjoitti virallisessa blogissa äskettäin näin:

But rejoice. It doesn’t end here. Besides a backlist worth combing completely, Moorcock is currently working on new trilogy that Tor will launch next year.

Tässä hakemisto Tor.comin Moorcock-aiheista artikkeleista otsikolla "The Legacy of a Living Legend". Yhdysvalloissa on menossa jonkinlainen Moorcock-renessanssi, kaksi isoa (Tor & Del Rey) ja yksi pienempi kustantaja (Paizo) julkaisee nopeaan tahtiin hänen vanhoja kirjojaan. Tämän toivoisi näkyvän myös Suomessa... No Vaskikirjat tosiaan käänsi Katso ihmistä!, mutta ajattelin kirjailijan miekka & magia/planeetta -teoksia.

Silmäillessäni Moorcockin kotisivujen keskustelufoorumia huomasin, että monet ovat sitä mieltä, että Behold the Manin alkuperäinen Nebula-palkittu pienoisromaaniversio on parempi kuin romaanimittaan pidennetty. En kuitenkaan viitsi lukea tarinaa uudestaan lyhyempänä. Linkitetään vielä viestin loppuun The Sword of the Dawnin uuden laitoksen kansikuva. Tämä on siis ensimmäisen Hawkmoon-sarjan kolmas osa.

Linkki korjattu

[Seregil of Rhiminee]

Helsingin Sanomista löytyy Behold the Man - eli Katso ihmistä! -kirjan arvostelu:

Tyyli vaihtelee lyyrisestä toteavaan ja vimmaisesta tuskaiseen päähenkilön mielentilojen mukaisesti. Kirjailija ohjailee tunnelmia myös kerronnan rakenteella, jossa hyödynnetään erimittaisia kappalejakoja sekä temaattisia siirtymiä.

Moorcock ei pelkää kyseenalaistaa kristillisten myyttien perimmäisiä lähteitä.

Itsensä todeksi tekevä historia viistovalaisee yllättävin tavoin yleisen maailmankuvan syntymekanismeja sekä niitä ohjaavia meemejä. Ainakin jos tekijällä on taitoa purkaa sanottavansa kouraisevaksi tarinaksi, kuten Moorcockilla on. Katso ihmistä! kasvaa sivumääräänsä suuremmaksi romaaniksi.

[Jussi]

Myös Lapin Kansassa ilmestyi arvostelu Katso ihmisestä!

Paizo-kustantamo julkaisee uuden laitoksen Sojan-tarinoista

Planet Stories -sarjassa ilmestyy syyskuussa teos Sojan the Swordsman / Under the Warrior Star.

Moorcock’s SOJAN THE SWORDSMAN revisits the author’s very first published character, the original incarnation of the Eternal Champion! Rewritten and expanded from its original appearance in Moorcock’s self-published Tarzan Adventures fanzine, this tale of swordplay, airships, and bizarre landscapes sees the hero Sojan and his beloved Princess Noothar encountering strange races of men and even stranger monsters in a fast-paced adventure in the tradition of Edgar Rice Burroughs and Leigh Brackett.

Kirja on pakko-ostos Moorcockin tarinan johdosta. Joe R. Lansdale on minulle tuntematon kirjailija, mutta Under the Warrior Star vaikuttaa kiinnostavalta. Pehmeäkantisen niteen pituus on 264 sivua.

Tässä hakemisto Tor.comin Moorcock-aiheista artikkeleista

Kannattaa vilkaista hakemistoa, Moorcock-kokemuksistaan ovat kertoneet mm. Tad Williams, Brandon Sanderson ja Felix Gilman.

Chronicles of the Last Emperor of Melniboné -yhteisnidesarjan päätösosa Elric: Swords and Roses julkaistaan näillä näkymin joulukuussa.

Linkki korjattu

[Seregil of Rhiminee]

Sojan the Swordsman / Under the Warrior Star -teos täytyy varmaan tilata ennakkoon, koska molemmat tarinat kiinnostavat minua todella paljon.

Joe R. Lansdale on minullekin melko tuntematon kirjailija, koska olen lukenut vain pari novellia. Lansdale on kirjoittanut melkein kaikkea mahdollista, joten hän on monipuolinen kirjailija.

[Jussi]

Heliotrope Magazinen numero keväältä 2009 sisältää useita Moorcock-aiheisia artikkeleja. Tässä esimerkkinä kirjailija Paul Kempin Confessions of an Elric Fanboy.

Moorcock forced me to reevaluate and reconceptualize fantasy fiction. Walls crumbled in my young mind. Gone were Dark Lords on their dark thrones, exiled but noble kings-in-waiting, plucky heroes under four feet tall. Gone was the necessity for Good and Evil in any objective sense. Instead, I read of men and women at turns venal and noble, at turns hateful and loving. I saw a world of incredible imagination (the Sea of Fate? The Eternal Chanpion? That’s beautiful stuff) where good and evil were filtered through the lens of human (and not quite human) protagonists, not pre-existing metaphysics and divine fiat.

[Freyja]

SFFWorldin haastattelussa Moorcock kertoo mm. uuden sarjan taustasta:

SFFWorld: What can you tell us about your upcoming series The Sanctuary of the White Friars?

Michael Moorcock: It's genuinely autobiographical while being a true fantasy novel. Set in a real 'sanctuary' -- that is a part of the city which through tradition have been permitted autonomy, usually as thieves' quarters. The Sanctuary of the White Friars was real and existed to the south of Fleet Street, beside the river, more or less between The Temple and Blackfriars Bridge. The White Friars were Carmelites who were granted the land in the 14th century and which slowly became the Rookery it was notorious for being until the early 19th century. It was called Alsatia after that disputed region between France and Germany which came neither under French nor German jurisdiction. It's mentioned in a few historical novels not least Scott's Fortunes of Nigel. I discover a way in to this strange region in the 1950s when I first worked in Fleet Street.

[Jussi]

Kiinnostava haastattelu, en ollut nähnyt uuden trilogian nimeä aiemmin. Googletuksen jälkeen selvisi, että kirjailija puhui jo viime kesänä Sanctuary of the White Friarsista.

The Sanctuary of the White Friars is a three book series which uses a lot of straight autobiography but is set in what was a real thieves’ sanctuary off Fleet Street in London into the early 19th century. The story mixes real elements and straight elements and in some ways looks to the theological fantasies of Charles Williams (the ‘other’ Inkling, whom I greatly admire) for inspiration.

Tor.comista voi lukea ilmaiseksi Moorcockin tarinan The Lost Sorceress of the Silent Citadel, joka ilmestyi alun perin vuonna 2002. Tyylilaji on "planetary romance".

[Freyja]

Tässä pikkuhiljaa lueskelen Elricin saagaa, ja koskapa Elric of Melniboné oli jo luettuna suomeksi, otin englanninkielisen kirjatietokannan mukaan kakkososan eli The Sailor on the Seas of Fate luvunalle. Heti alkuunsa tuntui, että minulta on jäänyt jotain välistä. Olisiko sittenkin pitänyt lukea järjestyksessä Stormbringer, The Sleeping Sorceress ja sitten vasta Elric M. ja The Sailor on the Seas of Fate? Ikäjärjestystä suositeltiin jo aiemmin, mutta miksi esim. Stormbringer on vasta osa 6, jos se on ensimmäinen kirja?

[tnjrp]

En nyt sikseekseenkään elävästi muista, miten Seilori tiukasti ottaen alkaa, mutta knologisessa järjestyksessä (jota minä siis suosittelin, kirjoitusjärjestys kun on Elriceissä varsin nurinkurinen tarinan kulun kannalta) sitä ennen sijoittuu kuitenkin vain aika irrallinen ja paljon edeltävää ja seuraavaa myöhemmin kirjoitettu Fortress of the Pearl. Käsitykseni mukaan aika oikeaoppinen kronologia löytyy "yllättäen" Wikistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Elric_of_Melnibon%C3%A9#Chronology

Toki kaikkien kirjojen järjestyksellä nyt ei niin tiukkaa väliä ole ja osa Elric-tarinoista on aikajanalliselta paikaltaan hyvinnii epäselviä.

[Jussi]

Minä luin tarinat kronologisessa järjestyksessä, eli vastaavassa kuin Wikipedian listauksessa. Hankin vuosikymmenen alussa kaksi Tale of the Eternal Champion -sarjassa julkaistua yhteisnidettä, johon ne oli koottu näin.

Elric-saagan kohdalla kannattaa muistaa, että vaikka osat kolme ja viisi (The Weird of the White Wolf ja The Bane of the Black Sword) ilmestyivät vasta 1977, on niitten sisältö kirjoitettu ja julkaistu lehdissä jo 60-luvulla yksittäisinä novelleina. Osa kerättiin kokoelmaan The Stealer of Souls vuonna 1963. TWotWW:stä löytyy kaikkien aikojen ensimmäinen Elric-tarina The Dreaming City.

Weird of the White Wolf ja Bane of the Black Sword ovat siis "fix-up" -romaaneja, jotka on myöhemmissä yhteisniteissä taas hajotettu alkuperäisiksi novelleiksi. En osaa sanoa, minkälainen lukujärjestys olisi paras Elric-tarinoille. Del Rey -kustantamon uusi Chronicles of the Last Emperor of Melniboné -sarja noudattaa suunnilleen julkaisujärjestystä.

Minä aloitin Moorcockin lukemisen Elricillä, ja The Sailor on the Seas of Fate oli vuorossa kolmantena. Minulla oli muistaakseni vähän ongelmia kirjan ensimmäisen kolmanneksen kanssa, sillä sen ideana on Ikuisen sankarin eri inkarnaatioiden kerääntyminen yhteen. Koska en ollut tutustunut Corumiin, Hawkmooniin, Erekosëen tai muihin sankareihin, en saanut tarinasta kaikkea irti. Alkupuoli on itse asiassa Hawkmoon-romaanin The Quest for Tanelorn osittainen uudelleenkerronta Elricin näkökulmasta.

Mutta toinen ja viimeinen kolmannes iskivätkin sitten täysillä, ja Sailor lukeutuu mielestäni parhaisiin Elric-kirjoihin The Sleeping Sorceressin ja Stormbringerin rinnalle. TSS tunnetaan myös vaihtoehtoisella nimellä The Vanishing Tower.

[Freyja]

Kiitos vastauksista, jatkan lukemista Wikipedian listauksen mukaisesti.

Alkupuoli on itse asiassa Hawkmoon-romaanin The Quest for Tanelorn osittainen uudelleenkerronta Elricin näkökulmasta.

Tuo selittääkin paljon.

[Jussi]

Kiitos vastauksista, jatkan lukemista Wikipedian listauksen mukaisesti.

Tuo on varmaan järkevä päätös. Mutta kuten tnjrp sanoi, on myöhemmin kirjoitettu The Fortress of the Pearl irrallinen seikkailu, eikä sen tapahtumiin muistaakseni viitata ollenkaan muissa Elric-kirjoissa (ellei sitten The Revenge of the Rosessa). Pearl on sarjan aiempia romaaneja selvästi pidempi ja tyyliltään vähän erilainen, mutta minusta sen luki sujuvasti Elric Melnibonélaisen perään. Mitään ei kuitenkaan menetä, jos haluaa jatkaa heti Kulkijalla kohtalon merillä. Tämä kirja vie "päätarinaa" eteenpäin, ja onkin 70-luvun lopulla muodostetun Elric-saagan toinen osa. Jotkut lukijat eivät ole tykänneet ollenkaan TFotP:stä ja moittineet sitä tylsäksi.

Tuo selittääkin paljon.

Moorcock harrasti tällaista jo aiemmin. Sleeping Sorceress sisältää Corum-romaanin The King of the Swords erään osuuden uudelleenkerronnan Elricin näkökulmasta.

[Freyja]

Olen siirtänyt Katso ihmistä! lukemista, kun Maailmantuskan soturi oli melkoinen pettymys, enkä uskaltanut Katso ihmiseltäkään suuria odottaa. Toisin kuitenkin kävi, sillä kirja kolahti hienokseltaan. Ehdottomasti parasta mitä olen Moorcockilta tähän mennessä lukenut (mikä ei ole paljoa). Kirjoitin laajemman arvostelun blogiini.

Elricin saagaa olen lukenut eteenpäin toisen kirjan verran, kolmas alkamassa. Pitänee vielä katsoa eteenpäin ennen kuin päätän mitä pidän.

Edit: Korjattu linkki