18.Huhtikuu 2014, 19:13 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tämä on vanha keskustelualue, jonka käyttö lopetettiin 27.9.2013.
Kaikki vanhat viestit säilytettiin arkistossa, kun uusi keskustelualue otettiin käyttöön.

Uudelle keskustelualueelle pääset osoitteella:
http://www.risingshadow.fi/forum
 
Sivuja: [1]   Siirry alas
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Videopelimusiikki  (Luettu 1622 kertaa)
Denizen
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 1005
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« : 18.Helmikuu 2009, 02:13 »

Elokuvamusiikille on oma topik, samoin animemusiikille, mutta videopelimusiikista ei ole keskusteltu. Siispä uusi aihe taas, niin päästään tästäkin puhumaan.

Olen tässä vaihteeksi taas kuunnellut vanhojen Megamanien musiikkia ja niiden aitosoittimisia covereita, ja täytyy sanoa että kyllä ne vaan minun korvaani miellyttää ja tarpeeksi kuunneltuani huomasin itsekin alkavani tapailemaan kitaralla ja huuliharpulla samoja ääniä. Tässä kohtaa pitää valittaa, kun kuitenkin niin moni on nähnyt vaivaa löytääkseen oikeat äänet, miksi ei kukaan piirrä nuotteja ja laita niitä yleiseen jakoon? Olisi helpompaa elämä silloin kyllä... Pitkällä etsimisellä löysin tämän, mikä oli löytönä aika positiivinen, vaan jäi sieltäkin uupumaan juuri se kappale jota hain...

Erityisesti huomaan pitäväni 8-bittisestä musiikista. Taustalla voisi olla jotain sellaistakin, että kun äänenlaatu ja pituusrajoitukset on mitä on, niin on pakko tehdä jotain joka kuulostaa todella hyvältä, jotta sitä jaksaisi kuunnella kymmenestä minuutista neljään(toista) tuntiin toistona. Aina tässäkään ei onnistuta, mutta se kai vaikuttaa aika koko pelin olemukseen. Hyvää kahdeksanbittistä löytää Megamanien lisäksi vaikkapa hmm... Colonizationista. Ja voisi tässä kohtaa erikseen mainita myös Spelunkyn, jossa on hyvinkin saatu kohdalleen musiikki. Tätä jaksaa kuunnella.

Ei 8-bittistä taas on vähemmän tultu kuunneltua, mutta se mitä olen kuullut, no... Metroid Prime on aika lailla hyvä esimerkki. Musiikki on hyvää ja sopii tunnelmaan, mutta vain huomaan jossain välissä väsyväni siihen täysin ja alkavani lopulta pelaamaan ilman ääniä. Ei toimi minulle.
tallennettu
Simple
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 386
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Vantaa
« Vastaus #1 : 18.Helmikuu 2009, 02:47 »

Voisin tähän aikaan päivästä olla tiivis ja todeta rajallisen mielipiteeni asiaan:

Koji Kondo Hymyilee leveästi
tallennettu
Windark
Velho
**


Poissa Poissa
Viestejä: 175
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Kaijonharju, Oulu
« Vastaus #2 : 18.Helmikuu 2009, 10:08 »

Uskallankohan pistää pääni tähän topikkiin, kun en kuuntele oikein 8-bittisiä. Kyllähän jotkin Super Mario -biisit ja yliärsyttävänihana Tetris -teema käyvät. Doomin ensimmäisen tason musiikkikin on klassikko.

Videopelimusiikki perustaltaan muistuttaa animemusiikkia, koska länsimaisissa nykypeleissä käytetään paljon 'oikeaa' musiikkia, eikä pelille viitsitä säveltää omaa musiikkia. Poikkeuksiakin on.

Eniten kuuntelen roolipelimusiikkia, lähinnä niiden tunnepohjaisuuden vuoksi, niillä pystyy hyvin värittämään tarinaan tunnetta. Final Fantasy -sarja on tästä mainio esimerkki, myöhempien osien mahtipontisine orkestereineen. 16-bittisten FF:ien joukosta löytyy myös paljon klassikkokamaa, kuten FF5:n Battle on the Big Bridge.
tallennettu
Maailmanherra
Neurovelho
****


Poissa Poissa
Viestejä: 1717
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #3 : 18.Helmikuu 2009, 14:31 »

Spelunkyn ensimmäisen tason musiikki ei ole laatua vaan aivan erityisen ärsyttävä kuudennen tunnin jälkeen.

Vanhoissa nintendopeleissä on laatumusiikit. Varsinkin klassisessa megaman-sarjassa. Megaman 2 Wily Part One on lauletun musavideonsa takia jo legenda joka nostaa mieleen muistoja. Samaten Mike Tyson punch outin continue muzaki.

Final fantasyissa on ihan jees musat, mutta ei niitä alkuperäisiä midejä jaksa kyllä enää. Tosin esmes Black mages tekee niistä jo paljon nautittavampia, jopa taisteluteemasta. (Tosin se voittopimputushan oli se kaikkein rasittavin) Tosin tätäkin hienompaa on fanien tekemä ilmainen remix tuplalevy.

Vanhoissa Lucasin seikkailuissa on myös hyvät musiikit, kuten esim Monkey islandissa ja Day of the tentacklessa.

Cover-bändeistä suosikkini on Powerglove, sillä on paras versio tetriksesta ja mariosta. Neskimos on vähemmän sähköinen ja raskaampi, minibosses taas on sen verran raskasta ettei sitä jaksa kovin usein kuunnella.

Press Play on tape on myös aivan mahtava. Kuten tästä showsta näkyy, kerrassaan loistavaa. Kuten myös Oneups, jatzityylillä näitä nintendo klassikoita harvemmin näes vedetään. Vetävät sitä paitsi tetriksen vielä enemmän tunteella kuin Powerglove.

Video game pianist on ihan vähän laiskan pulskea mutta ok. Konami Kode onkin revittelevämpää ja täynnä energiaa, melkoista vinguttelua.  ARMCANNON taas on mukavan melodinen ja vetää aina välillä melko villejä soundeja. Videogame Orchestra taas on melko konservatiivinen cover-bändi. Parasprinter ei myöskään ole hullumpi.

Hyviä ovat myös vanhoista pelimusiikeista innoituksensa saaneet yhtyeet, kuten suomalainen Desert Planet ja The Homeless Ninja Cardboard Robots. Zombienationin Kernkraft 400 on myös mainetta niittänyt.

Samalla kun siniset taivaat ja värikkäät maailmat ovat kadonneet peleistä on myös pelimusiikki muuttunut chiptuneista on tullut sinfoniaa. Ei se tietenkaan huono asia ole, Total Annihilationiin on tehty loistavat sävellykset joissa tuho ja taistelu on läsnä. Team Fortress kakkosen harvat musiikkiraidat taas olivat lystikäs muisto menneisyydestä. Perus Halfiksessa musiikki ei ollut taustamusiikkia vain harvoin käytetty tunnelmanluoja.  
« Viimeksi muokattu: 11.Maaliskuu 2012, 13:40 kirjoittanut Maailmanherra » tallennettu

Don't trust the skull.
Denizen
Teknovelho
***

Poissa Poissa
Viestejä: 1005
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #4 : 18.Helmikuu 2009, 18:20 »

Koji Kondosta en kyllä vakuuttunut... Jotenkin se sai ihan liikaa huomiota taitoihinsa nähden niissä videoissa mitä katsoin.

Hyvän musiikin kohdalla täytyy mainita myös Cannon Fodderin kipaleet. Aivan loistavia ja käsittämättömän hyviä. Tetriksessäkin periaatteessa, mutta sitä tunnetuinta ei ainakaan ole peliä varten sävelletty vaan on venäläinen kansanlaulu (suomennettu nimellä Kulkukauppias). Olettaisin että ne pari muutakin biisiä ovat mukaelmia jostain valmiista.
tallennettu
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #5 : 19.Helmikuu 2009, 02:02 »

Kahdeksanbittisissä koneissa ei varsinaisesti ole kahdeksanbittistä musiikkia, koska niiden äänipiirit perustuivat synteesiin, vasta 16-bittisissä koneissa oli muistia siinä määrin, että voitiin soittaa sampleja, jotka sitten kyllä olivat yleensä 8-bittisiä. Toki PC-koneissakin tuotettiin pitkään myös paljon ääniä fm-synteesillä ja äänikortin midi-instrumenteilla. Nämä vaihtoehdot kuulostivat usein perin hirvittäviltä.

Commodore 64:hään kehiteltiin äänipiiri, joka vastasi sen ajan ihan muusikoille suunnattuja vehkeitä, ja senhän huomaa. Siitä kuuluu kaikenlaisia hassuja ääniä, joita kasibittisestä Nintendosta ei saa irti vaikka yrittäisi. Eikä oikein mistään muustakaan, ellei ole samplannut aidosta. Hauskana yksityiskohtana ainakin 6581-sarjaa tehtiin ihan miten sattuu -luokan toleransseina. Niinpä koneyksilöiden äänessä on ihan korvinkuultavia eroja – ainakin jos joku on etsinyt ääripään yksilöt esille.

Jumala on Martin Galway.

tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Platypus
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 394
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo (Kotikunta Hyvinkää)
« Vastaus #6 : 10.Maaliskuu 2012, 21:50 »

Tämä ketju näyttää näivettyneen melko nopeasti. Harmi sinänsä, sehän tarkoittaa ettei videopelimusiikkia vieläkään tajuta arvostaa. Ovatko piirit liian pienet?
Käsitän ketjun niin, että täällä voisi puhua sekä itse pelien musiikista että coverbändeistä. Molemmissa olisi lisää ammennettavaa.

En lähtisi puhumaan vain bittisestä musiikista. Joidenkin videopelien musiikit vetävät vertoja upealle elokuvamusiikille. Tässä tulee mieleen Shadow of the Colossus ja sen majesteettinen orkesteri. The Opened Way taitaa olla eräs suosituimmista, mutta myös Despair Filled Farewell (etenkin toiselle minuutille menevässä kohdassaan) on upean eeppinen. Oikeasti, hyvät ihmiset, kuunnelkaa nyt tuota kauneutta!

Okamia en ole ikinä pelannut, mutta liikutuin kyyneliin saakka kuultuani The Sun Rises -bossmusiikin. Itämainen eeppisyys, ja mahtipontisuus, ja kauneus...  Järkyttynyt

Kun sitten taas puhutaan peleistä ammentavista bändeistä, on pakko mainita Machinae Supremacy ja heidän chiptunea hyödyntävä SID-metallinsa. Steve's Quest on hyvä esimerkki sen kaltaisesta musiikista (vei minut heti mennessään), kun taas pelicovereiden aatelia on Sidology Ep. 3: Apex Ultima, johon on poimittu vaikka kuinka monta vanhaa peliä, joista on saatu loistavat kitaracoverit.

Alkakaa jo arvostaa, vaikka ette pelaisi. Cool
tallennettu

"Then you're destined for the world without chores and sweating - the eternal hell of boredom in heaven"  ~M. Skinner
Rasimus
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 2493
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Helsinki
« Vastaus #7 : 11.Maaliskuu 2012, 11:28 »

Loistava aihe nostalgian nälkäiselle.

Mutta nykypelimusiikista en haluaisi puhua, koska se on... err... ei-niin-erikoista. Samaa kuulee elokuvissa, tv-sarjoissa, peleissä jne. Kappaleet voivat olla hyviä ja tunnusomaisia melodioita, mutta en osaa intoilla niistä nimenomaan pelimusiikkina. Käsite ei pidä sisällään enää samanlaista omaleimaisuutta kuin SID-piirin tai vaikka Spectrumin summerin piipitykset.

Ja kun puhutaan tunnusomaisuudesta, mieleenpainuvuudesta ja edukseen erottumisesta, niin ainakin tv- ja elokuvapuolella pitää mun mielestä mennä 80-luvulle, ennenkuin voidaan puhua todella mieleen jäävistä tunnareista. Tietokonepeleissä on mieleenjäämisprosentti vähän parempi, mutta silloinkin puhutaan 90-luvusta tai 2000-luvun alusta. Päässä lähtee vieläkin soimaan Monty Molet (jonka mä muuten osasin soittaa kitarallakin), Monkey Islandit, Giana Sistersit (onks' kukaan muuten pelannut tätä Amigalla ilman Red Sectorin introa?) ja Shadow of the Beastit, mutta ei juuri tuoreemmat pelitunnarit... Ekan Deus Exän tunnaria en haluaisi laskea, koska sen mieleen muistumiseen vaikuttaa työn alla oleva viimeisin osa ja sitä ennen tehty uudelleenpeluu ekalle pelille  Huh

Ja bonuksena: ZX Spectrum piipperin Turbo Esprit

tallennettu

Badassingly: You son of the questionable heritage.
Moonlord
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 405
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Lapua
« Vastaus #8 : 11.Maaliskuu 2012, 12:01 »

Meikäläisen vanha suosikki näyttää puuttuvan listalta eli Rob Hubbardin kuusnepalle säveltämä Nemesis the Warlock.
http://www.youtube.com/watch?v=kdzfOXkZrY0&fmt=18

Amiga-musiikeista jäi mieleen jo edellä mainittu Cannon Fodder-tunnari jonka osaan vieläkin laulaa näin 18 vuoden jälkeen.

tallennettu
Platypus
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 394
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo (Kotikunta Hyvinkää)
« Vastaus #9 : 11.Maaliskuu 2012, 13:56 »

Ookoo. Edellisen viestini idea oli lähinnä se, että mielestäni ihmisten kannattaisikin huomioida pelien musiikkia muunakin kuin taustavaikuttajana ja tunnelman luojana. Myös vanhoissa, nostalgisissa peleissä, jossa musiikki olisi bittistä. Hymyilee Monkey Island kuulostaa kyllä aivan loistavalta.

Sävellykset ovat kuitenkin saaneet oman leimansa peleihin ja siten kulttuuriin. Aivan kuten, esimerkiksi, nykyään kaikki yhdistävät ensimmäisten Potter-leffojen tai LotRin tunnusmusiikit omaleimaisesti näihin tarinoihin. Pelisävellysten eteen on varmasti tehty paljon työtä, varmasti leffamusiikin veroisesti, ellei enemmänkin jossain määrin. (I'm just saying, John Williamsin megaleffasävelmät kuulostavat enemmän tai vähemmän samankaltaisilta...)

No, ei enempää siitä, ellei jotain tule myöhemmin mieleen. Itse elin oudossa välitilassa lapsuudessani... Ainoa nostalginen musiikki kuului Amigasta (ja siitä muistot ovat niin pikkuipanan tasoa ettei mitään rajaa) sekä Pleikkarista. Gianna Sisters on hämärästi tuttu, pakko myöntää. Toinen mieleen jäänyt Amiga-musiikki kuului New Zealand Storysta. Hieman omalaatuinen ja outo nostalgia, josta en yleensä kuule muualta mitään.

Välitila johtui siitä, ettei meillä jostain kumman syystä ollut ääniä tietokoneessa. Pelasin monia pelejä tietämättömänä siististä musiikista. -.- Ehkä siksi en suosi Pokémon-pelien vanhoja GameBoy-musiikkeja enempää kuin niiden uudempia versioita. Pidän niistä molemmista yhtä paljon. Esimerkkinä vaikkapa Champion RB vs Champion FRLG.

Nuo ovat minun omia nostalgiaryöppyjäni. Sori ihmiset, olen ylpeä pleikka- ja pokéajan kasvatti. Se ei tee minusta huonompaa videopelimusiikkista puhujaa, luulisin että kaikki, jotka arvostavat sitä, ovat tervetulleita keskusteluun.
tallennettu

"Then you're destined for the world without chores and sweating - the eternal hell of boredom in heaven"  ~M. Skinner
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #10 : 11.Maaliskuu 2012, 19:17 »

Kun sitten taas puhutaan peleistä ammentavista bändeistä, on pakko mainita Machinae Supremacy ja heidän chiptunea hyödyntävä SID-metallinsa.

Machinea Supremacysta on sanottava, ettei heillä oikein ole kunnon säveltäjää eikä laulajaa. C64-coverit toki sujuvat. Lisätäänpä myös oikein perinteinen heimunkaverillanionbändi eli Axes Denied. Tulevat varmaan soittamaan häihinkin jos tilaatte.

Tietysti nykyisinkin, jos pelin ulkoasu näyttää tarpeeksi omituiselta, käy saman sen musiikkiinkin, kuten mainio pyörittelypeli Katamari Damacy ja sen jatko-osa, eurooppalaisillekin julkaistu ja helpommin saatavilla oleva We Love Katamari (jossa "loven" sijaan on ihan virallisesti sydänmerkki). Tai sitten Roco Loco.

Mutta taas kerran interaktiivisen viihteen sijaan saman ääni- ja kuvamaailmat voisi kyllä kuvitella animaatioonkin. Mitään "nykyaikaisen pelin" omaleimaista äänimaailmaa ei siten genrenä taida olla eikä edes voida muodostua?
tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Astorethein
Velhoruhtinas
*****


Poissa Poissa
Viestejä: 634
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Parkano
« Vastaus #11 : 11.Maaliskuu 2012, 19:30 »

Olen itsekin tykästynyt esim. NES-ajan pelimusiikkeihin, silloin musiikit olivat melkein aina mieleenpainuvia, vaikka itse peli ei olisikaan ollut kummoinen. Yllättävintä on se, että niillä kummallisilla äänillä saatiin aikaan tarttuvuuden lisäksi myös ihan aitoa tunnelmaa, kuten vaikkapa Castlevania-sarjan peleissä. Sen suuremmin en kuitenkaan jaksa noista vanhoista piipitysmusiikeista innostua, vaikka ne peleissä asiansa ajoivatkin erinomaisesti.

Nykyajan pelimusiikit muistuttavat yhä enemmän elokuvamusiikkia, samalla kun pelit itse saavat koko ajan elokuvamaisempia piirteitä. Enimmäkseen musiikkien mieleenpainuvuus on samaa luokkaa, eli mitään erityisen vaikuttavaa kuulee vain harvoin. Tyhjyyttä pauhaavaa orkesterimusiikkia esiintyy sekä peleissä että elokuvissa yhtä paljon, riippumatta siitä, onko se toteutettu jollain syntikkasampleilla vai ihan oikealla sinfoniaorkesterilla.

Tuo oli tosin karkeaa yleistystä, sillä onhan sitä hyvää ja massastakin erottuvaa tavaraa olemassa. Äskettäin pelaamassani Ninja Gaiden kakkosessa ainakin oli jopa erinomainen musiikkiraita, siinä yhdisteltiin itämaisia melodioita särökitaroihin ja industrial-meininkiin varsin mielenkiintoisesti.

Red Alert-sarjan musiikeista olen myös aina pitänyt. Kunnon hard rock tai jopa puhdas metalli sotimisen taustalla yksinkertaisesti toimii. For Mother Russia!

Erikoistapaus nimeltä Bayonetta pitää ehdottomasti mainita. Tyyliä ja ja tyylittömyyttä sekoiteltiin kaikessa, eikä vähiten musiikeissa. Enkelintappobiisin pirteä japani-pop toimi pelissä loistavasti, ns. oikeassa kuuntelussa en tuollaista tosin jaksaisi.
tallennettu

Ensin katsottiin Kauniit ja rohkeat, sitten tapettiin Seppo!
Platypus
Velho
**

Poissa Poissa
Viestejä: 394
Sukupuoli: nainen
Asuinpaikka: Espoo (Kotikunta Hyvinkää)
« Vastaus #12 : 11.Maaliskuu 2012, 19:49 »

Echramath: Minulta kehut Axes Deniedille hyvästä Mega Man -coverista. Siinä on taas yksi koukuttava musiikkipätkä, eiköstä vaan. Iskee silmää Toisaalta, nyt pyörii päässä Katamarin "naaa nanana nanaa naa naa" niin että kiitos.

Samaa mieltä tuosta genrettömyydestä. Mikä toisaalta tekee elokuvamusiikista oman genrensä vielä tulevaisuudessa, jos pelit pääsevät helposti samalle tasolle? (Nehän ovat joka tapauksessa samalla tasolla jo markkinoiden suhteen.) Olenkin sitä mieltä, että jos musiikki on hyvää, ei ole väliä luokittelulla leffa- tai pelimusiikiksi. En kuitenkaan sanoisi niiden pauhaavan ihan tyhjää.

Astoretheinin kanssa olen samaa mieltä siitä, että hard rockin/metallin luulisi sopivan erittäin hyvin sotimiseen ja muuhun mäiskeeseen. Oikeastaan se antaa tiettyä voimaa vaikka minkälaiseen peliin.
tallennettu

"Then you're destined for the world without chores and sweating - the eternal hell of boredom in heaven"  ~M. Skinner
Echramath
Teknovelho
***


Poissa Poissa
Viestejä: 872
Sukupuoli: mies
Asuinpaikka: Tampere
« Vastaus #13 : 11.Maaliskuu 2012, 20:16 »

Samaa mieltä tuosta genrettömyydestä. Mikä toisaalta tekee elokuvamusiikista oman genrensä vielä tulevaisuudessa, jos pelit pääsevät helposti samalle tasolle? (Nehän ovat joka tapauksessa samalla tasolla jo markkinoiden suhteen.) Olenkin sitä mieltä, että jos musiikki on hyvää, ei ole väliä luokittelulla leffa- tai pelimusiikiksi. En kuitenkaan sanoisi niiden pauhaavan ihan tyhjää.

Niin, siis, tarkoitin tietysti, että elokuva- ja pelimusiikit yhtyivät palttiarallaa siinä vaiheessa kun keksittiin pakattu audio (MP3 ja Vorbis, molempia kai peleissä käytetään) ja sen verran isot mediat, että sitä sai mielivaltaisen määrän mukaan, eikä musiikkia enää tarvinnut tuota soittamalla synteesia tai sampleja. Oma genrensähän elokuva- ja pelimusiikki ovat lähinnä sikäli, että ne ovat se konteksti, jossa suuri yleisö saadaan kuuntelemaan neoklassista orkesterimusiikkia. Williams, Poledouris, Shore, keitä muita suuri yleisö tuntee?

Tyhjästä pauhusta tuli mieleen Ranskan viime vuoden euroviisukappale, Amaury Vassilin esittämä Sognu, jossa karismaattisen laulajan ja komeiden soundien alle saadaan piilotettua se, ettei mokomassa kliseekasassa ole biisiä oikeastaan ollenkaan. Mutta eihän se haittaa, mikäli tuota käytettäisiin eeppisen toiminnan taustamusiikkina. Sama taitaa vähän päteä siihen Skyrim-teemaankiin.

Kaikenlaiset soundtrackit ovat täynnään biisejä, joita ei ole koskaan tarkoitettu toimimaan omillaan.

tallennettu

What, are you a slubberdegullion? Are you a bashi-bazouk or something? Who the hell do you think I am? I'm the goddamn Haddock.
Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

Risingshadow

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2011, Simple Machines

Valid XHTML 1.0 Transitional