Lämmin vastaanotto

[Knox-setä]

Tällaisen idean sain. Lisää demoneita ja muuta mukavaa. Toivottavasti edes joku pystyy nauttimaan tarinasta. Kommentti on kivaa.




Lämmin vastaanotto

Neljän demonisen diplomaatin lähetystö saapui Qwaithuinin linnakkeen luokse sovittuun audienssiin hylkiöiden, puolidemonien, -enkelten ja -lohikäärmeiden valtakunnan neuvoston pään, itseään kuninkaaksi kutsuvan puolidemonin luokse. Heillä kesti audienssilupaustenkin kanssa lähes puoli päivää ennen kuin pääsivät kaikkien tarpeellisten turvatoimien läpi. Aivan kuin tämä puolidemoni olisi sodassa muun demonikunnan kanssa. Sehän oli täysin mieletön idea!

Valtaistuinsali oli mustaa kiveä, kuten muukin linnoitus. Kokonaisuus olisi ollut hyvin ankea ilman verenpunaisia koristemattoja, joita oli lattioilla ja seinillä ympäri linnoitusta. Sali oli täynnä voimallisia olentoja, osa puolilohikäärmeitä, osa demonista alkuperää ja valtaistuimen vieressä seisoi jopa kaksi puolienkeliä.

”Mitä haluatte minusta?” valtava olento valtaistuimellaan tivasi lähetystöltä, joka oli saapunut hänen synkkään turvapaikkaansa. Linnoitus oli lohikäärmekiveä, täysin tuhoutumaton ja suojassa vihollisilta. Linnakkeen valtias oli itse lähes kymmenen jalan mittainen, siivekäs mies, jonka punaisemustat silmät hehkuivat kylmää julmuutta. Hänen ihonsa oli tietynlaista demoninnahkaa, joka näytti ihmisiholta, joten hänen ei tarvinnut käyttää tunikaa kummoisempaa panssaria.

”Me tulemme setänne, sinun keisarisi...”, aloitti ensimmäinen, mutta kaatuikin sitten keihäs kurkussaan. Vähäisempien demonien rotu, joita käytettiin yleensä diplomaatteina, kauppiaina ja vakoojina, ei ollut tottunut siihen, että diplomaattista koskemattomuutta vastaan hyökättäisiin niin raa'asti ja varoittamatta.

”Minä en kumarra mitään kuolevaisen maailman hallitsijaa enkä jumalaa”, valtias vastasi ylpeästi mulkoillen loppuja diplomaatteja raivokkaasti. Heitetty keihäs palasi hänen käteensä kuin loitsusta, mistä se tietenkin johtuikin. ”Mitä te haluatte? Minun kärsivällisyyteni ja teidän lukumääränne alkavat käydä vähiin.”

”Hänen demoninen majesteettinsa 'Athus lähettää tervehdyksensä ja toivoo valtakuntanne liittoutuvan sen kanssa ritariuhkaa vastaan. Yhdessä linnoituksenne kanssa voisimme rakentaa puolustuslinjan ja tuhota ritarikunnan”, eräs diplomaateista, joita oli enää kolme jäljellä, vastasi nieleksien rajusti peläten mahdollista kohtaloaan.

”Minua ei kiinnosta liittoutua setäni kanssa. Hän käyttäisi linnoitustani vain linkkinä degonien kanssa ja valtaisi maani lopulta. Pidän tilanteen mieluummin sellaisena, että olen liitossa sekä degonien että ritarien kanssa. Minulla ei ole riitaa ritarikunnan kanssa”, kuningas nousi seisomaan valtaistuimeltaan. ”Katsokaa, minä olen Dagor Arcoil, demoniruhtinas, joka ei ole paholainen kokonaan. Degoneita hallitsee kohtalokumppanini Frathur Drongdash ja me vastustamme 'Athuksen saastaa viimeiseen hengenvetoon asti!”

Dagor sinkosi keihääsä uudelleen, tällä kertaa tähdäten edellistä puhujaa, joka oli puolivälissä salia. Demoni oli seuraavana hetkenä kiinni salin takaseinässä. ”Meitä sitoo diplomaattinen koskemattomuus ja sanasi, että säästät ainakin yhden sanansaattajan 'Athuksen luokse kertomaan lopputuloksesta", toinen demoneista sähisi omalla kielellään aiemmin puhutun yhteiskielen sijasta. Dagor heitti päänsä taakse ja nauroi.

”Entaanviant, minä en pidä tästä puhujasta. Hän näyttäisi pitävän puhumisesta. Mitä me teemmekään täällä niille, jotka yrittävät pelastautua puhumalla rehellisen taistelun sijasta?” Mustan enkelin pojan rystysten välistä puristui vihreää metallia olevat terät, joilla viilsi ilmaa tarkoittaen kuolemanrangaistusta.

”Te ette voi tappaa minua! Olen keisarillinen lähettiläs ja minua suojelee diplomaat...”, hän katsahti kahta ruumista. ”Kaiken kirotun nimeen, olen kuollut.” Entaanviant oli jo hänen takanaan ja viilsi hänestä vähä vähältä elämän pois kummallisilla, vihreillä terillään. Viimeinen demoni polvistui Dagor Arcoilin eteen odottamaan kohtaloaan sanomatta sanaakaan.

”Vie tämä sodanjulistus herrallesi hänen mätään koppiinsa. Jos hän päästää sinut elävänä pois, voit palata ja asettua palvelukseeni. Pidän tyylistäsi alistua kohtaloon.”

Kun viimeinen demoni liisi ulos linnakkeesta, tämä tuumi ääneti Lämmin vastaanotto, todellakin.

[Windark]

En ole oikein varma, onko tätä tarkoitus jatkaa, mutta yksittäisenä pätkänä se ei oikein toimi. Näin lyhyenä siinä vain heitetään ilmoille kauhea kasa nimiä ja termistöä, joita ei oikein valoteta.

eräs diplomaateista, joita oli enää kolme jäljellä, vastasi nieleksien rajusti peläten mahdollista kohtaloaan.

Turha sanoa, että niitä on enää kolme jäljellä, kun alussa sanottiin että neljä, ja sitten yksi niistä tapettiin.

Dagor sinkosi keihääsä uudelleen

”Meitä sitoo diplomaattinen koskemattomuus ja sanasi, että säästät ainakin yhden sanansaattajan 'Athuksen luokse kertomaan lopputuloksesta.inen demonesita sähisi omalla kielellään aiemmin puhutun yhteiskielen sijasta.

”Entaanviant, minä tästä puhujasta. Hän näyttäisi pitävän puhumisesta.

Mustan enkelin pojan rystysten välistä puristui vihreää metallia olveat terät

Tuossapa kasa kirjoitusvirheitä.

Ideoita löytyy kivasti ja tähän sopisi hyvin kirjoittaa jotain enemmän asioita valottavaa jatkoa. Kommenttini kuulostaa negatiiviselta, mutta puhtaaksi 'yhden idean tarinoiksi' joita minäkin kirjoittelen, tämä oli hyvä.

[Psykedeeli]

Dodiin, tulee mieleen omat kirjoitelmat joskus aikoja sitten tällaisesta.

Tarinan kerronta on ihan suht menevää, eikä tylsistytä lukijaa ainakaan pitkäveteisyydellä. Mukavan lyhyt pätkä on helposti luettavissa varsinkin jos siinä tapahtuu koko ajan kuten tässä.
Ja toisaalta jos tykkää demoneista tuollaisessa muodossa kuin niitä tässä esitellään, niin voi olla ihan jännää, itse vaan näen demonit vähän erilaisempina. Näistä tulee mieleen lähinnä joku Forgotten Realms.

Kuten Windark totesi yläpuolella, tämän yksi isoimpia heikkouksia on se, että tällä tarinalla on hirveästi kaikkea taustaa ja sen sellaista, ja silti tämä on vain yksittäinen pätkä. Kenties toimisi paremmin yhden ison kokonaisuuden lukuna.

Toisekseenkin tässä oli vähän liikaa sellaista "pelimäistä" kuvailua, tai tarkoitan siis että välillä tuntui kuin oltaisiin pysähdytty kuvailemaan demoniruhtinaan statseja. Kuvailuun tarvittaisiin lisää syvällisyyttä, lisää tunnetta.

"Heitetty keihäs palasi hänen käteensä kuin loitsusta, mistä se tietenkin johtuikin."

Seasta löytyi myös tämänkaltaisia hupsuja lausahduksia, jotka kaipaisivat korjausta. Ehkä olisi vaan kannattanut todeta, että demoniruhtinas kohotti kätensä keihästä kohti ja se loikkasi takaisin hänen käteensä. Tuskin kenellekkään on epäselvää että demonit ovat yliluonnollisia olentoja joten on ihan selvää, mitenkä keihäs lennähti yhtäkkiä takaisin. Tällaisiin hupsuihin lauserakenteisiin luokittautuu myös tuo "kolme diplomaattia" - juttu, josta Windark tosin mainitsikin jo.

Lisäksi antaisin enemmän aikaa nimille. "Qwaithuin" ja "Entaanviant" kuulostavat lähinnä oudoilta ja tuntuu kuin olisi vain randomisti kirjaimia lytätty yhteen. Sen sijaan esimerkiksi "Dagor" on paljon toimivampi nimi, joskin kuulostaa harmillisesti liikaa "niin perusfantasia nimeltä". Muutenkin fantasiamaailmoissa käytetään liikaa tällaisia siansaksanimiä, vaikka ihan suomenkielelläkin saa tyylikkäitä nimiä aikaan.

Juonellisesti tämä on ihan ok perusfantsutasoa, mutta vähän enemmän hiontaa kuvailuun, tekstin toimivuuteen kokonaisuutena ja pikkuisiin yksityiskohtiin, niin hyvä tulee. :)

[Vehka]

Knox, haluaisin esilukea seuraavan novellisi ja pitää kanssasi siitä palautetuokion. Olen lukenut sinulta monen monta korkeafantasiademonitekstiä ja ihan mieluusti juttelisin tyylilajista kanssasi - ehkä se avartaisi näkemystäni.

Hmm. Ensinnäkin, aina demoneita? Miksei esimerkiksi haltioita, dryadeja, najadeja, fauneja, satyyrejä, valkyyrioita, hobitteja, kääpiöitä... Korkeafantasiaa on monenlaista, pelkät lohikäärmeet ja demonit eivät riitä. Loppujen lopuksi niistä saa kyllä hyvää perussoppaa, mutta ei kukaan jaksa syödä jauhelihakeittoa kovin montaa viikkoa putkeen, jos muutakin on tarjolla.

En osaa enää sanoa teksteistäsi juuri mitään. Kieli on vähän geneeristä mutta toimivaa, siellä täällä on huolimattomuusvirheitä, juoni etenee suhteellisen loogisesti ja mielikuvitustakin on joukossa hetkittäin. Kirjoita minulle dryadeista niin lupaan pitkän ja syväluotaavan kommentin.

[Dunarthon]

Eipä tässä muutakaan tekemistä ollut niin päätin lueskella, mitä olet aikaan saanut. Samalla voisi tutustua tähän paikkaan uudelleen...

No niin. Minulle henkilöhahmot eivät olleet juurikaan uusia, joten heidän asenteensa 'Athusta kohtaan eivät olleet mikään kovinkaan suuri yllätys. Olisin kuitenkin odottanut vähän diplomaattisempaa suhtautumistapaa.

Tämä olisi ollut hyvä olla osa jotain laajempaa tekstiä, mihin se saattaa joskus vielä päätyäkin. Yksittäisenä tämä on lähinnä diplomaatteja tulee ja kuolee -tarina, jota on sinänsä hieman vaikeaa arvioida.

Mitäs minä vielä keksisin. Tarinoitasi on vaikea arvioida neutraalein silmin, koska joudun niiden kanssa tekemisiin yleensä päivittäin jollain asteella. Tarinahan etenee ihan hyvin ja tälläkään kertaa ei tylsää ole. Se vaan, mikä oli 'Athuksen motiivi lähettää diplomaatteja, kun neuvottelujen lopputulos oli varmaan kummallekin osapuolelle selvä ennen kohtaamista.

[Alwar Hammer]

Heil Satan

Demoneista kirjoitettaessa olisi hyvä tutustua tämän reaalimaailman myytteihin paholaisista, perkeleistä ja muista kammotuksista. Niillä voisi saada mukavaa syvyyttä, tai sanoinko, pimeyttä tuohon demoniseen maailmaan. Nyt demonit näyttäytyvät melko kesyinä. Valkin Perkele voisi olla hyvä ja mukavan ohut johdatus demonologiaan.

Aivan kuin tämä puolidemoni olisi sodassa muun demonikunnan kanssa. Sehän oli täysin mieletön idea!

Noh, demoneista puhuttaessa tulee mieleen, että ne edustavat kaikenlaista laittomuutta, epäsopua ja anarkismia. Tästä näkökulmasta katsottuna ei pitäisi olla mikään ihme, jos hommat ei mene helvetinmaassa oikein putkeen tai sotia syttyy ja kyräillään.

Aihe ja miljöö ovat kelvollisia, mutta ilmaisua pitäisi hioa.

Linnakkeen valtias oli itse lähes kymmenen jalan mittainen, siivekäs mies, jonka punaisemustat silmät hehkuivat kylmää julmuutta. Hänen ihonsa oli tietynlaista demoninnahkaa, joka näytti ihmisiholta, joten hänen ei tarvinnut käyttää tunikaa kummoisempaa panssaria.

Ilmaisun perusongelma tulee esille tässä leikkeessä. Se on vähän tasapaksua puuroa. Kaikki sanat ja lauseet ovat tässä samanarvoisia ja tulevat luettelon omaisesti esille. Hienotkin ilmaisut voivat peittyä alle, jos ei kiinnitetä huomiota ilmaisun vaihtelevuuteen. Jos kaikki ilmaisu on barokkimaisen runsasta, barokki menettää merkityksensä. Kun kuvailet linnakkeen valtiasta, voisit miettiä, että mikä on erityisen olennaista tässä puolidemonissa ja sitten kuvailisit niitä muutamia piirteitä. Keskiaikaiset maalaukset piruista voisivat olla hyviä innoittajia omintakeisen pirun ulkomuodon hahmottamisessa.

Tässäpä näitä mietteitä. On hyväksi esittää kritiikkiä toisten kirjoituksista, kun tällöin oppii itsekin kirjoittamisesta. Herää ajatuksia. Huomaa omia virheitä. Tsemppistä kirjoittamiseen, kirjoittaminen kannattaa aina!

t:A.H.